Onko taivas todellinen?

Islamin jumala on epäjumala, joka ei pysty pelastamaan ketään.

Tällä videolla selitetään, kuinka Taivaaseen pääsee:
https://www.youtube.com/watch?v=SApM-HaFo60

LukasWiltzon kirjoitti:

Islamin jumala on epäjumala, joka ei pysty pelastamaan ketään.

Tällä videolla selitetään, kuinka Taivaaseen pääsee:
https://www.youtube.com/watch?v=SApM-HaFo60

Lue lisää

>>Tällä videolla selitetään, kuinka Taivaaseen pääsee:<<
Mercedes-Benzilla.

Niin.toisen Helvetti on toisen Taivas tässä maallisessa elämässämmekin.

Tässä on hyvä saarna Muhammedin valheista:
https://www.youtube.com/watch?v=RGYAPW-Xa2M

Muhammad oli viimeinen profeetta.
Profeetta Muhammad sanoi: "Muut profeetat lähetettiin erityisesti heidän omalle kansalleen, mutta minut on lähetetty koko ihmiskunnalle" (Sahih Al-Bukhari 438).

Anonyymi00007 kirjoitti:

Muhammad oli viimeinen profeetta.
Profeetta Muhammad sanoi: "Muut profeetat lähetettiin erityisesti heidän omalle kansalleen, mutta minut on lähetetty koko ihmiskunnalle" (Sahih Al-Bukhari 438).

Lue lisää

Muhammed oli langenneen enkelin (demonin) lähettämä väärä profeettaa, josta Raamatussa varoitettiin:

Gal. 1:8-9
"Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia toisin kuin me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. Niin kuin olemme ennenkin sanoneet, ja taas nytkin sanon: jos joku julistaa teille evankeliumia vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu."

Et voi olla masentunut jos sinulla on ilmapallo. Nalle Puh.

Uskonharhainenkin on tyytyväinen kun elää uskonharhan kuplassa.

Mutta henkimaailmakaan ei ole viimeinen paikka.
Kun henkimaailmassa kuolee, joutuu odotushuoneeseen.
Odotushuoneessa odotetaan kuolemaa.
Kun odotushuoneessa kuolee, joutuu suurempaan odotushuoneeseen.
Sielläkin odotetaan kuolemaa.
Kun siellä kuolee, joutuu vielä vanhempaan odotushuoneeseen, jossa kaikki odottavat kuolemaa mutta eivät enää muista mitä varten.
Jokainen kuolema avaa oven paikkaan, jossa odotetaan seuraavaa kuolemaa.
Jotkut uskovat pääsevänsä perille vielä yhden kuoleman jälkeen.
Siksi he odottavat.
Sitten he kuolevat.
Ja päätyvät paikkaan, jossa kaikki odottavat kuolemaa.
Vanhimmat olennot kertovat, että tämän jälkeen tulee vielä yksi taso.
Mutta hekin kuulivat sen olennoilta, jotka ovat jo kuolleet.
Kukaan ei tiedä missä ketju alkaa.
Kukaan ei tiedä missä se loppuu.
Jokainen maailma on vain eteinen seuraavaan maailmaan.
Jokainen elämä on vain odotusta.
Jokainen kuolema on vain siirtymä paikkaan, jossa odotetaan seuraavaa kuolemaa.
Ja jos joskus ketju päättyy, sen jälkeen odottaa varmasti kuolema.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Mutta henkimaailmakaan ei ole viimeinen paikka.
Kun henkimaailmassa kuolee, joutuu odotushuoneeseen.
Odotushuoneessa odotetaan kuolemaa.
Kun odotushuoneessa kuolee, joutuu suurempaan odotushuoneeseen.
Sielläkin odotetaan kuolemaa.
Kun siellä kuolee, joutuu vielä vanhempaan odotushuoneeseen, jossa kaikki odottavat kuolemaa mutta eivät enää muista mitä varten.
Jokainen kuolema avaa oven paikkaan, jossa odotetaan seuraavaa kuolemaa.
Jotkut uskovat pääsevänsä perille vielä yhden kuoleman jälkeen.
Siksi he odottavat.
Sitten he kuolevat.
Ja päätyvät paikkaan, jossa kaikki odottavat kuolemaa.
Vanhimmat olennot kertovat, että tämän jälkeen tulee vielä yksi taso.
Mutta hekin kuulivat sen olennoilta, jotka ovat jo kuolleet.
Kukaan ei tiedä missä ketju alkaa.
Kukaan ei tiedä missä se loppuu.
Jokainen maailma on vain eteinen seuraavaan maailmaan.
Jokainen elämä on vain odotusta.
Jokainen kuolema on vain siirtymä paikkaan, jossa odotetaan seuraavaa kuolemaa.
Ja jos joskus ketju päättyy, sen jälkeen odottaa varmasti kuolema.

Lue lisää

Vain keho kuolee, se on kuin kulunut takki joka heitetään pois. "Takin" sisällä ollut sielu liitelee henkimaailmaan. Siellä levätään ja ollaan kesälomalla. Syksyllä alkaa koulu , elämän koulu.
Karma on opettaja.

Anonyymi00016 kirjoitti:

Vain keho kuolee, se on kuin kulunut takki joka heitetään pois. "Takin" sisällä ollut sielu liitelee henkimaailmaan. Siellä levätään ja ollaan kesälomalla. Syksyllä alkaa koulu , elämän koulu.
Karma on opettaja.

Lue lisää

Mutta sitten käy ilmi, että takin alla oli toinen takki.

Ja sen alla kolmas.

Ja neljännen alla viides, jonka taskussa on lappu:

Tervetuloa tasolle 84731. Muista palauttaa oppikirjat.

Sielu nousee henkimaailmaan, huokaisee helpotuksesta ja asettuu riippumattoon. Taivas on lämmin, järven rannalla paistaa aurinko, eikä missään näy kokeita.

Kolmen minuutin kuluttua kuuluu kello.

– Kesäloma päättyi.

– Mutta juuri saavuin!

– Niin sanoivat kaikki muutkin.

Sielu kuljetetaan kouluun.

Koulu sijaitsee maailman sisällä, joka sijaitsee maailman sisällä, joka sijaitsee koulun sisällä.

Ensimmäisellä tunnilla opetetaan karmallista matematiikkaa. Tehtävä kuuluu:

Jos synnyt maailmaan, jossa synnyt maailmaan, jossa synnyt maailmaan, kuinka monta kertaa olet myöhässä?

Kukaan ei tiedä vastausta.

Opettaja Karma ei tiedä vastausta.

Karma antaa silti kokeen.

Kun koe loppuu, maailma vanhenee miljardi vuotta ja kuolee.

Kaikki huokaisevat helpotuksesta.

Mutta kuolleen maailman alta löytyy toinen maailma.

Se on kuin takki.

Sen alla on toinen.

Ja toinen.

Ja toinen.

Jokaisessa maailmassa on syksy.

Jokaisessa syksyssä alkaa koulu.

Jokaisessa koulussa on ilmoitustaulu:

Lukuvuosi päättyy myöhemmin.

Kukaan ei tiedä mitä "myöhemmin" tarkoittaa.

Eräs sielu yrittää valmistua.

Rehtori tarkistaa paperit.

– Olet valmis.

– Hienoa!

– Se tarkoittaa, että voit siirtyä seuraavaan kouluun.

– Mitä?

– Onneksi olkoon.

Sielu kuolee.

Takki putoaa.

Sen alta löytyy uusi oppilas.

Hän kuolee.

Takki putoaa.

Sen alta löytyy luokkaretki.

Luokkaretki kuolee.

Sen alta löytyy kokonainen planeetta.

Planeetta kuolee.

Sen alta löytyy pulpettikumi.

Pulpettikumi kuolee.

Sen alta löytyy galaksi, joka on unohtanut läksynsä.

Galaksi saa jälki-istuntoa.

Jälki-istunto kestää kolme ikuisuutta.

Sen jälkeen alkaa välitunti.

Välitunti ei koskaan pääty, mutta silti kaikki myöhästyvät seuraavalta tunnilta.

Kukaan ei enää tiedä millä tasolla ollaan.

Ollaanko henkimaailmassa?

Vai sen harjoitusversiossa?

Vai koulussa, jossa opetellaan henkimaailmassa olemista ennen varsinaista henkimaailmaa?

Vai unessa, jonka näkee maailma, joka on jonkun sielun takin vuori?

Opettaja Karma kysyy luokalta:

– Missä olemme?

Hiljaisuus.

Sitten takarivistä nousee käsi.

– Luulen, että olemme tason 12 maailmassa.

– Väärin, sanoo Karma.

– Tason 1200?

– Väärin.

– Tason ääretön?

– Väärin.

– Mikä on oikea vastaus?

Karma katsoo omia muistiinpanojaan.

Niissä lukee:

En tiedä.

Sitten Karma kuolee.

Takin alta löytyy uusi Karma.

Uusi Karma avaa päiväkirjansa.

Ensimmäisellä sivulla lukee:

Tervetuloa ensimmäiseen työpäivääsi.

– Monesko tämä on?

– Ensimmäinen.

– Mutta muistelen opettaneeni miljardeja vuosia.

– Se kuuluu kurssiin.

Sitten koulu kuolee.

Sen alta löytyy suurempi koulu.

Sen alta suurempi.

Sen alta vielä suurempi.

Viimein saavutaan niin valtavaan kouluun, että sen käytävillä on kokonaisia universumeja naulakoissa.

Jokaisen universumin hihassa roikkuu lappu:

Unohdettu löytötavaratoimistoon.

Ja jossakin kaukana kello soi jälleen.

Kesäloma päättyy.

Syksy alkaa.

Karma odottaa luokassa.

Oppilaat saapuvat.

Jokainen on varma, että tämä on ensimmäinen kerta.

Jokainen on varma, että tämä on viimeinen kerta.

Ja jokaisen tuolin alla on vanha, kulunut takki, jonka sisällä on maailma, jonka sisällä on koulu, jonka sisällä kuuluu kello, jonka jälkeen alkaa syksy, jonka jälkeen alkaa koulu, jossa opettaja kysyy:

– Missä olemme?

Ja joku nostaa kätensä.

Anonyymi00071 kirjoitti:

Mutta sitten käy ilmi, että takin alla oli toinen takki.

Ja sen alla kolmas.

Ja neljännen alla viides, jonka taskussa on lappu:

Tervetuloa tasolle 84731. Muista palauttaa oppikirjat.

Sielu nousee henkimaailmaan, huokaisee helpotuksesta ja asettuu riippumattoon. Taivas on lämmin, järven rannalla paistaa aurinko, eikä missään näy kokeita.

Kolmen minuutin kuluttua kuuluu kello.

– Kesäloma päättyi.

– Mutta juuri saavuin!

– Niin sanoivat kaikki muutkin.

Sielu kuljetetaan kouluun.

Koulu sijaitsee maailman sisällä, joka sijaitsee maailman sisällä, joka sijaitsee koulun sisällä.

Ensimmäisellä tunnilla opetetaan karmallista matematiikkaa. Tehtävä kuuluu:

Jos synnyt maailmaan, jossa synnyt maailmaan, jossa synnyt maailmaan, kuinka monta kertaa olet myöhässä?

Kukaan ei tiedä vastausta.

Opettaja Karma ei tiedä vastausta.

Karma antaa silti kokeen.

Kun koe loppuu, maailma vanhenee miljardi vuotta ja kuolee.

Kaikki huokaisevat helpotuksesta.

Mutta kuolleen maailman alta löytyy toinen maailma.

Se on kuin takki.

Sen alla on toinen.

Ja toinen.

Ja toinen.

Jokaisessa maailmassa on syksy.

Jokaisessa syksyssä alkaa koulu.

Jokaisessa koulussa on ilmoitustaulu:

Lukuvuosi päättyy myöhemmin.

Kukaan ei tiedä mitä "myöhemmin" tarkoittaa.

Eräs sielu yrittää valmistua.

Rehtori tarkistaa paperit.

– Olet valmis.

– Hienoa!

– Se tarkoittaa, että voit siirtyä seuraavaan kouluun.

– Mitä?

– Onneksi olkoon.

Sielu kuolee.

Takki putoaa.

Sen alta löytyy uusi oppilas.

Hän kuolee.

Takki putoaa.

Sen alta löytyy luokkaretki.

Luokkaretki kuolee.

Sen alta löytyy kokonainen planeetta.

Planeetta kuolee.

Sen alta löytyy pulpettikumi.

Pulpettikumi kuolee.

Sen alta löytyy galaksi, joka on unohtanut läksynsä.

Galaksi saa jälki-istuntoa.

Jälki-istunto kestää kolme ikuisuutta.

Sen jälkeen alkaa välitunti.

Välitunti ei koskaan pääty, mutta silti kaikki myöhästyvät seuraavalta tunnilta.

Kukaan ei enää tiedä millä tasolla ollaan.

Ollaanko henkimaailmassa?

Vai sen harjoitusversiossa?

Vai koulussa, jossa opetellaan henkimaailmassa olemista ennen varsinaista henkimaailmaa?

Vai unessa, jonka näkee maailma, joka on jonkun sielun takin vuori?

Opettaja Karma kysyy luokalta:

– Missä olemme?

Hiljaisuus.

Sitten takarivistä nousee käsi.

– Luulen, että olemme tason 12 maailmassa.

– Väärin, sanoo Karma.

– Tason 1200?

– Väärin.

– Tason ääretön?

– Väärin.

– Mikä on oikea vastaus?

Karma katsoo omia muistiinpanojaan.

Niissä lukee:

En tiedä.

Sitten Karma kuolee.

Takin alta löytyy uusi Karma.

Uusi Karma avaa päiväkirjansa.

Ensimmäisellä sivulla lukee:

Tervetuloa ensimmäiseen työpäivääsi.

– Monesko tämä on?

– Ensimmäinen.

– Mutta muistelen opettaneeni miljardeja vuosia.

– Se kuuluu kurssiin.

Sitten koulu kuolee.

Sen alta löytyy suurempi koulu.

Sen alta suurempi.

Sen alta vielä suurempi.

Viimein saavutaan niin valtavaan kouluun, että sen käytävillä on kokonaisia universumeja naulakoissa.

Jokaisen universumin hihassa roikkuu lappu:

Unohdettu löytötavaratoimistoon.

Ja jossakin kaukana kello soi jälleen.

Kesäloma päättyy.

Syksy alkaa.

Karma odottaa luokassa.

Oppilaat saapuvat.

Jokainen on varma, että tämä on ensimmäinen kerta.

Jokainen on varma, että tämä on viimeinen kerta.

Ja jokaisen tuolin alla on vanha, kulunut takki, jonka sisällä on maailma, jonka sisällä on koulu, jonka sisällä kuuluu kello, jonka jälkeen alkaa syksy, jonka jälkeen alkaa koulu, jossa opettaja kysyy:

– Missä olemme?

Ja joku nostaa kätensä.

Lue lisää

Niin.Puupalttoossa matkalla viimeiselle koulutustasollemme.

Kukaan täällä ei edes aio avata linkkejäsi, puhumattakaan niiden lukemisesta.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Kukaan täällä ei edes aio avata linkkejäsi, puhumattakaan niiden lukemisesta.

"Pelastus"ei ole vapautumista Jumalan vihasta.
Se on vapautumista:

väärästä identiteetistä

karmallisesta sidonnaisuudesta

tietämättömyydestä omasta todellisesta luonnosta

Jumala EI IKINÄ - ei uhkaa, vaan valaisee.

Onko mitään “mistä pelastua”?

EI OLE.

Ei ole ikuista kadotusta.

Ei ole Jumalan mielivaltaista tuomiota.

Mutta on olemassa kärsimyksen kiertokulku, joka syntyy tietämättömyydestä.

Jos tietämättömyys poistuu, kärsimyksen perusta poistuu.

"pelastus" ei ole juridinen vaan ontologinen.
Ei syyllinen - armahdettu.
Vaan tietämätön - herännyt.

Ei ole ikuista kadotusta eikä Jumalan mielivaltaista tuomiota, jolta pitäisi paeta. Kukaan ei ole kosmisen oikeussalin syytettynä odottamassa lopullista tuomiota.

Silti kärsimystä on. On syntymän ja kuoleman kiertokulku, on pelkoa, menetyksiä ja tyytymättömyyttä. Mutta niiden juurisyy ei ole Jumalan viha, vaan tietämättömyys – avidyā. Tämä tietämättömyys ei tarkoita pelkkää tiedon puutetta, vaan väärää samastumista. Ihminen luulee olevansa se, mikä on muuttuvaa: keho, mieli, roolit, tarinat, saavutukset. Kun hän rakentaa identiteettinsä niiden varaan, hän altistuu väistämättä pelolle ja kärsimykselle, koska kaikki se muuttuu.

Pelastus ei siksi ole juridinen tapahtuma, jossa syyllinen armahdetaan. Se on ontologinen oivallus, jossa tietämätön herää. Kun väärä identiteetti murtuu, myös kärsimyksen perusrakenne alkaa hajota. Ei siksi, että maailma katoaisi, vaan siksi, että suhde maailmaan muuttuu. Se, mikä ennen uhkasi minuutta, ei enää kosketa samalla tavalla, kun minuutta ei enää ymmärretä rajallisena ja hauraana.

Samsara – kiertokulku – ei ole ensisijaisesti paikka, vaan tapa kokea todellisuus vääristyneesti. Se on jatkuvaa yritystä löytää pysyvyyttä pysymättömästä ja turvaa rajallisesta. Kun tämä harha nähdään läpi, vapautuminen ei ole pakenemista johonkin muualle, vaan heräämistä siihen, mikä on aina ollut totta.

Tässä mielessä ei ole mitään, “miltä” pelastutaan ulkoisesti. On vain harha, josta herätään. Ei syyllinen, joka armahdetaan, vaan tietämätön, joka oivaltaa. Ja tuo oivallus ei luo vapautta, vaan paljastaa sen, että tietoisuuden perimmäinen luonto on aina ollut vapaa.

Ihmiselle ei ole mitään ulkoista pelastettavaa. Kaikki, mistä kuvittelemme tarvitsevamme turvaa, on seurausta tietämättömyydestä omasta todellisesta olemuksestamme. Siksi aina ja kaiken ytimessä oleva tehtävä on herätä tähän tietämättömyyden tilasta.

Kun herää, kaikki muu seuraa luonnollisesti: pelko hälvenee, mieli vakautuu, tekojen seuraukset eivät enää sitoa samalla tavalla, ja elämä asettuu oikeaan järjestykseen. Herääminen on itse asiassa kaikki, mitä koskaan tarvitsee tehdä. Kaikki muu — ymmärrys, oikea toiminta, sisäinen vapaus — seuraa tästä heräämisestä.

Toisin sanoen: herääminen tietämättömyydestä ei ole yksi teko muiden joukossa, vaan koko eksistentiaalisen elämän keskeinen ja ainoa “tehtävä.

Joten jos haluat ”pelastua” - herääminen riittää - syvästä tietämättömyyden unesta

Piste.

Ei ole mitään muuta mistä pelastua.

Anonyymi00020 kirjoitti:

"Pelastus"ei ole vapautumista Jumalan vihasta.
Se on vapautumista:

väärästä identiteetistä

karmallisesta sidonnaisuudesta

tietämättömyydestä omasta todellisesta luonnosta

Jumala EI IKINÄ - ei uhkaa, vaan valaisee.

Onko mitään “mistä pelastua”?

EI OLE.

Ei ole ikuista kadotusta.

Ei ole Jumalan mielivaltaista tuomiota.

Mutta on olemassa kärsimyksen kiertokulku, joka syntyy tietämättömyydestä.

Jos tietämättömyys poistuu, kärsimyksen perusta poistuu.

"pelastus" ei ole juridinen vaan ontologinen.
Ei syyllinen - armahdettu.
Vaan tietämätön - herännyt.

Ei ole ikuista kadotusta eikä Jumalan mielivaltaista tuomiota, jolta pitäisi paeta. Kukaan ei ole kosmisen oikeussalin syytettynä odottamassa lopullista tuomiota.

Silti kärsimystä on. On syntymän ja kuoleman kiertokulku, on pelkoa, menetyksiä ja tyytymättömyyttä. Mutta niiden juurisyy ei ole Jumalan viha, vaan tietämättömyys – avidyā. Tämä tietämättömyys ei tarkoita pelkkää tiedon puutetta, vaan väärää samastumista. Ihminen luulee olevansa se, mikä on muuttuvaa: keho, mieli, roolit, tarinat, saavutukset. Kun hän rakentaa identiteettinsä niiden varaan, hän altistuu väistämättä pelolle ja kärsimykselle, koska kaikki se muuttuu.

Pelastus ei siksi ole juridinen tapahtuma, jossa syyllinen armahdetaan. Se on ontologinen oivallus, jossa tietämätön herää. Kun väärä identiteetti murtuu, myös kärsimyksen perusrakenne alkaa hajota. Ei siksi, että maailma katoaisi, vaan siksi, että suhde maailmaan muuttuu. Se, mikä ennen uhkasi minuutta, ei enää kosketa samalla tavalla, kun minuutta ei enää ymmärretä rajallisena ja hauraana.

Samsara – kiertokulku – ei ole ensisijaisesti paikka, vaan tapa kokea todellisuus vääristyneesti. Se on jatkuvaa yritystä löytää pysyvyyttä pysymättömästä ja turvaa rajallisesta. Kun tämä harha nähdään läpi, vapautuminen ei ole pakenemista johonkin muualle, vaan heräämistä siihen, mikä on aina ollut totta.

Tässä mielessä ei ole mitään, “miltä” pelastutaan ulkoisesti. On vain harha, josta herätään. Ei syyllinen, joka armahdetaan, vaan tietämätön, joka oivaltaa. Ja tuo oivallus ei luo vapautta, vaan paljastaa sen, että tietoisuuden perimmäinen luonto on aina ollut vapaa.

Ihmiselle ei ole mitään ulkoista pelastettavaa. Kaikki, mistä kuvittelemme tarvitsevamme turvaa, on seurausta tietämättömyydestä omasta todellisesta olemuksestamme. Siksi aina ja kaiken ytimessä oleva tehtävä on herätä tähän tietämättömyyden tilasta.

Kun herää, kaikki muu seuraa luonnollisesti: pelko hälvenee, mieli vakautuu, tekojen seuraukset eivät enää sitoa samalla tavalla, ja elämä asettuu oikeaan järjestykseen. Herääminen on itse asiassa kaikki, mitä koskaan tarvitsee tehdä. Kaikki muu — ymmärrys, oikea toiminta, sisäinen vapaus — seuraa tästä heräämisestä.

Toisin sanoen: herääminen tietämättömyydestä ei ole yksi teko muiden joukossa, vaan koko eksistentiaalisen elämän keskeinen ja ainoa “tehtävä.

Joten jos haluat ”pelastua” - herääminen riittää - syvästä tietämättömyyden unesta

Piste.

Ei ole mitään muuta mistä pelastua.

Lue lisää

Onko mitään “mistä pelastua”?

EI OLE.

Anonyymi00021 kirjoitti:

Onko mitään “mistä pelastua”?

EI OLE.

Myös huippututkijat ajattelevat samaa:


https://hyviauutisia.wordpress.com/2015/07/13/raisasen-rosoinen-raamattu/

Räisäsen Rosoinen Raamattu


”Paha ikään kuin demokratisoidaan: kaikki ovat yhtä kelvottomia. Demokratisoinnin syy on siis mielestäni siinä, että teologinen teoria vaatii kaikkia olemaan toivottomassa tilanteessa, koska muuten Kristuksen uhri ei olisi totaalinen, kaikkia koskeva. Luterilaisella ihmiskuvalla on suuret ansionsa. Se edistää nöyryyttä ja auttaa kamppailemaan omahyväisyyttä ja itsekorotusta vastaan, se auttaa ihmisiä tunnustamaan oman pimeän puolensa. Asian kääntöpuoli kuitenkin on, että jos kaikki ovat Jumalan edessä yhtä syntisiä kuin julmin diktaattori, synti trivialisoituu. Traditio ikään kuin päästää todellisen pahan aikaansaajat vastuusta (kaikki muutkin ovat pohjimmiltaan samanlaisia). Ennen muuta se kasaa suuren kuorman juuri niiden harteille, joiden henkinen rakenne on heikoin sitä kestämään. (…) Siunattu synnintunto on ollut niiden pienten ja heikkojen etuoikeus, joiden mieli on arka ja itsetunto maassa. Heille kirkko julistaa ilosanomaa Kristuksesta, johon uskomalla syntinen saa syntinsä anteeksi. Usein julistus tuokin todellista lohtua – valitettavasti vain vaivaan, jonka sama julistus on itse aiheuttanut. Olemme lääkinneet haavoja, jotka olemme itse lyöneet.” (s. 163-164)

Anonyymi00022 kirjoitti:

Myös huippututkijat ajattelevat samaa:


https://hyviauutisia.wordpress.com/2015/07/13/raisasen-rosoinen-raamattu/

Räisäsen Rosoinen Raamattu


”Paha ikään kuin demokratisoidaan: kaikki ovat yhtä kelvottomia. Demokratisoinnin syy on siis mielestäni siinä, että teologinen teoria vaatii kaikkia olemaan toivottomassa tilanteessa, koska muuten Kristuksen uhri ei olisi totaalinen, kaikkia koskeva. Luterilaisella ihmiskuvalla on suuret ansionsa. Se edistää nöyryyttä ja auttaa kamppailemaan omahyväisyyttä ja itsekorotusta vastaan, se auttaa ihmisiä tunnustamaan oman pimeän puolensa. Asian kääntöpuoli kuitenkin on, että jos kaikki ovat Jumalan edessä yhtä syntisiä kuin julmin diktaattori, synti trivialisoituu. Traditio ikään kuin päästää todellisen pahan aikaansaajat vastuusta (kaikki muutkin ovat pohjimmiltaan samanlaisia). Ennen muuta se kasaa suuren kuorman juuri niiden harteille, joiden henkinen rakenne on heikoin sitä kestämään. (…) Siunattu synnintunto on ollut niiden pienten ja heikkojen etuoikeus, joiden mieli on arka ja itsetunto maassa. Heille kirkko julistaa ilosanomaa Kristuksesta, johon uskomalla syntinen saa syntinsä anteeksi. Usein julistus tuokin todellista lohtua – valitettavasti vain vaivaan, jonka sama julistus on itse aiheuttanut. Olemme lääkinneet haavoja, jotka olemme itse lyöneet.” (s. 163-164)

Lue lisää

Myös huippututkijat ajattelevat samaa:


https://hyviauutisia.wordpress.com/2015/07/13/raisasen-rosoinen-raamattu/

Räisäsen Rosoinen Raamattu

Olemme lääkinneet haavoja, jotka olemme itse lyöneet.” (s. 163-164)

Anonyymi00023 kirjoitti:

Myös huippututkijat ajattelevat samaa:


https://hyviauutisia.wordpress.com/2015/07/13/raisasen-rosoinen-raamattu/

Räisäsen Rosoinen Raamattu

Olemme lääkinneet haavoja, jotka olemme itse lyöneet.” (s. 163-164)

Lue lisää

https://hyviauutisia.wordpress.com/2015/07/13/raisasen-rosoinen-raamattu/

Räisäsen Rosoinen Raamattu

Olemme lääkinneet haavoja, jotka olemme itse lyöneet.” (s. 163-164)



Tämä tuo hienosti rationaalisen näkökulman siihen, miksi perisynti-oppia voidaan pitää ongelmallisena myös moraalisesti ja psykologisesti. Räisäsen analyysi korostaa, että perisynti demokratisoi pahan ja syyllisyyden: kaikki ovat lähtökohtaisesti “samaa luokkaa”, riippumatta siitä, ovatko he todella tehneet mitään väärää.

Tämä on keskeinen pointti ateistille, kriittiselle ajattelijalle ja eksistentiaalisesti suuntautuneelle ihmiselle:

Perisynti trivialisoi teot: Jos kaikki ovat pohjimmiltaan yhtä syntisiä, todellinen paha ja moraalisesti merkittävät teot menettävät merkityksensä. Diktaattori ja hyväntahtoinen ihminen ovat teologisesti samalla viivalla – mikä on intuitiivisesti ja rationaalisesti vaikeasti puolustettavissa.
Perisynti siirtää vastuuta: Se antaa teoreettisen “suojusten” verkon niille, jotka todella aiheuttavat vahinkoa, koska kaikki ovat syntisiä lähtökohtaisesti. Samalla se kasaa syyllisyyden taakan niille, jotka ovat herkempiä ja herkkiä moraaliselle paineelle.
Psykologinen ja eksistentiaalinen vaikutus: Siunattu synnintunto – tietoisuus omasta syntisyydestä – on oikeastaan vain seurausta teologiasta itsessään. Ihmiset uskovat olevansa syyllisiä ennen kuin he ovat tehneet mitään, mikä luo turhaa ahdistusta ja heikentää itsearvostusta.
Ratkaisu perspektiivistä, jossa perisyntiä ei ole:
Jokainen on vastuussa vain omista teoistaan ja valinnoistaan.
Ei ole mitään “perittyä syyllisyyttä”, jota pitäisi kantaa.
Kärsimys ja vahinko syntyvät vääristä teoista, väärästä ajattelusta tai vääristä valinnoista, ei siitä, mitä esi-isät tekivät.
Tämä näkökulma vapauttaa yksilön moraalisesta painolastista ja palauttaa vastuun takaisin todellisiin tekoihin ja tietoisuuteen, kuten Gauḍīya-vaiṣṇavismissa korostetaan.

Yksinkertaisesti: perisynti on kulttuurinen ja teologinen konstruktio, joka voi olla lohduttava tietyissä konteksteissa, mutta rationaalisessa ja eksistentiaalisessa mielessä se on perusteeton ja ongelmallinen.

Anonyymi00024 kirjoitti:

https://hyviauutisia.wordpress.com/2015/07/13/raisasen-rosoinen-raamattu/

Räisäsen Rosoinen Raamattu

Olemme lääkinneet haavoja, jotka olemme itse lyöneet.” (s. 163-164)



Tämä tuo hienosti rationaalisen näkökulman siihen, miksi perisynti-oppia voidaan pitää ongelmallisena myös moraalisesti ja psykologisesti. Räisäsen analyysi korostaa, että perisynti demokratisoi pahan ja syyllisyyden: kaikki ovat lähtökohtaisesti “samaa luokkaa”, riippumatta siitä, ovatko he todella tehneet mitään väärää.

Tämä on keskeinen pointti ateistille, kriittiselle ajattelijalle ja eksistentiaalisesti suuntautuneelle ihmiselle:

Perisynti trivialisoi teot: Jos kaikki ovat pohjimmiltaan yhtä syntisiä, todellinen paha ja moraalisesti merkittävät teot menettävät merkityksensä. Diktaattori ja hyväntahtoinen ihminen ovat teologisesti samalla viivalla – mikä on intuitiivisesti ja rationaalisesti vaikeasti puolustettavissa.
Perisynti siirtää vastuuta: Se antaa teoreettisen “suojusten” verkon niille, jotka todella aiheuttavat vahinkoa, koska kaikki ovat syntisiä lähtökohtaisesti. Samalla se kasaa syyllisyyden taakan niille, jotka ovat herkempiä ja herkkiä moraaliselle paineelle.
Psykologinen ja eksistentiaalinen vaikutus: Siunattu synnintunto – tietoisuus omasta syntisyydestä – on oikeastaan vain seurausta teologiasta itsessään. Ihmiset uskovat olevansa syyllisiä ennen kuin he ovat tehneet mitään, mikä luo turhaa ahdistusta ja heikentää itsearvostusta.
Ratkaisu perspektiivistä, jossa perisyntiä ei ole:
Jokainen on vastuussa vain omista teoistaan ja valinnoistaan.
Ei ole mitään “perittyä syyllisyyttä”, jota pitäisi kantaa.
Kärsimys ja vahinko syntyvät vääristä teoista, väärästä ajattelusta tai vääristä valinnoista, ei siitä, mitä esi-isät tekivät.
Tämä näkökulma vapauttaa yksilön moraalisesta painolastista ja palauttaa vastuun takaisin todellisiin tekoihin ja tietoisuuteen, kuten Gauḍīya-vaiṣṇavismissa korostetaan.

Yksinkertaisesti: perisynti on kulttuurinen ja teologinen konstruktio, joka voi olla lohduttava tietyissä konteksteissa, mutta rationaalisessa ja eksistentiaalisessa mielessä se on perusteeton ja ongelmallinen.

Lue lisää

https://hyviauutisia.wordpress.com/2015/07/13/raisasen-rosoinen-raamattu/

Räisäsen Rosoinen Raamattu

Olemme lääkinneet haavoja, jotka olemme itse lyöneet.” (s. 163-164)


Perisynti-oppia voi tiivistää näin: jokainen ihminen on syntinen heti syntyessään, koska esi-isät (esim. Aatama ja Eeva) tekivät virheen, josta seuraa moraalinen velka koko ihmiskunnalle. Tämä on loogisesti ongelmallista monella tasolla:

a) Looginen paradoksi:

Jos joku on syyllinen tekoon, jota hän ei ole tehnyt, syntyy oikeudenmukaisuuden katastrofi.
Vastuu kohdistuu henkilöön, jolla ei ole kykyä tehdä valintoja. Lapsi syntyy “rikollisena” ilman omaa syytä.
Tämä murentaa koko moraalisen järjestelmän: jos syyllisyys voidaan siirtää eteenpäin sukupolvien yli, mikään teko ei voi olla todella merkityksellinen.

Anonyymi00025 kirjoitti:

https://hyviauutisia.wordpress.com/2015/07/13/raisasen-rosoinen-raamattu/

Räisäsen Rosoinen Raamattu

Olemme lääkinneet haavoja, jotka olemme itse lyöneet.” (s. 163-164)


Perisynti-oppia voi tiivistää näin: jokainen ihminen on syntinen heti syntyessään, koska esi-isät (esim. Aatama ja Eeva) tekivät virheen, josta seuraa moraalinen velka koko ihmiskunnalle. Tämä on loogisesti ongelmallista monella tasolla:

a) Looginen paradoksi:

Jos joku on syyllinen tekoon, jota hän ei ole tehnyt, syntyy oikeudenmukaisuuden katastrofi.
Vastuu kohdistuu henkilöön, jolla ei ole kykyä tehdä valintoja. Lapsi syntyy “rikollisena” ilman omaa syytä.
Tämä murentaa koko moraalisen järjestelmän: jos syyllisyys voidaan siirtää eteenpäin sukupolvien yli, mikään teko ei voi olla todella merkityksellinen.

Lue lisää

Eksistentiaalinen absurditeetti:

Ihmisen elämä alkaa epäoikeudenmukaisuuden taakan alla.
Psykologisesti tämä luo alistumisen ja syyllisyyden kulttuurin: ihminen alkaa uskoa, että hänen olemuksensa on lähtökohtaisesti viallinen.
Tämä ei ainoastaan rajoita vapautta, vaan estää todellisen moraalisen ja henkisen kasvun.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Eksistentiaalinen absurditeetti:

Ihmisen elämä alkaa epäoikeudenmukaisuuden taakan alla.
Psykologisesti tämä luo alistumisen ja syyllisyyden kulttuurin: ihminen alkaa uskoa, että hänen olemuksensa on lähtökohtaisesti viallinen.
Tämä ei ainoastaan rajoita vapautta, vaan estää todellisen moraalisen ja henkisen kasvun.

Lue lisää

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".

Hän voi tehdä saman myös "pelastetuille", jos se joka sanoo olevansa jumala, on jonain päivänä huonolla tuulella.
Pitäa siis ihan varmuuden vuosi miellyttää sadistia puntit pelosta tutisten.

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin?
Missä on pelkoa, rakkautta ei ole.

