Virheetön elämä?

Onhan sitä tullut tehtyä vaikka mitä. Ja tulee tehtyäkin. En oo liian pitkäks aikaa jäänyt jumimaan virheisiin.

Niin, onko ne virheitä, vai huonoja valintoja?
Sekä että?

Kyllä mä annan anteeksi ja saan anteeksi, jopa itseltäni. Saman erheen voi tehdä useinkin, kun lähtökohdat voi olla toisenlaiset.

Ei kauankaan sitten palstoilla ivattiin elämättömästä elämästäkin. Nyt on kohteena vaan elimetkin.

Virheetön elämä?
- Tuskin meistä kukaan on virheetön? Elämänkoulu on täynnä onnistumisia ja epäonnistumisia. Kasvamista parhaimmillaan.

Millaisia virheitä on elämässä tehnyt?
- Suuressa mittakaavassa, minun virheen ovat olleet hyvin pieniä, mutta sitäkin merkittävämpiä. Ilman virheitä, tuskin olisin kokenut henkistä kasvua, joka on ehdottoman tärkeää meille jokaiselle.

Onko ne virheitä ollutkaan, opitko jotain?
- Omista virheistä oppii aina. Onneksi on ollut mahdollisuus tehdä korjausliikkeitä.

Olisitko edes sinä, ellet tehnyt niitä?
- Ilman elettyä elämää, tuskin olisin tänään tämä ihminen, joka nyt olen. Kaikki virheet ovat kasvattaneet minua, sekä muokanneet ajatusmaailmaani ja toimintatapojani.

Annatko, saatko anteeksi?
- Kyllä. Toistaiseksi ei ole tullut niin suurta "virhettä" vastaan, ettei sitä olisi voinut antaa ja/ tai saada anteeksi.

Toistaako virheitä uudelleen vai onko täydellistä oppia toisten mokista ja välttää omat?
- En toista virheitäni. Otan kerrasta opikseni.

Minulle ei ole mikään ongelma myöntää omia virheitäni. Me kaikki olemme erehtyväisiä, mutta en jaksa märehtiä ja selitellä niitä pitempään. Siinä ei ole mitään järkeä.
Kaikki möhlimiset on syytä jättää taakse. Katse eteenpäin!

Kiitos Kiirastorstain syvällisestä gallupista! 😇

On ihmisiä, jotka pystyvät pian ohittamaan munauksensa, ovat ne anteeksi annetut tai ei. On myös ihmisiä, joita kalvavat virheellisen teot koko iän, vaikka ne ovat jo moneen kertaan saatu anteeksi.

Eron syy lienee aivojen rakenne, viime kädessä geenit, harvemmin lapsuuden kokemukset.

Olen aina ihmetellyt ortodoksisen rukouksen sanoja. Pyydetään Jumalalta, että saisi käyttää aikansa RAUHASSA ja SYNNIN KATUMUKSESSA.

Kuinka tämä sopii yhteen jo tapahtuneeseen synninpäästöön? Eikö siinä julistettu lopullinen anteeksianto sekä tietoisesti että tietämättä tehdyistä synneistä?

Pitääkö synnintunnustuksella käydä usein, vai kenties harvoin, jotta jää jotakin vielä 'synnin katumukseen'? -exKynis.mi

Voi, kyllähän tuota on tullut tehtyä niin älyttömästi virheitä, että siinä ei taitaisi riittää edes joulurauhan julistus puheen pituudeksi.

Niistä osaa on pyydetty ja saatu anteeksi, osaa ei saa koskaan anteeksi.

Enkä minäkään tule koskaan antamaan kaikkea anteeksi. Maksoin niistä sen verran kovan hinnnan.

Virheitä ja erheitä. Ehkä pahin, kun rikoin ton selän. No siitä oli se hyöty, että kun jouduin oleen sen kaks kuukautta liikkumatta. Niin opiskelin sen aikana ruotsin uudelleen. Onneks sitä ei sentäs tarvinnu pyytää keltään anteeks.

Pari juttua kun olisi jäänyt ostamatta, tai oikeastaan kolme.No olisinko onnellisempi,en tiedä ehkä. Paljon rahaa olisi säästynyt ainakin.

En ole kristitty. En käännä toista poskea. En anna anteeksi. Enkä unohda mitään tarkoituksellisesti, vahingossa ehkä.

