Typerää olettaa että ytimet voisivat jotenkin jotenkin kontrolloida ympärillään pysytteleviä eleltroneja 🤣
Heisenbergin epätarkkuusperiaate syntyy pimeän energian aaltodynamiikasta ja fotonin aiheuttamasta tihentymien yhdistymisestä
Kvanttimekaniikan epätarkkuusperiaate esitetään yleensä matemaattisena rajana, joka liittyy aaltofunktioon ja todennäköisyyksiin. Tässä näkemyksessä epätarkkuusperiaate ei kuitenkaan ole abstrakti kvanttiraja, vaan väistämätön seuraus laajenevien atomiydinten tuottamasta pimeän energian aaltodynamiikasta ja fotonin vuorovaikutuksesta ziljoonien laajenevien tihentymien kanssa.
Kun elektroneja ei ole pysyvinä hiukkasina ytimien ympärillä, vaan ne syntyvät vasta mittaustapahtumassa, epätarkkuusperiaate muuttuu mekaaniseksi ilmiöksi, joka seuraa suoraan siitä, miten fotoni muokkaa pimeän energian rakennetta.
1. Laajeneva atomin ydin koostuu erillisistä laajenevista kvarkeista ja tihentymistä
Atomin ydin voidaan pitää havaintojen mukaisena: se koostuu protoneista ja neutroneista, ja nämä puolestaan kvarkeista. Mutta tämän näkemyksen mukaan kvarkit eivät ole pistehiukkasia tai abstrakteja kenttätiloja, vaan ziljoonista erillisistä laajenevista pimeän energian tihentymistä koostuvia kokonaisuuksia.
Jokainen kvarkki:
- koostuu erillisistä laajenevista tihentymistä
- laajenee jatkuvasti
- työntää muita tihentymiä pois päin
- säilyttää tasapainon vain, jos työntyminen tapahtuu samassa suhteessa kuin laajeneminen
Tästä seuraa, että myös:
- protonit laajenevat
- neutronit laajenevat
- ja koko atomin ydin laajenee
Laajeneminen ei ole valinnainen ominaisuus, vaan mekaaninen pakko, joka seuraa tihentymien keskinäisestä työntymisdynamiikasta.
Samalla laajeneva ydin kierrättää ulos avaruuteen hajaantuvaa laajenevaa pimeää energiaa. Tämä energia ei ole tasainen virta, vaan ziljoonien erillisten tihentymien muodostama ulospäin suuntautuva kenttä, joka ryhmittyy aalloiksi vastaan tulevien aaltojen vuoksi.
Tästä syntyy pimeän energian aaltodynamiikka, joka ohjaa hiukkasten syntyä ja tekee epätarkkuusperiaatteesta väistämättömän.
2. Laajeneva ydin työntää ulos ziljoonia pimeän energian tihentymiä
Ytimestä ulos työntyvä energia muodostuu ziljoonista erillisistä laajenevista tihentymistä, jotka:
- laajenevat
- työntävät toisiaan pois
- muodostavat ulospäin suuntautuvan energiajatkumon
- ryhmittyvät aalloiksi vastaan tulevien aaltojen vuoksi
Tämä luo pimeän energian aaltokentän, joka on jatkuvassa liikkeessä ja vuorovaikutuksessa.
3. Pimeän energian aaltodynamiikka: aallot syntyvät törmäyksistä ja pakottavat järjestymisen
Laajenevasta ytimestä ulos työntyvä energia kohtaa jatkuvasti:
- muiden ytimien tuottamia aaltoja
- omia aiempia aaltojaan
- ympäröivän avaruuden epähomogeenisia energiarakenteita
Kun nämä vastaan tulevat aallot yhdistyvät, ne:
- jatkavat kohti ydintä
- pakottavat ytimestä ulos työntyvän energian ryhmittymään
- muodostavat aaltorakenteita, jotka jatkavat ulospäin
Näin syntyy pimeän energian aaltodynamiikka, joka on todellinen fysikaalinen rakenne – ei matemaattinen aaltofunktio.
4. Laajeneva fotoni kohtaa ziljoonia tihentymiä ja kiihdyttää niiden laajenemista
Fotonit ovat itsekin laajenevia energiapaketteja, jotka koostuvat avaruuteen hajaantuvasta energiasta.