Pelosta syntyvä kuuliaisuus muuttaa ihmiset bioroboteiksi. Jos sinun on valittava kahden vaihtoehdon välillä: rahat tai henki, aseella uhaten -tyylillä, ei ole lainkaan vapaata valintaa. Vain vapaa valinta tekee ihmisestä ihmisen.
Jumala ei ole sadisti; jos kuvittelet Jumalan olevan sadisti, olet satanisti ja jumalanpilkkaaja.
Pelko kaventaa tietoisuutta: se ohjaa selviytymiseen, tottelemiseen ja riskien välttämiseen. Rakkaus taas laajentaa – siihen liittyy luottamus, avoimuus ja halu toimia toisen hyväksi ilman pakkoa. Näin katsottuna pelkoon perustuva uskonnollinen tai moraalinen järjestelmä ei synnytä sisäistä eettisyyttä, vaan ulkoista käyttäytymisen kontrollia.
Jos ihmistä ohjataan toimimaan oikein rangaistuksen pelosta, hänen motiivinsa ei ole moraalinen vaan instrumentaalinen. Hän ei valitse hyvää siksi, että se on hyvää, vaan siksi, että pelkää seuraamuksia. Pelosta syntyvä kuuliaisuus muuttaa ihmiset bioroboteiksi.
Jos vaihtoehdot ovat “rahat tai henki”, valinta ei ole moraalisesti vapaa. Se on pakotettu. Filosofiassa tätä käsitellään usein erona negatiivisen vapauden (pakon puuttuminen) ja positiivisen vapauden (kyky toimia oman järjen ja arvojen mukaan) välillä. Ilman ensimmäistä jälkimmäinen ei toteudu.
Voiko pelolla olla mitään rakentavaa roolia (esim. rajojen asettamisessa), vai onko se aina ihmisyyttä kaventava voima?
Moraalinen kuva Jumalasta. Jos Jumala tietoisesti ylläpitää loputonta kärsimystä, hän näyttää enemmän sadistiselta vallankäyttäjältä kuin rakkauden lähteeltä.
Eli ongelma ei ole vain oppi, vaan se, millaisen olennon se implikoi.

Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Miten ajassa rajalliset teot voisivat oikeuttaa ajattoman, äärettömän rangaistuksen. Useimmissa moraalijärjestelmissä rangaistuksen oletetaan olevan jollakin tavalla suhteessa tekoon, ja juuri tämä suhteellisuus tekee rangaistuksesta ymmärrettävän. Kun rangaistus muuttuu rajattomaksi mutta teko pysyy rajallisena, syntyy selvä epäsuhta, joka horjuttaa koko oikeudenmukaisuuden ideaa. Klassinen teologinen vastaus, jota esimerkiksi Tuomas Akvinolainen edusti, yrittää kiertää tämän väittämällä, että synti ei ole vain ajallinen teko vaan loukkaus ääretöntä Jumalaa vastaan, ja siksi sillä olisi ääretön vakavuus. Kuitenkin tämä ajatus kohtaa vakavan ongelman: loukkauksen kohde ei automaattisesti tee teosta ääretöntä. Muuten mikä tahansa, pieninkin rikkomus ääretöntä olentoa vastaan oikeuttaisi äärettömän rangaistuksen, mikä tekee koko periaatteesta vaikeasti puolustettavan rationaalisesti.
Keskeinen kysymys liittyy siihen, miksi kärsimystä ylipäätään ylläpidettäisiin.

Rangaistuksella on yleensä jokin tarkoitus: sen pitäisi korjata, ehkäistä tai tasapainottaa.

Korjaava rangaistus pyrkii muuttamaan tekijää, ehkäisevä estää tulevaa pahaa ja oikeuttava palauttaa moraalisen tasapainon.

Anonyymi00027 kirjoitti:

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".

Hän voi tehdä saman myös "pelastetuille", jos se joka sanoo olevansa jumala, on jonain päivänä huonolla tuulella.
Pitäa siis ihan varmuuden vuosi miellyttää sadistia puntit pelosta tutisten.

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin?
Missä on pelkoa, rakkautta ei ole.

Pelosta syntyvä kuuliaisuus muuttaa ihmiset bioroboteiksi. Jos sinun on valittava kahden vaihtoehdon välillä: rahat tai henki, aseella uhaten -tyylillä, ei ole lainkaan vapaata valintaa. Vain vapaa valinta tekee ihmisestä ihmisen.
Jumala ei ole sadisti; jos kuvittelet Jumalan olevan sadisti, olet satanisti ja jumalanpilkkaaja.
Pelko kaventaa tietoisuutta: se ohjaa selviytymiseen, tottelemiseen ja riskien välttämiseen. Rakkaus taas laajentaa – siihen liittyy luottamus, avoimuus ja halu toimia toisen hyväksi ilman pakkoa. Näin katsottuna pelkoon perustuva uskonnollinen tai moraalinen järjestelmä ei synnytä sisäistä eettisyyttä, vaan ulkoista käyttäytymisen kontrollia.
Jos ihmistä ohjataan toimimaan oikein rangaistuksen pelosta, hänen motiivinsa ei ole moraalinen vaan instrumentaalinen. Hän ei valitse hyvää siksi, että se on hyvää, vaan siksi, että pelkää seuraamuksia. Pelosta syntyvä kuuliaisuus muuttaa ihmiset bioroboteiksi.
Jos vaihtoehdot ovat “rahat tai henki”, valinta ei ole moraalisesti vapaa. Se on pakotettu. Filosofiassa tätä käsitellään usein erona negatiivisen vapauden (pakon puuttuminen) ja positiivisen vapauden (kyky toimia oman järjen ja arvojen mukaan) välillä. Ilman ensimmäistä jälkimmäinen ei toteudu.
Voiko pelolla olla mitään rakentavaa roolia (esim. rajojen asettamisessa), vai onko se aina ihmisyyttä kaventava voima?
Moraalinen kuva Jumalasta. Jos Jumala tietoisesti ylläpitää loputonta kärsimystä, hän näyttää enemmän sadistiselta vallankäyttäjältä kuin rakkauden lähteeltä.
Eli ongelma ei ole vain oppi, vaan se, millaisen olennon se implikoi.

Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Miten ajassa rajalliset teot voisivat oikeuttaa ajattoman, äärettömän rangaistuksen. Useimmissa moraalijärjestelmissä rangaistuksen oletetaan olevan jollakin tavalla suhteessa tekoon, ja juuri tämä suhteellisuus tekee rangaistuksesta ymmärrettävän. Kun rangaistus muuttuu rajattomaksi mutta teko pysyy rajallisena, syntyy selvä epäsuhta, joka horjuttaa koko oikeudenmukaisuuden ideaa. Klassinen teologinen vastaus, jota esimerkiksi Tuomas Akvinolainen edusti, yrittää kiertää tämän väittämällä, että synti ei ole vain ajallinen teko vaan loukkaus ääretöntä Jumalaa vastaan, ja siksi sillä olisi ääretön vakavuus. Kuitenkin tämä ajatus kohtaa vakavan ongelman: loukkauksen kohde ei automaattisesti tee teosta ääretöntä. Muuten mikä tahansa, pieninkin rikkomus ääretöntä olentoa vastaan oikeuttaisi äärettömän rangaistuksen, mikä tekee koko periaatteesta vaikeasti puolustettavan rationaalisesti.
Keskeinen kysymys liittyy siihen, miksi kärsimystä ylipäätään ylläpidettäisiin.

Rangaistuksella on yleensä jokin tarkoitus: sen pitäisi korjata, ehkäistä tai tasapainottaa.

Korjaava rangaistus pyrkii muuttamaan tekijää, ehkäisevä estää tulevaa pahaa ja oikeuttava palauttaa moraalisen tasapainon.

Lue lisää

Rangaistuksella on yleensä jokin tarkoitus: sen pitäisi korjata, ehkäistä tai tasapainottaa.

Korjaava rangaistus pyrkii muuttamaan tekijää, ehkäisevä estää tulevaa pahaa ja oikeuttava palauttaa moraalisen tasapainon.

Ikuinen kärsimys ei kuitenkaan näytä täyttävän mitään näistä tehtävistä. Se ei korjaa, koska sillä ei ole loppua eikä siten mahdollisuutta muutokseen. Se ei ehkäise, koska kohde on jo tuomittu eikä mikään enää muutu. Se ei myöskään palauta mitään menetettyä. Näin se alkaa näyttää kärsimyksen ylläpitämiseltä pelkän sadismin vuoksi.

Tämä johtaa syvempään ristiriitaan rakkauden ja pelon välillä. Rakkaus edellyttää vapautta ja luottamusta, kun taas ääretön uhka synnyttää eksistentiaalisen pakon. Jos vaihtoehto on “rakasta tai kärsi loputtomasti”, suhde ei ole vapaa vaan rakenteellisesti pakotettu. Tällaisessa tilanteessa kuuliaisuus ei enää nouse rakkaudesta vaan pelosta. Tässä kohtaa monet ajattelijat, kuten David Bentley Hart, ovat väittäneet, että täydellinen lähimmäisenrakkaus ja vakaumus ikuisesta helvetistä ovat keskenään ristiriidassa: jos todella uskoo, että toinen voi päätyä loputtomaan kärsimykseen, rakkaus häntä kohtaan ei voi säilyä muuttumattomana.

Jos tällainen järjestelmä on totta, kyse on moraalisesti kelvottomasta olennosta.

Tämä seuraa, jos hyväksyy kolme väitettä: että ääretön kidutus on aina moraalisesti väärin, että Jumala sallii tai ylläpitää sitä, ja että Jumalan pitäisi olla hyvä. Ne, jotka eivät hyväksy tätä johtopäätöstä, joutuvat luopumaan jostakin näistä: he voivat kiistää, että kyse on kidutuksesta, kiistää että se on ikuista, tai kyseenalaistaa ihmisen moraalisen intuition luotettavuuden.

Jos oikeudenmukaisuus menettää suhteellisuutensa ja rakkaus vapautensa, koko järjestelmä alkaa näyttää sisäisesti ristiriitaiselta. Tämä ei yksin ratkaise, mikä on totta, mutta se pakottaa kohtaamaan kysymyksen, jota ei voi väistää: jos Jumala on rakkaus, voiko todellisuus lopulta sisältää mitään, mikä muistuttaa ikuista, tarkoituksetonta kärsimystä.
Täydellinen pyhyys ei automaattisesti edellytä loputonta kidutusta. Se voi edellyttää pahan poistamista, mutta poistaminen ei ole sama asia kuin ääretön tuska. Pahan neutralointi, parantaminen tai olemassaolon päättäminen olisivat loogisesti mahdollisia ratkaisuja
Kristityt sanovat usein, että helvetti on alun perin “valmistettu Saatanalle ja hänen enkeleilleen” ja että taivaaseen ei voi päästä mitään epäpyhää. Ajatus on, että Jumalan täydellinen pyhyys ei voi sallia pienintäkään pahuutta läsnäoloonsa.

Mutta tässä syntyy useita vakavia ongelmia.

Ensinnäkin: jos helvetti on tarkoitettu Saatanalle, miksi rajalliset, erehtyvät ihmiset joutuisivat samaan loputtomaan kohtaloon kuin kosminen pahuuden ruumiillistuma? Ihminen ei ole kaikkitietävä, ei täysin vapaa biologisista ja kulttuurisista rajoitteista, eikä metafyysisesti Jumalan vastavoima. Silti seuraamus olisi samaa luokkaa – ikuinen tietoisen kärsimyksen tila.

JA LISÄKSI - KYLLÄ SE ALLEGORISEN SAATANANKIN KIDUTUS JOSSAIN VAIHEESSA ON LOPUTTAVAA.


Miten moraalisia käsitteitä ylipäätään käytetään: jos “rakkaus” alkaa tarkoittaa jotakin, mikä sisältää loputonta tietoista kärsimystä, koko käsite menettää merkityksensä.


Jos järjestelmässä pienet ja suuret teot johtavat samaan loputtomaan lopputulokseen, oikeudenmukaisuuden perusperiaate – suhteellisuus – katoaa. Tällöin rangaistus ei enää heijasta tekoa, vaan muuttuu joksikin täysin irralliseksi siitä. Ja jos tähän lisätään ajatus, että kärsimys jatkuu ilman loppua, ilman mahdollisuutta muutokseen tai sovitukseen, koko järjestelmä alkaa näyttää siltä, ettei sen tarkoitus ole oikeus vaan pelkkä kärsimyksen ylläpito.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Rangaistuksella on yleensä jokin tarkoitus: sen pitäisi korjata, ehkäistä tai tasapainottaa.

Korjaava rangaistus pyrkii muuttamaan tekijää, ehkäisevä estää tulevaa pahaa ja oikeuttava palauttaa moraalisen tasapainon.

Ikuinen kärsimys ei kuitenkaan näytä täyttävän mitään näistä tehtävistä. Se ei korjaa, koska sillä ei ole loppua eikä siten mahdollisuutta muutokseen. Se ei ehkäise, koska kohde on jo tuomittu eikä mikään enää muutu. Se ei myöskään palauta mitään menetettyä. Näin se alkaa näyttää kärsimyksen ylläpitämiseltä pelkän sadismin vuoksi.

Tämä johtaa syvempään ristiriitaan rakkauden ja pelon välillä. Rakkaus edellyttää vapautta ja luottamusta, kun taas ääretön uhka synnyttää eksistentiaalisen pakon. Jos vaihtoehto on “rakasta tai kärsi loputtomasti”, suhde ei ole vapaa vaan rakenteellisesti pakotettu. Tällaisessa tilanteessa kuuliaisuus ei enää nouse rakkaudesta vaan pelosta. Tässä kohtaa monet ajattelijat, kuten David Bentley Hart, ovat väittäneet, että täydellinen lähimmäisenrakkaus ja vakaumus ikuisesta helvetistä ovat keskenään ristiriidassa: jos todella uskoo, että toinen voi päätyä loputtomaan kärsimykseen, rakkaus häntä kohtaan ei voi säilyä muuttumattomana.

Jos tällainen järjestelmä on totta, kyse on moraalisesti kelvottomasta olennosta.

Tämä seuraa, jos hyväksyy kolme väitettä: että ääretön kidutus on aina moraalisesti väärin, että Jumala sallii tai ylläpitää sitä, ja että Jumalan pitäisi olla hyvä. Ne, jotka eivät hyväksy tätä johtopäätöstä, joutuvat luopumaan jostakin näistä: he voivat kiistää, että kyse on kidutuksesta, kiistää että se on ikuista, tai kyseenalaistaa ihmisen moraalisen intuition luotettavuuden.

Jos oikeudenmukaisuus menettää suhteellisuutensa ja rakkaus vapautensa, koko järjestelmä alkaa näyttää sisäisesti ristiriitaiselta. Tämä ei yksin ratkaise, mikä on totta, mutta se pakottaa kohtaamaan kysymyksen, jota ei voi väistää: jos Jumala on rakkaus, voiko todellisuus lopulta sisältää mitään, mikä muistuttaa ikuista, tarkoituksetonta kärsimystä.
Täydellinen pyhyys ei automaattisesti edellytä loputonta kidutusta. Se voi edellyttää pahan poistamista, mutta poistaminen ei ole sama asia kuin ääretön tuska. Pahan neutralointi, parantaminen tai olemassaolon päättäminen olisivat loogisesti mahdollisia ratkaisuja
Kristityt sanovat usein, että helvetti on alun perin “valmistettu Saatanalle ja hänen enkeleilleen” ja että taivaaseen ei voi päästä mitään epäpyhää. Ajatus on, että Jumalan täydellinen pyhyys ei voi sallia pienintäkään pahuutta läsnäoloonsa.

Mutta tässä syntyy useita vakavia ongelmia.

Ensinnäkin: jos helvetti on tarkoitettu Saatanalle, miksi rajalliset, erehtyvät ihmiset joutuisivat samaan loputtomaan kohtaloon kuin kosminen pahuuden ruumiillistuma? Ihminen ei ole kaikkitietävä, ei täysin vapaa biologisista ja kulttuurisista rajoitteista, eikä metafyysisesti Jumalan vastavoima. Silti seuraamus olisi samaa luokkaa – ikuinen tietoisen kärsimyksen tila.

JA LISÄKSI - KYLLÄ SE ALLEGORISEN SAATANANKIN KIDUTUS JOSSAIN VAIHEESSA ON LOPUTTAVAA.


Miten moraalisia käsitteitä ylipäätään käytetään: jos “rakkaus” alkaa tarkoittaa jotakin, mikä sisältää loputonta tietoista kärsimystä, koko käsite menettää merkityksensä.


Jos järjestelmässä pienet ja suuret teot johtavat samaan loputtomaan lopputulokseen, oikeudenmukaisuuden perusperiaate – suhteellisuus – katoaa. Tällöin rangaistus ei enää heijasta tekoa, vaan muuttuu joksikin täysin irralliseksi siitä. Ja jos tähän lisätään ajatus, että kärsimys jatkuu ilman loppua, ilman mahdollisuutta muutokseen tai sovitukseen, koko järjestelmä alkaa näyttää siltä, ettei sen tarkoitus ole oikeus vaan pelkkä kärsimyksen ylläpito.

Lue lisää

Jos jokin teko on luonteeltaan julma, sen nimeäminen “pyhäksi” tai “rakastavaksi” ei muuta sen sisältöä. Sanat voivat peittää, mutta eivät muuttaa itse rakennetta.


Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

Hyvän ja pahan käsitteitä ei saa venyttää niin pitkälle, että ne menettävät merkityksensä.

Jos “rakkaus” alkaa tarkoittaa jotakin, joka sisältää loputonta tietoista kärsimystä, sana lakkaa kuvaamasta sitä, mitä ihmiset normaalisti pitävät rakkautena: huolenpitoa, hyvän tahtomista, kärsimyksen vähentämistä. Silloin ei ole enää kyse vain vaikeasta opista, vaan käsitteellisestä käänteestä, jossa sanat irtoavat kokemuksellisesta ja moraalisesta sisällöstään.

Vaikka tarkoitus olisi puolustaa oikeutta tai pyhyyttä, lopputulos näyttää silti siltä, että ääretön kärsimys normalisoidaan ja oikeutetaan. Ja silloin kysymys kuuluu, voiko mikään tulkinta tehdä siitä aidosti moraalisesti hyväksyttävää – vai onko ongelma niin syvä, että itse oppi on ristiriidassa niiden arvojen kanssa, joita sen väitetään edustavan.

Nos uskonto puhuu rakkaudesta ja hyvyydestä, sen täytyy myös kestää samat moraaliset mittapuut kuin kaikki muukin. Jos se ei kestä, silloin jokin on todella vialla –joko tulkinnassa tai itse opissa.

Jos uskonto puhuu rakkaudesta ja hyvyydestä, sen täytyy myös kestää samat moraaliset mittapuut kuin kaikki muukin. Jos se ei kestä, silloin jokin on todella vialla – joko tulkinnassa tai itse opissa.


Voiko ihminen todella rakastaa ehdoitta, jos hänen maailmankuvansa sisältää mahdollisuuden, että suuri osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kautta aikojen kärsii ikuisesti – eikä sitä voi koskaan korjata?

Tuo ei ole pelkkä teologinen ongelma, vaan eksistentiaalinen. Se koskee sitä, millainen ihminen voi olla sisäisesti ehjä.

Ja siksi tämä keskustelu ei oikeastaan enää pyöri vain helvettiopin ympärillä, vaan sen ympärillä, millaista todellisuutta pidämme mahdollisena, jos haluamme säilyttää rakkauden merkityksen aitona.

Jo yksikin olento – vaikka lintu tai hyttynen – joka kärsisi tietoisesti ikuisesti, tekisi todellisuudesta moraalisesti ongelmallisen. Kun sen laajentaa miljardeihin ihmisiin, ongelma ei vain kasva määrällisesti, vaan muuttuu vielä syvemmäksi periaatteelliseksi ristiriidaksi.

Tässä on tärkeä oivallus: kyse ei oikeastaan ole määrästä vaan laadusta.
Jos kärsimys on: tietoista, pakotettua ja loputonta - niin jo yksi tapaus riittää kyseenalaistamaan koko järjestelmän moraalisen perustan. Miljardit eivät tee siitä “pahempaa” samalla tavalla kuin tavallinen paha kasvaa – ne vain korostavat sitä, että kyse ei ole poikkeuksesta vaan rakenteesta.

Jos edes yksi olento kärsii ikuisesti, rakkauden ja hyvyyden käsitteet joutuvat kriisiin.

Tämä on hyvin vahva moraalinen intuitio, ja monet filosofit jakavat sen. Se muistuttaa ajatusta, että todellisuus ei voi olla lopulta hyvä, jos siihen sisältyy mitään, mitä ei voi koskaan lunastaa, korjata tai päättää.

Sitä ei voi ratkaista pienentämällä määrää eikä muuttamalla sanoja, koska ongelma on itse ikuisuudessa

Anonyymi00029 kirjoitti:

Jos jokin teko on luonteeltaan julma, sen nimeäminen “pyhäksi” tai “rakastavaksi” ei muuta sen sisältöä. Sanat voivat peittää, mutta eivät muuttaa itse rakennetta.


Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

Hyvän ja pahan käsitteitä ei saa venyttää niin pitkälle, että ne menettävät merkityksensä.

Jos “rakkaus” alkaa tarkoittaa jotakin, joka sisältää loputonta tietoista kärsimystä, sana lakkaa kuvaamasta sitä, mitä ihmiset normaalisti pitävät rakkautena: huolenpitoa, hyvän tahtomista, kärsimyksen vähentämistä. Silloin ei ole enää kyse vain vaikeasta opista, vaan käsitteellisestä käänteestä, jossa sanat irtoavat kokemuksellisesta ja moraalisesta sisällöstään.

Vaikka tarkoitus olisi puolustaa oikeutta tai pyhyyttä, lopputulos näyttää silti siltä, että ääretön kärsimys normalisoidaan ja oikeutetaan. Ja silloin kysymys kuuluu, voiko mikään tulkinta tehdä siitä aidosti moraalisesti hyväksyttävää – vai onko ongelma niin syvä, että itse oppi on ristiriidassa niiden arvojen kanssa, joita sen väitetään edustavan.

Nos uskonto puhuu rakkaudesta ja hyvyydestä, sen täytyy myös kestää samat moraaliset mittapuut kuin kaikki muukin. Jos se ei kestä, silloin jokin on todella vialla –joko tulkinnassa tai itse opissa.

Jos uskonto puhuu rakkaudesta ja hyvyydestä, sen täytyy myös kestää samat moraaliset mittapuut kuin kaikki muukin. Jos se ei kestä, silloin jokin on todella vialla – joko tulkinnassa tai itse opissa.


Voiko ihminen todella rakastaa ehdoitta, jos hänen maailmankuvansa sisältää mahdollisuuden, että suuri osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kautta aikojen kärsii ikuisesti – eikä sitä voi koskaan korjata?

Tuo ei ole pelkkä teologinen ongelma, vaan eksistentiaalinen. Se koskee sitä, millainen ihminen voi olla sisäisesti ehjä.

Ja siksi tämä keskustelu ei oikeastaan enää pyöri vain helvettiopin ympärillä, vaan sen ympärillä, millaista todellisuutta pidämme mahdollisena, jos haluamme säilyttää rakkauden merkityksen aitona.

Jo yksikin olento – vaikka lintu tai hyttynen – joka kärsisi tietoisesti ikuisesti, tekisi todellisuudesta moraalisesti ongelmallisen. Kun sen laajentaa miljardeihin ihmisiin, ongelma ei vain kasva määrällisesti, vaan muuttuu vielä syvemmäksi periaatteelliseksi ristiriidaksi.

Tässä on tärkeä oivallus: kyse ei oikeastaan ole määrästä vaan laadusta.
Jos kärsimys on: tietoista, pakotettua ja loputonta - niin jo yksi tapaus riittää kyseenalaistamaan koko järjestelmän moraalisen perustan. Miljardit eivät tee siitä “pahempaa” samalla tavalla kuin tavallinen paha kasvaa – ne vain korostavat sitä, että kyse ei ole poikkeuksesta vaan rakenteesta.

Jos edes yksi olento kärsii ikuisesti, rakkauden ja hyvyyden käsitteet joutuvat kriisiin.

Tämä on hyvin vahva moraalinen intuitio, ja monet filosofit jakavat sen. Se muistuttaa ajatusta, että todellisuus ei voi olla lopulta hyvä, jos siihen sisältyy mitään, mitä ei voi koskaan lunastaa, korjata tai päättää.

Sitä ei voi ratkaista pienentämällä määrää eikä muuttamalla sanoja, koska ongelma on itse ikuisuudessa

Lue lisää

Jos kärsimyksellä ei ole loppua, se ei ole enää osa oikeutta tai järjestystä, se on sadismin palvonta.

Ja silloin kysymys ei ole enää vain uskonnosta, vaan siitä, voiko todellisuus olla hyvä, jos siinä on jotain, mikä on loputtomasti pahaa ilman mahdollisuutta loppuun.


Ai rakkaus on ehdotonta? Tietysti, kunhan se noudattaa meidän sääntöjämme, muuten liekit odottavat kahvikupillisen kanssa. Kuinka romanttista! Tämä on kuin kihlajaislahja, jonka mukana tulee ikuinen kuumuus ja tuska — ihana yhdistelmä rakkauden ja kauhun festivaalia.

Aivosi narikkaan — tämä on kristillisen satumaailman slogan. Jätä ajattelusi ulkopuolelle ja hymyile. Liika ajattelu on synti, liian vähän pelkoa on vielä vaarallisempaa. Tässä logiikassa kysymys on tulipallo, ja sinä olet vain rekvisiittaa — “näyttelijä” helvetin teatterissa. Kaikki ajatus, epäily ja uteliaisuus on vaarallista, koska ne saattavat “sotkea reitin”.

Mutta sarkasmi alkaa todellisuudessa kirkastua, kun huomaa koko konseptin: ihminen, joka haluaisi kysyä, oppia tai epäillä, leimataan heti syntiseksi, ja hänen sielunsa on valmiina kulutettavaksi ikuiseen kipuun. Jumala, joka on rakkaus, osoittaa rakkauttaan polttamalla sieluja — hieno esimerkki ehdollisesta rakkaudesta, todella loogista. Tämä on rakkaus pelon varjossa, epäilyksen kriminalisointia ja ajattelun teatteria.

Miten absurdeja ne väitteet ovat, joissa ehdoton rakkaus ja ikuinen kidutus kulkevat käsi kädessä, ja miten usko muuttuu aivosi narikassa rekvisiitaksi, jota pitää hymyillen katsella. Kysymysten kieltäminen on tietysti äärimmäisen loogista, koska ajattelun salliminen saattaisi pilata koko helvetin teatterin.

Sarkastisesti sanottuna: tervetuloa siis paikkaan, jossa kysyminen johtaa automaattisesti tulisessa loungessa, hymyileminen on pakollista ja järki on vain koristelista. Rakkaus on ehdotonta, kunhan muistat tarkistaa ehdot ensin — muuten liekit odottavat.

Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta

Moraalinen rakenne pysyy samana: ääretön kidutus on edelleen ääretöntä kidutusta, riippumatta nimityksestä.

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla.


Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".

Hän voi tehdä saman myös "pelastetuille", jos se joka sanoo olevansa jumala, on jonain päivänä huonolla tuulella.

Anonyymi00030 kirjoitti:

Jos kärsimyksellä ei ole loppua, se ei ole enää osa oikeutta tai järjestystä, se on sadismin palvonta.

Ja silloin kysymys ei ole enää vain uskonnosta, vaan siitä, voiko todellisuus olla hyvä, jos siinä on jotain, mikä on loputtomasti pahaa ilman mahdollisuutta loppuun.


Ai rakkaus on ehdotonta? Tietysti, kunhan se noudattaa meidän sääntöjämme, muuten liekit odottavat kahvikupillisen kanssa. Kuinka romanttista! Tämä on kuin kihlajaislahja, jonka mukana tulee ikuinen kuumuus ja tuska — ihana yhdistelmä rakkauden ja kauhun festivaalia.

Aivosi narikkaan — tämä on kristillisen satumaailman slogan. Jätä ajattelusi ulkopuolelle ja hymyile. Liika ajattelu on synti, liian vähän pelkoa on vielä vaarallisempaa. Tässä logiikassa kysymys on tulipallo, ja sinä olet vain rekvisiittaa — “näyttelijä” helvetin teatterissa. Kaikki ajatus, epäily ja uteliaisuus on vaarallista, koska ne saattavat “sotkea reitin”.

Mutta sarkasmi alkaa todellisuudessa kirkastua, kun huomaa koko konseptin: ihminen, joka haluaisi kysyä, oppia tai epäillä, leimataan heti syntiseksi, ja hänen sielunsa on valmiina kulutettavaksi ikuiseen kipuun. Jumala, joka on rakkaus, osoittaa rakkauttaan polttamalla sieluja — hieno esimerkki ehdollisesta rakkaudesta, todella loogista. Tämä on rakkaus pelon varjossa, epäilyksen kriminalisointia ja ajattelun teatteria.

Miten absurdeja ne väitteet ovat, joissa ehdoton rakkaus ja ikuinen kidutus kulkevat käsi kädessä, ja miten usko muuttuu aivosi narikassa rekvisiitaksi, jota pitää hymyillen katsella. Kysymysten kieltäminen on tietysti äärimmäisen loogista, koska ajattelun salliminen saattaisi pilata koko helvetin teatterin.

Sarkastisesti sanottuna: tervetuloa siis paikkaan, jossa kysyminen johtaa automaattisesti tulisessa loungessa, hymyileminen on pakollista ja järki on vain koristelista. Rakkaus on ehdotonta, kunhan muistat tarkistaa ehdot ensin — muuten liekit odottavat.

Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta

Moraalinen rakenne pysyy samana: ääretön kidutus on edelleen ääretöntä kidutusta, riippumatta nimityksestä.

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla.


Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".

Hän voi tehdä saman myös "pelastetuille", jos se joka sanoo olevansa jumala, on jonain päivänä huonolla tuulella.

Lue lisää

Kaikkein oudompi onm että sadistista sanotaan: "Hyvä Taivaan Isukki".

”Etkö ymmärrä, ettei mikään epäpyhä voi päästä taivaaseen?”

Vaikka "Jumalalla" on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Vaikka "Jumalalla" on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä, koska hän "rakastaa" ihmisiä ja on Hyvä Taivaan Isukki.


https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

...on emotionaalisesti mahdotonta rakastaa täysin Jumalaa, joka kykenee lähettämään minkä tahansa luodun ikuiseen kärsimykseen (vaikka itse asiassa ajattelen näin). Sanon sen pikemminkin siksi, että ehdoton lähimmäisenrakkaus ja täysin vakuuttunut usko helvettiin ovat periaatteessa toistensa vastakohtia ja että kaikki kristillinen rakkauden kieli on tyhjää juuri siinä määrin kuin todella uskomme ikuiseen kadotukseen.
Rakastan lähimmäistäni niin paljon kuin voin, mutta jos uskon, että helvetti on todellinen ja myös ikuinen, en voi rakastaa häntä niin kuin itseäni. Vakaumukseni siitä, että on olemassa sellainen helvetti, johon toinen meistä voi joutua, kun toinen pääsee Jumalan valtakuntaan, tarkoittaa, että minun on oltava valmis hylkäämään hänet - ja todellakin hylkäämään kaikki - täydelliseen kurjuuteen, mutta samalla oletan edelleen, että näin tehtyäni voin nauttia täydellisestä ikuisesta autuudesta. Minun on jo ennakoivasti, ilman pienintäkään epäröintiä tai katumusta, luovutettava hänet loputtomaan tuskaan. Minun on - minun on - säilytettävä sydämessäni paikka, ja se on syvin ja pysyvin osa, jossa olen jo kääntynyt pois hänestä tunteettomalla itsekkyydellä, joka on niin valtava, että sitä ei voi erottaa täydellisestä pahansuopaisuudesta.

Anonyymi00031 kirjoitti:

Kaikkein oudompi onm että sadistista sanotaan: "Hyvä Taivaan Isukki".

”Etkö ymmärrä, ettei mikään epäpyhä voi päästä taivaaseen?”

Vaikka "Jumalalla" on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Vaikka "Jumalalla" on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä, koska hän "rakastaa" ihmisiä ja on Hyvä Taivaan Isukki.


https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

...on emotionaalisesti mahdotonta rakastaa täysin Jumalaa, joka kykenee lähettämään minkä tahansa luodun ikuiseen kärsimykseen (vaikka itse asiassa ajattelen näin). Sanon sen pikemminkin siksi, että ehdoton lähimmäisenrakkaus ja täysin vakuuttunut usko helvettiin ovat periaatteessa toistensa vastakohtia ja että kaikki kristillinen rakkauden kieli on tyhjää juuri siinä määrin kuin todella uskomme ikuiseen kadotukseen.
Rakastan lähimmäistäni niin paljon kuin voin, mutta jos uskon, että helvetti on todellinen ja myös ikuinen, en voi rakastaa häntä niin kuin itseäni. Vakaumukseni siitä, että on olemassa sellainen helvetti, johon toinen meistä voi joutua, kun toinen pääsee Jumalan valtakuntaan, tarkoittaa, että minun on oltava valmis hylkäämään hänet - ja todellakin hylkäämään kaikki - täydelliseen kurjuuteen, mutta samalla oletan edelleen, että näin tehtyäni voin nauttia täydellisestä ikuisesta autuudesta. Minun on jo ennakoivasti, ilman pienintäkään epäröintiä tai katumusta, luovutettava hänet loputtomaan tuskaan. Minun on - minun on - säilytettävä sydämessäni paikka, ja se on syvin ja pysyvin osa, jossa olen jo kääntynyt pois hänestä tunteettomalla itsekkyydellä, joka on niin valtava, että sitä ei voi erottaa täydellisestä pahansuopaisuudesta.

Lue lisää

Kop, kop, kop!

- Kuka siellä?

Jeesus.

- Tulin pelastamaan sinut.

Miltä?

- Siltä, mitä aion tehdä sinulle, jos et päästä minua sisään.

Knock, knock.
Who’s there?
Jesus.
Jesus who?
Jesus let me in so I can save you.
Save me from what?
From what I’m going to do to you if you don’t let me in.

Se on internetissä (Reddit, 9GAG, Tumblr jne.) kiertänyt satiirinen vitsi, joka parodioi kristillistä ajatusta Jeesuksesta pelastajana – erityisesti ajatusta pelastumisesta helvetiltä.

Anonyymi00032 kirjoitti:

Kop, kop, kop!

- Kuka siellä?

Jeesus.

- Tulin pelastamaan sinut.

Miltä?

- Siltä, mitä aion tehdä sinulle, jos et päästä minua sisään.

Knock, knock.
Who’s there?
Jesus.
Jesus who?
Jesus let me in so I can save you.
Save me from what?
From what I’m going to do to you if you don’t let me in.

Se on internetissä (Reddit, 9GAG, Tumblr jne.) kiertänyt satiirinen vitsi, joka parodioi kristillistä ajatusta Jeesuksesta pelastajana – erityisesti ajatusta pelastumisesta helvetiltä.

Lue lisää

Mistä ironia syntyy?

Kristillisessä opetuksessa (esim. Ilmestyskirja 3:20) Jeesus sanoo:

“Katso, minä seison ovella ja kolkutan…”

Ajatus on, että Jeesus tarjoaa pelastusta rakkaudesta käsin – vapaaehtoisesti.

Vitsissä tämä asetelma käännetään nurin:

Jeesus “pelastaa”

…uhkaamalla tehdä jotain pahaa, jos et päästä häntä sisään.

Tässä syntyy ristiriita: pelastaja muuttuu uhkaajaksi. Ironia syntyy siitä, että pelastus ja uhka yhdistetään samaan lauseeseen.

Miksi se on mustaa huumoria?

Musta huumori syntyy, kun käsitellään vakavia tai pyhiä aiheita (uskonto, kuolema, helvetti) kevyellä tai käänteisellä tavalla.

Tässä:

Pelastuminen helvetiltä on vakava teologinen aihe.

