Jeanne d*arcin kohtalo

Englantilaisten saartorengas ei ollut pitävä ja siksi täydennys- ja huoltoretkikunnat onnistuivat, tosin vaivoin. Orleansissa oli nyt joukkoja murtaa 7 kuukautta jo kestänyt saarto. Silti se ei ollut helppoa. Kaupungin asukkaille oli kuitenkin luvattu, että nyt yritetään ja heille oli kerrottu neitsyen tuovan heille voiton. Voittoja alkoi siis tulla ja 9 päivää Jeannen saapumisesta kaupungin saartorengas murtui. Armanjakit saivat uuden innostuksen päälle. Kansankiihotuksesta johtuen Jeannen maine oli suuri ja siksi kukaan ei oikein uskaltanut vastustaa hänen missiotaan siitä, että nyt oli edettävä Reimsiin ja kruunattava täällä kruununperijä Kaarle uudeksi kuninkaaksi. Kuninkaat oli perinteisesti kruunattu siellä. Tässä oli myös järkeä, koska tämä toi Kaarle VII:lle arvovaltaa. Sotaretki suutautui kuitenkin burgundilaisten alueelle ja saattoi ärsyttää heitä. Heidän toivottiin hylkäävän Englanti ja ryhtyvän Kaarlen vasalleiksi Englannin kuninkaan sijaan (herttuan kuoltua Henrik VI olisi sopimuksen mukaan tullut Ranskankin kuninkaaksi)

Sotaretki onnistui, kun valtavat määrät ritareita halusi olla mukana ja rahaa riitti palkkasotureidenkin palkkaamiseen enemmän. Matkalla englantilainen armeija lyötiin Patayassa ja kuuluisa sotapäällikkö Talbott jäi vangiksi

Jeanne olisi halunnut jatkaa suoraan Pariisiin ja sen jälkeen heittää englantilaiset ulos maasta. Nyt Kaarle VII kuitenkin eteni hitaasti ja luopui kaupungin valtauksesta, koska se olisi ollut riskiyritys. Asukkaita ja resursseja oli paljon ja puolustajilla korkeat muurit ja tykkejä. Lisäksi englantilaiset olivat tuoneet uuden armeijan, jonka itse asiassa olisi pitänyt suunnata hissilaisia vastaan ja jonka paavi oli maksanut. Vaikka armanjakeilla oli paljon suurempi armeija, kuningas ei uskaltanut ryhtyä ratkaisutaisteluun. On spekuloitu, olisiko hänen kannattanut käyttää momentumia ja yrittää sekä taistella että vallata Pariisi. Tämä olisi voinut hyvinkin onnistua. Nyt alettiin pyytämään aselepoa, minkä olisi paremmin saanut varmasti lyömällä vihollista lisää. Näin burgundilaiset olisi saatu luopumaan englantilaisista, mikä tapahtui sitten vasta 5 vuoden päästä.

Talvella Jeanne oli 500 miehen suuruisen valiosotilasosaston mukana. Ilmeisesti väliin jopa komentaja tai ainakin osan siitä. Osasto helpotti erinäisten kaupunkien saartorenkaita.

Keväällä burgundilaistenkin kanssa solmittu aselepo päättyi ja taistelut kovenivat. Harmittavasti Jeanne jäi vangiksi, kun oli murtautunut osastonsa kanssa kaupungista yllätysiskuun burgundilaisten leiriin. Isku onnistui ilmeisesti vain osaksi, koska Jeanne (?) määräsi uuden hyökkäyksen ensimmäisen edettyä leiriin saakka. Ilmeisesti se oli osunut alueella juuri olevaan osastoon, joka oli yllätetty. Jonkinlainen hybris ilmeisesti sai yrittämään kolmatta hyökkäystä, joka eteni enää vain puoliväliin. Ilmeisesti jo toinen hyökkäys oli virhe ja kolmas katastrofi. Alueelle tuli koko ajan enemmän joukkoja ja lopulta englantilaisetkin olivat uhkaamassa. Pakotie suljettiin ja osaston oli siirryttävä pellolle. Mukana oli jalkamiehiä, mikä hidasti ja vaikeutti peräytymistä. Joukot alkoivat olla sekaisin vihollisen kanssa. Ilmeisesti valtaosa joukoista pääsi palaamaan Compiegneen. Osa vallihaudan reunalle jätetyillä katetuilla veneillä. Jeanne ja urheimmat ritarit asiallisesti varjelivat ja suojasivat jälkijoukkoja ja 5 urheinta ritaria jäi Jeannen kanssa vangiksi.

Mitään legendan kertomaa petosta tässä kuitenkaan tapahtui. Linnakkeen johtajan oli lopulta peräytymistä suojaamaan jätetyt sotilaat ja suljettava portti. On epäselvää, pääsikö Jeanne edes sitä lähelle. Hyökkäyksen päättömyys viittaisi siihen, että Jeanne olisi ollut päättämässä sen kulusta. en saanut selvää kahden kirjan tai oikeastaan kolmen eri kuvauksista. Joka tapauksessa kuninkaan lähettämät valiosotilaat pian rynnäköillään purkivat alkavan kaupungin saarron tai sen yrityksen .

Vihanpurkaukset eivät auttaneet. Koko satavuotisen sodan kulku oli jo kääntynyt. Vihatun ja pelätyn "Pucellen" vangitseminen ei lopulta juuri auttanut mitään. Mainetta Jeannen touhut (ja hänen mainostamisensa) olivat kyllä saaneet. Ehkäpä hänestä oli tullut elämää suurempi tarina. Hän oli kuitenkin osaltaan luomassa uskopa ja henkeä armanjakkehin ja kääntämässä taisteluita päättäväisyydellään. Lopulta liiallinen innokkuus kostaitui(?). Jeanne ilmentää aikakaudella virinnyttä eräänlaista protonationalismia, jota englantilaismiehitys ja englantilaisten terrori lietsoivat. Etenkin 1300-luvulla englantilaiset olivat käyneet suurin oiirtein hävityssotaa

1450-56 Kaarle VII järjesti rehabilitointiprosessin, jossa vuoden 1431 laittomuudet selvitettiin ja silloinen inkvisition tuomio kumottiin. Tärkeintä tosin oli saada kuninkaan maine puhdistettua. Hän ei todellakaan ollut ottanut palveluita kerettiläiseltä' tai pimeyden voimilta. Pikemminkin kuninkaan palveluksessa ollut sotilas oli häväisty ja samalla koko kuningaskunta. Tämä sotilas oli myös oikeudettomasti tuomittu laittomassa oikeudenkäynnissä vilpillisesti ja sen jälkeen erittäin julmasti teloitettu.

Orleansissa Tourellesin linnakkeen valtauksen yhteydessä Jeanne haavoittui nuolesta niskaan. Yleensä tällainen on kohtalokasta, mutta nyt kävi tuuri. Pariisin edustalla hän haavoittui jalkaan.

Miesten vaatteita Jeanne käytti oman harkintansa nojalla, koska ne olivat kätevämmät sotahommissa ja ehkäpä suojaisivat paremmin mahdollisilta raiskausyrityksiltä.

Aiemmin aateliset naiset olivat joskus harvoissa tapauksissa johtaneet sotilasosastoja sodissa. Nyt asialla oli ensi kertaa talonpoikaistaustainen.

Thomasin kirjan mukaan Jeannella olisi ollut todennäköisesti anoreksia. Tuon tähän mennessä ainoan kokonaan lukemani kirjan mukaan tuo olisi vain pelkkää pahaa puhetta. Ihmettelen itsekin, miten mimmi olisi jaksanut heilua, jos ei olisi mitään syönyt.

Thomasin mukaan monta todistusta on erittäin niukasta syömisestä eikä tämä koske paastoa. Tietenkin uskonnollisena fanaatikkona Jeanne veti pääsiäispaaston aivan yli äyräiden muihin verrattuna. D'Aulon sanoo, ettei koskaan nähnyt kuukautisista merkkejä Jeannen vaatteissa ja olisi kuullut, että naista lähellä olleet naiset eivät koskaan olleet nähneet kuukautistahroja ja -siteitä. Thomas tulkitsee, että kuukautisten puuttuminen liittyisi anoreksiaan sekä sotarasituksiin. Kuukautisten puuttuminen on siis kuitenkin kuulopuheiden varassa, vaikka D'Aulon puhui asiasta 1450-56 oikeusprosessissa, kun todistuksia oli kerätty Jeannen elämästä. Thomasin mukaan anorektikot ovat usein keskimääräistä lahjakkaampia. Myös he ovat ylivilkkaita, josta on myös todistuksia Jeannen yhteydessä. Yliaktiivisuuden lisäksi on näillä nuorilla naisilla usein myös pitkälle suuntautuvia/korkealentyoisia poliittisia tavoitteita ja visioita

Enkeli Mikael (Aadam) ja Gabriel (Pyhä Henki) tukivat Jeanne d’Arckia hänen taistelussaan vaikka he tiesivät että hän voisi joutua kuolemaan sen seurauksena kuten hän kuolikin 1431 jKr Rouenin torilla.

Korjata täytyy, sillä Jeanne nostettiin aatelissäätyyn jo ennen hänen lähettämistään Orleansiin. Hän oli tosiaan talonpoikaistaustainen, mutta siis jo aatelinen, kun johti sotilasosastoa.

Protonationalismia esiintyi myös Böömissä tai oikeastaan hussilaisuudesta muodostui tshekkien kansallinen liike, joka halusi karkottaa maassa asuvat saksalaiset.

Eipä tainnut vanha portto olla tarujen neitsykäinen...

Jeannen uskonnollinen näkemys ja poliittinen ohjelma vetosivat ja naisella oli kykyjä. Kun hänen epäonnistui saada kapteeni Badricourilta suosituskirje kuninkaalle, hänellä oli jo kannattajia, jotka taivuttelivat hänet siihen. Kaksi kertaa hän torjui ajatuksen, mutta taipui viimein lähetettyään ensin Jeannen ja tämän lähimmät toverit Lothringenin herttuan luokse. Ilmeisesti tämän neuvosta B viimein laati kirjeen ja käski muutamaa hlöä saattamaan Jeannen kuninkaan puheille.

Kuvaavaa on, että kannattajat ostivat Jeannelle vaatteet ja kallin hevosen, jolla hän pääsi ratsastamaan herttuan luokse. Lähimmät kannattajat ottivat velkaa ja kolehtia kerättiin paikallisilta kannattajilta myös.

Thomas huomauttaa Jeannen uran muistuttavan suuresti Kristuksen uraa. Hän spekuloi, voisiko Jeanne olla imitoinut Kristusta. Toisaalta myös jotain profeettaa. Hän kutsui itseään Jumalan Tyttäreksi, mutta ei kuitenkaan tietenkään pitänyt itseään Jumalana tai lähellekään Kristuksen tapaisena hahmona. eräänlaisena profeettana kuitenkin. Hän kutsui itseään nimellä Jeanne Neitsyt. Muutaman kerran myös lisäsi siihen Jumalan tahdon toteuttaja/Jumalan lähettiläs. Kirjeessään englantilaisille hän kutsui itseään koko sodan sotapäälliköksi ja johtajaksi. Hän katsoi auttavansa Ranskan kansakuntaa ja kuningasta, jotka ovat saaneet mandaattinsa Jumalalta, joka oli hänenkin komentajaksi.

Hän kertoi jo kuninkaalle aivan ensimmäisissä kohtaamisissa, että ei eläisi kauan ja että aikaa oli noin vuosi. Hän kertoi tästä myös muille ja etenkin vähän ennen vangiksi joutumistaan aavistavansa tulevansa vangituks ja että ei eläisi kauan. eräänlaisena Vapahtaja-hahmona hän uhrautui ja kuoli väkivaltaisesti vihollisen käsissä Jeesuksen tavoin (profeettojen) ja samalla oli pelastanut Ranskan, kuten ennustettu oli

Kuninkaan kiertokirjeessä todettiin, että kuningas ei voi kieltäytyä köyhän kansan pyynnöstä ja torjua Pucellea valtakunnan ja kuninkaan ollessa vakavasti uhattuna. Häneen ei silti saa panna liikaa uskoa ja luottaa kevytmielisesti täpöllä. Torjuminen olisi kuin Jumalan avun torjumista. Pucellea on tutkittu 6 viikkoa (seuraa iso litania viisaita miehiä, joiden toimesta) eikä mitään merkkiä mistään pahasta ole löydetty, vaan suurenmoisia asioita. Sitten vedotaan Raamatun esimerkkiin eli jos Pucelle on ilmoittanut Jumalan antavan suosiostaan merkin Orleansissa, niin lähetettäköön sinne sotilasosaston kanssa. Jos Jumala on hänelle suosiollinen, hän menestyy. Jos hän sortuu, niin käy kuin Thadekselle. (Silloin siis on erehdytty). Voi olla, että kuningas ei itse ole ollut laatimassa tai edes edellyttänyt julkaisemiselle hyväsyntäänsä. Tässä kuitenkin on torjuttu etukäteen vaara siitä, että Pucellen sortuminen tekisi kuninkaan naurunalaiseksi.

Sittemmin kun Pucelle hävisi viimein ja jäi vangiksi, hänelle kävi kuin Thadekselle ja 400 soturille. Tai sitten Jumalan tuki olisi loppunut. Joka tapauksessa tästä näkökulmasta häntä ei petetty. Varsinkin, jos "ei kuunnellut neuvoja". Toisaalta Pucelleen luotettiin ja hänestä tehtiin propagandaa juuri niin kuin Pucelle halusi ja siten hän oli hetken koko sotaretken johtaja. Hänen ansiostaan tavallaan kuningas pääsi kruunaamaan itsensä tai ainakin paljon nopeammin. Joka tapauksessa hän teki suuria uhrauksia ja palveluksia ja oli sankari. Ja seisoi Reimsissä kruunajaisissa kuninkaan vieressä. Sikäli olisi ollut kaunista ainakin yrittää ostaa tai vaihtaa hänet vapaaksi. Vaikkakin joku hohde olisi jo kaikonnut, kansa olisi pitänyt tästä. Olisiko ollut joidenkin mielestä jo liiaksi vaikiutusvaltaa ja kansalle liiaksi jo noussut päähän tai sitten nainen koettu jo jotenkin ongelmalliseksi. Ainakin tiettyjen neuvonantajien mielestä

Jeannen elämän ympärille on kasattu hurjasti kaikenlaisia tarinoita. Hänet yksinkertaisesti vietiin kuninkaan puheille. Kuningas ei koettanut piilotella tai Jeanne tunnistaa häntä.

Ensimmäisen linnakkeen valtaukseen hän ei kaikesta päätellen ehtinyt mukaan. Sodankäynnistä ei ymmärtänyt mitään ja olisi heti vaikka kuinka pienellä joukolla yrittänyt hyökätä englantilaisia päin. Ensimmäisissä sotaneuvotteluissa hän ei ainakaan ollut mukana, mutta suunnitelma sitten kerrottiin hänelle.

