Kysymys kaikille, joilla on lapsia:
Autatteko lapsianne läksyjen teossa?
Tämä kysymys on mielenkiintoinen mutta hämmentävä. Itse en koskaan tarvinnut apua läksyjen kanssa. Äiti kysyi kyllä, olinko tehnyt ne. Muistan että ensimmäisellä luokalla myös esittelin innoissani uusia kirjojani hänelle. 😍
Keskiarvoni yläasteella oli 9,7. En usko että se olisi voinut olla yhtään parempi, jos joku olisi auttanut minua. Kyllä minua tietysti harmitti, ettei keskiarvo ollut 10,0.
Käytin läksyihin yläasteella 1-2 tuntia päivässä ja lukiossa 3-5 tuntia päivässä. Lukiossa keskiarvoni oli 9,6.
Autatteko siis lapsianne läksyissä, ja minkä verran arvioitte sen parantavan lastenne keskiarvoa? Pidän uskottavina arvioita, jotka ovat 0,5 - 1,5 arvosanan päässä siitä keskiarvosta, joka lapsella todennäköisesti olisi ilman apuanne.
🦄
Autatteko lapsianne läksyjen teossa?
Tämä kysymys on mielenkiintoinen mutta hämmentävä. Itse en koskaan tarvinnut apua läksyjen kanssa. Äiti kysyi kyllä, olinko tehnyt ne. Muistan että ensimmäisellä luokalla myös esittelin innoissani uusia kirjojani hänelle. 😍
Keskiarvoni yläasteella oli 9,7. En usko että se olisi voinut olla yhtään parempi, jos joku olisi auttanut minua. Kyllä minua tietysti harmitti, ettei keskiarvo ollut 10,0.
Käytin läksyihin yläasteella 1-2 tuntia päivässä ja lukiossa 3-5 tuntia päivässä. Lukiossa keskiarvoni oli 9,6.
Autatteko siis lapsianne läksyissä, ja minkä verran arvioitte sen parantavan lastenne keskiarvoa? Pidän uskottavina arvioita, jotka ovat 0,5 - 1,5 arvosanan päässä siitä keskiarvosta, joka lapsella todennäköisesti olisi ilman apuanne.
🦄
Vastaukset 113
Vanhimmat
Riippuu miten määrität auttamisen. Neuvon ja opetan erilaisen lähestymistavan, jos lapseni ei jostain syystä ymmärrä jotakin tehtävää. Toisinaan tehtävissä on sellaisia, joita joudun itsekin miettimään, kun ne on kirjoitettu niin sekavasti. Lapseni käy siis vasta nelosluokkaa ja itse olen aikanaan lopettanut peruskoulun keskiarvolle 9,8 ja kirjoittanut lukiosta 4 laudaturia ja keskiarvo oli 9,7.. No juu sanotaan vaikka, että nykyisen peruskoulun tehtävät ovat ihan pikkuhitusen erilaisia kuin ne aikanaan olivat. Ei sillä, eivät ne vaikeita ole, mutta logiikka on paikoin aika erilainen ja tapa, jolla asiat opetetaan on paikoin todella erilainen. Välttelen ohjaamasta lasta itse oppimillani tavoilla, jollei siihen ole jokin välttämätön syy. Heille kun tosiaan opetetaan moni asia melko erilaisella tavalla. En usko vaikuttavani mitenkään lapsen arvosanoihin. Hän on ns. akateemisesti hyvin lahjakas ja pitää koulusta.
Itseäni ei myöskään koskaan vanhempieni taholta opetettu, eikä edes neuvottu. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin ei heillä olisi edes ollut työkaluja eikä kapsiteettia juuri neuvoa saati opettaa. Ei sillä, eivät vanhempani tyhmiä ole, mutta no minä nyt vain olin heitä rutkasti edellä valtaosassa koulujutuista jo ala-asteella. Esimerkiksi matematiikassa tai kielissä heillä ei tosiaan olisi ollut mitään kapasiteettia auttaa.
Se asia, jota yritän lapselleni opettaa on, että hän ei menisi kaikessa pelkkien lahjojensa ja lahjakkuutensa varassa, kuten itse tein. En käytänyt peruskoulussa juuri lainkaan aikaa opiskelemiseen. Läksyt tein joo, mutta eihän niihin nyt edes keskimäärin puolta tuntia päivässä mennyt ja kokeisiin luin ehkä koealueen kerran lävitse ja sillä sitten vetelin kymppejä kokeista. Yritän vaatia läpseltani vähän opiskelua ja työntekoakin, vaikka asiat ovatkin hänelle aikalailla yhtä helppoja kuin olivat itsellenikin. On helpompaa opetella näkemään vähän vaivaa jo tässä kohtaa, vaikkei tarvisi, kuin opetella se kokonaan alusta sitten, kun ehkä jo vähän tarvitsee nähdäkin vaivaa. Eli se missä häntä autan, on asennoituminen.
Oletko siis sitä mieltä, ettei lapsi voisi olla "luonnostaan" ahkera tai ponnisteleva? Vai ajatteletko, ettei sinun lapsesi ole sellainen mutta muut voivat olla?
Entä harmittiko sinua, ettei keskiarvosi ollut 10,0?
🦄
Tietysti voi olla. Omani nyt ei vaan ole. En minä voi muiden lapsiin ottaa kantaa.
Ei minua harmittanut se. Se parin pykälän alennus kun tuli aineista, jotka eivät kiinnostaneet minua.
Miten perustelet ahkeruuden merkityksen lapsellesi? Et ole itse ollut lapsena ahkera, joten sellainen toimintatapa ei ole sinulle (eikä lapsellesikaan) luontainen.
Entä hahmotatko ahkeruuden enemmän kvantitatiivisesti vai kvalitatiivisesti? Mitä siis tarkoitat laadukkaalla työnteolla ja miten motivoit lapsesi sellaiseen?