Vitsi vihjaa, että pelastus on “suojelua” rangaistukselta, jonka sama taho aiheuttaa.

Se on siis absurdi kärjistys:
“Pelastan sinut… minulta.”
Äänestä
Anonyymi00052
2026-03-04 14:45:07

Anonyymi00051 kirjoitti:

Mistä ironia syntyy?

Kristillisessä opetuksessa (esim. Ilmestyskirja 3:20) Jeesus sanoo:

“Katso, minä seison ovella ja kolkutan…”

Ajatus on, että Jeesus tarjoaa pelastusta rakkaudesta käsin – vapaaehtoisesti.

Vitsissä tämä asetelma käännetään nurin:

Jeesus “pelastaa”

…uhkaamalla tehdä jotain pahaa, jos et päästä häntä sisään.

Tässä syntyy ristiriita: pelastaja muuttuu uhkaajaksi. Ironia syntyy siitä, että pelastus ja uhka yhdistetään samaan lauseeseen.

Miksi se on mustaa huumoria?

Musta huumori syntyy, kun käsitellään vakavia tai pyhiä aiheita (uskonto, kuolema, helvetti) kevyellä tai käänteisellä tavalla.

Tässä:

Pelastuminen helvetiltä on vakava teologinen aihe.

Vitsi vihjaa, että pelastus on “suojelua” rangaistukselta, jonka sama taho aiheuttaa.

Se on siis absurdi kärjistys:
“Pelastan sinut… minulta.”

Kop, kop, kop!

- Kuka siellä?

Jeesus.

- Tulin pelastamaan sinut.

Miltä?

- Siltä, mitä aion tehdä sinulle, jos et päästä minua sisään.

Knock, knock.
Who’s there?
Jesus.
Jesus who?
Jesus let me in so I can save you.
Save me from what?
From what I’m going to do to you if you don’t let me in.

Se on internetissä (Reddit, 9GAG, Tumblr jne.) kiertänyt satiirinen vitsi, joka parodioi kristillistä ajatusta Jeesuksesta pelastajana – erityisesti ajatusta pelastumisesta helvetiltä.
Vitsi toimii, koska se ottaa tutun kristillisen mielikuvan ja kääntää sen ylösalaisin. Uudessa testamentissa, erityisesti Ilmestyskirja 3:20:ssa, Jeesus sanoo seisovansa ovella ja kolkuttavansa. Perinteisessä kristillisessä tulkinnassa tämä on kuva vapaaehtoisesta pelastuksesta: ihminen saa itse päättää, avataanko ovi vai ei. Ajatus on lempeä ja kutsuva.

Vitsissä sama asetelma muutetaan uhkaukseksi. Jeesus ei tarjoa pelastusta rakkaudesta, vaan vihjaa pelastavansa sinut siltä, mitä aikoo tehdä, jos et päästä häntä sisään. Ironia syntyy siitä, että pelastaja ja uhka ovat sama toimija. Pelastaminen muuttuu kiristyksen kaltaiseksi tilanteeksi. Tämä yllättävä roolinvaihto on huumorin ydin.

Musta huumori syntyy siitä, että käsitellään vakavaa ja monille pyhää aihetta – pelastusta, helvettiä ja jumalallista tuomiota – kevyen ja absurdin dialogin kautta. Vitsi kärjistää ajatusta, että Jumala pelastaa ihmisen rangaistukselta, jonka hän itse on asettanut. Se tiivistyy paradoksiin: “Pelastan sinut minulta.” Juuri tämä sisäinen ristiriita tekee siitä monien mielestä filosofisesti terävän.

Kristillinen teologia vastaisi tähän yleensä toteamalla, että vitsi yksinkertaistaa ja vääristää opetusta. Perinteisessä ajattelussa Jumala ei “uhkaa” ihmistä mielivaltaisesti, vaan pelastus nähdään vapautumisena synnin ja eron seurauksista. Helvettiä ei useinkaan kuvata Jumalan kostona vaan ihmisen omana valintana olla erossa Jumalasta. Tästä näkökulmasta vitsi rakentuu olkinukelle: se esittää pelastuksen pakottamisena, vaikka kristillinen oppi korostaa vapautta ja rakkautta.

Silti osa ihmisistä kokee vitsin osuvana, koska se tiivistää kriittisen kysymyksen uskonnollisesta logiikasta: jos kaikkivaltias olento on luonut järjestelmän, jossa on ikuinen rangaistus, missä määrin pelastus siitä on puhdasta armoa ja missä määrin järjestelmän sisäinen ratkaisu ongelmaan, joka on alun perin saman toimijan asettama? Vitsi ei tarjoa vastausta, mutta se paljastaa jännitteen, jonka ympärillä teologinen keskustelu on pyörinyt vuosisatoja.

Siksi se leviää helposti internetissä. Se on lyhyt, perustuu tuttuun “kop, kop” -rakenteeseen ja kääntää vakavan teeman absurdiksi yhdellä lauseella. Se ei ole syvällinen teologinen argumentti, mutta se on terävä retorinen kärjistys, joka pakottaa ajattelemaan, miksi pelastuksen ja rangaistuksen suhde herättää niin voimakkaita tunteita.

Anonyymi00033 kirjoitti:

Mistä ironia syntyy?

Kristillisessä opetuksessa (esim. Ilmestyskirja 3:20) Jeesus sanoo:

“Katso, minä seison ovella ja kolkutan…”

Ajatus on, että Jeesus tarjoaa pelastusta rakkaudesta käsin – vapaaehtoisesti.

Vitsissä tämä asetelma käännetään nurin:

Jeesus “pelastaa”

…uhkaamalla tehdä jotain pahaa, jos et päästä häntä sisään.

Tässä syntyy ristiriita: pelastaja muuttuu uhkaajaksi. Ironia syntyy siitä, että pelastus ja uhka yhdistetään samaan lauseeseen.

Miksi se on mustaa huumoria?

Musta huumori syntyy, kun käsitellään vakavia tai pyhiä aiheita (uskonto, kuolema, helvetti) kevyellä tai käänteisellä tavalla.

Tässä:

Pelastuminen helvetiltä on vakava teologinen aihe.

Vitsi vihjaa, että pelastus on “suojelua” rangaistukselta, jonka sama taho aiheuttaa.

Se on siis absurdi kärjistys:
“Pelastan sinut… minulta.”
Äänestä
Anonyymi00052
2026-03-04 14:45:07

Anonyymi00051 kirjoitti:

Mistä ironia syntyy?

Kristillisessä opetuksessa (esim. Ilmestyskirja 3:20) Jeesus sanoo:

“Katso, minä seison ovella ja kolkutan…”

Ajatus on, että Jeesus tarjoaa pelastusta rakkaudesta käsin – vapaaehtoisesti.

Vitsissä tämä asetelma käännetään nurin:

Jeesus “pelastaa”

…uhkaamalla tehdä jotain pahaa, jos et päästä häntä sisään.

Tässä syntyy ristiriita: pelastaja muuttuu uhkaajaksi. Ironia syntyy siitä, että pelastus ja uhka yhdistetään samaan lauseeseen.

Miksi se on mustaa huumoria?

Musta huumori syntyy, kun käsitellään vakavia tai pyhiä aiheita (uskonto, kuolema, helvetti) kevyellä tai käänteisellä tavalla.

Tässä:

Pelastuminen helvetiltä on vakava teologinen aihe.

Vitsi vihjaa, että pelastus on “suojelua” rangaistukselta, jonka sama taho aiheuttaa.

Se on siis absurdi kärjistys:
“Pelastan sinut… minulta.”

Kop, kop, kop!

- Kuka siellä?

Jeesus.

- Tulin pelastamaan sinut.

Miltä?

- Siltä, mitä aion tehdä sinulle, jos et päästä minua sisään.

Knock, knock.
Who’s there?
Jesus.
Jesus who?
Jesus let me in so I can save you.
Save me from what?
From what I’m going to do to you if you don’t let me in.

Se on internetissä (Reddit, 9GAG, Tumblr jne.) kiertänyt satiirinen vitsi, joka parodioi kristillistä ajatusta Jeesuksesta pelastajana – erityisesti ajatusta pelastumisesta helvetiltä.
Vitsi toimii, koska se ottaa tutun kristillisen mielikuvan ja kääntää sen ylösalaisin. Uudessa testamentissa, erityisesti Ilmestyskirja 3:20:ssa, Jeesus sanoo seisovansa ovella ja kolkuttavansa. Perinteisessä kristillisessä tulkinnassa tämä on kuva vapaaehtoisesta pelastuksesta: ihminen saa itse päättää, avataanko ovi vai ei. Ajatus on lempeä ja kutsuva.

Vitsissä sama asetelma muutetaan uhkaukseksi. Jeesus ei tarjoa pelastusta rakkaudesta, vaan vihjaa pelastavansa sinut siltä, mitä aikoo tehdä, jos et päästä häntä sisään. Ironia syntyy siitä, että pelastaja ja uhka ovat sama toimija. Pelastaminen muuttuu kiristyksen kaltaiseksi tilanteeksi. Tämä yllättävä roolinvaihto on huumorin ydin.

Musta huumori syntyy siitä, että käsitellään vakavaa ja monille pyhää aihetta – pelastusta, helvettiä ja jumalallista tuomiota – kevyen ja absurdin dialogin kautta. Vitsi kärjistää ajatusta, että Jumala pelastaa ihmisen rangaistukselta, jonka hän itse on asettanut. Se tiivistyy paradoksiin: “Pelastan sinut minulta.” Juuri tämä sisäinen ristiriita tekee siitä monien mielestä filosofisesti terävän.

Kristillinen teologia vastaisi tähän yleensä toteamalla, että vitsi yksinkertaistaa ja vääristää opetusta. Perinteisessä ajattelussa Jumala ei “uhkaa” ihmistä mielivaltaisesti, vaan pelastus nähdään vapautumisena synnin ja eron seurauksista. Helvettiä ei useinkaan kuvata Jumalan kostona vaan ihmisen omana valintana olla erossa Jumalasta. Tästä näkökulmasta vitsi rakentuu olkinukelle: se esittää pelastuksen pakottamisena, vaikka kristillinen oppi korostaa vapautta ja rakkautta.

Silti osa ihmisistä kokee vitsin osuvana, koska se tiivistää kriittisen kysymyksen uskonnollisesta logiikasta: jos kaikkivaltias olento on luonut järjestelmän, jossa on ikuinen rangaistus, missä määrin pelastus siitä on puhdasta armoa ja missä määrin järjestelmän sisäinen ratkaisu ongelmaan, joka on alun perin saman toimijan asettama? Vitsi ei tarjoa vastausta, mutta se paljastaa jännitteen, jonka ympärillä teologinen keskustelu on pyörinyt vuosisatoja.

Siksi se leviää helposti internetissä. Se on lyhyt, perustuu tuttuun “kop, kop” -rakenteeseen ja kääntää vakavan teeman absurdiksi yhdellä lauseella. Se ei ole syvällinen teologinen argumentti, mutta se on terävä retorinen kärjistys, joka pakottaa ajattelemaan, miksi pelastuksen ja rangaistuksen suhde herättää niin voimakkaita tunteita.

Lue lisää

Totuus ei ole lukittu yhteen kirjaan, yhteen uskontoon tai yhteen kansakuntaan.


Uskonnot ovat yrityksiä selittää ihmisyyttä, eivät kilpailijoita

Anonyymi00034 kirjoitti:

Totuus ei ole lukittu yhteen kirjaan, yhteen uskontoon tai yhteen kansakuntaan.


Uskonnot ovat yrityksiä selittää ihmisyyttä, eivät kilpailijoita

Tämä ei ole foorumi kristinuskosta keskusteluun, joten älä vaivaudu valittamaan. Älä tule tänne valittamaan muiden ihmisten filosofioista ja uskomuksista; keskity omiisi, niin pelastut. Käännyttämisyrityksesi ovat osoittautuneet turhiksi – etkö ole vieläkään havainnut sitä empiirisesti?

Kaikki, mikä on edes vähän järkevää – kaikki, mikä ei perustu pelkästään uskoon – tuntuu kristitystä harhaopilta. Hyvä ihminen, oletko sinä siirtynyt aikamatkailun avulla suoraan keskiajalta tänne?

Kavahdamme ihmisiä, jotka sulkevat mielensä uudelle tiedolle tai järkeilylle ja pitävät kaikkea, mikä ei ole uskonnollista dogmaa, vääränä.
On melkein koskettavaa, kuinka jotkut onnistuvat pysymään ajan ulottumattomissa – ei vain muutaman vuoden, vaan koko keskiajan ajan. Heidän mielensä on kuin vanha kirjastosali, pölyinen ja täynnä kiellettyjä kirjoja, joissa kaikki, mikä tuoksuu järjeltä tai kokeelliselta ajatukselta, on merkitty tulipunaisella “harhaoppi”-leimalla. Yksi yksinkertainen havainto, vaikka aurinko nousee idästä tai vesi virtaa alaspäin, voi laukaista paniikin: “Tuota ei ole Raamatussa, siis se on väärin!”
He vaeltavat verkossa kuin aikamatkaajat, valmiina hyökkäämään kaiken järkevän kimppuun. Foorumit ovat heidän linnakkeensa, ja siellä jokainen looginen väittämä, jokainen havainto, joka ei kumarra uskonnollista dogmaa, on kuin muukalainen linnanportilla – heti pitää huutaa, kalistella miekkoja ja julistaa sen harhaoppiseksi.
Hyvä ihminen, oletko sinä matkustanut aikakoneilla suoraan 1300-luvulta tänne, vain todistaaksesi meille, että tiede on turhaa ja järki on syntiä? Vai oletko vain niin taitava nostalgikko, että onnistut elämään täysin irrallaan nykyajasta, ihmetellen yhä miksi ihmiset puhuvat kokeista, todisteista ja logiikasta kuin ne olisivat muoti-ilmiöitä?
Ja silti, vaikka tämä ajattelutapa on kuin aikakapseli, se on hämmästyttävän kestävä. Mikään fakta, mikään järkevä argumentti ei murra sitä – se pysyy paikoillaan, tyytyväisenä omaan, pölyiseen vanhaan maailmankuvaansa, kuin ei koskaan olisi kuullutkaan sanontaa “mutta entä todistusaineisto?”.
Ja mikä parasta, te onnistutte tekemään tämän kaiken niin itsevarmasti, kuin olisitte itse ajan alkuperäinen tarkkailija, joka on nähnyt maailman syntyvän ja unohtanut, että sen jälkeen on tapahtunut jotain nimeltä “kehitys”.

Ja silti, te pysytte tyytyväisinä omassa pölyisessä maailmassanne, leimaten kaikki järkevän ripauksen harhaopiksi. Vain harva nykyajan ihminen osaa olla yhtä vakuuttunut siitä, että koko maailma on väärässä – paitsi te. On lähes kaunista, kuinka kestäväksi uskonnollinen dogma voi muodostua, kun se verhoutuu ylpeyteen.

Anonyymi00035 kirjoitti:

Tämä ei ole foorumi kristinuskosta keskusteluun, joten älä vaivaudu valittamaan. Älä tule tänne valittamaan muiden ihmisten filosofioista ja uskomuksista; keskity omiisi, niin pelastut. Käännyttämisyrityksesi ovat osoittautuneet turhiksi – etkö ole vieläkään havainnut sitä empiirisesti?

Kaikki, mikä on edes vähän järkevää – kaikki, mikä ei perustu pelkästään uskoon – tuntuu kristitystä harhaopilta. Hyvä ihminen, oletko sinä siirtynyt aikamatkailun avulla suoraan keskiajalta tänne?

Kavahdamme ihmisiä, jotka sulkevat mielensä uudelle tiedolle tai järkeilylle ja pitävät kaikkea, mikä ei ole uskonnollista dogmaa, vääränä.
On melkein koskettavaa, kuinka jotkut onnistuvat pysymään ajan ulottumattomissa – ei vain muutaman vuoden, vaan koko keskiajan ajan. Heidän mielensä on kuin vanha kirjastosali, pölyinen ja täynnä kiellettyjä kirjoja, joissa kaikki, mikä tuoksuu järjeltä tai kokeelliselta ajatukselta, on merkitty tulipunaisella “harhaoppi”-leimalla. Yksi yksinkertainen havainto, vaikka aurinko nousee idästä tai vesi virtaa alaspäin, voi laukaista paniikin: “Tuota ei ole Raamatussa, siis se on väärin!”
He vaeltavat verkossa kuin aikamatkaajat, valmiina hyökkäämään kaiken järkevän kimppuun. Foorumit ovat heidän linnakkeensa, ja siellä jokainen looginen väittämä, jokainen havainto, joka ei kumarra uskonnollista dogmaa, on kuin muukalainen linnanportilla – heti pitää huutaa, kalistella miekkoja ja julistaa sen harhaoppiseksi.
Hyvä ihminen, oletko sinä matkustanut aikakoneilla suoraan 1300-luvulta tänne, vain todistaaksesi meille, että tiede on turhaa ja järki on syntiä? Vai oletko vain niin taitava nostalgikko, että onnistut elämään täysin irrallaan nykyajasta, ihmetellen yhä miksi ihmiset puhuvat kokeista, todisteista ja logiikasta kuin ne olisivat muoti-ilmiöitä?
Ja silti, vaikka tämä ajattelutapa on kuin aikakapseli, se on hämmästyttävän kestävä. Mikään fakta, mikään järkevä argumentti ei murra sitä – se pysyy paikoillaan, tyytyväisenä omaan, pölyiseen vanhaan maailmankuvaansa, kuin ei koskaan olisi kuullutkaan sanontaa “mutta entä todistusaineisto?”.
Ja mikä parasta, te onnistutte tekemään tämän kaiken niin itsevarmasti, kuin olisitte itse ajan alkuperäinen tarkkailija, joka on nähnyt maailman syntyvän ja unohtanut, että sen jälkeen on tapahtunut jotain nimeltä “kehitys”.

Ja silti, te pysytte tyytyväisinä omassa pölyisessä maailmassanne, leimaten kaikki järkevän ripauksen harhaopiksi. Vain harva nykyajan ihminen osaa olla yhtä vakuuttunut siitä, että koko maailma on väärässä – paitsi te. On lähes kaunista, kuinka kestäväksi uskonnollinen dogma voi muodostua, kun se verhoutuu ylpeyteen.

Lue lisää

Yksikään uskonnollinen perinne ei voi perustellusti väittää omistavansa yksinoikeuden kaikkeen henkiseen totuuteen. Tällainen vaatimus edellyttäisi täydellistä tietoa todellisuuden koko laajuudesta, ihmiskunnan historiasta, tietoisuuden kehityksestä sekä Jumalan tai Absoluutin toiminnasta kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa. Koska yksittäinen ihminen tai yhteisö ei voi osoittaa hallitsevansa tällaista kokonaisnäkemystä, ehdoton väite omasta yksinoikeudesta totuuteen perustuu usein enemmän uskoon omaan erinomaisuuteen kuin todelliseen tietoon.
Kun uskonnollinen yhteisö alkaa pitää itseään ainoana pelastuksen, totuuden tai jumalallisen ilmoituksen haltijana, syntyy helposti dogmatismi. Dogmatismi ei tarkoita vahvaa vakaumusta sinänsä, vaan kyvyttömyyttä tunnistaa, että todellisuus voi olla laajempi kuin oma käsitteellinen järjestelmämme. Historia osoittaa, että juuri tällaiset yksinoikeusvaatimukset ovat usein synnyttäneet uskonnollisia konflikteja, vainoja ja vastakkainasetteluja. Mitä kapeammaksi ihmisen maailmankuva muodostuu, sitä vaikeammaksi käy ymmärtää muiden ihmisten kokemuksia, näkemyksiä ja henkisiä pyrkimyksiä.
Vedalaisesta näkökulmasta katsottuna ihmiset eivät ole samalla tietoisuuden tasolla. Jokainen yksilö lähestyy totuutta omien kykyjensä, kokemustensa, kulttuurinsa ja sisäisen kehitysvaiheensa kautta. Tämän vuoksi myös uskonnolliset opetukset ilmenevät erilaisina. Se, mikä yhdelle ihmiselle on syvällinen metafyysinen opetus, voi toiselle olla käsittämätöntä. Vastaavasti yksinkertainen moraalinen opetus voi olla välttämätön lähtökohta henkilölle, joka ei vielä kykene vastaanottamaan syvällisempiä filosofisia näkemyksiä.
Tässä mielessä ihmisen uskonto kuvastaa usein hänen senhetkistä tietoisuuden tasoaan. Jos uskonnollinen ymmärrys on yksinkertainen tai alkeellinen, se ei välttämättä tarkoita epäonnistumista. Jokainen oppiminen alkaa perustasolta. Lapsi opettelee ensin kirjaimet ennen kuin hän kykenee lukemaan kirjallisuutta tai tutkimaan filosofiaa. Samalla tavoin henkinen kehitys etenee vaiheittain. Se, mikä tänään näyttää rajalliselta, voi toimia perustana syvemmälle ymmärrykselle tulevaisuudessa.
Ongelma syntyy silloin, kun väliaikainen kehitysvaihe julistetaan lopulliseksi päämääräksi. Kun ihminen kiinnittyy omaan käsitykseensä niin voimakkaasti, ettei hän enää ole valmis oppimaan tai tutkimaan syvempiä merkityksiä, kehitys pysähtyy. Dogmatismi muuttaa uskonnon välineestä päämääräksi. Sen sijaan että uskonto auttaisi ihmistä laajentamaan tietoisuuttaan, siitä tulee järjestelmä, joka rajoittaa hänen mahdollisuuksiaan kasvaa.
Tästä syystä lähes jokaisen uskonnollisen perinteen piirissä voidaan havaita kaksi erilaista lähestymistapaa. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat ne, jotka pyrkivät ymmärtämään opetusten sisäisen, symbolisen ja syvällisen merkityksen. He eivät tyydy ulkoisiin muotoihin, rituaaleihin tai kirjaimellisiin tulkintoihin, vaan etsivät niiden taustalla olevia periaatteita ja kokemuksellista totuutta. Toiseen ryhmään kuuluvat ne, joiden suhde uskontoon jää pääasiassa ulkoiselle tasolle. He voivat tuntea opinkappaleet, rituaalit ja perinteet, mutta eivät välttämättä tavoita niiden syvempää tarkoitusta.
Sama ero löytyy kaikista suurista uskonnollisista traditioista. On niitä, jotka näkevät pyhissä teksteissä kirjaimia, ja niitä, jotka pyrkivät näkemään niiden merkityksen. On niitä, jotka tarkastelevat uskontoa identiteettinä, ja niitä, jotka käyttävät sitä tietoisuuden muuttamisen välineenä. Ulkoinen uskonto voi erottaa ihmisiä toisistaan, mutta sisäinen ymmärrys pyrkii näkemään sen yhteisen perustan, joka ilmenee erilaisissa kulttuureissa ja erilaisina opetuksina.
Tämän näkemyksen mukaan uskonnon todellinen arvo ei määräydy sen perusteella, kuinka voimakkaasti ihminen puolustaa omaa perinnettään, vaan sen perusteella, kuinka paljon hänen tietoisuutensa, myötätuntonsa, viisautensa ja kykynsä ymmärtää todellisuutta ovat kehittyneet. Uskonto on silloin väline sisäiseen kasvuun eikä päämäärä sinänsä.

Vedalaisen perinteen mukaan jokainen elävä olento etenee pitkän kehitysprosessin kautta. Tietoisuus kasvaa vähitellen kokemusten, tekojen ja oppimisen myötä. Siksi ihmiset eivät ole samalla lähtöviivalla. Se, mikä yhdelle ihmiselle on itsestään selvää, voi toiselle olla vielä käsittämätöntä. Tästä syystä myös opetusten on oltava erilaisia eri ihmisille ja eri kehitysvaiheissa oleville yhteisöille.

Vastuu kasvaa tietoisuuden mukana. Mitä enemmän ihminen ymmärtää tekojensa seurauksia, sitä suurempi vastuu hänellä on niiden vaikutuksista. Tämän vuoksi moraalisia ja karmallisia seurauksia ei tarkastella ainoastaan tekojen ulkoisen muodon perusteella, vaan myös tietoisuuden, aikomusten ja ymmärryksen perusteella.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Yksikään uskonnollinen perinne ei voi perustellusti väittää omistavansa yksinoikeuden kaikkeen henkiseen totuuteen. Tällainen vaatimus edellyttäisi täydellistä tietoa todellisuuden koko laajuudesta, ihmiskunnan historiasta, tietoisuuden kehityksestä sekä Jumalan tai Absoluutin toiminnasta kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa. Koska yksittäinen ihminen tai yhteisö ei voi osoittaa hallitsevansa tällaista kokonaisnäkemystä, ehdoton väite omasta yksinoikeudesta totuuteen perustuu usein enemmän uskoon omaan erinomaisuuteen kuin todelliseen tietoon.
Kun uskonnollinen yhteisö alkaa pitää itseään ainoana pelastuksen, totuuden tai jumalallisen ilmoituksen haltijana, syntyy helposti dogmatismi. Dogmatismi ei tarkoita vahvaa vakaumusta sinänsä, vaan kyvyttömyyttä tunnistaa, että todellisuus voi olla laajempi kuin oma käsitteellinen järjestelmämme. Historia osoittaa, että juuri tällaiset yksinoikeusvaatimukset ovat usein synnyttäneet uskonnollisia konflikteja, vainoja ja vastakkainasetteluja. Mitä kapeammaksi ihmisen maailmankuva muodostuu, sitä vaikeammaksi käy ymmärtää muiden ihmisten kokemuksia, näkemyksiä ja henkisiä pyrkimyksiä.
Vedalaisesta näkökulmasta katsottuna ihmiset eivät ole samalla tietoisuuden tasolla. Jokainen yksilö lähestyy totuutta omien kykyjensä, kokemustensa, kulttuurinsa ja sisäisen kehitysvaiheensa kautta. Tämän vuoksi myös uskonnolliset opetukset ilmenevät erilaisina. Se, mikä yhdelle ihmiselle on syvällinen metafyysinen opetus, voi toiselle olla käsittämätöntä. Vastaavasti yksinkertainen moraalinen opetus voi olla välttämätön lähtökohta henkilölle, joka ei vielä kykene vastaanottamaan syvällisempiä filosofisia näkemyksiä.
Tässä mielessä ihmisen uskonto kuvastaa usein hänen senhetkistä tietoisuuden tasoaan. Jos uskonnollinen ymmärrys on yksinkertainen tai alkeellinen, se ei välttämättä tarkoita epäonnistumista. Jokainen oppiminen alkaa perustasolta. Lapsi opettelee ensin kirjaimet ennen kuin hän kykenee lukemaan kirjallisuutta tai tutkimaan filosofiaa. Samalla tavoin henkinen kehitys etenee vaiheittain. Se, mikä tänään näyttää rajalliselta, voi toimia perustana syvemmälle ymmärrykselle tulevaisuudessa.
Ongelma syntyy silloin, kun väliaikainen kehitysvaihe julistetaan lopulliseksi päämääräksi. Kun ihminen kiinnittyy omaan käsitykseensä niin voimakkaasti, ettei hän enää ole valmis oppimaan tai tutkimaan syvempiä merkityksiä, kehitys pysähtyy. Dogmatismi muuttaa uskonnon välineestä päämääräksi. Sen sijaan että uskonto auttaisi ihmistä laajentamaan tietoisuuttaan, siitä tulee järjestelmä, joka rajoittaa hänen mahdollisuuksiaan kasvaa.
Tästä syystä lähes jokaisen uskonnollisen perinteen piirissä voidaan havaita kaksi erilaista lähestymistapaa. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat ne, jotka pyrkivät ymmärtämään opetusten sisäisen, symbolisen ja syvällisen merkityksen. He eivät tyydy ulkoisiin muotoihin, rituaaleihin tai kirjaimellisiin tulkintoihin, vaan etsivät niiden taustalla olevia periaatteita ja kokemuksellista totuutta. Toiseen ryhmään kuuluvat ne, joiden suhde uskontoon jää pääasiassa ulkoiselle tasolle. He voivat tuntea opinkappaleet, rituaalit ja perinteet, mutta eivät välttämättä tavoita niiden syvempää tarkoitusta.
Sama ero löytyy kaikista suurista uskonnollisista traditioista. On niitä, jotka näkevät pyhissä teksteissä kirjaimia, ja niitä, jotka pyrkivät näkemään niiden merkityksen. On niitä, jotka tarkastelevat uskontoa identiteettinä, ja niitä, jotka käyttävät sitä tietoisuuden muuttamisen välineenä. Ulkoinen uskonto voi erottaa ihmisiä toisistaan, mutta sisäinen ymmärrys pyrkii näkemään sen yhteisen perustan, joka ilmenee erilaisissa kulttuureissa ja erilaisina opetuksina.
Tämän näkemyksen mukaan uskonnon todellinen arvo ei määräydy sen perusteella, kuinka voimakkaasti ihminen puolustaa omaa perinnettään, vaan sen perusteella, kuinka paljon hänen tietoisuutensa, myötätuntonsa, viisautensa ja kykynsä ymmärtää todellisuutta ovat kehittyneet. Uskonto on silloin väline sisäiseen kasvuun eikä päämäärä sinänsä.

Vedalaisen perinteen mukaan jokainen elävä olento etenee pitkän kehitysprosessin kautta. Tietoisuus kasvaa vähitellen kokemusten, tekojen ja oppimisen myötä. Siksi ihmiset eivät ole samalla lähtöviivalla. Se, mikä yhdelle ihmiselle on itsestään selvää, voi toiselle olla vielä käsittämätöntä. Tästä syystä myös opetusten on oltava erilaisia eri ihmisille ja eri kehitysvaiheissa oleville yhteisöille.

Vastuu kasvaa tietoisuuden mukana. Mitä enemmän ihminen ymmärtää tekojensa seurauksia, sitä suurempi vastuu hänellä on niiden vaikutuksista. Tämän vuoksi moraalisia ja karmallisia seurauksia ei tarkastella ainoastaan tekojen ulkoisen muodon perusteella, vaan myös tietoisuuden, aikomusten ja ymmärryksen perusteella.

Lue lisää

Yksikään uskonto ei voi julistautua henkisen viisauden monopoliasemaan, toisin sanoen yksinoikeuteen. Jos joku väittää, että hänen uskonnollinen suuntauksensa on ainoa ja oikea, se on seurausta tietämättömyydestä, sivistyksen alhaisesta tasosta, joka on vaarallista sekä henkilölle itselleen että koko sivilisaatiolle.


Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.

Kaikkien uskontojen kannattajat jaetaan kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat ymmärtäneet sisäisen piilotetun merkityksen, ja niihin, joilla on pinnallinen ymmärrys.

Anonyymi00037 kirjoitti:

Yksikään uskonto ei voi julistautua henkisen viisauden monopoliasemaan, toisin sanoen yksinoikeuteen. Jos joku väittää, että hänen uskonnollinen suuntauksensa on ainoa ja oikea, se on seurausta tietämättömyydestä, sivistyksen alhaisesta tasosta, joka on vaarallista sekä henkilölle itselleen että koko sivilisaatiolle.


Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.

Kaikkien uskontojen kannattajat jaetaan kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat ymmärtäneet sisäisen piilotetun merkityksen, ja niihin, joilla on pinnallinen ymmärrys.

Lue lisää

Myös entisaikoina korkeakulttuuri ja primitiivinen elämä elivät rinnakkain.

Lisäksi sivistyneet ja sivistymättömät ihmiset elävät rinnakkain jopa nyt saman aikakauden sisällä.
Niinpä afrikkalaisista pygmeistä ja Amazonin intiaaneista ei tule sivistyneitä, sillä Vedojen mukaan ne ovat yksinkertaisesti erilaisia ihmiselämän muotoja.

Erilaisia ihmiselämän muotoja on universumissamme 400 000, kaikki heistä eivät ole biologisia elämänmuotoja.


Mutta jopa maapallolla on erilaisia ihmiselämänmuotoja, biologisia elämänmuotoja, joitakin ihmisiä jne. jotka ovat liian erilaisia keskenään.

Maapallolla elää nykyäänkin hyvin yksinkertaisia ja hyvin kehittyneitä ihmismäisiä olentoja, joiden tietoisuuden taso on hyvin erilainen.

Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.

He eivät saa karman reaktiota esimerkiksi eläinten tappamisesta juuri lainkaan, koska heiltä eivät voi vaatia enempää.

Koska tietoisuuden taso on kovin erilainen.

Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.

He eivät saa karman reaktiota esimerkiksi eläinten tappamisesta juuri lainkaan, koska heiltä eivät voi vaatia enempää.

Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.

Anonyymi00038 kirjoitti:

Myös entisaikoina korkeakulttuuri ja primitiivinen elämä elivät rinnakkain.

Lisäksi sivistyneet ja sivistymättömät ihmiset elävät rinnakkain jopa nyt saman aikakauden sisällä.
Niinpä afrikkalaisista pygmeistä ja Amazonin intiaaneista ei tule sivistyneitä, sillä Vedojen mukaan ne ovat yksinkertaisesti erilaisia ihmiselämän muotoja.

Erilaisia ihmiselämän muotoja on universumissamme 400 000, kaikki heistä eivät ole biologisia elämänmuotoja.


Mutta jopa maapallolla on erilaisia ihmiselämänmuotoja, biologisia elämänmuotoja, joitakin ihmisiä jne. jotka ovat liian erilaisia keskenään.

Maapallolla elää nykyäänkin hyvin yksinkertaisia ja hyvin kehittyneitä ihmismäisiä olentoja, joiden tietoisuuden taso on hyvin erilainen.

Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.

He eivät saa karman reaktiota esimerkiksi eläinten tappamisesta juuri lainkaan, koska heiltä eivät voi vaatia enempää.

Koska tietoisuuden taso on kovin erilainen.

Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.

He eivät saa karman reaktiota esimerkiksi eläinten tappamisesta juuri lainkaan, koska heiltä eivät voi vaatia enempää.

Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.

Lue lisää

Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.

Vielä nykyäänkin on kannibaalien heimoja, heille ei voi viedä korkeampaa tietoa heti, mutta voi vaikka sanoa, että älä tapa ihan kaikkia ihmisiä, vaan valikoivasti, koska he ovat eläimen tasolla, he eivät voi ottaa korkeampaa tietoa vastaan lainkaan, paitsi jos heillä on tarpeeksi sukritia edellisistä elämistä, silloin he voivat ottaa vastaan enemmän.

Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.

Niille, jotka ovat hieman kehittyneempiä, voi jo sanoa: älä tapa jne.

Mutta hyvin kehittyneet tietävät sen joka tapauksessa, miksi sanoa itsestäänselvyyksiä.

Se, mikä on syntiä yhdelle ihmiselle, ei ole syntiä toiselle, koska tietoisuuden taso on erilainen.

Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.

Ei ole niin, että on vain yksi uskonto ja kaikkien pitäisi toimia samalla tavalla "pelastuakseen", muuten on ikuinen helvetti.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.

Vielä nykyäänkin on kannibaalien heimoja, heille ei voi viedä korkeampaa tietoa heti, mutta voi vaikka sanoa, että älä tapa ihan kaikkia ihmisiä, vaan valikoivasti, koska he ovat eläimen tasolla, he eivät voi ottaa korkeampaa tietoa vastaan lainkaan, paitsi jos heillä on tarpeeksi sukritia edellisistä elämistä, silloin he voivat ottaa vastaan enemmän.

Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.

Niille, jotka ovat hieman kehittyneempiä, voi jo sanoa: älä tapa jne.

Mutta hyvin kehittyneet tietävät sen joka tapauksessa, miksi sanoa itsestäänselvyyksiä.

Se, mikä on syntiä yhdelle ihmiselle, ei ole syntiä toiselle, koska tietoisuuden taso on erilainen.

Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.

Ei ole niin, että on vain yksi uskonto ja kaikkien pitäisi toimia samalla tavalla "pelastuakseen", muuten on ikuinen helvetti.

