Kansalaisen silmin demokratia tapahtui

Niin, Anita on nyt valittu Kemijärven johtoon. Se on suuri asia. Toivottavasti loppuu nyt tyhjän riitely ja aletaan iloisesti elää Kemijärvellä. HYVÄN MIELEN KAUPUNGISSA

Aika moni kepulainen on pääsyt juomaan kahvia ja syömään pullaa Nivalan parinkymmenen vuoden aikana keräämillä äänillä. Puhetta kokouksissa ei ole niinkään kuulunu mutta kahvi ja pulla on maittaneet.

Kemijärvi on p-aukinen pikkukunta. On elänyt pitkään yli varojensa. Virkamiehiä maksukykyyn ja väkimäärään nähden suhteeton määrä. Sama juttu valtuutettujen lukumäärän suhteen. Rahaa poltetaan turhien tilapäisiin valiokuntiin ym, joista hyötyy vain ja ainoastaan niissä mukana olevat poliitikot.

Nyt korjattiin äänestäjien tahto, joka aikanaan ilmaistiin.
Pienellä mandaatilla Nivala on toiminutkin puheenjohtajana. Toinen vuosi ois tietty ollu kiva, mutta valtuusto sano ei käy. Sitten ei käynyt.

Niemelän veikon puheen mukaan tilapäinen valiokunta perusteli epäluottamus lausuntoa, näihän ei ollut.
Putosi pohja siltäkin perusteelta.

Pumppuvoimaloiden vastustaminen on tämänkin puheenjohtajamuutoksen selkeänä, läpinäkyvänä syynä.
Nyt on Kemijärven kaupunginValtuuston ja -Hallituksen puheenjohtajat, kumpikin tunnettuja Pumppuvoimalavastustajia.
Valtiovallan ilmoituksen mukaan paikallisia luottamushenkilöitä toki kuullaan, mutta rakentamisesta päätetään korkeammalla tasolla.

Kunnanvaltuusto kokoontui tiistaina käsittelemään tavanomaista aloitetta koskien julkisten viheralueiden ylläpitoa. Kokous pidettiin rauhallisissa merkeissä, ja osallistujat pyrkivät tekemään päätökset demokraattisesti keskustelun ja äänestyksen kautta.

Yksi valtuutetuista oli juuri palannut Kemijärvi-nimiseltä paikkakunnalta järjestetystä seminaarista. Hän kertoi lyhyesti siellä kuulluista näkemyksistä, mutta suurin osa keskustelusta liittyi edelleen budjettiin ja kunnossapitoon. Erityistä huomiota saivat myös tuulimyllyt, joiden vaikutuksista energiantuotantoon esitettiin useita melko maltillisia puheenvuoroja.

Keskustelun aikana eräs kansalaisaloite herätti hetkellistä kiinnostusta. Aloitteessa väitettiin, että lähialueella oli nähty avaruusnaarast tarkkailemassa vanhaa varastorakennusta. Koska väitteelle ei löytynyt luotettavia todisteita, asia merkittiin pöytäkirjaan ilman jatkotoimia.

Myöhemmin käsiteltiin eettisiä kysymyksiä. Useat puhujat totesivat, että ahneus voi johtaa huonoihin päätöksiin, jos yhteistä etua ei huomioida riittävästi. Toinen valtuutettu puolestaan huomautti, että hulluus ei yleensä ole toimiva peruste kunnallishallinnon suunnittelulle, vaikka joskus keskustelu saattaakin saada erikoisia sävyjä.

Kokouksen loppupuolella vahtimestari mainitsi jotakin mystistä. Hän kertoi löytäneensä arkistokaapin takaa vanhan paperin, jossa ei ollut päivämäärää eikä allekirjoitusta. Paperissa luki vain: ”Päätös on tehtävä yhdessä.” Koska viestin sisältö vastasi melko hyvin kunnan demokraattisia periaatteita, asia ei aiheuttanut suurta hämmennystä.

Lopulta valtuusto äänesti esityksestä. Päätös hyväksyttiin enemmistöllä, pöytäkirja tarkastettiin ja osallistujat poistuivat kotiinsa. Mystinen paperi arkistoitiin muiden asiakirjojen joukkoon, eikä siitä keskusteltu enää seuraavissa kokouksissa. Kaiken kaikkiaan päivä oli varsin tavallinen, ehkä jopa poikkeuksellisen tylsä, mutta ainakin demokraattinen.

