Vantaan Islanninhevostalli Fagur

Oonko ainoa, jonka mielestä Vantaan Islanninhevostalli Fagur saa aivan liikaa synninpäästöjä vain siksi, että vaihtoehtoja ei ole hirveästi?

Omat kokemukset (ja yllättävän monen muun, jos jaksaa kaivaa) on jotain ihan muuta kuin se kiiltokuva, jota tallista välillä maalataan. Opetus tuntuu välillä autopilotilla vedetyltä, aloittelijat jätetään selviytymään yksin ja ilmapiiri ei todellakaan ole “tervetuloa kysymään” -henkinen. Hevoset on kivoja, joo, mutta se ei yksin tee ratsastuskoulua hyväksi.

Ja sitten se kuuluisa tallin omistaja. En tiedä muista, mutta itselle on jäänyt fiilis, että omistajaa kiinnostaa enemmän oma kiiltokuva peilissä kuin asiakkaiden tai harrastajien oikeat kokemukset. Sellainen ”me tiedetään jo olevamme hyviä” -asenne paistaa läpi, eikä kritiikkiä oikein tunnuta kestävän.

Ja miksi näistä asioista ei muka saisi puhua? Aina kun joku uskaltaa kritisoida, vastaus on tyyliin “no islanninhevoset nyt vaan on tällaisia” tai “ratsastus ei ole kaikille”. Oikeasti? Vai onko kyse siitä, että keskinkertaisuus on vain normalisoitu?

En väitä, että paikka olisi kaikille huono, mutta väite, että se olisi jotenkin automaattisesti laadukas tai esimerkillinen ratsastuskoulu, ei kyllä kestä kriittistä tarkastelua.