Itse olen ollut joskus vuosia sitten.
Tiedän, että rakkaudesta saisin vipuvoimaa moneen muuhunkin asiaan. Se on kaunista, jos sitä on.
❤️
Tiedän, että rakkaudesta saisin vipuvoimaa moneen muuhunkin asiaan. Se on kaunista, jos sitä on.
❤️
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 85
Vanhimmat
Rakastuin 24 syksyllä. Olisihan se kiva jos löytäisi sellaisen rehellisen. Joka olisi vain minua varten
Tuollaista kaipaa varmasti jokainen, joka haluaisi rakkauden. Että toinen olisi vain itseä varten ja toisinpäin. Nykyään tunnutaan etsivän aina jotain parempaa eikä tyydytå mihinkään.
Niin se taitaa mennä. Mutta sellainen ihminen elää kuin soihtu. Hän ei nauti elämästä. Hän etsii loppuun asti
Itsellä ollut enemmän mielessä se, että milloin uskallan alkaa rakastamaan toista? Ymmärrän, että luottamus on merkityksellistä uskaltamisen suhteen, mut vaatii se paljon muutakin sen lisäksi. Ei riitä se, että ensivaikutelma olisi lupauksia herättävä? Erehtynyt olen.
Pitää saada omat asiat sellaisiksi, että ei tunnu siltä, että olisi suhteessa vain joku perässä vedettävä ukko? Tai, et tulisi jostain mitättömistä asioista riitaa, kun ymmärrykset ei kohtaa? Kiusallisia tilanteita ei halua kokea, kun elää vähän alamaissa, eikä valoa näy tunnelin päässä?
Olenko koskaan ollut oikeasti edes rakastunut? Aina miettinyt sitä, että riitänkö toiselle tällaisena kuin olen? Olen ollut ihan ok tilassa, näin jälki viisaana voin todeta. En ole koskaan oikein arvostanut olotilaani mahtavaksi? Se kai on helppo todeta, vaikka olen päällikkö- toimessakin toiminut.
Minä en haluisi enää mitään täydellistä. Vaan just semmosen omanlaisen. Saatais rakastaa sellasina kuin oltais. Tehtäis yhdessä hyviä asioita. Kasvettais yhteen.
Herkkää ja kaunista se ois. Vain meidän kahden juttu
Olen samaa mieltä, etsii loppuun asti.
En ole koskaan rakastanut ihmisiä sillä kaiken nielevällä tunteella kuin kissojani.
Tai rakastunut. Kovat ihastumiset eivät ole mulle voimavaraa vaan kuluttavaa ja kahlitsevaa. Kadotan itseni ja lopulta kaiken mulle itselleni tärkeän.
xLiner
Ai, en tiennytkään, että sulla on kissoja. Onko montakin? Rakastan kissoja. 😻
Niin että ei mulle kiitos! Mulla on hyvä elämä. Kisuja voisin adoptoida muutaman, jahka aika on sopivampi.. ❤️
xLiner
Mulla ei enää ole. Tulivat niin vanhoiksi että piti päästää pois. Mutta tulee vielä olemaan. Kissat ovat sellaisia että mulla on niille aivan loputon pinna. Mikään ei ärsytä. Me neuvotellaan asioista ja sitten minä tottelen 😌
xLiner
Jouduin viime kesänä luopumaan harmaasta kuninkaasta. Puoliangora oli se, tosi koiramainen kissa, kun tykkäsi olla sylissä ja kissoille epätyypilliseen tapaan oli miellyttämishaluinen. Ei pelännyt tai arastellut ketään, vaan juoksi aina onnessaan ihmisiä vastaan ovelle.
Toivottavasti saat pian elämäntilanteen, jossa saat kissoja taas hoivailla, vaikka niistä joskus pitääkin luopua, niin onhan ne sellaisia rapsuterapeutteja. ❤️
Kisut voi elää pitkään. Nuokin elivät noin parikymppisiksi. Tiedä vaikka seuraavat eläisivät jo kauemmin kuin minä.
