Miksi suorittamisesta tulee hyvä fiilis? Mitä sillä paikataan?
Jollekinhan se voi olla jopa terapeuttista, mutta itse ajattelen, että jos suorittaa liikaa, niin se on aina jonkin asian pakenemista. Ehkä olen suppea?
Noh, itse pakenen tällä hetkellä taloudellista ahdinkoa suorittamalla kahta työtä.
Jollekinhan se voi olla jopa terapeuttista, mutta itse ajattelen, että jos suorittaa liikaa, niin se on aina jonkin asian pakenemista. Ehkä olen suppea?
Noh, itse pakenen tällä hetkellä taloudellista ahdinkoa suorittamalla kahta työtä.
Vastaukset 112
Vanhimmat
Suorittaminen tarkoittanee jonkun tarpeellisen eteen tulleen asian hoitamista.
Koulussa se voi olla lukeminen kokeeseen, ja hyvin suoritettu koe. Hyvä arvosana antaa tyydytystä. On suoriutunut hyvin.
Samaa on työelämässä. On jokin tarve ja sen toteuttamisen eteen tehdään suorite.
Tyydytystä saa vain onnistuneesta suoritteesta, joka palvelee lopputulosta.
Miten tämän nyt sitten siihen rakkauselämään muuntaisi:)
AV
Olisi aika kurjaa, jos alkaisi parisuhdettakin suorittamaan, mutta varmaan sitäkin tapahtuu.
Jos.Kaikki Saa.9.ja.10.
Ei.Se.Ole.Kivaa.Missä.
On.Ihminen.?
Sun kannattaa AV muistaa myös tämäkin, että se naisten etsiminenkin on melkoista suorittamista. Ei tietenkään sulle, koska sinä olet menestyvä lihaksikas komee mies. Uskon, että sinun on varsin helppoa esimerkiksi pe-la iltana suurissa kaupungeissa saada naiseen tuttavuutta ja saada nainen kiinnostumaan, jotta edes harkitsisi treffejä. Koska nämä "surkimukset" joutuvat tekee aivan järjettömästi aloitteita, tämähän se vasta suorittamista onkin.
Todellavaikeeta
Suomessa on yli 300 000 työtöntä työnhakijaa ja osa tekee useampaa työtä. Missä vika.
En osaa sanoa. Yritin pitkään saada toista työpaikkaa, mutta loin sen sitten itse, kun vanhat asiakkaat halusivat takaisin.
Asia muuttuu paljon siistimmäksi, jos muutamme sitä realistisemmaksi. Ei sellaista "työtä" voi millään muotoa laskea työksi, jossa Kela maksaa "palkan" ja koko elatuksen, Se pitää olla niin, että työntekijä pystyy kokonaan elättämään itsensä ja perheensä, alusta loppuun omalla laillisella palkallaan, eikä sossussä anelemalla. Sama koskee työn antajaa, on niitä, jotka pyörittävät firmaa, ja maksavat työntekijöilleen kunnon palkan. Vastapainoksi taas on firmat, jotka edelleen kitisevät sossussa tukiaisia. Tällainen firma juuri vetää perässään niitä "työntekijöitä" jotka kuittaavat "palkkansa" ja elantonsa samalta luukulta. Ei tuollainen ole mitään yhteiskunnan hoitoa, se on mekloinen oravanpyörä. Ekaksi voi kysyä, mistä verotulot? Sieltä mistä on helppo pakko-ottaa autot, sähköt, kaukolämmöt, eli kaikki pakollinen.
Ei siitä hyvä fiilis tule vaan on pakkopullaa esim tiskaus imurointi tai siivous yleensäkin tekisi kyllä mieluummin jotain muuta
Koitan ajatella sitä lopputulosta aina, jos on joku mälsä homma tiedossa. Ehkä se auttaisi sinuakin?
Siihen ei auta muu kuin hankkia astiapesukoneen niin loppuu tiskaukset ja robotti imureita niin loppuu imurointi ja jos olis rahaa niin palkkais oman sisäkön eli sais asua samassa asunnossa ja syödä ja tehdä mitä tykkää tai samoja juttuja kuin minäkin mutta sen työnä olis perus siivous mutta vaativampaan hommaan vois palkata sisäkölle lisää siivoojii
Sisäkön hankinnassa ongelmana raha sitä ei ole eikä tule
Noh, jospa löytäisit kumppanin, joka tykkää kotitöistä.
Sisäkkö olis parempi kuin kumppani sisäkkö ei ala määräilemään eikä pomottelemaan vaikka kummallakin olis samat oikeudet kuin minullakin ja voiko kumppanille sanoa voisitko imuroida vai täytyiskö siltikin hankkia sisäkkö
Voi toki pyytää toista imuroimaan, mutta veikkaan, että sopu säilyy paremmin, jos sovitaan yhdessä.
Kyllä taitaa kumppani yksistään päättää kaikki mutta sisäkölle ei tarvi sanoa vaan sisäkkö täytyiskin tästä tiskata isäntä haluatko imut eka ja tiskauksen jälkeen katsotaan yhdessä tv tä ja juodaan mukki ja voikkuleipä kahvit olkkarissa ja pussaillaan
No tuleeko siitä? Mikäs hätä tässä kun maailma on jo valmis?
Kyllä siitä varmaan jotain kiksejä saa.
Juuri tässä se harha onkin: Suomessa uskotellaan, että me olisimme "maailman esimerkillisin" maa, mutta niinpä täälläkin varsinkin miehiltä vaaditaan jopa aivan järjettömiäkin suorituksia saavuttaakseen "onnellisen" elämän. Esimerkiksi parisuhdemarkkinoilla mies joutuu käytännössä suorittaa "enemmän kuin tarpeeksi". Siihen lisäksi vielä opiskelut, salilla käynnit jen. Iseasiassa sehän se vasta suorittamista onkin liikkua pe-la iltana suurissa kaupungeissa naista etsimässä, koska mies joutuu käytännössä "tekee kaiken työn".
Todellavaikeeta
Suorittaminen? Eiköhän se ole pohjimmiltaan hengissä selviämistä?
Tehdyt työt eivät ahdista, tekemättömät kyllä.
Asioita voi paeta mitään tekemättäkin.
Ja mun mielestäni on ihan normaalia tuntea ahdistusta ja kaikkea muuta epämiellyttävää välillä.
Mua huolestuttaa se että kaikesta yritetään tehdä sairautta tai vikaa, jollei elämä tunnu kokoaikaa hyvältä ja yksilö ole tunne-elämältään kaikki (rahaa takovat) huuhaa-suuntaukset sisältänyt mannekiini.
Suurin osa meistä menettää monta läheistä ihmistä elämänsä aikana. Sairautta, kuolemaa ja eroja. Rakasta ihmistä (tai eläintä) voidaan surra jopa vuosia. Se vaan kuuluu elämään. Ei iloakaan lääkitä... Tai en ole ihan varma turrutetaanko heikompiosaisia siltäkin osin tasaiseksi laitoksissa?
Joku murehtii myös menetettyä omaisuutta. Mitä vähemmän sitä on, sen vähemmän menetettävää ja sitä vähemmän murehdittavaa mahdollisista menetyksistä...
Joka suunnassa voidaan vetää yli. Ainakin jonkun mittarilla.
Ilman muuta saa suorittaa, ja pitää, niin kauan kuin sitä elämiseen tarvitaan. Loppu on sitten ihan omaa valintaa.
Saattoi taas lähteä väärille raiteille, ihan sama, en tarkista tekstiäni 😄
xLiner
Siihen voi aina luottaa, että sinä täräytät kaikki kortit tiskiin, ota tai jätä. *hyväntahtoista hymyä* :)
Juurikin näin
Unohtuu muut murheet kun pysyy kiireisenä? Suomi kulttuuri on suorituskeskeinen, ehkä sekin tekee kun tuntee sopivansa muottiin?
Suomessahan sillä mitataan moraalia ja ihmisen hyvyyttä miten paljon pystyy suorittamaan. Näkeehän se kaikesta tässä maassa. Ja bos et pysty tai halua, leimaksi tulee LUUSERI. Kiertäkää kaukaa tämä hunsvotti.
Mälin olen semmoinen aikaan saava tapaus, myönnän oppineeni sen vanhemmiltani. Ylitunnollisilta suorittajilta. 😅
Ja minä pakenen pahaa mieltäkin tekemiseen, kun en jaksa vatvoa jotain. Teen koska tunnen mielihyvää aikaan saamisestani.