🦄
Ai niin ja tarkastan hänen läksynsä, ihan ajatuksen kanssa. Niitä ei siis vain näytetä minulle, että tehty on, vaan minä tarkastan ne. Saatan antaa lisäpointteja, että tuonkin olisit voinut sanoa ja tämän voisit lisätä jne, vaikka ne vastaukset jo sellaisenaan kyllä opettajalle ja kokeisiin riittäisivätkin. Koealueet kuulustelen, eli hän todella lukee ne ihan eri tasolla kuin minä aikanaan luin. Muksu sanoo joka kerta, että minun koealueen kuulusteluni oli paljon vaikeampi kuin se koe oli. Hän odottaa aina vaikeaa koetta, kun äiti kyselee vaikeita, mutta ei sitten ollutkaan. 😃
Hyvä.
Kertoisitko kuitenkin minulle yhtä abstraktiotasoa ylempää, miten perustelet ahkeruuden hänelle.
🦄
Ihan suoraan juuri sillä, että on helpompaa opetella opiskelemaan nyt, kuin myöhemmin. Meillä on muutenkin aina, käyty lapsen kanssa ihan suoria keskusteluja siitä, että miksi mikäkin tehdään miten tehdään. Mikään asia ei ikinä ole ollut niin, että se tehdään nyt näin, ihan vain koska minä sanon tmv. Kaikki asiat on aina perusteltu tietysti ikätasoisesti. Meillä myös voi ehkä saada vanhemman pään käännettyä, jos osaa perustella kantansa hyvin.
Tietysti kvalitatiivisesti. En kannusta lainkaan aivottomaan ulkoapänttäämiseen, joka unohtuu heti kokeen jälkeen. Oleellista on aidosti tajuta mitä lukee tai muutoin opiskelee ja kyetä myös soveltamaan sitä. Siksi lapseni sanookin, että äiti kyselee paljon opettajaa vaikeampia. Äiti vaatii ajattelemaan, soveltamaan, eikä vastausta usein löydy suoraan luetusta.. Tietysti ulkoapänttäämisellä on paikknsa, mutta jos nyt esim. kokeisiin lukemista ajtellaan, niin meillä on pohdittu erilaisia metodeja, joilla niitä ulkoaopittavia saa tarttumaan muistiin.
Johan minä kerroin.
Ok, kiitos.
Entä miten opastat häntä tunnistamaan, käsittelemään ja ilmaisemaan tunteitaan ja kehollisia reaktioitaan (esim. suuttumus tai fyysinen tarve lähteä liikkumaan kesken akateemisen puurtamisen)?
Miten vahvasti tässä opastamisessa on mukana sukupuolelle tyypilliset normit eli poikiin ja tyttöihin perinteisesti eri tavoin kohdistetut tai painotetut erot?
Akateemisissa taidoissahan selkein bias on ohjata poikia pois päin hoivasta ja tyttöjä pois päin luonnontieteistä. Se on aika helppo juttu välttää. Tunteiden ja kehollisuuden kohdalla reflektiomateriaalia ei anneta valmiina yhteiskunnan tilastoista.
🦄
En ole oikeastaan koskaan sen syvemmin ajatellut tuota. Se puoli on tullut niin luonnostaan, ettei ole koskaan tarvinut miettiä miten opettaa. Lapseni on aina ollut, opettajien sanojen mukaan, erittäin hyvä tunnistamaan, sanoittamaan ja kertomaan mm. tunteitaan. Meillä on kotona yksinkertaisesti vain puhuttu, kysytty miltä sinusta tuntuu, yhdessä mietitty ja juteltu. Hyvin samoin siis, kun isäni minut kasvatti. Äitiäni en oikein voi tästä puolesta kehua.
Minut on itseni kasvatettu hyvin vapaana sukupuolinormeista, enkä minä osaisi mitenkään muuten kasvattaa, kuin vapaana sukupuolinormeista. Kuten sanoin, niin lapseni, joka on siis poika, on mm. erinomaisen hyvä sanoittamaan tunteitaan, puhumaan jne. Hänellä on ja on aina saanut olla tunteita. Hänelle ei myöskään ole ikinä tuputettu mitään poikien juttuja, mutta ei ole myöskään kielletty, jos on kiinnostanut.
Hyvä että tulee luonnostaan, ja hienoa että olet nähnyt sekä hyvän että huonon esimerkin.
Kyseessä on arvovalinta sosialisaation ja uudistamisen välillä: kaikki vanhemmat eivät halua kasvattaa eri tavalla kuin heitä on kasvatettu, osa taas haluaa tehdä isoja muutoksia siihen verrattuna, millainen oma menneisyys oli.
Reflektion puuttuminen on vaaran paikka vinoumien syntymiselle. Akateeminen lahjakkuus taas on joillakin vaaran paikka tunteiden käsittelyn vaikeuksille. Ei tietenkään kaikilla.
🦄
Kaipasin syvempää näkemystä siitä, miten näet ahkeruuden. 😄 Sain sen, kiitos.
🦄
Äitini oli saanut varsin erilaisen kotikasvatuksen. Äidinäitini oli sanotaan vaikka melkoinen tapaus. Ei isänkään kotikasvatus nyt ehkä sieltä parhaasta päästä ollut, mutta isä oli itse nähnyt itsensä kanssa kovasti vaivaa.
Tuo on varmasti aika tyypillistä. Mitenkään kenenkään henkilökohtaisia tilanteita tai ponnisteluita väheksymättä.
🦄
Kun auttaa pientä koululaista läksyjen teossa, niin minusta siinä on tärkeämpää yhdessäolo ja se, että on kiinnostunut lapsen koulutehtävistä kuin itse läksyjen teossa auttaminen.
Tervettä ihmistä ei harmita se, että keskiarvo on jotain muuta kuin 10,0.
Totean tälleen sivusta, että jos tuo on ollut tavoitteena, niin toki tavoitteesta jääminen voi ja saa harmittaa.