Virhe jollain tulkinnalla jopa sama kuin epäonnistuminen epäonnistuminen opettaa enemmän kuin onnistuminen si taas jos ei edes virheistään opi ni onko kyvykäs oppimaan

Teen melko paljon virheitä, adhd:n vuoksi niitä tapahtuu. Siksi olen yleensä armollinen muita ”unohtelevia ja omiin ajatuksiin uppoavia ihmisiä kohtaan”.
Nykyisin hoidan asioita kohtuullisen hyvin tai jopa erityisen hyvin, kunhan teen pikku kikkoja, joilla saan asioita hoidettua kotona ja työssä. Lääkitys auttaa myös.
Isompia virheitä koen tehneeni lasten suhteen. Olen kasvanut itse henkisesti poissaolevien ihmisten ympäröimänä. En ymmärtänyt alkuun toimivani samoin omien lasten kanssa, kunnes huomasin asian ja satsasin siihen.

Joo tulee mokailtua, huonoa asioihin paneutumista, ei keskity tarpeeksi tekemisiinsä. Opin jotain mutta harvoin ne samat hommat eteen tulee, että voisi oppiaan käyttää. Niin että taas vain uusien asioiden mokaamista kohti.

Voi herttinen sentään. Minä olen mokailujen ja emämunausten kuningatar jos elämästä puhutaan. Sattunut sitä ja sattunut tätä.. on itse aiheutettua ja sattumusten summaa. Töppäily on toinen nimeni .. heh.

Sen olen oppinut, että kaikki mokaa. Ihan jokainen. Jotakin, joskus ja se on osa elämää. Täydellisyys on harha, illuusio jota ei ole oikeasti olemassa. Ja se, joka täydellisyyteen uskoo, on mieleltään sekaisin. Täydellisyyttä ei ole olemassa, joten siihen pyrkiminenkin on sulaa hulluutta.

Tuossa valossa voinen sanoa, että mokailu on luonnollista, jotakin täysin normaalia. Tavallisen tavallista arkea.

Anteeksi annetaan ja pyydetään jos siihen on aihetta. Tuskaa mokailusta on ihan turhanpäiväistä kantaa elämän polulla taakkanaan, sillä se jäytää ja kalvaa. Kuka tieten haluaa raskauttaa muutoinkin työlästä elämänpolkuaan kantamalla tuskaa mukanaan..?
En minä.

Olen hyväksynyt epätäydellisyyteni ja sen tosiasian, että mokailen. Joskus isommin ja joskus pienemmin. Ja on siihen väliin sattunut toki onnistumisiakin. En jää niihin kiinni.

Itseasiassa olen kiitollinen siitä, että olen elänyt tämän kaiken läpi sellaisenaan. Koska olen juurikin minä siksi, että olen elänyt tämän elämän näin kuin olen elänyt. Ja minun on hyvä olla minä.

En opi toisten virheistä, en aina edes omistani. Rakastan silti tehdä virheitä, sillä aina silloin huomaan sen, miten helppoa ne on yleensä korjata. Kun myöntää virheensä, harvoin on mitään peruuttamatonta tapahtunut. Ja jos onkin, sit pitää vaan aloittaa niistä lähtökohdista uudestaan. Sehän on vain elämää.

Nuorempana peittelin virheitäni, yritin saada niitä tekemättömiksi ja jopa valehtelin. Kasvoin siitä vaiheesta yli ja olenkin huomannut kuinka paljon hyvää saa aikaiseksi sillä, että myöntää ja hyväksyy virheellisyytensä. Ja munauksensa.

On käytännössä mahdotonta elää elämänsä tekemättä yhtäkään virhettä. Me ihmiset emme ole koneita. Teemme päätöksiä senhetkisen tunnetilan ja tietämyksen valossa. Meihin jokaiseen vaikuttaa persoonan ja temperamentin lisäksi lapsuus, kasvuympäristö, kokemukset.. Saisi olla melkoinen taikuri, jos joku hanskaa kaikki nuo tekijät niin täydellisesti, ettei koskaan tule tehneeksi mitään sellaista, mitä voisi jälkikäteen virheenä pitää.

En minäkään siis virheetön ole. En ole tehnyt mitään kuolemansyntejä, mutta asioita silti, joita toivoisin, etten olisi tehnyt. Tällaisia ovat esim yhden illan suhteet. Moni tekemäni virhe on johtunut ajattelemattomuudesta, epäkypsyydestä tai naiiviudesta. En ole kaikissa tilanteissa osannut toimia oikein, vaikka olenkin aina pyrkinyt nimenomaan tekemään oikein. Osaan olla itselleni aika ankara ja vaikka muut olisivat antaneet anteeksi, on minun ollut todella vaikea oppia antamaan itselleni anteeksi.