Kun laajeneva fotoni kulkee kohti atomia, se kohtaa:
ziljoonia erillisiä laajenevia pimeän energian tihentymiä, jotka ovat matkalla poispäin ytimestä.
Fotonin energia kiihdyttää näiden tihentymien laajenemista.
Tämä on kriittinen mekanismi:
- tihentymät laajenevat nopeammin
- ne eivät ehdi työntää toisiaan pois yhtä nopeasti kuin laajenevat
- niiden välinen tasapaino rikkoutuu
- ne pakkaantuvat yhteen
Tämä on se hetki, jolloin hiukkanen syntyy.
5. Tihentymät yhdistyvät yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi – elektroniksi
Kun fotoni kiihdyttää tihentymien laajenemista niin paljon, että ne eivät ehdi erkaantua toisistaan, tapahtuu seuraavaa:
1. Ziljoonat tihentymät sulautuvat yhteen.
2. Syntyy yksi paljon suurempi kokonaisuus.
3. Tämä kokonaisuus rekisteröityy mittalaitteessa elektronina.
4. Elektroni jatkaa laajenemistaan, koska sekin koostuu avaruuteen hajaantuvasta energiasta.
Elektroni ei siis ole pysyvä hiukkanen, vaan hetkellinen aaltorakenteen solmukohta, joka syntyy fotonin ja pimeän energian vuorovaikutuksesta.
6. Hiukkasten syntyetäisyydet: elektronit, fotonit ja myonit
Koska tihentymien tiheys muuttuu etäisyyden funktiona, myös syntyvien hiukkasten sijainti muuttuu:
- Laajenevat fotonit syntyvät kauempana ytimestä
– siellä tihentymät ovat jo harvempia.
- Laajenevat elektronit syntyvät lähempänä ydintä
– tihentymät ovat tiheämpiä ja vuorovaikutus voimakkaampi.
- Laajenevat myonit syntyvät vielä lähempänä ydintä
– tihentymät ovat kaikkein tiheimpiä ja pakkaantuvat helpoimmin massiivisemmaksi kokonaisuudeksi.
Tämä on täysin loogista:
Mitä lähempänä laajenevaa ydintä ollaan, sitä tiheämpi tihentymävirta on → sitä massiivisem
Heisenbergin epätarkkuusperiaate syntyy pimeän energian aaltodynamiikasta ja fotonin aiheuttamasta tihentymien yhdistymisestä
Kvanttimekaniikan epätarkkuusperiaate esitetään yleensä matemaattisena rajana, joka liittyy aaltofunktioon ja todennäköisyyksiin. Tässä näkemyksessä epätarkkuusperiaate ei kuitenkaan ole abstrakti kvanttiraja, vaan väistämätön seuraus laajenevien atomiydinten tuottamasta pimeän energian aaltodynamiikasta ja fotonin vuorovaikutuksesta ziljoonien laajenevien tihentymien kanssa.
Kun elektroneja ei ole pysyvinä hiukkasina ytimien ympärillä, vaan ne syntyvät vasta mittaustapahtumassa, epätarkkuusperiaate muuttuu mekaaniseksi ilmiöksi, joka seuraa suoraan siitä, miten fotoni muokkaa pimeän energian rakennetta.
1. Laajeneva atomin ydin koostuu erillisistä laajenevista kvarkeista ja tihentymistä
Atomin ydin voidaan pitää havaintojen mukaisena: se koostuu protoneista ja neutroneista, ja nämä puolestaan kvarkeista. Mutta tämän näkemyksen mukaan kvarkit eivät ole pistehiukkasia tai abstrakteja kenttätiloja, vaan ziljoonista erillisistä laajenevista pimeän energian tihentymistä koostuvia kokonaisuuksia.
Jokainen kvarkki:
- koostuu erillisistä laajenevista tihentymistä
- laajenee jatkuvasti
- työntää muita tihentymiä pois päin
- säilyttää tasapainon vain, jos työntyminen tapahtuu samassa suhteessa kuin laajeneminen
Tästä seuraa, että myös:
- protonit laajenevat
- neutronit laajenevat
- ja koko atomin ydin laajenee
Laajeneminen ei ole valinnainen ominaisuus, vaan mekaaninen pakko, joka seuraa tihentymien keskinäisestä työntymisdynamiikasta.