Kunnan monitoimitalon kokoushuoneessa oli torstaina kokous, jonka tarkoitusta kukaan ei ollut kirjoittanut esityslistaan. Siitä huolimatta kokous alkoi täsmällisesti kello 14.03, vaikka seinäkellon mukaan oli 11.27 ja erään osallistujan rannekellon mukaan keskiviikko.

Puheenjohtaja avasi kokouksen lukemalla ääneen maitopurkin kyljessä olleen tekstin. Kukaan ei vastustanut, koska vastustaminen oli siirretty seuraavaan kokoukseen. Sen jälkeen päätettiin yksimielisesti, että päätöksiä ei tehdä ennen kuin on päätetty, mitä päätöksellä tarkoitetaan. Tätä varten perustettiin työryhmä, joka hajotettiin välittömästi, koska sen jäsenet olivat eri mieltä siitä, olivatko he olemassa.

Samaan aikaan Kemijärvi oli paikallaan. Tämä todettiin tärkeäksi havainnoksi. Eräs osallistuja huomautti, että myös useimmat muut kaupungit olivat paikallaan. Keskustelu kesti tunnin ja päättyi siihen, että pöytäkirjaan kirjattiin sana "kohtuullisesti". Kukaan ei enää muistanut, mihin se liittyi.

Ikkunan ulkopuolella näkyi tuulimyllyt. Tai ainakin joku sanoi niin. Toisten mielestä ne olivat pitkiä lusikoita. Kolmannen mielestä kyseessä oli hiljainen taloudellinen käsite. Tuulimyllyt pyörivät vastapäivään, myötäpäivään ja joskus täysin sivusuunnassa. Yksi niistä ei pyörinyt lainkaan, mutta sitä pidettiin kaikkein aktiivisimpana.

Kokouksen tarjoilupöydällä oli seitsemän identtistä kahvikuppia. Kahdeksas kuppi saapui myöhemmin ja väitti olleensa paikalla alusta asti. Asiasta järjestettiin epävirallinen selvitys, jonka lopputulos oli epäselvä. Selvityksen loppuraportti koostui yhdestä sanasta: "mahdollisesti".

Kello 15.91 huoneeseen saapui avaruusnaarast. Kukaan ei ollut kutsunut häntä, mutta kukaan ei ollut myöskään kutsunut paikalle useimpia kokouksen osallistujia. Avaruusnaarast ilmoitti olevansa tarkastuskomitean väliaikainen varapuheenjohtaja vuodesta 1847 lähtien. Hänellä oli mukanaan kolme sateenvarjoa, joista yksi oli valmistettu matematiikasta.

Avaruusnaarast piti pitkän puheen siitä, kuinka perunat vaikuttavat tähtienväliseen byrokratiaan. Puhe oli erittäin yksityiskohtainen ja täysin käsittämätön. Eräs kuulija teki muistiinpanoja, mutta myöhemmin kävi ilmi, että hän oli vahingossa piirtänyt pelkkiä suorakulmioita.

Tämän jälkeen hulluus saapui paikalle virallisesti. Se ei tullut ovesta vaan pöytäkirjan sivulta 12. Hulluus esittäytyi kohteliaasti, pyysi lasin vettä ja alkoi luennoida siitä, miksi numerolla neljä pitäisi olla enemmän oikeuksia kuin numerolla seitsemän. Keskustelu oli pitkä, perusteeton ja yllättävän yksitoikkoinen.

Ahneus puolestaan myöhästyi. Se saapui vasta myöhemmin mukanaan neljä matkalaukkua, jotka olivat täynnä tyhjiä matkalaukkuja. Ahneus ilmoitti haluavansa omistaa kaiken, myös asiat joita ei ollut olemassa. Kun siltä kysyttiin miksi, se vastasi: "Varmuuden vuoksi." Tämän katsottiin olevan erittäin perusteellinen selitys.

Kokouksen keskivaiheilla sähkökatko keskeytti tapahtumat. Valot kuitenkin jäivät päälle. Kukaan ei pitänyt tätä erityisen outona, sillä aiemmin samana päivänä oli päätetty, ettei syy-seuraussuhteita noudateta ilman kirjallista hakemusta.