Sivusta ajattelen, että kaikessa opetuksessa on hyvä luoda turvallinen ja tuettu arki lapselle. Hyvät perustelut kaikelle on aina hyvästä. Hyvä on myös kysellä lapselta, jos hän on menossa väärään suuntaan oppimisen kanssa, että näkee hänen tavan ajatella asioita ja näin ohjata häntä parempaan suuntaan ajattelussa.
Itseä harmittaa etten saanut apuja, mikä olisi voinut olla myös motivoiva ja kehittää parempaa asennetta oppimiseen. Hyvällä tavalla auttaminen on aina hyvä juttu, mut jollei kyvyt siihen riitä niin silloin on hyvä vain kannustaa lasta yrittämään enemmän, joka on kannustamista. Hyvät puitteet oppimiselle ovat aina hyvä juttu.
Näin lapsi saa paremmat lähtökohdat oppimiselle. Aina hyvä tuoda julki myös asioita, että lapsikin tajuaa, että on etuoikeutetussa asemassa moniin muihin nähden, jos hän saa parempaa/ parasta kohtelua oppimiseen, ettei pidä hyviä asioita itsestään selvinä.
Yksi lapsi, joka on neropatti, mutta jos tulee toinen lapsi, joka on tyhmä, niin entä sitten?
En ole aikeissa tehdä enempää lapsia. Miksi oletat, että toisella lapsella olisi jotenkin tyystin eri geenit? Ei minulla ja siskollanikaan mitään isompaa eroa ole.
Tyhmyys tulee yleensä silloin esille, kun häneltä viedään se luottamus itseensä? Hyvälöä kasvatuksella ei synny tyhmyyttä, tyhmyys syntyy kun ei anneta tilaa olla oma itsensä ja kavennetaan eri tavoin lapsen kasvu mahdollisuuksia. Tuki ja turvallinen lapsuus ja ymmärtäminen ei synnytä tyhmyyttä vaan viisautta.
Lapseni ovat jo aikuisia: satunnaisesti autoin heitä läksyissä, jos sitä pyydettiin. Harvoin pyydettiin.
En ollut kovin läksypainotteinen oppilas... koulussa tykkäsin käydä, koska se oli hauskaa ja siellä tapasi muita ihmisiä. Läksyihin en keskittynyt ollenkaan. Yleensä tein tehtävät tunnin alussa, kun opettaja järjesteli tavaroitaan, kirjoitti päiväkirjaan, tarkasteli kuka on paikalla. Vasta lukiossa oli keskityttävä hieman ranskan sanoihin ja kielioppiin, että jotenkin pysyi kärryillä...
Edellisestä huolimatta olin keskiverto oppilas. Pieni panostus opintoihin; olisin ollut enemmän kuin huippu. Mutta mitä väliä? Jatko-opintoihin satsasin enemmän.
- Sheena
Onko korkea palkkataso sinulle tärkeä?
🦄
Palkkatasoa tärkeämpiä ovat työn merkityksellisyys, työaika, fyysinen työpaikan sijainti ja tietysti, kun minusta on kyse: parhaat työkaverit (vaikka työ onkin itsenäistä).
- Sheena
Tuo on linjassa aikaisemman kommenttisi kanssa.
🦄
Vain nuorinta, sillä hänellä on luki-häiriö.
Se selvisi, kun hän ei ollut oppinut lukemaan jouluun mennessä. Opetin hänet lukemaan scrabble:n nappuloiden avulla joululomalla.
Myöhemmin lukiossa opetin käyttämään lukijaa, tekstin- ja puheentunnistusta apuvälineinä.
Yliopisto-opinnot ovat lopuillaan, kaksi kurssia ja gradu puuttuu.
Sanoisin, että vaikutukseni on koulupudokkaan ja terävän tutkijan alun ero.
Muiden kohdalla lähinnä katsoin, että läksyt oli pääasiassa tehty.
Tuo on tosiaan ihan eri tilanne. Vaikka en voi ymmärtää lukihäiriöisen kokemuksia, olen ymmärtänyt, että se todella vaikeuttaa opiskelua.
Se on sama kuin minulle laitettaisiin sukset jalkaan ja pyydettäisiin hiihtämään. 🤭 En osaisi liikuttaa neljää raajaa eri tahtiin...
🦄
Toista en auttanut, hän tarvinut apua. Mutta toki kuuntelin, kun kertoi oppimistaan asioita. Toisella oli monenlaisia vaikeuksia, autoin ihan sillä, että olin läsnä aina hänen tarpeen mukaan.
Ok. Miten heidän elämänsä on sujunut?
🦄
Emme auta edes lapsenlapsiani, koska hekin ovat jo aikuisia, pojan tytär DI, ollut töissä jo useamman vuoden, ja pojanpoika valmistuu tänä keväänä taideakatemiasta. -exKynis.mi
En auta lastani läksyissä. Ensinnäkin hän on jo niin vanha, etten edes osaisi auttaa sen tason läksyissä ja toisekseen hän ei ole koskaan kaivannut apua läksyihin. En ole ikuisuuksiin edes kysellyt, onko läksyt tehty, sillä ne ovat hänen vastuullaan (toki sitten puuttuisin, jos olisi tarvetta). Aika hyvin hän ne on hoitanut, kun Wilmaan on tullut vain muutamia läksyunohduksia koko hänen koulu-uransa aikana. Keskustelemme kyllä paljon aiheista, joita hänellä on koulussa ollut. Viimeksi taisimme keskustella jostain kemiaan liittyvästä.
En usko, että minun auttamisillani olisi mitään merkitystä lapseni koulumenestykseen. Hän kyllä tietää, mitä tekee. Tänään hän ilmoitti saaneensa matematiikan kokeessa kympin, joten ihan hyvin hänellä pyyhkii ilman minun sekaantumistani.
Itse tein läksyt tunnollisesti kouluaikoina ,mutta en koskaan käyttänyt mitään viittä tuntia päivässä opiskeluun. Olitbkyllä ahkera! Oli niin paljon kaikkea muutakin, etten olisi ehtinyt omistautumaan noin paljon. Tein läksyt joskus hyppytunnilla tai iltapalaa syödessä. Ihan hyvin silti pärjäsin eritoten huomioiden se, että perhetilanteeni oli tuolloin kaikkea muuta kuin vakaa.