Oleminenkin ON kivaa, mutta vaati kesän ja oikean mielentilan. Seesteisen hetken kun psyyke on calm down.
Mää luulen, että tietyn ajanjakson kasvatit ovat automaattisesti suorittajia. :)
Hyvin sanottu. En leimaa ihmisiä sen perusteella kuka pystyy ja jaksaa suorittaa, vaan sen millainen kanssakulkija on.
Varmasti näin. Kotoa opittua.
Sama, toki myönnän ärsyyntyväni jos toinen on vaan oikeasti laiska. Minä rehellisestiotan porotnokkaan kyllä. Ja se johtuu ihan vain ajatuksestani, että tee itsesi eteen ja hyväksi, kukaan ei tee puolestasi. Susältyy ajatys, ettei jäädä muitten passattaviksi kun itsekin voidaan toimia.
Ymmärrän toki kun ihminen ei pysty ja kykene. Siihen onkin syy muu kuin laiskuus ettei vaan viitsi vaikka pystyisi.
Ymmärrän senkin, että joskus on kivaa kun palvellaan. Tottakai joskus saakin levätä ja ottaa palvelua vastaan. Mutta sitten on tapa laiskuus, se mitä en kestä katsella ilman, että alkaa keittää yli😅
Se on = välinpitämättömyys siksi se kai ärsyttää.
Joo, laiskuus on asis erikseen.
Suomi suorituskeskeinen? Suomalaisethan ovat sisukkaita välttelemään mm. työntekoa, jos verrokiksi otetaan, vaikka jenkit ja aasialaiset
Itselläni suorittamisesta on tullut osa "minuutta" .
Tiedostan sen, mutta se on lapsesta pitäen opittu piirre minussa. Minä olen tullut huomatuksi suorittamisen kautta. Tyttölapset on voineet tulla huomatuksi vaikka ulkonäöstä, niin se piirre saattaa jäädä myös osaksi "minuutta".
Nytten saan siitä suorittamisesta varmaan samoja kiksejä kuin nainen, joka "puuteroi" nenänsä kun menee ulos. Vahvistusta itsetunnolle.
Hienosti analysoitu.
Sanotaan, että:
"Laiska töitään luettelee", mutta luultavasti hän on kaltaiseni.
Niin siitä helpisti tuleekin osa minuutta. Niin se on mullakin. Mutta oon huomannut vastikään, että mä myös pakenen ikävää oloa tekemiseen. Ettei tarvi istua ja märehtiä sitä.
No tekemiseen voi hukuttaa vaikka mitä. Ja ei se lopulta niin paha juttu ole, mitä moni epäilee.
Itse saatan saada sopivasti etäisyyttä hetkeksi johonkin pulmaan, ongelmaan kun touhuan vaan mitä päähän pälkähtää.
Kyllä tekeminen terapeuttistakin on.
Rajansa vaan kaikella.
Syyllistyn taas kerran poikkitieteellisyyteen ja kritisoin sanaa "suorittaa" , en pidä siitä. Karahtaa yhtä pahasti korvaan kuin suomiRÄPPI 😂. Kieltäydyn ymmärtämästä ja käyttämästä missään muodossa.
Aivan vapaasti. Mitä tarjoat vastineeksi? 😊
Suorittanut asemiespalveluksen lukee virallisissa asiakirjoissa.
Aiheuttaako negaarioita?!
AV
Negaatioita kyllä ainakin omalta osaltani, voin vain kommentoida että paska reissu mutta tulipa tehtyä
No suomirrräpin tilalle kelpaa nyt mikä vaan 🤭, olenkos muuten koskaan maininnut että olen poikkitieteellisyyden lisäksi myös mainio väärinkäsittäjä 😁
Ai, kuinka niin? 🤔
siis halutessani, ei välttämättä juuri nyt :)
Okei, no sattuuhan sitä. :)
"itse pakenen tällä hetkellä taloudellista ahdinkoa suorittamalla kahta työtä."
Mielestäni tuo on vain selviytymistä. Jos talous heittää kuperkeikkaa, niin sehän ei ainakaan ole toivottavaa. Suorittaminen/selviytyminen on ihan normaalia, ellei jopa elämän suola.
