Poronkasvatus yhteiskuntakelpoiseksi

hyvä aloite !

Köntsät lahkeeseen

Allekirjoitettu

Paras aloite vuosikymmeniin.
Allekirjoitettu.

Allekirjoitettu

Asialliset oli perustelut joten allekirjoitin.

Kansalaisaloitteen tiedot
Kansalaisaloitteen otsikko
Poronkasvatus yhteiskuntakelpoiseksi
Aloitteen päiväys
1.5.2026
Aloitteen muoto
Ehdotus lainvalmisteluun ryhtymisestä
Aloitteen sisältö
Poronhoitolaki (848/1990) on annettu viime vuosituhannella. Se on jäänyt pahasti jälkeen yhteiskunnassa tapahtuneen kehityksen ja ilmastomuutoksen vuoksi. Poronkasvatuksessa vallitsee kestämätön mafiaan verrattava kulttuuri, valtion maksamien korvausten väärinkäyttö. Oikeusjuttuja petoksista, lemmikkikoirien ampumisista ja muista poroharrastukseen liittyvistä väärinkäytöksistä on oikeusistuimissa vireillä lukuisia tapauksia.
Poronhoito nykyisillä säädöksillä ei ole enää tarkoituksenmukaista, se aiheuttaa erittäin suurta ristiriitaa ja merkittävää vahinkoa toisen omaisuudelle erityisesti eteläisissä paliskunnissa. Se aiheuttaa myös kohtuuttomia kustannuksia valtiontaloudelle.

Tämän lakialoitteen tarkoituksena on saattaa poronkasvatus saamelaisalueen eteläpuolella yhteiskunnallisesti hyväksyttävälle tasolle. Samalla säästyy valtion varoja noin 15 miljoonaa euroa, kun kolarikorvaukset poistuvat ja petokorvaukset vähenevät.

Lakialoitteessa esitetään poronhoitolain muuttamista siten, että 31 §:ään lisätään uusi momentti: Poronkasvatusta saa harjoittaa ainoastaan tarhattuna läpi vuoden saamelaisalueen eteläpuolella.
Lakialoitteessa esitetään poistettavaksi poronhoitolain 42 §:n toisesta momentista poronhoitajan oikeus ampua lemmikkeinä pidettäviä koiria

Perustelut
Petokorvauksiin on varattu 11milj. euroa vuodessa ja petovahinkojen ilmoituksissa on ilmennyt vakavia vääränkäytöksiä. Poroisäntiä on haastettu oikeuteen ja tuomittu väärinkäytöksistä. Petokorvausten maksatus on jäädytettävä ja väärinkäytösten yleisyydestä tehtävä selvitys. Poronvasojen tuonti pohjoisista paliskunnista eteläisiin paliskuntiin maanteillä yliajettavaksi ja petojen ruoaksi on yksiselitteisesti kiellettävä. Kolarikorvauksiin poronomistajille käytetään valtion varoja vuosittain noin 4 miljoonaa euroa.

Liikennevakuutuskeskus maksoi vuosina (2019-2023) porokolareista aiheutuneita vahingonkorvauksia porojen omistajille yhteensä noin 18,2 miljoonaa euroa, eli keskimäärin noin 3,65 miljoonaa euroa vuodessa. Keskimäärin yhdestä porosta on maksettu poron omistajalle korvausta noin 885 euroa. (Liikennevakuutuskeskus 2024). Poron korvausarvon määrittää porolajin keskipaino, poron lihan keskimääräinen kilohinta, sekä poron siitoskerroin. Korvausarvot määritellään vuosittain Liikennevakuutuskeskuksen toimesta Paliskuntain yhdistyksen esityksestä. (Liikennevirasto).
Porotalouden kannalta poroista maksettavat vahingonkorvaukset ovat tuntuvia. Liikennevahinkojen lisäksi poronomistajille maksetaan petoeläinten aiheuttamien petovahinkojen korvauksia. Peto- ja liikennevahingot ovat yhdessä muodostaneet vuosina (2019-2023) 28 – 42 % poroelinkeinon tuloista, (Paliskuntain yhdistys 2024). Petovahinkojen osuus korvauksista on suurempi kuin liikennevahinkojen, mutta liikennevahinkojen korvaukset ovat merkittävä valtion maksama tulonlähde porotaloudelle.

