asuisit henkilön kanssa joka keksii aina negatiivisen kommentin jokaiseen asiaan, miten pitkään sellaista jaksaisit?
Mitä tekisit jos
Anonyymi-ap
61473
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 61
Vanhimmat
En kestäisi yhtä päivää 🤭 Mutta kyllä varmaan yrittäisin ottaa sen asian puheeksi, ellei sitten pinna olisi palanut jo.
Entäs jos asuisit sen kanssa 15 vuotta yhteen menoon?
Turha häirikön luulla että haluaisin olla missään tekemisissä koskaan hänen kanssaan, kuten en kenenkään kanssa!
Ei mahdollista. Joko jompi kumpi tai sitten molemmat olisi lähteneet täältä ns. toiseen ulottuvuuteen.
Hah! tuo oli hyvä.....
Ilmeisesti minulla on hieman paremmat hermot kuin sinulla. Tai sitten en vaan välitä niin paljoa.
No kyllä se minullakin saattaa olla päivästä kiinni. Joskus vain tuntuu, ettei kestä niitä mukaviakaan ihmisiä kovin kauaa. Ja kyllä vähän oli myös karrikoitu tuo kommenttini, koska mahdotontahan olisi että sellaisessa tilanteessa oisi 15 vuotta viettänyt. Valitettavasti on kyllä heitäkin, jotka ovat ansassa omassa liitossaan. Mihinkä he siitä lähtisivät, ei se aina ole niin helppoa lähteä ja joskus ei päästetä. Niissä sitten vaan menetetään elämää, kun ei siinä voi elää niin kuin olisi jokaisella oikeus.
Entäs jos et löydä ketään muuta, jos se toinen on ainoa vaihtoehto? Tai sitten yksinäisyys.
Päivät ja yöt menee lähinnä eri huoneissa, kommunikaatiota on ehkä tunti päivässä. Kun jostain syystä ei nyt kauheasti huvita jutella tai tehdä asioita yhdessä.
Minä olen pärjännyt ihan yksin. Olisi minulla tuolla aina jotain tarjolla, mutta näin on nyt hyvä.
Minä en oikein usko että pärjäisin kovin pitkään yksin. Siksi tilanne nyt on mikä on.
Sitten saa tyytyä siihen, mitä saa.
Niinpä. Joskus se on vaan vaikeaa.
En voi vastata tuohon koska en koskaan halua asua kenenkään muiden kuin omien lasteni kanssa! En ole koskaan eroni jälkeen haaveillut asuvani kenenkään kanssa, koska en koe tarvisevani yhtäkään uutta ihmistä elämääni! En ole enää projektissa mukana!
Joo! EI! Tulee mieleen yks ****** ei tykkää juttu. Legenda siis jo vuosien takaa. Ei mitään iloa tai positiivisuutta missään tai mistään asiasta, ei kehuja ei mitään nättiä sanaa mistään eikä kenellekkään. Tämä fiilis tarttuisi itseenkin. Kalseeta elämää eikä sopisi mulle ainakaan.
Jatkan vielä, että ihan ok ihminen muutoin.
Ihan kuin kuvailisit sitä ihmistä jonka kanssa asun. On ihan ok muuten, mutta.....
Miettisin, miksi en huomannut asiaa ensimmäisillä treffeillä.
🦄
Se todellinen luonne ei näy ensimmäisillä treffeillä, se tulee esiin vasta vuosien aikana vähän kerrassaan, ja siihen toiseen tottuu vähän kerrassaan.
Normaalisti asia on kyllä noin.
Väitän kuitenkin, että pohjattoman negatiiviset ihmiset paljastavat luonteensa poikkeuksellisen nopeasti.
🦄
Jospa nyt ei keskustellakaan mistään karikatyyristä, vaan tavallisesta ihmisestä joka vaan löytää ne negatiiviset asiat kaikesta. Välillä ihan oikeaan osuen, ja välillä hieman pieleen mennen. Itsekin olen elämän opettamana oppinut aika pessimistiksi, joten se ei niin kauhistuta minua. Mutta pidemmän päälle alkaa hieman rasittamaan.
Minä olin lapsena sellainen ihminen, joka aina huomasi asioiden ongelmat, koska olin jo lapsena hyvin analyyttinen.
Teini-ikäisenä opettelin pois siitä, että aina "huomaisin" kaiken negatiivisen. Siihen täytyy vain tottua, että maailmassa asiat ovat aina osittain pielessä, ja huomio täytyy oppia kiinnittämään eri tavalla eli asioiden parantamiseen.
Negatiivisuudesta on siis mahdollista oppia pois.
🦄
Sanopa tuo negatiiviselle ihmiselle.....
Motivaatio muutokseen täytyy syntyä ihmisessä itsessään. Muiden sanomiset eivät auta.
Tarve muutokselle syntyy vasta, kun tuntuu tarpeeksi pahalta tarpeeksi kauan.
