Kuolemat masennuksen takia ovat räjähtäneet

Minä otin jo aikoja sitten tavallaan projektiksi auttaa masentuneita nuoria naisia, mutta en ole varma onnistunko aina.

Toteutettu politiikka ja yhteiskuntien muokkaaminen haluttuun suuntaan on siis onnistunut. Input, output. Ei tämä mitään rakettitiedettä ole. 1980-luvulla teknologia alkoi voittamaan ihmiskunnan ja sillä tiellä ollaan edelleen. Lopputulos: Täyskatastrofi.

Kuoleminen on luonnollinen elämän päättymisen toteamus. Mitä ihmeellistä siinä muka on sillä hautausmaat ovat täynnä kuolleita. Onko sulla joku ratkaisu kuolemisiin kuten vaikkapa ihmepilleri ?

No, mä lupaan sääliä sua pienen tovin tänä yönä, kun kerran noin kohteliaasti kerjäät.

Minä olen miettinyt 12-vuotiaasta lähtien itsemurhaa joka ikinen päivä. Sen verran kokemusta aiheesta, että sanon suoraan ettei kannata tappaa itseään. Vain Herra yksin tietää milloin on kenenkin vuoro lähteä. Elämä on lahja ja sitä kannattaa arvostaa. Kuolemme kaikki kuitenkin joku päivä, joten kannattaa ottaa kaikki irti siitä ajasta mikä meille on suotu, tuntuupa se mitenkä raskaalta tahansa.

Ja jos masentaa, elämä tuntuu vaikealta tai miettii itsemurhaa, kannattaa hakea ammattiapua. Terapia ja lääkkeet auttaa.

Onko se ihme, jos masentaa. Kaikkea vaaditaan, asetetaan raameja ja rimoja. Maailma on monessa kohtaa ristiriitainen ja epäreilu.

Muistan edelleen ku edesmennyt kaveri muuttui ja alkoi puhumaan ihan hirveitä asioita. Yritin häntä auttaa ja hakemaan apua. Jouduin laittaa välit poikki kun omat voimani meinas loppua. En jaksanu kokoajan pelätä milloin puhelu tulee.

Ei kuollut ton takia vaan muun takia.

Häntä ei monet jäänyt suremaan.

Kauniit hiukset sinulla.

Muistelen naaraiden olleen usein lähtijöitä. Että voi katsoa peiliin siinä mielessä.

Ihan tutkiskelee itseään Pysähtyy asioiden äärelle. Ei vouhkaa joka suuntaan.
Tuulettaa haaroväliään samalla.

Oi se niin kaunis maailma jossa ihmiset haluaa elää ja lapsensa kasvattaa

Eikäää! Älkää ajatelko itsemurhaa. Aina löytyy keino ja toivo jatkaa eloa. Tiedän mistä puhun, koska kävin onnettomuuden jälkeen rajoilla. Vaikka olenkin nykyisin työkyvytön, niin en halua kuolla.

Toki lekuri sanoi aikoinaan, että katsellaan sitä lääkitystä sitten jos jää henkiin. Siinä halvaantuneena makasin teholla ja tuumasin vain ,että oliko se sitten siinä?

Noh aivot toipui ja jotenkuten selvisin halvauksesta. Työelämään minusta ei enää ollut kokeilusta huolimatta. Onneksi kuitenkin tienasin kohtuullisesti ja eläkkeeni toistaiseksi riittää elämiseen.

>Simiti<