Olisin vaan kysynyt sellaista, että palkkaisitko kotiisi lääkärin klo 07.00-16.00 väliseksi ajaksi ihan vaan sen varalta, että jos joskus jotain tapahtuu niin apu on sitten lähellä ja valmiina reagoimaan nopealla aikataululla? Maksaisit 99,9 % ajasta täysin turhaan palkkaa, mutta sen yhden tietyn vakavan kerran, lääkäri voisi pelastaa henkesi.
Entä jos kyse olisi vartioinnista, siivoojasta, kokista, talkkarista tai vaikka putki- sähkömiehestä? Heillä olisi siis päivystysvelvollisuus...
Entä jos kyse olisi vartioinnista, siivoojasta, kokista, talkkarista tai vaikka putki- sähkömiehestä? Heillä olisi siis päivystysvelvollisuus...
Vastaukset 37
Vanhimmat
Riskienhallinnan näkökulmasta en palkkaisi ketään noista.
Olen kohtuullisen hyvässä kunnossa, minulla ei ole mitään perussairauksia tms joten todennäköisys sille, että tarvitsisin niin äkkinäistä hoitoa kotonani, ettei se ehtisi ambulanssia odottamaan, on hyvin pieni. Ja jos niin kävisi, että saisin jonkun äkillisen sairauskohtauksen, niin minulla on henkivakuutus ja muut asiat kunnossa niin, että jälkeeni jäävät pystyvät hoitamaan asiat ongelmitta.
En tarvitse vartiointipalvelua, sillä asun niin rauhallisessa paikassa, ettei täällä kulje kuin ketut ja kauriit öisin. Kaiken lisäksi asuntoni sijaitsee niin, että tähän on mahdotonta tulla jonkun pakun kanssa ilman, että se herättää epäilyksiä naapureissa. Olen paljon kotona kun teen etätöitä ja olen hyvin kiukkuinen kun sille päälle satun, niin ei tänne kukaan uskalla edes yrittää.
Osaan myös siivota, kokata ja huolehtia talkkarin työt, joten ei ole sellaisellekaan palvelulle tarvetta. Putki- ja sähkötyöt ovat ainoita, joista pitää jollekin maksaa, mutta tarve sillekin on vähäistä.
Aletheias
Totta tuokin mutta tarvitsisit vain oman miehen joka on kaikki nuo ja enemmän eli se on kaikki
Oma mies jos oisi niin luovuttaisin hänelle mieluusti osan töistä.
Aletheias
Eli luovuttaisit miehelle ns käsityösi ja suihkussa pesu ja kuivaus työt ja yöpöydän surina lelut roskiin mies sais nekin työt kyl siin o sit miehellä töitä ja monesta hommasta pääset ja bonuksena mies tekee vielä talkkarin työt eli huoltaa sinua ja lääkärinkin työt eli tutkii sinut usein eli kyl oma mies hyvä on ja se puhuu ja pussaa ja tuo elämään äksönii
Eli hyvästi tylsät päivät
En palkkaisi. Tuo ei tilastojen valossa edes ole kovin riskialtis aikaväli, noin kaikkein vakavimpien tapahtumien osalta. Jos olisin sairaampi ja heikommassa kunnossa, niin teoriatasolla yöaikainen valvonta olisi järkevämpi investointi.
Vartioinnille minulla ei ole mitään tarvetta ja "siivooja, kokki, talkkari tai vaikka putki- sähkömies", eivät myöskään ole henkilöitä, joiden palveluiksia tarvitsisin missään tilanteessa jatkuvasti. Ulkoistaisin kyllä hyvinkin mielelläni nuo tekemiset jollekin palveluntuottajalle, mutta en minä silloinkaan heitä jatkuvasti tarvitsisi.
Aika kallista. Lääkäreillä on isot liksat.
Kysymys oli tietysti asetettu yksinasuville, mutta eikös nämä keski-ikäisten parisuhteet ole juuri sitä varten, että on toinen soittamassa sitten sen ambulanssin? Ainakin välillä tuntuu juuri siltä :)
-keinovaginamies-
Olen hyväksynyt sen ajatuksen, että jos äkillinen sairauskohtaus tulee enkä itse kykene apua soittamaan, niin todennäköisyys sille, että kuolen yksin kotona on kohtuullisen suuri. Eihän tuo ehkä se mukavin ajatus ole, mutta elämä on täynnä kaikenlaisia riskin paikkoja. Tuo on vain yksi niistä 😊
Aletheias
Eikös sulla ole se poika pyörimässä siinä vielä?
