Kirjoitin saman myös toiselle keskustelupalstalle, josko tulisi enemmän vastauksia :) Eli:
Meillä on ongelma 2-vuotiaan kanssa joka ei suostu syömään. Onko ketään joka olisi ratkaissut syömättömyysongelmia oman lapsensa kanssa?
Puuroa, perunaa kastiketta yms kunnon ruokia ei suostu edes maistamaan,kääntää päänsä pois ja sylkee jos laittaa väkisin. Eli ei edes maista vaikka olen ihan hyvä kokki ja ruuat ovat vaihtelevia ja maistuvia. Olen lisännyt puuroon sokeria ja hilloa, ruokaan ketsuppia...ei tehoa, kun ei edes maista. Jos aamupalalla tai välipalana on voileipää, sitä syö joskus, joskus vain makkarat päältä.
Ollaan jätetty pois välipalaherkut ja välipalamaidot jotta nälkä tulisi. Karkkia yms keksiäkään ei tipu kun ei kunnon ruokaakaan syö.
Olemme yrittäneet ruokailutilanteen rauhoittamista, televisio kiinni yms. Ja koko perhe syö yhdessä pöydässä.
Emme ole pakottaneet, hieman suostutelleet ja lapsella on oma lusikka syöttölusikan lisäksi ( ei osaa itse vielä kunnolla käyttää lusikkaa ).
Poika on todella vilkas ja meneväinen, voimakas oma tahto, suuttuu helposti, ei vielä puhu kun on niin meneväinen! Vaikeuksia jopa istua paikallaan ruokailun ajan ja välillä karkaileekin ja saa hakea takaisin.
Neuvolasta vaan neuvotaan yrittämään syömistä mutta helppo se on sanoa kun ei auta....
Onko kellään enää mitään vinkkiä, vai pärjääkö 2-vuotias mukamas pelkällä yhdellä voileivällä päivässä? Jos nyt aina sitäkään sattuu syömään.
Kaikki neuvot ovat kyllä tarpeen.
Meillä on ongelma 2-vuotiaan kanssa joka ei suostu syömään. Onko ketään joka olisi ratkaissut syömättömyysongelmia oman lapsensa kanssa?
Puuroa, perunaa kastiketta yms kunnon ruokia ei suostu edes maistamaan,kääntää päänsä pois ja sylkee jos laittaa väkisin. Eli ei edes maista vaikka olen ihan hyvä kokki ja ruuat ovat vaihtelevia ja maistuvia. Olen lisännyt puuroon sokeria ja hilloa, ruokaan ketsuppia...ei tehoa, kun ei edes maista. Jos aamupalalla tai välipalana on voileipää, sitä syö joskus, joskus vain makkarat päältä.
Ollaan jätetty pois välipalaherkut ja välipalamaidot jotta nälkä tulisi. Karkkia yms keksiäkään ei tipu kun ei kunnon ruokaakaan syö.
Olemme yrittäneet ruokailutilanteen rauhoittamista, televisio kiinni yms. Ja koko perhe syö yhdessä pöydässä.
Emme ole pakottaneet, hieman suostutelleet ja lapsella on oma lusikka syöttölusikan lisäksi ( ei osaa itse vielä kunnolla käyttää lusikkaa ).
Poika on todella vilkas ja meneväinen, voimakas oma tahto, suuttuu helposti, ei vielä puhu kun on niin meneväinen! Vaikeuksia jopa istua paikallaan ruokailun ajan ja välillä karkaileekin ja saa hakea takaisin.
Neuvolasta vaan neuvotaan yrittämään syömistä mutta helppo se on sanoa kun ei auta....
Onko kellään enää mitään vinkkiä, vai pärjääkö 2-vuotias mukamas pelkällä yhdellä voileivällä päivässä? Jos nyt aina sitäkään sattuu syömään.