Mutta köyhä kansa otti hänet omakseen ja kansanmiliisi siis. Valoi uskoa kansaan ja oli keulakuvana. Nainen varusteissaan oli ällistyttävä näky jo

Niin siis vaikka kaupungin komentaja Bastard Orleans oli juhlavasti ottanut Pucellen vastaan, tämä yritti pitää Jeannen sivussa ja siksi tämä myöhästyi ensimmäisestä taistelusta. Seuraavissa oli mukana. Tourellesiin hyökkäämistä komentaja vastusti samoin kuin kuninkaan edustaja ja Chinonin komendantti Caucourt. Jeanne ja kaikki muut riarit olivat hyökkäyksen kannalla. Se oli uhkayritys ja toinen vaihtoehto olisi ollut saartaa Tourelles. Toisaalta englantilaiset olisivat odottaneet ehkä apuvoimia.

Armeijankomentajat ja Jeanne joutuivat uhkaamaan kaupunkien porttien avaamisesta päättänyttä Caucourtia väkivallalla.

Tourellesia ei pystytty päivän kuluessa valtaamaan. Jeanne haavoittui siis niskaan tai rintaan nuolesta ja jouduttiin kantamaan sivummalle. Hän oli juuri pystyttämässä tikkaita. Haavaan laitettiin oliiviöljyuä ja raaka pihvi. Sitten Jeanne palasi takaisin. Orleans ja Gaucourt halusivat luopua hyökkäyksestä. Jeanne palasi rintamalle ja yhdessä muiden komentajien kanssa päätettiin uhmata Orleansia ja tehdä ratkaiseva hyökkäys. Jeannen banneri ja Jeanne tosiasiassa antoivat uskoa joukkoihin ja ilmeisesti valtava määrä ihmisiä osallistui loppurynnistykseen tuntien taisteluiden jälkeen. Englantilaiset olivat pakenemassa itse linnoitukseen, kun ranskalaisten tuleen veneiden avulla sytyttämä silta romahti ja koko englantilaisten johto ja paljon sotilaita hukkui varustustensa kanssa. Myös voitetut vangit pitivät valtauksen onnistumista todella suurena ihmeenä.

Koko suuroffensiivi oli ylittänyt englantilaisten rahoituskyvyt ja uhkapelin romahtaminen kävi kalliiksi. Ranskalaiset saivat uskoa itseensä, kun olivat pelänneet vielä helmikuussa. Englantilaisten itseluottamus ja sotamoraali romahtivat. He eivät olleet enää voittamattomia.

Joidenkin kuvausten mukaan Jeanne olisi osallistunut päivää aiemmin vastahyökkkäykseen jopa La Hiren rinnalla, mitä hieman epäilen. Tuolloin muita linnakkeita oli vallattu kovissa taisteluissa ja tie avattu Loiren etelärantaa pitkin kohti Tourellesia.

Kuninkaan reaktio oli sangen pidättyväinen Jeannea kohtaan. Hänellä tuntuu olleen paljon vastustajia hovissa. Tosin ehkä muut saivat hoitaa ylistämiset. Kansa tahtoi uskoa Jeannen suureen merkitykseen. Epäilemättä hän loi uskoa myös ritareihin ja tietenkin kansanmiliisiin.

Välillä tuntuu siltä, kuin viholliset olisivat arvostaneet ja pelänneet Jeannea enemmän kuin oman puolen johto. Tietenkin sotilaat ratkaisivat taistelun, mutta Jeannella oli silti selkeästi merkitystä ja hän oli yksi upseereista.

Jeanne ei vaikuta miltään anorektikolta nyt tämän saman kirjoittajan kuvauksessa. Hän tapasi paastota perjantait, mutta söi kyllä taistelupäivänä, vaika oli perjantai (Tourellesia edeltävät taitselut). Tietenkin hän söi vähemmän kuin raavaat miehet. Voi olla, että hän kiuninkaan vieraaana söi erittäin kohtuullisesti, vaikka edessä oli herkkutiskit. Tästä raporttituolta ajalta, että söi vähän (?).

Kuninkaalla oli valtava rahapula, sillä armeijan ylläpito oli kallista ja hän oli ollut jo tuhon partaalla. Hänellä ei ollut valtavia rahoja yrittää ostaa Jeanne takaisin. Talbottista oli luvassa lunnasrahoja, joten häntä ei kannattanut vaihtaa tai siis yrittää vaihtaa. Näillä rahoilla olisi saatu jo iso osasto palkkasotilaita. Kun kuningas kuuli Jeannen kuolemasta, tieto selvästikin satutti häntä ja hän uhosi kostavansa sen

Thomasin mukaan ei ole näyttöä siitä, että Burgundi olisi jotenkin huijannut "hyväuskoisen" Kaarlen luopumaan vihollisuuksista lupaamalla rauhaa. Kaarle VII käytti melko maksimaalisesti 1429 sotaretkellä saavuttamansa edut. Aselepo oli sitten molemmille edullinen aja sopimus mahdollisti Pariisin valtausyrityksen.

Tietenkin Pariisin valtaus olisi lyhentänyt sotaa kai 10 vuodella. Se olisi ollut uhkayritys täydelläkin voimalla.

Thomasin kirjasta saa kuvan, että Jeanne kuitenkin olisi oppinut johtamaan 400 miehen osastoa ja olisi myös osallistunut kesällä ratsutaisteluihin

Thomasin mukaan on vasta viime vuosisatoina syntynyt nyytti, että Kaarle VII olisi jotenkin pettänyt Jeannen. Tarina syntyi antimonarkistisista virtauksista ja pettävän maalaisjärjen perusteella. Näköjään Kekkonen ja co. tai ainakin YLE väittää myös virkamiesten klikin juonten ja kuninkaan petoksen näkyvän tapahtumissa. Kuitenkin sota ja sisällissodan viha oli taas 1430 puhjennut tuleen ja jo syksyllä oli selvinnyt, että rauhaa ei tulisi. Kesän kuumat taistelut Compiegnen ympärillä olivat brutaaleja ja aika oli huono ihan normaaliin aatelismiesten vapautusostoksiin. Kukaan ei ajatellut, että Jeanne olisi mahdollista ostaa tai vaihtaa. Burgundi olisi syyllistynyt Englannin kanssa solmitun liittosopimuksen pettämiseen. Englanti oli tehnyt selväksi, että se haluaa Jeannen. Lunnasrahoihin tätä varten sekin joutui keräämään erityistä veroa miehitysalueillaan.

Vaikka Jeannen touhut olivat aluksi piinaavaa luettavaa, hänestä kasvoi jokseenkin pätevä upseeri, kuten armeijassakin alokkaista tehdään. Sotakarhut, joiden kanssa hän toimi, opettivat sotataitoa. Keväällä 1431 Jeanne tosiaan johti sotaosastoa ja toimi ryhmässä, joka oli kerääntynyt hänen ympärilleen. Hän joutui tapahtumien polttopisteeseen Compiegnessa, jota vastaan koottiin vihollisen kesän pääoperaatiota. Tätä ennen hän oli osannut murtaa englantilaistyylisen siilipuolustuksen Melunin seudulla hakemalla jousimiehiä ja kivenheittokoneita. Hän otti päällikön vangiksi ja luovutti oikeusprosessiin. Kun Pariisinkapina oli mennyt pieleen, J olisi vaihtanut vangitun tiettyyn henkilöön, mutta tämä oli jo tapettu. Jeanne saattoi vinkata oikeudelle, että pää poikki.

Jeanne iski Compiegnen ympäristössä iskuja muodostuvaa saartorengasta vastaan. Tehtävät eivät olleet huippumenestyksiä, koska vastassa oli suuria voimia. Hän tiesi, että hänet haluttiin polttaa noitana, joten hän oli merkitty nainen. Toisaalta oma puoli sai uskoa, koska häntä pidettiin onnentuojana. Lopulta hän siis päätyi Compiegneen 400 miehen kanssa, kun muu porukka iskujen jälkeen lähti muualle. Seuraavana päivänä oli sitten kohtalokas hyökkäys.

Tuolloinen isku saattoi jäädä suutariksi, koska 400 miestä törmäsi matkalla burgundilaisten leiriin joukkoon korkea-arvoisia komentajia eli liikkeellä oli puolet Burgundin suurherttuan oman sukkanauharitarikunnan (vastaavan, valkoiset vliokset vai mikä) jäsenistä saattojoukkoineen. Kuin nämä oli lyöty hajalle, he kerääntyivät ja ryhtyivät kiivaaseen vastahyökkäykseen. Samalla siis sana kiiri aseisiin kutsuen vihollisleireissä. Ylivoima kasvoi koko ajan. Itsellä tulee mieleen, olisiko kaksimuuta hyökkäystä ollut osaksi jalkajoukkojen suojelemista. Esimerkillistä urheutta J ja muutama ritari osoittivat suojaamalla koko peräyutymisen ajan jälkijoukkoa.

Vankeudessa Jeanne ei halunnut syödä mitään toisen pakoyrityksen jälkeen, kiun sotilaat valehtelivat Compiegnen sortuneen. Tosiasiassa 5 kuukauden piirityksen jälkeen Jeannen vanhat taistelutoverit mursivat piirityksen eliittisotilaiden ja kaupungin omien kansalaisten avulla. Kun hän kuuli kaupungin sittenkin selviytyneen ja asukkaiden olleen hengissä, hän alkoi taas syödä ja tervehtyi. Toisessa pakoyrityksessä siis häneltä meni taju. Ensimmäisessä pakoyrityksessä hän oli päässyt sisäkautta vankilan ulko-ovelle, mutta jäi kiinni.

Siis on tämä hämmästyttävää urheutta. Toisaalta "äänet" olivat Melunin edustalta lähtien sanoneet, että hän tulee jäämään vangiksi ja kuolee. Mutta ei hän tahallaan uhrannut kallisarvoisia joukkoja. Kuolemaa halveksuen toimi kyllä, koska toivoa henkiinjäämisestä ei vangiksi joutuessa melko varmasti olisi.

Luxemburgin herttuan täti olisi halunnut poikansa vapauttavan Jeannen. Hän keräsi paljon myötätuntoa. Eräs prosessiin osallistunut hyppäsi teloitettavaksi vietävän Jeannen vaunuun ja pyysi anteeksi. Hän sai paeta henkensä kaupalla englantilaisia.

On se kyllä hämmästyttävää, kuinka suuri riemu puhkesi burgundilaisleirissä nuoren upseeritytön jäätyä vangiksi. Miksi ihmeessä häntä ei kunnioitettu, vaan hänet haluttiin polttaa ja yritettiin tehdä jotain propagandaa tällä? Vastapuoli ei ollut oikea kuningas, vaan Englannin Henrik VI. Vastapuolen armeijaa johti kerettiläinen noita. Naurettavaa.

Toisaalta hämmästyttää, kuinka kaikki ajattelivat vastapuolella Jeannen ansiota olleen suuresti edellisen vuoden voitot. Bedford kirjoitti itselleen, kuinka vastapuoli tuntui uskovan Jeannen tuovan onnea. Hämmästyttävää. Orleansin saarron murruttua hän herätti suurta luottamusta ja pelkoa. Häntä saatettiin käyttää piiritettyjen kaupunkien asukkaille julistuksissa. Myös propagandassa. On ilmeisetä, että Jeannen kirjeet olivat osaksi viranomaisten laatimia ja ainakin yhdessä kirjoitettuja ja tietenkin läpäisivät kuninkaan sensuurin

Englantilaisissa podcasteissä ja kirjoissa tunnutaan hieman peiteltävän Jeannen kuolemaan ja tuomitsemiseen liittyviä asioita. Gerd Krumeich, Heinz Thomas ja Larissa Juliet Taylor kirjoissaan hyvin osoittavat kuitenkin, kuinka kaikki tapahtui.

Ensiksikin siis englantilaiset halusivat Jeannen ja maksoivat hänestä 10 000 frangia. Juu siis samaan aikaan Pariisin yliopisto vaati Jeannea luovutettavaksi kerettiläisoikeudenkäyntiin. Normandian ja Pariisin kirkonmiehet ja yliopistoväki jakoko virkakunta olivat kuitenkin täysin englantilaisten marionetteja. Nimenomaan englantilaiset halusivat Jeannen poltettavaksi kerettiläisenä naurettavan oikeudenkäynnin jälkeen. Cauchon oli pyrkyri, joka burgundilaisen valtapiirin kannattajana ja englantilaisten myötäjuoksijana halusi Rouenin arkkipiispaksi. Ja se oli syy, miksi hän ei paennut maasta etc. Sillä hän englantilaisten luottomiehenä joutui viemään prosessin läpi täysin käskytettynä.

Jos "oikeudenkäynti" olisi jotenkin mennyt mönkään eli olisi tullut vankeutta tai vapauttavaa tuomiota, niin englantilaiset olivat valmiit joka tapauksessa puuttumaan peliin. En tosin ymmärrä, miten muuta olisi voinut yleensä tulla, koska vähänkin epäröiviä tai tyytymättömyyttä aiheuttaneita viranomaisia uhkailtiin kuolemalla ja pari jopa vangittiin. Jeannella ei siis ollut mitään mahdollisuuksia säilyttää henkeään. Englanti olisi viime kädessä aloittanut oman oikeudenkäynnin väitetyistä sotarikoksista ja tappanut Jeannen, koska he pelkäsivät häntä enemmän kuin kokonaista armeijaa. He halusivat myös kostaa, koska Jeanne oli heidän mielestään syypää sille, että sota ei päättynytkään voitollisesti. Pikemminkin jopa mahdollinen täydellinen tappio alkoi jo häämöttää. He elättelivät toivoa siitä, että kuolema osaltaan masentaisi Armanjakki-puolueen kannattajia ja he menettäisivät taistelutahtoaan.

On epäselvää, halusiko Jeanne vain pitkittää elämäänsä hieman, kun hän viimein julkisesti antautui "taistelevan kirkon valtaan" eli siis esitti katuvaa. Toisaalta ehkä hän halusi yllättää vangitsijansa, jotka eivät ehkä uskoneet enää Jeannen taipuvan mihinkään itsehäpäisyyn. Hän nimittäin "katui" vasta teloituspaikalle vietävänä julkisessa tilaisuudessa 24.5.1431. Tämän vangitsijat kokivat tappioksi, koska he eivät olleet uskoneet enää Jeannen horjumiseen. Heidän ongelmansa oli, että heille varmasti olisi käynyt se, että voitiin esittää Jeannen kiistäneen kaiken sanomansa. Toisaalta hänet haluttiin kuitenkin tappaa ja nimenomaan verhottuna kerettiläisoikeudenkäynnin tuomioon. Oma prosessinsa tai pikatuomio olisi ollut englantilaisille tappio. Toisaalta Jeanne tuntui pilkkaavan vangitsijoitaan. Cauchonin pulainen puuskahti, että "hän pilkkaa heitä. Hänhän nauraa". Cauchon laittoi Jeannelle jonkinlaisen katumusjulistuksen allekirjoitettavaksi, vaikka Jeanne ei osannut lukea tai kirjoittaa. Tämän hän sanoikin heti. Tosiasiassa hän olisi osannut kirjoittaa nimensä jo. Kuitenkin hän allekirjoitettu ympyrän ja ruksin sen sisään. Tämä oli itse asiassa ollut hänen ja joidenkin ystävien kesken tunnus sille, että he tosiasiassa valehtelivat.