Aletheias
Ok, kuulostaa hyvältä. 😄
Minulle koulu sattui olemaan mielenkiintoisinta, mitä tiesin, joten en kokenut läksyjä koskaan vaivalloisina. Matematiikan kanssa jouduin vähän enemmän näkemään vaivaa, mutta se näkyi aina heti tuloksissa.
Lisäksi luin lapsena tietysti kaiken muun asiakirjallisuuden, mitä käsiini sain. Lasten jutut eivät enää niin kauheasti kiinnostaneet minua sen jälkeen, kun olin oppinut lukemaan. 😂
🦄
Minäkin pidin koulunkäynnistä, mitä helpotti myös omalla kohdallani se, että olin kiinnostunut monesta aineesta. Ainoastaan matematiikka ja käsityö olivat minulle vastenmielisiä, muut olivat vähintäänkin mieluisia. Parasta oli kuvaamataito, musiikki, liikunta, äidinkieli, maantieto, kielet ja terveystieto.
Minä luin lapsena paljon jotain viisikkotyylisiä kirjoja, ja sitten välillä kävin isoäitini hyllystä hakemassa vanhoja romaaneja jostain 40-luvulta. Niissä oli jotain suloista, veivät eri aikakauteen 😊 Minulla on edelleen niitä muutama tallessa. Pitääkin etsiä ja lukea..
Pidätkö muuten dokumenteista ja jos pidät, niin minkä tyylisistä?
Aletheias
Ihan kiinnostaa, että minkä alan töitä teet? En tietenkään urki mitään mistä sinut voisi tunnistaa, mutta minkä tyylistä hommaa?
Vaikka kysyjänä olisi joku muu, kieltäytyisin kohteliaasti vastaamasta.
Sinä, joka eräässä toisessa ketjussa kirjoitit törkeyksiä miehestäni ja minusta, et ansaitse vastaustani sen vuoksi. Miksi kirjoittelet minulle vielä? Meidän tuttavuutemme on ohi.
🦄
Uuuu. Nyt tuli sarvisen sarvesta!
Meitä on erilaisia luonteita ja jokaisen pitää tehdä omat ratkaisunsa sen mukaan mikä hyvältä tuntuu. Rehellisesti sanottuna en enää hetken päästä muista, että olet pyytänyt olemaan vastaamatta. Mutta jos laitan viestiä, niin jätä vastaamatta. Enköhän minä jossain vaiheessa opi.
Palstakamu, olet hyvä tyyppi!
Sivusta
Koulun käyminen on varmasti Suomessa jotenkin muuttunut 25-30 vuoden aikana?
Pisatulokset ovat laskeneet.
Voi olla ettei vanhempien nykyisin tarvitse opettaa ja ohjata. Kouluissa voidaan mennä opinnoissa hitaammin eteenpäin. Onhan ulkomaalaisten lasten osuus Suomessa huomattavasti kasvanut.
Tavallaan hyvä asia, jää paljon aikaa myös harrastuksille, opintojen siitä mitenkään kärsimättä.
AV
” Autatteko lapsianne läksyjen teossa? Tämä kysymys on mielenkiintoinen mutta hämmentävä.”
Tulee ensimmäisenä mieleen kysymyksiä siitä, miksi esittämäsi kysymys on sinusta mielenkiintoinen, mutta hämmentävä?
Onko se hämmentävä siksi, että se on Sinkut-palstalla?
Vai siksi, että naamioit kysymyksen sisään utelua kirjoittajien jälkeläisten älykkyydestä ja mahdollisista koulunkäynnin haasteista?
Vai onko se hämmentävää siksi, että on vaikea peittää haluaan tuoda esiin omaa mennyttä koulumenestystä? 😀
Vai miksi?
Ei ole tarvetta avata omien lasten asioita täällä mitenkään kuin, että helppo äitiys ollut 😊
-Thinksy
"Tulee ensimmäisenä mieleen kysymyksiä siitä, miksi esittämäsi kysymys on sinusta mielenkiintoinen, mutta hämmentävä?"
Se on mielenkiintoinen ja hämmentävä kahdesta syystä:
- Olen ollut osallisena keskusteluissa, joissa ihmiset puhuvat lastensa auttamisesta läksyjen teossa tai jopa heidän kanssaan läksyjen tekemisestä.
- En ole itse koskaan tarvinnut sellaista apua.
En tiedä miten vahva korrelaatio (jos minkäänlainen) koulumenestyksen ja älykkyyden välillä on, joten niiden välille ei ehkä kannata piirtää yhtäläisyysmerkkejä. Koulun opettama tapa ongelmien ratkaisemiseen ei ota huomioon esimerkiksi erilaisten ratkaisujen vertailua keskenään. Ainakaan kovin usein. Ja sellainen taas on koulun ulkopuolella tärkeä taito ongelmanratkaisussa.
"Vai siksi, että naamioit kysymyksen sisään utelua kirjoittajien jälkeläisten älykkyydestä ja mahdollisista koulunkäynnin haasteista?
Vai onko se hämmentävää siksi, että on vaikea peittää haluaan tuoda esiin omaa mennyttä koulumenestystä? 😀"
Voisit yrittää esittää tällaiset kysymykset hieman kohteliaammin.
🦄
Voisin kyllä, mutten esitä. 😊
-Thinksy
En pidä ennakkoluuloisesta käytöksestäsi.
🦄
Haluan lisätä yleisenä kommenttina, että vaikka lapsella olisi koulunkäynnin haasteita, se ei tarkoita, etteikö hän voisi olla älykäs. Koulunkäynnin haasteet saattavat näyttäytyä monin eri tavoin monista eri syistä, mutta älystä ne eivät välttämättä kerro mitään.
Aletheias
Se ei ole minun ongelma. 😀
-Thinksy
Juuri näin. Monet maailmankuulut nerot ovat olleet surkeita koulussa.