"The mind is its own place, and in it self
Can make a Heav'n of Hell, a Hell of Heav'n."
(John Milton: Paradise Lost)
🦄
"Motivaatio muutokseen täytyy syntyä ihmisessä itsessään."
No sanopa tuo negatiiviselle ihmiselle... Arvaa millainen on vastaus.
Miksi se pitäisi hänelle sanoa? Ei siitä olisi hyötyä.
🦄
En jaksaisi. Siksi kumppanin valintaan pitäisi käyttää aikaa ja harkintaa, jotta kykenee hyväksymään myös ne kumppanin negatiiviset puolet.
Jatkuva arvostelu ja lyttääminen nakertaa parisuhdetta ja aiheuttaa luottamuspulaa. Harva parisuhde kestää jatkuvaa, negatiivista, tunnelmaa.
Millä tavoin se aika ja harkinta auttaa hyväksymään sen toisen negatiiviset puolet?
Aikaa ja harkintaa valita joku muu. Selkouutisista hyvää yötä.
Voi antaa itselleen aikaa tarkkailla ja miettiä tilannetta. Pystyykö hyväksymään kumppaniehdokkaan negatiivisen puolen, onko kumppaniehdokas kehityskelpoinen, vai onko syytä heti laittaa kantapäät vastakkain ja sanoa "Adios!".
Todennäköisesti en olisi alun alkaenkaan muuttanut yhteen miehen kanssa, joka olisi jatkuvasti negatiivinen tai lyttäisi kaikki ajatukset ja ideat sekä tunteet.
Sanavalmius ei tunnu samalta ajalta yhdessä.
Onko ongelmia äitisi kanssa?
Ei. Pitäisikö olla?
Miettisin että voiskohan niissä asioissa olla jotain pointtiakin. On hyvä että edes jotkut harvat älyää varautua pahimpaan. Ettei tule yllätyksenä, niin kuin enemmistölle.
Tekisin yhdessä asioita jotka lisäävät molempien onnellisuuden ja tyytyväisyyden tunnetta.
Entä jos se toinen löytää niistäkin asioista negatiivisia puolia ja sanoo ne?
Silloin teet jotain väärin.
Tuskinpa edes päätyisin asumaan tuollaisen yksilön kanssa. Jos nyt jostain käsittämättömästä syystä joutuisin samaan asuntoon tuollaisen kanssa, niin en yksinkertaisesti puhuisi hänen kanssaan. Olen erinomaisen hyvä olemaan täysin hiljaa.
Valitettavasti minä olen erittäin puhelias, ihan ongelmallisen puhelias. Yritän opetella enemmän olemaan hiljaa. Koetan löytää sen suomalaisuuden ytimen sisältäni.
Puhelias olisi minusta hyvin rasittavaa seuraa, ainakin jos hänelle pitäisi vastata. Osaan kyllä itsekin puhua, kun juttelututtaa, mutta yleensä olen mielummin hiljaa. Vaikka toiselle ei tarvisi vastatakaan, niin sellainen jatkuva höpöttelyn ääni olisi ärsyttävä äänimaisema.
Tiedostan kyllä että se on ongelma. Ja yritän muuttaa sitä asiaa, usein vaan unohdan että pitää olla hiljaa. Suomalainen kulttuuri on aina ollut minulle haastavaa, enkä tunne sitä omakseni.
Se ei ole minulle koskaan mahdollista, että asuisin kenenkään muun kuin oman biologisen lapseni kanssa! Yrittäkää nyt todella ymmärtää, etten halua tutustua enää keneenkään koskaan! Ja tätä samaa mieltä olen ollut jo 20 vuoden ajan! Miksi olette yrittäneet pakottaa minua tutustumaan , koska olette aina tuoneet ns. esille jonkun sellainen ihmisen, joka ei kiinnosta minua tippaakaan ja tämä koskee kaikkia ehdokkaita! Minua ei kiinnosta enää passata ketään, eik minua kiinnosta kukaan niin että haluaisin jakaa ajatuksia hänen kanssaan. Se tuntuisi siltä kuin olisi vankilassa!
Olla yksin, on yhtä kuin olla vapaana yhdenkään uuden ihmisen haaveista ja elämästä kanssani! Se ei vain ole minun näköistä elämää enää koskaan! Pelkkä ajatuskin saa minut voimaan pahoin!
Kannattaa kysyä Disseltä :D
Ei huolta en vahingossakaan erehtyisi edes moisen seuraan mutta ihan uteliaisuudesta onko ihanaa elää negatiivisuudessa kuinka on vaikuttanu sinun elämääsi onko kovinkin positiivinen muilta osin kuin hiv testin osalta
Sinä et selvästi ole negatiivinen ihminen, vaan iloinen. Vahingoniloinen.
