Minulla, kuten monella muullakin on paljon kauniita muistoja.
Teetkö koskaan aikamatkaa muistoihisi? Itse teen joskus matkan määrättyyn kesään.
Tämä ei toki tarkoita, että eläisin menneessä, mutta saan muistoista voimaa talven pimeydessä (joka onneksi kohta taittuu).
Tätä biisiä en pystynyt pitkään aikaan kuuntelemaan, mutta nykyään onneksi pystyn. Jotain silloin uutta, jotain lainattua.
Tämä kapple on minulle aina katkeransuloinen muisto.
Ella Henderson & Switch Disco / React
https://youtu.be/cPN4H0sSCHQ?si=KuFMLEnCGkVR-Vi0
Teetkö koskaan aikamatkaa muistoihisi? Itse teen joskus matkan määrättyyn kesään.
Tämä ei toki tarkoita, että eläisin menneessä, mutta saan muistoista voimaa talven pimeydessä (joka onneksi kohta taittuu).
Tätä biisiä en pystynyt pitkään aikaan kuuntelemaan, mutta nykyään onneksi pystyn. Jotain silloin uutta, jotain lainattua.
Tämä kapple on minulle aina katkeransuloinen muisto.
Ella Henderson & Switch Disco / React
https://youtu.be/cPN4H0sSCHQ?si=KuFMLEnCGkVR-Vi0
Vastaukset 91
Vanhimmat
Varsinkin musiikki tuo mieleen nostalgisia muistoja. Samoin jotkut tuoksut laukaisevat mielikuvia esim. vanhoista lomamatkoista.
Kun olen virittäytynyt tunnelmaan ja vanhat muistot vievät mennessään, kaivan esiin vanhoja valokuvia ja jään omaan kuplaani fiilistelemään. 🤔🌸
Joskus käy niin, että olen syvällä omissa ajatuksissani, enkä edes kuule, kun minulle puhutaan. Ympäristön häiriöt hämärtyvät taustalle, jäljelle jää vain oma aikamatka ja mielikuvituskupla. "In the zone!". 😊💭
Tässä kappaleessa myös erittäin paljon muistoja. Kun suljen silmäni näen määrätyn tanssilattian, jossa olen yksin. Musiikki siirtää minut keskelle huonetta ja olen omassa kuplassani (hienosti sanottu tt).
Ava Max / Million dollar baby
https://youtu.be/WSX6ZRX4_-Q?si=MG24rZDp75T_erYA
Aika usein teen.
Kyllä, joskus muistelen mieluusti aikaa jolloin elämäni edusti menoa, ei pysähdyksiä ollenkaan. Tukkaputkella täysiä ilman kummoisempia lepoaikoja.
Itseasiassa olin läsnä kun tämä video kuvattiin. Heistä tuli tavallaan ystäviä kun samaan paikkaan oltiin jääty jumiin:)
https://www.youtube.com/watch?v=bO4oADdua7A&list=RDbO4oADdua7A&start_radio=1
AV
Kiitos linkistä. 🙏
Niin se aika vierii, laulaja lienee jo 50-vuotias.
Filippiinot ovat helkkarin hyviä laulajia, muutenkin mukavia tilanteessa jossa ollaan tavallaan samassa asemassa. Uskomattoman energisiä ihmisiä, heidän kanssaan oli mukava iltaa viettää. Ja...aika usein niin myös tein:)
AV
Veikkaan, että se elämänasenne imetåän siitä ilmastosta. Ei tarvitsisi kuin katsoa suomalaista kesällä, niin...
Jep, tuo oli sitä hottia aikaa monessa mielessä, palmujen alla.
