Tieto ei pidä haalia yhteen laitokseen

On virhe kasata tieto yhteen paikkaan.
Tieto selviää biodiversiteetissä parhaiten.
Yhdessä paikassa on suurempi riski tuhoutua, unohtua.

Kun laitos saa liikaa suosiota, se läskistyy ja muuttuu demoniksi, päinvastaiseksi kuin hyödyllinen.
Vääristyneissä arvoissa läskistynyt laitos voi tuhoutua herkemmin.

Sitä ennen hyvin ruokittu laitos ahdistelee heikoimmat tietäjät alleen, luoden itsestään ylivoimaisen. Se yrittää kerätä ja pitää koko tieto itsellään.

Tieto voi säilyä erittäin hyvin tyhmissäkin paikoissa, jotka eivät korosta liikaa tiedollista asemaa ja ovat välinpitämättömämpiä tiedollista omistusta kohtaan.

Lisäksi kun välinpitämättömiä tiedon omistuksia on paljon erilaisia, se vain parantaa biodiversiteettiä.

Yliopisto on yksi läskistyvä laitos, joka yrittää valjastaa kaikki muut valtansa alle.
Ihan kuin ilman yliopistoa ei voi tietoa olla olemassa.
Yliopisto synnyttää harhan siitä kuka voi tietää ja mitä.

Todellisuudessa tieto syvenee vanhetessaan, eikä ole laitostakaan, jossa vanhenevan tietäjän tietoa voi pitää.
Vanhetessaan jokainen olisi itsenäinen tutkija elämässään ja aika pitkällä omissa harjoituksissaan kuin universumin laidoissa sijaitsevat yksinäiset laajenevat planeetat.
Kukaan ymmärrä yksinäisiä eläkeläisiä tiedoissa ja eläkeläisen pitää kestää tämä.
Jos on luova tai ketterä eläkeläinen, hän voi selvitä tiedollisesta yksinäisyydestä ja haasteesta kehittää itseään järkevästi, koska kaukaisissa elämän kohdissa edelleen löytyy tiedollista ja elämällistä haastetta jokaiselle. Se ei ole kuollut paikka, mutta harvaan koettu, asuttu. Muita voisikin kiinnostaa se, mutta välissä puuttuu ymmärrys.