Semmonen riuska nuorimies vähän antaa paineluelvytystä, niin piipaa-henkilöstö ehtii hätiin :)
No, ei vaan. Kyllähän kaikki tasapainossa ja puhtaalla omalla tunnolla olevat ihmiset ovat valmiita lähtöön, jos kutsu tulee.
Kyllähän minäkin pitkiä aikoja vietän täysin yksin. Esim. siellä mökillä, ja kaikenlaista vähän riskaalempaakin puuhaan. Se on sillä tavalla että jos henki luiskahtaa niin sitten se luiskahtaa.
Mutta ajattelepa tosiuskovaisia. Niillä vasta helppoa on. Paratiisi ihan oven takana joka hetki :))
-keinovaginamies-
On poika vielä useamman vuoden kotona, mutta puolet ajasta isällään niin ei hänkään välttämättä ihan heti huolestuisi, vaikka yleensä ollaankin joka päivä yhteydessä.
En ole siinä mielessä valmis lähtemään, että koen elämää olevan vielä paljon jäljellä. Paljon annettavaa ja koettavaa. Mutta itse kun voi vaikuttaa ainoastaan rajallisesti omaan lähtöhetkeen, niin sitä vastaankaan on turha pyristellä. Voi ainoastaan pyrkiä huolehtimaan hyvinvoinnistaan mahdollisimman hyvin eikä ottaa turhia riskejä (kuten miehillä joskus on tapana). Sen jälkeen vaan ristiä kädet ja toivoa parasta 😁
Itseasiassa ajatus kuoleman jälkeisestä paratiisista tai ikuisesta elämästä on mielestäni jotenkin ahdistava. Elämme täällä aikamme ja palaamme kuoleman jälkeen osaksi luontoa, mutta eri olomuodossa vain. Sielu pääsee kuolemassa rauhaan. Tai mieli, miksi sitä nyt sitten kukakin nimittää. Mielestäni on lohduttava ajatus, että jonain päivänä minusta jäljelle jääneet hiukkaset leijailevat jossain, painuvat mereen, hautautuvat niittyyn.. jatkavat elämän loputonta kiertokulkua.
Aletheias
Niin no,
Naisille siellä on kyllä vähemmän mitään luvassakaan, mutta ajattele meitä vanhoja pervoja. Muistaakseni meille on luvattu määrättömästi neitsyitä siellä :))) Ainakin jos uskontokunta on oikein valittu :)
Senköhän takia me miehet kypsytään aikaisemmin lähtemäänkin?
-keinovaginamies-
En pidättelisi hengitystäni, oli uskontokunta mikä tahansa 😅
Kuka hemmetti noitakin on keksinyt, yhh..
Mun teoria on, että miehillä on naisia enemmän taipumusta aliarvioida potentiaalisten seurausten negatiiviset vaikutukset ja samaan aikaan yliarvioida omia kykyjään. Tuolla yhdistelmällä pääsee tapaturmatilastojen kärkeen.
Aletheias
Niin mutta elämässä tarvii veren välillä vähän kuohahtaakin, muutenhan sitä on pystyyn kuollut jo nyt. Viime kevättalvella oli viimeksi sellainen hetki, että elämän filminauha meinasi lähteä pikakelauksella pyörimään :)
Keksijähän on tietysti se kaveri, joka halusi hallita maita ja mantuja muita miehiä höynäyttämällä. Saattoi alkaa keräämään jopa kymmenyksiä.
-keinovaginamies-
Onneksi tapauksessasi filminauha ei ehtinyt lähteä pyörimään! 😱 Ymmärrän kyllä sen, että toisilla on tarve elää ja kokea jännitystä, jopa vaaroja, mutta riskinarviointi tuntuu miehillä menevän useammin pieleen kuin naisilla. Nautin itsekin siitä, kun tunnen voimakkaasti, koen jotain elämyksellistä, mutta saavutan tuon tunteen paljon helpommalla kuin tekemällä jotain riskialtista. Minulle on riittävän elämyksellistä vaikka lillua poreammeessa 😅
Miehiä on kieltämättä surullisen helppo höynäyttää tietyn aihepiirin viekoituksilla. Onneksi toisenlaisiakin miehiä on, joilla aivot toimii edes välttävästi tilanteessa kuin tilanteessa.