Lue lisää

Se, mikä on syntiä yhdelle ihmiselle, ei ole syntiä toiselle, koska tietoisuuden taso on erilainen.

Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.

Ei ole niin, että on vain yksi uskonto ja kaikkien pitäisi toimia samalla tavalla "pelastuakseen", muuten on ikuinen helvetti.

Kyseenalaistaminen on älykkyyden tunnusmerkki.

Mikään uskonto maailmassa ei voi vaatia itselleen monopolia hengkiseen viisauteen, siis yksinoikeutta.

Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.

Jos joku puhuu taivaista ja paratiiseista, joissa kadut on tehty kullasta, ja jos se on kaikki, mihin ihminen kykenee, ja jos se on hänen motiivinsa yläraja, se on silloin niin.

Itsekkyyden motiivi on ilmeisesti myös tärkeää ennen kuin ottaa seuraavan askelman, hieman korkeamman.

Anonyymi00040 kirjoitti:

Se, mikä on syntiä yhdelle ihmiselle, ei ole syntiä toiselle, koska tietoisuuden taso on erilainen.

Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.

Ei ole niin, että on vain yksi uskonto ja kaikkien pitäisi toimia samalla tavalla "pelastuakseen", muuten on ikuinen helvetti.

Kyseenalaistaminen on älykkyyden tunnusmerkki.

Mikään uskonto maailmassa ei voi vaatia itselleen monopolia hengkiseen viisauteen, siis yksinoikeutta.

Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.

Jos joku puhuu taivaista ja paratiiseista, joissa kadut on tehty kullasta, ja jos se on kaikki, mihin ihminen kykenee, ja jos se on hänen motiivinsa yläraja, se on silloin niin.

Itsekkyyden motiivi on ilmeisesti myös tärkeää ennen kuin ottaa seuraavan askelman, hieman korkeamman.

Lue lisää

Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.

Jumalan ikioma Auschwitz
Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.


Se ei ole lainkaan hindujen sanoma, vaan itse kristittyjen sanoma.

Älykkäät kristityt sanovat:

Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.
Joten jopa älykkäät kristityt ymmärtävät sen. He ovat ihmisiä.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
Tässä, voitte itse lukea.

Älykkäät kristityt sanovat myös:

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen

Jumalan ikioma Auschwitz

On teoriassa mahdollista, että maailman tyhjästä luonut Jumala on luodessaan päättänyt, että osa luoduista joutuu lopulta ikuiseen kidutukseen. David Bentley Hartin mukaan sen sijaan ei ole edes teoriassa mahdollista, että sellainen Jumala olisi hyvä.

Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.

Hitleriä ja Jumalaa erottaisi lähinnä se, että Hitlerin masinoima holokausti kesti muutaman vuoden, mutta Jumalan ikioma Auschwitz olisi ikuinen.

Jumalan hyvyyden ja ikuisen helvetin välillä on ammottava ristiriita, jonka ratkaisemiseksi teologit ovat esittäneet monenlaisia selityksiä.

Tässä, voitte itse lukea.
Kyseessä on ihan kristittyjen uutislehti.

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
Se on kirjoitettu tähän. Kirkko ja kaupunki -lehteen. He ovat ihmisiä. Harvinaisia aarteita jopa kristittyjen joukossa, he ovat aidosti ihmisiä.

Älykkäät kristityt sanovat myös:

Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.

Anonyymi00041 kirjoitti:

Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.

Jumalan ikioma Auschwitz
Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.


Se ei ole lainkaan hindujen sanoma, vaan itse kristittyjen sanoma.

Älykkäät kristityt sanovat:

Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.
Joten jopa älykkäät kristityt ymmärtävät sen. He ovat ihmisiä.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
Tässä, voitte itse lukea.

Älykkäät kristityt sanovat myös:

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen

Jumalan ikioma Auschwitz

On teoriassa mahdollista, että maailman tyhjästä luonut Jumala on luodessaan päättänyt, että osa luoduista joutuu lopulta ikuiseen kidutukseen. David Bentley Hartin mukaan sen sijaan ei ole edes teoriassa mahdollista, että sellainen Jumala olisi hyvä.

Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.

Hitleriä ja Jumalaa erottaisi lähinnä se, että Hitlerin masinoima holokausti kesti muutaman vuoden, mutta Jumalan ikioma Auschwitz olisi ikuinen.

Jumalan hyvyyden ja ikuisen helvetin välillä on ammottava ristiriita, jonka ratkaisemiseksi teologit ovat esittäneet monenlaisia selityksiä.

Tässä, voitte itse lukea.
Kyseessä on ihan kristittyjen uutislehti.

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
Se on kirjoitettu tähän. Kirkko ja kaupunki -lehteen. He ovat ihmisiä. Harvinaisia aarteita jopa kristittyjen joukossa, he ovat aidosti ihmisiä.

Älykkäät kristityt sanovat myös:

Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.

Lue lisää

Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.
Joten jopa älykkäät kristityt ymmärtävät sen. He ovat ihmisiä.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
Tässä, voitte itse lukea.

Anonyymi00042 kirjoitti:

Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.
Joten jopa älykkäät kristityt ymmärtävät sen. He ovat ihmisiä.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
Tässä, voitte itse lukea.

Lue lisää

Totuuden yksinoikeusvaatimus: psykologinen mekanismi

Kun joku väittää, että vain hänen uskonsa on ehdottomasti tosi, ilmiön taustalla on usein psykologinen tarve:

tarve varmuudelle epävarmassa maailmassa

tarve identiteetin vahvistamiseen

pelko omien uskomusten murentumisesta

ryhmän sisäisen lojaalisuuden suojeleminen

Dogmaattinen totuus tarjoaa yksinkertaisen vastauksen monimutkaisiin kysymyksiin.
Se vapauttaa epäilystä, mutta samalla se rakentaa seinät kulkureittien ympärille.
Kun totuus on yksi, vaihtoehdot muuttuvat uhaksi.

Anonyymi00043 kirjoitti:

Totuuden yksinoikeusvaatimus: psykologinen mekanismi

Kun joku väittää, että vain hänen uskonsa on ehdottomasti tosi, ilmiön taustalla on usein psykologinen tarve:

tarve varmuudelle epävarmassa maailmassa

tarve identiteetin vahvistamiseen

pelko omien uskomusten murentumisesta

ryhmän sisäisen lojaalisuuden suojeleminen

Dogmaattinen totuus tarjoaa yksinkertaisen vastauksen monimutkaisiin kysymyksiin.
Se vapauttaa epäilystä, mutta samalla se rakentaa seinät kulkureittien ympärille.
Kun totuus on yksi, vaihtoehdot muuttuvat uhaksi.

Lue lisää

Pahuus, joka tunkeutuu uskonnolliseen sfääriin, ilmenee suvaitsemattomuutena. Juuri näin se voidaan tunnistaa, vaikka se peittäisikin itsensä uskonnollisella kielenkäytöllä.

Mikä on suvaitsemattomuuden vaara?

Jakaessaan Jumalan keskenään, repimällä Hänet palasiksi, uskonnot ikään kuin antavat ymmärtää kaikille maan ihmisille, että Yhtä Jumalaa ei ole, että ainoa ”yksi jumala”, joka hallitsee kaikkialla, on raha ja vahvojen valta. Joten uskonnot, saarnaten ”ainoaa oikeaa tietä” (siinä mielessä, että kaikki muut tiet ovat vääriä), ovat itse asiassa jumalattomuuden levittäjiä.

Kun kaksi aidosti uskovista ihmistä eri uskonnoista kohtaavat, he ymmärtävät toisiaan erinomaisesti ja pitävät toisiaan veljinä.

Vaikka he suhtautuvat Jumalaan omalla tavallaan, he ymmärtävät Hänen eri ilmentymiään ja ominaisuuksiaan.

Ne, jotka uskonnon varjolla harjoittavat ahneutta, yrittävät aina julistaa Jumalan oman uskontonsa omaisuudeksi vahvistaakseen valtaansa tässä maailmassa.

Anonyymi00044 kirjoitti:

Pahuus, joka tunkeutuu uskonnolliseen sfääriin, ilmenee suvaitsemattomuutena. Juuri näin se voidaan tunnistaa, vaikka se peittäisikin itsensä uskonnollisella kielenkäytöllä.

Mikä on suvaitsemattomuuden vaara?

Jakaessaan Jumalan keskenään, repimällä Hänet palasiksi, uskonnot ikään kuin antavat ymmärtää kaikille maan ihmisille, että Yhtä Jumalaa ei ole, että ainoa ”yksi jumala”, joka hallitsee kaikkialla, on raha ja vahvojen valta. Joten uskonnot, saarnaten ”ainoaa oikeaa tietä” (siinä mielessä, että kaikki muut tiet ovat vääriä), ovat itse asiassa jumalattomuuden levittäjiä.

Kun kaksi aidosti uskovista ihmistä eri uskonnoista kohtaavat, he ymmärtävät toisiaan erinomaisesti ja pitävät toisiaan veljinä.

Vaikka he suhtautuvat Jumalaan omalla tavallaan, he ymmärtävät Hänen eri ilmentymiään ja ominaisuuksiaan.

Ne, jotka uskonnon varjolla harjoittavat ahneutta, yrittävät aina julistaa Jumalan oman uskontonsa omaisuudeksi vahvistaakseen valtaansa tässä maailmassa.

Lue lisää

Nuo ”taivaat ja paratiisit” – ei voi olla suurempaa oman edun tavoittelua, ja sinä tulet tänne puhumaan väärista tavoitteistä, nuo taivaspuheet -juuri se on ”Jumalan” kanssa bisnestä, kaupankäyntiä, sanan varsinaisessa merkityksessä. Alhaisempia tavoitteita ei ole olemassa, kyseessä on uskonnon tasolla oleva rikos.

Anonyymi00045 kirjoitti:

Nuo ”taivaat ja paratiisit” – ei voi olla suurempaa oman edun tavoittelua, ja sinä tulet tänne puhumaan väärista tavoitteistä, nuo taivaspuheet -juuri se on ”Jumalan” kanssa bisnestä, kaupankäyntiä, sanan varsinaisessa merkityksessä. Alhaisempia tavoitteita ei ole olemassa, kyseessä on uskonnon tasolla oleva rikos.

Lue lisää

Eksklusiivinen totuusväite: Ajatus, että vain yksi tie on oikea, tekee muista uskonnoista tai maailmankatsomuksista moraalisesti alempiarvoisia.

Pelastuskeskeisyys: Kun pelastus ja taivas asetetaan kaiken toiminnan päämääräksi, moraalinen arviointi siirtyy pois tästä maailmasta kohti palkkiota tuonpuoleisessa.

Valta ja kontrolli: Historiallisesti kirkolliset rakenteet ovat usein liittoutuneet poliittisen vallan kanssa, mikä on tehnyt uskonnosta normittavan ja rankaisevan välineen.

Tällöin suvaitsemattomuus ei ole poikkeama vaan järjestelmän sivutuote, jos uskontoa käytetään identiteettirajana eikä eettisenä harjoituksena.

Anonyymi00046 kirjoitti:

Eksklusiivinen totuusväite: Ajatus, että vain yksi tie on oikea, tekee muista uskonnoista tai maailmankatsomuksista moraalisesti alempiarvoisia.

Pelastuskeskeisyys: Kun pelastus ja taivas asetetaan kaiken toiminnan päämääräksi, moraalinen arviointi siirtyy pois tästä maailmasta kohti palkkiota tuonpuoleisessa.

Valta ja kontrolli: Historiallisesti kirkolliset rakenteet ovat usein liittoutuneet poliittisen vallan kanssa, mikä on tehnyt uskonnosta normittavan ja rankaisevan välineen.

Tällöin suvaitsemattomuus ei ole poikkeama vaan järjestelmän sivutuote, jos uskontoa käytetään identiteettirajana eikä eettisenä harjoituksena.

Lue lisää

“taivas ja paratiisi” kaupankäyntinä


Taivaspuheet ovat bisnestä Jumalan kanssa – kaupankäyntiä sanan varsinaisessa merkityksessä.

Tämä kritiikki osuu uskonnollisen instrumentalisoinnin ytimeen:

Moraalin markkinaistuminen

Hyvät teot → palkinto

Kärsimys → investointi

Kuolema → lunastus

Tällöin moraali ei ole enää itseisarvoista, vaan välineellistä.

Väärä ego hengellisyyden ytimessä



Paratiisilupaus ei ylitä egoa vaan vahvistaa sitä:

“Minä pelastun”

“Minä saan palkinnon”

“Minä olen oikeassa”

Anonyymi00047 kirjoitti:

“taivas ja paratiisi” kaupankäyntinä


Taivaspuheet ovat bisnestä Jumalan kanssa – kaupankäyntiä sanan varsinaisessa merkityksessä.

Tämä kritiikki osuu uskonnollisen instrumentalisoinnin ytimeen:

Moraalin markkinaistuminen

Hyvät teot → palkinto

Kärsimys → investointi

Kuolema → lunastus

Tällöin moraali ei ole enää itseisarvoista, vaan välineellistä.

Väärä ego hengellisyyden ytimessä



Paratiisilupaus ei ylitä egoa vaan vahvistaa sitä:

“Minä pelastun”

“Minä saan palkinnon”

“Minä olen oikeassa”

Lue lisää

Paratiisilupaus ei ylitä egoa vaan vahvistaa sitä:

“Minä pelastun”

“Minä saan palkinnon”

“Minä olen oikeassa”

Tämä on ristiriidassa useimpien eettisten perinteiden kanssa.


“Uskonnollinen rikos” – filosofinen tulkinta

Kun uskonto:

oikeuttaa väkivallan,

siirtää vastuun pois tästä maailmasta,

ja muuttaa etiikan transaktioksi,

se tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan.


Suvaitsemattomuus ei ole uskonnon ydin, vaan vallan, pelon ja palkkiologiikan seuraus.

Paratiisi- ja taivasretoriikka voi muuttua moraaliseksi korruptioksi, jos siitä tulee kaupankäyntiä.

Anonyymi00048 kirjoitti:

Paratiisilupaus ei ylitä egoa vaan vahvistaa sitä:

“Minä pelastun”

“Minä saan palkinnon”

“Minä olen oikeassa”

Tämä on ristiriidassa useimpien eettisten perinteiden kanssa.


“Uskonnollinen rikos” – filosofinen tulkinta

Kun uskonto:

oikeuttaa väkivallan,

siirtää vastuun pois tästä maailmasta,

ja muuttaa etiikan transaktioksi,

se tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan.


Suvaitsemattomuus ei ole uskonnon ydin, vaan vallan, pelon ja palkkiologiikan seuraus.

Paratiisi- ja taivasretoriikka voi muuttua moraaliseksi korruptioksi, jos siitä tulee kaupankäyntiä.

Lue lisää

Syvemmät uskonnolliset ja filosofiset traditiot korostavat vastuuta tässä maailmassa, ei hyvitystä seuraavassa.

Syvemmät uskonnolliset ja filosofiset traditiot korostavat vastuuta tässä maailmassa, ei hyvitystä seuraavassa.


Uskonto kaupankäyntinä – moraalin romahdus

Kun uskonto lupaa taivaan palkkioksi oikeasta uskosta tai teoista, se ei enää kasvata moraalia vaan kaupallistaa sen. Paratiisi muuttuu maksuksi, ja etiikka transaktioksi. Tämä ei ole hengellisyyttä vaan laskelmointia.


Taivasretoriikka ei ylitä ihmisen omaa etua, vaan lukitsee sen metafyysiselle tasolle. “Teen hyvää, jotta saan.”
Tämä on alhaisin mahdollinen moraalinen motiivi, sillä se ei ole hyvää sinänsä, vaan sijoitus tulevaan.



Kun tällainen ajattelu yhdistyy eksklusiiviseen totuusväitteeseen – vain meidän tiemme pelastaa – syntyy suvaitsemattomuus. Toisesta ei tule enää ihminen, vaan este omalle pelastukselle. Tässä vaiheessa uskonto ei ainoastaan salli väkivaltaa, vaan tekee siitä rationaalista.

Terrorismi tarvitsee aina palkinnon tuonpuoleisessa. Ilman paratiisilupausta kuolema ei ole voitto vaan tragedia. Siksi taivas on äärimmäisen väkivallan keskeisin valuutta.

Uskonto, joka muuttaa moraalin kaupankäynniksi Jumalan kanssa, tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan. Se ei ole Jumalan palvelemista, vaan Jumalan käyttöä.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Syvemmät uskonnolliset ja filosofiset traditiot korostavat vastuuta tässä maailmassa, ei hyvitystä seuraavassa.

Syvemmät uskonnolliset ja filosofiset traditiot korostavat vastuuta tässä maailmassa, ei hyvitystä seuraavassa.


Uskonto kaupankäyntinä – moraalin romahdus

Kun uskonto lupaa taivaan palkkioksi oikeasta uskosta tai teoista, se ei enää kasvata moraalia vaan kaupallistaa sen. Paratiisi muuttuu maksuksi, ja etiikka transaktioksi. Tämä ei ole hengellisyyttä vaan laskelmointia.


Taivasretoriikka ei ylitä ihmisen omaa etua, vaan lukitsee sen metafyysiselle tasolle. “Teen hyvää, jotta saan.”
Tämä on alhaisin mahdollinen moraalinen motiivi, sillä se ei ole hyvää sinänsä, vaan sijoitus tulevaan.



Kun tällainen ajattelu yhdistyy eksklusiiviseen totuusväitteeseen – vain meidän tiemme pelastaa – syntyy suvaitsemattomuus. Toisesta ei tule enää ihminen, vaan este omalle pelastukselle. Tässä vaiheessa uskonto ei ainoastaan salli väkivaltaa, vaan tekee siitä rationaalista.

Terrorismi tarvitsee aina palkinnon tuonpuoleisessa. Ilman paratiisilupausta kuolema ei ole voitto vaan tragedia. Siksi taivas on äärimmäisen väkivallan keskeisin valuutta.

Uskonto, joka muuttaa moraalin kaupankäynniksi Jumalan kanssa, tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan. Se ei ole Jumalan palvelemista, vaan Jumalan käyttöä.

Lue lisää

Uskonnollinen järjestelmä, joka perustuu palkkio–rangaistus-logiikkaan, on eettisesti haavoittuva ja altis radikalisoitumiselle.


Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.

Anonyymi00050 kirjoitti:

Uskonnollinen järjestelmä, joka perustuu palkkio–rangaistus-logiikkaan, on eettisesti haavoittuva ja altis radikalisoitumiselle.


Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.

Lue lisää

Hyvä teko maksuvälineenä – moraalin valuuttateoria

Kun hyvä teko ymmärretään maksuksi (taivas, pelastus, palkinto), tapahtuu moraalinen siirtymä:

Etiikka → talous

Vastuu → hyöty

Lähimmäinen → väline


Hyvä ei ole enää hyvää toiselle, vaan hyödyllistä tekijälle.

Tämä on moraalifilosofisesti ratkaiseva muutos:
teon arvo ei enää perustu sen vaikutukseen kärsimykseen, vaan sen kirjanpidolliseen asemaan pelastustaseessa.



Lähetyskäsky rakenteellisena ongelmana

Lähetyskäskyä puolustetaan usein “rakkaudella”:

Pelastamme ihmisiä ikuiselta helvetiltä.

Mutta eettinen analyysi paljastaa toisen logiikan:

a) Pelastettava ei ole päämäärä

Pelastettava ihminen ei ole autonominen subjekti, vaan:

projekti

kohde

väline oman pelastuksen tai kuuliaisuuden todistamiseen

Tämä rikkoo Kantin periaatetta: ihminen ei saa olla pelkkä väline.

“Hyvä teko” on ehdollinen

Pelastaminen on “hyvää” vain jos:

se lisää taivaspisteitä

se toteuttaa Jumalan käskyä

se vahvistaa omaa pelastusvarmuutta

Jos palkkiota ei olisi, teon motiivi katoaisi.
Tällöin teko ei ole moraalinen, vaan instrumentaalinen.

Anonyymi00051 kirjoitti:

Hyvä teko maksuvälineenä – moraalin valuuttateoria

Kun hyvä teko ymmärretään maksuksi (taivas, pelastus, palkinto), tapahtuu moraalinen siirtymä:

Etiikka → talous

Vastuu → hyöty

Lähimmäinen → väline


Hyvä ei ole enää hyvää toiselle, vaan hyödyllistä tekijälle.

Tämä on moraalifilosofisesti ratkaiseva muutos:
teon arvo ei enää perustu sen vaikutukseen kärsimykseen, vaan sen kirjanpidolliseen asemaan pelastustaseessa.



Lähetyskäsky rakenteellisena ongelmana

Lähetyskäskyä puolustetaan usein “rakkaudella”:

Pelastamme ihmisiä ikuiselta helvetiltä.

Mutta eettinen analyysi paljastaa toisen logiikan:

a) Pelastettava ei ole päämäärä

Pelastettava ihminen ei ole autonominen subjekti, vaan:

projekti

kohde

väline oman pelastuksen tai kuuliaisuuden todistamiseen

Tämä rikkoo Kantin periaatetta: ihminen ei saa olla pelkkä väline.

“Hyvä teko” on ehdollinen

Pelastaminen on “hyvää” vain jos:

se lisää taivaspisteitä

se toteuttaa Jumalan käskyä

se vahvistaa omaa pelastusvarmuutta

Jos palkkiota ei olisi, teon motiivi katoaisi.
Tällöin teko ei ole moraalinen, vaan instrumentaalinen.

Lue lisää

Helvetti moraalisena kiristyksenä

“Ikuinen helvetti” ei ole vain oppi, vaan eettinen painostusmekanismi:

Usko tai kärsi

Taivu tai pala

Olet vastuussa toisen kohtalosta

Tämä synnyttää kolme vaarallista rakennetta:

1. Pelastamisen pakon

Jos toinen joutuu helvettiin, sinä olet syyllinen, ellet “pelastanut” häntä.

Tästä syntyy aggressiivinen käännyttäminen, ei myötätunto.

. Moraalisen ylivallan

Pelastaja asettuu ontologisesti ylemmäksi:

Minä tiedän totuuden

Minä pelastan sinut

Sinä olet vaarassa

Tämä on suvaitsemattomuuden ydin.

Anonyymi00052 kirjoitti:

Helvetti moraalisena kiristyksenä

“Ikuinen helvetti” ei ole vain oppi, vaan eettinen painostusmekanismi:

Usko tai kärsi

Taivu tai pala

Olet vastuussa toisen kohtalosta

Tämä synnyttää kolme vaarallista rakennetta:

1. Pelastamisen pakon

Jos toinen joutuu helvettiin, sinä olet syyllinen, ellet “pelastanut” häntä.

Tästä syntyy aggressiivinen käännyttäminen, ei myötätunto.

. Moraalisen ylivallan

Pelastaja asettuu ontologisesti ylemmäksi:

Minä tiedän totuuden

Minä pelastan sinut

Sinä olet vaarassa

Tämä on suvaitsemattomuuden ydin.

Lue lisää

Hyvä teko maksuvälineenä – moraalin valuuttateoria



Taivaspisteiden kerääminen ja moraalin rapautuminen

Ajatus “taivaspisteistä” ei ole karikatyyri vaan looginen seuraus palkkio–rangaistus-järjestelmästä:

enemmän käännytettyjä → enemmän pisteitä

enemmän uhrauksia → suurempi palkinto

enemmän kärsimystä nyt → parempi ikuisuus

Tässä maailmassa kärsimys menettää moraalisen painonsa.
Se voidaan siirtää kirjanpidollisesti tulevaisuuteen.



Jumala kirjanpitäjänä – teologinen paradoksi

Kun Jumala toimii kirjanpitäjänä:

hyvät teot = kredit

synnit = debet

pelastus = saldo

syntyy paradoksi:

Jumala ei ole enää hyvyyden lähde

vaan maksujärjestelmän ylläpitäjä


Tällainen Jumala ei ole moraalin perusta, vaan sen korruptoija.




Miksi tämä tekee järjestelmästä radikalisoitumisherkän

Radikalisaatio ei ole poikkeama vaan johdonmukainen seuraus, koska:

Palkinto on ääretön (ikuisuus)

Uhka on ääretön (helvetti)

Moraali on välineellinen

Vastuu siirtyy tuonpuoleiseen

Kun panokset ovat äärettömät, kaikki keinot alkavat näyttää kohtuullisilta.

Anonyymi00053 kirjoitti:

Hyvä teko maksuvälineenä – moraalin valuuttateoria



Taivaspisteiden kerääminen ja moraalin rapautuminen

Ajatus “taivaspisteistä” ei ole karikatyyri vaan looginen seuraus palkkio–rangaistus-järjestelmästä:

enemmän käännytettyjä → enemmän pisteitä

enemmän uhrauksia → suurempi palkinto

enemmän kärsimystä nyt → parempi ikuisuus

Tässä maailmassa kärsimys menettää moraalisen painonsa.
Se voidaan siirtää kirjanpidollisesti tulevaisuuteen.



Jumala kirjanpitäjänä – teologinen paradoksi

Kun Jumala toimii kirjanpitäjänä:

hyvät teot = kredit

synnit = debet

pelastus = saldo

syntyy paradoksi:

Jumala ei ole enää hyvyyden lähde

vaan maksujärjestelmän ylläpitäjä


Tällainen Jumala ei ole moraalin perusta, vaan sen korruptoija.




Miksi tämä tekee järjestelmästä radikalisoitumisherkän

Radikalisaatio ei ole poikkeama vaan johdonmukainen seuraus, koska:

Palkinto on ääretön (ikuisuus)

Uhka on ääretön (helvetti)

Moraali on välineellinen

Vastuu siirtyy tuonpuoleiseen

Kun panokset ovat äärettömät, kaikki keinot alkavat näyttää kohtuullisilta.

Lue lisää

Radikalisaatio ei ole poikkeama vaan johdonmukainen seuraus, koska:

Palkinto on ääretön (ikuisuus)

Uhka on ääretön (helvetti)

Moraali on välineellinen

Vastuu siirtyy tuonpuoleiseen

Kun panokset ovat äärettömät, kaikki keinot alkavat näyttää kohtuullisilta.

Anonyymi00054 kirjoitti:

Radikalisaatio ei ole poikkeama vaan johdonmukainen seuraus, koska:

Palkinto on ääretön (ikuisuus)

Uhka on ääretön (helvetti)

Moraali on välineellinen

Vastuu siirtyy tuonpuoleiseen

Kun panokset ovat äärettömät, kaikki keinot alkavat näyttää kohtuullisilta.

Lue lisää

Kun panokset ovat äärettömät, kaikki keinot alkavat näyttää kohtuullisilta.

Anonyymi00055 kirjoitti:

Kun panokset ovat äärettömät, kaikki keinot alkavat näyttää kohtuullisilta.

Taivasbisnes on epäuskoa, ei uskoa.


Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän

Anonyymi00056 kirjoitti:

Taivasbisnes on epäuskoa, ei uskoa.


Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän

Mutta se on kai hyväksyttävää alkutasolla, mutta edessä on vielä kovin pitkä, ennen kuin motiivit ovat jaloja.

Anonyymi00057 kirjoitti:

Mutta se on kai hyväksyttävää alkutasolla, mutta edessä on vielä kovin pitkä, ennen kuin motiivit ovat jaloja.

Totuus ei ole kulttuurinen konstrukti – Totuus, joka on transsendenttinen ja persoonallinen, ei ole sidottu mihinkään tiettyyn kulttuuriin, aikaan tai paikkaan.

Totuus ilmenee monella eri tavalla eri uskonnoissa ja kulttuureissa, mutta se on aina sama Totuus. Uskonnollinen muoto (kuten kristinusko, islam jne) on vain tapa, jolla tämä Totuus tulee ilmi kulttuurissa ja tietyssä ajassa.

Anonyymi00058 kirjoitti:

Totuus ei ole kulttuurinen konstrukti – Totuus, joka on transsendenttinen ja persoonallinen, ei ole sidottu mihinkään tiettyyn kulttuuriin, aikaan tai paikkaan.

Totuus ilmenee monella eri tavalla eri uskonnoissa ja kulttuureissa, mutta se on aina sama Totuus. Uskonnollinen muoto (kuten kristinusko, islam jne) on vain tapa, jolla tämä Totuus tulee ilmi kulttuurissa ja tietyssä ajassa.

Lue lisää

kaikki maailman uskonnot ovat saman henkisen polun eri tasoja.

Tällä tavoin uskonnon muodot ovat välineitä, eivät päämääriä. Näin ollen, ei ole järkevää väittää, että vain yksi uskonnollinen muoto omistaa totuuden. Tämä ei ole vain kulttuurillinen virhe vaan myös hengellisesti rajoittava ajattelutapa, joka estää todellista hengellistä kasvua ja kehitystä.

Anonyymi00059 kirjoitti:

kaikki maailman uskonnot ovat saman henkisen polun eri tasoja.

Tällä tavoin uskonnon muodot ovat välineitä, eivät päämääriä. Näin ollen, ei ole järkevää väittää, että vain yksi uskonnollinen muoto omistaa totuuden. Tämä ei ole vain kulttuurillinen virhe vaan myös hengellisesti rajoittava ajattelutapa, joka estää todellista hengellistä kasvua ja kehitystä.

Lue lisää

Pakottaminen vääristää Totuuden kokemuksen – Jos muoto (uskonnollinen järjestelmä) otetaan totuuden ilmentymäksi, se estää ihmistä näkemästä, että Totuus voi ilmetä monin eri tavoin. Se johtaa uskonnolliseen intoleranssiin, jossa toinen uskonto tuomitaan vääräksi pelkästään siksi, että sen muoto eroaa omasta. Tämä ei ole aito henkinen etsintä — tämä on välineen palvomista ja päämäärän unohtamista.

Anonyymi00060 kirjoitti:

Pakottaminen vääristää Totuuden kokemuksen – Jos muoto (uskonnollinen järjestelmä) otetaan totuuden ilmentymäksi, se estää ihmistä näkemästä, että Totuus voi ilmetä monin eri tavoin. Se johtaa uskonnolliseen intoleranssiin, jossa toinen uskonto tuomitaan vääräksi pelkästään siksi, että sen muoto eroaa omasta. Tämä ei ole aito henkinen etsintä — tämä on välineen palvomista ja päämäärän unohtamista.

Lue lisää

Esimerkki koulumetaforessa:

Koulussa voi olla monia oppiaineita ja erilaisia opetustapoja, mutta kaikki niistä tähtäävät samaan päämäärään: oppimiseen ja kasvuun. Samoin uskonnolliset muodot voivat olla hyvin erilaisia, mutta niiden yhteinen päämäärä on epäitsekkään rakkauden kehittäminen Jumalaa kohtaan.

Jos taas joku yrittää väittää, että vain hänen uskontonsa on ainoa oikea muoto Totuudelle, hän tekee saman virheen kuin henkilö, joka väittää, että vain hänen koulunsa oppikirja on ainoa oikea ja kaikki muut ovat vääriä. Totuus ei ole sama kuin muoto, vaan Totuus on syvempää, ja se voi ilmetä monilla eri tavoilla. Tämän ymmärtäminen mahdollistaa kunnioituksen ja monimuotoisuuden hyväksymisen.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Esimerkki koulumetaforessa:

Koulussa voi olla monia oppiaineita ja erilaisia opetustapoja, mutta kaikki niistä tähtäävät samaan päämäärään: oppimiseen ja kasvuun. Samoin uskonnolliset muodot voivat olla hyvin erilaisia, mutta niiden yhteinen päämäärä on epäitsekkään rakkauden kehittäminen Jumalaa kohtaan.

Jos taas joku yrittää väittää, että vain hänen uskontonsa on ainoa oikea muoto Totuudelle, hän tekee saman virheen kuin henkilö, joka väittää, että vain hänen koulunsa oppikirja on ainoa oikea ja kaikki muut ovat vääriä. Totuus ei ole sama kuin muoto, vaan Totuus on syvempää, ja se voi ilmetä monilla eri tavoilla. Tämän ymmärtäminen mahdollistaa kunnioituksen ja monimuotoisuuden hyväksymisen.

Lue lisää

Totuus ei ole muoto, vaan se on universaali perusperiaate, joka ilmenee monin eri tavoin. Uskonnon muoto voi olla erilainen, mutta päämäärä on sama: epäitsekkään rakkauden kehittäminen Jumalaa kohtaan. Tämä ei ole kilpailevien totuuksien taistelu, vaan yhteinen matka kohti korkeampaa tietoisuutta ja ymmärrystä.

Anonyymi00062 kirjoitti:

Totuus ei ole muoto, vaan se on universaali perusperiaate, joka ilmenee monin eri tavoin. Uskonnon muoto voi olla erilainen, mutta päämäärä on sama: epäitsekkään rakkauden kehittäminen Jumalaa kohtaan. Tämä ei ole kilpailevien totuuksien taistelu, vaan yhteinen matka kohti korkeampaa tietoisuutta ja ymmärrystä.

Lue lisää

Fundamentalistinen pelastususkonto jakaa maailman kahteen leiriin - paholaisen ohjaamiin uskottomiin ja oikeauskoisiin kristittyihin.

Anonyymi00063 kirjoitti:

Fundamentalistinen pelastususkonto jakaa maailman kahteen leiriin - paholaisen ohjaamiin uskottomiin ja oikeauskoisiin kristittyihin.

Kun vastapuolen oppeja DEMONISOIDAAN, on välirauha vaikea tehdä. Useimilla fundamentalistisilla uskonsuunnilla on muut pois sulkeva uskonoppi. Tarvitaan monta taivasta, että kaikki oikeauskoiset niihin sopisivat.

Anonyymi00064 kirjoitti:

Kun vastapuolen oppeja DEMONISOIDAAN, on välirauha vaikea tehdä. Useimilla fundamentalistisilla uskonsuunnilla on muut pois sulkeva uskonoppi. Tarvitaan monta taivasta, että kaikki oikeauskoiset niihin sopisivat.

Lue lisää

Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan.

Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä.


Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.

Anonyymi00065 kirjoitti:

Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan.

Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä.


Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.

Lue lisää

Onko mitään “mistä pelastua”?

EI OLE.

Anonyymi00066 kirjoitti:

Onko mitään “mistä pelastua”?

EI OLE.

Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen

Anonyymi00067 kirjoitti:

Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen

Lue lisää

Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.
Patologista.

Anonyymi00068 kirjoitti:

Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.
Patologista.

Kuka ihmeessä haluaisi mennä sinne taivaaseen? On noloa, että aikuiset puhuvat kuin höpsöt.

Anonyymi00069 kirjoitti:

Kuka ihmeessä haluaisi mennä sinne taivaaseen? On noloa, että aikuiset puhuvat kuin höpsöt.

Turha tyrkyttää sitä taivasta.

Anonyymi00069 kirjoitti:

Kuka ihmeessä haluaisi mennä sinne taivaaseen? On noloa, että aikuiset puhuvat kuin höpsöt.

Niin, lastentarhassa se saarna tuottaa tulosta, ei täällä!

Hyvyys selviää hyvin Raamatusta, erityisesti Vanhasta Testamentistä.

Kop, kop, kop!

- Kuka siellä?

Jeesus.

- Tulin pelastamaan sinut.

Miltä?

- Siltä, mitä aion tehdä sinulle, jos et päästä minua sisään.

Jumala loi kaiken. Jumala loi pahuuden. Jumala loi käärmeen paratiisiin. Jumala loi kapinoivan Luciferin. Ja kaikkitietävänä Jumala tiesi mitä tapahtuu. Kaikkitietävänä Jumala jo tietää mitä sinä valitset. Sinulla ei ole vaihtoehtoa, ei pelastuksen valintaa, kaikki on jo tapahtunut, Jumalan tiedossa. Sinä et päätä itse mitään.

