Sain F11 mittarin lahjaksi. Hassua että niin loogisesti toimivaan välineeseen voi tehdä niin epäselvän käyttöohjeen.
Olen tunnollisesti pitänyt mittaria mukana lenkeillä. Sen avulla voi tutustua itseensä, huomata juoksufiiliksen merkityksen, pienenkin ylämäen vaikutuksen jne. Uskontoa en ole kuitenkaan vaihtanut, olen edelleen sitä mieltä, että ihmisen on oltava sinut itsensä kanssa, kuunneltava kehoa ja sovitettava vauhti ja matka omien tuntemusten mukaan. Sykemittari on insinöörien keksintö, eikä insinööreillä ole tunteita. Mutta mutta... kävin viime viikolla mielestäni neljä kertaa lenkillä. F11 väittää viikkoraportissaan minun käyneen viisi kertaa. Juoksin mielestäni himpun yli normaalin määrän, ranneke ilmoittaa kylmän viileästi saldoksi 200%. Sama toistui edellisellä viikolla. Kuka siis valehtelee. Minä!
Jos tämä meno jatkuu, olen kuntotasooni nähden lirissä. Muutaman viikon päästä kirjoitan tälle palstalle jumittuneista jänteistä ja jatkuvasta uupumuksesta. Ja te vastaatte: Ylikuntoa, idiootti!
Asioiden ymmärtäminen ei ole samaa kuin niiden sisäistäminen. Ymmärrän että jotkut pitävät juoksupäiväkirjaa, mutta vasta hiljalleen alan sisäistämään sen, että minunkin on kontrolloitava tekemisiäni, jotta harrastukseni ei kääntyisi itseäni vastaan. Jatkuva itsensä ylittäminen on kuormasta syömistä.
Sykemittarin erinomaisuus ei olekaan siis minun kohdallani yhteen lenkkiin kohdistuvan tiedon saaminen, vaan sen kyky katsoa kylmiä lukuja pidemmältä jaksolta. Se on siis minun valmentajani. Oma valintani on: totellako, vai eikö totella.
Olen tunnollisesti pitänyt mittaria mukana lenkeillä. Sen avulla voi tutustua itseensä, huomata juoksufiiliksen merkityksen, pienenkin ylämäen vaikutuksen jne. Uskontoa en ole kuitenkaan vaihtanut, olen edelleen sitä mieltä, että ihmisen on oltava sinut itsensä kanssa, kuunneltava kehoa ja sovitettava vauhti ja matka omien tuntemusten mukaan. Sykemittari on insinöörien keksintö, eikä insinööreillä ole tunteita. Mutta mutta... kävin viime viikolla mielestäni neljä kertaa lenkillä. F11 väittää viikkoraportissaan minun käyneen viisi kertaa. Juoksin mielestäni himpun yli normaalin määrän, ranneke ilmoittaa kylmän viileästi saldoksi 200%. Sama toistui edellisellä viikolla. Kuka siis valehtelee. Minä!
Jos tämä meno jatkuu, olen kuntotasooni nähden lirissä. Muutaman viikon päästä kirjoitan tälle palstalle jumittuneista jänteistä ja jatkuvasta uupumuksesta. Ja te vastaatte: Ylikuntoa, idiootti!
Asioiden ymmärtäminen ei ole samaa kuin niiden sisäistäminen. Ymmärrän että jotkut pitävät juoksupäiväkirjaa, mutta vasta hiljalleen alan sisäistämään sen, että minunkin on kontrolloitava tekemisiäni, jotta harrastukseni ei kääntyisi itseäni vastaan. Jatkuva itsensä ylittäminen on kuormasta syömistä.
Sykemittarin erinomaisuus ei olekaan siis minun kohdallani yhteen lenkkiin kohdistuvan tiedon saaminen, vaan sen kyky katsoa kylmiä lukuja pidemmältä jaksolta. Se on siis minun valmentajani. Oma valintani on: totellako, vai eikö totella.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.