Ajoneuvojen omistajille koituu porokolarikorjauksista vuosittain noin 20 miljoonan euron kustannukset. Porokolareita tapahtuu keskimäärin 4183 vuodessa.
(Ajalla 2014-2023). Yhden auton korjauskulut ovat helposti noin 4500 €.
Tämä jää ajoneuvon omistajan maksettavaksi, mikäli ei ole vakuutusta.
Porokolarissa osallisena oleviin ajoneuvoihin aiheutuu aineellisia vahinkoja. Näitä omaisuusvahinkoja korvaa vain vapaaehtoiseen kaskovakuutukseen kuuluva hirvivahinkovakuutus. Korvauksiin liittyy yleensä myös omavastuu, eikä vakuutus korvaa poron väistämisestä aiheutuneita vahinkoja. Omaisuusvahinkojen on arvioitu olevan vuositasolla 10 miljoonaa euroa (Kinnunen ym. 2011), 12 miljoonaa euroa (Nieminen 2012) ja 15-20 miljoonaa euroa (Jokela 2018).
Lähde: Vikki Mattila 2/2025, Opinnäytetyö / poliisi (AMK).

Porokolareille altteimmat tieosuudet ovat valtatie 20 välillä Pudasjärven Panumanjärvi - Taivalkoski, sekä valtatie 5 välillä Kuusamo-Ruka. Turistit ja matkailijat ovat kokemattomuutensa vuoksi riskiryhmää, yllättävien teille säntäävien porojen hallitessa pohjoisen tieliikennettä. Myöhäissyksyllä teiden suolausten myötä porot tulevat teille nuolemaan suolaa, mikä aiheuttaa pimeän aikakauden huonon näkyvyyden vuoksi kolareita.
Porot hidastavat liikennettä pysäyttämällä ajoneuvoja, josta aiheutuu lisää polttoainepäästöjä ja kustannuksia.

Porokolareiden vaikutus liikenneturvallisuudelle suhteutettuna muihin eläimiin on poronhoitoalueella merkittävä. Poronhoitoalueella tapahtui vuoden 2023 aikana 4504 porokolaria. Samana vuonna poronhoitoalueen paikkakunnilla tapahtui vain 178 riistaeläinkolaria.
Riistaeläinkolarien osallisena oli poronhoitoalueella joko metsäkauriita tai hirviä.
Porokolareista poron omistajalle aiheutuneen vahingon korvaa Liikennevakuutuskeskus. Liikennevakuutuskeskus puolestaan perii rahat autoilijoilta liikennevakuutusmaksuina. Poron omistajalla ei ole porokolareissa omavastuuta. (Nieminen 2012).

Poronhoitolain perusteluihin 31 §:n osalta on lisättävä täsmennys muista erityiseen käyttöön otetuista alueista, joilla ei poronkasvatusta saamelaisalueen ulkopuolella harjoiteta. Näitä tulkitaan oikeuskäytännössä olevan esim. hautausmaat, tehdasalueet, kesämökkien tontit ja piha-alueet, elinkeinotoiminnassa olevat kiinteistöt, yksityiset ja julkiset tiet, taajama-alueet, päiväkodit ja koulut, uimarannat sekä muut yleiset virkistymis- ja kokoontumisalueet.


Poronhoitoharrastelu eteläisillä poronhoitoalueilla haittaa vuosittain yli sataatuhatta ihmistä sekä aiheuttaa valtavasti vaaratilanteita. Harrastelu häiritsee mm asukkaita, mökkiläisiä, autoilijoita, ammattiautoilijoita, elinkeinonharjoittajia, metsästäjiä, kotieläimiä, turisteja ja matkailijoita.

Asukkaat ja mökkiläiset kokevat porojen tekevän haittaa sekä pihoilla, että metsissä. Pihoilla istutukset, kasvimaat, hedelmäpuut, koristekasvit, marjapensaat ja kaikenlainen pienviljely tuhoutuu, porojen syödessä näitä. Porojen ulosteita ja virtsaa on nurmikkoalueilla, terasseilla, portaikoilla, ulkorakennusten nurkkauksilla ja autokatosten sisuksissa ym. Ulosteiden ja virtsan hajut eivät lähde pesuaineilla terassilaudoista, ainoa keino saada hajut ja jäljet pois, on purkaa terassi ja rakentaa uusi purettavaksi. Porot siis aiheuttavat haittaa kiinteistöjen omistajille, sekä kiinteistöjen vapaalle käytölle.