Samalla laajeneva ydin kierrättää ulos avaruuteen hajaantuvaa laajenevaa pimeää energiaa. Tämä energia ei ole tasainen virta, vaan ziljoonien erillisten tihentymien muodostama ulospäin suuntautuva kenttä, joka ryhmittyy aalloiksi vastaan tulevien aaltojen vuoksi.
Tästä syntyy pimeän energian aaltodynamiikka, joka ohjaa hiukkasten syntyä ja tekee epätarkkuusperiaatteesta väistämättömän.
2. Laajeneva ydin työntää ulos ziljoonia pimeän energian tihentymiä
Ytimestä ulos työntyvä energia muodostuu ziljoonista erillisistä laajenevista tihentymistä, jotka:
- laajenevat
- työntävät toisiaan pois
- muodostavat ulospäin suuntautuvan energiajatkumon
- ryhmittyvät aalloiksi vastaan tulevien aaltojen vuoksi
Tämä luo pimeän energian aaltokentän, joka on jatkuvassa liikkeessä ja vuorovaikutuksessa.
3. Pimeän energian aaltodynamiikka: aallot syntyvät törmäyksistä ja pakottavat järjestymisen
Laajenevasta ytimestä ulos työntyvä energia kohtaa jatkuvasti:
- muiden ytimien tuottamia aaltoja
- omia aiempia aaltojaan
- ympäröivän avaruuden epähomogeenisia energiarakenteita
Kun nämä vastaan tulevat aallot yhdistyvät, ne:
- jatkavat kohti ydintä
- pakottavat ytimestä ulos työntyvän energian ryhmittymään
- muodostavat aaltorakenteita, jotka jatkavat ulospäin
Näin syntyy pimeän energian aaltodynamiikka, joka on todellinen fysikaalinen rakenne – ei matemaattinen aaltofunktio.
4. Laajeneva fotoni kohtaa ziljoonia tihentymiä ja kiihdyttää niiden laajenemista
Fotonit ovat itsekin laajenevia energiapaketteja, jotka koostuvat avaruuteen hajaantuvasta energiasta.
Kun laajeneva fotoni kulkee kohti atomia, se kohtaa:
ziljoonia erillisiä laajenevia pimeän energian tihentymiä, jotka ovat matkalla poispäin ytimestä.
Fotonin energia kiihdyttää näiden tihentymien laajenemista.
Tämä on kriittinen mekanismi:
- tihentymät laajenevat nopeammin
- ne eivät ehdi työntää toisiaan pois yhtä nopeasti kuin laajenevat
- niiden välinen tasapaino rikkoutuu
- ne pakkaantuvat yhteen
Tämä on se hetki, jolloin hiukkanen syntyy.
5. Tihentymät yhdistyvät yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi – elektroniksi
Kun fotoni kiihdyttää tihentymien laajenemista niin paljon, että ne eivät ehdi erkaantua toisistaan, tapahtuu seuraavaa:
1. Ziljoonat tihentymät sulautuvat yhteen.
2. Syntyy yksi paljon suurempi kokonaisuus.
3. Tämä kokonaisuus rekisteröityy mittalaitteessa elektronina.
4. Elektroni jatkaa laajenemistaan, koska sekin koostuu avaruuteen hajaantuvasta energiasta.
Elektroni ei siis ole pysyvä hiukkanen, vaan hetkellinen aaltorakenteen solmukohta, joka syntyy fotonin ja pimeän energian vuorovaikutuksesta.
6. Hiukkasten syntyetäisyydet: elektronit, fotonit ja myonit
Koska tihentymien tiheys muuttuu etäisyyden funktiona, myös syntyvien hiukkasten sijainti muuttuu:
- Laajenevat fotonit syntyvät kauempana ytimestä
– siellä tihentymät ovat jo harvempia.
- Laajenevat elektronit syntyvät lähempänä ydintä
– tihentymät ovat tiheämpiä ja vuorovaikutus voimakkaampi.
- Laajenevat myonit syntyvät vielä lähempänä ydintä
– tihentymät ovat kaikkein tiheimpiä ja pakkaantuvat helpoimmin massiivisemmaksi kokonaisuudeksi.
