Meillä analyyttisen filosofian pohjalta koulutetuilla on hyvin epämääräinen käsitys dialektiikasta ja dialektisesta logiikasta.
Olen ymmärtänyt että se on paljolti sitä, että asiat ovat yleensä toisaalta ja toisaalta ja harvemmin joko tai.
Esim. universumi on toisaalta ääretön ja toisaalta äärellinen. Se on ääretön, koska ei ole rajaa, pallopintaa tms., ja siinä on kaikki tila. Mutta äärellinen, koska ulkopuolta ei ole olemassakaan ja sillä on koko. Koko ei ole tarkka vaan summittainen, koska tila, aika ja materia ovat suhteellisia.
Tila, aika ja materia ovat toisaalta erillisiä, mutta toisaalta ne ovat suhteellisia. Erillisiä, koska ne todella ovat eri asioita, mutta suhteellisia, koska kaikki kolme aina esiintyvät yhdessä. Erillisinä niitä ei esiinny.
Näin kokonaisuuden ja osien suhde on myös dialektinen. Pitää erottaa kaikkeus ja sen osauniversumit. Ymmärryksen kehittyessä toisesta se vaikuttaa toiseen. Jolloin teoria universumista kehittyy aina kun galaksitutkimus edistyy, ja kun tarvittava muutos universumin teoriassa tehdään, se vaikuttaa taas galaksitytkimukseen ja näin ikuisesti.
Nyt on havaittu, että universumi on galaksien verkosto lähellä ja kaukana, ja kaukana on kehittyneitä massiivisia galakseja ilmestynyt näkökenttään. Miten se vaikuttaa universumin teoriaan? Ja kun vaikutus on työstetty, miten se vaikuttaa galaksitutkimukseen?
Dialektiikka
8
220
Vastaukset
- Anonyymi00001
Menee puurot ja vellit vähän sekaisin.
"Se on ääretön, koska ei ole rajaa, pallopintaa tms."
Ei pallopinta ole ääretön, vaikka se rajaton onkin. Sen pinta-ala on tarkasti määriteltävissä.
"Tila, aika ja materia ovat toisaalta erillisiä, mutta toisaalta ne ovat suhteellisia. Erillisiä, koska ne todella ovat eri asioita, mutta suhteellisia, koska kaikki kolme aina esiintyvät yhdessä. Erillisinä niitä ei esiinny."
Tämä taas on täyttä stiignafuuliaa. Tila voi olla ilman aikaa ja ilman materiaa. Tila on geometrinen suure. Materian olemassaolo ei ole aikaan sidottua, eikä aika materiaan.En minä pallopinnasta sanonut muuta kuin että sitä ei ole universumilla, vaikka se on pallomainen tila, koska se on rajaton.
Suhteellisuus on tosiasia, ei stiignafuuliaa. Alku ja laajeneminen ovat stiignafuuliaa, niitä ei todellisuudessa ole, ei edes voi olla, ne ovat mahdottomuuksia.
- Anonyymi00002
Mun mielestä tila itsessään ei ole ääretön. Vaan äärettömyyden saa aikaan liike, dimensiot ja ajan manipulointi niin että sama aurinkokunta voi olla itsenäinen esim. Triljoonassa eri aika taskussa vaikkapa 1/2 sekunnin välein.
Oon myös ajatellut että E = mc^2 kaavassa massa olisi tavallaan kolmas c. Eli E = tilavuus. E = c^3. Siten massan määrä rajoittaisi suoraan avaruuden tilavuuden kokoa.
Tämä on tietenkin hypoteesi jolta puuttuu matemaattis-fysikaalinen korrektius.
Tilavuus äärellinen, Aika ikuinen ja ääretön.Jotenkin noin, kuin sanot.
Tilavuus äärellinen, ilman pallopintaa, ulkopuoleton, sisältää kaikki, siis rajaton, siinä mielessä ääretön.
Aika liittyy liikkeeseen. Universumi ei liiku, sen osat liikkuvat. Universumi ei ala eikä lopu, ikuinen.
Materian määrä muuttumaton. Aineen ja energian siis, vaikka voivat muuttua toisikseen. Osista toiseen voi siirtyä materiaa.
Siis universumissa, kaiken kokonaisuudessa, osissa on toisin.
Ja nämä kolme ovat suhteellisia, aika, avaruus, materia.
Alkua ei ole, eikä laajenemista. Osat alkavat, galaksit syntyvät ja kehittyvät niinkuin kehittyvät ja liikkuvat miten liikkuvat, ei tiedetä vielä tarkasti. Etääntymistä BBn mukaisesti ei ole, se on näennäistä, johtuu havaintojen väärästä tulkinnasta, ja väärästä mallista, todellisuudessa ei ole.
- Anonyymi00003
"Meillä analyyttisen filosofian pohjalta koulutetuilla on hyvin epämääräinen käsitys dialektiikasta ja dialektisesta logiikasta."
Se on ensin ollut keskustelutaktiikkaa kahden väittelijän välillä,
sitten myöhemmin Hegel laajensi sen metafysiikkaan, Marx teki oman
version, Lenin vielä omansa.
Analyyttinen filosofia syntyi tarpeesta, käsiterunous oli aikaisemmin
yleistä, oli tarpeellista selventää mistä oli oikeastaan kyse.