Nuo tulivat myös aina ovelle vastaan. Tunsivat askeleiden äänistä tutut ihmiset rappukäytävästä. Kertoivat ymmärrettävästi asiansa ja mielipiteensä, ja nukkuivat vieressä tai päällä 😄
Jos tilaisuus tunkisi eteen, niin ottaisin heti 2-4 kissaa. En kuitenkaan etsi aktiivisesti, kun on tosiaan paljon kaikenlaista muutakin meneillään.
xLiner
Sama kokemus. Voin todella huonosti jos rakastun. Kissojani rakastin terveesti ja emon lempeydellä. Intohimorakkaus johonkin miehenkutaleeseen on kohdallani sairasta ja sairastuttavaa. Toivottavasti ei ikinä enää. Vikahan on siis yksin minussa.
Paljonko on kissan vuosi? Koiran vuosi on muistaakseni 7- vuotta? Tuskin kissan ikä on niin paljoa? Muuten kissasi olisivat kuolleet 140- vuotiaina, ihmisen iäksi muutettuna?
Minulla oli pari maatiaista ja yksi jättiläis Maine Coon. Se ei elänyt kuin 8 vuotta. Mutta ihan kiva ja hauska kaveri.
>simiti<
3 kuukautta sitten ostin tai löysin rakkauden eli uuden puhelimen se on minun ystävä olen ollut tyytyväinen siihen eli siihen olen rakastunut
No se ei ainakaan ole vailla muuta hoivaa kuin päivityksiä.
Se on tosi ystävä se on kaikkialla mukana minne menenkin
Ja tulee mielellään mukaan kaikkialle se haluu olla siellä missä minäkin olen
Ikioma kummitus olis kans kiva
Mahtavaa, minä olen rakastunut kahviautomaattiini
Voi sinua. Onnea uudelle hivelypuhelimelle. Muistaako kukaan enää fyysisiä näppäinpuhelimia?
Itse muistan ekku Nokia 1600 puhelimeni. Sitten sen jälkeen ostin 3110 Nokian. Se oli mahtista. Silloin ennenwanhaan tekniikka oli vähän wanhanaikasista.
>simiti<
No joo Katja-vainaa kuoli vuosia sitten. Myös kisulit on edesmenneitä. Mutta suklaahippukeksit kahvin kanssa ovat edelleen voimissa.
>simiti<
Kaurakeksit on myös hyviä
Voi, ostan joskus litukan cookieseja, kun ne on niin edullisia. Tuosta huomaa, että sinäkin nautit pienistä asioista.
Niin. Joskus kantsii nauttia pikku asioista.
Olen juuri ja juuri kärvistellyt rakkaudesta eroon. Epärehellisyys on tosi paha virhe ja vaikea kestää vaikka suhde muuten oli täyttä timanttia. Pakko oli lähteä, muuten tunsi itsensä lapaseksi.
On se karmea tila kun rakastaa eikä voi mennä lähelle. Mutta silti olen onnellinen että kykenen rakastamaan, ja selviän siitä täyspäisenä jatkamaan. Taas vain uuteen vaikka tietenkin kestää pitkään että rakastuu uudestaan ja niin sen kuuluu ollakin. Edellisen kerran rakastuin 20 v sitten että en totisesti ole mikään tuuliviiri.
No et totisesti ole tuuliviiri. Veikkaan, että ihmiset sekoittavat himon ja rakkauden kovin usein. Ne eivät ole toisiaan poissulkevia, mutta rakkaus on tahtotila, himo häilyvää.
Jos tarkoitetaan romanttista rakkaudentunnetta ihmiseen, niin ehkä joku 2013-2014 viimeisiä vuosia.
-keinovaginamies-
Olen kuitenkin käsittänyt, että sinulla on kumppani? Olet siis ennemminkin tahtotilassa kumppaniasi kohtaan, eli haluat kuitenkin olla hänen kanssaan?
On asuin- / avokumppani.
Minusta se homma menee niin, että ensin ihastututaan, sitten voidaan rakastua, parhaassa tapauksessa siirrytään jossain vaiheessa rakastamiseen, mutta monissa pitkäaikaisissa kumppanuuksissa mennään tahdon voimalla :))
Kyllä se on myönnettävä, että tahtoa usein koetellaan :)))
Viimeisin ihastuminen on vuodelta 2019 (siis ihmiseen)
Ja viimeisin rakastuminen tapahtui n. kolme vuotta sitten japanilaiseen traktoritekniikkaan ja sitä edellinen oli baijerilaisen moottoritehtaan kaksipyöräinen :))
-keinovaginamies-
Piti ihan tarkistaa. Keväällä 2018. Ja se oli silleen viimeinen, että sen jälkeenkin vastaan on tullut ihastuttavia tyyppejä kyllä, mutta rakastua en oo itseäni antanut.
Se tuppaa olemaan sen jälkeen menoa, eikä siinä käy hyvin lopulta. Se on jo todettu.
Niin, joskus rakkaus päättyy ikävästi. Mitä ilmeisemmin joka toinen kerta. Itsekin olen nykyään hyvin varovainen vannomaan rakkautta. Kun sen sanoo ääneen, niin sen pitää oikeasti tulla aidosti sydämestä. Ihastumiset ja ihastuttavat ihmiset ovat tosiaan asia erikseen.
En tiedä voinko rakastua silleen "järkevästi"?
Luultavasti menisi älyttömäksi ja sit tulis noin vuoden kohdalla jotain, mikä rikkoisi koko homman.
Luulisin että en koskaan. Peilaten sitä vasten, että sanotaan, että kyllä sen sitten tietää.
Jos siitä vielä saisi voimaa, niin mitähän sitä sitten pystyisikään.
Niin, rakkaus on supervoima.
Toinen kokematta jäänyt on se millaista on olla, kun on ollut rakastunut mutta sitten ei enää olekaan. Vaan sepä olisi kokonaan toisen keskustelun aihe.
Molemmat pitkä suhteeni perustuivat rakastumiseen, rakkauteen.
Olen ollut rakastettu.
Sitten vaan on joskus laitettava kantapäät vastakkain ja muuttaa suuntaa.
Jäljempänä on tullut varovaiseksi, koska aikuisemmat miehet ovat erilaisia, elämässä kahlanneita ja välillä mietin etsiikö naista vai etsiikö hyväksi käytettävää.
Parisuhteista, missä nainen on hoitanut taloutta pääosin, miesten talous voi olla ihan kuralla. Eli he eivät välttämättä osaa hoitaa edes omia asioitaan järkevästi. Ja vika on tietenkin muiden. En jaksa tällaiseen.
Vilma
Miehet. Opetelkaa hoitamaan raha-asianne itse ja olkaa tarkkoja.
Totta, kotitaouskoneet ovat erikseen. Tietysti sitä saa olla toisinaan sellainenkin, mutta parisuhde ja siihen kuuluva rakkaus on mielestäni kahden kauppa ja sen myötä jonkinlainen oikeudenmukainen työnjako on huushollissa oltava.
Kyllähän olen tainnut joskus olla, pariinkin kertaan. Ihan hurlumhei yhden kerran mutta ei yksin mun vikani ollut 😁. Poor poi.
Noista nyt on tullut opittua ainakin se ettei mikään pysy samanlaisena ikuisesti, ei tunteet ei ihmiset
Juu, ihminenhän kasvaa ikänsä, jos haluaa kasvaa ja kehittyä.
Itselläkin ollut jalat alta vievä rakastuminen joskus elämässä. Kyllähän sitä oli aikaansaava tuolloin. 😊
Itse rakastuin helmikuussa 2016 itseäni nuorempaan naiseen. Hän oli uskovainen ja minä koin, että en ole riittävän vahvassa uskossa hänelle. Lisäksi meillä oli suuri ikäero. Mutta kiva oli olla muutama kuukausi pääpyörällä onnessaan rakkauden hormoneista. En kertonut hänelle tunteistani, kun itse oli n. 40 v. ja hän n. 22 v. Törmäsin häneen harrastuspiirissä, yliopistolla ja kirkossa.
Joo, se on jännä mitä ne hormonit voivat saada ihmisessä aikaan. Hänestä voi tulla melkein pysättämätön.
Edellisen kerran rakastuessani tuntui, että jalat eivät ole liikennevaloissa kiinni kadussa. Silloin on mieletön onnentunne ja hyväolo, jos kaikki menee hyvin. :)
Rakastunut olin viimeksi vuonna 2013. Ihastunut olen ollut sen jälkeenkin, muistaakseni -18-19.
No mutta rakastuminen on minusta aivan perseestä tunteena. Sinällään ei siis yhtään haittaa, että siitä on noin kauan. Rakkautta, rakastamista, rakastetuksi tulemista, noita kaipaan kyllä. Ikävä kyllä uuden ihmisen kanssa lienee kovin vaikeaa päästä noihin ilman rakstumista. Vai mitä luulet, olisiko mahdollista skipata rakastuminen ja siirtyä suoraan rakastamiseen?
Hmm, en valitettavasti usko, että mitään vaihetta voi skipata. Jokaisesta vaiheesta pitäisi vissiin löytää jotain hyvää?
Siksipä en oikeastaan innostu lainkaan uuden suhteen mahdollisuudesta. Rakastumisessa ei minusta ole oikein mitään positiivista löydettävissä. No paitsi ehkä se, että sekin hormonihäiriö loppuu aina aikanaan.
Juu, ymmärrän. Kyllähän se pistää maailman sekaisin ja voi olla raskastakin.
En tiedä olisiko tuo se miten itse sitä kuvailisin, vaikka periaatteessa ymmärrän kyllä mitä tuolla tarkoitat. Varsinkin kun elämässäni on ihmisiä, joita rakastan, niin tuo ero rakastumiseen on entistä näkyvämpi. Oikeasti haluaisin vain pikakelata sen mielestäni turhan vaiheen lävitse ja nähdä nopeasti tuleeko siitä rakkautta vai eikö.
Tai sitten voisi ottaa sen silleen pienemmissä osissa. 10 vuoden aikana 1/10 kerrallaan...
Ei ehkä huomaisi hormoonihöyryä edes...ehkä vaan pelkkä typerä hymy tms.
Jos tykkää tuollaisesta pelleilystä, niin siitä vaan.
Siitä on jo niin kauan, että mahdanko enää muistaa, miten rakastutaan. Joskus mietin onko kohdallani käynyt niin, että pysyttelen ikuisesti turvallisen matkan päässä välttyäkseni rakastumasta, koska en uskalla ottaa sitä riskiä, että joutuisi käymään läpi jotain sellaista, mitä on aikoinaan joutunut kokemaan. Ei ehkä enää olisi voimavaroja sellaiseen.
Aletheias
"Loving a woman who has already walked away from everything changes the rules completely.
If you are dating a woman who is divorced after a long marriage, do not expect second chances. Not because she is bitter, but because she learned the cost of staying too long. She does not need you. She stopped needing people a long time ago when survival became routine and strength became her language.
But make no mistake, her wanting you means everything. She chooses you, not out of fear or dependence, but out of desire. That kind of choice is rare and powerful. She knows how to stand on her own. She has already rebuilt a life from the ground up. She is not looking for someone to complete her, she is looking for someone to walk beside her with intention.
She does not have time to teach a man how to treat her. She already knows what respect looks like. She already knows what effort feels like. She will not beg, remind, or wait around hoping you grow into what she needs. If you show her consistency, honesty, and maturity, she will meet you there fully.
Remember this woman walked away from a lifetime. From shared history. From the father of her children. She did not leave because it was easy. She left because it was necessary. So if you are lucky enough to be chosen by her now, do not play games. Love her with clarity. Because once a woman like her walks away again, she does not look back."
Jänniä mietteitä.
Kuin kirjoittajan kokemaa ja tällaisiin ajatuksiin päätellen tullut.
Hmmm.
Vilma
Joo, minusta tuo oli niin hyvin kirjoitettu, että nappasin sen. Nykyään somet tarjoavat paljon elämänviisauksia, toiset hyviä, toiset huonoja.
Tunnistan tästä monta omaan tilanteeseeni sopivaa kohtaa. Nykyään tietää paremmin, mitä haluaa tai ei halua, ei pelkää olla yksin, ei halua ketään vain sen takia, että on joku, ei aio enää ottaa vastaan mitä vain.
Omassa päässä on vain jokin blokki, mikä tuntuu aika sitkeässä olevan. Eihän sitä oikeanlaista ihmistä voi kohdata, jollei sille anna edes mahdollisuutta.
Aletheias
Viimeksi olen rakastunut 2010 ja rakastan samaa miestä edelleen. Tunne on muuttanut muotoaan enemmän kuin kerran, johan tässä on pian oltu 16 vuotta saman katon allakin.
En ihastu helposti, en rakastu sitäkään helpommin. Pitää olla syvä merkitys, että rakastumaan pystyn kehenkään. Moni asia tuntua oikealta.
Sitä ennen rakastuin 2004. Ja sitä ennen 1998. Siinä ne rakkaudet, muut on ollu jotain ihastumisia, mitkä on haihtuneet kuin tuhka tuuleen syventymättä ikinä rakkaudeksi.
Olette pitäneet kauan yhtä. Arvostan, koska tiedän mitä se myös vaatii. Toki antaakin paljon. Kun nuo kaksi asiaa ovat hyvässä tasapainossa, niin toivon teille pitkää yhdessäoloa.