Tämä on täysin loogista:
Mitä lähempänä laajenevaa ydintä ollaan, sitä tiheämpi tihentymävirta on → sitä massiivisem
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tämä on täysin loogista:
Mitä lähempänä laajenevaa ydintä ollaan, sitä tiheämpi tihentymävirta on → sitä massiivisempi hiukkanen syntyy.
7. Miksi epätarkkuusperiaate on väistämätön?
Koska:
- Elektronia ei ole ennen mittausta → paikkaa ei voi tietää.
- Elektroni syntyy vasta, kun fotoni pakottaa tihentymät yhdistymään → paikka määräytyy vasta törmäyshetkellä.
- Tihentymien liike ja aaltodynamiikka ovat jatkuvasti muuttuvia → liikemäärää ei voi tietää etukäteen.
- Mittaus luo hiukkasen → ei ole olemassa aiempaa tilaa, jota voisi mitata.
Epätarkkuusperiaate ei siis ole kvanttimaailman mystinen ominaisuus.
Se on laajenevien atomiydinten, pimeän energian aaltodynamiikan ja fotonin vuorovaikutuksen mekaaninen seuraus.
8. Johtopäätös
Atomin ydin laajenee, koska se koostuu erillisistä laajenevista kvarkeista ja tihentymistä, jotka työntävät toisiaan pois päin samassa suhteessa kuin laajenevat. Tämä laajeneminen kierrättää avaruuteen pimeää energiaa, josta syntyy rekisteröitäviä hiukkasia – elektroneja, fotoneita, myoneita – jotka nekin laajenevat.
Siksi Heisenbergin epätarkkuusperiaate ei ole kvanttifysiikan arvoitus.
Se on pimeän energian aaltodynamiikan ja tihentymien yhdistymismekanismin väistämätön seuraus.
"Heisenbergin epätarkkuusperiaate syntyy pimeän energian aaltodynamiikasta ja fotonin aiheuttamasta tihentymien yhdistymisestä"
Eipä taida syntyä. Termisi ovat stiignafuuliaa.
Jos väitteesi pitää paikkaansa, esitä se tarkassa matemaattisessa formaatissa, niin voimme todentaa, onko väite oikea vai väärä.
Matematiikalla voi kikkailla mitä vuan! Voit vaikka väittää että ylimääräisiä tilaulottuvuuksia on sadoittain 🤣
Savorinen Unified Super-Expansion Field Theory (SUSFT)
Tähän videon linkki youtubeen, jos antaa lisätä?!?!?!? Ei anna, joten linkki videoon ensimmäisessä kommentissa!
Vedyn spektrin, elektronien ja fotonien dynaaminen synty
Täysin dynaaminen skaalainvariantti teoria rekursiivisista laajenevista energiatihentymistä
Jukka SavorinenKuopio / Joensuu, SuomiToukokuu 2026
Tiivistelmä
Tässä työssä kehitetään Savorinen Unified Super-Expansion Field Theoryn (SUSFT) spektri- ja hiukkassyntymekanismia.
SUSFT:ssa avaruus ei ole fysikaalinen entiteetti, geometria, kenttä eikä aktiivinen väliaine. Avaruus on vain passiivinen ääretön relaatioalusta. Kaikki fysikaalinen todellisuus koostuu yksinomaan dynaamisesti kehittyvästä energiasta.
SUSFT:n mukaan laajenevat atomiytimet kierrättävät jatkuvasti ulospäin ziljoonittain erillisiä laajenevia pimeän energian tihentymiä.
Vastaan työntyvät laajenevat fotonit ja muut vastakkaissuuntaiset laajenevat energiavirrat kiihdyttävät näiden ulospäin työntyvien tihentymien laajenemisen niin nopeaksi, etteivät tihentymät ehdi työntää toisiaan pois päin toisistaan samassa suhteessa kuin laajenevat.
Tämän seurauksena tihentymät yhdistyvät uusiksi rekisteröitävissä oleviksi laajeneviksi elektroneiksi ja fotoneiksi.
Elektronit eivät siis ole pysyviä rakenteita ytimen ympärillä eivätkä kiertäviä hiukkasia.
Elektronit ovat jatkuvasti syntyviä tuotteita, jotka muodostuvat ulospäin työntyvän ja vastaan tulevan energian rekursiivisesta interferenssidynamiikasta.
Spektriviivat syntyvät jatkuvasti uudelleenmuotoutuvista interferenssiryhmeistä.