🦄
Se, ettei itse ole tarvinnut apua, kertoo ennen kaikkea omasta tilanteesta, ei siitä, onko apu muille tarpeellista.
Ja mitä keskiarvoihin tulee: ajatus, että apu näkyisi suoraan vaikka +0,5 numerona, on aika yksinkertaistava. Oppiminen ei toimi noin lineaarisesti. 🤓
-Thinksy
Niin, lapsella saattaa olla koulunkäynnin haasteiden taustalla hyvinkin erilaisia asioita esim. psyykkisesti kuormittava tilanne kotona jne.
-Thinksy
Juuri näin. Myös erilaiset nepsyhaasteet saattavat näyttäytyä koulunkäynnin haasteina, mutta kun lapselle/nuorelle löydetään oikeat tukikeinot, voi tilanne muuttua aivan päälaelleen.
Aletheias
Ennen haasteena oli lähinnä joko tyhmyys ja laiskuus. Kaikki ei oppinut. Mutta ne jotka oppi, sitten myös oppivat jotakin ja jatko-opinnoissa saattoi olettaa että perusteet olivat hallussa.
Toivottavasti maailmalla on yhä maita, jossa osataan niin suomalaisilla on tulevaisuudessakin leipää kun toimittavat heille raaka-aineita. Osaamisella ei ainakaan pärjätä.
Toisaalta maailma on myös muuttunut. Nykyään tarvitaan erilaisia taitoja kuin ennen, eikä oppiminen ole enää vain ulkoa opettelua.
Aina ennen kaikki oli paremmin, paitsi kun katsoo vaikka tuottavuutta, teknologiaa tai koulutustasoa laajemmin. 😄
-Thinksy
Ennen myös moni nepsy leimattiin virheellisin perustein laiskaksi tai tyhmäksi. Onneksi nykyään on toisin.
Kyllä Suomessa edelleen osataan. Tietysti on syytä suhtautua tosissaan esim pisa-tulosten putoamiseen, oppimisympäristöjen tarjoituksennukaisuuteen (esim avoimet luokkatilat) ja lasten/nuorten pahoinvointiin ja aidosti panostaa epäkohtien korjaamiseen, mutta ei tilanne niin hälyttävä ole, kuin uutisoidaan.
Aletheias
Ei he yleensä tarvi apua. Sujuu koulut hyvin. Mutta jos ikinä tulee avun tarvetta, niin tottakai autan ja heidän isä auttaa jos minä en jotain osaa.
Tämä on varmasti hyvä näin.
Jotkut auttavat, vaikka varsinaista tarvetta ei olisikaan, koska asettavat lastensa tavoitteet korkealle.
🦄
No mun on paha enää auttaa koulutehtävissä, kun toinen on 10 oppilas, osaa kaiken ilman apua ja on aina eka joka tehnyt tehtävät ja oikein luokassa.
Toinen taas on 8-9 oppilas. En mä koe että pystyisin peruskoulun suhteen ityeeni osaavempia neuvomaan. Muuten kyllä olen opettanut elämästä paljon ja se näkyy kyllä käytöksessä ja luonteessa fiksuna elämisenä.
Kyllä ne on mun lapset jotka on oppiaineissa minua etevämpiä, isäänsä tullu. Mä olen käytännön jutuissa taas terävä ja osaava.
Se on tärkeää!
🦄
Itseorientoituvat lapset on helppoja, mulla on onni olla sellaisten fiksujen ja ajattelevien lasten äiti. Joilla on hyvät käytöstavat ja ottaa muut huomioon olematta koppavia. ❤️
Sinulla on itselläsikin hyvät käytöstavat. 😊
🦄
No ei aina täällä netissä, IRL kyllä. Ehkei kukaan tunnistaisi samaksi. Minua ei kukaan provosoi IRL, niin helppo olla asiallinen. 😅
Kyllä sinä mielestäni olet täälläkin asiallinen. En toki ole nähnyt kaikkia keskusteluitasi.
🦄
No ehkä parempi kausi menossa, joskus on ollut terävä kieli ja paha mieli. Ei tarvi kun painaa ärsyttävä höpöttäjä nappulaa, niin aktivoituu se negatiivinen ulosannin puoli. Mutta yritetään petrata senkin suhteen, ettei menisi ilkeilyksi puolin ja toisin. 👍
Moni aikuinen työharjoittelija sopii aiheeseen. Kaikista ei vaan ole. Vaikka kuinka neuvoisi, kädestä pitäen näyttäisi. Parhaimmat jopa valittavat, ettei tykkää tehtävästä. Onkohan äiti tehnyt heidän kotitehtävänsä? Kun ei osata enää edes muistiinpanoja tehdä. Kouluissa ei ainakaan enää opeteta mitään. Kaikki pääsee läpi.
xLiner
Tuossa on hyvä muistuttaa, millaisen sopimuksen nuori on ITSE solminut työharjoittelua varten.
Siihen varmaankin kuuluu työnantajan direktio-oikeus, josta nuori saa vastineeksi jotain.
Eli nuoren on ymmärrettävä, että työharjoittelussa oleminen on vapaaehtoista, mutta työnantajan ohjeiden noudattaminen ei ole.
🦄
Nuori?
xLiner
Tai no, kaikki alkavat olla nuoria kun minuun vertaa 😄
xLiner
Oletin että puhut nuorista aikuisista eli sen ikäisistä, jotka tyypillisesti suorittavat työharjoitteluita. Mutta ovat kuitenkin juridisesti aikuisia eli täysi-ikäisiä. Jos tarkoitit muun ikäisiä niin se on eri asia.
Direktio-oikeus ja vapaaehtoisuus kuitenkin koskevat myös heitä, eli sinällään iällä ei pitäisi olla merkitystä.
🦄
Meillä käytetään vain palkattomia opiskelijoita, joilla harjoittelu sisältyy koulutukseen.
