Kuinka iso kiven pitää olla

Pelloilla on siis paljon kallioita tai vuoria?

Täh? Meinaat siis, että jos otat kiven ja hautaat sen puoleksi maahan se ei muka ole enää kivi? Mitä oikein selität?

Itseasialla kivellä ei ole mitään tietellisesti määriteltyä ylärajaa koossa. Se millä on merkitystä, että yhteessä on irtonainen mineraaliaineksen kappale eikä osaksi maan kuorta ankkuroitunut rakenne. Geologiassa yleensä yli 20 cm halkaisijaltaan olevia kappaleita sanotaan lohhkareiksi.

T. miksuh

mikä on se konkreettinen hetki, kun tiedät siirtyneesi tulkinnasta suoraan näkemiseen?

Anonyymi00012 kirjoitti:

mikä on se konkreettinen hetki, kun tiedät siirtyneesi tulkinnasta suoraan näkemiseen?

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-981)

Anon.: "mikä on se konkreettinen hetki, kun tiedät siirtyneesi tulkinnasta suoraan näkemiseen?"

Nagualismin mukaan ihmisen ruumis "näkee" itseasiassa energian jatkuvasti, mutta tietoinen "näkeminen" edellyttää sen muistamista, että ruumis siis "näkee" jne. "Näkeminen" on oleellisesti tavanomaisen havaitsemisen ns. "ei-tekemistä", siinä merkityksessä, että sen sijaan, että kaikki tiedostamisen kannalta käyttökelpoinen energia kanavoituisi siihen tavanomaiseen havaitsemiseen, niin ainakin osa siitä kanavoituu "näkemiseen", joka nimestään huolimatta tarkoittaa nimenomaan havaitsemista, epätavanomaista havaitsemista, eli visuaalinen havaitseminen on vain yksi "näkemisen" "moodeista".

Castaneda:n opettaja totesi, että "näkemisestä" ei voi puhua, todennäköisesti osin, koska hän halusi korostaa sitä, että C:n pitäisi itse oppia "näkemään" sitä harjoittelemalla, sen sijaan, että keskittyisi siitä puhumiseen, mikä puhuminen oli C:n taipumus ja koska puhuminen ja ajattelu itseasiassa ovat ne asiat, jotka pitävät kokoomapisteen tavanomaisessa sijainnissaan ja siis estävät "näkemisen" jne. Tietoinen "näkeminen" tapahtuu silloin, kun ihminen tiedostaa kokoomapisteensä liikkuvan ns. vapaasti ja teknisesti kokoomapisteen liikuttua, ihminen on unennäössä, mutta nagualismin tarkoittama unennäkö ei estä fyysistä toimintaa, eikä siis ole uneksimista, eikä myöskään kuvittelua, koska havaitsemisen sisällöt muuttuvat pakottavasti naguaalin vaikutusten seurauksena.

Castaneda:n opettaja totesi, että kun ihminen "näkee", niin mikään ei näytä enää samalta kuin ennen. Jos ajatellaan esim. ajatusten ja protoajatusten "näkemistä", niin sanoisin, että se, että milloin ihminen "näkee" niihin liittyen, on se kun ne lakkaavat olemasta mitään ja sen sijaan ne aikaansaava energia tulee havaituksi, eli esim. ajatukset ovat energiavirtausten tulkintoja ja eräs tekniikka on yksinkertaisesti sen ymmärtäminen, että nuo energiavirrat voidaan tietyillä edellyksillä tulkita muillakin tavoilla jne.

Nagualismin mukaan kokoomapisteen liike, mikä käytännössä tarkoittaa energiavirtojen suunnanmuutosta, saa konkreettisesti asiat ilmestymään tai häviämään tietoisuudesta. Koska ns. ensimmäinen huomio, joka saa aikaan tavanomaiset havainnot, on aiemman jatkuvan käytön seurauksena tavattoman vahva, niin realistinen tavoite alkuvaiheessa on se, että ns. "näkee" välähdyksittäin jotakin muutakin kuin sitä, mitä tavallisesti havaitsee, mutta tavoitteena ei myöskään ole kokoomapisteen kiinnittäminen niihin uusiin kuvauksiin, kuten ns. selvänäkijöillä, vaan "näkeminen" niidenkin "läpi" jne.

Protoajatusten "näkeminen" ja etenkin niiden ei-tekeminen ovat kuitenkin varsin vaativia aktiviteetteja ja helpompaa voi olla keskittyä yksinkertaisesti energian "näkemiseen". Tämä on todennäköisesti helpointa täydellisessä pimeydessä ja hiljaisuudessa. Eli, ideana on täydellisen pimeyden tuijottaminen ajattelematta mitään ja kiinnittämättä huomiotaan protoajatuksiin. Täydellisen pimeyden onnistunut "ei-tekeminen" tuottaa sen, että ihminen havaitsee selittämättömän voiman emanaatiot, eli käytännössä niiden muodostaman massan energian, mikä tuottaa ihmisen visuaalisuudesta johtuen ensijaisesti visuaalisen vaikutelman. Se milloin tuo tapahtuu on se, jolloin tietoisuus täyttyy tyhjyyden sijasta energialla jne., mutta energiasta ei ole hyötyä, jos ihminen ei toimi moitteettomasti jne.

Toisaalta, sitä, että "havaintojen kuplan" koko sisältö muuttuu muuksi muutenkin ja tämä maailman häviää kokonaan, kutsutaan nagualismissa ns. "maailman pysäyttämiseksi" ja nagualismin mukaan tässä samassa tilassa on - tavallaan superpositiossa - lukuisia muitakin sellaisia havaittavissa olevia maailmoja, jotka ovat aivan yhtä reaalisia ja todellisia maailmoja, kuin tämäkin. "Maailman pysäyttäminen" kuitenkin on varsin vaikeaa ja edellyttää mm. ns. itsensä "ei-tekemistä", mikä tarkoittaa tavanomaisten itseään koskevien käsitysten "ei-tekemistä". Seuraava askel on sitten ns. "ajan pyörän kääntäminen", joka mahdollistaa sen, että tietäjä kykenee hyödyntämään noita maailmoja jne.

Voiko jumala luoda niin ison kiven ettei jaksa sitä itse nostaa?