Kaikki neuvot ovat kyllä tarpeen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jotainhan sen lapsen on pakko syödä, et se pysyy hengissä. Eli jos ruoka ei maistu, niin sit ei anneta muuta kuin vettä. Seuraava sapuska eteen ruoka-aikana. Jos ei kelpaa, taas vain vettä, luulisi et kyl sitä iltaan mennessä on taatusti nälkä. Ei lapsi nälkään kuole, sitä täs ei tarvi pelätä. Kaikki välipalat pois. Päivässä tarjotaan ruokaa vain aamulla, puoliltapäivin, iltapäivällä ja illalla. Jollakin noista se taatusti syö, edes vähän. Ja vaik kuinka siin välil kinuais jotakin, älä anna muuta kuin vettä. Mehu ym vei ruokahalut.
Niin tänään esimerkiksi aamupalalla oli leipää jossa juustoa ja kinkkua. Söi leivän ja maidon. Lounaalla oli perunaa ja lihakastiketta, ei edes maistanut, päivällisellä tarjottiin samaa, ei tietenkään maistanut. En sitten antanut edes maitoa kun ei kerran ruokaakaan edes maistanut. Välipalana on saanut vain vettä, ei muuta. Tiedän kokemuksesta että jos nyt antaisin esim pizzaa tai keksejä lapsi söisi kun ei ennen olisi ruokaa nähnyt...mutta tuo peruna kastikeannos suorastaan pelottaa pois....taidan tänään laittaa ilman iltapalaa nukkumaan, kun puuro ei tietenkään kelpaa...enkä oikein taas viitsi sitä samaa voileipää mikä saattaisi kelvata kun se aamullakin meni. Rasittavaa.
en tiedä mitään lasten ruokailuista, mutta voisiko olla,ettei pikkuisella ole nälkä? näin kuumalla omakin syöminen tökkii...
laita ruuat erikseen. Tarkoitan peruna omaan kasaan, kastike omaan kasaan, raasteet jne omaan kasaan, tee aamujuustosta pikku kuutioita, älä paa leivän päälle, tee sama kinkulle ym. Älä laita hilloa puuron päälle, vaan lautasen reunalle jne, ymmärrätkö, mitä ajan takaa, ei sotkuisen näköisiä annoksia.
Ittellä on semmosta "vikaa" että inhoan ruokia jotka on epämääräisen näköisiä, en edes halua maistaa. Pidän värikkäistä ruuista, mutta pienenä ronklasin kaikki erikseen. Nyt en toki enää.
Esim. hedelmäsalaatti inhottaa joitain lapsia, mutta kun laitetaan hed. erikseen, niin jopa kelpaa.
Yks hoitolikka ei syönyt mitään valkoista ruokaa, ei mitään.
Saattaa olla ihan tällainen pikkujuttu, kokeile!
Edellinen ohje oikea. Neljä ruoka-aikaa päivässä, kyllä syö sitten kun on nälkä.
Jos lihakastike onkin "kovaa" purtavaa pikkuhampaille. Kokeile jauhelihaa ja kanaa.
Perusruokia ja kypsänä.
No yksi mikä on joskus tehonnut on juuri se ettei tee perunasta ja kastikkeesta muussia,vaan peruna paloina ja lihat paloina (teen kyllä pehmeää ja kypsää/mureaa lihaa). Mutta sitten kun ruuat ei ole muussina poika syö valikoiden vain kaikki liha,kana,pihvi,kinkku yms.kohdat. Peruna ja kasviskohtiin ei kosketa. Ehkä olen ruuan muussauksella sekaisin yrittänyt huijata syömään joka lajia, mutta sitten käy melkein aina niin ettei koske koko annokseen. Tiedä onko sitten parempi antaa valikoida vain ne maistuvimmat palat saatikka ei söisi mitään....mitäs muut tästä mieltä?
kyllä lapsi syö ennemmin kuin näkee nälkää. nyt hän vaan on päättänyt selvittää mitä on mahdollista saada kun temppuilee.