Anonyymi00076 kirjoitti:

Jumala loi kaiken. Jumala loi pahuuden. Jumala loi käärmeen paratiisiin. Jumala loi kapinoivan Luciferin. Ja kaikkitietävänä Jumala tiesi mitä tapahtuu. Kaikkitietävänä Jumala jo tietää mitä sinä valitset. Sinulla ei ole vaihtoehtoa, ei pelastuksen valintaa, kaikki on jo tapahtunut, Jumalan tiedossa. Sinä et päätä itse mitään.

Lue lisää

Selvä, nyt voit rauhoittua!

Anonyymi00076 kirjoitti:

Jumala loi kaiken. Jumala loi pahuuden. Jumala loi käärmeen paratiisiin. Jumala loi kapinoivan Luciferin. Ja kaikkitietävänä Jumala tiesi mitä tapahtuu. Kaikkitietävänä Jumala jo tietää mitä sinä valitset. Sinulla ei ole vaihtoehtoa, ei pelastuksen valintaa, kaikki on jo tapahtunut, Jumalan tiedossa. Sinä et päätä itse mitään.

Lue lisää

niin tapahtuu, jos kaikki otetaan kirjaimellisesti.

Anonyymi00078 kirjoitti:

niin tapahtuu, jos kaikki otetaan kirjaimellisesti.

https://www.worldhistory.org/article/1685/the-origin-of-satan/
Saatanan alkuperä

Anonyymi00079 kirjoitti:

https://www.worldhistory.org/article/1685/the-origin-of-satan/
Saatanan alkuperä

Lue lisää

https://www.britannica.com/topic/hell
Helveti alkuperä

Anonyymi00080 kirjoitti:

https://www.britannica.com/topic/hell
Helveti alkuperä

https://www.sol.com.au/kor/22_01.htm
Pyhän hengen alkuperä

Anonyymi00081 kirjoitti:

https://www.sol.com.au/kor/22_01.htm
Pyhän hengen alkuperä

https://www.youtube.com/watch?v=z0OdWA7SNyg&t=1332s

Erityisesti videon loppupuolella kiinnostavaa.

MONET ILAHTUVAT SIITÄ, ETTÄ VANHAN TESTAMENTIN JULMAT JA ANKARAT VALEJUMALAT EIVÄT KUVAA LAINKAAN OIKEAAJUMALAA.

TOISAALTA JOTKUT SAATTAVAT JÄRKYTTYÄ RAAMATUN ARVOVALLAN RAPAUTUMISESTA.

https://www.youtube.com/watch?v=z0OdWA7SNyg&t=1332s
Ihmiskunnan tuntematon esihistoria

https://mixontotta.wordpress.com/juuret/

Jeesuksen ristiinnaulitsemisen osalta hänen oletetaan kuolleen, laskeutuneen helvettiin ja nousseen kolmantena päivänä kuolleista.

Jos kuitenkin tarkastelemme muita kulttuureja, joista monet ovat paljon vanhempia kuin kristinusko, tämä tuskin on yksittäinen tapahtuma. Persialaisen Zarathustran, egyptiläisten Osiriksen, Horuksen, Adoniksen, Bacchuksen, Herkuleksen ja skandinaavisen Baldurin sekä meksikolaisen Quetzalcoatlin oletetaan viettäneen kolme päivää helvetissä kuolemansa jälkeen ja nousseen sen jälkeen ylös.

Kaikki nämä henkilöt tekivät myös monia ihmeitä, joita voidaan verrata Jeesuksen tekemiin ihmetekoihin.

YLÖSNOUSSUT "PELASTUSJUMALAT" EIVÄT OLE KRISTILLINEN IDEA, VAAN SE TULEE "PAKANUUDESTA", MITÄ SE SITTEN TARKOITTAAKIN.

Yleiset piirteet, jotka useimmiten ovat yhteisiä kaikille näille kulteille, ovat (kun poistamme kaikki niiden erot ja jäljelle jää vain se, mitä yhteistä niillä on):

Ne ovat henkilökohtaisia pelastuskultteja

Ne ovat kultteja, joiden jäseneksi liitytään (toisin kuin avoimet yhteisölliset uskonnot).

Ne takaavat yksilölle hyvän paikan kuolemanjälkeisessä elämässä (huolenaihe, jota ei ollut useimmissa aiemmissa uskonnon muodoissa).

Ne luovat fiktiivisen sukulaisryhmän (jäsenet ovat nyt kaikki veljiä ja sisaria).

Niihin liitytään kasteen kautta (vesikontaktirituaalien käyttäminen vihkimisen toteuttamiseksi).

Niitä ylläpidetään ehtoollisella (säännölliset pyhät ateriat, jotka toteuttavat jumalan läsnäolon).

Niihin liittyy salaisia opetuksia, jotka on varattu vain jäsenille (ja jotkin vain tietyn aseman omaaville jäsenille).

He käyttivät yhteistä sanastoa kaikkien näiden käsitteiden ja niiden roolin tunnistamiseen.

Ne ovat synkretistisiä (ne muokkaavat tätä yhteistä ajatuskokonaisuutta käsitteillä, jotka ovat ominaisia omaksuvalle kulttuurille).
Ne ovat mono- tai henoteistisia (ne saarnaavat korkeinta jumalaa, jonka toimesta ja jolle kaikki muut jumaluudet on luotu ja jolle ne ovat alisteisia).

Ne ovat individualistisia (ne liittyvät ensisijaisesti yksilön pelastukseen, eivät yhteisön pelastukseen).

Anonyymi00082 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=z0OdWA7SNyg&t=1332s

Erityisesti videon loppupuolella kiinnostavaa.

MONET ILAHTUVAT SIITÄ, ETTÄ VANHAN TESTAMENTIN JULMAT JA ANKARAT VALEJUMALAT EIVÄT KUVAA LAINKAAN OIKEAAJUMALAA.

TOISAALTA JOTKUT SAATTAVAT JÄRKYTTYÄ RAAMATUN ARVOVALLAN RAPAUTUMISESTA.

https://www.youtube.com/watch?v=z0OdWA7SNyg&t=1332s
Ihmiskunnan tuntematon esihistoria

https://mixontotta.wordpress.com/juuret/

Jeesuksen ristiinnaulitsemisen osalta hänen oletetaan kuolleen, laskeutuneen helvettiin ja nousseen kolmantena päivänä kuolleista.

Jos kuitenkin tarkastelemme muita kulttuureja, joista monet ovat paljon vanhempia kuin kristinusko, tämä tuskin on yksittäinen tapahtuma. Persialaisen Zarathustran, egyptiläisten Osiriksen, Horuksen, Adoniksen, Bacchuksen, Herkuleksen ja skandinaavisen Baldurin sekä meksikolaisen Quetzalcoatlin oletetaan viettäneen kolme päivää helvetissä kuolemansa jälkeen ja nousseen sen jälkeen ylös.

Kaikki nämä henkilöt tekivät myös monia ihmeitä, joita voidaan verrata Jeesuksen tekemiin ihmetekoihin.

YLÖSNOUSSUT "PELASTUSJUMALAT" EIVÄT OLE KRISTILLINEN IDEA, VAAN SE TULEE "PAKANUUDESTA", MITÄ SE SITTEN TARKOITTAAKIN.

Yleiset piirteet, jotka useimmiten ovat yhteisiä kaikille näille kulteille, ovat (kun poistamme kaikki niiden erot ja jäljelle jää vain se, mitä yhteistä niillä on):

Ne ovat henkilökohtaisia pelastuskultteja

Ne ovat kultteja, joiden jäseneksi liitytään (toisin kuin avoimet yhteisölliset uskonnot).

Ne takaavat yksilölle hyvän paikan kuolemanjälkeisessä elämässä (huolenaihe, jota ei ollut useimmissa aiemmissa uskonnon muodoissa).

Ne luovat fiktiivisen sukulaisryhmän (jäsenet ovat nyt kaikki veljiä ja sisaria).

Niihin liitytään kasteen kautta (vesikontaktirituaalien käyttäminen vihkimisen toteuttamiseksi).

Niitä ylläpidetään ehtoollisella (säännölliset pyhät ateriat, jotka toteuttavat jumalan läsnäolon).

Niihin liittyy salaisia opetuksia, jotka on varattu vain jäsenille (ja jotkin vain tietyn aseman omaaville jäsenille).

He käyttivät yhteistä sanastoa kaikkien näiden käsitteiden ja niiden roolin tunnistamiseen.

Ne ovat synkretistisiä (ne muokkaavat tätä yhteistä ajatuskokonaisuutta käsitteillä, jotka ovat ominaisia omaksuvalle kulttuurille).
Ne ovat mono- tai henoteistisia (ne saarnaavat korkeinta jumalaa, jonka toimesta ja jolle kaikki muut jumaluudet on luotu ja jolle ne ovat alisteisia).

Ne ovat individualistisia (ne liittyvät ensisijaisesti yksilön pelastukseen, eivät yhteisön pelastukseen).

Lue lisää

Jeesuksen ristiinnaulitsemisen osalta hänen oletetaan kuolleen, laskeutuneen helvettiin ja nousseen kolmantena päivänä kuolleista.

Jos kuitenkin tarkastelemme muita kulttuureja, joista monet ovat paljon vanhempia kuin kristinusko, tämä tuskin on yksittäinen tapahtuma. Persialaisen Zarathustran, egyptiläisten Osiriksen, Horuksen, Adoniksen, Bacchuksen, Herkuleksen ja skandinaavisen Baldurin sekä meksikolaisen Quetzalcoatlin oletetaan viettäneen kolme päivää helvetissä kuolemansa jälkeen ja nousseen sen jälkeen ylös.

Kaikki nämä henkilöt tekivät myös monia ihmeitä, joita voidaan verrata Jeesuksen tekemiin ihmetekoihin.

YLÖSNOUSSUT "PELASTUSJUMALAT" EIVÄT OLE KRISTILLINEN IDEA, VAAN SE TULEE "PAKANUUDESTA", MITÄ SE SITTEN TARKOITTAAKIN.

Anonyymi00083 kirjoitti:

Jeesuksen ristiinnaulitsemisen osalta hänen oletetaan kuolleen, laskeutuneen helvettiin ja nousseen kolmantena päivänä kuolleista.

Jos kuitenkin tarkastelemme muita kulttuureja, joista monet ovat paljon vanhempia kuin kristinusko, tämä tuskin on yksittäinen tapahtuma. Persialaisen Zarathustran, egyptiläisten Osiriksen, Horuksen, Adoniksen, Bacchuksen, Herkuleksen ja skandinaavisen Baldurin sekä meksikolaisen Quetzalcoatlin oletetaan viettäneen kolme päivää helvetissä kuolemansa jälkeen ja nousseen sen jälkeen ylös.

Kaikki nämä henkilöt tekivät myös monia ihmeitä, joita voidaan verrata Jeesuksen tekemiin ihmetekoihin.

YLÖSNOUSSUT "PELASTUSJUMALAT" EIVÄT OLE KRISTILLINEN IDEA, VAAN SE TULEE "PAKANUUDESTA", MITÄ SE SITTEN TARKOITTAAKIN.

Lue lisää

https://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.com/2015/07/astro-teologia-osa-22-kristus.html

Kristinuskon ja druidismin ristiinnaulitsemismyyteissä on paljon samoja yksityiskohtia. Esimerkiksi Raamatun kertomus ristillä roikkuvan Jeesuksen kyljen puhkaisusta keihäällä on suora kopio Esus-myytistä.

Anonyymi00084 kirjoitti:

https://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.com/2015/07/astro-teologia-osa-22-kristus.html

Kristinuskon ja druidismin ristiinnaulitsemismyyteissä on paljon samoja yksityiskohtia. Esimerkiksi Raamatun kertomus ristillä roikkuvan Jeesuksen kyljen puhkaisusta keihäällä on suora kopio Esus-myytistä.

Lue lisää

Mielestäni tässä on aika paljon asiaa, selitetty ihan kuvien kanssa.

https://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.com/2014/12/astro-teologia-osa-3-aikakausien.html

Aikakausien symbolit
Oletteko koskaan ihmetelleet miksi kristinuskossa käytetään niin paljon kala-symbolia? Tai miksi muinaiset jumalhahmot kuvattiin joskus pässeinä tai härkinä?

Moni vain kohauttaa olkiaan nähdessään näitä symboleja, koska olemme kadottaneet kykymme ymmärtää uskontojen astrologista taustaa. Kaikki uskonnot ovat astrologiaa muodossa tai toisessa.

Anonyymi00085 kirjoitti:

Mielestäni tässä on aika paljon asiaa, selitetty ihan kuvien kanssa.

https://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.com/2014/12/astro-teologia-osa-3-aikakausien.html

Aikakausien symbolit
Oletteko koskaan ihmetelleet miksi kristinuskossa käytetään niin paljon kala-symbolia? Tai miksi muinaiset jumalhahmot kuvattiin joskus pässeinä tai härkinä?

Moni vain kohauttaa olkiaan nähdessään näitä symboleja, koska olemme kadottaneet kykymme ymmärtää uskontojen astrologista taustaa. Kaikki uskonnot ovat astrologiaa muodossa tai toisessa.

Lue lisää

https://mixontotta.wordpress.com/juuret/

Mistä Raamatun tekstit ovat kotoisin?

Juutalaisilla ja Kaksoisvirtojen maan kansoilla on ollut keskenään samanlaista aineistoa kirjoituksissaan. Useimmiten aiheet ovat olleet ensin juutalaisia vanhemmilla kulttuureilla (4400–700 eKr.) heidän kirjallisissa lähteissään ja myöhemmin monet aihepiirit ja teemat ovat tulleet kirjatuiksi Vanhaan testamenttiin (n. 750–160 eKr.). Vanha testamentti on heijastellut aiheitaan puolestaan Uuteen testamenttiin. Juutalaisilla oli ollut yhteyksiä akkulturaation (kulttuurisiirrosten) välityksellä Lähi-idän alueella vaikuttaneisiin kulttuureihin. Muun muassa Vanhan testamentin Abraman oli syntyisin Kaksoisvirtojen maasta, Kaldean Urista.

Assyrologian professori (orientalisti) Armas Salonen (1915–1981) esittelee, kirjassaan Sumeri ja sen henkinen perintö, joukon sumerilaisilta juutalaisille siirtyneitä uskontoon liittyviä aihepiirejä:

1. Maailman luominen.

Sekä sumerilaiset että heprealaiset uskoivat, että ennen maailman luomista oli olemassa alkumeri. Sumerilaisten mukaan alkumerestä syntyi yhtynyt taivas ja maa, jotka ilman Jumala Enlil – todennäköisesti sama kuin Genesis-kirjassa (I Mooseksen kirja) esiintyvä rûah elôhim ”Jumalan henki” – erotti toisistaan.

2. Ihmisen luominen.

Sekä sumerilaisten että heprealaisten mukaan ihminen luotiin savesta, johon ”elämän henki” puhallettiin. Ihminen luotiin palvelemaan jumalia – heprealaisten mukaan Jahve-jumalaa. Miehen kylkiluusta luotu vaimo -teema on, Raamatun kanssa samansisältöisenä, kotoisin sumerilaisista paratiisimyyteistä.

3. Luomistapa.

Sekä Vanhan testamentin kertojat että sumerilaiset oppineet selittivät, että luominen tapahtui kahdella tavalla: jumalallisella käskyllä (sanalla) ja ”tekemällä”.

4. Paratiisi.

Sumerilaisia paratiisi-kertomuksen aiheita oli monia. Paratiisin käärme oli saanut lähtökohtansa sumerilaisista teksteistä. Hyvän ja pahan tiedon puu ja sen hedelmän syöminen löytyivät myös sumerilaisten paratiisimytologiasta. Elämään puu oli Mesopotamian uskonnon tärkein symboli. Paratiisista karkottamisen yhteydessä määrättiin synnyttäjälle kivut (aikaisemmin synnytys olisi ollut kivutonta!), tämäkin aihe löytyi aikaisemmin sumereilta. Paratiisin portteja vartioimaan asetettiin kerubi-enkelit. (Katso liite 1)

”Enkeleitä esiintyy jo kulttuurimme vanhimman tunnetun symbolin, elämänpuun, yhteydessä vartijoina. Alkujaan Indus-kulttuurissa syntynyt elämänpuu siirtyi myöhemmin Vanhaan testamenttiin, jossa se otti hyvän ja pahan tiedon puun muodon. Myös Paratiisia vartioi enkelilaji, kerubit, joiden johtaja Gabriel on paratiisin kuvernööri. Gabriel on sama enkeli, joka ilmestyi Marialle ilmoittamaan syntyvästä poikalapsesta.”

”Pari tuhatta vuotta sitten enkeleitä koskeva ajattelua siirtyi kristilliseen mystiikkaan. Sen piirissä oppia muotoili erityisesti Dionysios Areiopagita. Dionysios oli platonisti: hän ajatteli että kaikki oleva on muodostanut ketjun kaltaisen kokonaisuudeksi. Olevaisen suuressa ketjussa enemmän olevaa omaavat oliot ovat ylempänä kuin ne, joilla on vähemmän olevaa. Taivaallisten henkiolentojen Dionysios uskoi jakaantuvan yhdeksään hierarkiseen tasoon eli enkelikuoroon, joita ovat serafit, kerubit, valtaistuimet, herruudet, voimat, vallat, hallitukset, ylienkelit sekä enkelit.” (Järveläinen Petri, Savon Sanomissa 2006)

5. Vedenpaisumus.

Anonyymi00086 kirjoitti:

https://mixontotta.wordpress.com/juuret/

Mistä Raamatun tekstit ovat kotoisin?

Juutalaisilla ja Kaksoisvirtojen maan kansoilla on ollut keskenään samanlaista aineistoa kirjoituksissaan. Useimmiten aiheet ovat olleet ensin juutalaisia vanhemmilla kulttuureilla (4400–700 eKr.) heidän kirjallisissa lähteissään ja myöhemmin monet aihepiirit ja teemat ovat tulleet kirjatuiksi Vanhaan testamenttiin (n. 750–160 eKr.). Vanha testamentti on heijastellut aiheitaan puolestaan Uuteen testamenttiin. Juutalaisilla oli ollut yhteyksiä akkulturaation (kulttuurisiirrosten) välityksellä Lähi-idän alueella vaikuttaneisiin kulttuureihin. Muun muassa Vanhan testamentin Abraman oli syntyisin Kaksoisvirtojen maasta, Kaldean Urista.

Assyrologian professori (orientalisti) Armas Salonen (1915–1981) esittelee, kirjassaan Sumeri ja sen henkinen perintö, joukon sumerilaisilta juutalaisille siirtyneitä uskontoon liittyviä aihepiirejä:

1. Maailman luominen.

Sekä sumerilaiset että heprealaiset uskoivat, että ennen maailman luomista oli olemassa alkumeri. Sumerilaisten mukaan alkumerestä syntyi yhtynyt taivas ja maa, jotka ilman Jumala Enlil – todennäköisesti sama kuin Genesis-kirjassa (I Mooseksen kirja) esiintyvä rûah elôhim ”Jumalan henki” – erotti toisistaan.

2. Ihmisen luominen.

Sekä sumerilaisten että heprealaisten mukaan ihminen luotiin savesta, johon ”elämän henki” puhallettiin. Ihminen luotiin palvelemaan jumalia – heprealaisten mukaan Jahve-jumalaa. Miehen kylkiluusta luotu vaimo -teema on, Raamatun kanssa samansisältöisenä, kotoisin sumerilaisista paratiisimyyteistä.

3. Luomistapa.

Sekä Vanhan testamentin kertojat että sumerilaiset oppineet selittivät, että luominen tapahtui kahdella tavalla: jumalallisella käskyllä (sanalla) ja ”tekemällä”.

4. Paratiisi.

Sumerilaisia paratiisi-kertomuksen aiheita oli monia. Paratiisin käärme oli saanut lähtökohtansa sumerilaisista teksteistä. Hyvän ja pahan tiedon puu ja sen hedelmän syöminen löytyivät myös sumerilaisten paratiisimytologiasta. Elämään puu oli Mesopotamian uskonnon tärkein symboli. Paratiisista karkottamisen yhteydessä määrättiin synnyttäjälle kivut (aikaisemmin synnytys olisi ollut kivutonta!), tämäkin aihe löytyi aikaisemmin sumereilta. Paratiisin portteja vartioimaan asetettiin kerubi-enkelit. (Katso liite 1)

”Enkeleitä esiintyy jo kulttuurimme vanhimman tunnetun symbolin, elämänpuun, yhteydessä vartijoina. Alkujaan Indus-kulttuurissa syntynyt elämänpuu siirtyi myöhemmin Vanhaan testamenttiin, jossa se otti hyvän ja pahan tiedon puun muodon. Myös Paratiisia vartioi enkelilaji, kerubit, joiden johtaja Gabriel on paratiisin kuvernööri. Gabriel on sama enkeli, joka ilmestyi Marialle ilmoittamaan syntyvästä poikalapsesta.”

”Pari tuhatta vuotta sitten enkeleitä koskeva ajattelua siirtyi kristilliseen mystiikkaan. Sen piirissä oppia muotoili erityisesti Dionysios Areiopagita. Dionysios oli platonisti: hän ajatteli että kaikki oleva on muodostanut ketjun kaltaisen kokonaisuudeksi. Olevaisen suuressa ketjussa enemmän olevaa omaavat oliot ovat ylempänä kuin ne, joilla on vähemmän olevaa. Taivaallisten henkiolentojen Dionysios uskoi jakaantuvan yhdeksään hierarkiseen tasoon eli enkelikuoroon, joita ovat serafit, kerubit, valtaistuimet, herruudet, voimat, vallat, hallitukset, ylienkelit sekä enkelit.” (Järveläinen Petri, Savon Sanomissa 2006)

5. Vedenpaisumus.

Lue lisää

https://mixontotta.wordpress.com/juuret/

Mistä Raamatun tekstit ovat kotoisin?

Sumerilaisilla oli lähes välitön vaikutus Vanhan testamentin teksteihin

”… on otettava huomioon, että heprealaiset oppineet eivät saaneet vaikutteita sumerilaisilta vain kanaanilaisten, hurrilaisten, heettiläisten ja akkadilaisten välityksellä, vaan heillä on ollut myös ikivanha suoraan sumerilaisilta periytyvä traditio, joka on peräisin aina Abrahamin ajoilta! Vaikka koko Abraham-kertomus, sellaisena kuin se Vanhassa testamentissa esitetään, onkin heprealaisen historian esityksen tyylin mukaisesti kiedottu mitä suurimmassa määrin legendain verhoon, siinä pohjimmiltaan on aivan selvästi, kuten muut lähteet ovat osoittaneet. historiallisen totuuden juuria.” (Salonen 1962)

Anonyymi00087 kirjoitti:

https://mixontotta.wordpress.com/juuret/

Mistä Raamatun tekstit ovat kotoisin?

Sumerilaisilla oli lähes välitön vaikutus Vanhan testamentin teksteihin

”… on otettava huomioon, että heprealaiset oppineet eivät saaneet vaikutteita sumerilaisilta vain kanaanilaisten, hurrilaisten, heettiläisten ja akkadilaisten välityksellä, vaan heillä on ollut myös ikivanha suoraan sumerilaisilta periytyvä traditio, joka on peräisin aina Abrahamin ajoilta! Vaikka koko Abraham-kertomus, sellaisena kuin se Vanhassa testamentissa esitetään, onkin heprealaisen historian esityksen tyylin mukaisesti kiedottu mitä suurimmassa määrin legendain verhoon, siinä pohjimmiltaan on aivan selvästi, kuten muut lähteet ovat osoittaneet. historiallisen totuuden juuria.” (Salonen 1962)

Lue lisää

https://mixontotta.wordpress.com/juuret/

Assyrialaisten merkittävistä teoksista löytyy samoja aiheita kuin Vanhasta testamentista

Myyttejä:

Elämän katoavaisuudesta kertova sumerilainen sankaritaru on Gilgames, Ken kaiken näki (12 taulua); maailmankaikkeudesta, maailman luomisesta ja Mardukin noususta ylijumalaksi kertova teos on Kun ylhäällä (7 taulua); Altrahasis on myytti vedenpaisumuksesta ja ihmisen luomisesta (3 taulua).

Viisauskirjallisuutta:

Jobin kirjan babylonialainen vastine on Ylistän viisauden herraa (4 taulua); Saarnaajan babylonialainen vastine on Oi viisas, tahdoin kertoa sinulle (297 säettä). (Otavan Suuri Ensyklopedia 2-osa s. 396)

Assyrian valtionarkistot versus Vanha testamentti

Assyrian suurvalta-ajan dokumenttien yleinen merkitys Vanhan testamentin ja muinaisen Israelin kannalta ei juuri perusteluja kaipaa. Vallan vaihtuminen assyrialaisilta babylonialaisille ja näiltä edelleen persialaisille ei vähentänyt mesopotamialaista kulttuurihegemoniaa, sillä Persiakin omaksui edeltäjiensä valtaideologian olennaiset piirteet. ”Assyria” vakiintui Vanhassa testamentissa symboliseksi nimeksi, jota varsinkin profeettakirjoissa käytettiin valloittajasta vielä vuosisatoja Assyrian kukistumisen jälkeen.

Uskontoon liittyvää akkulturaatiota (kulttuurisiirrosta) edisti se, että muinaisen Lähi-idän kulttuurit eivät olleet erillisiä, toisiinsa jyrkästi rajautuvia saarekkeita, vaan niillä oli jo valmiiksi paljon yhteistä kulttuuriperimää, mikä teki valloittajan ideologisen kielen – sekä verbaalisen että kuvallisen – ymmärrettäväksi.

Assyrialaisten arkistotekstien ja Raamatun tekstien vertailu ei ole ensi sijassa ”täsmätekstien” metsästämistä – niitä on edelleen jokseenkin niukasti – vaan laajempien kulttuuriyhteyksien ja rinnakkaisilmiöiden kartoittamista.

Assyrialaisten (valtio)sopimusten rakenteen on jo aikoja sitten havaittu heijastuvan 5. Mooseksen kirjassa eli Deuteronomiussa, jonka perusrakenne on vaivatta löydettävissä. Valtiosopimusten ja Deuteronomiun välinen yhtäläisyys ei kuitenkaan rajoitu rakenteellisiin samankaltaisuuksiin, vaan se ulottuu myös yksittäisiin pykäliin:

Deuteronomiumin ja assyrialaisten tekstien analogioita:

Teidän täytyy rakastaa herraanne Assurbanipalia, suurta kruununprinssiä, Asarhaddonin poikaa, kuin itseänne (SAA 2 6 § 24).

Versus:

Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi (5. Moos. 6:5).

Teidän täytyy puhua tästä sopimuksesta, jonka Asarhaddon on solminut ja vahvistanut… pojillenne ja pojanpojillenne, jälkeläisillenne ja heidän jälkeläisilleen, jotka tulevaisuudessa syntyvät, ja käskeä heitä näin: ”Pitäkää tämä sopimus. Älkää rikkoko sitä vastaan ja siten tuhotko itseänne, saattako maatanne raunioiksi ja sen asukkaita pakkosiirtolaisuuteen… Assurbanipalin, suuren kruununprinssin herruus ja yli maan ja kansan olkoon turvattu. Älkää asettako ketään muuta kuninkaaksenne ja herraksenne.” (SAA 2 6 § 25.)

Anonyymi00088 kirjoitti:

https://mixontotta.wordpress.com/juuret/

Assyrialaisten merkittävistä teoksista löytyy samoja aiheita kuin Vanhasta testamentista

Myyttejä:

Elämän katoavaisuudesta kertova sumerilainen sankaritaru on Gilgames, Ken kaiken näki (12 taulua); maailmankaikkeudesta, maailman luomisesta ja Mardukin noususta ylijumalaksi kertova teos on Kun ylhäällä (7 taulua); Altrahasis on myytti vedenpaisumuksesta ja ihmisen luomisesta (3 taulua).

Viisauskirjallisuutta:

Jobin kirjan babylonialainen vastine on Ylistän viisauden herraa (4 taulua); Saarnaajan babylonialainen vastine on Oi viisas, tahdoin kertoa sinulle (297 säettä). (Otavan Suuri Ensyklopedia 2-osa s. 396)

Assyrian valtionarkistot versus Vanha testamentti

Assyrian suurvalta-ajan dokumenttien yleinen merkitys Vanhan testamentin ja muinaisen Israelin kannalta ei juuri perusteluja kaipaa. Vallan vaihtuminen assyrialaisilta babylonialaisille ja näiltä edelleen persialaisille ei vähentänyt mesopotamialaista kulttuurihegemoniaa, sillä Persiakin omaksui edeltäjiensä valtaideologian olennaiset piirteet. ”Assyria” vakiintui Vanhassa testamentissa symboliseksi nimeksi, jota varsinkin profeettakirjoissa käytettiin valloittajasta vielä vuosisatoja Assyrian kukistumisen jälkeen.

Uskontoon liittyvää akkulturaatiota (kulttuurisiirrosta) edisti se, että muinaisen Lähi-idän kulttuurit eivät olleet erillisiä, toisiinsa jyrkästi rajautuvia saarekkeita, vaan niillä oli jo valmiiksi paljon yhteistä kulttuuriperimää, mikä teki valloittajan ideologisen kielen – sekä verbaalisen että kuvallisen – ymmärrettäväksi.

Assyrialaisten arkistotekstien ja Raamatun tekstien vertailu ei ole ensi sijassa ”täsmätekstien” metsästämistä – niitä on edelleen jokseenkin niukasti – vaan laajempien kulttuuriyhteyksien ja rinnakkaisilmiöiden kartoittamista.

Assyrialaisten (valtio)sopimusten rakenteen on jo aikoja sitten havaittu heijastuvan 5. Mooseksen kirjassa eli Deuteronomiussa, jonka perusrakenne on vaivatta löydettävissä. Valtiosopimusten ja Deuteronomiun välinen yhtäläisyys ei kuitenkaan rajoitu rakenteellisiin samankaltaisuuksiin, vaan se ulottuu myös yksittäisiin pykäliin:

Deuteronomiumin ja assyrialaisten tekstien analogioita:

Teidän täytyy rakastaa herraanne Assurbanipalia, suurta kruununprinssiä, Asarhaddonin poikaa, kuin itseänne (SAA 2 6 § 24).

Versus:

Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi (5. Moos. 6:5).

Teidän täytyy puhua tästä sopimuksesta, jonka Asarhaddon on solminut ja vahvistanut… pojillenne ja pojanpojillenne, jälkeläisillenne ja heidän jälkeläisilleen, jotka tulevaisuudessa syntyvät, ja käskeä heitä näin: ”Pitäkää tämä sopimus. Älkää rikkoko sitä vastaan ja siten tuhotko itseänne, saattako maatanne raunioiksi ja sen asukkaita pakkosiirtolaisuuteen… Assurbanipalin, suuren kruununprinssin herruus ja yli maan ja kansan olkoon turvattu. Älkää asettako ketään muuta kuninkaaksenne ja herraksenne.” (SAA 2 6 § 25.)

Lue lisää

https://mixontotta.wordpress.com/juuret/

Gilgames-eepos antoi aineistoa Vanhan testamentin Saarnaajalle

Gilgames-eeposta on kutsuttu maailman vanhimmaksi säilyneeksi runoteokseksi. Siitä on useita versioita sumerin, akkadin ja heetin kielellä. Sumerilaisten kuningasluetteloiden mukaan Gilgames oli Urukin dynastian viides hallitsija. Monien Gilgamesista kirjoitettujen tarujen pääaihe on tietoisuus kuoleman väistämättömyydestä.

”Gilgames, Gilgames, / Minne menet? / Etsimääsi elämää et koskaan löydä. / … / Sillä Jumalat luodessaan ensimmäisen ihmisen / Sille antoivat kuoleman ja elämänä pitivät itse.”

Gilgames etsii kuolemattomuutta, mutta Siduri-jumalatar neuvoo häntä nauttimaan elämästä niin kauan kuin voi, koska kuoleman meren pystyy ylittämään vain auringonjumala Samas. Osia Eepoksesta toistuu Vanhan testamentin Saarnaajan kirjassa (9.7–9). .” (Suuri maailmanhistoria 1. osa)

Anonyymi00089 kirjoitti:

https://mixontotta.wordpress.com/juuret/

Gilgames-eepos antoi aineistoa Vanhan testamentin Saarnaajalle

Gilgames-eeposta on kutsuttu maailman vanhimmaksi säilyneeksi runoteokseksi. Siitä on useita versioita sumerin, akkadin ja heetin kielellä. Sumerilaisten kuningasluetteloiden mukaan Gilgames oli Urukin dynastian viides hallitsija. Monien Gilgamesista kirjoitettujen tarujen pääaihe on tietoisuus kuoleman väistämättömyydestä.

”Gilgames, Gilgames, / Minne menet? / Etsimääsi elämää et koskaan löydä. / … / Sillä Jumalat luodessaan ensimmäisen ihmisen / Sille antoivat kuoleman ja elämänä pitivät itse.”

Gilgames etsii kuolemattomuutta, mutta Siduri-jumalatar neuvoo häntä nauttimaan elämästä niin kauan kuin voi, koska kuoleman meren pystyy ylittämään vain auringonjumala Samas. Osia Eepoksesta toistuu Vanhan testamentin Saarnaajan kirjassa (9.7–9). .” (Suuri maailmanhistoria 1. osa)

Lue lisää

https://mixontotta.wordpress.com/juuret/

Hammurabin laki oli ”jumalallista alkuperää” kuten Mooseksen lakikin

Babylonian kuuluisa hallitsija Hammurabi (k. 1708 eKr.) laati 282 lain kokoelman yhteiskunnan elämää säätelemään. Tämä kuuluisa lakikokoelma saatiin samalla tavalla kuin Mooseksen lain taulut paljon myöhemmin.

”Hammurabin lakisteelessä (reliefissä) näkyy, kuinka kuningas ottaa vastaan lait auringonjumala Samasilta.” (Suuri maailmanhistoria 1. osa)

Anonyymi00090 kirjoitti:

https://mixontotta.wordpress.com/juuret/

Hammurabin laki oli ”jumalallista alkuperää” kuten Mooseksen lakikin

Babylonian kuuluisa hallitsija Hammurabi (k. 1708 eKr.) laati 282 lain kokoelman yhteiskunnan elämää säätelemään. Tämä kuuluisa lakikokoelma saatiin samalla tavalla kuin Mooseksen lain taulut paljon myöhemmin.

”Hammurabin lakisteelessä (reliefissä) näkyy, kuinka kuningas ottaa vastaan lait auringonjumala Samasilta.” (Suuri maailmanhistoria 1. osa)

Lue lisää

https://mixontotta.wordpress.com/juuret/

Liitonarkku

Mesopotamialaisilla ja roomalaisilla oli samanlainen kulttiväline: arkku, jossa säilytettiin uskonnon keskeisiä symboleja. Juutalaiset saivat vaikutteita liitonarkin valmistukseen ja käyttöön ilmeisesti mesopotamialaisilta. Saivatko roomalaiset puolestaan vaikutteensa mesopotamialaisilta vai juutalaisilta, ei tiedetä. (31.10.2005, klo 10.05: Ylen Ykkösen radio-ohjelma Kulttuurimatka historialliseen Etiopiaan. osa 3., toimittaja Jorma Kallenautio.)

.

Raamatun sukutaulut

”Vanha testamentti luo pohjan eri kansanryhmien sukutaulun muodostamiselle. Tätä sukututkimusta ei ole syytä käsittää historiallisesti oikeana sukulaisuuskertomuksena, pikemminkin yrityksenä ideologista tietä selvittää suhteet läheisessä kosketuksessa olevien kansanryhmien välillä.” (Amnell 1999)

Anonyymi00091 kirjoitti:

https://mixontotta.wordpress.com/juuret/

Liitonarkku

Mesopotamialaisilla ja roomalaisilla oli samanlainen kulttiväline: arkku, jossa säilytettiin uskonnon keskeisiä symboleja. Juutalaiset saivat vaikutteita liitonarkin valmistukseen ja käyttöön ilmeisesti mesopotamialaisilta. Saivatko roomalaiset puolestaan vaikutteensa mesopotamialaisilta vai juutalaisilta, ei tiedetä. (31.10.2005, klo 10.05: Ylen Ykkösen radio-ohjelma Kulttuurimatka historialliseen Etiopiaan. osa 3., toimittaja Jorma Kallenautio.)