Lukematta allekirjoitettu asiakirja, jonka Cauchon oli vielä vaihtanut toiseen, jota ei ollut luetettu julkisesti, on erinäisissä teoksissa esitetty vakavasti siteerattavaksi lähteeksi.

Jeanne tuskin uskoi vapautuvansa tai edes selviävänsä elinkautisella. Hänelle oli ehkä viran puolesta esitetty näin. Toisaalta hänen sellissään oli käynyt joukko englantilaisia lordeja ja näiden vaimoja pilkkaamassa häntä. He olivat esittäneet, että Jeannesta olisi maksettu lunnasrahat ja että tämä vapautettaisiin. Hän ei ollut uskonut heitä vähääkään edes aluksi.

Joka tapauksessa vangitsijat olivat raivoissaan. Viikonlopun aikana tapahtui sitten kummia. 28.5. Jeannessa oli selvästi pahoinpitelyn vammoja. Hän kertoi pelästyneenä englantilaisen lordin yrittäneen raiskata hänet. Hän oli vaatinut päästä kirkon vankilaan ja paheksui sitä, että englantilaiset edelleen hoitivat vangitsemista. He olivat riistäneet Jeannelle annetut naisen vaatteet. Hänen eteensä oli annettu miesten vaatteet. Jos Jeanne halusi mennä tarpeilleen, hän joutuisi pukemaan ne ylleen. Toisaalta pukiessaan miehen vaatteet, hän olisi syyllistynyt uudelleen kerettiläisyyteen eli langennut uudelleen eli hänet saattoi polttaa. Lopulta Jeannen oli puettava miesten vaatteet.

Miesten vaatteisiin pukeutumisesta seurasi, että sana levisi Jeannen hylänneen katumuksensa. Cauchon totesi englantilaisille: Hyvät herrat, me saimme hänet. Farewell, farewell, It's over. Jeanne itse sanoi katuneensa vain "koska pelkäsi liekkejä". Hän ei halunnut enää protestoida, vaan esitti seisovansa edelleen kaiken oikeudessa ja elämässään sanomansa takana. en tiedä, oliko hän todella kuvitellut pääsevänsä kirkkovankilaan. Tuskin ainakaan vapaaksi. Tosiasiassa "paluuta kerettiläisyyteen" oli kyllä vauhditettu lisäämällä väkivaltaa ja pelottelemalla raiskauksella sekä englantilaisella vankeudella yleensä.

Esim. Lauren Johnson väittää Jeannen allekirjoittaneen kuolemantuomionsa, kun "alkoi uudelleen hourailla olevansa Jumalan valittu jne", koska "ei päässytkään vapaaksi, vaan joutui jäämään vankeuteen". Tämä siis sivumennen aiheestaan, joka oli Henrik VI:n elämä. Tietenkään Britanniassa ei saisi kirjojaan kaupaksi tai podcasteja kukaan muilta tekijöiltä siellä kuuntelisi, jos ei brittejä valkopestäisi tai aina jaksettaisi jauhaa Agincourtista.

Oikeudenkäynnissä Jeanne vastaili nenäkkäästi ja ilkamoiden ja pilkkasi vastauksillaan usein vangitsijoitaan ja "oikeutta". Puheet siitä, ketkä enkelit puhuivat hänelle tai miltä näyttivät, olivat puolestaan kai valheloruja, jotka hän kertoi loputtoman tivaamisen jälkeen.

Larissa Juliet Gregor korostaa kuninkaan anopin roolia. Hän oli Lothringenin herttuan äiti. Baudricourt on kai jo ensimmäisen käynnin jälkeen raportoinut asiasta ja aiheesta on kiinnostuttu. Toisella kertaa hän lähetti siis Jeannen Vaucouleursista Barin ja Lothringenin herttuan luokse, joka kyseli mm. sitä, voisiko Jeanne parantaa tämän. Nyt siis Baudricourt Jeannenpalattua kirjoittaa suosituskirjeen. Ilmeisesti ylempää on jo innostuttu asiasta, joka ilmeisesti kuitenkin on ollut Jeannen idea. Jeannea testataan ja samalla opetetaan kaksi kuukautta sotaoppia (ratsastusta ym.) ennen kuin hänet lähetetään eteenpäin.

Kruununperijän anoppi ja kuningatar siis kannattivat voimakkaasti ideaa ja puhuivat ympäri vastustavat neuvonantajat. Ilmeisesti kuninkaan ensimmäisen tapaamisen jälkeen on järjestetty kuukauden päästä toinen tapaaminen, joka muka olisi ollut ensimmäinen ja jossa kuningas muka olisi piileksinyt ja Jeanne tuntenut tämän, vaikka ei olisi koskaan nähnyt. Samalla sepitettiin tarina Jeannen näyn avulla löydetystä miekasta, joka käytiin hakemassa kirkosta, jonka Jeanne oli ohittanut matkalla. Jeannelle valmistettiin mittatilauksena upea haarniska, joka otti huomioon hänen kuulemma kauniit rintansa. Hän oli kuulemma "hyvin varustettu" tältä osin. Haarniska maksoi 200 frangia ja oli kalliimpi kuin mm. Orleansin herttuan haarniska. Nyt myös alettiin sepittämään lisää ennustuksia "Ranskan pelastavasta neitsyestä".

Taylorin mukaan Jeannen viimeinen isku olisi ollut kuitenkin melkoisen päätön. Hänen mukaansa Jeanne yritti murtaa saarron ja olisi tiennyt Kultaisen Hihan ritarienkin paikalla olosta ja vain 400 miehellä. Kuitenkin tähän olisi tarvittu ne 2000 miestä, jotka olivat hiljan olleet paikalla. Koska pohjoisempi kaupunki esti joukon joenylityksen ja yöpymisen kaupungissa, oli luovuttu suunnitelmasta iskeä vihollisen leiriin Aisnen pohjoispuolta. Lopulta porukka hajosi ja Jeanne palasi pienemmän porukan kanssa Compiegneen. Myös Gregor kritisoi päätöstä jatkaa hyökkäystä kaksi kertaa uudelleen.

Jeannen yltiöpäiset yritykset olisivat kai ennemmin tai myöhemmin johtaneet katastrofiin. Ihmettelen yhä, oliko hänellä komento tuossa yrityksessä. Miksi se oli annettu hänelle? Gregorin mukaan Xaintraillaux olisi ollut kuitenkin mukana ja jäänyt vangiksi, mutta lunastettu kesän aikana vapaaksi. Toinen kirja puhui eri nimestä

Jeannen teloitus tapahtui 30.5.1431. Hän meni kuolemaansa melko uljaasti. Puhui hurskaasti pyhimyksistä ja paratiisista ja lopuksi huusi jeesusta siis ristiä katsellen. Larissan mukaan hän kuoli melko varmasti tukehtumalla palokaasuihin, mutta kaipa sitä ennen on ollut kuuma.

Monet paikala olleet itkivät, vaikka muutamat eglantilaiset nauroivat. Paikalla oli turvaamassa toimitusta paljon sotilaita. Pyöveli voivotteli, kun ei ylettynyt tainnuttamaan poltettavaa kärsimysten lyhentämiseksi tai estämiseksi. Tämä oli kai kiellettyä. Virallinen selitys korokkeelle oli, että kaikki näkisivät, että hän todella kuolee. Vähän ajan päästä tuli sammutettiinkin, kun Jeanne oli jo kuollut. Voitiin nähdä myös, että hän oli nainen. sitten tuli sytytettiin uudelleen ja sitä ylläpidettiin tuntikausia. Lopulta tuhkat jäänteineen heitettiin Seineen. Pyöveli sanoi samaa kuin Bedfordin ranskalainen sihteeri: "Olemme kaikki tuhon omia, koska olemme polttaneet pyhän ihmisen".

Kaikista kirjoista päätellen Pariisia ei olisi voitu vallata mitenkään. Reimsin sotaretki kruunajaisineen ja sitten pitkin poikin Pariisin ympäristöä olivat viisainta, mitä 1429 voitiin tehdä. Jeanne ei ymmärtänyt myöskään, että Burgundin kanssa oli hyvä päästä sopimukseen. Kuninkaan voimavarat eivät olleet hääppöiset.

Jeanne oli määrätty siis asumaan Sullyssä aatelisen kodissa. Sieltä hän poistui vastoin tai ilman määräystä jatkamaan sotaa, vaikka kuningas oli siis aateloinut hänet perheineen ja ilmeisesti halusi Jeannen vetäytyvän sotahommista

Esim. Dan Snow sanoo podcastissään, että Kaarle VII ei olisi ollut Jeannen arvoinen. Taistelujen välttäjä ja jahkailija tms. Kuitenkin Jeanne oli melko isolta osin Kaarlen luoma hahmo ja hän nimenomaan saattoi ryhtyä tällaiseen. En usko, että kaavoihin kangistuneista englantilaisista olisi vastaavaan. Tosiasiassa siis ennen Pariisin laidalle etenemistä olisi ollut riski hyökätä englantilaisten vahvasti linnoittamaan leiriin, josta he eivät halunneet siirtyä hyökkäykseen, vaikka kuinka provosoitiin. Tuo olisi ollut riski. samoin Pariisi. Kaarle VII:n sen vuotiset resurssit olivat lopussa ja Pariisi mahdoton vallata. Ja ennen kaikkea siis Kaarle VII ja hallintonsa saivat kovasti sapiskaa. enemmän kuin siis kauhistuttavan oikeusmurhan tehneet englantilaiset. Jeanne oli vangiksi antautunut aatelinen. Kuin ritari. Yleensä tällaisia kunnioitettiin ja luovutettiin sitten lunnasrahoja vastaan. Hullut britit suhtautuivat vakavammin Jeanneen kuin Kaarle VII ym.

Vaatii kyllä melkoista luonnetta kehdata alentua rimanalitukseen, jonka Thomas ja co. tekevät. Siis alkaa nyt tukea anorektikko-spekulaatiota Jeannen karpinsyönnillä vankilassa. Siis Cauchon oli antanut viedä karpin Jeannelle ja tämä sitä syötyään alkoi oksennella ja voida pahoin. Normi ihmiselle tulee mieleen kuitenkin äkkiä se, että naisraukkaa on pidetty kauan aivan nälässä ja kun äkkiä saa karppia, niin ahmii liikaa eikä paastonnut elimistö kestä yhtäkkistä ravinnonsaantia noin suuressa määrin.

Eikö englantilaisista saa kirjoittaa liian ikävästi?

On sanottu, että englantilaisille oli tärkeää saada näyttämään, että Kaarle oli turvautunut kerettiläisen apuun ja pimeyden voimien. Tosiasiassa kukaan ei piitannut tästä, sillä kaikki käsittivät kyseessä olleen täysin laittoman oikeusistuimen laiton ja naurettava oikeudenkäynti ja oikeusmurha ja väärä tuomio. Tämä konnantyö ei heiluttanut Kaarlen valtaa yhtään. Pikemminkin se herätti inhoa englantilaisia kohtaan myös Burgundissa ja tekoa pidettiin alhaisena ja katalana (Jeannen tuomiota ja polttamista). Kaikki halusivat nämä pois Raanskasta (myös Normandiasta)

Englantilaiset siis panivat Jeannnen allekirjoittamaan julistus, jossa luvataan olla pitämättä kuoleman uhalla miesten vaatteita. Vankilassa Jeanne kuitenkin riisuttiin alastomaksi ja pakotettiin laittamaan miesten vaatteet. Cauchon oli tyytyväinen myös. Jeanne olisi halunnut omien sanojensa mukaan vaikka 50 päänkatkaisua mieluummin kuin polttamisen. Mutta ehkä peräytyminen allekirjoitukseen oli lopulta vain jonkinlainen ivailu oikeudenkäynnille. Ehkä alaa iti toive päästä vain päänkatkaisuun

Monien mielestä Jeanne osasi kirjoittaa ja lukea.
https://www.youtube.com/watch?v=uQM0WO3tpGw

Illiteraatti tarkoitti tuohon aikaan sellaista, joka ei osaa latinaa. Jeannen allekirjoitus on niin hyvä, että se kielii luku- ja kirjoitustaidosta. sitä ei ole opittu juuri äsken. Hän ehkä kylän varakkaimman talonpojan lahjakkaana tyttärenä on saanut kyläkoulussa oppia. Papit opettivat paljon suullisesti uskonnosta. Hän ratsasti niin hyvin, että ratsastusta on harjoitettu varmasti lähes lapsesta saakka. Isä tunsi Badricourtin ja tämän miehet olivat käyneet kylässä usein.

Hedrää kysymys, kuinka paljon Jeannen missiossa olikaan täysin omaa ja kuinka paljon häntä on valmennettu sotilaaksi jo Vaucouleurissa tyai jopa Domremyssä? Kenties lahjakas ja poliittisesti sopiva tyttö oli pantu merkille jo aiemmin? Hänen yliluonnolliset (väitetyt) kykynsä ja missionsa ovat saattaneet sopia juuri kaivattuun ja suunniteltuun hahmoon.

Ratsastusta varmaan on ollut. Ja jonkinlaista kansanliikehdintää. Jeanne on vakuuttanut kai joitain kannattajia. Badricourt ei ensin lämpene ajatukselle, mutta hän on varmaankin ottanut yhteyttä naapuriherttuaan ja kuninkaaseen. seuraavalla kerralla Jeannen kohdatessa Badricourtin, tämä on kaikesta huolimatta lämmennyt a sialle, vaikka vastusteleekin. Kaiketi hän olisi itse vastustanut hanketta tai suojaa itseään naurunalaisuudelta. Sillä tällöin paikalla on kuninkaan kuriiri, joka saattaa Jeannen ensin herttuan luo ja sitten Chinoniin. Matkalla on kai jo vihjannut Orleansin suuntaan pian saapuvasta "neitsyestä". Tämä voi tosin olla spekulaatiota, sillä päätös tehtiin vasta myöhemmin. Kuitenkin siis alkaa näyttää siltä, että Jeanne kutsuttiin Badricourtin luokse toista kertaa varten(?). Samalla matkalla Jeanne puolusti itseään oikeudessa ilman vanhempiaan sulhasehdokasta vastaan, jolle vanhemmat olivat vastoin Jeannen tahtoa antaneet avioliittolupauksen. Tämä tapahtui Toulissa ja tällöin hänellä oli jo suojanaan saattueen sotilaat. Hänen on täytynytolla jo 20 vuotta eli kuollessaan olisi ollut ainakin 22

Näihin ranskisvideoihin saa englantilaiset tekstitykset.
https://www.youtube.com/watch?v=7IsYZ5MsB7k


Tässäkin todetaan, että Kaarle VII ei pettänyt Jeannea eikä luopunut hänestä. Ilmeisesti jonkinlaisia neuvotteluita Burgundin kanssa käytiin. Miksi Cauchon ja co heittivät kohta huiman summan 10 000 frangia kehiin? Miksi C kävi englantilaisten asialla vaatimassa Pihilippe Hyvältä luovuttamista useaan kertaan ja uhkaili taloussodalla, jos naista ei luovutettaisi tai tämä myytäisiin ranskalaisille. Englanti vaati liittosuhteen nimissä luovuttamista. Englannin kanssa Kaarle VII ei oikein pystynyt edes neuvottelemaan tuolloin juuri mistään.