Se on ihan sama mitä lahjattomille ja haluttomille sanoo. Jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Jos ei ymmärrä niin ei ymmärrä. Ei jaksa...
xLiner
Meillä on uusia työntekijöitä (taas). He luonnollisesti eivät tiedä mitään mistään (tietenkään koska perehdytys on mitä on. Johdon mielestä korkeakoulututkinnon suorittaneet tietävät mitä tehdä). Olisi hyvä, jos ottaisivat asioista selvää, ennen kuin ryhtyvät tekemään varsinaisia töitä. Ettei tulisi vaan virheitä virheiden perään ja niitä pitäisi korjailla ja miettiä mitä asiassa oikeastaan on yritetty, miten ja miksi. Mutta jaa, kun heidän esihenkilöä ei kiinnosta neuvoa, koska heillä on omat tulostavoitteet eikä niihin lasketa muiden neuvomista.
Lisäksi on nuo, jotka eivät tykkää jostain heille annetuista tehtävistä. Tehtävät ovat liian jotain, yleensä tylsiä, koska eivät osaa. Nykyiset nuoret aikuiset haluavat vimmatusti muuttaa koko organisaation "tyhmät" prosessit mielensä mukaisiksi, eivätkä sopeudu ryhmähenkeen. Haastattelussa kuitenkin sanovat tulevansa toimeen kaikkien kanssa.
Eikös tettiä suorita n 15 vuotiaat? He eivät ole nuoria aikuisia, vaan lapsia. Jos nuori menee suorittamaan tettiä vaikka kauppaan, on todella harvinaista, että ura jatkuu samalla alalla. Ei edes kakskymppinen tiedä, mitä haluaa työkseen tehdä, ei paljon vanhempikaan, mutta tekee sitä työtä, missä on, kun on pakko saada rahaa ja on edes työpaikka.
Vaikka olisi ydinfyysikko koulutukseltaan, ei varmasti osaa. Erilaisia työpaikkoja, erilaiset käytännöt, pitää päästä ensin ns talon tavoille ja opetella ne talon tavat, työt, asiakkaat jne. Päästä ns sisään niihin hommiin, eikä heti alkaa posmottamaan "minä opiskelin näin ja näin se menee..". Ei mene. Kirjat ei takaa työnteon osaamista, antaa vain viitteitä ja mikä on mitenkin muuttunut vuosien saatossa. Oppeja sovelletaan kuhunkin työhön, mutta niitä ei noudateta pilkun tarkasti. Eikä passaa unohtaa sitä, että vanhat keinot on joskus parempia, kuin.pussillinen uusia.
Eikös tuo ole ihan älytöntä että laoselle annettaisiin kotiin tehtäviä, joissa vanhempien pitäisi auttaa? Kun niiden vanhempien kouluhan on ollut aikanaan ja nyt olisi lasten vuoro oppia.
Toisaalta muistan omasta lapsuudesta että kotiin annettavat tehtävät harvoin olivat kovin kiinnostavia. Tein kyllä mielelläni jotain matematiikan vaikeimpia tehtäviä. Alkuvaiheessa kyllä tein läksyjä kotona, mutta sitten opin mitoittamaan ajankäytön niin, että ehdin tehdä riittävästi koulumatkalla, välitunneilla ja tuntien alussa ettei tullut sanomista. Lukiossa tein läksyjä muiden aineiden tunneilla tylsinä hetkinä.
Tuo on juuri se asia, mitä ihmettelenkin.
Tiedän kuitenkin, että lapsia autetaan läksyissä: sekä niitä, jotka kaipaavat apua, että niitä, jotka eivät sitä kaipaa.
🦄
Sain itse apua aikanaan isommilta sisaruksilta, hyvin harvoin tarvitsin. Kerran oli kotiaine ja pähkäilin mitä hemmettiä kirjoittaisin. Isosisko saneli. Siitä tulil erinomainen. Ihmettelin että ope ei lukenut sitä luokassa, joskus luki kaikille jonkin oikein hyvän. Vuosia myöhemmin heiteltiin pois kotoa liikoja kamoja. Löysin siskon ainevihon. Hän oli kirjoittanut aikanaan juuri tuon saman aineen itse. Saattaa olla että ope huomasi ja muisti sen. Vieläkin olen siskolle harmissani.
Höh. Siinähän jäi käyttämättä hyvä tilaisuus ilmaista mielipiteensä.
Minulla on kyllä todella harvoin tilanteita, joissa minulla ei olisi mielipidettä. 🤭 Ehkä lapsena niitä oli vähän enemmän.
🦄
En ymmärrä mitä tarkoitat? Mitä mielipidettä, kuka ja kenelle?
On minullakin mielipiteitä mutta mitä se tähän kuuluu?
Sinä et saanut kirjoitettua mielipidettäsi siihen esseeseen. 😄
🦄
Tälleen sivusta totean, että ainakaan omat opettajani eivät hyväksyneet, jos piti kirjoittaa esim. novelli niin mitään esseetä. Hylsy olisi tullut, että pätkähti.
Miten tuo liittyy keskusteluun?
Aikaisempi henkilö sanoi, että häntä oli pyydetty kirjoittamaan essee.
Ja voihan aivan kaikentyylisissä teksteissä olla omaa mielipidettä. Novellissa sen voi kirjoittaa henkilöhahmon sisään.
Ainoa poikkeus mielipiteen ilmaisuun tekstissä on varmaan tiivistelmä.
🦄
Ihan kuule oma vika, kun kirjoitit aineet siskon sanelusta. Sinun pitäisi olla harmissasi itsellesi.
Siiten että sinä puhut esseestä ja mielipiteistä, mutta ei ole mitään tietoa millaisesta kirjoitelmasta yllä puhuttiin. Hän ei puhunut sanaakaan esseestä, vaan kotiaineesta, joka ei ole synonyymi esseelle. Se ei myöskään ole synonyymi mielipidekirjoitukselle. Minulla on ollut sen verran tiukkoja opettajia, että on täytynyt kirjoittaa annetun aiheen sisällä, tai ei tosiaan ole pisteitä herunut.
Olet oikeassa: aikaisempi kirjoittaja puhui kotiaineesta, ei esseestä.