AV
Mutta, usein kun meni takaisin hotellihuoneeseen valui muutama kyynel kuunnellen seuraavaa. Olihan mennyt elämä ollut monessa mielessä antoisa, ja sen olin menettänyt.
https://www.youtube.com/watch?v=QlLIO2lZ-dA&list=RDQlLIO2lZ-dA&start_radio=1
AV
Olen ollut huomaavinani, että sinullekin sanat ovat tärkeä osa musiikillista kokemusta. :)
Jatketaan linjalla.. Kieltämättä juuri tässä hetkessä koen itseni yksinäiseksi, mutta tiedän, että se menee ohi. Kuitenkin tähän hetkeen sopiva kappale..
Lost Frequences / Love is the only thing
https://youtu.be/U2G5K5q2mIo?si=YXaED046U6dHx_mt
Rakkauden voi kai kohdata jos itse olisi jollain tavalla epävarman sekaisin?
Itsevarmat ihmiset eivät rakkautta voi kohdata?
Ajatellen mennyttä elämääni jonka aikana on ollut monenlaisia ajanjaksoja, olen kai rakastunut olemalla epävarmillani. Etsinyt epätietoisesti jotain "pelastajaa".
Omassa elämässä niitä on riittänyt, hetkellisiä ja pysyvämpiä.
Elämä on oppia ikä kaikki, mitään en tekisi toisin. On aivan älytön etuoikeus tutustua niin moneen ihmiseen. Ja jäädä lopulta yksin? No, ei se noin kai mene, onneksi:)
AV
Ei se mene. Sinullekin on vielä joku, kun kuljet aistit avoimina. :)
En tee. Ehkä minulla ei ole riittävän hyviä muistoja. Tai sitten fokus on vaan niin nykyhetkessä tai jossain "mielikuvitusmaailmassa".
Nykyhetki on ihan hyvä. Kuulema rajojen rikkominen aiheuttaa vihaa ja liiallinen tulevaisuudessa eläminen aiheuttaa ahdistusta.
Mitä muistelet eli mikä on elämäsi ihanin muisto tai muistot
Sinä kesänä hukutin itseni tanssilattialle. Tuntui kuin olisin omistanut sen lattian. Se oli pakenemisen ja luopumisen kesä, mutta tanssiessani unohdin kaikki murheeni ja samalla karistin 14 kiloa elopainostani.
Eli ei ollu jostakin miehestä unelmii ihanii sopisiko tähän yölinnun mä putoan laulu
Asenne on elopainoa tärkeämpi asia.
Ne laihat luikut jotka nipottavat eivät juurikaan koskaan pidä "hauskaa".
No, uo oli kai rankasti sanottu, mutta omaa elämäänsä tiukasti kontrolloivat jäävät kokemuksistaan paljon vajaiksi. Elämä voi olla pitkä ja "hyvä elämä", ilman sitä että olisi elämää edes elännyt.
AV
Miksipä ei sopisi.
Voisitko ottaa yhteyttä siihen muistojen mieheen ja pyytää treffeille häntä
En voi. Ei aika mennyt koskaan palaa.
Kyllä voit ja elä unelmaasi sen oikean kanssa eli miksi et muka voi häneen ottaa yhteyttä ja otat siitä miehen itsellesi eli omaksesi
Asenne ratkaisee kaiken. 🙏
En muistot on muistoja unohtuu hetken päästä kuitenkin lasteni syntymät ovat ainoa unohtumaton muisto mulle mitä ei tarvi sillai edes miettiä
Lasten syntymä onkin sellainen muisto, että sitä ei unohda koskaan.
Voi sinua. Toki vaivun välillä menneisyyteen ihan jo sen takia kun ystäviäni on mennyt msnan majoille. Mutta kuitenkin haikeasti muistelen ysäriä ja klubi-iltoja. Se oli sitä sekavaa aikaa.
Jos nyt jotain msiikkilinkkiä odotetaan niin bushman no one else https://youtu.be/A6VbK1ICzsw?si=jQbaZrx5XZFFDecM
>simiti<
Bushman on hyvä. Kiitos. 🙏
Kyllä muistan ja joskus muistelenkin, mutta en sillä tavalla unohdu.