- Sheena
No sitä se kyllä on omalla kohdallani, selviytymistä. Muutenhan "maailma matkaa radallaan, ei mikään muutu milloinkaan.."
Nykyään suorituskeskeisille järjestetään tylsyysterapiaa. Siinä ei tehdä mitään, ollaan vaan. Siinä henkilö ei pääse pakenemaan vaan joutuu kohtaamaan itsensä. Yleensä siitä seuraa sairaslomaa.
Aika paha.
Tuollainen on varmaan paha paikka ihmiselle joka ei ole ehtinyt katsoa sisäänsä ikinä.
Olen samaa mieltä kuin keskustelussa jo esitetty, että näennäisen kiireen ja suorittamisen avulla yritetään ohittaa syvimmän itsensä tunteminen/kohtaaminen.
Pari viikkoa kun istuu korvessa yksin hiljaisessa pirtissä pakkasta paossa, niin kuinkahan monen pälli levähtäisi :))
-keinovaginamies-
Tuotahan minä teen päivittäin, sääli vain että kohtaan vain tylsyyden kerta toisensa jälkeen ilman terapeuttista vaikutusta 🤔 ...noh en tosin usko terapioihin muutenkaan ja kaikkeen tottuu, jopa itsensä näkemiseen 😄 näillä mennään
Suorittaja osaa edes suorittaa elämäänsä jos ei siitä saa itselleen edes mieleistä narsisti äiti näitä monesti tyttärestään erityisesti kasvattaa
Olet siis sitä mieltä, että jos tytär on suorittaja, niin hänellä on narsisti äiti? Ehkä kuitenkin näkisin, että suorittaminen on valettu sodanjäkeisten sukupolvien verenkiertoon ennemmin.
Miksi suorittamisesta tulee hyvä fiilis?
- Koska se on palkitsevaa. Suorittamisesta tulee itselle hyvä mieli, kun saan rästissä olevia asioita pois roikkumasta. Ns. pöydän siivoaminen ja järjesteleminen helpottaa myös tulevien tehtävien hoitoa. Samalla se vapauttaa aikaa muuhun.
Mitä sillä paikataan?
- Stressin poistoa ja eroon ylimääräisestä kuormituksesta. Kun siivoaa vanhat sotkut alta pois, voi keskittyä uuteen, eikä ne vanhat paina enää mieltä. Mitä vähemmän taakkaa, sen helpompi hengittää.
Kiitos mini gallupista! 😊🌸
Hyviä pointteja jälleen kerran. Olet mielestäni ymmärtänyt sopivan suorittamisen määreen. 😊
Välillä joutuu tuon tilanteen keskelle. Eikä muuta ulospääsyä ole, kuin suorittaminen ja ahkera tekeminen. Kyllä siinä oppii tuntemaan sen helpotuksen tunteen, kun hommat on lopulta tehty ja voi sulkea koneen. Vapauttavaa. 😊
Olen just jäänyt eläkkeelle ja työt loppui
En tajunnut ollenkaan 2kk meni kun tajusin miksi itku tulee herkästi ym univaikeudet Suurin jopa hiljaa mielessäni lapsia ,joilla on isot perheet ja nään niitä usein Niin syytin niitä et on jättänyt tyhjän päälle Kunnes ite tajusin että MINÄ olen tyhjän päällä Siivous teknikko ja kaiken huipux rakastin työtäni , varsinkin ikkunan pesuja
Kesti nyt vasta tammikuun alussa tajuta etsiä jotain tekemistä Olin tulossa jo hulluksi kun ei ollut MITÄÄN TEKEMISTÄ itsemurhan partaalla
Sitten muistin vanhan harrastukseni ja olen päivät pitkät siellä ja hauskaa on ja tulee samalla pientä lisä ansiota
Siksi siittä tulee hyvä fiilis t mummo eläkkeellä
Hienoa, että muistit harrastuksen ja saat vielä lisäansiota. :)
Sehän on hyvä et pärjää omillaan siitä tulee voittaja fiilis.
Niin tulee tai ainakin selviytyjäfiilis.
Et silti ole välttämättä suppea. Olosuhteiden pakosta joudut suorittamaan kahta työtä ja onko se suorittamista vai nautitko niistä töistä?
Itsellä sama tilanne, paitsi että hirvittävä työnhaku päällä. Silti elän intuition ohjaamana vaistoja kuunnellen.