Juu, kyllä se vaatiikin. Hirmu itsekäs ei kovin voi olla jos mielii pitkään parisuhteeseen. Joutuu joustamaankin ja tekemään myönnytyksiä. Mutta ei niitä kaiketi tee, jollei jossain kohtaa ole rakastanut oikeasti kumppania. Helpompi on lähteä kun sukset menee ristiin, sillpin kun kumppani ei edes tunnu oikealle ja rakkaalle.
Harvemmin päätöksestä olla väärän ihmisen kanssa pitkälle jaksaa, ellei ole kovin perso sitten hyödykkeiten takia jatkamaan ja sietämään toista. Niitäkin on. Ei liity rakkaus, vaan ahneus.
En ole ikinä romanttisesti rakastunut. Kuten olen ennenkin sanonut, koen tämän osalta olevani rikkinäinen ihminen.
Koskaan ei kannata sanoa ei koskaan. Ehkä et ole vielä kohdannut sitä ihmistä, joka vie jalat alta. Sehän ei katso ikääsi.
Rakastun harvemmin (onneksi), mutta rakkaus on elämäntapa.
- Sheena
Hyvin sanottu. Rakkaus on elämäntapa. Mielestäni jotkut ihmiset ovat enemmän parisuhdeihmisiä, vaikka olisivatkin sinkkuja syystä tai toisesta.
en toistiawkai iinä viwelä kohr jo oin 100-vuotias.
mutta hyvä operaatio yrittää parantaa dsurullisia yeinityttöjäkin...
tuleeko ensieakaus noin 154-vuoiaana?
En oo koskaan rakastunu. Voihan se olla että siitä sais vipuvoimaa. Tai sitten hyytyis lopullisesti.
Tossa oli rakkaudesta kissaan ylempänä. Niin kissoja voi kyllä rakastaa. Just hän joka eli 19 vuotiaaksi. Mutta ei osaa ees aatella, että tosta vaan ottais uuden kissan. Kun ei se oo sama asia, ne on yksilöitä. Sama juttu, tiedän moni leski ottaa pian uuden puolison, mutta itelle asia tuntuis mahdottomalle samassa tilanteessa.
Ei kai kukaan vaan "ota" uutta puolisoa..
Mutta joo, tuohon pätee varmaan sama mitä Mu5tasydän kirjoitti - jotkut on enemmän parisuhdeihmisiä kuin toiset.
- Sheena
Ei tietenkään, mutta se vaan omiin silmiin näyttää siltä. siis jos mulla ois puoliso ja se yhtäkkiä vaihtus, niin mähän saisin sydänkohtauksen.
En itsekään pystyisi ottamaan samantien uutta kumppania, koska ajattelen niin, että kantaisin edellisessä suhteessa tekemäni virheet mukanani. Ne siis pitää mielestäni käsitellä ensin.
Vajaa 3 vuotta sitten - enkä kyllä kaipaa sitä tunnetta, elämä menee niin sekaisin. Vahinko että se tunne ei kääntynyt arjen rakkaudeksi.
Niin, joskus se loppuu ankeasti.
Rakastuin vaimooni vuoden 1968 lopussa. Rakastan vieläkin niin, että vallan kipeää tekee.
Voi kuinka kaunista. :)
Mu5tasydän, kiitos!
Olen rakastunut kaksi kertaa, rakkaus ei ole katoavaista, se muuttaa vain muotoaan.
Rakkaus on edelleen läsnä.
AV
Niinpä, rakkaus on läsnä kaikkialla, jos sen haluaa nähdä.
Viime keväänä. Sittemmin ei ole tullut vastaan ketään, johon olisin edes kevyesti ihastunut.
Aika kutkuttava tilanne. Ei sinne päähän kovin montaa ihmistä mahdu.
Toissa kesänä se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Eikä mene ohi.
Jos se kunnon tunnetta on, niin ei se todellakaan mene helposti ohi.
En ole koskaan rakastunut. Lievästi ihastunut ja sekin painosanalla ehkä.Ikää kun tullut
mittariin niin ei enää välitä. ------- kuittaa univelat.
Kiitos mielipiteestä.
Tämä tieto ei näytä olevan löydettävissä tästä tietokannasta... hetkinen, näyttää sieltä jotain löytyvän > Mission complited. Fatal Error. Data Corrupted. No just file.