(Teemana) Ujous - mitä se on? Millainen ujo ihminen on?

Näissä keskusteluissa on ollut aika paljon puhetta ujoudesta sekä viittauksia ujouteen.
Mitä se ujous oikein viime kädessä on?
Huomasin yhtäkkiä että olenkin vähän pihalla. Ehkä mä pyörittelin tota äsken "hitusen" liikaa päässäni :P

Itse oon itsevarma tyyppi kaikessa muussa paitsi naisten suhteen (siis vain sellaisten joihin oon esim. vähänkin ihastunut)!? Ja vain naisten kohdalla olen siis käsittääkseni ujo.

Onko ujous itsevarmuuden puutetta tilanteessa jossa ollaan (yleensä tai etenkin) toisen sukupuolen kanssa kanssakäymisissä? Jotenkin kuitenkin tuntuis että ei. Ujous vaan ON, en osaa selittää? Äh!

pikku.nainen:kin tais muistaakseni sanoa jossain että ujous ja itsevarmuus on kaksi eri asiaa. Näinkö se aina on?

Jossain keskustelussa joku heitti:

"On äärettömän söpöä jos tyttö vaikuttaa ujolta, siitä näkee että empatiakykyä on."

Todella, näinhän sen täytyy olla! Mitä muuta ujous kertoo ihmisestä? Tai kääntäen; millainen ujo ihminen ei voi olla? Jos nyt ei absoluuttisia totuuksia voi ollakaan, niin kertokaa mielipiteitä, kokemuksia?

Itse oon ollut huomaavinani että ujot ihmiset on aina tosi mukavia ja symppiksiä tyyppejä, jotka ei oo ensimmäisenä loukkaamassa muita. Onko ujo aina tunne-älykäs? Tai keskimäärin tunneälykkäämpi?
Vaiko ei vaan ujouttaan uskalla päästää mörköjä suustaan?

Tässä jotain heittoja keskustelun avaamiseksi :)

Tulikohan sekavaa heittoa...
51697
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Mun mielestä kaikki ihmiset on ujoja jossain määrin. Jotkut näyttävät sen ympäristölleen ja jotkut pitävät visusti salassa ja peittävät sen ylimielisyydellä ja uhoamisella.
Itse kuulun ensiksimainittuhin ja se on mulle ainoa vaihtoehto koska en halua näytellä jotain muuta mitä en ole.

Ujous on mulle hyvien fiilisten tuomaa häkeltymistä joka pistää toisinaan sanattomaksi ja olon tukalaksi. Sen takia juuri ujostelemme vastakkaisen sukupuolen seurassa koska tunnemme jotain niin positiivisesti vahvaa että se pistää meidät sekaisin.

Ujokin voi olla itseään kunnioittava, itsevarma ihminen joka ei ota paskaa keneltäkään niskaansa. Harmi vaan että ujous nyky-yhteiskunnassa yritetään pikemminkin piilottaa kovan kuoren taakse joka johtaa siihen että ne ketkä eivät rupea teeskentelemään, voivat sairastua henkiseen pahoinvointiin koska elinympäristö ei ole heille samanlainen mitä he itse ovat.

Suurimmaksi osaksi varmaan nuoret ihmiset ovat näitä "roolinvetäjiä" mutta myös vanhempia ihmisiä on tullut vastaan jotka eivät ole oikein sinut vielä itsensä ja tämän ujouden kanssa.

Muut olkoon mitä mieltä haluavat, tämä oli meikäläisen näkemys asiaan.

Äänestä
  • "Ujous on mulle hyvien fiilisten tuomaa häkeltymistä joka pistää toisinaan sanattomaksi ja olon tukalaksi. Sen takia juuri ujostelemme vastakkaisen sukupuolen seurassa koska tunnemme jotain niin positiivisesti vahvaa että se pistää meidät sekaisin."

    Olipa hyvin sanottu. Ujoudessahan onkin ironiaa kerrakseen.

    Äänestä

  • M-30 kirjoitti:

    "Ujous on mulle hyvien fiilisten tuomaa häkeltymistä joka pistää toisinaan sanattomaksi ja olon tukalaksi. Sen takia juuri ujostelemme vastakkaisen sukupuolen seurassa koska tunnemme jotain niin positiivisesti vahvaa että se pistää meidät sekaisin."

    Olipa hyvin sanottu. Ujoudessahan onkin ironiaa kerrakseen.