Kiitos kysymästä, tykkään kyllä molemmista töistä. :) Toivottavasti työnhaku tärppää, tsemppiä!
Suorittamiselle ei kai sillä mitään paikata ei vain ole ollu riittävä vanhemmalle en muutoin kuin suorittamalla
Tuo on monesti totta. Mitä vanhempi sukupolvi, niin sitä enemmän suorittaa (voimiensa mukaan). Toisaalta he rakensivat tämän maan. Tuskinpa miettivät olevansa suorittajia.
Onnistuminen tuo hyvän mielen . Kukapa siitä ei nauttisi ? Noooo aloituksen tekijä tietenkään
Mistä näitä riidanhaastajia sikiää? No ikävästä tietenkin!
Se on monimutkainen juttu, joillekin tekee hyvää suorittaa ja toimia kokoajan, toisille tulee vaan ahdistus ja/vitutus kai se riippuu ihmisestä ja siitä mitä on korvienvälissä ja miten asioita käsittelee.
Kyllä, se voi tosiaan olla terapeuttistakin..
minulla on ollut perus tarve suorittaa lapsesta saakka. hain ennen sillä hyväksyntää. kunnes tajusin että olen liejussa! pakko suorittaa jotta en jää ajatuksien kanssa oleskelemaan liiaksi! mielummin seilaan siellä täällä.
Joo, ymmärrän mitä tarkoitat. Liiallinen ajatuksissa vellominen ei tee hyvää mielelle.
Koitan elää sellaista elämää, että ei tarvitse suorittaa. Haluan mahdollisimman mukavan ja rennon elämän. Jos suoritan, koen että käytän elämäni johonkin asiaan johon en haluaisi sitä käyttää.
Erilainen näkemys, kiitos tästä.
Taas joku poisti? Voi voi?
Suorittaminen on toisinaan tyydyttävää sikis, että on asettanut tavoitteen, jonka saavuttamisen eteen työskentelee. Tai lähinnä tavoitteen saavuttaminen on tyydyttävää.
Niinhän se on. Kultainen keskitie lienee paras.
Mitä tarkoitetaan suorittamisella? Eikö se ole aikaansaamista. Siitä tulee hyvä fiilari.
Niin se voi olla.
Aloituksen tekijä on idiootti.
Kiitos, kuin myös.
En ole idiootti toisin kuin sinä. Et ymmärrä kuinka tyhmä olet.
En keskustele ksipäisten ihmisten kanssa, joten saat jäädä ihan yksin siihen tarpomaan.
Jatkoit vastaamista. Olet itse kusipää.
Petivaatteiden vaihto.
Pussilakana×peite = ärsyttävä jumppa.
Se henkilö, joka keksii jonkin hengarin, mihin ensin täkki ja sitten pujotettava lakana, saattaisi muuttua ajanoloon sijoituskohteeksi.
Vilma
Itse jätän pussilakanat pesun jäljiltä nurinpäin ja jumppaan ne sillä tavalla. Helpottaa huomattavasti.
Enpä ole kokeillut.
Yleensä mankeloin, mutta voi lipsahtaa laiskuuden puolelle. Kuten viime aikoina.
Vilma
Mä olen viime aikoina luopunut turhasta suorittamisesta. Aikoinaan yritin nostaa omaa markkina-arvoa lähinnä autojen kautta, ja vaatihan se työtä kun pisti crapwagoneja palasiksi. 490 banaanilaatikkoa niitä palikoita oli, ja varmaan vähintään yhtä monta peltiosaa. Olihan silloin ajankohtaista myös äidin omaishoitajuus, ja voi olla että pakenin sitä asiaa suorittamalla työjuttuja, mutta lopputuloksena oli työuupumus, ryyppyputki ja Lrcan väärinkäyttöä. Eikä Mersut tai Jaguar paljoa auttaneet, jos joka tapauksessa oli ulkohuussi pihan perällä ja kuolemansairas ihminen saman katon alla.