Leikkivät pikkulapset sekä huonosti liikkuvat vanhukset ovat vaarassa tulla säntäilevän porolauman tai yksittäisen poukkoilevan poron tallomaksi. Erityisesti kiiman tai sarvien kasvun aikana hirvasporot voivat olla todella arvaamattomia ja aggressiivisia. Lisääntynyt talvinen tarharuokinta on kesyttänyt poroa, mikä vaikuttaa sen arkailemattomaan kulkemiseen asuinrakennusten ja mökkien pihapiireissä.
Kotieläimet kuten koirat häiriintyvät pihoille tulevista poroista. Ne haukkuvat tarhoissaan ja pitävät ympäristön hereillä. Pitkäkestoinen univaje heikentää tutkitusti ihmisen terveyttä, lisää riskiä sairastua useisiin erilaisiin sairauksiin sekä heikentää suorituskykyä.
Laki sanoo: Porot eivät saa aiheuttaa vahinkoa maa- ja metsätaloudelle eivätkä pihoille.
Lähde: Poronhoitolaki (848/1990) 31 §.

Porot kokoontuvat räkkäaikana tuulisille avohakatuille vaaranrinteille, jossa ne aiheuttavat haittaa tuhoamalla osan havupuiden istutustaimista ja syömällä lehtipuiden taimia. Havupuiden kasvaessa ja tuuliolojen pienetessä porot siirtyvät uusille alueille ja jäljelle jää vajaapuustoinen havupuumetsä. Tämän jälkeen lehtipuuvesakko jatkaa kasvuaan alikasvuisena eikä vartu ainespuuksi. Kiima-aikana porot kokoontuvat samoille alueille syksyisin ja hankaavat sarviaan 1-2 metrisiin taimiin aiheuttaen niiden kuolemisia. Tämän seurauksena metsän uudistuminen viivästyy 10-20 vuotta ja jää usein vajaapuustoiseksi.

Poronhoitoharrastelijat ovat välinpitämättömiä huolehtimaan porojen aiheuttamista hankaluuksista ja tuhoista. Puheluihin tuskin vastataan, paikan päälle ei tulla eikä aitauksia rakenneta.
Paliskunta on velvollinen rakentamaan aidan, muun laitteen tai rakennelman viljelysten ja muualla kuin saamelaisten kotiseutualueella myös puutarhojen, vakinaisten asuntojen pihojen ja muiden erityiseen käyttöön otettujen alueiden suojaamiseksi poroilta.
Aitaamisvelvollisuuden edellytyksenä on, että aitaaminen on tarpeen vahinkojen estämiseksi ja että rakentamiskustannukset ovat kohtuulliset aitaamisesta todennäköisesti saatavaan hyötyyn verrattuna. Riidan aitaamisvelvollisuudesta ratkaisee arvioimislautakunta.












Porot karkkoavat Lapissa häiritsevää räkkää siis puuttomien tuntureiden laelle missä tuulet hoitavat häiritsevät itikat pois ja antavat poroille mahdollisuuden levähtää rauhassa. Eteläisillä poronhoitoalueilla poroilla ei ole tätä mahdollisuutta, joten ne hakeutuvat myös teille, missä tuulee, mutta on suuri kolarivaara.
Poronhoito on paljolti riippuvainen laajoista yhtenäisistä laidunalueista ja niiden ympärille muodostuneesta ns. laidunkierrosta. Eteläisillä poronhoitoalueilla ei poroille ole tällaista luontaista mahdollisuutta kiertää laiduntamassa, tiheän asutuksen, teollisuuden, metsänhoidon, suuresti risteilevän tiestön sekä uutena tulokkaana tuulivoimaloiden vuoksi.

Poronhoitoharrastelu ei tule olla sallittua pelkästään itsekkäiden, vastuuttomien ja välinpitämättömien poroharrastelijoiden halun vuoksi. Porotalouden kannattavuus saavutettiin saamelaisten kotiseutualueella, ei harrastelijoiden keskuudessa.
Eläimistä tulee huolehtia niiden parhaat elinolot huomioiden.