Jos asuu jonkun kanssa, niin voi silti rajata määrää, minkä verran viitsii kommentteja kuunnella. Ihmisissä on erilaisia huonoja puolia.
Tuokin kuulostaa paremmalta kuin moottoriturpa joka valittaa kaikesta ja haukkuu muita ihmisiä toisille, eikä sitten muusta puhukaan.
Minä lopetan kuuntelemisen. Poistun. Melusaastetta. Teillä sentään kuunnellaan sun puhetulvaasi, kun saat vastauksia 😉
Olen aika huono jaksamaan huomiota kaipaavia ihmisiä. Enkä ole seurankipeäkään.
Tosiaan eihän sitä tiedä millaisia piirteitä ihmisissä paljastuu vuosien edetessä. Jotkut voi olla vain tapoja, joita ei itse edes huomaa. Sitten elämän tapahtumat on voinut nostaa pintaan jotain johon reagoidaan huonosti.
Jotkut pahat viat näkee todella helposti heti. Välillä kuvittelen kivat ihmisetkin vetämässä rankkaa kilaria ja ilkeilemässä - valitettavasti ne kuvitelmat on ihan liian uskottavia 😕
xLiner
Joo no tuo on kyllä pahempi, kieltämättä. Näköjään aina voi olla asiat joko pahemmin tai paremmin.
Käske hänen löytää jotain negatiivistä siitä omasta käytöksestään :D!!!
joku asuinympäristön tuli, hieno lehti.. ristisana-Ristokin lehdessä on.
palotinjuttu, palovaroittimista juttu, mibnua ärsytti patterin loppuminen niin aamuyöllä alkaa piippaamaan kovaan ääneen sellainen... nyt minulla 2 niitä palovaroittimia, jäi toinenkin toinenkin toimiva jäi minulle..
lyömällä vasaralla päähän, wei kannata, pitää yrittää elää yhteiskunnan laqittamilla säännöillä.
joku kun, niin aika hi4no lehti asukkaille tuleva .... jotenkin vartijoista jurru voivat käysdä taekastelemassa jotta ovat kunnossa... kun niin..
Mutta hyvä lehti tuollainen, hauskoja juttuja... ja painettu kunnollisesti komEA.
Jos toinen kuulee kaiken negatiivisinä kommentteina eli ei ole samaa mieltä itse koskaan.
Oisko sekään kivaa, että toinen on ihan lapanen yesyesyes.
Pidän tärkeänä, että ihmiset osaavat olla kriittisiä. Eivät ole niin johdateltavis.
Toisille kriittisyys = negatiivisuus. En itse näin.
Vilma
Siis muitten mielestä negatiivinen ihminen onkin vain hieman kriittinen.... ilmeisesti riippuu ihan siitä keneltä asiaa kysyy.
Ei keneltä. Riippuu, mistä keskustellaan.
Ihmiset luovat toisille normeja, mutta omalta osaltani lipsuu.
Vilma
No kohta 16 vuotta jaksanut.
Tuskin olisin moisen persoonan seuraan eksynyt missään vaiheessa, en ennemmin enkä myöhemmin :)
Ei seuraan eksyminen ole se juttu.
Jos ihminen rakastuu, ne positiiviset piirteet valtaavat mielen ja voihan viedä vuosia, että huomaa kenkuja luonteenpiirteitä.
Naps.
Mitä sietää, koska toista ei voi muuttaa?
Jokin tähän kenkkuun puoliskoon kohdistuva odottamaton elämänmuutos voi muuttaa;
vakava sairaus, jonkun läheisen menetys, työssä tullut muutos, jne.
Laittaakko kantapäät vastatusten?
Kantsii ehkä kääntyä tätä ennen ammattiauttajan puoleen.
Erokriisi selkärepussa on raskasta kantaa jatkuvasti mukana ja muut saavat sitten sietää käytöstä.
Vilma
Onhan se toki näinkin, elämäntilanteetkin muuttavat. Joka tapauksessa jatkuva negatiivisuus olisi kyllä korvaan särähtänyt jos olisi ollut nähtävissä jo aluksi.
Mielialojen tahallinen polkeminen ei ole koskaan hyvältä kuulostanut, edes sivusta seurattuna.
Hyvin sanottu. Varsinkin jos on tekemistä sen oman mielialan kanssa että saa pidettyä sen ylhäällä, tai normaalissa, niin ne jatkuvat negatiiviset kommentit ei vaan tee yhtään hyvää. Ei se tahallista ole, vaan se henkilö vaan on sellainen luonteeltaan.
Ohjaisin hänet terapiaan. Hänellä on selvästi paljon käsittelemättömiä asioita.
Hyvin lyhyen aikaa.
Mä saatan itsekin olla joskus sellainen kunnon negatiivinen marisija, mutta en pitkään.
Saman sallisin toisellekin, mutta en kyllä sellaista kokoaikaista marisijaa jaksaisi. Lähtis alta aikayksikön luiskaan.