jos ongelmana on ettei syö pottua niin entäs sitten? joskus on tehty seurantatutkimusta alle kouluikäisten syömisistä. pitkällä aikavälillä lapsilla ruokavalio koostui ravintosuositusten mukaiseksi vaikka söivät vain niitä ruokia joita halusivat tarjolla olleista. mitään vaaraa ei aiheutunut moisesta ronkeloimisesta. eli aikansa kutakin.. ja anna vaikka tummaa täysjyväleipää mieluummin niin on se ainakin terveellisempää kuin vaalea.. niin ja miksi muusata jos palat on mukavmpia? muutenkin voisi olla lapsesta mukavampaa syödä esim kasviksia tuorepaloina kuin laitettuna ruokana. ja ei kaikki kastikkeestakaan tykkää..
meidän poikamme on jo 12v ja kun aikanaan aloitti ruuan kanssa ronkeloimisen (n.7v) niin ruokalajit jotka kelpaavat vähentyvät koko ajan! Söisi vain tummaa leipää, juustoa ja kaakaota. Tietenkin pizzat ja hampurilaiset maistuvat mutta niitä annan vain harvoin. Muu perhe on kaikkiruokainen ja meillä on monipuolista ruokaa tarjolla. En voi lähteä sille linjalle, että yhdelle tarjotaan herkkuja kun toiset syö hernekeittoa. Olen päässyt suurimman stressin yli, poika on ihannepainoinen eli ei siis aliravittu, jaksaa harrastaa liikuntaa ja pärjää koulussa ihan ok. Toivon vain, että joskus maistaisi edes uusia makuja. Ota rauhallisesti poikasi syömättömyys, se voi olla kausiluonteista. Varma asia on ettei lapsi itseään nälkään näännytä. Pakottamalla vain huononnat tilanteen. Tsemppiä!
Nimittäin itse olin syömättä silloin kun pikkusisko oli 1-2 vanha, koska äiti syötti hänet aina ensin. Halusin saada huomiota ja en syönyt paljoa mitään. No sitten mua vietiinkin kiireesti jo sairaalaan ja siellä olin pari - kolme päivää. En siis siitä syystä että olisin ollut aliravittu tms. vaan koska muuta vaihtoehtoa ei ollut.
tuo on ihan normaalia, homma rtakee parhaiten kun et ajattele asiaa sen enempää,meillä 3 v tyttö ja syö jos on nälkä, mutta ei oo koskaan ollu mikään ahmatti, anna lapsellesi tilaa tuossa asiassa enempi, se oli meillä ratkaisu. eri ikäkaudet =vaihtelee paljon tuo syöminen, oletko pistäny merkille myös,et lapset syö mummoloissa yms paremmin kuin kotona =)
Jännää sekin!
Meillä on nuorempi poika 2½ v. Karkailee joskus ruokapöydästä ja häiritsee muiden ruokailua pelleilyllä. Syö kylläkin itse aika hyvin ja omistaa hyvän ruokahalun. Meilläkään ei puhuta vielä, ja siitä se mielenosoitus johtuukin hyvin usein. Monet ovat sanoneet, jopa neuvolantäti, että tilanne rauhottuu kunhan lapsi oppii puhumaan ja kertomaan mikä tympii. Pahimpina kiukkupäivinä laitan lapsen lempi piirretyn pyörimään ja me syömme sohvalla. Lapsi ei edes huomaa syövänsä. Kannattaa myös seurata onko edes jotain ruokaa mistä lapsi pitää, ja tarjoa sitä vähän useammin. Jos tilanne on jatkunut pidempään, kannattaa käydä lääkärissä. Jos vaikka kyse onkin liian suurista kita-tai nielurisoista, ja lapsi kieltäytyy siksi syömästä. Meidän isommalta pojalta leikattiin juuri viime syksynä molemmat ja hänkin oli silloin vasta kolme. Ruokahalu parani pari viikkoa leikkauksen jälkeen ja puhekin selkeni heti seuraavana päivänä. Toinen asia mikä voi vaikuttaa syömiseen on hampaiden tulo. Meidän nuorempi poika on nyt monta kuukautta kiukkuillut kun ihan taakse on tulossa ne viimeiset perähampaat. Eli työntäkääs sormi lapsen suuhun, jos uskallatte, ja sillähän sekin asia selviää. Tsemppiä teille ja yrittäkää jaksaa villikkonne kanssa.