En tiedä naisista, mutta sellaiset kovin senttimenttaaliset miehet ovat/ovat olleet omassa tuttavapiirissä jopa hieman yliherkkiä ja alkoholi on se muistelukaveri sitten. Vai onko se sytyke siihen? Mutta sellaiseksi kännisen nyyhkyttelyksi se sitten on tahtonut mennä.
Toinen herroista on jo haudassa. Viinaan kuoli.
-keinovaginamies-
Sytyke se on. Itsekin joskus, jos otan yksin, niin unohdun muistoihin. Kuten tänään.
No ei se mitään, jos jää kohtuuteen, eikä vuosien kuluessa sanottavasti lisäänny.
Mutta kun alkaa pe, jatkuu la ja sunnuntaina sitten vielä pari loiventavaa ja morkkissiivousta koko päivä, niin tietää että ongelma on hyvällä alullaan.
-keinovaginamies-
Joo, olen yhden jos toisenkin alkoholistin elämässäni kokenut, ei kiitos. Kohtuus kaikessa.
Nuorempana tuli istuttua iltaa jonkin verran tämän vielä hengissä olevan kaverin kanssa, mutta nykyään tulee asioitua vain viikolla siihen suuntaan.
Ei sitä ns. nyyhkykännäystä jaksa edes kuunnella vaikka olis itekin saunakaljat ottanut.
Topakka vaimo ja vakituinen työpaikka sen pitää työntekokunnossa.
Toinen tapaus oli työkyvyttömyyseläkkeellä ja loppu oli surkea. Sukulaismies tämä.
-keinovaginamies-
Ällös nyt höpsi. Minäkin juon väkiviina ja muistelen Katja vainaata.
>simiti <
Suotakoon se meille, kunhan ei liikaa niissä ryve.
Noin yleisesti ottaen välttelen sellaista nyyhkykänni-seuraa. Näen asian niin, että jos ihminen ei pysty olemaan aito itsensä selvinpäin, niin hänestä tulee aina humalassa nyyhkykännääjä. Haluan kuitenkin korostaa, että en puhu ajoittaisista vaikeuksista / huonosta elämäntilanteesta, vaan aiitä, kun persoona muuttuu aina humalassa aggressiiviseksi, itkuiseksi tms. ongelmakäytöstä, että ko. tyypin seurassa joutuu pelkäämään seuraavaa liikkua.
Jätän tuon menneisyydestä miettimisen mielelläni siihen hetkeen kun hoitaja kauhoo lautaselta puuroa kyvyttömän suuhun:)
No joo, odotan toki paljon tapahtuvaksi ennen tuota hetkeä.
Sellaistakin jota on vaikeaa itselleen selittää.
Menneisyys on ollut loistava, kohti kirkkaampaa tulevaisuutta.
AV
Itse toivon, että lähden jonkin sellaisen asian ääreltä, jota rakastan. En vaan enää keksi mitä se nykyään on? Ehkä mökiltä laiturin nokasta voisivat tulla hakemaan.
Et ole yksin, moni paljon elämässään kokenut ajattelee ettei voi enää kokea mitään sellaista jota ei olisi jo kokenut.
Sama se on itsenikin kanssa, tyydyn tähän hetkeen koska se on vain järkevintä tehdä niin.
Turha lähteä ajattelemaan liikaa vain itseään, kun on olemassa niitä joiden vuoksi pitää yrittää ja elää. Toista se olisi yksin, ilman niitä joista tulee huolehtia.
Unelmani on ostaa sikaripalsta Kuubasta, ostaa olkihattu, ja mennä "siirtomaan herraksi":)
AV
Kivan erilainen unelma sinulla. :)
Kyllä minä joskus muistelen menneitä aikoja. Nyt keski-ikäisenä siihen on tullut ehkä enemmän nostalgiaa mukaan. En halua elää mennessä enkä haikaile nuoruusvuosia, mutta on ihana muistella tiettyjä asioita menneisyydestä. Eikä sen aina tarvitse olla niin kaukana menneisyydessä. Muistelen välillä esim kesiä, kun lapseni oli pienempi ja päivät täyttyivät pyöräretkistä ja hiekkakakkuleikeistä. Se oli ihanaa aikaa 😊
Menneitä muistellessa tajuaa, miten paljon onkaan saanut kokea. Miten monesta upeasta hetkestä menneisyys koostuukaan. Tietenkin matkalle mahtuu paljon kipua ja vaikeita hetkiä, mutta haluan muistella enemmän kaikkea sitä hyvää, mitä elämä on minulle antanut.