Useat korkea-arvoiset aateliset viruivat vuosia vankeudessa ilman että heitä olisi lunastettu.

Sota-operaatio Normandiaan olisi ollut uhkayritys, kun armeijaa vasta oltiin alkamassa uudistaa ja parantaa. On selvää, että sotilaiden salaiset pienemmät yritykset vapautta Jeanne olivat kuninkaan hyväksymiä.

Miksi Kaarle ei valittanut paaville? Paavien ja ranskalaisten suhteet olivat melko huonot. Paaveilla ei juuri edes ollut paljon valtaa suuren skisman jälkeen. Mielenkiintoista on, että englantilaiset uskalsivat aloittaa kenguruprosessinsa vasta, kun istuva paavi oli kuollut. Seuraava oli valittu vasta prosessin kestäessä ja tämä oli suopea englantilaisille ja ranskalaisille vihamielinen. Revisioprosessi aloitettiin vasta tämän uuden paavin kuoltua.

Minkäänlaisista juonista Jeannen kiinni jäämiseksi ei ole mitään todisteita. Compiegnen komentajaa vastaan alettiin esittää syytöksiä paljon myöhemmin osana erästä toista prosessia häntä vastaan ja tämä ei liittynyt taas tähän asiaan millään tavalla. Tämä Flavy oli ministeri Chatresin veljenpoika, mutta kuitenkin kiivas burgundilaisten vastustaja ja hän puolusti piiritettyä kaupunkia 5 kuukautta, kunnes se vapautettiin syksyllä. Ajatus Kaarle VII:n petoksesta Jeannea kohtaan tai yleensä luopumisesta hänestä on herännyt vasta satoja vuosia myöhemmin eli vallankumouksen jälkeen.

Jeannen kiinnijääminen ja murhaaminen olivat Kaarlelle tuskallisia asioita usean todistajan mukaan. Vastustaja riemuitsi ja ajatteli joukkojensa moraalin palaavan ennalleen

Helen Castor uskoo Cauchonin raporttiin aamulta 30.5. Hänen mielestään olisivat valehdelleet röyhkeämmin, jos olisi valhetta. Notaareita ei ollut paikalla, joten siksi he eivät ole vahvistaneet tätä asiakirjaa. No mutta he eivät olleet paikalla, koska vain muutama tyyppi sai tuolloin käydä tuomitun luona. Tässä on kaikki portit avoinna valehtelulle. Totta kai Cauchon ja englantilaiset haluavat saada muun maailman uskomaan, että Jeanne olisi epäillyt äänensä alkuperän jumalallisuutta.

Minusta tässä on aivan tarpeeksi röyhkeää valehtelua. Kuin ilakoidaan, että Jeannen ääni olisi ollut nyt täysin vailla uhmakkuutta ja siis tämä toisin kuin aiemmin. Ikään kuin ilakoitaisiin ja väitettäisiin hänen "suojauksensa kaatuneen". Miksi hän olisi sanonut, että ei tiennyt onko äänien alkuperä saatana vai jumala, mutta ääniä oli kuullut. Eihän hänellä ollut mitään mahdollisuuksia pelastua pikaiselta kuolemalta . Ja juuri Cauchonille ym. Tuskin hän tuollaisella olisi ostanut se, että sai ripittäytyä ym. viimeisenä aamunaan. Tuohan olisi kuin hän olisi nollannut koko uransa tai siis kyseenalaistanut sen. Samoin aivan älytön jauhaminen sen pohjalta, kun Jeanne oli taannoin sanonut, että äänensä pelastaisivat hänet jotenkin. Ensin siis vain pelastaisivat, sittemmin muka oikeudenkäynnissä tai vapaaksi jotenkin. Tuskin edes oli sanonut tuollaista. Tietenkään kukaan ei vakavissaan voi olettaa hänen uskoneen tuohon. Cauchon sitten muka kysyi, olivatko äänet nyt hänet pettäneet. Eli tunsiko hän itsensä nyt petetyksi. Jeanne olisi muka sanonut, että kyllä.

Useimmat historioitsijat pitävät tätä kahdeksan päivää myöhemmin asiakirjoihin lisättyä selvitystä epäuskottavana ja Cauchonin likaisena vääristelynä. En usko, että Castor itsekään uskoo keskusteluihin tai siis että edes osaksi uskoo. Pikemminkin melko varmasti tuo on vain Jeannen koko elämän ja mission häpäisy-yritys ja vangitsijoiden valhepropagandaa. Castor englantilaisena kokee varmasti valtavaa painetta vääristellä asioita Jeannea vastaan. Kaikki kuulemani englantilaiset podcastit Jeannen elämästä vääristelevät etenkin hänen viimeisiä vaiheitaan.

Tietenkin 1456 prosessissa on paljon romantisoituja ja valheellisia todistuksia. Esim. kuinka Jeannen sydän ei olisi palanut ollenkaan. Castorin kunniaksi on sanottava, että hän mainitsee todistukset siitä, kuinka Jeannen vaatteet oli revitty ja hänet pakotettu pukemaan miesten vaatteet. Hän vieläpä myöntää kaiken uskottavaksi, koska miksi ihmeessä siellä yleensä oli miesten vaatteita. Hänet oli saatava tuomittua kerettiläisenä.

On todella vaikeaa saada selville lopullinen totuus yleensä teloituksesta. Yhden version mukaan Jeanne tuotiin paikalle kasvot peitettynä. Toisen version mukaan hän oli pyytänyt saada kuolla valkoisessa koltussa ja kävellä vankilasta teloituspaikalle paljain jaloin kuin Kristus aikoinaan. On uskottavaa, että monet paikalla olijoista itkivät. Myös englantilaisista sotilaista toiset. Myös se on uskottavaa, että hän huusi Jeesusta kuollessaan ja ehkä jopa muita pyhimyksiä. Toivottavasti hän tosiaan sai katsella sitä ristiä.

Aika hyvinhän se meni. Jeanne on voinutkin näyttää anovalta ja katuvaltakin. Tai olla kyyneleet silmissä. Mutta melkoisen urheasti hän suoriutui. Uskomattoman vahvaa on esiintyminen oikeudenkäynnin aikana siihen nähden, että on kettingeissä yöt ja kolme miesvartijaa vihamielisinä samassa sellissä. Nälässäkin on kai pidetty. Niin nuori nainen vain kylmästi toteaa kidutuskammioon vietynä, että ei tule muuttamaan kantaansa, vaikka jäsenet murskattaisiin yksi kerrallaan. He voivat saada hänet sanomaan toisin, mutta kidutuksen jälkeen uhosi palaavansa samaan kuin ennen. Vai olisiko hän arvannut, että häntä ei sentään kidutettaisi, koska hänen ei oikeasti haluttu tekevän mitään katumusta ja luopumuksia.

Sataa ropisee,, lähtee sidney lumet. Danielin kirja ja lain pyöveli.

Helen Castorin mielestä Jeanne ei voi olla pyhimys, koska oli sotilas. Mutta kävihän Ludvig IX Pyhä myös sotia. Castorin mielestä Jeannen kirjeessä englantilaisille uhataan tappaa heidät kaikki. Tämä ei pidä paikkaansa. On selvää, että he, jotka eivät lähde, joudutaan voittamaan sodassa. On selvää, että Jeanne ei tarkoittanut sitä, että kaikki tapetaan. Tuo oli vain sodanjulistus. Tosiasiassa Jeanne tarjosi aina rauhanomaista ratkaisua ensimmäiseksi. Hän halusi sovintoa, kunhan kansat pysyisivät oikeilla asuinsijoillaan ja olisivat oikeauskoisia. Castorin mukaan pyhimykseksi julistamisessa todellinen ihminen unohtuu. Mutta mitä muuta kuin pyhimys Jeanne oli? Köyhä ja nuori talonpoikaisnainen haluaa pelastaa Ranskan ja oikean kruununperillisen, kun maa on lähes luhistunut. Hän haluaa antaa panoksensa vastarintaan, koska mielestään hänellä on paljon annettavaa. Hän käyttäytyy koko ajan kuin pyhimys. Hän ei voi olla sivussa taistelusta, vaan palaa aina sotaan. Lopulta omalla luvalla. Compiegnen asukkaiden pyytäessä apua, hän lähtee. Hän jää yksin puolustamaan Compiegneä, joka on joutumassa saarroksiin. Vastasa on suuri armeija.

Castor väittää Jeannen pitäneen maallisesta luksuksesta. Tämä ei pidä paikkaansa. Kun kuningas kysyy, mitä Jeanne haluaa palkinnoksi urotöistään, hän pyytää kotikylälleen vapautuksen veroista. Hänellä on vain kapteenin palkka. Hän ei voi sille mitään, että hän saa paljon lahjoja. Jopa vangitulta Orleansin herttualta. Pieenstä pitäen hän on jakanut almuja köyhemmille. Hän antaa isälleen huomattavan summan rahaa. Hänellä on tietenkin komea kangas panssaripukunsa päällä ja komea hevonen. Mutta se liittyy tietenkin hänen imagoonsa.

Helen Castorin mukaan sekä 1431 että 1456 prosessit olivat poliittisia eikä lopputulema siten ole selkeä. Kuitenkin kirkko on pyhimykseksi julistamisellaan tavallaan ottanut kantaa 1431 prosessia vastaan. Asialla siis Vatikaani eikä englantilainen tai ranskalainen osapuoli. Ja 1431 prosessi oli selkeästi laiton eli kaikkia periaatteita loukattiin ja kyseessä oli todistetusti oikeudenkäynnin irvikuva.

Tietenkin Castor protestoi pyhimykseksi julistamista vastaan, koska tämä tekee Englannin edustajista marttyyrin ja pyhän ihmisen surmaajia ja ilman muuta väärintekijöitä. Mutta sitähän he olivat.

Kaikki kuuntelemani englantilaiset podcastit ja lukemani kaksi englantilaista kirjaa väittävät ihannoivansa Jeannea, mutta ovat kuitenkin samalla hyvin ilkeitä hänelle ja valheellisia

Viimeisen aamun tapahtumien ongelma: puolesta voisi puhua se tosiseikka, että välittömän kuoleman edessä Jeanne viimein teki täyskäännöksen 24.5. Hänen kova kilpensä rikkoutui. Tämä voisi puhua sen puolesta, että hän olisi myös 30.5. yrittänyt uudelleen lykätä kuolemaansa tai jopa pyrkinyt välttämään sen, ehkäpä hänen hermonsa olivat alkaneet mennä ja hän oliosi murtunut täysin ja yrittänyt myöntymällä kaikkeen saavansa armon.

Kuitenkin on niin, että hän ei ollut täysin musertunut 24.5., kuten ei ollut missään muussakaan lähteessä kuin viimeisen aamun tapahtumista kertoneessa asiakirjassa. Tässä keskustelussa olivat läsnä siis vain Cauchon ja muut luottomiehet. Notaari ei ollut läsnä eikä siten vahvistanut asiakirjaa. Valalliset todistukset läsnäolijoilta on, mutta koko oikeudenkäyntihän on silkkaa väärää valaa heidän puoleltaan. asiakirja liitettiin siis mukaan viikko Jeannen kuoleman jälkeen.

Samat tahot, jotka uskovat tähän uuteen katumukseen ja romahdukseen, tahtovat kuitenkin väittää Jeannen vapaaehtoisesti pukeneen housut ylleen ja peruneen katumuksensa 28.5. Hän olisi ollut taas menossa kuolemaan ylväästi. Kuinka ihmeessä hän olisi vapaaehtoisesti alistunut kuolemaan silloin, vaikka siis olisi ollut kuolemanpelon vaivaama? Vai olisiko mahdollista, että hän huolimatta tästä kyse olisi ollut vankilahelvetistä pakoon pyrkimisestä ja hän ei sitten kuitenkaan olisi pystynyt tähän? Miksi hän ei pelännyt sodassa, vaan meni keskelle kiivasta taistelua aivan lähelle? Tekikö nälkään näännyttäminen ja unettomuus tepposet?

Castor väittää, että Cauchonin lypsämät myöntymiset ja anteeksipyynnöt 30.5. olisivat uskottavia, koska olisi voitu yrittää enemmän. Mitä Cauchon ja englantilaiset olisivat vielä tarvinneet? Kuninkaan ja Jeannen salaisuus, äänten alkuperän epäily mahdollisesti demonisiksi, äänten pettämäksi tuleminen, täydellinen luhistuminen ja aneleminen ja kuolemanpelko, jotta sankarinpalvonnalle ei olisi aineksia. Kaikki selittäisivät vangitsijoiden olleen oikeassa ja legitiimejä. Koko Jeannehan olisi tuossa täysin mitätöity. Vain täydellinen luhistuminen olisi syynä täysin varman kuoleman edessä .

Tämä kaikki sopii liian hyvin vangitsijoiden poliittisiin päämääriin. Tämä kaikki kai keksittiin, kun Jeanne ensimmäisen kerran allekirjoitti katumuspaperin. Miksi notaaria ei laskettu paikalle? Koko prosessissa on havaittavissa huikeita eroja eri kirjaajien kirjaamassa materiaalissa ja siinä, mitä lopullisiin asiakirjoihin laitettiin. Krumeich torjuu asiakirjan, koska sitä ei ole todistettu ja se näyttä aivan liikaa poliittiselta petokselta. Hän toteaa myös, että useat historioitsijat pitävät paperia törkeänä häpäisynä ja väärennöksenä. Kannattajia tietenkin on. Koska kumousprosessi 1450- 1456 on myös poliittinen ja täynnä älytöntä valehtelua, asiaan ei voida saada lopullista varmuutta. Heinz uskoo Cauchonin käsittäneen väärin ja torjuu jyrkästi sen, että Jeanne olisi kieltänyt äänet. Juliet Taylor on samaa mieltä, mutta uskoo toisaalta Jeannelle puetun housut väkisin. Siitä huolimatta hän sanoi kiistämisen tapahtuneen liekkien pelosta. Jeanne olisi halunnut rovion sijaan mieluummin vaikka 50 päänkatkaisua. En ymmärrä, miksi tuota housujen puetuttamista väkisin ei voida myöntää. Jo se, että ne olivat sellissä, kertoo kaiken. Eleanor Janega on esittänyt, että ne olivat siellä, koska ystävällisesti sinne oli jätetty hänen omaisuutensa, joka koostui miesten vaatteista. Yllätys ei ole, että hän asuu Englannissa. Krumeich sanoo, että Jeanne ei olisi asiasta valittanut. Jospa se oli taas niitä asioita, jotka oikeus notaareita myöten jätti pois aineistosta.