.

Raamatun sukutaulut

”Vanha testamentti luo pohjan eri kansanryhmien sukutaulun muodostamiselle. Tätä sukututkimusta ei ole syytä käsittää historiallisesti oikeana sukulaisuuskertomuksena, pikemminkin yrityksenä ideologista tietä selvittää suhteet läheisessä kosketuksessa olevien kansanryhmien välillä.” (Amnell 1999)

Lue lisää

https://mixontotta.wordpress.com/juuret/

Uuden testamentin ihmekertomuksista

”Joissakin tapauksissa samasta asiasta puhuvien toisintojen vertailu paljastaa, miten kertomus saa myöhemmin ihmeenomaisia piirteitä. Kaikki evankeliumit kertovat, miten Jeesusta vangittaessa muuan hänen seuraajistaan sivaltaa miekalla korvan ylimmäisen papin palvelijalta (näin Mark 14: 47). Matteus (26: 52) lisää Jeesuksen sanat: pistä miekkasi tuppeen jne. Johannes (18: 10) täydentää, että lyöjä oli Pietari, että palvelijan nimi oli Malkus ja että kyseessä oli oikea korva. Mutta vain Luukas (22: 51) kertoo, että Jeesus paransi korvan. Olisi hyvin yllättävää, että varhaisempi traditio olisi jättänyt mainitsematta tällaisen asian, jos siitä oli tietoa. Sen sijaan se on hyvin ymmärrettävissä juuri Luukkaan lisäykseksi, kirjoittajan joka erityisen painokkaasti kuvaa Jeesusta Jumalan miehenä, joka ”kulki ympäriinsä ja teki hyvää” (Apt 10: 38).” (Räisänen 1989)

Anonyymi00092 kirjoitti:

https://mixontotta.wordpress.com/juuret/

Uuden testamentin ihmekertomuksista

”Joissakin tapauksissa samasta asiasta puhuvien toisintojen vertailu paljastaa, miten kertomus saa myöhemmin ihmeenomaisia piirteitä. Kaikki evankeliumit kertovat, miten Jeesusta vangittaessa muuan hänen seuraajistaan sivaltaa miekalla korvan ylimmäisen papin palvelijalta (näin Mark 14: 47). Matteus (26: 52) lisää Jeesuksen sanat: pistä miekkasi tuppeen jne. Johannes (18: 10) täydentää, että lyöjä oli Pietari, että palvelijan nimi oli Malkus ja että kyseessä oli oikea korva. Mutta vain Luukas (22: 51) kertoo, että Jeesus paransi korvan. Olisi hyvin yllättävää, että varhaisempi traditio olisi jättänyt mainitsematta tällaisen asian, jos siitä oli tietoa. Sen sijaan se on hyvin ymmärrettävissä juuri Luukkaan lisäykseksi, kirjoittajan joka erityisen painokkaasti kuvaa Jeesusta Jumalan miehenä, joka ”kulki ympäriinsä ja teki hyvää” (Apt 10: 38).” (Räisänen 1989)

Lue lisää

https://mixontotta.wordpress.com/juuret/
Ehtoollisen peiliteksti löytyy vanhasta Assyriasta

Assyrialaisen liittoteologian kanssa yhteneviä ajatuksia esiintyy jopa Uuden testamentin ehtoollisperikoopeissa, kuten vasallikuninkaille lausutusta Istarin profetiasta hyvin ilmenee: ”Aina kun te juotte tätä vettä, te muistatte minut ja pidätte liiton, jonka minä olen Asarhaddonin puolesta tehnyt.” (SAA 9 3.4:12-15.) Versus: ”… tehkää se minun muistokseni” (Lk 22:19 ym. ja nykyiset ehtoollisen asetussanat). Tässä tuskin on kyse suorasta riippuvuussuhteesta, mutta kylläkin yhteisestä’ pitkän keston symbolijärjestelmästä. (Hakola Raimo ja Merenlahti Petri (toimitt.), Raamatuntutkimuksen uudet tuulet, Yliopistopaino Helsinki University Press, Helsinki 1997)

Anonyymi00093 kirjoitti:

https://mixontotta.wordpress.com/juuret/
Ehtoollisen peiliteksti löytyy vanhasta Assyriasta

Assyrialaisen liittoteologian kanssa yhteneviä ajatuksia esiintyy jopa Uuden testamentin ehtoollisperikoopeissa, kuten vasallikuninkaille lausutusta Istarin profetiasta hyvin ilmenee: ”Aina kun te juotte tätä vettä, te muistatte minut ja pidätte liiton, jonka minä olen Asarhaddonin puolesta tehnyt.” (SAA 9 3.4:12-15.) Versus: ”… tehkää se minun muistokseni” (Lk 22:19 ym. ja nykyiset ehtoollisen asetussanat). Tässä tuskin on kyse suorasta riippuvuussuhteesta, mutta kylläkin yhteisestä’ pitkän keston symbolijärjestelmästä. (Hakola Raimo ja Merenlahti Petri (toimitt.), Raamatuntutkimuksen uudet tuulet, Yliopistopaino Helsinki University Press, Helsinki 1997)

Lue lisää

https://mixontotta.wordpress.com/juuret/

Lopuksi

Kristinuskoa on hyvä verrata keittoon, sanoo Suomen Akatemian vanhempi tutkija, TT, Martti Nissinen ja jatkaa: ”Kun keitto on kerran valmistettu, sen aineksia ei voi enää palauttaa alkuperäiseen muotoonsa. Eikä koko keittoa synny ilman kokkia, jonka luova panos on ratkaiseva koko valmistusprosessin ja lopputuloksen kannalta ja joka erottaa juuri tämän keiton kaikista muista.

Anonyymi00083 kirjoitti:

Jeesuksen ristiinnaulitsemisen osalta hänen oletetaan kuolleen, laskeutuneen helvettiin ja nousseen kolmantena päivänä kuolleista.

Jos kuitenkin tarkastelemme muita kulttuureja, joista monet ovat paljon vanhempia kuin kristinusko, tämä tuskin on yksittäinen tapahtuma. Persialaisen Zarathustran, egyptiläisten Osiriksen, Horuksen, Adoniksen, Bacchuksen, Herkuleksen ja skandinaavisen Baldurin sekä meksikolaisen Quetzalcoatlin oletetaan viettäneen kolme päivää helvetissä kuolemansa jälkeen ja nousseen sen jälkeen ylös.

Kaikki nämä henkilöt tekivät myös monia ihmeitä, joita voidaan verrata Jeesuksen tekemiin ihmetekoihin.

YLÖSNOUSSUT "PELASTUSJUMALAT" EIVÄT OLE KRISTILLINEN IDEA, VAAN SE TULEE "PAKANUUDESTA", MITÄ SE SITTEN TARKOITTAAKIN.

Lue lisää

Jeesus kuoli sinun puolesta, mutta ei kuollutkaan vaan nousi kuolleista, eikä kuollutkaan kenenkään puolesta. t: kristinuskon outo logiikka

Anonyymi00094 kirjoitti:

https://mixontotta.wordpress.com/juuret/

Lopuksi

Kristinuskoa on hyvä verrata keittoon, sanoo Suomen Akatemian vanhempi tutkija, TT, Martti Nissinen ja jatkaa: ”Kun keitto on kerran valmistettu, sen aineksia ei voi enää palauttaa alkuperäiseen muotoonsa. Eikä koko keittoa synny ilman kokkia, jonka luova panos on ratkaiseva koko valmistusprosessin ja lopputuloksen kannalta ja joka erottaa juuri tämän keiton kaikista muista.

Lue lisää

https://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.com/2016/03/astro-teologia-osa-31-aamen.html


Kun atonistit loivat kristinuskon, sen teologinen pohja otettiin druidismista. Milesialaisten aatelisten valtakeskuksessa, Britteinsaarilla, uusi uskonto oli mahdollista myydä tavalliselle kansalle vain jos se muistutti sopivassa määrin heille entuudestaan tuttua druidismia. Parhain esimerkki tästä on Jeesus-myytin kopiointi druidistisesta Esus-jumalasta. Kristinuskoon vakiintunut termi aamen on toinen hyvä esimerkki.

Aamen viittaa Egyptissä vaikuttaneen druidistisen koulukunnan auringonjumala Ameniin (Amen Ra, Ammon, Amun) ja tarkoittaa aurinkoa. Vaikka amenistit olivat olleet Aton-kultin kantaisä faarao Akhenatonin aikakaudella atonistien verivihollisia, se ei estänyt myöhempiä atonisteja käyttämästä tätä aurinkoon viittaavaa termiä omassa teologiassaan. Atonisteille kristinuskon luomisen motiivit oli enemmän poliittisia kuin hengellisiä.

Anonyymi00096 kirjoitti:

https://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.com/2016/03/astro-teologia-osa-31-aamen.html


Kun atonistit loivat kristinuskon, sen teologinen pohja otettiin druidismista. Milesialaisten aatelisten valtakeskuksessa, Britteinsaarilla, uusi uskonto oli mahdollista myydä tavalliselle kansalle vain jos se muistutti sopivassa määrin heille entuudestaan tuttua druidismia. Parhain esimerkki tästä on Jeesus-myytin kopiointi druidistisesta Esus-jumalasta. Kristinuskoon vakiintunut termi aamen on toinen hyvä esimerkki.

Aamen viittaa Egyptissä vaikuttaneen druidistisen koulukunnan auringonjumala Ameniin (Amen Ra, Ammon, Amun) ja tarkoittaa aurinkoa. Vaikka amenistit olivat olleet Aton-kultin kantaisä faarao Akhenatonin aikakaudella atonistien verivihollisia, se ei estänyt myöhempiä atonisteja käyttämästä tätä aurinkoon viittaavaa termiä omassa teologiassaan. Atonisteille kristinuskon luomisen motiivit oli enemmän poliittisia kuin hengellisiä.

Lue lisää

https://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.com/2016/03/astro-teologia-osa-31-aamen.html

Termillä aamen on myös toinen taso. Kristillisissä rituaaleissa sana lausutaan muodossa "ah-men", mikä poikkeaa egyptiläisen Amen-jumalan nimen lausumisesta (ˈɑːmən). Muodossa "ah-men" lausuttu aamen viittaakin kuuhun ja muinaiseen egyptiläiseen kuun jumalaan Aah. Kristinuskon kuusymboliikasta enemmän kirjoituksessa Kuu-kultti.

Anonyymi00097 kirjoitti:

https://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.com/2016/03/astro-teologia-osa-31-aamen.html

Termillä aamen on myös toinen taso. Kristillisissä rituaaleissa sana lausutaan muodossa "ah-men", mikä poikkeaa egyptiläisen Amen-jumalan nimen lausumisesta (ˈɑːmən). Muodossa "ah-men" lausuttu aamen viittaakin kuuhun ja muinaiseen egyptiläiseen kuun jumalaan Aah. Kristinuskon kuusymboliikasta enemmän kirjoituksessa Kuu-kultti.

Lue lisää

https://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.com/2016/03/astro-teologia-osa-31-aamen.html
Tämä historiallinen tausta paljastaa esimerkiksi Isä Meidän -rukouksesta mielenkiintoisen symbolisen tason. Rukous alkaa sanoilla "Isä meidän", joilla viitataan aurinkoon (sen isäpersoonaan), ja päättyy sanaan "aamen" ("ah-men"), jolla viitataan kuuhun. Aurinko ja kuu - vastakohtien yhdistyminen - esoteerisen symboliikan yksi keskeisistä teemoista. Aiheesta enemmän kirjoituksessa Vastakohdat.

Anonyymi00098 kirjoitti:

https://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.com/2016/03/astro-teologia-osa-31-aamen.html
Tämä historiallinen tausta paljastaa esimerkiksi Isä Meidän -rukouksesta mielenkiintoisen symbolisen tason. Rukous alkaa sanoilla "Isä meidän", joilla viitataan aurinkoon (sen isäpersoonaan), ja päättyy sanaan "aamen" ("ah-men"), jolla viitataan kuuhun. Aurinko ja kuu - vastakohtien yhdistyminen - esoteerisen symboliikan yksi keskeisistä teemoista. Aiheesta enemmän kirjoituksessa Vastakohdat.

Lue lisää

10 käskyn alkuperä?

ON "PAKANUUDESSA"

Sumerissa - Sargon Akkadilainen (2250 eKr.) on vanhin tunnettu versio Mooses-hahmosta.

Babyloniassa - Marduk (Belin poika) antoi lait Hammurabille.

Kreetalla - Minos nousi Dikta-vuorelle, jossa Zeus antoi hänelle pyhät lait.

Syyriassa - Mises, joka kantoi mukanaan kivitauluja, joihin kirjoitettiin jumalan lait.

Mooses tunnetaan lain antajana, kymmenen käskyn, Mooseksen lain, antajana.

Ajatus siitä, että laki annetaan Jumalalta profeetalle vuorella, on kuitenkin myös hyvin vanha motiivi.

Mooses on vain yksi lainsäätäjä Mytologisen historian Lainsäätäjien PITKÄSSÄ RIVISSÄ.

Egyptissä taas oli Mises, joka kantoi mukanaan kivitauluja, joihin oli kirjoitettu jumalan lait. Mitä tulee kymmeneen käskyyn, ne on otettu suoraan Egyptin kuolleiden kirjan loitsusta 125.


Se, mitä Kuolleiden kirjassa sanottiin ”En ole varastanut”, muuttui muotoon ”Älä varasta”. ”En ole tappanut” muuttui muotoon ”Älä tapa.” ”En ole valehdellut” muuttui muotoon ‘Älä anna väärää todistusta’, ja niin edelleen.

Se, mitä Kuolleiden kirjassa sanottiin ”En ole varastanut”, muuttui muotoon ”Älä varasta”. ”En ole tappanut” muuttui muotoon ”Älä tapa.” ”En ole valehdellut” muuttui muotoon ‘Älä anna väärää todistusta’, ja niin edelleen.

Itse asiassa egyptiläinen uskonto on todennäköisesti juutalais-kristillisen teologian ensisijainen perusta. Kaste, kuolemanjälkeinen elämä, lopullinen tuomio, neitseellinen syntymä ja ylösnousemus, ristiinnaulitseminen, liitonarkki, ympärileikkaus, pelastajat, pyhä ehtoollinen, suuri vedenpaisumus, pääsiäinen, joulu, pääsiäinen, pääsiäisjuhla ja monet muut ovat kaikki egyptiläisten ajatusten piirteitä, jotka ovat kauan ennen kristinuskoa ja juutalaisuutta.

Yleinen käsitys on, että Ramses I oli farao, joka ajoi Mooseksen ja 2 miljoonaa ihmistä pois Egyptistä (yhdessä yössä ... siellä on täytynyt olla melkoinen pakkaaminen käynnissä) on todiste siitä, että tarina on ihmisen keksimä eikä todellinen historiallinen tapahtuma. Raamatun Mooseksen väitetään syntyneen vuonna 1592 eKr. Toisten mukaan hänen syntymäaikansa on 1619 eKr. Myytintekijöiden epäonneksi Ramses I hallitsi vuosina 1295-1291 eaa. ja Ramses II vuosina 1279-1212 eaa.

Anonyymi00099 kirjoitti:

10 käskyn alkuperä?

ON "PAKANUUDESSA"

Sumerissa - Sargon Akkadilainen (2250 eKr.) on vanhin tunnettu versio Mooses-hahmosta.

Babyloniassa - Marduk (Belin poika) antoi lait Hammurabille.

Kreetalla - Minos nousi Dikta-vuorelle, jossa Zeus antoi hänelle pyhät lait.

Syyriassa - Mises, joka kantoi mukanaan kivitauluja, joihin kirjoitettiin jumalan lait.

Mooses tunnetaan lain antajana, kymmenen käskyn, Mooseksen lain, antajana.

Ajatus siitä, että laki annetaan Jumalalta profeetalle vuorella, on kuitenkin myös hyvin vanha motiivi.

Mooses on vain yksi lainsäätäjä Mytologisen historian Lainsäätäjien PITKÄSSÄ RIVISSÄ.

Egyptissä taas oli Mises, joka kantoi mukanaan kivitauluja, joihin oli kirjoitettu jumalan lait. Mitä tulee kymmeneen käskyyn, ne on otettu suoraan Egyptin kuolleiden kirjan loitsusta 125.


Se, mitä Kuolleiden kirjassa sanottiin ”En ole varastanut”, muuttui muotoon ”Älä varasta”. ”En ole tappanut” muuttui muotoon ”Älä tapa.” ”En ole valehdellut” muuttui muotoon ‘Älä anna väärää todistusta’, ja niin edelleen.

Se, mitä Kuolleiden kirjassa sanottiin ”En ole varastanut”, muuttui muotoon ”Älä varasta”. ”En ole tappanut” muuttui muotoon ”Älä tapa.” ”En ole valehdellut” muuttui muotoon ‘Älä anna väärää todistusta’, ja niin edelleen.

Itse asiassa egyptiläinen uskonto on todennäköisesti juutalais-kristillisen teologian ensisijainen perusta. Kaste, kuolemanjälkeinen elämä, lopullinen tuomio, neitseellinen syntymä ja ylösnousemus, ristiinnaulitseminen, liitonarkki, ympärileikkaus, pelastajat, pyhä ehtoollinen, suuri vedenpaisumus, pääsiäinen, joulu, pääsiäinen, pääsiäisjuhla ja monet muut ovat kaikki egyptiläisten ajatusten piirteitä, jotka ovat kauan ennen kristinuskoa ja juutalaisuutta.

Yleinen käsitys on, että Ramses I oli farao, joka ajoi Mooseksen ja 2 miljoonaa ihmistä pois Egyptistä (yhdessä yössä ... siellä on täytynyt olla melkoinen pakkaaminen käynnissä) on todiste siitä, että tarina on ihmisen keksimä eikä todellinen historiallinen tapahtuma. Raamatun Mooseksen väitetään syntyneen vuonna 1592 eKr. Toisten mukaan hänen syntymäaikansa on 1619 eKr. Myytintekijöiden epäonneksi Ramses I hallitsi vuosina 1295-1291 eaa. ja Ramses II vuosina 1279-1212 eaa.

Lue lisää

Perustuuko Jeesus muinaisen Egyptin jumalaan Horukseen?

Tarkastelemme väitettä, jonka mukaan Jeesus on vain muinaisegyptiläisen Horus-jumalan kopio.
Jeesuksen tarina ja Horuksen tarina:
Horus syntyi neitsyt Isiksestä 25. joulukuuta luolassa.
Hänellä oli maallinen isä nimeltä Seb, joka tarkoittaa suomeksi Joosefia.
Hänen syntymänsä ennusti idässä oleva tähti, jota kolme viisasta miestä seurasi nähdäkseen hänet.
Hänet kastoi Anup Kastaja.
Horuksella oli 12 opetuslasta.
Horus teki ihmeitä, kuten herätti El-Osiriksen kuolleista ja käveli vetten päällä.
Hän piti vuorisaarnan.
Heidät molemmat ristiinnaulittiin kahden varkaan välissä ennen kuin heidät haudattiin kolmeksi päiväksi ja herätettiin henkiin.
Molemmat tunnettiin seuraavilla nimillä: Kristus, voideltu, tie, totuus ja valo, messias, ihmisen poika.
Kristinuskon lainaukset Isiksen kultilta


Sisällöltään Isiksen ja Osiriksen kultin kanssa samankaltaisia olivat Syyrian Adoniksen ja Astarten kultti, Vähä-Aasian Cybelen ja Attiksen kultti, Babylonian Tammuzin kultti ja monet muut. Kaikissa näissä kulteissa suuri merkitys oli kuolevan jumalan kärsimyksellä ja hänen ylösnousemuksellaan. Nämä kultit saivat uusia ihailijoita paitsi idässä myös valtakunnan länsiosassa.

Kehittyvä kristillinen uskonto lainasi paljon Isiksen kultista. Tunnetut kuvat Neitsyt Mariasta, jolla on vauva sylissään, ovat itse asiassa kopio paljon vanhemmista vastaavista Isiksen ja Horuksen kuvista. Kuten Isis ja Horus pakenivat aasin selässä Setin vainoja, niin Maria ja Jeesus ”aasin selässä” pakenivat Egyptiin Herodeksen vainoja. Kristillisen kultin Neitsyt on monessa suhteessa Isiksen roolinsa takana. Monet säikeet johtavat myös kuolevasta ja ylösnousseesta Osiriksesta Jeesukseen, jossa kristilliset myytintekijät yhdistivät sekä Osiriksen että Horuksen piirteitä.

Ovatko pakanalliset uskonnot vaikuttaneet Uuteen testamenttiin?
1900-luvun alkupuoliskolla monet liberaalit kirjailijat ja professorit väittivät, että Uuden testamentin opetukset Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta, neitseestä syntymisestä sekä kristillisistä kasteen ja ehtoollisen sakramenteista olivat lainattu pakanallisista mystisistä uskonnoista. Kaikkein huolestuttavimpia ovat syytökset siitä, että Uuden testamentin opetus pelastuksesta kaikui mystisissä uskonnoissa usein esiintyviä teemoja: pelastajajajumala kuolee raa'an kuoleman niiden vuoksi, jotka hänen on määrä pelastaa, minkä jälkeen hän palaa elämään.

Kristinuskossa on paljon synkretismiä eri uskontojen, niin sanottujen pakanauskontojen kanssa.
Useilla niin sanotuilla pakanallisilla uskonnoilla on paljon yhteistä keskenään, joka myöhemmin ilmeni kristinuskossa.
Äänestä

Anonyymi00100 kirjoitti:

Perustuuko Jeesus muinaisen Egyptin jumalaan Horukseen?

Tarkastelemme väitettä, jonka mukaan Jeesus on vain muinaisegyptiläisen Horus-jumalan kopio.
Jeesuksen tarina ja Horuksen tarina:
Horus syntyi neitsyt Isiksestä 25. joulukuuta luolassa.
Hänellä oli maallinen isä nimeltä Seb, joka tarkoittaa suomeksi Joosefia.
Hänen syntymänsä ennusti idässä oleva tähti, jota kolme viisasta miestä seurasi nähdäkseen hänet.
Hänet kastoi Anup Kastaja.
Horuksella oli 12 opetuslasta.
Horus teki ihmeitä, kuten herätti El-Osiriksen kuolleista ja käveli vetten päällä.
Hän piti vuorisaarnan.
Heidät molemmat ristiinnaulittiin kahden varkaan välissä ennen kuin heidät haudattiin kolmeksi päiväksi ja herätettiin henkiin.
Molemmat tunnettiin seuraavilla nimillä: Kristus, voideltu, tie, totuus ja valo, messias, ihmisen poika.
Kristinuskon lainaukset Isiksen kultilta


Sisällöltään Isiksen ja Osiriksen kultin kanssa samankaltaisia olivat Syyrian Adoniksen ja Astarten kultti, Vähä-Aasian Cybelen ja Attiksen kultti, Babylonian Tammuzin kultti ja monet muut. Kaikissa näissä kulteissa suuri merkitys oli kuolevan jumalan kärsimyksellä ja hänen ylösnousemuksellaan. Nämä kultit saivat uusia ihailijoita paitsi idässä myös valtakunnan länsiosassa.

Kehittyvä kristillinen uskonto lainasi paljon Isiksen kultista. Tunnetut kuvat Neitsyt Mariasta, jolla on vauva sylissään, ovat itse asiassa kopio paljon vanhemmista vastaavista Isiksen ja Horuksen kuvista. Kuten Isis ja Horus pakenivat aasin selässä Setin vainoja, niin Maria ja Jeesus ”aasin selässä” pakenivat Egyptiin Herodeksen vainoja. Kristillisen kultin Neitsyt on monessa suhteessa Isiksen roolinsa takana. Monet säikeet johtavat myös kuolevasta ja ylösnousseesta Osiriksesta Jeesukseen, jossa kristilliset myytintekijät yhdistivät sekä Osiriksen että Horuksen piirteitä.

Ovatko pakanalliset uskonnot vaikuttaneet Uuteen testamenttiin?
1900-luvun alkupuoliskolla monet liberaalit kirjailijat ja professorit väittivät, että Uuden testamentin opetukset Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta, neitseestä syntymisestä sekä kristillisistä kasteen ja ehtoollisen sakramenteista olivat lainattu pakanallisista mystisistä uskonnoista. Kaikkein huolestuttavimpia ovat syytökset siitä, että Uuden testamentin opetus pelastuksesta kaikui mystisissä uskonnoissa usein esiintyviä teemoja: pelastajajajumala kuolee raa'an kuoleman niiden vuoksi, jotka hänen on määrä pelastaa, minkä jälkeen hän palaa elämään.

Kristinuskossa on paljon synkretismiä eri uskontojen, niin sanottujen pakanauskontojen kanssa.
Useilla niin sanotuilla pakanallisilla uskonnoilla on paljon yhteistä keskenään, joka myöhemmin ilmeni kristinuskossa.
Äänestä

Lue lisää

Myös muiden "pakanauskontojen" kanssa:
Zarathustra vs. Jeesus

Zarathustra syntyi neitsyestä ja "tahrattomasta hedelmöityksestä jumalallisen järjen säteen vaikutuksesta".
Hänet kastettiin joessa.
Nuoruudessaan hän hämmästytti viisaita miehiä viisaudellaan.
Paholainen kiusasi häntä erämaassa.
Hän aloitti palvelutehtävänsä 30-vuotiaana.
Zarathustra kastoi vedellä, tulella ja "pyhällä tuulella".
Hän ajoi ulos riivaajia ja palautti sokean miehen näön.
Hän opetti taivaasta ja helvetistä ja paljasti salaisuuksia, kuten ylösnousemuksen, tuomion, pelastuksen ja maailmanlopun.
Hänellä oli pyhä malja eli graalin malja.
Hänet surmattiin.
Hänen uskonnollaan oli eukaristia.
Hän oli "lihaksi tullut sana".
Zarathustran seuraajat odottavat "toista tulemista" neitseestä syntyneessä Saoshyantissa eli Vapahtajassa, jonka on määrä tulla vuonna 2341 jKr. ja joka aloittaa palvelutyönsä 30-vuotiaana ja aloittaa kultaisen aikakauden.

Yllättäviä yhtäläisyyksiä kristinuskon ja zarathustralaisuuden välillä

KRISTINUSKO ON KOPIO MYÖS MITRALAISESTA USKONNOSTA.

Mithralainen teksti:

"He who will not eat of my body and drink of my blood, so that he will be made one with me and I with him, the same shall not know salvation." (Mithraic inscription)


Kristinuskon teksti:

Joh. 6:56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.


Viimeinen ehtoollinen ja useimmat muut kristinuskon kopioimat opit.

Anonyymi00101 kirjoitti:

Myös muiden "pakanauskontojen" kanssa:
Zarathustra vs. Jeesus

Zarathustra syntyi neitsyestä ja "tahrattomasta hedelmöityksestä jumalallisen järjen säteen vaikutuksesta".
Hänet kastettiin joessa.
Nuoruudessaan hän hämmästytti viisaita miehiä viisaudellaan.
Paholainen kiusasi häntä erämaassa.
Hän aloitti palvelutehtävänsä 30-vuotiaana.
Zarathustra kastoi vedellä, tulella ja "pyhällä tuulella".
Hän ajoi ulos riivaajia ja palautti sokean miehen näön.
Hän opetti taivaasta ja helvetistä ja paljasti salaisuuksia, kuten ylösnousemuksen, tuomion, pelastuksen ja maailmanlopun.
Hänellä oli pyhä malja eli graalin malja.
Hänet surmattiin.
Hänen uskonnollaan oli eukaristia.
Hän oli "lihaksi tullut sana".
Zarathustran seuraajat odottavat "toista tulemista" neitseestä syntyneessä Saoshyantissa eli Vapahtajassa, jonka on määrä tulla vuonna 2341 jKr. ja joka aloittaa palvelutyönsä 30-vuotiaana ja aloittaa kultaisen aikakauden.

Yllättäviä yhtäläisyyksiä kristinuskon ja zarathustralaisuuden välillä

KRISTINUSKO ON KOPIO MYÖS MITRALAISESTA USKONNOSTA.

Mithralainen teksti:

"He who will not eat of my body and drink of my blood, so that he will be made one with me and I with him, the same shall not know salvation." (Mithraic inscription)


Kristinuskon teksti:

Joh. 6:56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.


Viimeinen ehtoollinen ja useimmat muut kristinuskon kopioimat opit.

Lue lisää

KRISTINUSKO ON KOPIO MYÖS MITRALAISESTA USKONNOSTA.

Mithralainen teksti:

”Joka ei syö minun ruumiistani ja juo minun verestäni, niin että hän tulee yhdeksi minun kanssani ja minä hänen kanssaan, se ei saa tietää pelastusta.” (Mithralainen teksti)


"He who will not eat of my body and drink of my blood, so that he will be made one with me and I with him, the same shall not know salvation." (Mithraic inscription)

Kristinuskon teksti:

Joh. 6:56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.

Viimeinen ehtoollinen ja useimmat muut kristinuskon kopioimat opit.

Anonyymi00102 kirjoitti:

KRISTINUSKO ON KOPIO MYÖS MITRALAISESTA USKONNOSTA.

Mithralainen teksti:

”Joka ei syö minun ruumiistani ja juo minun verestäni, niin että hän tulee yhdeksi minun kanssani ja minä hänen kanssaan, se ei saa tietää pelastusta.” (Mithralainen teksti)


"He who will not eat of my body and drink of my blood, so that he will be made one with me and I with him, the same shall not know salvation." (Mithraic inscription)

Kristinuskon teksti:

Joh. 6:56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.

Viimeinen ehtoollinen ja useimmat muut kristinuskon kopioimat opit.

Lue lisää

Se, mitä Kuolleiden kirjassa sanottiin ”En ole varastanut”, muuttui muotoon ”Älä varasta”. ”En ole tappanut” muuttui muotoon ”Älä tapa.” ”En ole valehdellut” muuttui muotoon ‘Älä anna väärää todistusta’, ja niin edelleen.

Se, mitä Kuolleiden kirjassa sanottiin ”En ole varastanut”, muuttui muotoon ”Älä varasta”. ”En ole tappanut” muuttui muotoon ”Älä tapa.” ”En ole valehdellut” muuttui muotoon ‘Älä anna väärää todistusta’, ja niin edelleen.

https://www.richardcarrier.info/archives/13890

Kuolevat ja nousevat jumalat: Se on pakanallinen, kaverit. Päästä yli siitä.

George B. Cutten kirjoittaa teoksessaan *An Ethnological Study of Glossalalia*, että ”glossolaliaa harjoitetaan myös ei-kristillisissä uskonnoissa: pohjoisamerikkalaisten intiaanien peyote-kultissa, Tyynenmeren luoteisosan haida-intiaanien keskuudessa, Sudanin shamaanien keskuudessa, Afrikan länsirannikon Shango-kultissa, Trinidadin Shago-kultissa, Haitin voodoo-kultissa, Etelä-Amerikan ja Australian aboriginaalien keskuudessa, Pohjois-Amerikan ja Aasian subarktisten alueiden eskimojen keskuudessa, Grönlannin shamaanien keskuudessa, Borneon djakien keskuudessa, Etiopian Zor-kultissa, Siperian shamaanien keskuudessa, Etelä-Amerikan Chaco-intiaanien keskuudessa, Andien curanderojen keskuudessa, Afrikan Sudanin kinkojen keskuudessa, Afrikan thonga-shamaanien keskuudessa sekä tiibetiläisten munkkien keskuudessa.”

Anonyymi00107 kirjoitti:

George B. Cutten kirjoittaa teoksessaan *An Ethnological Study of Glossalalia*, että ”glossolaliaa harjoitetaan myös ei-kristillisissä uskonnoissa: pohjoisamerikkalaisten intiaanien peyote-kultissa, Tyynenmeren luoteisosan haida-intiaanien keskuudessa, Sudanin shamaanien keskuudessa, Afrikan länsirannikon Shango-kultissa, Trinidadin Shago-kultissa, Haitin voodoo-kultissa, Etelä-Amerikan ja Australian aboriginaalien keskuudessa, Pohjois-Amerikan ja Aasian subarktisten alueiden eskimojen keskuudessa, Grönlannin shamaanien keskuudessa, Borneon djakien keskuudessa, Etiopian Zor-kultissa, Siperian shamaanien keskuudessa, Etelä-Amerikan Chaco-intiaanien keskuudessa, Andien curanderojen keskuudessa, Afrikan Sudanin kinkojen keskuudessa, Afrikan thonga-shamaanien keskuudessa sekä tiibetiläisten munkkien keskuudessa.”

Lue lisää

glossolaliaa harjoitetaan myös ei-kristillisissä uskonnoissa: pohjoisamerikkalaisten intiaanien peyote-kultissa, Tyynenmeren luoteisosan haida-intiaanien keskuudessa,
https://www.patheos.com/blogs/matauryn/2017/12/11/glossolalia-paganism/

RISTIINNAULITUT PELASTAJAT

Luettelo kuolemattomista kuolevaisista, jotka ovat kärsineet ihmisen puolesta, jotta tämä voisi saada iankaikkisen elämän lahjan, on vaikuttava.

Säilyneiden fragmentaaristen kertomusten mukaan kaikki nämä sankarit antoivat elämänsä ihmiskunnan palvelukseen ja kuolivat yhtä tai kahta poikkeusta lukuun ottamatta marttyyreina ihmiskunnan puolesta.

Anonyymi00110 kirjoitti:

RISTIINNAULITUT PELASTAJAT

Luettelo kuolemattomista kuolevaisista, jotka ovat kärsineet ihmisen puolesta, jotta tämä voisi saada iankaikkisen elämän lahjan, on vaikuttava.

Säilyneiden fragmentaaristen kertomusten mukaan kaikki nämä sankarit antoivat elämänsä ihmiskunnan palvelukseen ja kuolivat yhtä tai kahta poikkeusta lukuun ottamatta marttyyreina ihmiskunnan puolesta.

Lue lisää

RISTIINNAULITUT PELASTAJAT

Luettelo kuolemattomista kuolevaisista, jotka ovat kärsineet ihmisen puolesta, jotta tämä voisi saada iankaikkisen elämän lahjan, on vaikuttava.

Anonyymi00111 kirjoitti:

RISTIINNAULITUT PELASTAJAT

Luettelo kuolemattomista kuolevaisista, jotka ovat kärsineet ihmisen puolesta, jotta tämä voisi saada iankaikkisen elämän lahjan, on vaikuttava.

Lue lisää

ALEKSANDRIAN KADONNEET KIRJASTOT

Ennen kristinuskon aikaa kerättiin kaikkialta antiikin maailmasta seitsemänsataa tuhatta arvokkainta pergamentille, papyrukselle, pergamentille ja vahalle kirjoitettua kirjaa sekä kivi-, terrakotta- ja puutauluja, ja ne sijoitettiin Aleksandriaan, erityisesti tätä tarkoitusta varten valmisteltuihin rakennuksiin. Tämä upea tietovarasto tuhoutui kolmessa tulipalossa. Kristityt tuhosivat noin vuonna 389 jKr. ne osat, jotka välttyivät Cæsarin satamassa olleen laivaston tuhoamiseksi sytyttämältä tulipalolta, tottelemalla Theodosiuksen määräystä, joka oli määrännyt Serapeumin, Serapikselle pyhän rakennuksen, jossa niteitä säilytettiin, tuhoamisesta. Tämän tulipalon oletetaan tuhonneen kirjaston, jonka Marcus Antonius oli lahjoittanut Kleopatralle korvaamaan osittain vuoden 51 tulipalossa palaneen kirjaston.