Tämä biisi vie minut suoraan teinivuosiin, vaikka tämä julkaistiinkin jo 80-luvulla.
https://youtu.be/WtdRv6GT9Zg?si=rn_0_BKQbCrrEm68
Aletheias
Hieno biisi.
AV
Niin on 😊 En oikein osaa selittää, mikä tekee sen, että tämä biisi onnistuu joka kerta kouraisemaan sydämestä.. Tässä kuvataan rakkauden tunnetta jotenkin niin kauniisti..
Aletheias
Hieno kappalevalinta, kiitos. :)
Monet asiat ovat halusta kiinni, eli halua nähdä asiat posin kautta ja positiiviset muistot ovat etusijalla.
Minä elän hyvin voimakkaasti tässä hetkessä. En juuri muistele menneitä, enkä mieti tulevaa. Ainoastaan, että mitä on nyt ja mikä tuntuu hyvältä juuri nyt. Varmaan liittyy minun Aspergeriin tämä piirre.
Haluaisin myös tuollaisen Asperger -piirteen, kiitos 😊
- Sheena
Juu, voisin itsekin ottaa hippusen tuota piirrettä. :)
Muistelen välillä menneitä, niin kauniita muistoja kuin vähemmän kauniitakin - tai jopa ihan traumatisoivia muistoja. Jälkimmäisten muistelu usein alkaakin vasta esimerkiksi vuosikymmenen sen jälkeen, kun on jotenkin päässyt asian yli.
Näin vanhemmiten eikä vähiten silloin, kun joku läheinen kuolee, muistot alkavat suorastaan tulvimaan mielessä. Aiemmin eri sävelmät tai pienet osatkin niistä, biisit sun muut toivat mieleen muistoja - nyt myös toisinpäin: muistoista tulee mieleen biisejä tai jokin mainosrallatus kymmenien vuosien takaa.
- Sheena
Veikkaan vahvasti että minulla on taipumus vajota liian syvälle, siispä vältän.
Scifi henkisenä mieluiten fantasioin tulevasta, se on paljon helpompaa :).
Ajattelin hetki sitten ihan samaa. Jätin kuitenkin vastaamatta tämän vuoksi. Jännää että 'luit ajatukseni' ja vastasit :)
Oikeaan osuva veikkaus, harvinaista :)
No ei sentään ihan ilman kysyttyä kysymystä :) kätevää kuitenkin ettei itse tarvitse vaivautua kirjoittamaan!
...Keksin meille paremman jutun :) Sano yksi sana johon liittyy vain mukavia muistoja!
Mjaaha, ensimmäisenä tulee mieleen sana "sohva" niin arkiselta kuin kuulostaakin 😄
Aika hyvä :). 80 - 100% positiivisuutta. Itse vastaisin kahvinpavut.
"mansikkamaa"
sohvani päädyt ovat sävyltään espressonruskeat ja istuinosa mokka 😄
Aika hyvä. :) Paahtoaste 100% saavutettu. Mansikat 99%. Yksi prosentti miinusta selkäkivusta, mutta nykyisin kaiken saa torilta :) Lisätään jatkoksi "vadelmakulho".
...noh niin, siellä jo nukutaan. Ystävänpäivä saa sanana -45%, koska olen hajamielinen, unohdan vähän kaiken ja enemmän poissa kuin paikalla. Tosin sohvalla se ei kovin paljon haittaa.. siis ainakaan itseäni.