Olen hyväksynyt asian, että mun ansiotulot on nykyään aika pienet, mutta ei myöskään erityisemmin ole velvotteita kun El Plan eli eläkepaperit meni ekalla yrittämällä pysyvänä läpi. Ja jos ajattelee kavereita tai naisasioita, niin nykyinen elämäntilanne seuloo aika hyvin kaiken maailman golddiggerit pois. Varmaan paras kaverini tällä hetkellä on 70-ikäinen mies samasta talosta, ja eläketulojensa puolesta aika lailla samassa sosioekonomisessa asemassa. Hassu uskonnollinen ja väkivaltainen kissatäti on meidän kummankin exä, ja on sekin viime aikoina ollut suht koht ihmisiksi. Välillä tuonut kassikaupalla juotavaa ja vaihtanut päittäin mun tekemään ruokaan. Mukavin naispuolinen tuttu yli puolen vuoden ajan, tienaa 3-vuorotyössään ja of:n kautta paljon paremmin kuin itse, mutta alunalkaen tutustuin häneen kun tongittiin samoja roskiksia tölkkien toivossa hänen alivuokralaisen kanssa. Mutta ihmisenä ollut ihan samanlainen viime keväästä asti, vaikka tuli syksyllä mainittua että maaseudun taakka ei enää erityisemmin paina.
Insinöörituttava kyllä onnistuu tekemään kaikesta suorittamista. On älykellot, askelmittarit jne. mutta mielestäni silloin liikunnan ilo menee ihan piloille. Kyllä mäkin helposti kävelen varmaan 10 kilometriä jos huvittaa, mutta jos ei huvita niin sitten röhnötän Youtuben tai Areenan ääressä. On olemassa syödyt ja kulutetut kilokalorit viikko- tai kuukausitasolla ja fyysinen terveydentilani on nykyään ihan hyvä. Ei se sen vaikeampaa ole.
Niinpä, kukin tyylillään.
Suoritus, tai siis onnistunut suoritus on onnistumisen kokemus. Se tekee ihmisen tyytyväiseksi ja varmaan vapauttaa jotakin mielihyvähormoonia. Ei se onnistumisen kokemus mikään orgasmi ole mielihyvää antavalla voimakkuudellaan, mutta niitä voi kokea päivän aikana loputtoman paljon. Mies ei sellaiseen hyvän olon tuottamisen kokonaismäärään kykene ainakaan seksuaalisesti, ei läheskään. Onnistuja saattaa saada tuhat onnistumisen kokemusta vuorokaudessa haasteiden vaativuudesta riippuen. Orgasmin voi mies saada kipua kokematta ehkä viisi kertaa vuorokaudessa, tuskin kukaan kymmentä enempää.
Tämän vuoksi pelit ovat koukuttavia monelle. Pelissä jonkin asian onnistuminen tuottaa mielihyvää ja pelit suunnitellaan ja rakennetaan tuottamaan onnistumisen kokemuksia, jotta ne olisivat viihdyttäviä ja koukuttavia. Ne ovat sitä jopa urheilupelien katsojille.
Seuraelämässä esimerkiksi treffeille pääseminen voi vaatia monenlaista suorittamista, joista jokainen etappi onnistuessaan tuottaa mielihyvää. Saa katsekontaktin, pääsee keskustelemaan, uskaltaa pyytää treffeille ja lopulta kumpikin saapuu treffipaikalle. Tämä treffeille pääseminen on sitä edeltävän valtavan haasteen jälkeen onnistumisen kokemus jo sellaisenaan, ainakin miehelle, joka kaikki aloitteet yleensä tekee ja riskit ottaa.
Samoin tietysti opiskelu ja työ ovat haasteita ja onnistuneita kokemuksia, haasteiden edessä pärjäämistä ja kehittymistä, mikä on palkitsevaa ihan sellaisenaan.
Perhe-elämässä lasten kasvattamisessa on haasteita ja onnistuneita suoriutumisia näistä haasteista, mikä on jälleen palkitsevaa ihan sellaisenaan. Sen lisäksi näkee lastensa kasvavan terveinä ja tasapainoisina.
Kiitos seikkaperäisestä mielipiteestä.
Tänään psykanhoiturin kanssa sovittiin muutama tavoite. Mitkä tiedän itselleni vaikeiksi, mutta välttämättömiksi että joskus vielä palaan "elävien kirjoihin" ja nautin taas elämästäkin.
Liiku ulkona, syö terveellisesti vaikkei maittas mikään, lepää ja rentoudu. Älä suorita!!!!!
