Sapiensin absoluuttinen sosiologismi

Sosiologia kuulostaa hunajaiselta ansalta, johon ytimeen pääsemällä kuollaan koko sapiens.

Ilman sosiologiaa on vaikeata, mutta ei se sosiologia ole itseistarkoituskaan ihmiselle.


Olisi olemassa sosiologian kehityksen vaiheita.

Kuvittelen intialaispohjaista sosiologiaa.
Parhaimmillaan se olisi ollut sitä, että isossa isossa hallissa, jos kyse on pohjoisesta ja etelässä voi tapahtua ulkosalla, ovat kaikki mahdolliset ihmiset yhdessä.

Sairaat, kuolevat, vangit, lapset, naiset, miehet, rikkaat, köyhät, rodulliset, syntyvät, seksiä tekevät, johtajat ja alamaiset, nälkäiset ja kylläiset, ulostavat ja peseytyvät ja kaikki mahdollinen ihmisen aines.

Se on elämän huipennusta, jossa ei ole yhtään tilaa olla ja ihmiset ovat keskenään 24/7.

Ihmisyys näkyy suoraan toisista ja mitään ole salattavaa.

Lapset näkevät rakastavaisia, kuolevia. Spitaaliset ovat vieri vierin muiden kanssa. Johtajat kärsivät pienuudesta työnarkomaanin vieressä ja paljon paljon muutakin.

Ihmiset vihaisivat avoimesti ja tuhoaisivat kaikki seinät ja rajoitteet. Heidän mielestään parasta on olla sellaisenaan yhdessä.