Lisään sinulle aamuksi yllätyssanan "hattara". :)
Yökyöpelit eivät nuku tuohon aikaan lähimainkaan, jonkinlaisen nukkumarytmin olen kyllä saanut kehitettyä mikä on voitto sinänsä. Täytyy muistaa vain aloittaa alasajo suht varhain ja sohvalla nimenomaan
Hattara vie mukanaan tivoliin ja siitä onkin helppo hypätä seuraavaan :) "keinu"
Ahhahaa :) Positiivisisuutta täydet 100%. =D Tämä jos mikä keinu! Ettei menisi ihan eläimellisiksi leikeiksi, niin valitaan sana "lounaistuuli" :)
No mikäs ettei, sellainen keväisen lämmin leuto lounaistuuli, länsituuli toivottaa tervetulleeksi :)
Oikin hyvä :) Ei mitään negaatiota. Nyt on monta hyvää sanaa, joita voi miettiä vaihtoehtona muistoille. Onkin tarpeen. Olen saanut jonkun flunssan, vaikka influenssarokotuksen otin ja nyt täytyy vaan levätä. Heitetään vielä yksi, helmet.
Ok vielä yksi, toivottavasti ei palsta-allergiaa iskenyt. Väistämättä tulee mieleen "nauha", ei siis sulkeuduta kuin simpukat :)
Veikkaan, että miehenä kuulut vähemmistöön vajoamisen suhteen.. :)
Kyllä minun oikeasti tarvitsee vähän varoa vaikka vähäsen leikkisä olenkin, onneksi ikä ja kokemus on opettanut elämään näiden ominaisuuksiensa kanssa.
Se kuuluisa kolikon kääntöpuoli, asia hanskassa vaikka hansikas hukassa välillä olisikin :)
Ajattelispa parikymppisenä yhtä paljon kuin nyt. Toisaalta ei tekis niin paljon virheitä eikä kasvaisi ihmisenä. :)
Suurin ero taitaa olla siinä että osaa paremmin erottaa turhan hötön siitä toimivasta aineksesta.
Mulla on sitten yksi heikkous ja se on kauniit silmät...juolahti mieleen tässä kesken kaiken en tiedä mistä pullahti mieleen :)
En sinänsä, mutta toisinaan kaipaan aikaa, jolloin ystävät olivat kanssa suomalaisia ja sai puhua omalla tunne/äidinkielellään sen sijaan, että yritetään lykätä maahanmuuttajien joukkoon tai kysytään kurssille ilmoittautuessa, olenko huomioinut, että opetus on suomenkielellä. Kullä olen huomioinut ja tietenkin opiskelen mieluummin suomeksi, kuin yhdelläkään yoisella kielellä.
Mielestäni erilainen kulttuuri voi rikastuttaa omaamme hyvissä asioissa, kuten esim. ruoassa ja eloisuudessa, mutta ymmärrän sen, että olisi aika uuvuttavaa kommunikoida aina vieraalla kielellä.
Yritin tuossa oikein miettiä ja enpä kyllä. Toki elämässä on kertynyt paljon ihania muistoja, mutta en mä osaa niihin mitenkään uppoutua. Elän hyvin pitkälti tässä ja nyt.
Mulla ei esimerkiksi oikeastaan ole valokuvia. Enkä katsele muidenkaan ottamia kuvia. Mulla on ne muistot omassa päässäni. En ole koskaan kokenut tarvitsevani kuvia. Sitten kun ei oma pää enää toimi, niin eipä kuvistakaan niin iloa olisi.
Sinulla on kommentin perusteella siinä mielessä hyvä asenne, että talletat ne muistot tosiaan aivoihin, joten olet ehkä enemmän läsnä tässä hetkessä.
