Erään näkemyksen mukaan ihminen toimintansa välityksellä, suhteuttaessaan itseään maailmaan, toisiin ihmisiin ja itseensä, konstituoi (rakentaa, perustaa) maailman. Tästä inhimillisestä toiminnasta riippuu minkä tyyppisessä maailman "versiossa" kukin elää. Oleminen on >>maailmassa olemista>> ja tämä maailma on käsillä, mahdollisuuksista rikkaana toiminta-avaruutena. Mahdollisuuksien horisontistaan ihminen sitten poimii kaiken käytännöllisen päämääränsä toteuttamiseksi tarpeellisen käsitteellisen aineksen ja siepatuksi tulleista käsitteistä ja niihin liittyvistä ominaisuuksista muodostuu merkitysavaruus. Viimeksi mainitun nojalla piirtyy sekä käytännöllisen toiminnan ja ymmärryksen rajat. Mielessä on valmiina teoria, mitä on mahdollista havaita maailmasta ja teoria mitä on toiminnan kannalta tarpeellista havaita suhteessa päämäärään. Siinä tulee määriteltyä se mitä on olemassa ja mitä ei ole. Tuo rakennettu maailma voi olla mielikuvituksen tuotetta, eikä siellä olevilla objekteilla tarvitse olla todella olemassaolevaa kohdetta näin arki-intuition katsannosta. Filosofisesti hedelmälliseksi tällaisen rakentelun tekee se, että voimme rajoittua moniselitteisten käsitteiden sijasta lyhenteisiin ja symboleihin eli hypätä rakennetun mahdollisen maailman puitteissa merkitysten yli täsmälliseen loogisen kieleen, jossa pelataan tarkasti määritellyillä termeillä ja lauseita sidostavilla loogisilla symboleilla - häivytetään siis maailmaa koskevista väitelauseista luonnolliselle kielelle ominainen harhaanjohtavuus.
Tällaista filosofista menetelmää me tarvitsemme, jotta voisimme kuljettaa ihmislajia tämän uuden vuosisadan haasteiden läpi. Vai tarvitsemmeko? Ratkeaako ihmiskuntaa nykyisin vaivaavat ja tulevaisuudessa uhkaavat ongelmat formaalia filosofista logiikkaa harrastavan tiedemiehen pöydältä? Kaivataanko kokonaissynteesiä? Tai paremminkin onko tällaisen filosofin mahdollista ja oikeutettua ottaa edes kantaa yleisiin ihmisenä olemisen ongelmiin ja ihmislajin tulevaisuuden suuriin kysymyksiin?
Tällaista filosofista menetelmää me tarvitsemme, jotta voisimme kuljettaa ihmislajia tämän uuden vuosisadan haasteiden läpi. Vai tarvitsemmeko? Ratkeaako ihmiskuntaa nykyisin vaivaavat ja tulevaisuudessa uhkaavat ongelmat formaalia filosofista logiikkaa harrastavan tiedemiehen pöydältä? Kaivataanko kokonaissynteesiä? Tai paremminkin onko tällaisen filosofin mahdollista ja oikeutettua ottaa edes kantaa yleisiin ihmisenä olemisen ongelmiin ja ihmislajin tulevaisuuden suuriin kysymyksiin?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Maailman konstituoiminen ei tapahdu pelkästään yksilöstä käsin. Konstitutio rakentuu intersubjektiivisen, ei-yksityisen kielen ja ajallisesti yli yksilön elinkaaren ulottuvassa käsitetodellisuudessa. Puhutaan meemeistä, ajattelua määräävästä perimästä.
Mielen maisemassa on mahdollisuuksien horisontteja, mutta yksilö syntyy, kasvaa ja elää elämäänsä osana sosiaalista todellisuutta ja ajan ja paikan rajoituksissa. Näistä sidoksista ei voi olla vapaa. Vaikka formaaliset "tieteet", logiikka ja matematiikka, olisivat vapaita sisällön laatutekijöistä, niitä ei voida todellisessa ongelmanratkaisussa käyttää vapaasti, koska kysymykset nousevat aina aikalaistodellisuudesta.
Ajatuksesi muistuttaa kovasti takavuosien positivistien ajatuksia. Hekin unelmoivat tarkoin muotoillusta, formaalista ja loogisesta symbolikielestä, jossa niin teoreettiset kuin myös havaintotermitkin saisivat tarkan eksplisiittisen määritelmän ilman arkikielen epämääräisyyksiä ja moniselitteisyyksiä. Ajateltiin, että jos tuollainen esitystapa olisi toteutettavissa, niin silloin teoriakäsitykset olisivat tietenkin yhtenevät täsmällisyyden, intersubjektiivisuuden, samoin kuin objektiivisuudenkin kanssa.