Se lähti jo Liebnizin aikaan liikkelle ja on jatkunut edelleen.
Mitä BB:n tulee, Big Bang ei ole dialektinen siinä mielessä että se sisältäisi ristiriidan — se on pikemminkin singulariteetti, raja jossa fysiikan käsitteet hajoavat. Ennen Big Bangia ei ole "ennen", koska aika itsessään alkoi. Tämä on analyyttisesti kiusallinen tilanne: kysymys "mitä oli ennen?" on kategoriavirhe, kuten kysyä mitä on pohjoisen navasta pohjoiseen.
Mutta dialektisesti ajatellen juuri tämä on mielenkiintoista. Big Bang on kohta jossa teoria törmää omiin rajoihinsa, singulariteetti tarkoittaa että malli tuottaa äärettömyyksiä, mikä on merkki siitä että käsitteet ovat riittämättömiä.
Kvanttimekaniikka ja yleinen suhteellisuusteoria ovat ristiriidassa juuri tässä pisteessä. Se ristiriita on dialektinen signaali: tarvitaan uusi käsite, kvanttigravitaatio tai jokin muu, joka ylittää molemmat.
Niin että Big Bangin "dialektiikka" on tässä: se on piste jossa nykyinen teoria pakottaa itsensä yli oman rajansa. Ei sisäinen ristiriita Big Bangissa itsessään, vaan ristiriita teorioiden välillä jotka molemmat ovat oikeita omalla alueellaan mutta eivät sovi yhteen siellä missä niiden pitäisi kohdata.
Dialektinen rakenne on siis fysiikan käsitteistössä, ei universumin alkuräjähdyksessä sinänsä.
Toisaalta voisimme hyljätä dialektiikan teminä ja käyttää sitä implisiittisesti.
Mihin näistä itse päädyt?Voidaan ottaa äärettömyyden sijaan uusi käsite ja pisin mahdollinen etäisyys yhdeksi muuttujaksi.
Universumi on ikuinen ja mahtava ja pallomainen ja sen halkaisija voidaan vähitellen arvioida. Ulkopuolta ei ole, mutta kaikkea ei havaita.
Toisaalta äärellinen ja toisaalta ääretön. Mahtava.
Alku ei tarvitse dialektiikkaa. Ikuinen mikä ikuinen.
Kaikki vaan paljon tarkemmin. Universumi. Aika, Liike. Avaruus. Materia. Energia. Toisaalta sellaisia ja toisaalta sellaisia. Tai absoluuttisia.
Ja universumi erikseen. Havaittava universumi erikseen. Osauniversumimme erikseen. Ei saa sekoittaa oikeita eroja, todellisuudessa olevia eroja. BB sekoittaa. Teorian pitää olla universumista, ei mistään osasta. Siihen kuuluu sekin osa, mitä ei havaita.- Anonyymi00004
santtunen2 kirjoitti:
Voidaan ottaa äärettömyyden sijaan uusi käsite ja pisin mahdollinen etäisyys yhdeksi muuttujaksi.
Universumi on ikuinen ja mahtava ja pallomainen ja sen halkaisija voidaan vähitellen arvioida. Ulkopuolta ei ole, mutta kaikkea ei havaita.
Toisaalta äärellinen ja toisaalta ääretön. Mahtava.
Alku ei tarvitse dialektiikkaa. Ikuinen mikä ikuinen.
Kaikki vaan paljon tarkemmin. Universumi. Aika, Liike. Avaruus. Materia. Energia. Toisaalta sellaisia ja toisaalta sellaisia. Tai absoluuttisia.
Ja universumi erikseen. Havaittava universumi erikseen. Osauniversumimme erikseen. Ei saa sekoittaa oikeita eroja, todellisuudessa olevia eroja. BB sekoittaa. Teorian pitää olla universumista, ei mistään osasta. Siihen kuuluu sekin osa, mitä ei havaita."Ikuinen on vahva oletus — se siirtää kysymyksen eikä vastaa siihen. Mistä tiedämme että universumi on ikuinen eikä esimerkiksi syklinen, tai että aika itse alkoi?"
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1311374
- 103889
- 75723
- 51615
Koillis motor
Kyllä on mennyt palvelu alas ku lehmänhäntä, sovitut asiat ja luvatut soitot pitää hoitaa eikä tehä oharia, täysin tumpa15543ABC: n kahvilan uusi nimi matkimalla
Kahvia ja virvokkeita myytiin aikoinaan ÄKKI-VANNIN KAHVILASSA Haapavedellä ja paikalliset sanoivat sitä haussia "Tuhann40484Kylillä ei ole näkynyt? Missä luuraat nainen?
Olisit soittanut mulle nainen. Oltais voitu nähdä vaikka laavulla. Miksi pelkäät minua? Eihän siinä ole mitään järkeä. m153461Tehdäänkö tänään toiveista totta?
Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..35432Rydman sivuutti mutupohjalta asiantuntija-arviot tutkimusrahoitusta myönnettäessä
Onko Rydman sopiva tai kykenevä toimimaan ministerinä? Ei ole. Ministerit ovat joutuneet puhuteltaviksi vähemmästäkin;182401- 26399