Aletheias
No riski oli arvioitu ja oli vähän jo katsottu pakoreittiä, jos riski laukeaa. Mitään ei käynyt ja kalustokin säilyi ehjänä, mutta kyllä siinä adrenaliinit lähti ihan hyvin liikkeelle.
Mutta tuosta oman tietoisuuden päätepisteestä, niin oikeasti olen siitäkin samoilla linjoilla kanssasi. Kyllä nämä keinovaginamiehen atomitkin vielä joskus päätyvät romahtavan jättiläistähden ytimeen ja muuttuvat entistä raskaammiksi alkuaineiksi. Eli tähtipölyä olemme ja sellaiseksi vielä päädymme :)
-keinovaginamies-
Pakoreitti katsottuna? Kalusto säilyi ehjänä? Kuulostaa melkoiselta viritykseltä. Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin ja toivottavasti myös opit jotain riskienhallinnasta 😁
Eikö olekin kiehtova ajatus, että olemme syntyneet tähtipölystä ja sellaiseksi joskus vielä päädymme. Olemme häviävän pienen hetken tällä maapallolla tässä olomuodossa kokemassa elämää. Se on mielettömän ihmeellistä, liian ihmeellistä pienelle ihmiselle ymmärtää.
Aletheias
Kyllä se on.
Usein tulee mietittyä, että arvostaako tätä nykyistä olomuotoa tarpeeksi. Eli omaa ainutkertaista ja lyhyttä elämää. Mihin sen ajan käyttää.
Meillä metsien miehillä on kuitenkin välillä jännää ja aina niistä oppii. Elävä, ja kuollutkin, puu on niin moninainen juttu, että ei niistä tiedä aina ammattilaisetkaan miten käyttäytyvät silloin kun tulee tarve saada puu pötkölleen :)
-keinovaginamies-
Näin jossain sellaisen videon, jossa joku selitti (hieman epämääräinen kuvaus), millaiset todennäköisyydet on sille, että elämä ylipäätään on maapallolla mahdollista, mitä kaikkea on vaatinut, jotta ihmiskunta on päässyt tähän asti ja millainen sattuma on, että meistä jokainen on tänne saanut syntyä. Video selitti kaiken tuon paljon selkeämmin dramaattisen musiikin kera, mutta ehkä tajusit pointin. Elämää pitäisi siis todellakin muistaa arvostaa 😊
Puuhommat ovat kyllä ihan omanlaisilleen ihmisille tarkoitettu. Jännästä täytyy selkeästi vähän tykätä, jos noita hommia meinaa tehdä 😄 Ainoa puu, mitä itse olen sahannut, on joulukuusen oksat. Kouluaikoina jotain linnunpönttöä mitä lie tehnyt, mutta harvemmin sitä on puuhommiin ollut tarvetta. Tai oikein edes tilaisuutta. Ei ole metsää, ei mökkiä, niin ei kauheasti ole tarvinnut sahaa. Minulla kyllä on sellainen nätin lila pieni saha, että valmius löytyy 😁
Aletheias
Pinkki työkalupakki ja siellä pinkki puunrötkötin :)))
Olishan se näky kun atleettinen Aletheias asettuisi tuollaisella setillä parin kiintokuution kuusen juurelle ja tuumaisi että halki, poikki ja pinoon :)
Minua on muuten kummasti viime aikoina kiinnostanut kirveellä halkoja hakkaavat naiset youtubessa. Ihmettelen vaan, kun ne talvimaisemissa usein vetää minifarkkuhame päällä pölkkyä halki??? Ihme varustus. Eikä lainkaan työturvallinen :))
-keinovaginamies-
Takaan, että se olisi näky 😂 Minähän en puita osaisi pilkkoa, mutta olen sen verran periksiantamaton luonteeltani, että jos pölkyt pitäisi pieneksi saada, niin kyllähän ne pieneksi saadaan tavalla tai toisella. Ei välttämättä niin tyylikkäästi, mutta ei kai noissa hommissa tyylipisteitä jaella 😁
Nerokas tapa saada lisää katsojia (tuloja), kun hakkaa halkoja vähissä vaatteissa 😁 Tässä ilmiössä ei ole kyse pelkästään mieskatsojien houkuttelemisesta, sillä olen törmännyt vastaavaan halkoja hakkaavaan mieheen/miehiin, jotka tekevät sitä yläosattomana. Ehkä jotkut henkselit siinä vähän roikkuen.. Pidän eniten siitä, kun on paita päällä eikä ihan kaikki ole esillä, mutta kangas painautuu sopivasti hikiseen ihoon. Vaikka en siis katso tuollaisia, satuin vain jossain näkemään 🙃
Aletheias
No et tietenkään katso.