Googlen tekoälyn mukaan nämä ovat synonyymejä:
"Kotiaine eli essee on asiateksti, jossa pohditaan annettua aihetta, ilmaistaan omia ajatuksia ja usein hyödynnetään lähdeaineistoa. Hyvä essee on jäsennelty, viimeistelty ja siinä on persoonallinen ote."
Oli kyseessä sitten kotiaine tai essee, sanavalinta ei kuitenkaan muuta viestini sisältöä: pointtini oli, että kaikissa muissa teksteissä on omaa mielipidettä paitsi tiivistelmissä.
🦄
"Oli kyseessä sitten kotiaine tai essee, sanavalinta ei kuitenkaan muuta viestini sisältöä: pointtini oli, että kaikissa muissa teksteissä on omaa mielipidettä paitsi tiivistelmissä."
Ei ole. hyvin isossa osassa ei ole juurikaan tilaa mielipiteille. Voi tietysti olla, että sinulla on kirjoitutettu melko suppeasti erilaisia tekstejä, jolloin on päässyt heräämään oletus, että mielipiteet olisivat aina olennaisia.
Tekoäly on taas vaihteeksi väärässä. Se keskittyy jorinoissaan tuonne korkeampien kouluasteiden puolelle, ei peruskouluun. Kotiaine on yksinkertaisesti aine, joka kirjoitetaan kotona/kotitehtävänä ja se voi olla tehtävänannoltaa kaikkea muuta kuin asiateksti.
Usein täälläkin hjälp
Autan aina, jos osaan. En ole mitannut tuloksia millään tavalla, mutta ihan periaatteesta.
Minäkin jäin miettimään, että mitä tarkoitetaan auttamisella? Parissa kohtaa ketjussa puhutaan ikäänkuin auttaminen olisi puolesta tekemistä, jotase ainakaan minusta ole. En tee lapseni läksyjä hänen puolestaan, en miltään osin, mutta neuvon ja ohjeistan kyllä, jos sellaiselle on tarvetta. Todella harvoin on ollut tarvetta.
Yhden, minun lapselleni, perustavanlaatuisen ohjeistuksen muista jo vuosien takaa, joka liittyy siihen millaisia tehtäviä koulussa nykyään on. Lapsen matematiikan kirjassa on paljon tehtäviä, joita ei saisi laskea, vaikka kyseessä on selkeä laskutehtävä. Niissä käsketään arvioimaan. Toisinaan arvioiminen on tietysti ihan toimiva ajatus, kun esim. on pyydetty arvioimaan monesko osa jostakin kuviosta on ollut jäljellä tmv. Toisinaan ne arvioimaan käskevät tehtävät ovat sitten melko pähkähulluja arvioitaviksi. lapseni kysyi aikanaan jostain melko ensimmäisistä noista arviointitehtävistä, että mitä järkeä siinä on, miksi sitä ei muka saa laskea, kun laskeehan sen kuitenkin. Ohjeistin, että laske ihmeessä, kun siinä kerta on selkeä laskutehtävä. Et vain merkitse sitä laskua siihen viereen ylös, vaan pelkän vastauksen.
Millaisessa mittakaavassa nuo arviointipyynnöt liikkuvat? Arviointi on tärkeä taito mutta se toimii vain kun luvut ovat tarpeeksi suuria ja epätarkkoja myös laskettaviksi, esim. jonkin tuotteen potentiaalisen markkinan koko tms.
🦄
Nämä ocat ihan tarkkoja laskuja, joissa ei käytetä sanaa "noin".
Ovatko luvut sen suuruisia, että päässä laskeminen on nopeaa?
Miten arviointitehtävien osaamistasoa arvioidaan? Työelämän arviointitilanteissa kun on olemassa sekä liian tarkka arvio että liian epätarkka arvio, toisin kuin esim. peruskoulutason yhtälöissä (joissa yleensä on ratkaisu).
🦄
Arviointi on kyllä mehukas aihe. Varsinkin talousarviointi. 😄
🦄
Vout käydä tutustumassa niiden tehtävien pöljyyteen tutustumalla kouluissa käytössä oleviin matikankirjoihin.
Ne arvoidaan ja tarkastetaan tasan samalla tavalla kuin laskutehtävätkin. Niissä on on yksi oikea vastaus, joka on tarkka.
No näillä tehtävillä ei ole mitään tekoa arvoinnin järkevän käytön kanssa. Ne ovat yksinkertaisesti vain typeriä tehtäviä.
Siltä ne kyllä kuulostavatkin...
Ymmärrän tuon niin, että sana "arvio" on mukana tehtävänannossa, koska jossain linjauksessa lukee, että estimoinnin oppiminen kuuluu suunnitelmaan, mutta:
- oppikirjan tekijä ei ole tutustunut estimointiin reaalielämässä eikä siten ole voinut skaalata sitä oppijan tasolle sopivaksi
- tehtävien arvioija ei ymmärrä lainkaan, mikä on hyvän estimoinnin (ei liian tarkka mutta ei liian epätarkkakaan) merkitys sekä työelämässä että arviointikriteerien kannalta.
🦄
Voisitko ystävällisesti kommentoida viimeisintä kommenttiani (yllä), mikäli ehdit. Lähinnä kiinnostaa, oletko samaa mieltä arvioni kanssa vai muuttaisitko sitä jotenkin.
🦄
Kuulustelin lapsilta kielten sanoja kokeeseen. Sitä ovat pyytäneet, eivät muuta. Matikassa ovat minua parempia vaikka lasken jotain minäkin.
Kielten sanojen kuulustelu on usein tarpeen.
Autoin,, jos osasin ja kun kaksoset olivat vielä pieniä. Neuvoin myös, mistä tietoa voi hakea ja miten sitä etsitään. Kannustin ja rohkaisin parhaani mukaan.
Autoin, jos kysyivät apua. Tytölläni oli vaikeuksia ymmärtää alkuun kirjallisia matematiikan tehtäviä. Pohdittiin yhdessä niitä. Hän kyllä teki varsinaisesti tehtävät.