Positivistit joutuivat kuitenkin toteamaan hankkeensa olevan helpommin sanottu kuin tehty. "Totuus" osoittautuikin yllättäen melko suhteelliseksi asiaksi. He nimittäin havaitsivat, että jotkut tieteen keskeisimmistä käsitteistä (esim. taipumuksia ilmaisevat dispositio-termit), eivät olleetkaan tarkasti määriteltävissä edes sellaisessa symbolikielessä, mikä tarkoitti puolestaan sitä, että ei löytynytkään äärellistä määrää havaintopredikaattien joukkoa, joka olisi selittänyt tarkasti nuo kyseiset ilmiöt.
Myös ns. aidot yleistykset toivat mutkia matkaan. Kyseiseen ongelmaanhan vielä nykyisetkin "tieteilijät" näyttävät yhtenään kompastuvan. He nimittäin uskottelevat positivistien tapaan itselleen ja myös muille, että äärellisellä määrällä - joskus jopa hyvinkin suppealla määrällä havaintoja ja testejä - voidaan tehdä absoluuttisen varmoja ja tosia päätelmiä ilmiöistä ja niiden luonteesta.
Jo noiden edellämainittujen ongelmien vuoksi positivistit joutuivat nostamaan kätensä ylös. Toisaalta heidän ansiotaan on, että positivismin jälkeen on kehitelty muita menetelmiä, joissa edellämainitut ongelmat on pyritty ratkaisemaan.
Eihän aloittaja kannattanut "positivismia", vaan kyseenalaisti nykyisen "positivitisen" ilmapiirin ja sen kyvyt käsitellä ihmisen olemassaoloa jne. Eli luepa ensi kerralla tarkemmin teksti ennen kuin kommentoit.
Näin minäkin käsitin. Avaaja esittelee ensin lähinnä fenomenologiaksi määriteltävän ajattelutavan lähtökohdat, ja esittää sitten lopuksi kysymyksen siitä miten oikeutettuja positivismiin tai yleensä ns. tieteelliseen realismiin liitetyt pelastususkonnolliset äänensävyt ovat.
paikallaan silläkin puolen ruutua. En suinkaan väittänyt aloittajan kannattavan sen enempää positivistista, kuin mitään muutakaan filosofian suuntausta, vaan kerroin kannanoton muistuttavan kyseistä suuntausta. Valitettavasti en vieläkään löydä ainakaan kovin suoraa positivismin kyseenalaistamista sen enempää aloittajan kuin sinunkaan kirjoituksesta. Toisaalta on muistettava, että positivismi ei ole pelkästään kielteinen asia, vaan siitä löytyy myös positiivisia seikkoja, jotka ovat vieneet varsinkin tieteenfilosofiaa eteenpäin. Mielestäni toin myös tuon näkökulman ainakin jossain määrin esille. Näin ollen on aivan turha vetää hernettä nenään.
>>> Valitettavasti en vieläkään löydä ainakaan kovin suoraa positivismin kyseenalaistamista --- Epätieteilijä
>>> Ratkeaako ihmiskuntaa nykyisin vaivaavat ja tulevaisuudessa uhkaavat ongelmat formaalia filosofista logiikkaa harrastavan tiedemiehen pöydältä? Kaivataanko kokonaissynteesiä? Tai paremminkin onko tällaisen filosofin mahdollista ja oikeutettua ottaa edes kantaa yleisiin ihmisenä olemisen ongelmiin ja ihmislajin tulevaisuuden suuriin kysymyksiin? --- Avaaja
Hmmm. Kyllä ne ovat nimenomaan positivismin lähtökohdat, jotka tuossa kyseenalaistetaan. Ja jos positivismin lähtökohdat kyseenalaistetaan siinä mitassa että epäillään sen edustajien oikeutta ottaa kantaa yleisiin ihmisenä olemisen ongelmiin, miten psitivismin voisi enää suoremmin kyseenalaistaa?
pikemminkin pelkkänä kysymyksenä kuin varsinaisena kyseenalaistamisena. Tosin näkökulmamme eroavat toisistaan muiltakin osin kuin pelkästään tuossa yksityiskohdassa. Mutta haitanneeko tuo mitään? Joka tapauksessa kiitän selvenneyksestä. Mutta antakaamme keskustelun aloittajan selventää ja tarkentaa, mitä hän kirjoituksellaan tarkoitti ja mitä hän sillä ajaa takaa. Kiitos.
et sitten voi koskaan myöntää olleesi väärässä. Omapa on ongelmasi.
Olen väärässä, olen väärässä, olen väärässä, olen väärässä,........ ja vielä kerran: OLEN EHDOTTOMAN VÄÄRÄSSÄ!!!! Tätäkö todella halusit? Toivottavasti olet tyytyväinen? Jos et, niin ei maha mittää...
Jotenkin kummallisesti kommentaarissa fenomenologia ja analyyttinen filosofia limittyy yhteen. Ei ne täysin toisiaan poissulkevia lienekään?...