Intuitio, sääteleekö se toimintamme?

Selittääkö vahva intuitio myös etiäiset?

Sanon aina kun teen tärkeitä päätöksiä että nykyn yhden yön ja päätän sitten.
Olen luopunut hyviltä vaikkuttaneista diileistä nukuttuani yön ja toisia olen sopinut yöunien jälkeen.

Ainahan voi naureskella mutta jopa tiede on sitä mieltä että aivot jäsentävät tietoa yöllä ja aivot huomaa yöllä asioita joita päivällä informatioähkyn aikana ei ehkä huomaa.
Eli tuo alitajunta ei ole mikään yliluonnollinen asia.

Nuorempana näin enneunia jotka myös toteutuivat, kyse ei ollut sellisia tulkinnanvaraisia unia vaan näin asiat kuten ne toteutuivat, valitettavasti en enään vuosikymmeniin ole nähnyt enneunia.
Mutta mitä enneunet ovat, onko ne myös niitä hienovaraisten asioiden jäsentelyä yöllä ja se esiintyy unena, onko kaikki ennustamiseen tarvittavat merkit olleet päivällä näkyvissä?

Etiäinen voi tulla minulle esim autolla ajaessa, ajelen usein pientä ylinopeutta mutta aina silloin tällöin tulee etiäinen että ajelempa rajoitusten mukaan ja kas poliisit tutkan kanssa.
Viimeisin ylinopeussakko n. 30v sitten.

Ok. Mikä on etiäinen, en tiedä?

Minulle etiäinen on ajatus, joka juolahtaa mieleen aivan puskista ja sitten ko. asia tapahtuu esim. illalla jostain syystä päässä alkoi soimaan Black Sabbathin Iron Man. Sitten keskellä yllä herään ja luin uutisen, että Ozzy oli kuollut. Kerran sanoin ääneen kaikkien kuullen, että voitan arpajaiset ja voitin arpajaiset. Sitten on jokin ennakkoaavistus tulevasta esim. aamusta lähtien oli vahva fiilis, että jotain ikävää tapahtuu. Jäin auton alle (onneksi ei käynyt pahasti vaikka tein komean ilmalennon asfalttiin).

Lisään tähän, että minullakin oli nuorempana kaikenlaisia kokemusia, mutta ne eivät olleet etiäisiä. Ne olivat unia, jossa olin aina siinä tilassa, jossa nukuin, mutta siellä oli muitakin. En halua tänne kirjoittaa sen enempää. Spiritismiin en ikinä ottaisi osaan näiden kokemuksien takia.

Tosin vuodenvaihteessa tapahtui jotain, joka taisi avata kanavia. Pieniä, kummallisia juttuja tapahtui.

Teksti kulkee oikeaan suuntaan mutta kompastuu toistoon ja käsitteiden löyhyyteen. Katsotaan mitä siinä on hyvää ja missä se lipsuu.

Ydinajatus on kunnossa: suuri osa ihmisen toiminnasta on automaattista, ei tietoisesti harkittua, ja menneet kokemukset muovaavat nykyisiä reaktioita tavalla jota emme itse aina havaitse. Tämä ei ole mystiikkaa — se on kognitiotieteen ja neuropsykologian perustulosta.

Kahneman kutsui sitä Järjestelmä 1:ksi, Freud alitajunnaksi, evoluutiopsykologit vielä muilla nimillä. Nimitykset vaihtelevat mutta ilmiö on todellinen ja hyvin dokumentoitu.

Ongelma on siinä että "alitajunta" ja "intuitio" kulkevat tekstissä kuin synonyymit, vaikka ne ovat eri asioita. Intuitio on nopea, automatisoitunut päättely — usein oikeaan osuva mutta myös systemaattisesti harhaanjohtava.

Alitajunta on laajempi ja hämärämpi käsite: kaikki se prosessointi joka tapahtuu tietoisuuden alla. Kaikki intuitio on alitajuista, mutta kaikki alitajuinen ei ole intuitiota. Sekoittamalla nämä teksti antaa intuitiolle mystisemmän sävyn kuin se ansaitsee.

Jungin kollektiivinen alitajunta on mainitsemisen arvoinen mutta vaatisi varoituksen: se on hypoteesi, ei empiirisesti vahvistettu rakenne samalla tavoin kuin yksilöllinen alitajunta.

Idea siitä että ihmiset jakavat arkkityyppisiä pelkoja ja symboleja on kiehtova — ja osittain selitettävissä yhteisellä evoluutiohistorialla ja kulttuurisella oppimisella ilman mitään mystistä kollektiivista mielensisältöä.

Käärmepelko ei vaadi Jungia: se vaatii vain esi-isät jotka pelkäsivät käärmeitä ja elivät pidempään.

Parasta tekstissä on käytännöllinen lopetus: pelkoja voi kohdata ja reaktiotapoja muuttaa. Se on totta, ja se on tärkeämpää kuin alitajunnan filosofinen status. Varjo seuraa vain niin kauan kuin seisot valoa vasten.