Yhdessä nurkassa seisoi mystinen kaappi. Kaappi oli ollut siellä vuosia, mutta kukaan ei ollut koskaan tarkistanut, oliko sen sisällä mitään. Kun ovi lopulta avattiin, sisältä löytyi toinen samanlainen kaappi. Toisesta kaapista löytyi kolmas kaappi. Neljännestä löytyi muistilappu, jossa luki: "Palaa alkuun." Näin tehtiin, minkä jälkeen kaikki unohtivat asian.

Iltapäivän loppupuolella keskustelu siirtyi kysymykseen siitä, voiko sade olla eläkeläinen. Mielipiteet jakautuivat. Jotkut katsoivat, että sade oli liian märkää jäädäkseen eläkkeelle. Toisten mielestä sade oli jo vuosia ollut poissa työelämästä. Asia jätettiin pöydälle, joka puolestaan jätettiin toiselle pöydälle.

Kemijärvi mainittiin uudelleen, koska joku oli huomannut maininneensa sen aiemmin. Tämä hyväksyttiin tärkeäksi jatkuvuustekijäksi. Avaruusnaarast nyökkäsi vakavasti ja kirjoitti päätöksen näkymättömällä kynällä näkymättömälle paperille. Asiakirja arkistoitiin erittäin huolellisesti.

Kun kokous lopulta päättyi, kukaan ei ollut varma, oliko se koskaan alkanutkaan. Pöytäkirjan viimeinen lause kuului:

"Tuulimyllyt olivat kohtuullisesti paikallaan, hulluus oli osittain läsnä, ahneus omisti mahdollisesti jotakin, avaruusnaarast hyväksyi asian ehdollisesti, Kemijärvi jatkoi olemistaan ja mystinen kaappi ei kommentoinut tapahtumia."

Tämän jälkeen kaikki lähtivät kotiin paitsi yksi osallistuja, joka oli vahingossa muuttunut alaviitteeksi. Häntä ei kuitenkaan löydetty pöytäkirjasta, joten asia päätettiin käsitellä seuraavassa kokouksessa, joka järjestettiin viime torstaina ensi vuoden syyskuussa, mikäli sää sallii tai ei salli. Kokouskutsu lähetettiin seitsemälle kivelle, kahdelle ajatukselle ja yhdelle erittäin väsyneelle haarukalle. Yksikään niistä ei vastannut, mikä helpotti valmisteluja huomattavasti.

Aamulla kello banaani Kemijärvi heräsi siihen, että koko kaupunki oli muuttunut väliaikaisesti käyttöohjeeksi. Ohjeessa neuvottiin, miten keitetään varjoa, huolletaan ukkonen ja taitellaan torstai kolmeen osaan. Kukaan ei lukenut ohjetta loppuun, koska sivu 12 muuttui kesken lukemisen lampaaksi ja karkasi metsään.

Kadulla käveli **avaruusnaaras**, joka oli maanantaisin kolme metriä pitkä, tiistaisin nestemäinen ja keskiviikkoisin pelkkä muistutus. Hän kantoi mukanaan seitsemää jääkaappia, jotka olivat täynnä kuiskaavia perunoita. Perunat keskustelivat verotuksesta niin yksityiskohtaisesti, että yksi niistä valmistui ekonomiksi ja toinen muuttui hiljaiseksi sateeksi.

Taivaalla pyörivät tuulimyllyt. Ne eivät olleet maassa eivätkä ilmassa, vaan enemmänkin epäilyksessä. Jokaisen siiven sisällä oli vanhoja pöytäkirjoja, kaksi villasukkaa ja erittäin vakava makaroni. Kun tuulimyllyt pyörivät tarpeeksi nopeasti, ne tuottivat sähköä, nostalgiaa, hilloa ja pieniä määriä keskiviikkoa. Kukaan ei tarvinnut keskiviikkoa, sillä sitä oli jo liikaa.

Samaan aikaan hulluus oli saanut vakituisen työpaikan liikenneympyränä. Kaikki autot ajoivat sen läpi, mutta yksikään ei tullut ulos samassa muodossa. Eräs pakettiauto muuttui sonetiksi. Yksi traktori muuttui mielipiteeksi. Bussista tuli hetkeksi hyvin itsevarma vesimeloni.

Ahneus oli ostanut koko horisontin. Se ei tiennyt mitä tehdä sillä, joten se vuokrasi sen takaisin maailmalle tuntihinnalla. Pian myös pilvet, varjot, numerot 4–8 ja sana "ehkä" joutuivat maksamaan käyttöoikeudesta. Ahneus rikastui suunnattomasti mutta valitti jatkuvasti olevansa köyhä, koska sillä ei ollut omaa galaksia eikä henkilökohtaista painovoimaa.