Eihän kukaan vakavasti otettavaa kansalaista näyttelevä nainen tunnusta katselevansa miehiä hikisissä paidoissaan :)
-keinovaginamies-
No sehän on aina täysi yllätys, mitä kaikkia videoita omaan feediin sattuu tulemaan 😇 Katsoin videon vain pari kertaa, lähinnä saadakseni vinkkejä oikeaan tekniikkaan sitä päivää silmällä pitäen, kun alan hakkaamaan halkoja 😁
Aletheias
Aloittaja: Jos noin pelokas ja luulosairas on, kannattaa iskeä lääkäri 'ikuisesti sinun' -tyyliin. Ala hällä voi olla, milä vain. Perusopinnot lienevät samat gynkkäristä ortopediin.
Vilma
Maradonalla ja Michael Jackosonilla oli henkilökohtaiset lääkärit. Molemmat kuolivat hoitovirheisiin.
AI-yhteenveto
Diego Maradonan viimeisin henkilökohtainen lääkäri oli
neurokirurgi Leopoldo Luque. Luquea ja psykiatri Agustina Cosachovia epäiltiin taposta ja hoitovirheestä Maradonan kuoltua sydämen vajaatoimintaan marraskuussa 2020. Tutkintaryhmä piti hoitoa puutteellisena, ja tapaukseen liittyen kahdeksan henkilöä on asetettu syytteeseen
AI-yhteenveto
Michael Jacksonin henkilökohtainen lääkäri oli grenadalainen kardiologi
Conrad Murray, joka toimi artistin lääkärinä This Is It -konserttien valmistelujen aikana. Murray tuomittiin vuonna 2011 neljäksi vuodeksi vankeuteen kuolemantuottamuksesta, sillä hän antoi Jacksonille kuolettavan annoksen Propofol-nukutusainetta ja muita vahvoja lääkkeitä. Murray istui tuomiostaan kaksi vuotta.
Entä jos tapahtuisi klo 16.15? Ja sydäntapahtumat sattuu usein keskellä yötä. Pitäis jossain piuhoissa olla koko ajan, että päivystävä apu osais tulla paikalle.
Hanki kello, missä on trk- tai sairaalayhteys.
Vilma
Mä olen just tuollaisessa tehtävässä julkisella sektorilla (en lääkärinä,mutta huoltoukkona). En ihan tarkaan tiedä, miksi ja mistä minulle maksetaan? Minulla on kaksi eri tutkintoa ja työkokemusta monelta alalta, mutta sitten mun työ on sitä, että ajan aamulla 50 kilometriä töihin ja töissä pitää olla tasan klo. 7.00. Sen jälkeen loppupäivä onkin sitä, että odotellaan, jos jotain tapahtuisi. Sanotaanko karkeasti, että 99 prosenttia ajasta on pelkkää norkoilua, odottelua ja istuskelua. 99 prosenttia niistä tilanteista joissa jotain tapahtuu, ei tarvitsisi välttämättä välitöntä reagointia vaan työn voisi ihan hyvin tehdä sovitusti vaikka seuraavana päivänä. Mutta koska olen kuukuasipalkkalainen ja minulla on kiinteä työaika ja läsnäolovelvollisuus niin eihän se auta tällaisia järkeillä. Toki muiden veronmaksajien puolesta, etenkin oikeasti kovaa työtä tekevien yrittäjien puolesta tunnen jonkinlaista sääliä, kuinka tehottomasti tämäkin täytyy hoitaa. Siis kuitenkin kun pystyisin tekemään paljon enemmän sillä rahalla mitä saan niin voisi oikeasti saada jotain tuottavaa aikaiseksi ihan minun työpanoksenanikin, jos ei olisi näin hölmöä touhua. Mutta ei siinä, jos halutaan, että olen klo. 7-16 käytettävissä ja vlamiudessa niin mikäs siinä...vaikka ihan hyvin voisin ottaa sen könttäsummana saman rahan ja hoitaa työt urakkana ja mennä paikalle kutsuttaessa ja tarvittaessa, kuin että joka päivä sen 50 km suuntaansa ajan ja törsään bensiiniä. Mitään hyötyä nykykäytännöstä ei näet ole kenellekään. Niin ja sitten yöpäivysyäjät on vielä erikseen..heh!