Olen silti oppinut virheistäni, kasvanut ihmisenä, oppinut tuntemaan itseni. On oikeastaan turha miettiä, olisinko edes minä ilman näitä kokemuksia, sillä olisin minä missä tahansa muissakin olosuhteissa. Elämäni kokemukset, niin hyvät kuin pahat, ovat opettaneet paljon ja todellakin tiedän olla toistamatta tiettyjä virheitä.

Olen antanut kaikille kaiken anteeksi ja koen itsekin saaneeni anteeksi ne virheet, joilla olen toisia satuttanut. Olen antanut anteeksi sellaisillekin, jotka eivät sitä ole pyytäneet ja jotka eivät anteeksiantoa oikeastaan ansaitsisi, mutta koska en halua käyttää elämääni märehtien katkeruudessa, on paras tapa antaa anteeksi ja jatkaa eteenpäin. Joskus siihen menee aikaa, mutta sitten menee.

Aletheias

Olen aiheuttanut liikaa sydänsurua ja olen pahoillani siitä. Mennyt on mennyttä mutta välillä tulee mieleen.

Tein tänään eräänlaisen virheen, sillä mieleeni tuli etsiä mitä eräälle koulussa samalla luokalla olleelle nykyään kuuluu.
Facebookissa kaikilla on valtavasti kavereita.
(tietysti se on suurelt osalta illuusiota, mutta silti)
Itse en pidä yhteyttä kuin kolmeen ihmiseen ja heihinkin harvoin.
Lisäksi kontaktit alkavat käydä muutoikin vähiin, sillä olen tuntenut lähinnä selvästi itseäni vanhempia ihmisiä ja heitä on kuollut joka vuosi.

https://www.youtube.com/watch?v=B1oxor0lj1Y
Cathedral - Solitude (Black Sabbath Cover

Jostain syystä minun kuuluu olla enimmäkseen itsekseni ja se on eräänlainen virhe.

Kiva että on vapaata. Ihan paikallaan vähän lepäillä.

Noi uskonnolliset prseilyt ei kiinnosta yhtään. Eikä edes taikauskoiset.

Onhan sitä tullut töpeksittyä, ja tulee. Kaikesta ei niin väliäkään. Voi töpeksiä uudestaankin. Sitten jos seuraukset ovat työläämpiä, sopii kehitellä välttämissysteemit jatkoon.

En anna anteeksi, en unohda. Mutten vatvokaan. Poistan omasta elämästäni. Muuten totean, että ok, tyyppi on siis mlkku, nopea toimintasuunnitelman viilaus, ja hommat jatkuu.

xLiner

Virheitä, mitä ne on. Elämää on kaikki tämä. Jos joku ei anna jotain anteeksi, se olkoon hänen asiansa. Minä annan. Annan kaiken. Miksi kantaisin mitään, joka ei ketään hyödytä. Kaikkein vähiten itseäni. Virhe on vain keksimämme nimitys jollekin asialle. Niin tapahtuu kuin tapahtuu.

Monet kertovat, kuinka ei kannata kantaa huolta mokauksistaan, eikä siksi kannakaan. Aivan kuin ihmisellä olisi joku yliminä, joka voi vapaasti ajatella mitä tahtoo. Vapaata tahtoa ei ole. On vain ihmisiä, jotka eivät ole ahdistuneita.

Me alkoholistit yleensä olemme. Elämä on kärsimystä ja vaikka pääsisimme kuiville, ahdistuneisuus jää ja pysyy aina siihen asti, kunnes kuolema vapauttaa. -exKynis.mi

Aina kannattaa miettiä oma osuutensa kaikkiin ongelmiinsa. Usein löytyy itsestäkin kasvamisen varaa. Ja kyllä, muitten virheet voi olla todella opettavia, ei noin. Kaikkea ei tarvi koittaa ymmärtääkseen huonot seuraukset ja riskit epäonnistua pahan kerran.

Miksi ihmiset valehtelevat?

Persoonallisuuden piirteet vaikuttavat valehteluun. Epävarmuus ja heikko itsetunto lisäävät pahantahtoista valehtelua. Motiivina voi olla myös halu tehdä vaikutus ja antaa itsestään parempi kuva.

Osa valehteluun taipuvaisista kokee toiset uhkaavina. Heidän on vaikea luottaa ihmisiin. Joskus he pelkäävät intiimejä suhteita ja välttelevät läheisyyttä.

Eilinen tosiaan oli kiiras, ainakin mitä töihin tuli, oli loppupäivästä jo väsynny. Ja tää päivä pitkä. Taivaskin tasaharmaa, ei yhtään tiedä mitä kello on.