Tiiän tulevan piinaa kun käyn lepää ja päässä vilisee miljoona hommaa. Ei tuu olee helppoa syöminenkään, kun mikään ei maita, talvi ulkoilukin lähinnä vituttaa. Mutta tunnontarkkuuteni takia mä teen ne, ne on sovittu. Ehkä mä opin nauttiikin niistä vielä.
Ehkä toi tunne, kuin ois tuhansia kiloja laivojen ankkuriketjua kurkussa ja suusta tulossa ulos, kun meinaa tukehtua, joku päivä helpottuu. 🙃👍
Vaan nyt meen terapiaeläinteni pariin. Ne aina keventää oloa nuo perheen eläimet. ❤️
Hyvät yöt. 😊
Tee ihan lista, mitä päivän aikana teet.
Älä aio mitään.
Siihen jatkeeksi lisäät ehkälistan.
Sitten pitäisilistan eli sen stressaavan maksimoidun listan, josta meidän kaikkien elämässä jää paljon suorittamatta.
Vilma
Ulosmenoon välillä tarvittaisiin etäohjattu kaukosäädettävä bernhandilaiskoirarobotti.
Se tempaisisi ulos ja sitten mummoa vietäisiin. Naskalikengät vain kilisisivät käpykylän väylillä.
Olis posket punaiset!
Toivottavasti opit nauttimaan niistä ja saat asiat paremmin tai niin, että löydät taas ilon. 💛
Eiköhän tämä tästä lutviudu. Saan apua ja en ole yksin pähkimässä kadonnutta lankaa etsien. Ehkä se paha olo sieltä sisimmästä lähtee pala palalta, kun työstää ne yhdessä ammattiauttajan kanssa apuvälineitä saaden.
Se on vaan minun kuormalavan laidat tulleet vastaan, ei mahdu enempää kuormaa. Pitää purkaa vanhat alta pois. 🙂👍
Se voi olla kuulemma pitkä prosessi, sanoi hoitaja. Mutta nyt kun olen viimein ottanut askeleen avun luokse, niin ei kiirehditä. Ettei jää kesken ja kohta sama ongelma käsissä. Menee aikaa mitä menee, pitää voida hyvin että jaksaa.
Eikä tässä oikeen ole muita hyviä vaihtoehtoja. Kun käydä läpi koko vyyhti, ei pysty olee ketään toista varten töissä ei missään apuna ja hoitaa hyvin mitään, jos itsellä on jatkuvasti vaikee olla missään. Palaa vaan loppuun.
Tytär tuossa sitkutteli 7-8 vuotta ominpäin ongelmiensa kanssa, sitkeä sissi. Lopuksi kumminkin joutui hakeutumaan avun pariin kun huomasi että menee liian huonosti.
Eikä tietenkään puhunut kenellekään vasta kun viime aikoina, juupa juu lienee sukupiirre.
Fyysisiä ongelmia kanssa jonkun verran, ibs ja kilpirauhanen.
Vuosi mennyt nyt ja veikkaan että menee vielä toinenkin ellei useampi, toisaalta sillä ei ole merkitystä miten kauan toipumiseen menee kunhan tila kohenee...parempaan ollaan menossa. Huumorintajuaan ei hukannut missään vaiheessa :), synkkäähän se toki oli mutta nyt on huomattavissa jo iloakin siinä ja jaksaa kantaa itseänsä koko ajan paremmin.
Kyllä se siitä, se on vain niin kun kuormaa on kantanut pitkään niin se nousukin kestää.
Juu, mullakin on kertynyt kuormaa 40 vuodelta, koskaan purkamatta mitään. Laittanu vaan taka-alalle ja elämä jatkuu. Ehkä nyt on korkea aika purkaa.
Minunkin äiti aina sanoo, sä oot vahva ja selviät. Kyllä mä oonkin ja selviänkin, mutta en vaan jaksa enää kanniskella mukanani kaikkea paskaa alkaen 4-vuotiaasta saakka. Siitä jo muistan kaiken.
Minulla ei psyyke petä oikee mitenkään, mutta kaikki ikä rikkoo jonkun toisen psyyken purkautuu mulla kehoon ja kipuina.