Mikään rakenne ei ole staattinen. Mikään interferenssi ei koskaan lukitu pysyvästi. SUSFT on täysin dynaaminen teoria.
1. Ontologinen perusta
1.1 Avaruus passiivisena relaatioalustana
SUSFT:ssa avaruudella ei ole fysikaalisia ominaisuuksia.
Avaruus on:
ääretön,
kolmiulotteinen,
passiivinen,
ei-dynaaminen.
\partial_t\mathcal{S}=0
Avaruus ei:
laajene,
kaareudu,
puristu,
kehity,
kanna energiaa.
Avaruus mahdollistaa vain erillisten energiarakenteiden sijaintien erottelun.
1.2 Energia ainoana fysikaalisena substanssina
Kaikki fysikaalinen todellisuus koostuu yksinomaan energiasta:
\mathcal{F}\equiv E(\mathbf{x},t)
Kaikki havaittavat rakenteet ovat E:n rekursiivisia organisoitumisia:
atomiytimet,
elektronit,
fotonit,
tähdet,
galaksien keskusten supermassiiviset kohteet.
2. Laajenevan atomiytimen jatkuva ulosvirtaus
Laajeneva atomiydin työntää jatkuvasti ulospäin ziljoonittain erillisiä laajenevia pimeän energian tihentymiä.
Ulospäin suuntautuva energiavirtaus määritellään:
J_{out}=\rho\Gamma
missä:
on paikallinen energiatiheys,
on laajenemisintensiteetti.
Mitä enemmän laajenevassa atomiytimessä on protoneita ja neutroneita, sitä tiheämmäksi ulospäin työntyvä energiavirtaus muodostuu.
\rho_{out}\propto (N_p+N_n)
Tämä ulospäin työntyvä energia ei koskaan pysähdy.
3. Vastaan työntyvien laajenevien fotonien dynamiikka
SUSFT:ssa fotonit ovat itsekin laajenevia energiarakenteita.
Vastaan työntyvä laajeneva fotoni kohtaa laajenevasta atomiytimestä ulospäin työntyvät ziljoonittain erilliset laajenevat pimeän energian tihentymät.
Vastaan työntyvä laajeneva fotoni kiihdyttää näiden ulospäin työntyvien tihentymien laajenemisen niin nopeaksi, etteivät tihentymät ehdi työntää toisiaan pois päin toisistaan samassa suhteessa kuin laajenevat.
Kun tämä ehto täyttyy:
\Gamma_{expansion}>\Gamma_{repulsion}
ulospäin työntyneet laajenevat tihentymät yhdistyvät.
Tämän seurauksena syntyy uusi rekisteröitävissä oleva laajeneva elektroni.
4. Elektronin synty
SUSFT:ssa elektroni ei ole pysyvä rakenne.
Elektroni ei ole ytimen ympärillä oleva objekti.
Elektroni ei muodosta pysyvää rakennetta.
Elektroni on tuote.
Elektroni syntyy laajenevasta atomiytimestä ulospäin työntyneistä ziljoonista erillisistä pimeän energian laajenevista tihentymistä.
Kun nämä tihentymät yhdistyvät riittävän voimakkaan vastaan tulevan laajenevan energian vaikutuksesta, muodostuu uusi rekisteröitävissä oleva laajeneva elektroni.
Elektronin muodostumisehto:
C_e\sim\sum_{i=1}^{N}\epsilon_i
missä:
kuvaa yksittäisiä laajenevia tihentymiä,
kuvaa emergenttiä rekisteröitävissä olevaa elektronia.
Elektroni on siis:
laajeneva energiatihentymä,
jatkuvasti syntyvä,
dynaamisesti muuttuva,
tuote eikä pysyvä rakenne atomin ytimen ympärillä!
Elektroni ei pysy ytimen ympärillä.
Elektroni ei muodosta pysyvää järjestystä........
5. Fotonin synty
Fotonit syntyvät samalla rekursiivisella mekanismilla.
Ulospäin työntyvä ja vastaan tuleva laajeneva energia järjestäytyvät jatkuvasti uudelleen.