Kouluissa ei aina pystytä yksilöllisesti opettamaan. Kotona voi vanhempi tehdä sen, jos tarve.
Eikö se nyt ole ihan normaalia jos lapsi pyytää apua mutta vanhemman tehtävä ei ole tehdä lapsensa läksyjä tämän puolesta vaan auttaa ymmärtämään si turha auttaa jos ei ymmärrä itsekään saanoo lapselle suoraan et ei tajua tai ymmärrä tai osaa
Meillä oli normaalia, että lapset tekevät läksynsä itse. Nehän on lasten läksyjä, ei vanhempien.
Olisin auttanut jos olisivat pyytäneet apua. Eivät pyytäneet. Paitsi lukion aikana, mutta ne jutut oli niin korkealentoista etten tiennyt niistä mitään, itsekin aikanaan lukion käyneenä.
Nyt ne opiskelee ulkomailla.
Ehdoton ei.
Ei kuulu kenenkään ruutuun.
Silti tuli insinööri ja opistosihteeri johdon asssintentiksi itävaltaan.
Siellä on ensimmäinen ehdoton ei. 😁
Itse ajattelen, että vanhempi joutuu kuitenkin muilla tavoin panostamaan lapsensa hyvinvointiin koulussa: täytyy huolehtia että lapsella on siellä vaatteet ja reppu (joillakin sen asemasta Vuittonin laukku 😂), aamu-/iltapäiväpalaa, mahdollisuus jutella koulussa tapahtuneista asioista aikuisen kanssa ja niin edelleen. Osa antaa lapsilleen paljon rahaa myös mm. meikkeihin ja hiusten muotoiluun. Miksi läksyt suljetaan pois tästä "ruudusta"? Eikö akateeminen menestys ole kuitenkin koko järjestelmän idea?
🦄
Kyllä lapsi huolehtii itse päälleen vaatteet ja repun kouluun. Ja ne läksytkin. Koulu läksyineen on lapsen työtä.
"Eikö akateeminen menestys ole kuitenkin koko järjestelmän idea?"
Maailman onnellisimmassa maassa jossa on Euroopan korkein työttömyysaste?
Rajua kasvua: Korkeasti koulutettujen työttömien määrä nousi huhtikuuhun 2025 mennessä vuodessa lähes 30 prosenttia.
Helsingin tilanne: Helsingissä korkeakoulutettujen työttömyys on kasvanut 61 prosenttia vuoden 2022 keväästä vuoteen 2025.
Tarkoituksenani ei ollut kritisoida kasvattamista itsenäisyyteen. Olinhan itsekin täysin itsenäinen läksyjeni kanssa.
Yritän sanoa saman asian vielä yleisemmällä tasolla: lapsi saa fyysiset resurssit vanhemmiltaan. Toivottavasti myös emotionaalista tukea. Jos hän tarvitsisi tukea läksyissä ja pyytäisi sitä, millä perusteella vanhempi pystyisi rajaamaan tuen vain fyysisiin resursseihin ja emotionaalisen tukeen siten, että älyllinen ponnistelu jätetään tuen ulkopuolelle?
Tämä kysymys nousi tuosta toteamuksesta "ei kuulu kenenkään ruutuun".
Repun hankkiminen siis kuuluu ruutuun, mutta eivät ne aktiviteetit, joihin reppua käytetään? Entä jos lasta kiusataan? Kuuluuko senkin ratkaiseminen mielestäsi lapselle yksin?
🦄
Kaikki startupit ostetaan ulkomaille heti, kun ne tarvitsevat isoja investointeja.
🦄
Opettajan huulet heiluu kyllä ja se mitä hän yrittää sanoa saattaa lukea kirjassa, mutta minä en nyt tuosta paljon mitään tajunnut. Joku nyt halusi hänestä kaverin ja yhteistä ioli haukkua minua.
Vanhat tuuppaa kuuppaan ja ovat oppineet vasurin ja ainut kenet minä tunnen ja on minun perässä on sitten oikeasti vasuri.
No johan tuli kommentteja kotiaineen kirjoittamisestani. Siinä jo tuli esseet ja moitteet. Olin 10-vuotias neljäsluokkalainen. 2026-04-16 09:06:23
Minä en moiti ketään, mutta ihmettelen suuresti, jos juuri missään koulussa tuotettavassa tekstissä ei saisi näkyä mielipide.
Eikö täällä olisi ketään peruskoulun opettajaa, joka voisi kommentoida asiaa?
🦄
Lapsien taitojen kehittyessä ei monellakaan vanhemmalla ole enää pedagokisia kykyjä opettaa lastaan "ohi oman tason".
Huomasin tämän esimerkiksi musiikin opinnoissa, tai urheilussa(molemmat tärkeitä elämässä menestymisessä).
Miksi ei voisi siis käyttää henkilöitä joilla on aiheisiin jo opeskeltu pätevyys?
Siitä kun saa aikamääreeseen sen parhaimman tuloksen.
Olkoon elämän alueella mikä tahansa aihe, ovat tavallaan vanhemmat osin kyvyttömiä opastamaan lastaan sen parhaan tiedon ja taidon saavuttamiseksi.
Toinen kysymys on taas se, haluavatko vanhemmat lapsestaan ikäistään kehittyneimpiä. Kolmas kysymys voisi olla se, onko se lapsen elämän kannalta positiivinen vai negatiivinen asia?!
Mutta, pääosin energinen lapsi sopivassa opiskeluympäristössä on valtava yhteiskunnallinen voimavara. Suurempi mitä ne 100 Wolt kuskia.
AV
Meinaan vain sitä ettei se koulutodistuksen arvosana merkkaa kovinkaan paljoa siinä miten ihminen elämässään hyvin henkisellä puolella menestyisi.
Jokainen ihminen kun on osa kokonaisuutta jossa on mukana henkinen kehittyminen , fyysinen kehittyminen ja siihen tukevana kouluopinnot.
AV