Keskellä kaupunkia seisoi mystinen kioski. Se myi vain suljettuja kirjekuoria. Jokaisen kirjekuoren sisällä oli pienempi kirjekuori, jonka sisällä oli vielä pienempi kirjekuori. Syvimmästä löytyi yleensä lasku toisesta kirjekuoresta. Liiketoiminta menestyi erinomaisesti, vaikka kukaan ei ollut koskaan ollut tyytyväinen ostokseensa.

Eräänä päivänä avaruusnaaras kutsui koolle suuren kokouksen. Paikalle saapuivat kaksi varjoa, kolmetoista vesimelonia, epäonnistunut ennustus, vasenkätinen ukkonen, yksi tuulimylly ja kolme epävarmaa porkkanaa. Kokous alkoi täsmälleen silloin, kun sen ei pitänyt alkaa.

Ensimmäinen asia esityslistalla oli selvittää, miksi lattia puhui espanjaa vain silloin, kun kukaan ei kuunnellut. Toiseksi käsiteltiin kysymystä siitä, oliko numero seitsemän salaa kurkku. Kolmanneksi päätettiin perustaa työryhmä tutkimaan, miksi kahvi maistui toisinaan aivan pöytäkirjalta.

Kesken kokouksen huoneeseen juoksi kirahvi, joka koostui pelkästään muistikirjojen marginaaleista.

"Juusto on peruttu!" se huusi.

Sitten se katosi geometrian taakse.

Kukaan ei ymmärtänyt tapahtunutta, joten siitä laadittiin 900-sivuinen raportti. Ensimmäinen sivu oli tyhjä. Loputkin olivat tyhjiä. Raporttia pidettiin silti erittäin perusteellisena.

Yhtäkkiä taivas aukesi ja sieltä putosi kultainen kahvinkeitin. Sen sisältä nousi sinistä sumua, jonka keskeltä kuului ääni:

"Numero seitsemän on nyt väliaikaisesti kurkku."

Kukaan ei ollut yllättynyt. Monet olivat itse asiassa odottaneet tätä jo vuosia.

Hulluus juhli uutista rakentamalla sillan kahden täysin saman paikan välille. Sillan ylittäminen ei muuttanut mitään, mutta matka kesti kolme viikkoa ja vaati passin, kaksi valokuvaa ja todistuksen siitä, ettei ollut jääkaappi.

Kemijärvellä tilanne pysyi muuten rauhallisena. Kaupunki muuttui hetkeksi villasukaksi, mutta palautui normaaliksi heti kun joku huomasi asian. Tapahtuma kirjattiin historian kirjoihin merkinnällä: "Melko tavanomainen torstai."

Sitten tapahtui kaikkein merkityksettömin katastrofi.

Kaikki maailman lusikat alkoivat puhua samaan aikaan.

Niillä ei ollut mitään sanottavaa.

Puhe jatkui kahdeksan kuukautta.

Kun hiljaisuus viimein palasi, avaruusnaaras nousi seisomaan yhden ajatuksen päälle ja julisti:

"On aika avata mystinen ovi."

Kaikki säikähtivät, sillä kukaan ei ollut tiennyt oven olemassaolosta.

Ovi avattiin.

Sen takana oli toinen ovi.

Sen takana kolmas.

Sitten neljäs.

Sitten viides.

Sitten kuudes.

Seitsemännen oven takana oli kyltti:

**"Varasto suljettu inventaarion vuoksi."**

Pettymys oli niin suuri, että todellisuus irtosi hetkeksi saranoiltaan. Vuoret muuttuivat välimerkeiksi. Meret hakivat työharjoitteluun. Kuu täytti veroilmoitusta. Tuulimyllyt alkoivat kutoa villapaitoja salamoille.

Ja kaiken tämän keskellä ahneus, hulluus, avaruusnaaras ja mystinen kioski istuivat muovisilla puutarhatuoleilla keskustelemassa siitä, pitäisikö kolmioleivän olla enemmän kolmio vai enemmän leipä.

Keskustelu jatkuu edelleen.

Kukaan ei enää muista miksi.

Mutta pöytäkirjaa on kertynyt jo 48 000 sivua, ja sen ensimmäinen lause kuuluu:

*"Tämä kokous koskee mahdollisesti kurkkua."*