Hey yoma boy, koska viimeksi olet itkenyt sponttaanisti ja miksi?
Oletko kova itkeskelijä?
Anonyymi-ap
14251
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Aspergeri kun olen, niin olen hyvä imitoimaan tunteita. Yksi päivä ajattelin kokeilla harjoitella itkemistä. No siinä sitten itsekseni vollotin, mutta en oikein ymmärtänyt mikä sen pointti on. Alkoi vaan väsyttämään ja kurkku tuli kipeäksi. Päätin että tämä on tunne jota minun ei tarvitse edes oppia imitoimaan. Sama kun hankkisi itselleen ehdoin tahdoin flunssan.
Niin, tekö ette sitten koskaan itke?
No en mäkä, paitsi pari vuotta sitten. Kun hän täällä kertoi, ettei elä ees syksyyn. Niin sillon mulla puskahti. Mutta tietääkseni on vieläki hengissä. Meillä kun kotona oli itkeminen äärimmäisen kiellettyä.
En itke. Joskus kyllä herkistyn ja saattaa tulla ilon kyynel silmään. Mutta surusta en tykkää itkeä, eikä se oikein minulta luonnistu.
Saatan herkistyä leffoista ja/ tai kirjoista, sekä eläinten surullisista kohtaloista, mutta en harrasta mitään huutoitkua.
Kun tunnelataus on vahva, tulee kyyneleet väkisin silmiin. En muuten. 🥹💧
Taidat olla samanlainen eläytyjä kuin itsekin olen.
Tämä eläytyminen ja leffan juonessa mukana eläminen on aika tavallista. Menen helposti mukaan juonen käänteisiin ja tunnelmaan.
Tämä on myös syy, miksi en koskaan katso kauhuleffoja. En vaan pysty. Ahdistaa!
Ne jäävät mielenpohjalle elämään ja kummittelemaan.
En itsekään pysty katsomaan kauhuja, varsinkaan sellaisia, joissa joku psy ko paa tti metsästää seuraavaa uhria, kun ne ovat niin todentuntuisia.
Itkin ihan hommetisti silloin, kun erosin. Pääasiassa sitä epäonnistumisen tunnetta, mutta myös kiellettyjä tunteita toista ihmistä kohtaan eli syksystä 23 syksyyn 24.
Ne oli niitä aikoja, kun kuvittelin, että en selviä ja elämä oli ihan palasina. Niistä kivuista kun nousee, niin koen, että olen vahvempi. Eikä mua saa enää kukaan "naapurin jorma" palasiksi.
Kuten olen aiemmin sanonut, niin yksin olemiseen tottuu ja siitä oppii nauttimaan. Ei tavallaan halua päästää enää ketään niin lähelle, että menettää mielenrauhansa.
En silti koskaan halua sanoa, että ei koskaan, jos oikea ihminen osuisi kohdalle, mutta kyllä se paljon vaatisi, koska annan myös itsestäni paljon.
https://youtu.be/LO-z6UVo5i8?is=vb2VPaMsTdUvJMmf
"Mä hajosin, sait mut vainoihin sait sekasin - Toivon et tätä kokemaan tuu, mut tiedäksä tältä se tuntuu uu uu..."
Just itkin so what
Itkeminen kuuluu naisille, lapsille, sekä feministisille miehille.
Mies ei itke.
Siis mitä?? Tietenkin itkeminen kuuluu myös miehille. Se ei ole mikään sukupuolisidonnainen asia.
Aletheias
Tinderinaisille sopii laulu pillitä elli pillitä sanotaanko laulussa unohda minut minut mentävä on mut kun tulen takaisin luikertelen sun puutarhaas pillitä elli pillitä
Olen melko helposti itkevää sorttia. Oman elämän tunnekokemusten lisäksi elokuvat, kirjat, jotkut liikuttavat somepostaukset jne . herkistävät helposti.
Viimeksi itkin eilen. Taisin itkeä vähän väsymystä ja pientä elämäntuskaa, mutta se meni aika nopeasti ohi. Itku puhdistaa 😊
Aletheias