Mielestäni on paha merkki se, että tämä englantilaisten täydellinen voitto löytyy vain tästä kyseenalaisesta asiakirjasta. Missään muualla ei kerrota Jeannen romahtaneen ja musertuneen täysin. Varman kuoleman pitäisi olla selvä. Käsittääkseni kaikki vielä tapahtui vankilan sisällä. Notaarit eivät asiakirjaa vahvistaneet. Sisältö sopii liian hyvin vastapuolen pyrkimyksiin. Toivon olisi pitänyt olla mennyttä. Jonkinlaisia armonpyyntöjä on voinut olla. Etenkin valituksia ja pävittelyitä, miksi tällainen vääryys voidaan tehdä.

Jeesuksen huutaminen on kaikkien todistusten mukaan melko varma tapahtuma. Korkea kipsattu alusta voi olla julma sen vuoksi, että pyöveli ei ulotu lyömään kuoliaaksi Jeannea ennen liekkien vaikutusta. Kipsattu jalansija toisaalta estää liekkejä polttamasta jalkoja liian aikaisin. En tunne asiaa, onko tässä kyse julmemmasta vaiko helpommasta kuolemasta. Usein joskus nimenomaan on kirjoitettu siitä, kuinka ihminen tainnutetaan kipushokkiin polttamalla uhrin jalkaa niin kauan, kunnes hän taintuu kivusta. Tämä olisi kuulemma armeliaampaa kuin täysi kokko. Toisaalta mestattavia on voitu polttaa tainnoksiin tulella jalkaa tai kättä polttamalla, jotta tämä saisi esimakuja helvetistä, johon on menossa. Tämä on julmaa. Toisaalta ihminen yleensä tukehtuu pian roviolla ja jalkasuoja olisi silloin armeliaampi?

Näkisin, että notaarienkaan kanssa tuollaisissa prosesseissa ei aina kaikkea kirjoiteta mihinkään. siten tuollainen asia kuin vaatteiden pakottaminen päälle joko varastamalla muut vaatteet tai ahdistelemalla voi olla sen luokan valtiosalaisuus, että siitä jätetään Jeannen protestit kirjaamatta. Tuossahan nimenomaan on ollut manipulointia kirjauksissa. Nürnbergin oikeudenkäyntien tapaan paljon vilppiä

On kyllä halpamaisuuden huippu väittää Jeannen langenneen maalliseen mammonaan. Tähän ei ole muuta lähdettä, kuin vihamielisen ministerin kirje Jeannen jäätyä vangiksi. Ei kuuntele neuvoja jne ja sitten pitää selittää, miksi Jumala olisi hylännyt hänet. Keksitään tämä yhdeksi syyksi, vaikka siis ei ole mitään perustetta tälle väitteelle.

Nancy Goldstone (The Queen and the Maid) tarjoaa ehkäpä oikean kuvauksen Compiegnen tapahtumista. Jeannella oli kai vain parisataa miestä, joista osa siis oli italialaisen kondottieerin porukka. Osa kannattajia (veli ym) ja sitten on kai ollut muutakin. Jeanne siis johti puolta porukkaa, mutta on epäselvää, miten tiukasti tuo italialainen oli komennossa. Puolet ulosrynnäkköjoukoista olisi siis ollut kai Compiegnestä ja kapteeni Flavyltä? Ulosmurtautujiahan oli 400 - 500. Ilmeisesti kyseessä ei olisi ollut ihan päätön Jeannen oma isku. Kenties kapteeni oli suunnitellut iskua ja nyt oli ainakin jonkin verran joukkoja.

Jeanne ei kai ole omine lupineen lähtenyt sooloilemaan, vaan kuningas on varmaankin ollut tietoinen ja nuo joukot kai saattaneet olla kuninkaan palkkalistoillakin. Hän on saanut parisataa sotilasta. Jos hän menestyy, kuningas voi ottaa kunnian sallimisesta lähteä matkaan. Jos ei, voi syyttää omine lupineen lähdöstä.

Ensimmäinen taisteluhan Jeannelta onnistui, Voi vain kysyä, miksi Compiegneen ei heti keskitetty tarpeeksi joukkoja. Olisiko kaupungin annettu sitoa vastustajia. Ehkäpä juuri se, että ensimmäiset iskut menivät mönkään, kun mukana olivat Chartres ja La Hire ja yli 2000 miestä. Jouduttiin iskujen jälkeen lopettamaan siltä erää. Mutta Jeanne siis lähti omin päin miestensä kanssa Compiegneen tuhoisin seurauksin. Olisiko täsä syy Chartresin purkaukselle, että " ei kuuntele neuvoja"? Olisi ollut viisaampaa odottaa uuden armeijan keräämistä tai iskeä sitten muualla osana suurempaa armeijaa. Toisessa kirjeessä sitten paheksuttiin sitä kaunista kangasta, joka haarniskan yllä oli. Sekö liikaa pröystäilyä, jos Orleansin herttua vankeudesta kankaan lähettää?

Compiegnessä jopa burgundilaisen kronikan mukaan Jeanne ihailtavasti pyrkii pitämään perääntymisen järjestyksessä ja suojaa pakenijoita jälkijoukoissa muun päällystön kanssa. Hänen toimintansa esitetään erittäin urhoollisena. Tämä sitten johti siihen, että burgundilaiset ennättivät saartamaan tämän pienen ritarijoukon ja nostosilta oli vedettävä ylös. Mistään pakenemisyrityksestä ei ole missään puhetta, vaan ritarit antautuvat vangiksi Jeanne heidän mukanaan. Tietenkin hevosen selästä alas vetäminen voisi viitata johonkin pakenemisyritykseen. Olisiko tämä edes tuomittavaa, jos tietää häneen kohdistuneet uhkaukset eli Jeanne arvasi olevan hengenvaarassa. Tosin kronikka kertoo, että alasveto oli seurausta siitä, että jousimies oli vihainen siitä, että monta urheaa miestä oli mennyt ja ilmeisesti oli tunnistanut Jeannenkin. Naisen kun ei ollut oikeutta hänen mielestään tuottaa tappioita. aatelisnainen Jeanne oli sitten antautunut paikalle kiirehtineelle ritarille muiden ritarien tavoin. Pakoyrityksestä rannalle jäännin jälkeen saarretusta pienestä ryhmästä kertoo vain eräs toinen burgundilaisteksti, joka syyttää koko Jeannea sotajuoneksi ja että hän olisi vain tyypillinen nainen eikä mikään Jumalan lähettiläs ja pakoyritys viittaisi tähän naiseuteen. Tämä voi kuitenkin olla häpäisyä ja muut tekstit viittaavat tähän. Mutta tietenkin englantilainen Lauren Johnsosn kirjassaan Shadow King väittää Jeannen yrittäneen paeta. Tässä kirjassa Jeanne on vain lyhyessä sivuroolissa. Nancy Goldstone on amerikkalainen. En ole vielä yhtään rehellistä brittiä löytänyt tässä asiassa.

On vahinko, että Jeanne ei saanut lähteä syksyllä Alenconin herttuan kanssa Normandiaan taistelemaan. Ilmeisesti La Tremoille oli ministeri, joka halusi Jeannen voittojen päättyvän ja hänen suosionsa laskevan. Hän juuri marraskuussa hommasi Jeannen toivottomaan yritykseen saartaa Chariten linnoitus ja vallata se ja kukistaa sieltä aluetta terrorisoinut rosvoparoni Varusteita ei annettu tarpeeksi eikä joukkoja ja yhden sivukylän pikkulinnakkeen valtauksen jälkeen homma lässähti ja rosvoparoni kaappasi ainoat tykit saartajilta. On vahinko, että Jeanne ei älynnyt jäädä eläkkeelle.

Jeannen aatelisarvon olisi pitänyt suojella häntä. ajan ritarillisuuskoodin mukaan vangittu aatelismies ei saanut kokea henkensä uhkaa tai huonoja oloja. Vangiksi ottaja ei saanut myydä häntä sellaiselle taholle, joka ei ritarisääntöjä noudattaisi. Jeanne kyllä tajusi, mikä kohtalo englantilaisten kynsissä odottaisi ja kuuli jo aikaisin huhuja aikomuksista myydä hänet heille. Kuningas ja hänen anoppinsa tuskin edes uskoivat, että Jeanne oli vaarassa. ainakaan heillä ei ollut rahaa hänen lunastamisekseen eikä Englanti olisi hyväksynyt hänen luovuttamistaan pois. Toisaalta kun Jeanne oli heillä, he eivät olisi häntä luovuttaneet. Englanti rikkoi häpeällisellä ja julmalla menettelyllään kaikki säännöt ja toimi hirvittävällä tavalla pikkujuonikasta propagandaa tehdessään. Vaikka kuninkaan sihteeri pelkäsi "pyhän ihmisen" polttamisen saavan aikaan yleisen kapinan ja kaksoismonarkian olevan hukassa, näin ei käynyt. Osaksi kai sen vuoksi, että yksinkertaiset ihmiset hämmentyivät siitä, että korkea kirkolliselin oli tuominnut Jeannen kerettiläiseksi ja edellä kuvatulla tavalla oli väitetty Jeannen romahtaneen ja kiistänen kaiken jne. Älylllisten ihmisten olisi luullut tajuavan, että Jeannen tuomio oli aivan naurettavaa kenguruoikeutta ja että muutkin oudot tarinat olivat härskiä propagandaa. Jeannehan oli muuten Poitiersissa todettu sinne paenneiden Pariisin yliopiston miesten ym. korkeiden herrojen osalta ihan kunnon kristityksi edellisenä vuonna.

Nancy väittää Jeannen ympärillä olleen laajahkon matalan kivisuojuksen, joka esti hänen joutuvan liekkimereen pitkän ajan ja siten hänen kärsineen helvetillisiä tuskia jopa puoli tuntia. En toisaalta ymmärrä, miksi muissa lähteissä puhutaan korkeasta kipsikorokkeesta. Liika korkeus saattaa tietenkin aiheuttaa muutakin tuskaa kuin vain sen, että pyöveli ei voi kolkata poltettavaa armeliaasti. Toisaalta kirjoittaja väittää Jeannen pystyneen huutamaan avukseen Jeesusta kuusi kertaa muiden pyhimysten lisäksi ja sitten vaienneen, ikään kuin kauhistuttavaa tuskanparkumista ei kuuluisi. Onpas tämä nyt salamyhkäistä. Onko kipsatun osan ympärillä kivikehä tuskallisuuden maksimoimiseksi ja venyttämiseksi???

Jeannen kohtalon sinetöi ehkäpä hänen oma visionsa Reimsiin kruunajaisiin menosta ja toisaalta kuninkaan kokemattomuus ja armeijan komentajien. Nancyn mukaan Patayan taistelun jälkeen Pariisi oli lähellä ja täysin ilman ylimääräisiä joukkoja. Jos koko armeija olisi heti mennyt piirittämään kaupunkia ja rynnäköinyt koko massalla, olisi ollut mahdollisuus, että Pariisi olisi kukistunut. Siellä oli kai vain kaupungin oma miliisi. syyskuussa kaupunkiin oli tuotu jo burgundilaisosasto ja lisää kanuunoita. Sen ympäristöä oli vahvasti linnoitettu.

Pelissä oli paljon, mutta olisiko yritys kannattanut tehdä? Pariisi olisi kukistunut ehkä lennosta. Toisaalta Reimsin matkan varren kaupungit olisivat saattaneet olla vaikeammin kaapattavissa mahdollisen vastoinkäymisen jälkeen. Onnistuminen olisi ehkä tuolloin ollut mahdollista kuitenkin ja tämän jälkeen hyvää aikaa edetä Reimsiin kruunajaisiin. Pariisin kukistuminen olisi kaatanut kaikki muut kaupungit ilman vastarintaa.

Jos Pariisi olisi kukistunut 1429, olisi Burgundi ehkä tarjoutunut liittosuhteeseen ja hylännyt Englannin jo vuonna 1430. Jeanne tuskin olisi kokenut painetta Compiegnen puolustamiseen, sillä en usko uhkaan kaupunkia vastaan tässä skenaariossa. Burgundi tuskin olisi lähtenyt mihinkään suureen sotaretkeen 1430, vaikka sopua ei olisi tullut.

Tietenkin sota Englantia vastaan olisi jatkunut. Mutta olisiko Jeanne saanut mahansa täyteen? Olisiko hän osallistunut sotaan muualla? Lähtenyt tai lähetetty tai vain omin päin siirtynyt puolustamaan jotain muuta saarrettua kaupunkia? Ainakin häntä olisi pitänyt pitää paremmin silmällä, jotta ei olisi jäänyt vangiksi ainakaan kovin helpolla. Bedford tosin sai isommankin osaston houkuteltua ansaan 1431 ja Xaintraillesin mukana jäi tuolloin vangiksi Jeannen seuraaja William paimen, joka tapettiin ilman suurempaa spektaakkelia.

"Jeane d'Arc tuskin olisi hyväksynyt vastarintaliikettä, joka oli lähes täysin kommunistinen ja joka teki hirmutekoja, jossa kuoli myös sivullisia ja jotka murhasivat sodan jälkeen mielivaltaisesti 150 000 ihmistä ilman oikeudenkäyntejä."

Mitä muuta uusnatsille? Lisäsit tuohon numeroon yhden nollan lisää. Kakki ranskalaiset natsit pitikin teloittaa.

Jos Pataystä olisi menty suoraan Pariisiin ja Pariisin valloitus epäonnistunut, olisi Jeanneen luottamus säilynyt, koska Jeannen äänet vaativat ensin Reimsiin. Jos Pariisi olisi onnistunut, olisi voinut edetä vaikkapa Compiegnen kautta Reimsiin kruunajaisiin. Kaupungit idässä olisivat antautuneet vielä helpommin

Niin eiväthän tuo 30. 5. aamun tapahtumat kovin erikoisia oikeastaan ole. Hurskaana katolilaisena Jeanne valmistautuu kuolemaan. Hän ei voi kuoleman edessä olla karkotettu kirkon ulkopuolelle. Jos korkea kirkon viranomainen vaatii häneltä katumusta, niin hänen on toteltava sellaista, jotta ei ole kerettiläinen ja saa viimeisenä aamuna ripin ym. Hänen on oltava sovinnollinen, vaikka tietää kyllä, millaisia niljakkeita ja millaisessa palveluksessa he ovat. Jos korkea kirkonmies sanoo, että Jeanne ei voi kuulla enkelien ääntä, niin silloin hänen on myönnyttävä, jos kerran kirkkoisä tietää paremmin: Jeanne ei joudu seurakunnan ulkopuolelle, kun myöntää, ettei voi tietää äänten alkuperää varmuudella. Kuinka syntinen ja vajavainen ihminen tietäisi mitään varmaa.

Timothy Wilson-Smithin kirjassa on selostettu nuo valaehtoiset tuomarien (pappien) selostukset. Tietenkin on selvää, että sanomisia voi olla väännelty, koska nyt Cauchonilla ja co:lla oli vapaat kädet siihen: notaaria ei ollut. Ilmeisesti vain yksi kirjureista oli aiemminkin kirjoittanut rehellisesti ylös Joanin sanomisia, jos kaikkia niitä hänkään.