Just tänään pulkkamäessä mietiskelin, että olenko outo. Siinä jokunen vanhempi näpsi muksuistaan kuvia. Muksu kysyi miksi ja äitinsä sanoi "muistoksi". Mä mietin, että en mä sellaisilla muistokuvilla mitään tekisi. Siis en tietenkään mitenkään paheksu. Ottaa ken tahtoo. On minunkin vanhemmillani jotain mun ja siskon lapsuuskuvien albumeita. Vaan enpä ole nähnyt kenenkään koskaan niitä katsovan.
Tuskin palstalaiset siinä iässä on et asuvat vanhainkodissa ja muistelee lapsuutta
Kyllä näin 36-vuotiaana muistelen välillä lapsuuttani, tosin vanhainkodissa en voi vielä asua pitkään aikaan.
Kyllä minullakin on paljon kauniita, ihania muistoja. Niitä tulee silloin tällöin mieleen. Valitettavasti joskus muistaa jonkun vähemmän kivan muiston, mutta onneksi ne on vähemmistössä.
Juu, näinhän se menee.
Enpä oikeastaan. Vain aika nopeita välähdyksiä joskus. Oikeastaan silloin menee vähän huonosti, jos menneet pyörivät liikaa mielessä.
Mulla on hyvä mielikuvitus. Rakennan mielessäni tarinoita, tai jotain rinnakkaisepätodellisuutta. Tiedä sitten miten sekopäiseksi joku lanttutohtori mut diagnosoisi. Ihan sama, mulla on kuitenkin kivaa 😁
Ja sitten elän tässä hetkessä, oikeassa elämässä, ja sopivasti tulevassa.
xLiner
No varmaan joka toisella olis diagnoosi nykyään, jos kuupalekureita kuuntelee. Ennen kaikkea, kaikki medikalisoidaan, normaalit tunteetkin..
Hyviä muistoja kun miehet tarjonneet ravintolassa tai kodissaan hyvää ruokaa ja yhdellä miehellä tosi hyvä kyrpä.
Heh, no niin. :)
Vain yhdellä?
Onpa sulla käynyt huono tuuri :(
-keinovaginamies-
Varsinkin nyt viimeisen 3kk aikana, kun olen ollut ilman benzoja ekaa kertaa 11 vuoteen, niin olen kokenut eläväni henkisesti jotain 2003-2009 aikaikkunaa, ja fyysisesti välillä säikähtänyt alkavia pieniä ryppyjä kasvoissa. Olen ikään kuin teini-ikäinen poika, kenellä teini-ikä jäi väliin, vankina aikuisen miehen kropassa. Mutta se vanha klisee, että mies komistuu vanhetessaan, saattaa pitää jopa paikkansa. Eipähän ole enää aknea, ulkohuussia, kuolemansairasta omaishoidettavaa saman katon alla jne.
Peruskoulussa huonoin mahdollinen tuuri osui yleensä niille tytöille, ketkä joutuivat vastaanottamaan jonkun pakotetun ystävänpäiväkortin joka oli mun tekemä. No toissapäivänä askartelin eräässä toimintakeskuksessa naapurin kissatädille mielestäni ihan söötin kortin, mutta vastineeksi sain huudot kun vitsailin jotain katalysaattoreista ja toinen jäi kiinni yrittäessään varastaa työkaluja. Mulla tässä se assburger on, mutta että joku voikin olla niin tosikko 🙄 Ainoan toivotuksen sain sydän-emojien kera tältä kivalta tutulta, ketä mulla on lupa kutsua "mamiksi" mutta hänellä ei ole k**i noussut päähän vaikka itseeni verrattua tienaakin kohtuu hyvin sinällään arvokkaassa ja ihmisläheisessä työssä + of-jutut.
Mutta noilta vuosilta on välillä pulpahtanut pintaan ihan täysin randomeja asioita. Lapsena olin tosi kova Bond-leffojen fani ja siinä missä muut laskee lampaita, niin mä osaan helpostikin nimetä 1962-2002 eli Dr. No - Die Another Day väliltä kaikki pahisten, apurien, tyttöjen jne. nimet ja aika suuren osan myös näyttelijöiden nimistä.