    ..ujoudessa on ironiaa kerrakseen. Yllättää joka kerta. Hyökkää nurkan takaa kimppuun ku sitä ei todellakaan kaipais. Pakottaa kattomaan pois päin ja olemaan sanomatta asioita. Pistää koko sisimmän ihan rullalle ku siitä pitäs jotain antaa. Tää viimenen on musta kaikista hauskin.. Ujous pakottaa miettimään liikaa.. =) Siihenhän se sitte varmaan monilla kaatuuki. Syvällisten pohdintojen jälkeen voi itseään lohduttaakseen todeta että "ei siitä varmaan ois kuitenkaan mitään tullu."

    Sitä se ujous mun mielestä on...

    Äänestä

Minusta tuntuu, että ujous on herkkyyttä, halua suojella itseään. Uusiin ihmisiin tutustuminen on vaikeaa, koska itsen suojelutarve on voimakas. Avautuminen läheisille voi olla vaikeaa, koska haluaa suojella itseään muiden reaktioilta jne.

Ujous liitetäänkin usein herkkyyteen, esimerkiksi empatia on mielestäni seurausta herkkyydestä. On helppo omaksua toisen tilanne, jos on herkkä. Herkkä ihminen on myös toisille mukava, koska haluaa, että itselle ollaan mukavia. Herkät ihmiset ovat myös hyvin kosketuksissa omiin tunteisiinsa ja yleensä tuntevat itsensä hyvin.

Kaikista raivostuttavin ujouteen liitetty oletus on se, että ujo olisi epävarma ja, että hänellä olisi huono itsetunto. Olen ujo mutta en epävarma ja itsetuntoni on hyvä. Kuten joku jo aiemmin sanoi, olen myös sellainen, etten hyväksy paskan kaatamista niskaani tai epäkunnioittavaa käytöstä. Ihmiset usein luulevat, että minua voi kohdella huonosti, koska olen ujo, ja järkyttyvät kun ei voikaan.

Ujoutta tosiaan on vaikea selittää :)

Äänestä

Mä taidan jollakin lailla lukeutua sit niihin ihmisiin jotka salaa ujouttaan niin hyvin että sitä ei muut huomaa. Yleensä mä yritän olla sellanen muista piittaamaton viilipytty, se on niin iskostunu jo muhun että sitä ei tarvi edes yrittää enään pitää yllä. Toisinaan olo on ihan tavallinen ja tuntuu että ei ujostuta yhtään ja on avoimempi muille.
Mutta onko kyse sittenkin huonosta itsetunnosta? Olen kohtalaisen yksinäinen ja pidän omaa profiilia, joskus asioita tulee ajateltua liikaa. Naisia on jokunen ollut, mutta koskaan en ole niitä live-elämästä ettiny, ei vaan kykene! Muuten olen omasta mielestäni kaikinpuolin ok nuorimies, fiksukin.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


M-30 kirjoitti:

Näissä keskusteluissa on ollut aika paljon puhetta ujoudesta sekä viittauksia ujouteen.
Mitä se ujous oikein viime kädessä on?
Huomasin yhtäkkiä että olenkin vähän pihalla. Ehkä mä pyörittelin tota äsken "hitusen" liikaa päässäni :P

Itse oon itsevarma tyyppi kaikessa muussa paitsi naisten suhteen (siis vain sellaisten joihin oon esim. vähänkin ihastunut)!? Ja vain naisten kohdalla olen siis käsittääkseni ujo.

Onko ujous itsevarmuuden puutetta tilanteessa jossa ollaan (yleensä tai etenkin) toisen sukupuolen kanssa kanssakäymisissä? Jotenkin kuitenkin tuntuis että ei. Ujous vaan ON, en osaa selittää? Äh!

pikku.nainen:kin tais muistaakseni sanoa jossain että ujous ja itsevarmuus on kaksi eri asiaa. Näinkö se aina on?

Jossain keskustelussa joku heitti:

"On äärettömän söpöä jos tyttö vaikuttaa ujolta, siitä näkee että empatiakykyä on."

Todella, näinhän sen täytyy olla! Mitä muuta ujous kertoo ihmisestä? Tai kääntäen; millainen ujo ihminen ei voi olla? Jos nyt ei absoluuttisia totuuksia voi ollakaan, niin kertokaa mielipiteitä, kokemuksia?

Itse oon ollut huomaavinani että ujot ihmiset on aina tosi mukavia ja symppiksiä tyyppejä, jotka ei oo ensimmäisenä loukkaamassa muita. Onko ujo aina tunne-älykäs? Tai keskimäärin tunneälykkäämpi?
Vaiko ei vaan ujouttaan uskalla päästää mörköjä suustaan?

Tässä jotain heittoja keskustelun avaamiseksi :)

Tulikohan sekavaa heittoa...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu