Miksi olette sinkkuja?

Nyt valvotaan! Katon vielä seuraavan pelin, viestittelemään en ehdi. Kaksi perustavanlaatuista syytä tulee tälleen äkkiseltään mieleen. Itse asiassa enemmänkin. Ensinnäkin, en ole normo. Esimerkki normosta jätkästä on sellanen jolla on käppi päässään väärinpäin 🤢. Feikkejä keissejä, mutta sillä pääsee pitkälle naisrintamalla (kumma kyllä 🤭).

Sinkkuudesta tulee elämäntapa koska siihen tottuu. Siitä muodostuu ikään kuin normaali tila elämäänsä. Lopulta luovuttaa ja toivonrippeet sammuvat. Mielestäni ihmiset ovat ylipäätään melko tylsiä otuksia, joten taidan olla melko vaativa sen suhteen kenet päästän mukaan elämääni ja ketä en. En luota pahemmin ihmisiin mikä indikoi mun näkövinkkelistäni siitä että mulla on maalaisjärkeä päässä. -💊-.

Ikää on 52 vuotta sinkkuus on niin helppoa puuttuu kaikki turha säätäminen joka asian kanssa lisäksi ei tarvi kuunnella kuka teki mitä vai ostiko jotakin vai vaihtoko kumppania menikö joku tilaamaan matkan jonnekin, sinkkuna puuttuu kaikki turha puuhastelu sen olen oppinut tähän ikään että koskaan ei pidä sanoa ei koskaan ketään tule elämään itse en vaan usko tuohon rakkaus höpötykseen.
Olisi ollut mahdollisuus muuttaa suunta noin kaksi vuotta sitten mutta kiitos ei ole mun juttu millään muotoa.

Itse olen 50 enkä halua mitään parisuhdetta. Haluan vain tapailla. Ei ole vaatimuksia. On vain elämästä nauttimista. Tämä on elämän parasta aikaa

Naishenkilöt eivät aikoinaan kaivanneet seuraa, joten opin olemaan "sinkkuna", ja nyt olenkin huomannut että se on oikein hyvä vaihtoehto.

Olen ollut jopa avioliitossa aikoinaan. Viimeksi Katja vainaa kuoli, enkä ole sen jälkeen hirmuna etsinyt ketään. Mutta kyse oli ilmeisesti ikuisista poikamiehistä.

>Simiti<

Olen kiltti ja kunnollnen. Koko ikä tässä on odoteltu että saisi sen naisen ja parisuhteen minkä ansaitsen, mutta mitään ei ole tapahtunut.

Tuo on kysymyksenä epälooginen. Se olisi looginen, jos parisuhde oletusarvoisesti olisi miltei vääjäämätön lopputulema, jolta välttyisi vain aktiivisilla toimenpiteillä joihin pitäisi olla jokin motivaatio, jolle sitten voisi analysoida.

Se ei ole vain koskaan tapahtunut en ole enää miettinyt enkä ihmetellyt asiaa tunnen kyllä seksuaalista vetovoimaa naisiin ja naisen keho on kauneinta mitä voi olla mutta en usko että voisin vastata kenekään tunteisiin emotionaalisesti.

En liiku tarpeeksi ihmisten ilmoilla

Joka kerta kun alkaa tapailemaan jotakin, tuntuu siltä, että suhde ottaa enemmän kuin antaa hyvää. Niin paljon menettää vapaudestaan parisuhteessa, on kaikesta tilivelvollinen, joutuu selittelemään menojaan ja tekemisiään, tekemättäjättämisiään, jottei toinen pahoista mieltään ja kuitenkin pahoittaa. Raskaaksi menee menee, niin ei viitsi paljoa edes yrittää, on paljon helpompi antaa olla.

En olis koskaan edes seurustellu jos ei olis käyny niin hyvää tuuria ettiä ensimmäinen tyttöystäväni hyväksyi minut sellaisena kuin olen

Olen minä ollut parisuhteissa. Vain yhden kerran on käynyt niin että kumppani epäröi suhteen aloittamista siitä syystä että olen biseksuaali.

Joku läheisyyskammo varmaan. Mitä lie lapsuuden traumoja. En ole käynyt psykiatrilla, vaikka varmaan pitäisi.

Siksi koska en juo viinaa enkä käy baareissa. Pitäisi menojalkaa vipattaa koko ajan ja käydä baareissa jotta naisia tapaisi. En jaksa eikä naiset halua tinderissä raittiimpaa miestä.

Koska parisuhde tai avioliitto on vain ohimenevä vaihe.
https://www.youtube.com/watch?v=wS0mG4_b2TU

Suoraan ja suomeksi sanottuna ,lyhyt mulkkuinen mies ei paljon naisia viihdytä.Tämä suurin syy ,tosin ei ainoa.

Olen hissukseen taltutellut seksuaalisuuteni henkiheiveriin. 30 vuotta tuli runkattua muttei jaksanut sitä että aina sai siinttä jotain rankkaistusta niin aattelin että vähemmällä pääsee kun aseksuaalistaa psyykkeensä loppuiäksi. Avioliitto on liian vaativa osa mulle enkä mihinkään kallusuhteeseenkaan halua niin ainoa keino pysyä järjissään runkkaamatta loppuikä on kieltää itsensä ja ottaa aseksuaalisuuden risti kantoon t impipoika 42

Ihan hyvä että satuin jättämään itseni immeksi. Ei mua ja vammaista käytöstäni kenkään jaksaisi, huomannut olen tässä

Juu, mä oon yli 30 ja yli 40 ja oho jo yli 50. En oo silleen aatellu. Ei vaan oo löytyny. Ja tää kun on sellanen kuihtuva paikka, naiset on lähteny. Töitä kyllä ois, mutta ihmiset vaan lähtee täältä. Oosin mä sen jo tähän ikään huomannu, jos homo oisin ollu, eikä kiinnosta homoks muuttua.

Tässä oman elämän lista.

- Naiset: En ole halunnut koska ei vois vähempää kiinnostaa.
-Noin oman ikäiset miehet: En ole halunnut koska ovat liian vanhoja minun mieleen.
- Nuoret miehet: Olisin halunnut mutta en ole saanut koska ovat olleet yleensä heteroita.
- Nuoret homomiehet: Olisin halunnut mutta en ole saanut koska heitä taas ei yleensä kiinnosta vanhemmat miehet.
- Nuoret homomiehet joita ”kiinnostaa” myös itseään vanhemmat miehet: Olisin halunnut mutta joka ikinen kerta on käynyt ilmi että heitä ei oikeasti kiinnostakkaan itseään vanhemmat miehet vaan ainoastaan heidän rahansa joten sen jälkeen en ole enää halunnut.
- Nuoret homomiehet joita ihan oikeasti kiinnostaa itseään vanhemmat miehet ilman mitään pahoja taka ajatuksia: En ole tavannut vielä ainuttakaan sellaista joten sitä odotellessa.