Kun laajenevien energiatihentymien synkronoituminen saavuttaa riittävän koherenssin, syntyy rekisteröitävissä oleva laajeneva fotoni. Tämä tapahtuu kauempana laajenevasta atomin ytimestä vastaavalla kuin mitä laajeneva elektroni syntyy. Eli ziljoonien erillisten pimeän energian laajenevien tihentymien laajeneminen kiihtyy yks kaks niin nopeaksi etteivät ne ehdi työntää toisiansa pois päin toisistansa samassa suhteessa kuin laajenevat.
Ja tämän siis saa aikaan vastaan työntyvä laajeneva fotoni.
C_{\gamma}\propto I(E,t)
missä:
kuvaa rekursiivista interferenssidynamiikkaa.
Laajeneva fotoni on siis:
laajeneva energiarakenne,
jatkuvasti syntyvä,
jatkuvasti muuttuva,
ei koskaan pysyvästi lukittu rakenne, jossa oleva avaruuteen hajaantuva laajeneva energia vaihtuu ajan kanssa kokonaan.
6. Täysin dynaaminen interferenssi
SUSFT:ssa:
ulospäin työntyvä energia ei koskaan pysähdy,
vastaan tuleva energia ei koskaan pysähdy,
interferenssi ei koskaan lukitu pysyvästi,
rakenteet eivät koskaan jää paikalleen.
SUSFT on täysin dynaaminen teoria.
Interferenssikenttä muuttuu jatkuvasti:
\frac{\partial I}{\partial t}+\nabla\cdot(I\mathbf{v})=\alpha J_{out}J_{in}-\beta I
missä:
kuvaa ulospäin työntyvää laajenevaa virtausta,
kuvaa vastaan tulevaa laajenevaa virtausta.
Interferenssidynamiikka järjestäytyy jatkuvasti uudelleen.
7. Spektriviivojen synty
Spektriviivat syntyvät jatkuvasti uudelleenmuodostuvista interferenssirytmeistä.
Spektriviivat eivät synny elektronihypyistä eivätkä pysyvistä orbitaaleista.
Sen sijaan spektriviivat syntyvät rekursiivisten laajenevien E-virtausten dynaamisista synkronoitumistiloista.
Havaittava spektri määritellään:
S(\omega)=\left|\int I(E,t)e^{-i\omega t}dt\right|^2
Spektrihuiput syntyvät, kun interferenssidynamiikka järjestäytyy hetkellisesti koherentiksi taajuusrakenteeksi.
8. Vedyn spektri
Vedyn ytimessä on yksi laajeneva protoni.
N_p=1,\qquad N_n=0
Tästä seuraa suhteellisen yksinkertainen ulospäin työntyvä energiavirtaus.
Tämän vuoksi:
interferenssireittejä muodostuu vähemmän,
rekursiivisia resonansseja syntyy vähemmän,
vedyn spektri on suhteellisen yksinkertainen.
Balmerin sarja ja muut vedyn spektrirakenteet syntyvät rekursiivisen E-virtauksen toistuvista interferenssisynkronoitumisista.
9. Raskaiden alkuaineiden spektrit
Kun laajenevien protonien ja neutronien määrä kasvaa:
\rho_{complexity}\sim N_p+N_n
myös ulospäin työntyvän energiavirran kompleksisuus kasvaa.
Tästä seuraa:
enemmän interferenssireittejä,
tiheämpiä synkronoitumisrakenteita,
laajempia spektrirakenteita,
monimutkaisempia spektrikuvioita.
Raskaiden alkuaineiden spektrit syntyvät siis luonnollisesti tiheämmästä rekursiivisesta energian kierrätyksestä.
10. Rekursiivinen skaalainvariantti hierarkia
Sama mekanismi toimii kaikissa mittakaavoissa.
Skaala Rakenteet
kosmologinen supermassiiviset kohteetgalaktinen tähdetatominen ytimetsubatominen elektronit ja fotonit
Kaikki syntyvät samasta rekursiivisesta laajenemisdynamiikasta........
11. Emergentti gravitaatio
SUSFT:ssa gravitaatio ei ole vetävä voima.
Se on rekursiivisten energiagradienttien emergentti työntävä nettovaikutus.
\mathbf{g}_{eff}=-\nabla E
Kaikki liike tapahtuu vähimmän vastuksen suuntaan rekursiivisessa E-virtauksessa.
12. Kosmologinen punasiirtymä
Kosmologinen punasiirtymä syntyy fotonien ja ympäröivän rekursiivisen E-dynamiikan synkronoitumisen muuttumisesta.