Kirjasta saa sen kuvan nimittäin, että vaikka Jeanne on vakava ja hiljainen, hän ei ole hysteerinen eikä murskana. Hän pitää itsensä koossa. Hän pyytää anteeksi ja katuu syntejään. Hän on sovinnollinen vihollistensa kanssa kunnon kristityn tapaan. Näin hän tosin oli ollut rintamalla ja murehtinut sielläkin myös vihollisuhreja. Hän vetosi aina ennen taistelua, että vihollinen luopuisi pyrkimyksistään ja vetäytyisi sovinnolla. Hän pyysi anteeksi verenvuodatusta. Tässä ei ole kuitenkaan mistään venäläistyylisestä propagandasta, jossa siis olisi tultu katumukseen kapinoinnista ja pidettäisiin miehitysvaltaa oikeutettuna. Pikemminkin hän julisti vielä roviolla pyytävänsä anteeksi kaikkia pahoja tekojaan ja sanoi antavansa anteeksi kaikille muille näiden pahat teot häntä kohtaan. Kyseessä on kristillinen sovinnollisuus ja uskonnollisuus kuoleman edessä.

Jeanne ei koskaan ollut kapinoimassa katolista uskontoa ja kirkkoa vastaan. Hän ei voi siten olla näkyjensä puolustaja härkäpäisesti, jos katolinen kirkko tuomitsee näyt. Tietenkin koko oikeudenkäynnissä oli kyse siitä, että miehittäjä taisteli miehitysvallan vastustajaa vastaan, mutta koska uskontoa väärinkäytettiin, pieni tyttönen ei voi uhmata koko Katolista kirkkoa, joka on hänelle henki ja elämä.

Kun Jeanne oli pyytänyt anteeksi syntejään ja antanut anteeksi vihollisilleen, hän ryhtyi kustumaan pyhimyksiä paratiisista ja jeesusta ja näin hän jatkoi, kunnes vaikeni liekkien keskellä.

Tällä ehkä tosin väännellyllä tarinalla on netissä koetettu juhlia ja myös nämä viholliset ovat käyttäneet kaikkea Jeannen vastaiseen propagandaan. Todellisuudessa tässä vain ilmenee Jeannen pyhimysmäisyys.

Angloamerikkalaisessa maailmassa ja siis myös Englannissa on Jeannea kyllä arvostettu paljonkin. Castorin ja kumppanien tapauksessa saattaa olla lukijoiden patriotismin pelon sijaan kyse vasemmistolaisesta tai muuten vain liberaalista ja muodinmukaisesta ajattelusta. Nykyisin saa pisteet, kun murskaa kansallisia tai uskonnollisia sankareita. Etenkin uskonto taitaa olla tulilinjalla, koska Jeannesta on tehty pyhimys. Myös Ranskassa vasemmistolaiset yms. jauhavat ihan samoja asioita ja kaikkialla länsimaissa. Jeannea kohtaan halutaan olla mahdollisimman ilkeitä ja nähdä kaikki hänessä mahdollisimman huonossa valossa. Koska on tärkeää, että ei anneta ainesta kansalliseen tai uskonnolliseen myytinrakentamiseen. Tämä on muka mahdollisimman tieteellistä ja asiallista. Nyt kuitenkin voisi kysyä, että eikö nimenomaan ole myytin rakentamista, jos valitaan epätodennäköinen tulkinta ja hylätään uskottavammat lähteet ja todistukset eli suoraan sanoen valehdellaan vastoin parempaa tietoa. Faktojen esittäminen ja totuuteen pyrkiminen ei ole mitään myytin rakentamista. Jos Jeannen esittäminen ansaitsemallaan tavalla saattaa edesauttaa esim. äärioikeistolaista ajattelua tms niin voivoi.

Mutta näin ollen siis jauhetaan kaikkialla, kuinka häpäisyprosessissa Jeanne pääsee ääneen ja kuinka siinä kuitenkin taustakirjurit vakuuttivat kirjoittavansa kuten sanottiin ym. Niin sitten siitä tehdään Jumalan sanaa. Cauchon siis saa sanoa, mikä Jeanne on rikoskumppaneineen. Esim. 30. päivän tapahtumissa viikkoa myöhemmin esitettynä. No tämähän nyt ei ollut siis jokaisen mielestä uskottavaa. Mutta siis Jeannen valitus siitä, kuinka hänet käytännössä pakotettiin pukemaan miesten vaatteet, on selkeästi jätetty dokumentteihin kirjaamatta. Totta kai hän lisäksi sanoi, että oli allekirjoittanut paperin vain liekkien pelossa eikä tiennyt edes kaikkea, mitä tuli siinä kuitanneeksi. Virallistenkin dokumenttien mukaan hän ei edes tiennyt, kuinka hirveät sanktiot miesten vaatteiden pukemisesta tulisi. No kahleita ja englantilaista vankilaa hän ei kestäisi ja siis kuolisi mieluummin.

Hän muuten allekirjoitti tuon katumuspaperin aivan viime tingassa ja ilmeisesti siksi, että herrat murhaajansa kovasti suosittelivat ja olivat luvanneet kirkkovankilaa ja ketjuttomuutta. Aika lailla siis ilmeisesti halusivat tällaista, jotta voisivat julistaa, kuinka Jeanne katui ja kielsi äänet ym. Tätäkään hän ei ollut tarkoittanut. Oli siis ollut aivan hilkulla, ettei Jeannea poltettu jo 24.5. Virallistenkin dokumenttien mukaan hän sanoi ennen sitä, että "herrat tuntuvat kovasti panostaneen hänen viettelemiseensä." Hän siis kielsi senkin jälkeen, mutta lopulta taipui. Ilmeisesti Cauchon ajoi tätä juonta julkisuuden takia. Muutama muu siis raivostui ja syytti Jeannea heidän pilkkaamisestaan. Sitten pari lisätemppua ja voitiin julista Jeannen taas "langenneen kerettiläisyyteen".

Mutta siis historioitsijoiden ym. lauma vannoo häpäisyoikeudenkäynnin nimiin Minusta tämä on kuin osallistuisi Jeannen murhaamiseen tai ainakin häpäisyyn. Näiden tuomarien eli siis murhaajien puheet luotettavimmat lähteet muka. Ja siis nollausoikeudenkäynti 1456 myös poliittinen. Tätä intetään, mutta ei kerrota sitä, miksi ensimmäinen 1431 prosessi on kaikki kaikessa, vaikka kyseessä on laittomuuksien varaan rakennettu näytösoikeudenkäynti, jossa syytettyä pidetään piinassa yöt päivät. Cauchonin into manipuloida asiakirjoja ja pimittää asioita kokonaan on selvästi dokumentoitu.

Krumreichilla on otsaa esittää ainoa kuvaus Jeannen telotuksesta epämääräisenä vihjailevana referaattina pariisilaisesta kronikasta, joka muka perustuisi ensi käden tietoihin. Siis vihollisen propagandajulkaisu vihatusta syytetystä englantilaisten määräysten mukaan . Hän ei sentään usko sanasta sanaan ainakaan viikon jälkeen liitettyä ja notaarien vahvistamatta jättämää aineistoa 30.5. tapahtumista. selostaa kuitenkin. Onhan selvää, että siitä on jätetty pois juuri ratkaisevaa aineistoa. Esim. se, kuinka Jeanne sanoo antavansa anteeksi kaikille, jotka hänelle ovat tehneet vääryyttä. Tämä on hyvin uskottavaa ja todistus tekee ymmärrettäviksi myös em. lisäasiakirjaan kuvauksen, joka siis on selkeästi väännös asiasta. Voihan siis olla, että Jeanne on kristilliseen tapaan ja sovinnon eleenä ilmaissut katuvansa sitä, että sai aikaan verenvuodatusta. Pyysi siis anteeksi. Tässä on juuri selvästi todistettu sovintoon pyrkiminen, jollaisia Castor ei halua rekisteröidä.

Ei ole ihme, että murhaajat jättivät pois tämän kuvauksistaan. Muutoinhan alkaisi todella näyttää siltä, että he olivat polttaneet pyhän ihmisen. Tämä käsitys uhkasi muutenkin, koska monet pitivät Jeannea hurskaana Jumalan ihmisenä. Tätä käsitystä eivät Cauchonin modernit seuraajatkaan halua ihmisten tietävän. Koska he eivät halua, että nykyihmiset pitäisivät Jeannea pyhänä tai edes niin hienona ihmisenä, kuin mitä hän oli.

Timothy Wilson-Smith toteaa kirjassaan tosiaan, että anglosaksinen kulttuuripiiri ja etenkin amerikkalaiset ihailevat ja kunnioittavat Jeannea, mutta ammattihistorioitsijat Englannissa ovat "skeptisiä". Itse sanoisin Castorin olevan erittäin vihamielinen ja ilkeä ja valheellinen. Mutta sitä ovat kaikki muodikkaat ja pinnalla olevat hostorioitsijat. Ostin Hannu Mäkelän kirjan Varjo, mutta se paljastuikin romaaniksi ja jälkisanojen perusteella joksikin homoeepokseksi. Vasemmistolaiselta tuntuvat kirjailija nimenomaan kiteyttää, mistä tässä historioitsijoiden ym. panettelussa on kysymys. Hänkin väittää olevansa kiinnostunut Jeannesta, mutta nimenomaan painottaa, että "kansallismielisen tai uskonnollisen myytinrakentamisen" vastustaminen on tärkeää. Äärioikeisto ei kuulemma saisi ratsastaa Jeannella yhtään. Timothy on melkoisen tuomitseva myös äärioikeaa kohtaan, mutta hänen esityksensä perusteella nimenomaan Jean Marie Le Pen on viimeinen ranskalainen, joka tulkitsi Jeannea oikein. Hänen tyttärensä Marine on surullinen tapaus. De Gaulle väärensi Jeannen ja toisaalta Brasillac osui nappiin kaikessa. Timothy tietenkin väittää aivan toisin

Veli Martin Ladvenu sanoi 1450-luvun oikeudenkäynneissä, että elämänsä loppuun saakka Jeanne sanoi, että hänen kuulemansa äänet olivat peräisin Jumalalta ja että hän oli toiminut aina Jumalan käskyjen mukaan,. Näin hän osaltaan kumosi viikko Jeannen kuoleman jälkeen toimitetun asiakirjan sisällön 30.5. päivän tapahtumista. Hän myös vahvisti Jeannen syyttäneen cauchonia, että hän kuolee tämän takia, koska ei ollut päässyt kirkkovankilaan, vaan pantu edelleen vihollissotilaiden kanssa samaan selliin. Veli Martin oli yksi asiakirjassa päinvastaista sisältöä todistaneista. Myös notaari Manchonin mukaan Jeanne uskoi visioihinsa loppuun saakka.

Veli Ysambard de La Pierre kertoi Jeannen kertoneen hänelle ja monelle muulle, nyyhkyttäen, kuinka englantilaiset vartijat olivat tehneet hänelle väkivaltaa ja ahdistelleet, kun hänellä oli ollut naisten vaatteet. Hänen oli ollut pakko pukea miesten vaatteet ylleen. Ne oli jätetty selliin pussiin. Kun Massieu oli hänen kanssaan kahden, hän kertoi englantilaisten vartijoiden ottaneen häneltä naisten vaatteet ja käskeneet pukea miesten vaatteet. Tunnin ajan hän oli pyytänyt saada pukea naisten vaatteet, kunnes hänen oli pakko pukea viereen jätetyt miesten vaatteet, jotka oli tyhjennetty pussista.

Veli Martin kertoi myös, että englantilainen lordi oli häntä ahdistellut. Martin todisti Cauchonin sanoneen nähneensä Jeannen miesten vaatteissa englantilaisille: "farewell farewell, se on tehty. Me saimme hänet." Myös toinen todistaja kuuli nämä sanat.

Notaari Manchon kertoi, että vain hän kirjoitti ylös kaiken, mitä Jeanne sanoi ja muut jättivät pois kaiken hänelle edullisen. Kun Jeanne pyysi asiansa jätettäväksi paavin tai kirkolliskonsiilin päätettäväksi, Cauchon raivostui ja kielsi kirjoittamasta ylös pyyntöjä. Hän kysyi, kuka oli neuvonut näin sanomaan ja vastedes vain Cauchonin luvalla sai mennä Jeannen selliin.

Jostains yystä kommunistitnen nykytiede ei halua uskoa kuin 1431 oikeudenkäynnin sisältöön

Jeannen teloituksesta on liikkeellä kaikenlaista tarinaa. En usko, että englantilaiset olisivat sallineet Cauchonin taipuvan mihinkään Jeannen pyyntöihin. Pelkänpä, että hän ei saanut kävellä paljain jaloin Rouenin torille. Tuskin edes pyysi sellaista. Ranskalaisten historioitsijoiden mukaan Jeanne tuotiin paikalle kasvot peitettyinä. Hän ei siis saanut enää koskaan nähdä taivasta viimeiseen vankilaan jouduttuaan. Tämä siksi, koska häntä pidettiin erittäin vaarallisena. Ihmiset eivät saaneet nähdä hänen kasvojaan. Tuskin hänen annettiin puhua mitään yleisölle eikä aikaakaan ollut. Välittömästi tuomion julistamisen jälkeen eli kun hänet "luovutettiin maallisen esivallan käsiin", hänet vietiin kokon päälle ja sidottiin kiinni paaluun. Toisten tietojen mukaan ei Cauchonin tuomiota edes viitsitty odottaa loppuun, vaan hänet vietiin kesken kaiken. Pyövelin käskettiin hoitaa hommansa. Jeanne siis alkoi tulen havaittuaan kutsua pyhimyksiä ja Jeesusta voihkaisujen rinnalla. On siis melko epäuskottavaa, että hänen nähtäväkseen olisi kannettu jokin risti, jota hän olisi katsellut kuolemassaan. Jostain kirkosta siis. Englantilaiset vihasivat häntä ja tuo olisi saattanut tuoda mieleen juurikin sen, että tässä teloitetaan (murhataan) pyhää ihmistä. Ainakin hurskasta. Kun nimenomaan Jeannen lakissakin luki, että tämä oli alhainen kerettiläinen, joka oli vielä langennut uudelleen kerettiläisyytensä. Jeannen jeesushuudot tuskin ovat herättäneet minkäänlaista surua tai sääliä englantilaisissa julmureissa. Ei ainakaan arkkipiispassa. Veli Pierre lienee siis kaunistellut tapahtumaa. Pikemminkin jotkut sotilaat nauroivat. Jeanne on voinut ilmoittaa kylläkin ainakin näille munkeille tuon puheensa anteeksiannosta väärintekijöilleen. Jollei sitten vankilan sisällä. Koko tapahtuma kuten koko oikeudenkäynti vaikuttavat hirvittävältä vihanpurkaukselta englantilaisten taholta ja Bedfordin kommentit jälkeenpäin sekä pariisilainen kronikka ja muut lehtikirjoitukset / kiertokirjeet ilmentävät paitsi kielteistä propagandaa, niin vihaa. Niistä suorastaan huokuu viha.

Jos Jeannen sydän ei sitten palanutkaan, niin siinä ei olisi mitään ihmeellistä. Ihmistä on vaikea polttaa ja tuntien polttamisen jälkeen voi olla hiilinen sydän jäljellä. Tämäkin kuulostaa joltain legendalta.

