Nainen murhaa miehensä ja selvää näyttöä syyllisyydestä ei ole. Voiko asianajaja puolustaa naista jos nainen on kertonut että hän todella teki tekonsa. Vai pitääkö naisen olla hiljaa eikä kertoa edes asianajajalleen totuutta?
Asianajajan eettisyys
Anonyymi-ap
11338
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
> Voiko asianajaja puolustaa naista jos nainen on kertonut että hän todella teki tekonsa.
Kyllä voi puolustaa, sillä kysehän on myös siitä, että asianajajan tehtävä on pitää huolta siitä, että (mahdollinen) epäilty tai syytetty saa lakiin perustuvan oikeuskäsittelyn.
Ensin tutkitaan ja sitten hutkitaan.
> Vai pitääkö naisen olla hiljaa eikä kertoa edes asianajajalleen totuutta?
Nainen tekee sillä tavalla kun katsoo aiheelliseksi. Nainen saa ja voi olla tietenkin asiasta täysin hiljaa.
Oikeudessa ei aina tietenkään voi paljastua totuus, vaan asiat todetaan näytön kannalta. Oikeus toteutuu annetun näytön, todistelun ja todennäköisyysperusteiden mukaan. Totuuden tietävät vain jutun todelliset osapuolet, jos edes hekään.
Asianajajan pitää pysyä eettisten ohjeiden mukaan totuudessa. Jos asianajaja saa kuulla asiakkaaltaan tämän olevan syyllinen rikokseen, joka on tutkittavana, eikä asiakas tunnusta rikosta viranomaiselle, on asian ajaminen ko. asianajajalle hankalaa.
Ongelmaa ei ole, jos asiakas tunnustaa rikoksen asianajajansa lisäksi myös viranomaisille.
Tiedän tapauksia missä asianajaja on luopunut toimeksiannosta saatuaan asiakkaaltaan omaehtoisen tunnustuksen rikoksestaan. Liika rehellisyys ei siis kannata.
Jos asiakas tunnustaa rikoksensa myös viranomaisille niin siinä tapauksessahan koko asianajajan käyttö on aivan turhaa. Ellei pyrkimyksenä ole lievennetyn tuomion saaminen.
Kertooko eettinen asianajaja aina asiakkaalleen mitä tämän tulee paljastaa edes puolustajalleen? Luulisi että tuollaisessa tapauksessa syytetty olisi helposti manipuloitavissa asianajajan toimesta, jolloin tietysti on vaara että asianajaja menettää asiakkaansa.
Erään oikeusavustajan tiedetään puhuneen oikeudessa täyttä palturia. Heitä ei taida mitkään pykälät rajoittaa? Voiko sellainen avustaja saada itsekin tuomion vaikka hän valehtelisi syytettyä suojellakseen ja auttaakseen?
Olisi suotavaa että edes yksikin juristi kommentoisi näitä väitteitä.
Oikeat juristi taitavat kuitenkin olla kokonaan ihan muilla palstoilla eikä tällaisilla hömppäsivuilla joten kyselijät hakekoot neuvoa asiallisemmista suunnista..
Se, että sinä et erota lawettihömppää asiatekstistä, ei tietenkään tarkoita, etteikö täälläkin ihan oikeasti lakia lukeneet kertoisi ihan oikeita ja paikkaansa pitäviä asioita. Niin tässä ketjussa, kuin foorumilla muutenkin.
Teidän liittyi aloitukseen miten?
Aloitukseen: Kukin toimii niin kuin haluaa.
Poliisin tehtävä on tutkia asia, mutta älkää uskoko joitain liirumlaarumeita esitutkintalaista tai poliisilaista.
Suomessa ei tunneta tunnustamispakkoa, joten voitte olla vaiti tai sanoa en kommentoi.
Pidätykselle on määräajat, vangisemista voidaan hakea määräaikaan mennessä, rikoksen selvittämiseen ei ole aikarajaa, mutta vangitsemiselle tutkinnan vuoksi on.
Asianajajallekkaan ei ole mitään tunnustamisvelvollisuutta ja hänelle voi kertoa vaikka huomisesta päivästä.
Jos näyttöä ei löydy tarpeeksi, ei voida tuomitakkaan, tietty aa:t, poliisi, oikeudet eivät noudata lakeja joten yllätyksiä tulee.
Poliiseilla on maan tavan mukaan valmius tehtailla todisteita, että myöskin muunnella kuulustelupöytkirjoja.
Siinähän tuli oikein lakimiehen kommentti latinankielisine sivistyssanoineen!
On varmaankin lukenut kirjaston lakikirjat läpeensä eestaas.
"lawettihömppä" lienee uuslatinaa? Tarkoittaako se asiakkaan vedätystä?
Tarvisisin hevosen astutukseen lakimiestä avuksi.
Poliisi tosiaan väärentää asiakirjoja työkseen.
"Asianajajan eettisyys"
Ketjun otsikko on mahdoton yhtälö.