Elämä on elämistä varten, oma keho ilmoittaa kyllä milloin elämä on lopuillaan.
Kannattaa siis elää, jokainen päivä lyhentää mahdollisuuksia tehdä niin.
AV
Jo 99,9% maksaisi riittävän vähän, niin saattaisin hankkia lääkäripäivystyksen, mutta sen pitäisi tulla nopeammin kuin ensiavun.
en!
varastaa mun kalsarit
Elämän kauneus on siinä, ettei koskaan tiedä näkeekö seuraavaa päivää. Siksi kannattaa nauttia jokaisesta hetkestä. Turha pelkääminen on elämän hukkaan heittämistä. Siksi en tarvitse ketään vierelleni paapomaan tai tekohengittämään.
En pärjään yksin sitten kun kuolen niin kuolen sillain ettei ole kukaan vieressä.
Muutenkin naurattaa teidän hölmöjen touhut kun ette osaa olla yksin.
En, jos jotain tapahtuu se tapahtuu. Elämä on. Ei voi pelätä jos jotain tapahtuu, kun aina tapahtuu pelkää tai ei. Elämä on. Päivä kerrallaan.
Eilen kuoli halihiiri poikani kämmenelleni. Kurkotti kaulaansa minua kohti ja sydän sammui siihen viimeiseen kurkotukseen. Sanoin hälle, kohta rakas helpottaa kun aistin, että nyt on se lähdön hetki. Sen vaan aina aistii, en tiiä miksi.
Aamulla oli vatsa jännittynyt ja olo huono, tunsin miten paniikkikohtaus yrittää tulla päälle.
Aloin rauhoittelemaan itseäni ja onnistuin ainakin siirtämään sitä. Menettäminen aina sattuu, mutta kuuluu elämään.
Mikä on halihiiri? Vaikeahko halata noin pientä.
Olen nähnyt luonnossa saman. Keskellä pihanurmikkoa kun vanha hiiri kuolee luonnollisesti.
Veikkaisin että tuo on harvinaista luonnossa ja varsinkin keskellä aukeaa paikkaa. Varmaan joutuvat vanhoilla päivillään jonkun hampaisiin ennen kuin sydän pysähtyy.
Miksiköhän se tuli siihen näkösälle kuolemaan?
-keinovaginamies-
Halihiiri oli mun kesyhiiri poika. Eilen oli omituisen oloinen ja otin syliin. Kylmä keho eli teki kuolemaa, keho pikkuhiljaa hiipuu pois kun tulee kylmäksi. Ei kauaa ehditty halia, silittelin hiirua pienen peitteen sisällä minkä laittelin ympärille lämpimäksi. Kämmen lämmitti lisää.
Ehkä odottaa jonkun huomaavan.
Mikä tuossa oli ideana? Miksi minulle "tapahtuisi" vain klo 7-16 välillä?
No, oli miten oli, en palkkaisi eikä kukaan järkevä arvostettu lääkäri tuollaiseen duuniin edes suostuisi.
Meillä on talossa huoltoyhtiö korjauksiin ja vartiointikin. Ravintoloita on kävelyetäisyydellä ja voin itsekin tehdä ruokaa. Siivous on rakkain harrastukseni.
- Sheena