Ilmeisesti Jeanne ei myöskään enää koskaan päässyt irti kahleistaaan, vaan ne seurasivat häntä vankilasta teloituspaikalle

Käsittääkseni Jeanne ei joutunut kärsimään kuin muutamia minuutteja. Hänet tukehdutettiin siis onnistuneesti pikaisesti ja sitten esiteltiin alastonta naisruumista. Sitten hänet poltettiin kahteen kertaan vielä aivan tuhkaksi. Sydän siis on kai legendaa.

Mielenkiintoinen poiminta tuosta Timothyn kirjasta: Vangitsija Luxenbourg olisi myöhemmän todistuksen perusteella tarjonnut Jeannelle tarjoutumista luovuttamaan hänet takaisin, jos tämä lupaa olla taistelematta vastaisuudessa burgundilaisia vastaan. Jeanne olisi kieltäytynyt. Näin siis Jeanne itse vaikutti siihen, ettei kunnon neuvotteluja Kaarle VII:n kanssa käyty. Tosin englantilaiset ja Philippe Hyvä olisivat saattaneet painostaa olemaan luovuttamatta tai sitten vaadittu hinta olisi ollut liikaa. En tiedä, olisiko J de Luxenburg tyytynyt pienehköön summaan ja olisiko sellainenkaan maksettu

Hannu Mäkelä vaikuttaa vasemmistolaiselta ja/tai wokeliberaalilta ja Britannian nuoleskelijalta. Tosin tuo nuoleskelu saattaa viitata siihen, kuinka nämä haluavat valaa uskoa Cauchonin ja kumppanien projektiin. Jotenkin nämä vaikuttavat ihmiskunnan vihollisten juoksupojilta. Tämäkin muka kiinnostunut Jeannesta ja vaikuttaa pahimmalta viholliselta. Tosiasiassa Jeannella ei ollut mitään mahdollisuutta välttää kuolemaa. Britannialla olisi ollut takataskussa myös vaihtoehtona syyte esim. sotarikoksista tms kapinoinnista. Mutta jos he lähtivät kerettiläisoikeudenkäyntiin, niin totta kai siitä silloin oli saatava kerettiläistuomio. Muutenhan koko kallisoikeudenkäynti olisi ollut turha ja Jeanne julistettu kunnon kristityksi. Häntä pidettiin pyhänä ja Jumalan naisena ja tämä olisi vahvistunut. He olivat suunnitelleet koko jutun. Jos Jeanne olisi saatu lahjottua katumaan, niin tämä oli kyllä myös aivan linjassa ja ehkäpä tähän tähdättiinkin, kun häntä niin kovasti houkuteltiin ja lupailtiin kaikkea. Tosiasiassa saatiin Jeanne allekirjoittamaan itsensä häpäisy, mikä oli loistavaa propagandaa. Englannissa lisäksi yleensä poltettiin vasta uudelleen langenneet kerettiläiset eli tavoitteena olikin katumus ja "relapsahdus". Tämä saatiin pakottamalla Jeanne pukemaan miesten vaatteet uudelleen ylleen. Hänen oli kuoltava ja nimenomaan kerettiläisenä.

Jeanne oli urhea vapaustaistelija ja sankari, jonka hämmästyttävää elämää ihmettelemme. Kuinka vahvasti ja urheasti hän kävi marttyyrikuolemaansa. Pyhimysluonne ja nationalisti. Natsipyhimys, kuinka arvostankaan häntä. Kommunistinen wokepellearmada on alkanut kyseenalaistaa sankaruuttasi ja pyhimyksen sädekehääsi. Kuinka alhaisia matoja he ovatkaan

Stephen W, Richey korostaa kirjassaan The Wrrior Saint, kuinka Jeannen miesten vaatteisiin pukeutuminen oli paitsi käytännöllistä ja raiskausyrityksiä vaikeuttavaa, niin kokonaisuudessaan aseksualisoivaa. Hän pyrki luomaan sukupuolettoman vaikutelman välttääkseen lähentelyä ja muuta vastaavaa, Hän pyrki luomaan siis jonkinlaisen aseksuaalisen, enkelinkaltaisen hahmon. Armeijassa häntä nimitettiinkin lempinimellä "Enkeli".

Hän pukeutui myös hovissa ja ylhäisönaisen vieraana 1430 talvella miesten vaatteisiin. Niitä oli useampia ja viimeisintä huutoa. Hän ei tietenkään tehnyt niin mammonan ja loiston vuoksi, vaan koska hovissa oli pukeuduttava ja aatelisissa hyvin ja koska oli itse jo aatelinen ja halusi luoda hyvän vaikutelman. Kankaat ja puvut hän oli saanut lahjaksi.

Jeanne ei ollut kuitenkaan täysin androgyyni, vaan teki selväksi, että oli tyttö/nuori nainen. Tämän hän osasi tehdä sangen charmikkaasti . Hän saattoi puhutella konnetaapeli Richemontia "komeaksi konnetaabeliksi", kuten herttua Alenconia kauniiksi tai armolliseksi herttuaksi. Orleansia ja alenconia hän pian sinutteli. Hän pystyi luontevasti ja rohkeasti kanssakäymiseen korkeiden aatelisten kanssa ja tiesi arvonsa: hän saattoi olla särmikäs ja painostavakin. Vain kuninkaan edessä hän oli hyvin nöyrä.

Mikään lesbo hän ei varmaankaan ollut eikä miesten vaatteisiin pukeutuminen mitään kiihkeää naisasian ajoakaan tainnut olla yhtään. Naisten kanssa nukkuminen liittyi pelkoon raiskauksesta

Pernoud sanoo, että Jeanne meni yöllä Compiegneen 300 - 400 miehen kanssa 23.5. Eli silloin valtaosa kohtalokkaassa hyökkäyksessä oli Jeannen mukana menneitä miehiä ja Jeannella ehkä johto. Tosin eiv't nuo kai mihinkään aivan päättömään touhuun olisi lähteneet.

Mielenkiintoista, kuinka Xaintrailles sai aterioida lordi Warwickin pöydässä sotavankeudessa muutama kuukausi Jeannen kuolemasta, kun taas Jeanne virui samassa Rouenin linnassa kettingeissä nälässä ja kai käytännössä vailla unta ja rääkättiin ja tapettiin.

Kirjassa Polttoroviolta pyhimykseksi Jeannelta kysyttiin, oikeudessa koska viimeksi hänelle oli annettu ruokaa ja vastaus oli edellisen päivän iltapäivällä. Että siis nälissään piti vastailla kysymyksiin

Aika tyttö. Väittää pokkana vielä oikeudenkäynnissä näyssä hänelle ilmoitetun sen, mistä vanha miekka löytyisi. Tunnetustihan hän käski hakemaan tietystä kirkosta lattian alta miekan, joka löytyikin. Se oli vanha ristiretkiajalta peräisin ollut kiitollisen ritarin uhri. Ruosteinen miekka puhdistettiin. Tämä nyt on selvästi kuninkaan ja anoppinsa Jeannelle keksimä ihmeteko, jolla hänelle myös saatiin ihmeellinen ja mysteerinen miekka, kuten kunnon keskiaikaiselle sankarille kuului. Ei halua tuhota legendaansa oikeudessa! Myös uhoaa, että tunsi kuninkaan, vaika ei ollut tätä koskaan nähnyt. Ja Badricourtin. Esiintyi selvänäkijänä.

Minusta tuo puhe enkeleistä konsultteina on samanlainen sepite, josta hän muuten alkaa puhua vasta oikeusprosessissa. Sekin on kuin noiden murhaajiensa pilkkaamista. Tämä lahjottujen maanpetturien ja murhaajien pellekerho muka edustaisi "Taistelevaa kirkkoa"? Pah. Sittemmin tarina laajenee ja kohta myös kuningas ja monta tämän alaista on nähnyt enkeliarmeijan, joka on tuonut hänelle ihmeellisen kruunun. Hänelle ilmestyneitä enkeleitä hän on halaillutkin ja ne ovat tuoksuneet. Tämä on selvästi näiden piinaajien päälle oksentamista. Ei ihme, että kolme heistä olisi kiduttanut tyttöstä. Kävi kai luonnon päälle.

Kirjassa Polttoroviolta pyhimykseksi kerrotaan, että Jeanne vaatimalla piispaa toimimaan rippi-isänä ilmaisi olevansa tärkeä henkilö eli esim. Jumalan valitsema. Hän kieltäytyi pukemasta naisen vaatteita, jotta olisi päässyt ripille ja ehtoolliselle.

Tämä ja moni muu kirja sivuuttaa Cauchonin ja kumppanien postuumit esitykset 30.5. tapahtumista. Ne ovat hyvin epäuskottavia. Miksi hän piittaisi tällaisen rosvokoplan julistamista kirkonkirouksista? Miksi hän ei ollut hädissään ilman rippiä ja ehtoollista jäämistä 24.5? Vai oliko katumus suunnitellumpi kuin miltä se näytti? Etenkin kuninkaan kanssa käyty keskustelu ei liity mitenkään oikein kerettiläisyysasiaan, joten miksi ihmeessä hän olisi sitäkin avannut. Hengen pelastamiselle ei kuitenkaan ollut mitään mahdollisuuksia ja hän ei kuvauksen perusteella tunnu hysteeriseltä. On lisäksi epäuskottavaa, että hän olisi huudellut rauhan sanomaa vankilan ulkopuolella. En usko englantilaisten antaneen hänen puhua mitään ulkopuolisille

Cauchonin ja co:n sepustusten 30.5. aamusta täytyvät olla silkkaa valhetta. Jeannehan sanoi oikeudenkäynnin aikana cauchonille, että tämä ewsiintyi hänen tuomarinaan ja jos tuomitsee, niin tekee suuren synnin. Hän halusi asiansa paavin tai puolueettomamman oikeuden käsittelyyn. Hän nähdäkseni piti tuomareita miehittäjän palkkaamina maanpettureina ja murhaajina Hän totesi heidän halunneen hänet pois tästä maailmasta ja uhosi, että helle itselleen saattaa käydä samoin jo ennen kuin hänelle. Hän jätti asiansa Jumalan ratkaistavaksi ja uskoi vakaasti pelastuksensa. Kuinka ihmeessä hän olisi sitten uskonut sielunsa pelastuvan, kun tunnustaa kaiken tällaiselle rikollisremmille? Samalla häväisten kuninkaan kansa tekemänsä sotaretket jne? Miksi hän olisi pitänyt vihollisen lahomaa murhaajaosastoa kirkkona? Koko oikeuden ajan hän piti väärinä tuomareina eikä paavin edustajina. Jos hän ei kerran ollut kuolemanpelossa, vaan jatkoi uljaasti 28.5. valitsemaansa tietä kuolemaan (vaikkakin silloin pakotettuna tosin), niin miten tähän voi kukaan uskoa? Olisi muka tunnustanut "rikoksensa" vieläpä eli pyytänyt anteeksi sotimistaan Burgundia ja Englantia vastaan. Vaikuttaa kuin putinistiselta lööperiltä miehitysvallan edustajilta.

Uskottavampaa on se, että olisi sanonut: Miten voitte tehdä minulle näin? Tällaisen vääryyden ja epäoikeudenmukaisuuden minulle, joka on niin puhdas.

Martin Ladvenuhan myönsi 1450, että oli valehdellut, koska kertoi Jeannen loppuun saakka pitäneensä ääniään Jumalan viesteinä. eli miehittäjä oli määrännyt tekemään väärän valan ja maksanut siitä. Eivät kehdanneet kiduttaa, niin oli valehdeltava. Notaari Manchon sanoi myös Jeannesta saman kuin Ladvenu ja oli kieltäytynyt vahvistamasta 30.5. asioista kertovia höpötyksiä. Ei ollutpaikalla, niin. Siten siis rikollisremmillä oli vapaa tie valehteluun

1450-l paavin puolueeton italialainen edustaja tutki ensimmäistä prosessia ja havaitsi sen täysin laittomaksi ja tuomion virheelliseksi. Jokainenhan havaitsee, että mitään kerettiläisyyttä ei löytynyt. Jeanne ei levittänyt mitään katolisen opin vastaista eikä edes levittänyt mitään oppeja. Miehen vaatetus on jo Tuomas Akvinolaisen mukaan sallittua juuri tällaisissa tarpeellisissa tilanteissa. Jeannen ilmestyksiä ei voi vain tuosta noin sanoa demoniseksi alkuperältään. Tällaisia ilmestyksiä pitäisi tarkastella indisioiden perusteella. Esim onko halunnut etuja itselleen ja kuinka hyveellistä elämää viettää. Yleensä juuri Jeannen näkyjen kaltaiset ilmestykset on tulkittu jumalallista alkuperää olleiksi. Myös pyhä Martti 3000-luvulla koki enkeleiden ja eri pyhimysten ilmestyksiä ja pystyi havaitsemaan, milloin kyseessä oli enkeli ja milloin pyhimys ja hänen luonaan kävi myös demoneita, joiden vierailut tunnisti. Vielä 1800-luvulla katolinen kirkko katsoi erään naisen enkeli-ilmestykset jumalisiksi, kaikkiaan 16 ilmestystä. Tälle naiselle oli tärkeää juuri se, että hän koki enkelit fyysisinä. Totta kai enkeli voi ottaa tällaisen hahmon. Jeanne puhui enkelin koskettaneen sormusta ja sitten tuoksusta. Halaaminen on tulkinnanvarainen juttu. Toisaalta jumalalllisia ilmestyksiä on mahdoton ja vaikeaa selittää lopulta muille. Jeannen lyhyet esitykset voivat siten olla päälle oksentamisen sijaan juuri oikea tapa kuitata ilmestykset, jos niitä joutuu kuvailemaan. Erinäiset podcastit ja luennot, joissa Jeannen väitetään tehneen erehdyksiä 1431 prosessissa ja sortuneen katolisen opin vastaisuuteen, ovat valehtelua

Poitiersissa ilmestykset tulkittiin jumalallista alkuperää oleviksi. Siellä asialla oli osa Pariisin yliopistoa myös. Sitäpaitsi jokin erehdys ei oikeuttaisi kuolemantuomiota. Lopulliset syytepykälät olivat outoja päätelmiä. Mitään kunnon syytettä tai todistetta ei esitetty. Kuoleman uhalla tehty myöntyminen ei todista mitään, varsinkaan kun ei ollut ollut mitään kerettiläisyyttä, jota voi kaatua. Lisäksi allekirjoitettu paperi on eri asiakirja kuin se, joka Jeannelle luettiin

Jeanne ei saanut tietää, mistä häntä syytettiin, kun asiaa tutkittiin. Vasta oikeudessa syytekohtiin, jotka muutettiin 72 pykälästä 12 ympäripyöreään mokellukseen. Mitään todistajia ei esitetty. Syytöksiä demonisesta alkuperästä ei esitetty. Jeannelle ei osoitettu puolustusasianajajaa eikä hänellä ollut mahdollisuutta valita puolueetonta tai oman sotaleirinsä alueelta. Tuomarit olivat hänen vihollisiaan, joten asia olisi pitänyt viedä Italiaan. Jeannen pyynnöt asiansa viemisestä paaville tai kirkolliskokoukseen torjuttiin. Cauchonilla ei ollut toimivaltaa tuomita Jeanne muutenkaan ja juttua olisi pitänyt muutenkin vetää oikea inkvisiittori, kuten jälkimmäistä maineenpalautusoikeutta.