Anonyymi00112 kirjoitti:

ALEKSANDRIAN KADONNEET KIRJASTOT

Ennen kristinuskon aikaa kerättiin kaikkialta antiikin maailmasta seitsemänsataa tuhatta arvokkainta pergamentille, papyrukselle, pergamentille ja vahalle kirjoitettua kirjaa sekä kivi-, terrakotta- ja puutauluja, ja ne sijoitettiin Aleksandriaan, erityisesti tätä tarkoitusta varten valmisteltuihin rakennuksiin. Tämä upea tietovarasto tuhoutui kolmessa tulipalossa. Kristityt tuhosivat noin vuonna 389 jKr. ne osat, jotka välttyivät Cæsarin satamassa olleen laivaston tuhoamiseksi sytyttämältä tulipalolta, tottelemalla Theodosiuksen määräystä, joka oli määrännyt Serapeumin, Serapikselle pyhän rakennuksen, jossa niteitä säilytettiin, tuhoamisesta. Tämän tulipalon oletetaan tuhonneen kirjaston, jonka Marcus Antonius oli lahjoittanut Kleopatralle korvaamaan osittain vuoden 51 tulipalossa palaneen kirjaston.

Lue lisää

https://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.com/2015/07/astro-teologia-osa-21-messias.html

Messias

Kristinuskossa Jeesusta kutsutaan messiaaksi. Miksi? Mitä tuo sana oikeastaan tarkoittaa? Mistä se on peräisin?

https://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.com/2015/07/astro-teologia-osa-22-kristus.html
Kristinuskossa Jeesusta kutsutaan kristukseksi. Miksi? Mitä sillä tarkoitetaan? Mikä on tuon sanan alkuperä?

Nimi Jeesus on peräisin irlantilaisesta druidismista. Muinaisirlantilaisessa mytologiassa, kauan ennen kristinuskoa, oli auringonjumala nimeltä Esus (kirjoitetaan myös muodossa Hesus, Hesu, Esa, Iesa, Yesu, Jesu). Jeesus (Jesus, Hesus) on nimenä suora kopio irlantilaisen mytologian Esus-jumalasta


Jeesus ja Esus olivat molemmat auringonjumalia. (Aiheesta lisää kirjoituksissa Neitsyestä syntynyt, Kuolleista noussut, Lucifer, Eläinrata ja luku 12, Puuseppä ja Pyhät puut.) Mytologioiden mukaan molemmat olivat myös puuseppiä ja kuolivat ristiinnaulittuna. Mytologioiden yksityiskohtien yhteneväisyys on ilmeinen.

"Synti tarkoittaa epätotuutta ja on jokaisen oma suhde elämään. Tämä UT:n Jeesus opetti Vuorisaarnassaan"

Vuorisaarnaa ei koskaan edes ollut.

Jeesuksen sanat on jätetty pois Raamatusta, ne ovat Tuomaan evankeliumissa ja muissa pois jätetyissä evankeliumeissa.

Tuomaan evankeliumi on lähellä ”idän saatanallisia oppeja”

Myös vuorisaarna on sepitetty, sitä ei ole edes koskaan ollut.

Jeesuksen sanat raamatussa eivät suinkaan ole Jeesuksen sanoja, riittää kun tutustuu Mäkipellon kirjaan.
Ne on lisätty paljon myöhemmin, jotta ne sopisivat kristillisen hallituksen manipulointiin.

Jeesuksen sanat ovat aivan toisenlaisia, ne löytyvät kirjoista, jotka on jätetty pois Raamatusta. Apokryfikirjat.

Kaikki Raamatun sitaatit, jotka laitatte tänne, ovat huijausta, ne lisättiin paljon myöhemmin ”Jeesuksen sanana”.
Äänestä

Anonyymi00117 kirjoitti:

"Synti tarkoittaa epätotuutta ja on jokaisen oma suhde elämään. Tämä UT:n Jeesus opetti Vuorisaarnassaan"

Vuorisaarnaa ei koskaan edes ollut.

Jeesuksen sanat on jätetty pois Raamatusta, ne ovat Tuomaan evankeliumissa ja muissa pois jätetyissä evankeliumeissa.

Tuomaan evankeliumi on lähellä ”idän saatanallisia oppeja”

Myös vuorisaarna on sepitetty, sitä ei ole edes koskaan ollut.

Jeesuksen sanat raamatussa eivät suinkaan ole Jeesuksen sanoja, riittää kun tutustuu Mäkipellon kirjaan.
Ne on lisätty paljon myöhemmin, jotta ne sopisivat kristillisen hallituksen manipulointiin.

Jeesuksen sanat ovat aivan toisenlaisia, ne löytyvät kirjoista, jotka on jätetty pois Raamatusta. Apokryfikirjat.

Kaikki Raamatun sitaatit, jotka laitatte tänne, ovat huijausta, ne lisättiin paljon myöhemmin ”Jeesuksen sanana”.
Äänestä

Lue lisää

Mäkipellon kirjasta sain erittäin paljon tietoa. Eikä raamattua tietenkään voi edes tutkia, jos ei osaa muinaishepreaa ja muinaiskreikkaa, ja tutkimusta tehdään samaan aikaan arkeologisten kaivausten kanssa. Kaikki on tutkittava alkuperäiskielellä. Kaikki kirjan kolme kirjoittajaa ovat huippuasiantuntijoita.

Anonyymi00118 kirjoitti:

Mäkipellon kirjasta sain erittäin paljon tietoa. Eikä raamattua tietenkään voi edes tutkia, jos ei osaa muinaishepreaa ja muinaiskreikkaa, ja tutkimusta tehdään samaan aikaan arkeologisten kaivausten kanssa. Kaikki on tutkittava alkuperäiskielellä. Kaikki kirjan kolme kirjoittajaa ovat huippuasiantuntijoita.

Lue lisää

https://www.suomalainen.com/products/jumalan-synty-1?srsltid=AfmBOorkdO2R60uUTA_mPxDgU-j3eq0TNBmNHkodTpGo5jFtT78RcTtA


Jumalan synty on ensimmäinen suomenkielinen yleistajuinen teos juutalaiskristillisen Jumalan kehityksestä ja varhaishistoriasta. Se avaa kiehtovan arkeologisen aineiston ja kriittisen tekstintutkimuksen kautta uuden näkökulman juutalaisuuden ja kristinuskon syntyyn ja muinaiseen maailmaan

Anonyymi00119 kirjoitti:

https://www.suomalainen.com/products/jumalan-synty-1?srsltid=AfmBOorkdO2R60uUTA_mPxDgU-j3eq0TNBmNHkodTpGo5jFtT78RcTtA


Jumalan synty on ensimmäinen suomenkielinen yleistajuinen teos juutalaiskristillisen Jumalan kehityksestä ja varhaishistoriasta. Se avaa kiehtovan arkeologisen aineiston ja kriittisen tekstintutkimuksen kautta uuden näkökulman juutalaisuuden ja kristinuskon syntyyn ja muinaiseen maailmaan

Lue lisää

Eksegetiikan ja Raamatun heprean yliopistonlehtori ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti Helsingin yliopistossa. Olen saavuttanut dosentuurin pätevyyden (ns. Habilitation) myös Münchenin yliopistossa. Helsingin yliopiston lisäksi olen tehnyt tutkimustyötä seuraavissa yliopistoissa: Münster, Tübingen, München, Mainz, Bern, Emory (Atlanta) ja Oxford. Vuodesta 2002 alkaen olen toiminut Kinneretin kaivausten johtajana (co-director). Toimin tällä hetkellä tiiminjohtajana Suomen Akatemian vuosille 2014-19 rahoittamassa huippuyksikössä Changes in Sacred Texts and Traditions

Erityisalaani ovat muinaisisraelilainen uskonto, monoteismin synty, Vanhan testamentin historialliset kirjat (Joos-2Kun, Aikakirjat, Esra-Nehemia), Deuteronomium, Lähi-idän arkeologia, muinaisen Israelin historia (erit. kuningasaika), Vanhan testamentin historiografia ja sen metodologia sekä historiallis-kriittisen tutkimuksen metodit erityisesti kirjallisuus- ja redaktiokritiikki.

Tällä hetkellä kirjoitan kirjaa yhdessä prof. Reinhard Müllerin (Münster) kanssa Vanhan testamentin toimitusprosesseista dokumentoidun (erit. tekstikriittisen) evidenssin valossa.
https://www.amazon.com/stores/Juha-Pakkala/author/B00IMVUZ6S?ref=dbs_a_mng_rwt_scns_share&isDramIntegrated=true&shoppingPortalEnabled=true

Anonyymi00120 kirjoitti:

Eksegetiikan ja Raamatun heprean yliopistonlehtori ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti Helsingin yliopistossa. Olen saavuttanut dosentuurin pätevyyden (ns. Habilitation) myös Münchenin yliopistossa. Helsingin yliopiston lisäksi olen tehnyt tutkimustyötä seuraavissa yliopistoissa: Münster, Tübingen, München, Mainz, Bern, Emory (Atlanta) ja Oxford. Vuodesta 2002 alkaen olen toiminut Kinneretin kaivausten johtajana (co-director). Toimin tällä hetkellä tiiminjohtajana Suomen Akatemian vuosille 2014-19 rahoittamassa huippuyksikössä Changes in Sacred Texts and Traditions

Erityisalaani ovat muinaisisraelilainen uskonto, monoteismin synty, Vanhan testamentin historialliset kirjat (Joos-2Kun, Aikakirjat, Esra-Nehemia), Deuteronomium, Lähi-idän arkeologia, muinaisen Israelin historia (erit. kuningasaika), Vanhan testamentin historiografia ja sen metodologia sekä historiallis-kriittisen tutkimuksen metodit erityisesti kirjallisuus- ja redaktiokritiikki.

Tällä hetkellä kirjoitan kirjaa yhdessä prof. Reinhard Müllerin (Münster) kanssa Vanhan testamentin toimitusprosesseista dokumentoidun (erit. tekstikriittisen) evidenssin valossa.
https://www.amazon.com/stores/Juha-Pakkala/author/B00IMVUZ6S?ref=dbs_a_mng_rwt_scns_share&isDramIntegrated=true&shoppingPortalEnabled=true

Lue lisää

Jumalan sana jätetty pois. Puutteet heprealaisen Raamatun välittämisessä
https://www.academia.edu/5264328/Gods_Word_Omitted_Omissions_in_the_Transmission_of_the_Hebrew_Bible

Voi lukea ihan netissä.

Voi lukea ihan ILMAISEKSI netissä.

LADATTAVISSA HETI.

https://www.amazon.com/Evidence-Editing-Growth-Resources-Biblical-ebook/dp/B0BPYY4LHZ?ref_=ast_author_mpb
Editoinnin todisteet: Tekstien kasvu ja muutos heprealaisessa Raamatussa (Raamatun tutkimuksen lähteitä, kirja 75)

Anonyymi00121 kirjoitti:

Jumalan sana jätetty pois. Puutteet heprealaisen Raamatun välittämisessä
https://www.academia.edu/5264328/Gods_Word_Omitted_Omissions_in_the_Transmission_of_the_Hebrew_Bible

Voi lukea ihan netissä.

Voi lukea ihan ILMAISEKSI netissä.

LADATTAVISSA HETI.

https://www.amazon.com/Evidence-Editing-Growth-Resources-Biblical-ebook/dp/B0BPYY4LHZ?ref_=ast_author_mpb
Editoinnin todisteet: Tekstien kasvu ja muutos heprealaisessa Raamatussa (Raamatun tutkimuksen lähteitä, kirja 75)

Lue lisää

Kristinuskon ja juutalaisuuden juuret. Arkeologian näkökulmia
https://helsinki.academia.edu/JuhaPakkala

https://www.youtube.com/watch?v=EwFgGm8PpQw&t=48s

MITEN SYNTYI USKO JEESUKSEN YLÖSNOUSEMUKSEEN? Vieraana Raimo Hakola
Ville Mäkipelto

https://www.suomalainen.com/products/jumalan-synty-1?srsltid=AfmBOoqoiU1OZSIUTu72GkMM-cUsZODotoX7eX-xl0JE8EKXo8pGL2R_

Jumalan synty Kovakantinen, suomi
Isän ja Pojan kätketty historia
Ville Mäkipelto / Juha Pakkala / Raimo Hakola


Kolme huippu ammattilaista-neroa kirjoitti sen kirjan, se on koko Suome historian paras kirja

Anonyymi00122 kirjoitti:

Kristinuskon ja juutalaisuuden juuret. Arkeologian näkökulmia
https://helsinki.academia.edu/JuhaPakkala

https://www.youtube.com/watch?v=EwFgGm8PpQw&t=48s

MITEN SYNTYI USKO JEESUKSEN YLÖSNOUSEMUKSEEN? Vieraana Raimo Hakola
Ville Mäkipelto

https://www.suomalainen.com/products/jumalan-synty-1?srsltid=AfmBOoqoiU1OZSIUTu72GkMM-cUsZODotoX7eX-xl0JE8EKXo8pGL2R_

Jumalan synty Kovakantinen, suomi
Isän ja Pojan kätketty historia
Ville Mäkipelto / Juha Pakkala / Raimo Hakola


Kolme huippu ammattilaista-neroa kirjoitti sen kirjan, se on koko Suome historian paras kirja

Lue lisää

Mäkipelto on erittäin pätevä. Hän on myös psykologian maisteri.
Tutkija, Helsingin yliopisto, 8/201412/2019.

Ensin tohtorikoulutettava ja sitten tutkijatohtori. Työ koostui enimmäkseen itsenäisestä tutkimustyöstä osana laajempaa Suomen Akatemian huippuyksikköä.
Münsterin yliopistossa (10 kk), Oxfordin yliopiston alaisessa juutalaisuuden ja heprean tutkimuslaitoksessa (5 kk) ja British Kolumbian yliopiston antiikin tutkimuksen laitoksella Vancouverissa (3 kk).



Mäkipelto on väitellyt teologian tohtoriksi Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta Vanhan testamentin eksegetiikan alalta.

Anonyymi00123 kirjoitti:

Mäkipelto on erittäin pätevä. Hän on myös psykologian maisteri.
Tutkija, Helsingin yliopisto, 8/201412/2019.

Ensin tohtorikoulutettava ja sitten tutkijatohtori. Työ koostui enimmäkseen itsenäisestä tutkimustyöstä osana laajempaa Suomen Akatemian huippuyksikköä.
Münsterin yliopistossa (10 kk), Oxfordin yliopiston alaisessa juutalaisuuden ja heprean tutkimuslaitoksessa (5 kk) ja British Kolumbian yliopiston antiikin tutkimuksen laitoksella Vancouverissa (3 kk).



Mäkipelto on väitellyt teologian tohtoriksi Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta Vanhan testamentin eksegetiikan alalta.

Lue lisää

Mäkipelto on väitellyt teologian tohtoriksi Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta Vanhan testamentin eksegetiikan alalta.


Hänen väitöskirjansa käsitteli varhaisissa käsikirjoituksissa havaittavia muutoksia, joita muinaiset juutalaiset kirjurit tekivät Vanhan testamentin sisältämiin teksteihin ja erityisesti Joosuan kirjaan.

"Akateemisen teologian näkökulmia ajankohtaisiin tutkimusaiheisiin."

Arkeologiasta ja Raamatun tutkimisen yhteyksistä – haastattelussa Juha Pakkala

Anonyymi00124 kirjoitti:

Mäkipelto on väitellyt teologian tohtoriksi Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta Vanhan testamentin eksegetiikan alalta.


Hänen väitöskirjansa käsitteli varhaisissa käsikirjoituksissa havaittavia muutoksia, joita muinaiset juutalaiset kirjurit tekivät Vanhan testamentin sisältämiin teksteihin ja erityisesti Joosuan kirjaan.

"Akateemisen teologian näkökulmia ajankohtaisiin tutkimusaiheisiin."

Arkeologiasta ja Raamatun tutkimisen yhteyksistä – haastattelussa Juha Pakkala

Lue lisää

https://teologia.fi/2025/01/arkeologiasta-ja-raamatun-tutkimisen-yhteyksista-haastattelussa-juha-pakkala/
Juha Pakkala on tutkinut Raamatun ja arkeologian yhteyksiä Kinneretin kaivauksilla yli 20 vuotta. Vastikään julkaistu raportti paljastaa, kuinka arkeologia voi syventää ja haastaa Raamatun kuvaa muinaisesta Israelista tuoden esiin asutuksen kerroksellista historiaa.

Juha Pakkala on tutkinut Raamatun, eksegetiikan ja arkeologian yhteyksiä. Reilun kahdenkymmenen vuoden ajan Pakkala on toiminut Kinneretin arkeologisten kaivausten johtajana. Kaivausten entisen ja jo edesmenneen johtajan Volkmar Fritzin jälkeen hän perusti yhdessä saksalaisten ja sveitsiläisten kumppanien kanssa monikansallisen tutkimusprojektin Kinneret Regional Project (https://kinneret-excavations.org), joka on valottanut muun muassa varhaisrautakautista ja kaupunkikulttuurista aikaa muinaisen Israelin alueella. Vuonna 2024 kaivauksien tuloksista on julkaistu yli 1000 sivuinen raportti, joten nyt on ajankohtainen hetki kysyä Pakkalalta arkeologiasta ja Raamatun tutkimisen yhteyksistä hieman enemmän.

https://researchportal.helsinki.fi/fi/persons/juha-pakkala

Juha Pakkala

dosentuuri, Teologisen tiedekunnan yhteiset
vanhempi yliopistonlehtori, Eksegetiikka
Ohjaaja tohtoriohjelmassa, Teologian ja uskonnontutkimuksen tohtoriohjelma
Äänestä

Anonyymi00125 kirjoitti:

https://teologia.fi/2025/01/arkeologiasta-ja-raamatun-tutkimisen-yhteyksista-haastattelussa-juha-pakkala/
Juha Pakkala on tutkinut Raamatun ja arkeologian yhteyksiä Kinneretin kaivauksilla yli 20 vuotta. Vastikään julkaistu raportti paljastaa, kuinka arkeologia voi syventää ja haastaa Raamatun kuvaa muinaisesta Israelista tuoden esiin asutuksen kerroksellista historiaa.

Juha Pakkala on tutkinut Raamatun, eksegetiikan ja arkeologian yhteyksiä. Reilun kahdenkymmenen vuoden ajan Pakkala on toiminut Kinneretin arkeologisten kaivausten johtajana. Kaivausten entisen ja jo edesmenneen johtajan Volkmar Fritzin jälkeen hän perusti yhdessä saksalaisten ja sveitsiläisten kumppanien kanssa monikansallisen tutkimusprojektin Kinneret Regional Project (https://kinneret-excavations.org), joka on valottanut muun muassa varhaisrautakautista ja kaupunkikulttuurista aikaa muinaisen Israelin alueella. Vuonna 2024 kaivauksien tuloksista on julkaistu yli 1000 sivuinen raportti, joten nyt on ajankohtainen hetki kysyä Pakkalalta arkeologiasta ja Raamatun tutkimisen yhteyksistä hieman enemmän.

https://researchportal.helsinki.fi/fi/persons/juha-pakkala

Juha Pakkala

dosentuuri, Teologisen tiedekunnan yhteiset
vanhempi yliopistonlehtori, Eksegetiikka
Ohjaaja tohtoriohjelmassa, Teologian ja uskonnontutkimuksen tohtoriohjelma
Äänestä

Lue lisää

https://researchportal.helsinki.fi/fi/persons/juha-pakkala

Kolme huippu ammattilaista-neroa kirjoitti sen kirjan, se on koko Suomen historian paras kirja

https://researchportal.helsinki.fi/en/persons/raimo-hakola

Raimo Hakola

Title of Docent, Faculty of Theology
Senior University Lecturer, Biblical Studies
Supervisor for doctoral programme, Doctoral Programme in Theology and Religious Studies

Heikki Räisänen:


Professor Emeritus

Anonyymi00128 kirjoitti:

Heikki Räisänen:


Professor Emeritus

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tuomasheikkila/66534-jumalan-vaimo-editoitu-pois-raamatusta/
Jumalan vaimo editoitu pois raamatusta
RAAMATTUA EI OLE OLEMASSA
https://vapaa-ajattelijat.fi/blog/lehti/raamattua-ei-ole-olemassa/

Alkuperäinen Raamattu on romanttinen ajatus

https://tenk.fi/fi/ajankohtaista/alkuperainen-raamattu-romanttinen-ajatus
Sensuroitu Raamattu, Jumala ja historiallinen totuus (Ville Mäkipelto) | Puheenaihe 490
https://www.youtube.com/watch?v=TmBndLrcN-Q

Anonyymi00129 kirjoitti:

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tuomasheikkila/66534-jumalan-vaimo-editoitu-pois-raamatusta/
Jumalan vaimo editoitu pois raamatusta
RAAMATTUA EI OLE OLEMASSA
https://vapaa-ajattelijat.fi/blog/lehti/raamattua-ei-ole-olemassa/

Alkuperäinen Raamattu on romanttinen ajatus

https://tenk.fi/fi/ajankohtaista/alkuperainen-raamattu-romanttinen-ajatus
Sensuroitu Raamattu, Jumala ja historiallinen totuus (Ville Mäkipelto) | Puheenaihe 490
https://www.youtube.com/watch?v=TmBndLrcN-Q

Lue lisää

Alkuperäinen Raamattu on romanttinen ajatus

https://tenk.fi/fi/ajankohtaista/alkuperainen-raamattu-romanttinen-ajatus

Anonyymi00130 kirjoitti:

Alkuperäinen Raamattu on romanttinen ajatus

https://tenk.fi/fi/ajankohtaista/alkuperainen-raamattu-romanttinen-ajatus

Lue lisää

Viisitoista myyttiä Raamatun kääntämisestä
Anonyymi-ap
2026-06-13 18:39:50

https://danielbwallace.com/2012/10/08/fifteen-myths-about-bible-translation/

Ehkä yleisin harhaluulo Raamatun kääntämisestä on se, että sanasta sanaan -käännös olisi paras mahdollinen käännöstapa. Jokainen, joka hallitsee useampaa kuin yhtä kieltä, ymmärtää, että sanasta sanaan -käännös ei yksinkertaisesti ole mahdollinen, jos viesti halutaan välittää kohdekielellä ymmärrettävästi. Silti ironista kyllä, jopa jotkut raamatuntutkijat, joiden pitäisi tietää paremmin, yhä mainostavat sanasta sanaan -käännöksiä ikään kuin ne olisivat parhaita. Ehkä kaikkein sananmukaisin englanninkielinen raamatunkäännös on John Wycliffen 1380-luvulla tekemä käännös. Vaikka se käännettiin latinankielisestä Vulgatasta, se seurasi lähdetekstiä orjallisen kirjaimellisesti. Juuri tästä syystä sitä tuskin voi pitää varsinaisena englannin kielenä.

Läheisesti tähän liittyy toinen käsitys: että kirjaimellinen käännös olisi paras käännösversio. Todellisuudessa tämä on usein vain toinen tapa ilmaista sama ajatus. Esimerkiksi kreikankielisessä Uudessa testamentissa on noin 138 000–140 000 sanaa riippuen siitä, mitä laitosta käytetään. Yksikään englanninkielinen käännös ei kuitenkaan sisällä näin vähän sanoja. Tässä muutamia esimerkkejä:

RSV 173,293

NIV 175,037

ESV 175,599

NIV 2011 176,122
jne.

Ei ole yllättävää, että TEV- ja NLT-käännöksissä on eniten sanoja, sillä molemmat ovat parafraaseja eli melko vapaasti muotoiltuja käännöksiä. Mutta käännökset, joita pidetään kirjaimellisempina, sijoittuvat usein tämän listan loppupäähän (eli niiden sanamäärä poikkeaa enemmän kreikankielisen Uuden testamentin sanamäärästä). Näihin kuuluvat muun muassa KJV (#12), ASV (#11), NASB (#14), NASB 95 (#13) ja RV (#10). Itse asiassa, kun RV julkaistiin vuonna 1881, yksi sen nimenomaisista tavoitteista oli olla hyvin kirjaimellinen, ja kääntäjät pyrkivät tietoisesti huomattavasti suurempaan kirjaimellisuuteen kuin KJV:n kääntäjät.

Muutamia Uuden testamentin käännöksiä muille kielille:

Käännös Sanamäärä
Moderni hepreankielinen UT 111 154
Vulgata 125 720
Italian La Sacra Bibbia 163 870
Lutherin saksannos 169 536
Ranskalainen Nouvelle Version 184 449
La Sainte Bible (Geneve) 185 859
..
jne.

Anonyymi00131 kirjoitti:

Viisitoista myyttiä Raamatun kääntämisestä
Anonyymi-ap
2026-06-13 18:39:50

https://danielbwallace.com/2012/10/08/fifteen-myths-about-bible-translation/

Ehkä yleisin harhaluulo Raamatun kääntämisestä on se, että sanasta sanaan -käännös olisi paras mahdollinen käännöstapa. Jokainen, joka hallitsee useampaa kuin yhtä kieltä, ymmärtää, että sanasta sanaan -käännös ei yksinkertaisesti ole mahdollinen, jos viesti halutaan välittää kohdekielellä ymmärrettävästi. Silti ironista kyllä, jopa jotkut raamatuntutkijat, joiden pitäisi tietää paremmin, yhä mainostavat sanasta sanaan -käännöksiä ikään kuin ne olisivat parhaita. Ehkä kaikkein sananmukaisin englanninkielinen raamatunkäännös on John Wycliffen 1380-luvulla tekemä käännös. Vaikka se käännettiin latinankielisestä Vulgatasta, se seurasi lähdetekstiä orjallisen kirjaimellisesti. Juuri tästä syystä sitä tuskin voi pitää varsinaisena englannin kielenä.

Läheisesti tähän liittyy toinen käsitys: että kirjaimellinen käännös olisi paras käännösversio. Todellisuudessa tämä on usein vain toinen tapa ilmaista sama ajatus. Esimerkiksi kreikankielisessä Uudessa testamentissa on noin 138 000–140 000 sanaa riippuen siitä, mitä laitosta käytetään. Yksikään englanninkielinen käännös ei kuitenkaan sisällä näin vähän sanoja. Tässä muutamia esimerkkejä:

RSV 173,293

NIV 175,037

ESV 175,599

NIV 2011 176,122
jne.

Ei ole yllättävää, että TEV- ja NLT-käännöksissä on eniten sanoja, sillä molemmat ovat parafraaseja eli melko vapaasti muotoiltuja käännöksiä. Mutta käännökset, joita pidetään kirjaimellisempina, sijoittuvat usein tämän listan loppupäähän (eli niiden sanamäärä poikkeaa enemmän kreikankielisen Uuden testamentin sanamäärästä). Näihin kuuluvat muun muassa KJV (#12), ASV (#11), NASB (#14), NASB 95 (#13) ja RV (#10). Itse asiassa, kun RV julkaistiin vuonna 1881, yksi sen nimenomaisista tavoitteista oli olla hyvin kirjaimellinen, ja kääntäjät pyrkivät tietoisesti huomattavasti suurempaan kirjaimellisuuteen kuin KJV:n kääntäjät.

Muutamia Uuden testamentin käännöksiä muille kielille:

Käännös Sanamäärä
Moderni hepreankielinen UT 111 154
Vulgata 125 720
Italian La Sacra Bibbia 163 870
Lutherin saksannos 169 536
Ranskalainen Nouvelle Version 184 449
La Sainte Bible (Geneve) 185 859
..
jne.

Lue lisää

3. Kuningas Jaakon käännös (KJV) on kirjaimellinen käännös

KJV:n esipuhe itse asiassa väittää päinvastaista. Kääntäjät toteavat esimerkiksi nimenomaisesti, etteivät he kääntäneet samaa alkutekstin sanaa aina samalla englanninkielisellä sanalla, vaan pyrkivät välittämään alkuperäisen merkityksen kussakin yhteydessä:

”Toinen asia, josta katsomme hyväksi huomauttaa sinulle, hyvä lukija, on se, ettemme ole sitoutuneet yhtenäiseen sanamuotoon tai sanojen täydelliseen yhdenmukaisuuteen, kuten jotkut ehkä olisivat toivoneet. Vaikka jotkut oppineet miehet ovatkin pyrkineet tähän mahdollisimman tarkasti, me olemme ennen kaikkea huolehtineet siitä, ettemme poikkeaisi aiemmin kääntämämme kohdan merkityksestä silloin, kun sana tarkoittaa samaa asiaa molemmissa paikoissa (sillä jotkin sanat eivät merkitse samaa kaikissa yhteyksissä). Tässä olemme olleet erityisen huolellisia ja toimineet omantuntomme mukaisesti velvollisuutemme täyttäen.”

4. Kuningas Jaakon käännös on täydellinen

Tätä myyttiä levitetään edelleen nykyään. Kuitenkaan edes KJV:n kääntäjät eivät olleet sadoissa tapauksissa varmoja siitä, mikä käännösvaihtoehto oli paras, vaan jättivät päätöksen lukijan tehtäväksi. Esipuheessa todetaan:

”Sen vuoksi, kuten pyhä Augustinus sanoo, käännösten moninaisuus on hyödyllistä Raamatun merkityksen löytämiseksi. Samoin erilaiset merkitysvaihtoehdot marginaalissa, silloin kun teksti ei ole täysin selvä, ovat hyödyllisiä – jopa välttämättömiä, kuten uskomme... Viisaat ihmiset mieluummin säilyttävät harkintavapautensa eri lukutapojen välillä kuin sitoutuvat vain yhteen vaihtoehtoon, kun toinen saattaa olla oikea.”

Alkuperäisessä KJV:ssä oli noin 8 000 reunahuomautusta, mutta ne on poistettu useimmista nykyisistä Authorized Version -painoksista. Lisäksi osa vuoden 1611 painoksen kirjoitusvirheistä ja selvistä käännösvirheistä on säilynyt tekstissä lukuisista korjauksista ja oikeinkirjoituksen päivityksistä huolimatta (muutoksia tehtiin yli 100 000 ennen vuoden 1769 laitosta).

Esimerkiksi kohdassa Evankeliumi Matteuksen mukaan 23:24 KJV kääntää:

”Te sokeat oppaat, jotka siivilöitte hyttysen mutta nielette kamelin.”

Kreikan teksti tarkoittaa tarkemmin: ”siivilöitte hyttysen pois” (strain out a gnat).

Toinen esimerkki löytyy kohdasta Kirje heprealaisille 4:8:

”Sillä jos Jeesus olisi antanut heille levon, ei hän myöhemmin olisi puhunut toisesta päivästä.”

Tässä ”Jeesuksen” sijasta tarkoitetaan kuitenkin Joosuaa. Kreikassa käytetään samaa nimeä molemmista henkilöistä, mutta lukija tuskin ajattelee Joosuaa nähdessään tässä kohdassa nimen ”Jeesus”, varsinkin kun ”Joosua” esiintyy kaikkialla Vanhassa testamentissa.

Anonyymi00132 kirjoitti:

3. Kuningas Jaakon käännös (KJV) on kirjaimellinen käännös

KJV:n esipuhe itse asiassa väittää päinvastaista. Kääntäjät toteavat esimerkiksi nimenomaisesti, etteivät he kääntäneet samaa alkutekstin sanaa aina samalla englanninkielisellä sanalla, vaan pyrkivät välittämään alkuperäisen merkityksen kussakin yhteydessä:

”Toinen asia, josta katsomme hyväksi huomauttaa sinulle, hyvä lukija, on se, ettemme ole sitoutuneet yhtenäiseen sanamuotoon tai sanojen täydelliseen yhdenmukaisuuteen, kuten jotkut ehkä olisivat toivoneet. Vaikka jotkut oppineet miehet ovatkin pyrkineet tähän mahdollisimman tarkasti, me olemme ennen kaikkea huolehtineet siitä, ettemme poikkeaisi aiemmin kääntämämme kohdan merkityksestä silloin, kun sana tarkoittaa samaa asiaa molemmissa paikoissa (sillä jotkin sanat eivät merkitse samaa kaikissa yhteyksissä). Tässä olemme olleet erityisen huolellisia ja toimineet omantuntomme mukaisesti velvollisuutemme täyttäen.”

4. Kuningas Jaakon käännös on täydellinen

Tätä myyttiä levitetään edelleen nykyään. Kuitenkaan edes KJV:n kääntäjät eivät olleet sadoissa tapauksissa varmoja siitä, mikä käännösvaihtoehto oli paras, vaan jättivät päätöksen lukijan tehtäväksi. Esipuheessa todetaan:

”Sen vuoksi, kuten pyhä Augustinus sanoo, käännösten moninaisuus on hyödyllistä Raamatun merkityksen löytämiseksi. Samoin erilaiset merkitysvaihtoehdot marginaalissa, silloin kun teksti ei ole täysin selvä, ovat hyödyllisiä – jopa välttämättömiä, kuten uskomme... Viisaat ihmiset mieluummin säilyttävät harkintavapautensa eri lukutapojen välillä kuin sitoutuvat vain yhteen vaihtoehtoon, kun toinen saattaa olla oikea.”

Alkuperäisessä KJV:ssä oli noin 8 000 reunahuomautusta, mutta ne on poistettu useimmista nykyisistä Authorized Version -painoksista. Lisäksi osa vuoden 1611 painoksen kirjoitusvirheistä ja selvistä käännösvirheistä on säilynyt tekstissä lukuisista korjauksista ja oikeinkirjoituksen päivityksistä huolimatta (muutoksia tehtiin yli 100 000 ennen vuoden 1769 laitosta).

Esimerkiksi kohdassa Evankeliumi Matteuksen mukaan 23:24 KJV kääntää:

”Te sokeat oppaat, jotka siivilöitte hyttysen mutta nielette kamelin.”

Kreikan teksti tarkoittaa tarkemmin: ”siivilöitte hyttysen pois” (strain out a gnat).

Toinen esimerkki löytyy kohdasta Kirje heprealaisille 4:8:

”Sillä jos Jeesus olisi antanut heille levon, ei hän myöhemmin olisi puhunut toisesta päivästä.”

Tässä ”Jeesuksen” sijasta tarkoitetaan kuitenkin Joosuaa. Kreikassa käytetään samaa nimeä molemmista henkilöistä, mutta lukija tuskin ajattelee Joosuaa nähdessään tässä kohdassa nimen ”Jeesus”, varsinkin kun ”Joosua” esiintyy kaikkialla Vanhassa testamentissa.

Lue lisää

10. Nykyaikaiset käännökset ovat poistaneet sanoja ja jakeita Raamatusta

Useimmat raamatuntutkijat – niin konservatiiviset kuin liberaalitkin – sanoisivat pikemminkin, että KJV lisäsi sanoja ja jakeita kuin että modernit käännökset olisivat poistaneet niitä. Tämä johtuu osittain siitä, että vanhimmista ja luotettavimmista käsikirjoituksista puuttuvat ne ylimääräiset jakeet, jotka löytyvät KJV:stä.

11. Keskeiset opit ovat vaarassa nykyaikaisissa käännöksissä

Todellisuudessa mikään pelastuksen kannalta olennainen oppi ei riipu tietystä raamatunkäännöksestä – oli kyseessä sitten moderni tai vanha käännös – ellei kyse ole jonkin uskonnollisen ryhmän tarkoitushakuisesti muokkaamasta käännöksestä.

Esimerkiksi ne englantilaiset teologit, jotka allekirjoittivat Westminsterin uskontunnustus -asiakirjan 1600-luvulla, käyttivät Kuningas Jaakon Raamattua. Silti tämä tunnustus on edelleen miljoonien protestanttien hyväksymä opillinen perusta, vaikka he nykyisin käyttävät moderneja raamatunkäännöksiä.

12. RSV:n käännös ”nuori nainen” Jesajan 7:14:ssa johtui liberaalista ennakkoasenteesta

Todellisuudessa ”nuori nainen” on heprean sanan ‘almah tarkin käännös. Vaikka tämä herätti paljon kiistaa vuonna 1952, kun RSV julkaistiin, myös evankelikaalien laatimassa NET Bible -käännöksessä käytetään tässä kohdassa ilmaisua ”nuori nainen”.