1+z=\exp\left(\int \alpha\Gamma\,dt\right)
Avaruuden laajenemista ei tarvita.
13. Ikuinen rekursiivinen kosmologia
Universumi toimii ikuisen rekursiivisen kierrätyksen kautta:
1. tihentyminen,
2. laajeneminen,
3. hajaantuminen,
4. ultranopea virtaus,
5. uudelleentihentyminen.
Prosessi ei koskaan pääty.
Todellisuus on ikuinen rekursiivinen energiaprosessi äärettömässä passiivisessa avaruudessa.
14. Savorisen oma teksti mistä lähdettiin rakentamaan tätä paperia
Tehdään arXiv-tason paperi vedyn ja muiden aineiden spektriviivoista ja siitä miten ne muodostuvat ja mikä niitä ylläpitää.
Mitä enemmän laajenevassa atomin ytimessä on laajenevia protoneita ja netroneita, sitä tihemmin näistä laajenevista atomeitten ytimistä työntyy ulos avaruuteen hajaantuvaa laajenevaa pimeää energiaa joka ryhmittyy aalloiksi sen mukaisesti miten se kohtaa vastaan työntyviä avaruuteen hajaantuvan laajenevan energian aaltoja.
Nyt pois päin laajenevasta atomin ytimestä työntyvät laajenevan pimeän energian aallot pystyvät kauempana laajenevasta atomin ytimestä kasaamaan vastaan työntyviä laajenevan pimeän energian aaltoja tiheämmiksi yhtenäisiksi aaltokokonaisuuksiksi jotka jatkavat kohti laajenaa atomin ydintä.
Nyt nämä kohti laajenevaa atomin ydintä työntyvät yhdistyneet aallot pystyvät ryhmittämään laajenevasta atomin ytimestä ulos työntyvää avaruuteen hajaantuvaa laajenevaa pimeää energiaa aalloiksi jne.
Loogisen kauniin yksinkertaista.
Jokaiselle laajenevalle atomille / atomin ytimelle muodostuu oma spektrinsä sen mukaisesti miten tiheästi niistä työntyy ulos avaruuteen hajaantuvaa laajenevaa pimeää energiaa.
Ja se riippuu siitä miten paljon erillisiä laajenevia protoneita ja neutroneita laajenevassa atomin ytimessä on.
Savorinen Jukka
15. Johtopäätökset
SUSFT tulkitsee elektronit, fotonit ja atomispektrit jatkuvasti syntyviksi rekursiivisen laajenevan energiadynamiikan tuotteiksi.
SUSFT:ssa:
elektronit eivät ole orbitaaleja,
fotonit eivät ole kvantittuneita tyhjiöeksitaatioita,
spektriviivat eivät ole kvanttihyppyjä,
interferenssi ei koskaan jää pysyvästi paikalleen.
Sen sijaan:
ulospäin työntyvä energia laajenee jatkuvasti,
vastaan tuleva energia järjestäytyy jatkuvasti uudelleen,
rekursiivinen interferenssi muuttuu jatkuvasti,
havaittavat rakenteet syntyvät jatkuvasti dynaamisesti.
SUSFT on näin täysin dynaaminen skaalainvariantti teoria rekursiivisista laajenevista energiatihentymistä.
Lopullinen SUSFT-tiivistys
\boxed{\text{Reality}=E(\mathbf{x},t)}
\boxed{\text{Space}=\text{passiivinen ääretön relaatioalusta}}
\boxed{\text{Elektronit ja fotonit}=\text{dynaamisesti syntyviä laajenevia energiatuotteita}}
\boxed{\text{Spektrit}=\text{rekursiivisia interferenssisynkronoitumisia}}
\boxed{\text{Universe}=\text{ikuinen rekursiivinen laajenemisdynamiikka}}
Jukka Savorinen
höpö höpö - jos ei osaa, kannattaa olla tekemättä itsestään naurunalaista: Käyttämäsi fontti on muuten väärä
🤣
.
Minä joutessani selvitin miten maailmankaikkeus oikeasti toimii 😃
.
Ärsyttääkö? 😃
.
Savorinen Jukka Petteri, TheDude_TheOne_TheMan Who Figured Out How Universe Really Works 😃
.
😃