On sellasia ihmisiä, että jatkuvasti jotain pitää kiireellä tehä"suorittaa" iästäkin huolimata,kokoajan kauhea kiire EI MINNEKÄÄN! vaan se on omassa päässä,jokapaikkaan äkkiä ja pois ,vaikkois yksinäinen ihminen,ja sit vanhemmilla varsinkin se ,että ? olen nuorempana aina nämä tehnyt ja pitää aina pystyä samat tekemään ?? Onneksi ei ole tuota "tautia" pystyy näin just eläkkeellä ollessa NAUTTIMAAN JA TEKEE VAIN, MIKÄ ON OLENNAISTA ARJESSA JA ARKISET PIENET JUTTUNSA JA NAUTTII PÄIVÄLKIN VAIN OLEMASSAOLOSTA, EI TARVII "SUORITTAA" KOKOAJAN ,SE EI AUTA ENÄÄ "VIRKAKANKAASSA" SIELLÄ MAKAAT ,! ELÄMÄ ON KUMMALLISTA TOISILLE,EI OSATA RAUHOITTUA! NO JOKAINEN ON YKSILÖ.
Ei tarvitsekaan suorittaa koko ajan. Se on taito olla suorittamatta, varsinkin, jos se on taloudellisesti mahdollista.
Työskennelkää voimakkaasti.
Pakon edessä joskus näin.
Suorittaminen on niin väljämerkityksinen, joten siitä ajattelee kuka mitenkin.
Ja kai se on positiivista, kun tulee hyvä fiilis. Sellaiselle suorittamiselle, mistä ei välttämättä heti mutta vaikkapa vuosien mittaan tulee haittaakin, ei taida olla omaa ilmaisutermiään, niin suorittamista sekin sitten. Ajatellen vaikkapa työn puitteissa oravanpyörään ajautumista, mistä on vaikea käytännön syistä irrottautua vaikka mieli tekisikin.
Voi ajatella, että 'downshifting' on helpoiten vähintään keskiluokkaisen ihmisen ulottuvilla, kun varallisuutta on kertynyt. Vähävaraisempi on enemmän kiinni 'duunissaan', ja senkin luonne on niin, että on usein mahd.vähän harrastusta muistuttava :)
Olkoon toinen esimerkki suorittamisesta lukioiässä osittain vaikka ns.kympin tytöt (sori vaan nyt 1-sarvinen tämä kansanomaisuus, tai stereotypia ;) Pointti vaan on, että jos tekemisen motiivi tulee ulkopuolelta, se yleensä pitkän päälle uuvuttaa, vaikka siinä hetkessä itsessään tulisikin hyvä fiilis.
Siinä nyt jotakin lisää suorittamisesta.
Hyvä kommentti.
Eläkkeellä olles voi suorittamisen unhoittaa täysin .parasta ennen pvm on mennyt ,kunhan olennaisen tekee ? ja olo olisi mukavoa ja rauhaisaa ja suht tervettä ,itseään rentouttavaa,siinä on suorittamista riittämiin, ja jos pystyy pientä auttamista vaik lastenlasten suhteen tervittaes ? riittää hyvin mukavasti.
Sinulla on hyvät mittasuhteet asioihin.
Elämä on opettanut oikeaan elämäntyyliin ,mikä tuntuu omasta mielestä jopa onneliselta ololta ,tänpäivän "mittakaavassa" eikä ole kiirettä, toivoisi monille samanlaista arkea, mut kaikilla ei ole siihenkään mahollisuutta ,ikävä kyllä.
Ihminen, joka koko ajan suorittaa jotain eikä pysähdy ehkä pakenee jotain. Hän ei pysähdy kuuntelemaan itseään, koska saattaa pelätä, mitä vastauksia eteen tulee ja ettei olekaan sellainen, jollaisen kuvan itsestään on ulospäin antanut.
Suorittajalla saattaa olla myös tarve näyttää muille, että pärjää ja on muiden odotusten mukainen.
On myös harmitonta suorittamista, esim. suorittaa vain jonkun tehtävän, joka sillä hetkellä täytyy tehdä (esim. tiskaaminen, ruuan laitto, imurointi) tai vain tekee jotain mistä pitää.
Huonossa mielessä jatkuvasta suorittamisesta voi ajan saatossa uupua ja jopa masentua, jos ei osaa hidastaa tahtia ja pysähtyä kuuntelemaan itseään.
Hyvä kommentti.