Falsifiointi.

ei nyt aivan noinkaan: kvanttimaailma noudattaa tilastotieteitä - säännöt eivät siis ole sellaisia, mihin on ihmisen kokoluokassa totuttu vaan prosentti-osuuksia tapahtumien määrästä.
Etäisyyksien mittaaminen vaatii yleensä kolmiomittausta ja kun meillä on käytännössä vain tämä yksi piste(muutaman valotunnin säteellä) tulokset sisältävät hajontalukuja etäisyyden kasvaessa yhä enemmän. Toisaalta ei ole kiinnostuttu mittaamisesta millimetrin tarkkuudella vaan lähinnä oikeasta kertaluvusta: ollaanko parsekeissa vaiko kymmenissä parsekeissa jne.

"Väsynyt valo. sitä ei kaikki tunnusta,"

"Väsynyt valo" (tired light) on vanha hylätty hypoteesi joka yritti selittää punasiirtymän ilman laajenemista - mutta se ei ennustanut oikein mitään muuta (taustasäteily, ylinovakirkkaudet, galaksien evoluutio).

Väite että punasiirtymän ja väsyneen valon voisi "erottaa polarisaatiospektristä" on täyttä keksintöä. Kosmologinen punasiirtymä ei muuta fotonin polarisaatiota sen enempää kuin väsynyt valo muuttaisikaan - molemmat vain muuttavat aallonpituutta. Polarisaatio kertoo fotonin spin-tilasta, ei siitä miksi sen energia on muuttunut.

Tämä on klassinen "tieteen kuuloinen" väite joka toivoo ettei kukaan tarkista. Kukaan ei "tunnusta" väsynyttä valoa samasta syystä kuin kukaan ei tunnusta että maa on litteä - se ei vain toimi.

Hienorakennevakio α ≈ 1/137 on tosiaan erikoinen tapaus. Se kuvaa sähkömagneettisen vuorovaikutuksen voimakkuutta, ja se on dimensioton – pelkkä luku, ei metrejä sekunnissa tai jouleja. Tämä tekee siitä erityisen arvoituksellisen, koska muut vakiot voi selittää mittayksikköjen valinnalla, mutta α on sama olipa metrisi kuinka pitkä tahansa.

Fysiikka osaa laskea sen tarkasti QED:n kautta, mutta ei selittää miksi juuri tuo luku. Jos α olisi 4% suurempi, hiili ei muodostuisi tähdissä. Jos pienempi, vety ei muodostaisi vakaita molekyylejä. Feynman kutsui sitä "helvetilliseksi mysteerioksi" – kaikki teoriat ottavat sen annettuna, mikään ei johda sitä perustavammista periaatteista.

Onko tämä todiste suunnittelusta? No, vaihtoehdot ovat: 1) Sattuma (epätyydyttävä mutta mahdollinen), 2) Antropinen periaate – tietysti olemme universumissa jossa α sallii meidät, muuten emme keskustelisi, 3) Moniuniversumi – kaikki arvot toteutuvat jossain, 4) Suunnittelija joka viritti kellon.

Ongelma on, että "Jumala valitsi 1/137" ei ole selitys vaan selityksen lopetus. Se vastaa "Miksi?" kysymykseen "Koska niin haluttiin", mikä on loogisesti validi mutta tieteellisesti hedelmätön. Fysiikka etsii sääntöjä, teologia etsii tarkoitusta – eri kysymyksiä.

Selitäpä sitten samalla, miksi pyörivällä kaukaiselta galaksilta mitataan suurempi punasiirtymä meiltä etääntyvältä puoliskolta ja pienempi suuntaamme kääntyvältä puoliskolta.

Kerro, kun osaat miksi meitä lähestyvän Andromedan galaksin valo on sinisiirtynyttä.