Historiassa ei ole ollut huonompaa aikaa olla kommunisti

Ei tää persutrolli tunnu oppivan, samaa törkyä joka päivä.

Ei joudu vankilaan kirjoituksia poistava ja nettiä katkova palstan omistajakaan. Voi aikoja, voi tapoja!

Meillä ei hirtetä, prinvuoden vankila olisi paikallaan AY terrorismista.

Aloittaja siis tarkoittaa tätä nykyistä Suomessa. Kuka nyt tykkäisi näistä kokoomuskommareista.

Toinen kysymys sitten onkin mistä ja millä ymmärryksellä on saaneet vaaleissa äänensä?

Tämän mielikuvitusmajurin vainoharhaisten sepustusten sisältö on historiaa täysin vääristelevää hölynpölyä, johon ei soisi kenenkään uskovan, koska höpinänsä ovat puhdasta valetta. Luultavasti hän itse kuitenkin uskoo näihin satuihinsa, kun niitä sätkyukon lailla jatkuvasti toistelee.

Mutta avauksen otsikkoon voisi ottaa kantaa. Onko tämä aika siis huonointa kommunismiin uskomisen osalta? Kommunismin tulkitsen tässä laajemmin vasemmistolaisuutena, joka pyrkii puolustamaan köyhiä ja muuten heikko-osaisempia kansalaisia varakkaiden ja menestyneiden ylivallalta.

Minusta me olemme taas päinvastoin kuin aloittaja luulee juuri siihen suuntaan, että riistävän kapitalismin ja eriarvoisuuden vastustaminen kasvaa. Osa äärioikeistolaisuudesta on merkki myös siitä, mutta vastaus tietysti jo historiankin valossa huono. Mutta tilauus uusvasemmistolaisuuden nousulle on ilmeinen länsimaissa. Tämä on alkanut ensimmäisenä USAssa, mikä on enemmän kuin luonnollista. Kun republikaanipuolue on muuttunut nopeassa ajassa populistiseksi äärioikeistolaisuuden tyyssijäksi, joka hyljeksii demokratiaa, demokraattipuolue on alkanut vasemmistolaistua. Vasemmistolaisuuden näkyvin puhemies on vuosikaudet ollut ikämies Bernie Sanders ja hänen suosionsa sen kun kasvaa, mitä enemmän hänelle kertyy ikää. Hänen suurimmat fanittajansa ovat yliopisto-opiskelijat, joihin vetoaa rationaalinen ajattelu ja moraalinen asenne. Sanders on saanut merkittäviä nuorempia seuraajia, joista kuullaan vielä. USAssa muutos on ollut äärinopea ja todella radikaali.

Suomessakin rationaalinen ja moraalinen vasemmistolaisuus vetoaa edelleen ihmisiin, jotka eivät usko populismiin ja vihapuheen täyttämään politiikkaan. Li Anderssonon valtaisa eurovaalikannatus oli hyvä osoitus tästä. Se oli minusta hyvä enne siitä, että ihmisillä on vielä järkeä päässä ja moraalinen asenne tallella. Tämä ei tarkoita sitä, että Anderssonin edustama vasemmistolaisuus olisi mikään oikea saati paras vastaus kansakunnan ongelmien ratkaisemiseen. Mutta se kertoo siitä, että on se on ainakin paljon parempi kuin mihinkään rationaliteettiin perustumaton oikeistopopulismi, mitä meillä Suomessa persut edustavat ja mikä on paljossa kopiota Trumpin politiikan äärityperyydestä. Purra on yrittänyt opetella jopa Trumpin tanssikuvioita ja kehdannut esitellä niitä julkisuudessa.

Eriarvostumisen kasvaessa ja keskiluokan hiipuessa, vasemmistolaisuus myös sen radikaaleissa muodoissaan saa enemmän tilaa ja vahvistuvaa kasvualustaa. Kurjistuminen ruokkii aina vasemmistolaisuutta ja sitä kohden olemme sopulaumana menossa, ellemme pysäytyä ajoissa tätä kehitystä palaamalla maltillisen kompromissihakuisen politiikan suuntaan. Näyttää vahvasti siltä, että SDP alkaa sijoittua yhä enemmän poliittiseen keskustaan tällaisena maltillisena ja kompromissihakuisena voimana. Näin Suomessa ja pohjoismaissa mutta valitettavasti ei muualla. Muualla politiikka jatkaa polarisoitumistaan.