Toimivaa PS2-konsolia mulla ei ole, mutta ihan sama juttu GTA 3, VC, SA, LCS, ja VCS pelien tapauksessa. Että miten pelin juoni menee, miten hahmoille käy tarinan eri vaiheissa yms. Kun olin joulukuussa laitoksessa hetken aikaa, niin katsottiin toisen as-tyypin kanssa jotain dokkaria Afrikan Tähti -peliin ja sen kehittäjään liittyen, niin yhtäkkiä välähti että niinpä joo. Toi Karihan oli aikoinaan jossain mainoksessa, joka tuli 2000-luvun taitteessa Bond-leffan välissä, jonka olin nauhoittanut VHS-kasetille ja viimeksi katsonut varmaan 20 vuotta sitten. Olkoonkin, että noin lähtökohtaisesti mun kasvomuisti on kohtuu huono.
Sama homma autojen kanssa, että jos puhun jostain mallista "uudempikoppaisena" niin se voi hyvinkin olla jo museorekisteri-iässä. Vaikea uskoa myös Mika Saloa kohta 60-ikäiseksi, tai että Häkkinen, Paul Tracy, lapsuuden shakkikaveri maalta jne. ovat parin vuoden päästä Salon ikäisiä.
Ei muuta kun Black Eyed Peas soimaan!
Mustasilmäpavut on just hyvää menomusiikkia. "We try to take it slow, but we're still losing control.. "
Aina kun minulla on vaikea aika/hetki elämässä, muistelen menneitä.
Ensin mukavia juttuja, mutta sitten myös niitä hetkiä, kun naama kulkee turpeessa kuin vältti konsanaan.
On hyvä muistuttaa itseään, että kaikesta p.skasta sitä on noustu ennenkin seisomaan.... ja noustaan yhä.
Voimaannuttavaa.
Tulikin mieleen sellainen biisi, missä on jotain lujaa luottoa ja selvittyä elämää, vähän entisen lapsen suusta.
https://youtu.be/xUdIs5nuPYY?si=HzdJE07R1IW3LY78
Mukava biisi. 🙂
Kiitos kannustavista sanoista. Näinhän se menee, elämä on nousuja ja laskuja. Jos ei olisi ylämäkiä, niin menisi liian tylsäksi - ja toisinpäin. ☺️
Mutta niin se vaan tuppaa menemään. Ei sitä muistele vanhoja hyviä aikoja/hetkiä jos muuten liihottelee elämänsä aallonharjalla, vaan sitä miettii, olisipa kuten joskus silloin ennen. 🙂
Mutta muistoihin otetaan vaan mukavimmat ja kamalimmat muistot... muisti on jännä osasto päässä. 😄
No todellakin on. Voispa olla omien aivojen toimitusjohtaja, mutta ei. Onneksi hyvät unenlahjat ovat suojelleet monelta lampaalta, jolla on Väyrysen naama. :)
En katsellut tämän ketjun muita viestejä vastatessani ja vasta nyt huomasin sun olleen yksinäisyyden tunteen vallassa tämän aloituksen tehdessä...
Ymmärsinkö oikein?
Tunteethan muovaa muistoja. Jos jotain kaipaa, kaivaa muistoista jotain tunteita töyttämään niitä mitä haluaa/kaipaa.
Mutta muisti on hassu... se muovautuu kysynnän mukaan...oikeasti ne ei ole totta. 😄
Tulee yksi biisi mieleen:
https://youtu.be/icCIkh-FL8A?si=qcQbwhkhzWjQBTRz
Laulut/muistot/haaveet... ne ei ole oikeasti totta... ne on muistin/tunteiden/haaveiden sekamelska johon voi hurahtaa. 🙂
Ne saa toivomaan jotain ja ne on vain jotain huuruja korvien välissä. 🙃
Kuin liraus alkoholia, huumetta joka saa euforista oloa...
Todella harvoin mietin menneitä aikoja!
Ok, kiitos vastauksesta. :)