Vangin huono ja julma kohtelu prosessin aikana sekä rikollinen ahdistelu olivat erittäin törkeitä, Neitsytvanki etenkin olisi kuulunut kirkkovankilaan ja joka tapauksessa olisi pitänyt olla naisvartija, oma rauha ja yöunet sekä kunnon ruoka.

Jälkimmäiseen prosessiin ryhtyminen oli tietenkin myös poliittinen oikeudenkäynti, mutta jokaisella lienee oikeus maineenpuhdistamiseen, jos on häväisty.. Vaikka todistajat Jeannen elämästä olisivat kuinka kaunisteltuja ja valheellisia, tärkeintä siinä on tuo armoton ensimmäisen prosessin perkaaminen. se oli poliittinen prosessi ja täysin laiton näytösoikeudenkäynti, jossa ei ollut mitään oikeaa. Se oli puettu uskonnolliseen mantteliin, jopa inkvisitioprosessiin. Nykyisin on muotia sanoa, että se olisi ollut muodollisesti virheetön. Tämä ei pidä paikkaansa. Lisäksi siis lukuisat oppineet pantiin siunaamaan asia sota-aikana miehittäjän painostamana. Kukaan ei ollut rehellinen hyväksyessään tuomion ja perustelut

Myös protestanttisella puolella vielä 1500-luvulla John Dee keskusteli enkelien kanssa. Siellä ei enää pian sen jälkeen katsottu kenenkään voivat keskustella enkelien kanssa, vaan kaikki äänet tuonpuoleisesta katsottiin demoneiden ääniksi tai harhoiksi. Ajan kuuluisimmat oppineet mm. Gerson ja Gelu katsoivat Jeannen olleen Jumalan lähettämä ja nimenomaan katsoivat lyhyen tukan ja miesten vaatteet olleen armeijatouhujen velvoittamia. Aika ei muutenkaan katsonut missään miesten vaatetusta rikolliseksi naisella. Pääasiassahan Jeanne tuomittiin kuolemaan miesten vaatteisiin pukeutumisesta

Jeanne ei ollut täysi-ikäinen oikeudenkäynnin aikaan. Lähellekään. Sanoin aiemmin, että katsoivat olleen tarpeeksi aineistoa ilman kidutusta. Todellisuudessahan ei ollut aineistoa, mutta koska tuomareita ei totuus kiinnostanut (paitsi ehkä merkissä kuninkaalle), niin ei heitä kiinnostanut kiduttaa ja se olisi ehkä ollut liian puistattavaa. Mistään kerettiläisyydestähän ei oikeasti ollut kysymys ja tuomio saatettiin siis langettaa ihan naurettavin perustein, kuten tapahtui. Jos Jeanne olisi nähnyt ilmestyksessä Englannin voiton ja toiminut sen eteen, mitään syytettä ei tietenkään olisi tullut. Eräs englantilainen totesi yhden istunnon aikana, että haluaisi hänen olevan englantilainen.

Kuninkaalla olisi ollut ehkä yksi kortti, jonka olisi voinut katsoa. Hän olisi voinut vedota paaviin ja koettaa saada näytösoikeudenkäynti pysäytettyä. Toisaalta paavi oli juuri kuollut ja uusi paavi oli englantilaismielinen. Jos tämä projekti olisi mennyt reisille, olisi tuomiota vaikea kumota. Muutenkin prosessi olisi saatettu ennättää viedä loppuun pikatahtiin tai muutenkin ja Jeanne tappaa ja tuomiolla tehdä propagandaa Ranskassa ainakin. Nythän sillä ja 30.5. tapahtumien väärennöksellä tehtiin propagandaa kansainvälisesti.

Taitaa olla taas aika korjata näkemyksiä. Pernoudin ja Clinin tunnettu opus Johanna von Orleans (saksaksi) sanoo myös, että jopa tarina enkelin tuomasta kruunusta on vertauskuvallinen vastaus, jollaisia keskiajalla käytettiin. Tietenkin nenäkkäiltä tuntuvia vastauksia ja oikeuden kanssa miekkailua on kai esim. vastaus kysymykseen, oliko arkkienkeli alaston, että meinaavatko herrat, että Jumalalla ei olisi varaa vaatettaa häntä. Mutta siis enkelikokemuksetkin saattavat olla vastaavanlaisia apologioita. Ja onhan tämä ilman muuta mahdollista, koska hän ei halunnut niitä kuvata ensin ja sellaisia on kai vaikea kuvata sivullisille.

Moni esitys kuvaa Jeannen toista pakoyritystä itsemurhayritykseksi, vaikka siitä yleisesti puhutaan pakoyrityksenä. Siinä oli riskinsä, mutta Jeanne ei edes loukkaantunut juurikaan. Hän oli vain tajuton jonkun aikaa eli ainakin löytämiseensä. Jeanne itse kertoo yrittäneensä paeta ja lähteä Compiegneen. Ilmeisesti hieman paremmalla onnella yritys olisi onnistunut. Hän tosin teki sen ilman ääniensä lupaa ja pyysi niiltä anteeksi. Hän myös sanoi, että olisi mieluummin kuollut, kun jäisi englantilaisten käsiin. Oikeus syytti itsemurhayrityksestä ja tämä on jäänyt sitten valtavirtateosten käsitykseksi, koska Johanna oli natsi ja siten voidaan näinkin näykkiä häntä ja kyseenalaista pyhimyssädekehää myös ja pilkata uskontoa.

Pernoud epäilee Cauchonin mahdollisesti yrittäneen myrkyttää Jeannen karpillaan, jonka syötyään Jeanne sairastui vakavasti. Cauchon oli ajautunut umpikujaan prosessinsa kanssa eikä jälkimaailma katsoisi hyvällä sitä. Jeanneahan ei voitu lopulta syyttää kuin miesten vaatteisiin pukeutumisesta ja siitä, ettei alistu muka kirkon tahtoon. Ikään kuin nämä rosvot olisivat kirkko. Miesten vaatteisiin pukeutumisestakaan ei olisi oikeasti voinut syyttää, sillä jo Tuomas Akvinolainen oli kumonnut Mooseksen kirjan kirjaimellisen tulkinnan eikä kukaan piitannut siitä, että Jeanne pukeutui housuihin ja leikkasi tukkansa.

Englantilaiset sanoivat prosessin kestäneen liian kauan. Toisaalta yliopistomiehissä ja kirkonmiehissä oli esiintynyt varsin kovaa kritiikkiä. Vaadittiin Pariisin yliopiston tarttumista ohjiin ja asian viemistä konsiiliin ja huomautettiin aivan oikein, että Jeannen näyt melko varmasti olivat ihan ok. Tästä seurasi parin oikeusoppineen vankilareissu ja muuta tukahduttamista englantilaisten taholta. Viimein sorvattiin 12 kohtaa ja vietiin homma maaliin. Yleensä inkvisitioprosessissa voitiin tuomita ja jättää maalliselle oikeudelle vasta kertaalleen katunut ja uudelleen harhautunut kerettiläinen. Tässä tapauksessa varmasti olisi luovutettu heti, mikä Jeannelle hautausmaalla sanottiinkin. Hän siis allekirjoitti paperin, kun välitön kuolema nuotiossa oli edessä muutoin. Matkalla herra Loiseleur oli teeskennellyt anteeksipyyntelevää ja luvannut taistella hänen henkensä puolesta. Vastaava tyyppi oli vaatinut kiduttamista juuri hiljattain. En tiedä, vetosiko tuollainen teatteri, koska tyyppi oli huijannut ennenkin. Nyt siis saatiin muka katumus ja myöntö. Hänelle luetun 6-7 kohdan paperin sijaan hän allekirjoitti 47 kohdan paperin. Huijaus.

Näin siis prosessi näytti hieman oikeammalta. Kuitenkin siis Jeanne vain pakotettiin uudelleen miesten vaatteisiin, josta ei olisi pitänyt tuomita. Mitään kerettiläisyyttä ei ollut löydetty, mutta kuoleman uhalla oli pakotettu allekirjoittamaan myöntö siihen, että on pelkkää valhetta ja huijausta. Vaikka useimmat prosessit olisivat keskeytyneet siihen, että vedotaan paaviin, mitä Jeanne tuolloin vielä yritti. No kun ei päässyt parempaan vankilaan ja kuolematuomio oli luvassa jo vaatteista, niin hän perui allekirjoittamansa litanian, jonka sisältö häneltä oli pimitetty. Näin muka siis oli kerettiläinen, joka oli katunut ja taas relapsahtanut. Pyh. Oikeutetusti tuomio kumottiin.

Siis paavin edustaja ei nähnyt 1450-luvulla ongelmia Jeannen näyissä. Mitään kerettiläisyyttä ei havaittu. Poliittinen oikeusprosessi kumottiin. Syytteet vilisivät karkeita valheita, joita jauhettiin ilman todisteita ja jotka eivät edes perustuneet Jeannen puheisiin. Myös tuomiossa karkeita valheita. Esim. että muka ei vedonnut paaviin jne. Katolinen kirkko on julistanut Jeannen pyhimykseksi. Näin ei olisi, jos jotain ongelmia olisi. Silti podcastit ja luennot niin Ranskassa kuin Englannissa ym. vilisevät kommunisteja, jotka vihaa sylkien huutavat,, että Jeanne ei olisi oikea pyhimys eikä kelpaisi sellaiseksi. Ilmeisesti, koska hän oli natsi. Nollausprosessi muka poliittinen ja automaattisesti huonompi kuin englantilais-burgundilainen pelleily. Siksi sivuutettava kokonaan. Ensimmäistä prosessia pulmusteltava ja väitettävä tunnetun aitoa uhkaa ja vainoharhaa noituudesta ja kerettiläisyydestä poliittisuuden ohella tms

On tämä hirveää. Tulisiko katolinen kirkko joskus jopa niin mädäksi ja surkeaksi, että lähtisi tanssimaan noiden pillin mukaan.

Ei silminnäkijätodistuksissa 1450-l kaikki ollut valhetta. Toisaalta Cauchon ei ollut löytänyt kätyriensä avulla mitään huhuja ja kiusallisia seikkoja Jeannen aiemmasta elämästä kätyriensä ja vakoojiensa avulla ja siksi suuttui eikä maksanut aineiston kerääjälle. Kaikki valui hukkaan. Esim. Helen Castor harmittelee, että pyhimykseksi julistaminen johtaa siihen, että todellinen ihminen peittyy pyhimystarinoiden alle. Hänellä ei ollut kuitenkaan esittää minkäänlaista todistetta siihen, etteikö Jeanne olisi ollut luonteeltaan kuin elävä pyhimys.

Juhlin Jeannen ivaa ensimmäisessä oikeudenkäynnissä, Hän oli asiallinen ja ennakkoluuloton ja välillä ironinen. Mutta ei koskaan ollut omahyväinen, loukkaava tai julkea. Silloin kai olisikin kidutettu

Graig Taylor on melkoisen vihamielinen Jeannea kohtaan. Tosiasiassa Cauchon ja co. eivät olleet kiinnostuneita totuudesta tutkinnassaan, vaan päinvastoin pyrkivät vääristelemään kaiken ja peittämään tosiasiat. He kieltäytyivät ymmärtämästä. He venyttivät kirkkolskipykäloä niin että ne paukkuivat. He olivat väärässä teologian tulkinnoissaan ja katolisen opin vastaisia. Tämän paavin legaatti totesi selvin sanoin 1450. Tietenkin Jumala voi ottaa vaikka minkälaisen hahmon ja luoda vaikks millaisen ilmestyksen. Kollegathan kritisoivat naurettavaa prosessia ja vaativat näkyjen tarkempaa selvittrlyä jo 1431. Mitään kerettiläisyyttä ei ollut pystytty esittämään.

Siis englantilaiset ja burgundilaiset alkoivat välittömästi syyttää 1429 Jeannea noituudesta ja kerfttiläisyydestä. Propaganda kävi kalliiksi, koska miehistö alkoi pelkäämään. Peronne poltettiin, kun hän sanoi kannattavansa Jeannea. La Rochelle vapautettiin, kun hän todisti Jeannea vastaan. Jeannella ei ollut mitään tekemistä Veli Richardin kanssa. Tämä vain oli salaa armanjakkien kannalla ja se huomattiin. Karkotettu Rikhard tutki Troyesissä, pliko J noita ja puhui tämän puolesta asukkaille. Jeanne torjui tue Rikhardin suojatille myöhemmin, kun nämä lähestyivät häntä.

Olisiko Hitler vapauttanut Ranskan kokonaan Suuren vallankumouksen mukanaan tuomasta mädästä? Ainakin nykyistä väestönvaihtoa ei olisi. Ranskassa ei olisi sosialistipuolueita eikä sionismia. Jeanne dArc olisi varmaankin mieltänyt Hitlerin liittolaiseksi, joka olisi pelastanut maan sosialismin mädätykseltä ja torjunut Eurooppaa uhanneet kommunistiset laumat. Ranskahan oli tavallaan sosialistien miehittämä/otteessa ja Eurooppaa uhkasi bolshevikkilaumojen hirvittävä miehitys ja uhka.

Mutta entä jos Jeanne olisi saanut toteuttaa ohjelmansa ja englantilaiset olisi heitetty mereen 2 vuodessa? Olisiko Euroopassa noussut vastaavia nuoria ristiretkeläisiä? Olisiko voitu yhdistää kansakunnat pelastamaan Konstantinopoli? Mitä mieltä Jeanne oli juutalaisista? Katolisuuden puolesta olisi ehkä ollut jotain negatiivista suhtautumista oletan. Miten juutalaisen talousvaikutuksen olisi käynyt? Olisiko Jeanne muiden nuornatsien kanssa saanut aikaan Isabellan kaltaista politiikkaa? Tämähän ei tosin taloudelliseen mahtiin juuri vielä koskenut. Mitä mieltä Jeanne olisi ollut conversopankkiirien vallasta? Kokivatko kv rahanlainaajat ylipäänsä Jeannen jo uhkaksi? Protonationalismi saattoi olla uhka, sillä juuri alemmat kansanluokat olivat olleet vahvasti mukana liikehdinnässä koronkiskontaa ym. vastaan.

Koettiinko varhainen nationalismi uhkaksi? Entä nyt? Koetaanko Jeanne d'Arc tosiasiassa suureksi uhkaksi? Hänen mollaamisensa, häpäisyoikeudenkäynnin pulmustelu ja pyhimyksensädekehän paheksuminen tuntuvat viittaavan siihen, että hän on uhka, vaikka toisaalta yritetään pitää jonain homojen ja feministiensankarina. Tosiasiassa hänen ihailunsa on erittäin kontrolloitua ja häntä parjataan vahvasti. Hänestä saisi vaikka minkälaisen kultin ja hänen palvonnassaan saatetaan nähdä tie natsismin nousulle