Sama käännösratkaisu löytyy myös TEV-, REB- ja NJB-käännöksistä. Lisäksi NIV 2011-, TNIV- ja NLT-käännöksissä se mainitaan reunahuomautuksena vaihtoehtoisena lukutapana. NRSV puolestaan huomauttaa marginaalissa, että Jesajan 7:14:n kreikankielisessä käännöksessä käytetään sanaa ”neitsyt”.

Anonyymi00133 kirjoitti:

10. Nykyaikaiset käännökset ovat poistaneet sanoja ja jakeita Raamatusta

Useimmat raamatuntutkijat – niin konservatiiviset kuin liberaalitkin – sanoisivat pikemminkin, että KJV lisäsi sanoja ja jakeita kuin että modernit käännökset olisivat poistaneet niitä. Tämä johtuu osittain siitä, että vanhimmista ja luotettavimmista käsikirjoituksista puuttuvat ne ylimääräiset jakeet, jotka löytyvät KJV:stä.

11. Keskeiset opit ovat vaarassa nykyaikaisissa käännöksissä

Todellisuudessa mikään pelastuksen kannalta olennainen oppi ei riipu tietystä raamatunkäännöksestä – oli kyseessä sitten moderni tai vanha käännös – ellei kyse ole jonkin uskonnollisen ryhmän tarkoitushakuisesti muokkaamasta käännöksestä.

Esimerkiksi ne englantilaiset teologit, jotka allekirjoittivat Westminsterin uskontunnustus -asiakirjan 1600-luvulla, käyttivät Kuningas Jaakon Raamattua. Silti tämä tunnustus on edelleen miljoonien protestanttien hyväksymä opillinen perusta, vaikka he nykyisin käyttävät moderneja raamatunkäännöksiä.

12. RSV:n käännös ”nuori nainen” Jesajan 7:14:ssa johtui liberaalista ennakkoasenteesta

Todellisuudessa ”nuori nainen” on heprean sanan ‘almah tarkin käännös. Vaikka tämä herätti paljon kiistaa vuonna 1952, kun RSV julkaistiin, myös evankelikaalien laatimassa NET Bible -käännöksessä käytetään tässä kohdassa ilmaisua ”nuori nainen”.

Sama käännösratkaisu löytyy myös TEV-, REB- ja NJB-käännöksistä. Lisäksi NIV 2011-, TNIV- ja NLT-käännöksissä se mainitaan reunahuomautuksena vaihtoehtoisena lukutapana. NRSV puolestaan huomauttaa marginaalissa, että Jesajan 7:14:n kreikankielisessä käännöksessä käytetään sanaa ”neitsyt”.

Lue lisää

14. Punakirjaimiset Raamatut korostavat Jeesuksen täsmällisiä sanoja

Tutkijat eivät ole varmoja Jeesuksen täsmällisistä sanamuodoista. Antiikin historioitsijoille oli tärkeää välittää puhujan sanoman ydin, mutta ei välttämättä sanatarkkaa muotoilua.

Vertailu synoptisten evankeliumien rinnakkaiskohtiin osoittaa, että evankelistat eivät aina taltioineet Jeesuksen sanoja täsmälleen samalla tavalla. Tässä yhteydessä käytetään latinankielisiä termejä ipsissima verba ja ipsissima vox kuvaamaan evankeliumeissa säilyneitä Jeesuksen lausumia.

Ipsissima verba tarkoittaa ”juuri niitä sanoja”.
Ipsissima vox tarkoittaa ”juuri sitä ääntä” tai ”varsinaista sanomaa”.

Toisin sanoen kysymys on siitä, välittävätkö evankeliumit Jeesuksen tarkat sanat vai hänen ajatuksensa ja sanomansa uskollisesti.

On tehty yrityksiä sovittaa kaikki evankeliumien rinnakkaiskertomukset täysin yhteen, mutta tällaisia yrityksiä motivoi usein teologinen ennakko-oletus, joka voi hämärtää arviointia ja vääristää tosiasioita.

Todellisuudessa punakirjaimiset Raamatut voivat antaa uskoville lohtua siitä, että jokainen punaisella painettu sana olisi varmasti Jeesuksen täsmällisesti lausuma sana. Kirjoittajan mukaan tämä lohtu on kuitenkin näennäistä, koska käytettävissä oleva historiallinen aineisto ei mahdollista tällaista varmuutta.

15. Luku- ja jaenumerot ovat Jumalan inspiroimia

Luku- ja jaenumerot lisättiin Raamatun tekstiin vuosisatoja alkuperäisten kirjoitusten syntymisen jälkeen.

Lukunumerot lisäsi 1200-luvun alkupuolella Stephen Langton, joka toimi Canterburyn arkkipiispana.

Jakenumerot puolestaan lisättiin vasta vuonna 1551. Ne lisäsi pariisilainen kirjapainaja Robert Estienne (tunnetaan myös nimellä Stephanus) kreikankielisen Uuden testamenttinsa neljänteen painokseen.

Tämä taskukokoinen kaksiosainen teos sisälsi kolme rinnakkaista palstaa:

yhden kreikankielisen tekstin,
yhden Erasmus Rotterdamilaisen latinankielisen version,
ja yhden Jeromen latinankielisen tekstin.

Vertailun helpottamiseksi Stephanus lisäsi jakenumerot.

Vaikka monet luku- jaejaot vaikuttavat luonnollisilta, osa niistä on varsin keinotekoisia tai jopa erikoisia. Tästä syystä niitä ei pidetä Jumalan inspiroimina samalla tavalla kuin itse raamatuntekstiä.

Anonyymi00134 kirjoitti:

14. Punakirjaimiset Raamatut korostavat Jeesuksen täsmällisiä sanoja

Tutkijat eivät ole varmoja Jeesuksen täsmällisistä sanamuodoista. Antiikin historioitsijoille oli tärkeää välittää puhujan sanoman ydin, mutta ei välttämättä sanatarkkaa muotoilua.

Vertailu synoptisten evankeliumien rinnakkaiskohtiin osoittaa, että evankelistat eivät aina taltioineet Jeesuksen sanoja täsmälleen samalla tavalla. Tässä yhteydessä käytetään latinankielisiä termejä ipsissima verba ja ipsissima vox kuvaamaan evankeliumeissa säilyneitä Jeesuksen lausumia.

Ipsissima verba tarkoittaa ”juuri niitä sanoja”.
Ipsissima vox tarkoittaa ”juuri sitä ääntä” tai ”varsinaista sanomaa”.

Toisin sanoen kysymys on siitä, välittävätkö evankeliumit Jeesuksen tarkat sanat vai hänen ajatuksensa ja sanomansa uskollisesti.

On tehty yrityksiä sovittaa kaikki evankeliumien rinnakkaiskertomukset täysin yhteen, mutta tällaisia yrityksiä motivoi usein teologinen ennakko-oletus, joka voi hämärtää arviointia ja vääristää tosiasioita.

Todellisuudessa punakirjaimiset Raamatut voivat antaa uskoville lohtua siitä, että jokainen punaisella painettu sana olisi varmasti Jeesuksen täsmällisesti lausuma sana. Kirjoittajan mukaan tämä lohtu on kuitenkin näennäistä, koska käytettävissä oleva historiallinen aineisto ei mahdollista tällaista varmuutta.

15. Luku- ja jaenumerot ovat Jumalan inspiroimia

Luku- ja jaenumerot lisättiin Raamatun tekstiin vuosisatoja alkuperäisten kirjoitusten syntymisen jälkeen.

Lukunumerot lisäsi 1200-luvun alkupuolella Stephen Langton, joka toimi Canterburyn arkkipiispana.

Jakenumerot puolestaan lisättiin vasta vuonna 1551. Ne lisäsi pariisilainen kirjapainaja Robert Estienne (tunnetaan myös nimellä Stephanus) kreikankielisen Uuden testamenttinsa neljänteen painokseen.

Tämä taskukokoinen kaksiosainen teos sisälsi kolme rinnakkaista palstaa:

yhden kreikankielisen tekstin,
yhden Erasmus Rotterdamilaisen latinankielisen version,
ja yhden Jeromen latinankielisen tekstin.

Vertailun helpottamiseksi Stephanus lisäsi jakenumerot.

Vaikka monet luku- jaejaot vaikuttavat luonnollisilta, osa niistä on varsin keinotekoisia tai jopa erikoisia. Tästä syystä niitä ei pidetä Jumalan inspiroimina samalla tavalla kuin itse raamatuntekstiä.

Lue lisää

Esimerkiksi:

William Kilburne arvioi 1650-luvulla K.J.V:ssä olevan 20 000 virhettä.
John Wesley katsoi vuonna 1755, että pelkästään Uudessa testamentissa tarvittiin 12 000 muutosta.
Vuoden 1881 Revised Version sisälsi 36 000 eroa K.J.V:hen verrattuna.

Ja luettelo voisi jatkua edelleen.

Anonyymi00135 kirjoitti:

Esimerkiksi:

William Kilburne arvioi 1650-luvulla K.J.V:ssä olevan 20 000 virhettä.
John Wesley katsoi vuonna 1755, että pelkästään Uudessa testamentissa tarvittiin 12 000 muutosta.
Vuoden 1881 Revised Version sisälsi 36 000 eroa K.J.V:hen verrattuna.

Ja luettelo voisi jatkua edelleen.

Lue lisää

Raamattu opettaa, että Jumala on hyvä, mutta jos sanat vaihtavat merkitystä Jumalan yhteydessä, ehkä "hyvä" tarkoittaisikin "nälkäinen".

Samalla tavalla:

Jos käsky

"Älä murhaa"

saisi Jumalan puheessa täysin uuden merkityksen, se voisi hänen kärjistetyn esimerkkinsä mukaan tarkoittaa yhtä hyvin:

"Laita parsakaalia korviisi."

Lislen johtopäätös on, että viestintä perustuu siihen, että sanat säilyttävät perusmerkityksensä riippumatta siitä, kehen niitä sovelletaan.

Huomionarvoista on, että monet heprean ja kreikan kielten tutkijat hyväksyvät sen, että sekä olam että aion/aionios voivat saada eri sävyjä eri asiayhteyksissä. Varsinainen kiistakysymys ei yleensä ole se, voivatko sanat joskus tarkoittaa pitkää mutta rajallista aikaa, vaan se, miten ne tulisi ymmärtää tietyissä kohdissa, kuten Gospel of Matthew 25:46:ssa tai Epistle of Jude 1:7:ssä. Tämä on edelleen merkittävä keskusteluaihe
Anonyymi00035
2026-06-13 19:09:21
UUSI

Anonyymi00034 kirjoitti:

Lisäsanoilla korostettu ikuisuus

Raamatun teksti lisää joskus muita sanoja korostamaan, että kyseessä on todellinen ikuisuus.

עַד־עוֹלָם (ad-olam)

Kun sana ad ("asti", "ikuisesti") yhdistetään sanaan olam, merkitys on kirjoittajan mukaan aina "ikuisesti".

Esimerkiksi:

Book of Isaiah 9:6

kuvaa Messiaan hallitusvaltaa:

"iankaikkisesti"

Samaa ilmaisua käytetään myös kohdassa:

Book of Jeremiah 17:4

Jumalan vihan yhteydessä.

עוֹלָם וָעֶד (olam va'ed)

Toisinaan sanan jälkeen lisätään sana 'ed (עֶד), joka itsessään tarkoittaa "ikuisesti".

Näin syntyy ilmaus:

"ikuisesti ja aina"

Tämä esiintyy 15 kertaa Vanhassa testamentissa.

Esimerkkejä:

Psalms 10:16
Psalms 45:7
Psalms 48:15
"Ikuisesti ja aina"

Tätä vahvistettua rakennetta käytetään myös kohdassa:

Book of Exodus 15:18

"Herra hallitsee aina ja iankaikkisesti."

Sekä kohdassa:

Book of Micah 4:5

jossa uskovien sanotaan vaeltavan Herran nimessä "aina ja iankaikkisesti".

Kirjoittaja viittaa myös kohtaan:

Psalms 9:5

jossa jumalattomien nimi pyyhitään pois "aina ja iankaikkisesti".

Hänen mukaansa tämä osoittaa, ettei epäuskoisia koskaan soviteta Jumalan kanssa.

Kielellinen relativismi
Tracy:

Kun olamia tai aionia käytetään Jumalasta, ne tarkoittavat ikuisuutta. Kun niitä käytetään luoduista asioista, ne eivät tarkoita "ikuisesti ilman loppua".

Lisle:

Lisle kutsuu tätä vakavaksi hermeneuttiseksi virheeksi, jota hän nimittää kielelliseksi relativismiksi.

Tällä hän tarkoittaa ajatusta, että sanat vaihtaisivat merkitystään sen mukaan, kenestä puhutaan.

Hänen mukaansa tällainen näkemys tekisi viestinnästä mahdotonta.

Esimerkiksi:

Jos sanat tarkoittaisivat Jumalasta puhuttaessa jotakin aivan muuta kuin tavallisesti, kuinka voisimme tietää, että Jumala on hyvä?

Raamattu opettaa, että Jumala on hyvä, mutta jos sanat vaihtavat merkitystä Jumalan yhteydessä, ehkä "hyvä" tarkoittaisikin "nälkäinen".

Samalla tavalla:

Jos käsky

"Älä murhaa"

saisi Jumalan puheessa täysin uuden merkityksen, se voisi hänen kärjistetyn esimerkkinsä mukaan tarkoittaa yhtä hyvin:

"Laita parsakaalia korviisi."

Lislen johtopäätös on, että viestintä perustuu siihen, että sanat säilyttävät perusmerkityksensä riippumatta siitä, kehen niitä sovelletaan.

Huomionarvoista on, että monet heprean ja kreikan kielten tutkijat hyväksyvät sen, että sekä olam että aion/aionios voivat saada eri sävyjä eri asiayhteyksissä. Varsinainen kiistakysymys ei yleensä ole se, voivatko sanat joskus tarkoittaa pitkää mutta rajallista aikaa, vaan se, miten ne tulisi ymmärtää tietyissä kohdissa, kuten Gospel of Matthew 25:46:ssa tai Epistle of Jude 1:7:ssä. Tämä on edelleen merkittävä keskusteluaihe

Jos sanat merkitsisivät eri asioita Jumalasta puhuttaessa

Raamattu opettaa, että Jumala on hyvä. Mutta jos sanat saisivat eri merkityksen silloin, kun niitä käytetään Jumalasta, ehkä sana hyvä tarkoittaisikin Jumalan yhteydessä "nälkäistä".

Samoin, jos sanat tarkoittaisivat Jumalan kohdalla jotakin aivan muuta kuin tavallisesti, silloin käsky:

"Älä murhaa"

saattaisikin todellisuudessa tarkoittaa:

"Laita parsakaalia korviisi!"

Viestintä perustuu siihen, että sanat tarkoittavat samaa riippumatta siitä, kuka ne lausuu tai kehen niitä sovelletaan.

Anonyymi00136 kirjoitti:

Raamattu opettaa, että Jumala on hyvä, mutta jos sanat vaihtavat merkitystä Jumalan yhteydessä, ehkä "hyvä" tarkoittaisikin "nälkäinen".

Samalla tavalla:

Jos käsky

"Älä murhaa"

saisi Jumalan puheessa täysin uuden merkityksen, se voisi hänen kärjistetyn esimerkkinsä mukaan tarkoittaa yhtä hyvin:

"Laita parsakaalia korviisi."

Lislen johtopäätös on, että viestintä perustuu siihen, että sanat säilyttävät perusmerkityksensä riippumatta siitä, kehen niitä sovelletaan.

Huomionarvoista on, että monet heprean ja kreikan kielten tutkijat hyväksyvät sen, että sekä olam että aion/aionios voivat saada eri sävyjä eri asiayhteyksissä. Varsinainen kiistakysymys ei yleensä ole se, voivatko sanat joskus tarkoittaa pitkää mutta rajallista aikaa, vaan se, miten ne tulisi ymmärtää tietyissä kohdissa, kuten Gospel of Matthew 25:46:ssa tai Epistle of Jude 1:7:ssä. Tämä on edelleen merkittävä keskusteluaihe
Anonyymi00035
2026-06-13 19:09:21
UUSI

Anonyymi00034 kirjoitti:

Lisäsanoilla korostettu ikuisuus

Raamatun teksti lisää joskus muita sanoja korostamaan, että kyseessä on todellinen ikuisuus.

עַד־עוֹלָם (ad-olam)

Kun sana ad ("asti", "ikuisesti") yhdistetään sanaan olam, merkitys on kirjoittajan mukaan aina "ikuisesti".

Esimerkiksi:

Book of Isaiah 9:6

kuvaa Messiaan hallitusvaltaa:

"iankaikkisesti"

Samaa ilmaisua käytetään myös kohdassa:

Book of Jeremiah 17:4

Jumalan vihan yhteydessä.

עוֹלָם וָעֶד (olam va'ed)

Toisinaan sanan jälkeen lisätään sana 'ed (עֶד), joka itsessään tarkoittaa "ikuisesti".

Näin syntyy ilmaus:

"ikuisesti ja aina"

Tämä esiintyy 15 kertaa Vanhassa testamentissa.

Esimerkkejä:

Psalms 10:16
Psalms 45:7
Psalms 48:15
"Ikuisesti ja aina"

Tätä vahvistettua rakennetta käytetään myös kohdassa:

Book of Exodus 15:18

"Herra hallitsee aina ja iankaikkisesti."

Sekä kohdassa:

Book of Micah 4:5

jossa uskovien sanotaan vaeltavan Herran nimessä "aina ja iankaikkisesti".

Kirjoittaja viittaa myös kohtaan:

Psalms 9:5

jossa jumalattomien nimi pyyhitään pois "aina ja iankaikkisesti".

Hänen mukaansa tämä osoittaa, ettei epäuskoisia koskaan soviteta Jumalan kanssa.

Kielellinen relativismi
Tracy:

Kun olamia tai aionia käytetään Jumalasta, ne tarkoittavat ikuisuutta. Kun niitä käytetään luoduista asioista, ne eivät tarkoita "ikuisesti ilman loppua".

Lisle:

Lisle kutsuu tätä vakavaksi hermeneuttiseksi virheeksi, jota hän nimittää kielelliseksi relativismiksi.

Tällä hän tarkoittaa ajatusta, että sanat vaihtaisivat merkitystään sen mukaan, kenestä puhutaan.

Hänen mukaansa tällainen näkemys tekisi viestinnästä mahdotonta.

Esimerkiksi:

Jos sanat tarkoittaisivat Jumalasta puhuttaessa jotakin aivan muuta kuin tavallisesti, kuinka voisimme tietää, että Jumala on hyvä?

Raamattu opettaa, että Jumala on hyvä, mutta jos sanat vaihtavat merkitystä Jumalan yhteydessä, ehkä "hyvä" tarkoittaisikin "nälkäinen".

Samalla tavalla:

Jos käsky

"Älä murhaa"

saisi Jumalan puheessa täysin uuden merkityksen, se voisi hänen kärjistetyn esimerkkinsä mukaan tarkoittaa yhtä hyvin:

"Laita parsakaalia korviisi."

Lislen johtopäätös on, että viestintä perustuu siihen, että sanat säilyttävät perusmerkityksensä riippumatta siitä, kehen niitä sovelletaan.

Huomionarvoista on, että monet heprean ja kreikan kielten tutkijat hyväksyvät sen, että sekä olam että aion/aionios voivat saada eri sävyjä eri asiayhteyksissä. Varsinainen kiistakysymys ei yleensä ole se, voivatko sanat joskus tarkoittaa pitkää mutta rajallista aikaa, vaan se, miten ne tulisi ymmärtää tietyissä kohdissa, kuten Gospel of Matthew 25:46:ssa tai Epistle of Jude 1:7:ssä. Tämä on edelleen merkittävä keskusteluaihe

Jos sanat merkitsisivät eri asioita Jumalasta puhuttaessa

Raamattu opettaa, että Jumala on hyvä. Mutta jos sanat saisivat eri merkityksen silloin, kun niitä käytetään Jumalasta, ehkä sana hyvä tarkoittaisikin Jumalan yhteydessä "nälkäistä".

Samoin, jos sanat tarkoittaisivat Jumalan kohdalla jotakin aivan muuta kuin tavallisesti, silloin käsky:

"Älä murhaa"

saattaisikin todellisuudessa tarkoittaa:

"Laita parsakaalia korviisi!"

Viestintä perustuu siihen, että sanat tarkoittavat samaa riippumatta siitä, kuka ne lausuu tai kehen niitä sovelletaan.

Lue lisää

SANA IKUISUUS ON VÄÄRIN KÄÄNNETTY.

Septuagintassa kreikankielistä sanaa aion käytetään kääntämään hepreankielinen sana olam. Näin ollen, jos haluamme ymmärtää aionin UT:n merkityksen, meidän on ymmärrettävä olamin merkitys UT:ssa. Lukuisat kohdat, joissa viitataan olamiin, osoittavat selvästi, että se ei voi tarkoittaa näissä teksteissä ”loputonta”.

Huomaa nämä muutamat:

Joona oli kalassa ikuisesti [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes hän lähti kolme päivää myöhemmin (Jon. 1:17; 2:6).

¨ Sodoman tulinen tuomio on ikuinen [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes Jumala palauttaa heidät entiseen tilaansa (Ez. 16:53-55; Ju 7).

¨ Mooabilaiselta on kielletty pääsy Herran seurakuntaan ikuisesti [olam]. Mutta vain kymmenenteen sukupolveen saakka. (De. 23:3).

¨ Kukkulat ovat ikuisia [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes ne madalletaan ja maa poltetaan (5. Moos. 49:26; 5. Moos. 33:15; Jes. 40:4; 2. Piet. 3:10).

¨ Israelin tuomio kestää ikuisesti [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes Henki vuodatetaan ja Jumala palauttaa sen (Jes. 32:13-15).
¨ Minä teen sinusta ikuisen [olam] erinomaisuuden. Mutta vain moniin sukupolviin asti (Jes. 60:15).

Kuten näemme, olam ei tarkoita ”ikuista”, vaikka se voi kestää hyvin kauan. Myöskään ”aina ja iankaikkisesti” ei ole tarkka käännös. Miten voit lisätä ”ikuisesti” sanaan ”ikuisesti” ”ikuisesti”? Kirjaimellinen käännös on ”eonin [olam] ajan ja edelleen”. Tässä on järkeä. Concordant Version Vanha testamentti on tässä johdonmukainen. Tarkastellaan kahta esimerkkiä:

Jopa kohdat, joissa ei käytetä sanaa olam, mutta jotka merkitsevät muuttumattomuutta, eivät ole sitä, kun kyseessä on Jumala. Mikään ei voi estää Häntä saavuttamasta tarkoitustaan. Esim:

¨ Israelin ahdinko on parantumaton. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra palauttaa terveyden ja parantaa sen haavat (Jer. 30:12, 17).

Anonyymi00137 kirjoitti:

SANA IKUISUUS ON VÄÄRIN KÄÄNNETTY.

Septuagintassa kreikankielistä sanaa aion käytetään kääntämään hepreankielinen sana olam. Näin ollen, jos haluamme ymmärtää aionin UT:n merkityksen, meidän on ymmärrettävä olamin merkitys UT:ssa. Lukuisat kohdat, joissa viitataan olamiin, osoittavat selvästi, että se ei voi tarkoittaa näissä teksteissä ”loputonta”.

Huomaa nämä muutamat:

Joona oli kalassa ikuisesti [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes hän lähti kolme päivää myöhemmin (Jon. 1:17; 2:6).

¨ Sodoman tulinen tuomio on ikuinen [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes Jumala palauttaa heidät entiseen tilaansa (Ez. 16:53-55; Ju 7).

¨ Mooabilaiselta on kielletty pääsy Herran seurakuntaan ikuisesti [olam]. Mutta vain kymmenenteen sukupolveen saakka. (De. 23:3).

¨ Kukkulat ovat ikuisia [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes ne madalletaan ja maa poltetaan (5. Moos. 49:26; 5. Moos. 33:15; Jes. 40:4; 2. Piet. 3:10).

¨ Israelin tuomio kestää ikuisesti [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes Henki vuodatetaan ja Jumala palauttaa sen (Jes. 32:13-15).
¨ Minä teen sinusta ikuisen [olam] erinomaisuuden. Mutta vain moniin sukupolviin asti (Jes. 60:15).

Kuten näemme, olam ei tarkoita ”ikuista”, vaikka se voi kestää hyvin kauan. Myöskään ”aina ja iankaikkisesti” ei ole tarkka käännös. Miten voit lisätä ”ikuisesti” sanaan ”ikuisesti” ”ikuisesti”? Kirjaimellinen käännös on ”eonin [olam] ajan ja edelleen”. Tässä on järkeä. Concordant Version Vanha testamentti on tässä johdonmukainen. Tarkastellaan kahta esimerkkiä:

Jopa kohdat, joissa ei käytetä sanaa olam, mutta jotka merkitsevät muuttumattomuutta, eivät ole sitä, kun kyseessä on Jumala. Mikään ei voi estää Häntä saavuttamasta tarkoitustaan. Esim:

¨ Israelin ahdinko on parantumaton. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra palauttaa terveyden ja parantaa sen haavat (Jer. 30:12, 17).

Lue lisää

¨ Ottakaa hänet vastaan ikuisuudessa (Fil. 1:15). Tarkoittaako tämä ikuisesti vai vain siihen asti, kunnes Onesimus kuolee?


Onko Onesimus edelleen orja?

Anonyymi00138 kirjoitti:

¨ Ottakaa hänet vastaan ikuisuudessa (Fil. 1:15). Tarkoittaako tämä ikuisesti vai vain siihen asti, kunnes Onesimus kuolee?


Onko Onesimus edelleen orja?

Joona oli kalassa ikuisesti [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes hän lähti kolme päivää myöhemmin (Jon. 1:17; 2:6).

Onk Joonas edelleen kalassa?

Anonyymi00139 kirjoitti:

Joona oli kalassa ikuisesti [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes hän lähti kolme päivää myöhemmin (Jon. 1:17; 2:6).

Onk Joonas edelleen kalassa?

William Kilburne arvioi 1650-luvulla K.J.V:ssä olevan 20 000 virhettä.
John Wesley katsoi vuonna 1755, että pelkästään Uudessa testamentissa tarvittiin 12 000 muutosta.
Vuoden 1881 Revised Version sisälsi 36 000 eroa K.J.V:hen verrattuna.

Ja luettelo voisi jatkua edelleen.

SANA IKUISUUS ON VÄÄRIN KÄÄNNETTY.

Septuagintassa kreikankielistä sanaa aion käytetään kääntämään hepreankielinen sana olam. Näin ollen, jos haluamme ymmärtää aionin UT:n merkityksen, meidän on ymmärrettävä olamin merkitys UT:ssa. Lukuisat kohdat, joissa viitataan olamiin, osoittavat selvästi, että se ei voi tarkoittaa näissä teksteissä ”loputonta”.

Huomaa nämä muutamat:

Joona oli kalassa ikuisesti [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes hän lähti kolme päivää myöhemmin (Jon. 1:17; 2:6).

¨ Sodoman tulinen tuomio on ikuinen [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes Jumala palauttaa heidät entiseen tilaansa (Ez. 16:53-55; Ju 7).

¨ Mooabilaiselta on kielletty pääsy Herran seurakuntaan ikuisesti [olam]. Mutta vain kymmenenteen sukupolveen saakka. (De. 23:3).

¨ Kukkulat ovat ikuisia [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes ne madalletaan ja maa poltetaan (5. Moos. 49:26; 5. Moos. 33:15; Jes. 40:4; 2. Piet. 3:10).

¨ Israelin tuomio kestää ikuisesti [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes Henki vuodatetaan ja Jumala palauttaa sen (Jes. 32:13-15).
¨ Minä teen sinusta ikuisen [olam] erinomaisuuden. Mutta vain moniin sukupolviin asti (Jes. 60:15).

Kuten näemme, olam ei tarkoita ”ikuista”, vaikka se voi kestää hyvin kauan. Myöskään ”aina ja iankaikkisesti” ei ole tarkka käännös. Miten voit lisätä ”ikuisesti” sanaan ”ikuisesti” ”ikuisesti”? Kirjaimellinen käännös on ”eonin [olam] ajan ja edelleen”. Tässä on järkeä. Concordant Version Vanha testamentti on tässä johdonmukainen. Tarkastellaan kahta esimerkkiä:

Jopa kohdat, joissa ei käytetä sanaa olam, mutta jotka merkitsevät muuttumattomuutta, eivät ole sitä, kun kyseessä on Jumala. Mikään ei voi estää Häntä saavuttamasta tarkoitustaan. Esim:

¨ Israelin ahdinko on parantumaton. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra palauttaa terveyden ja parantaa sen haavat (Jer. 30:12, 17).

Jopa kohdat, joissa ei käytetä sanaa olam, mutta jotka merkitsevät muuttumattomuutta, eivät ole sitä, kun kyseessä on Jumala. Mikään ei voi estää Häntä saavuttamasta tarkoitustaan. Esim:

¨ Israelin ahdinko on parantumaton. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra palauttaa terveyden ja parantaa sen haavat (Jer. 30:12, 17).

¨ Samarian haavat ovat parantumattomia. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra palauttaa ja parantaa ne (Miika 1:9; Es. 16:53).

¨ Egypti ja Eelam eivät enää nouse. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra tuo heidän vankeutensa takaisin (Jer. 25:27; 49:39; Ez. 29:14).

¨ Mooab tuhoutuu. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra tuo mooabilaiset vangit takaisin (Jer. 48:4, 42, 47).

Uusi testamentti

Tarkastellaan aionin N. T. käyttöä. Onko ”ikuisuus” järkevää seuraavissa kohdissa? Tehdäkseni asiani yksiselitteiseksi olen kääntänyt kreikankielisen sanan aion englanninkielisellä sanalla ”eternity”.

¨ Mikä on oleva merkki... ikuisuuden lopusta (Mt 24:3)?

¨ Minä olen teidän kanssanne... ikuisuuden loppuun asti (Mt. 28:20).

¨ Tämän ikuisuuden pojat ovat viisaampia (Lu. 16:8).

¨ Tämän ikuisuuden pojat menevät naimisiin (Lu. 20:34).

¨ Kelvollisia saavuttamaan tuon iankaikkisuuden (Lu. 20:35).

¨ Ikuisuuden alusta lähtien (Joh. 9:32; Ap. t. 3:21).

¨ Tämän iankaikkisuuden mukaisia (Room. 12:2).

¨ Salaisuus, joka on pysynyt salassa iankaikkisuuden alusta asti, mutta joka on nyt tullut ilmi (Room. 16:25-26).
¨ Missä on tämän iankaikkisuuden lähettäjä (1. Kor. 1:20)?

¨ Tämän iankaikkisuuden viisaus, eikä tämän iankaikkisuuden hallitsijat... määrätty ennen iankaikkisuuksia... joita kukaan tämän iankaikkisuuden hallitsijoista... (1. Kor. 2:6-8).

¨ Tämän ikuisuuden viisaus (1. Kor. 3:18).

¨ Joiden päälle ikuisuuksien loput ovat tulleet.
(1. Kor. 10:11)

¨

Anonyymi00140 kirjoitti:

William Kilburne arvioi 1650-luvulla K.J.V:ssä olevan 20 000 virhettä.
John Wesley katsoi vuonna 1755, että pelkästään Uudessa testamentissa tarvittiin 12 000 muutosta.
Vuoden 1881 Revised Version sisälsi 36 000 eroa K.J.V:hen verrattuna.

Ja luettelo voisi jatkua edelleen.

SANA IKUISUUS ON VÄÄRIN KÄÄNNETTY.

Septuagintassa kreikankielistä sanaa aion käytetään kääntämään hepreankielinen sana olam. Näin ollen, jos haluamme ymmärtää aionin UT:n merkityksen, meidän on ymmärrettävä olamin merkitys UT:ssa. Lukuisat kohdat, joissa viitataan olamiin, osoittavat selvästi, että se ei voi tarkoittaa näissä teksteissä ”loputonta”.

Huomaa nämä muutamat:

Joona oli kalassa ikuisesti [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes hän lähti kolme päivää myöhemmin (Jon. 1:17; 2:6).

¨ Sodoman tulinen tuomio on ikuinen [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes Jumala palauttaa heidät entiseen tilaansa (Ez. 16:53-55; Ju 7).

¨ Mooabilaiselta on kielletty pääsy Herran seurakuntaan ikuisesti [olam]. Mutta vain kymmenenteen sukupolveen saakka. (De. 23:3).

¨ Kukkulat ovat ikuisia [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes ne madalletaan ja maa poltetaan (5. Moos. 49:26; 5. Moos. 33:15; Jes. 40:4; 2. Piet. 3:10).

¨ Israelin tuomio kestää ikuisesti [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes Henki vuodatetaan ja Jumala palauttaa sen (Jes. 32:13-15).
¨ Minä teen sinusta ikuisen [olam] erinomaisuuden. Mutta vain moniin sukupolviin asti (Jes. 60:15).

Kuten näemme, olam ei tarkoita ”ikuista”, vaikka se voi kestää hyvin kauan. Myöskään ”aina ja iankaikkisesti” ei ole tarkka käännös. Miten voit lisätä ”ikuisesti” sanaan ”ikuisesti” ”ikuisesti”? Kirjaimellinen käännös on ”eonin [olam] ajan ja edelleen”. Tässä on järkeä. Concordant Version Vanha testamentti on tässä johdonmukainen. Tarkastellaan kahta esimerkkiä:

Jopa kohdat, joissa ei käytetä sanaa olam, mutta jotka merkitsevät muuttumattomuutta, eivät ole sitä, kun kyseessä on Jumala. Mikään ei voi estää Häntä saavuttamasta tarkoitustaan. Esim:

¨ Israelin ahdinko on parantumaton. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra palauttaa terveyden ja parantaa sen haavat (Jer. 30:12, 17).

Jopa kohdat, joissa ei käytetä sanaa olam, mutta jotka merkitsevät muuttumattomuutta, eivät ole sitä, kun kyseessä on Jumala. Mikään ei voi estää Häntä saavuttamasta tarkoitustaan. Esim:

¨ Israelin ahdinko on parantumaton. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra palauttaa terveyden ja parantaa sen haavat (Jer. 30:12, 17).

¨ Samarian haavat ovat parantumattomia. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra palauttaa ja parantaa ne (Miika 1:9; Es. 16:53).

¨ Egypti ja Eelam eivät enää nouse. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra tuo heidän vankeutensa takaisin (Jer. 25:27; 49:39; Ez. 29:14).

¨ Mooab tuhoutuu. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra tuo mooabilaiset vangit takaisin (Jer. 48:4, 42, 47).

Uusi testamentti

Tarkastellaan aionin N. T. käyttöä. Onko ”ikuisuus” järkevää seuraavissa kohdissa? Tehdäkseni asiani yksiselitteiseksi olen kääntänyt kreikankielisen sanan aion englanninkielisellä sanalla ”eternity”.

¨ Mikä on oleva merkki... ikuisuuden lopusta (Mt 24:3)?

¨ Minä olen teidän kanssanne... ikuisuuden loppuun asti (Mt. 28:20).

¨ Tämän ikuisuuden pojat ovat viisaampia (Lu. 16:8).

¨ Tämän ikuisuuden pojat menevät naimisiin (Lu. 20:34).

¨ Kelvollisia saavuttamaan tuon iankaikkisuuden (Lu. 20:35).

¨ Ikuisuuden alusta lähtien (Joh. 9:32; Ap. t. 3:21).

¨ Tämän iankaikkisuuden mukaisia (Room. 12:2).

¨ Salaisuus, joka on pysynyt salassa iankaikkisuuden alusta asti, mutta joka on nyt tullut ilmi (Room. 16:25-26).
¨ Missä on tämän iankaikkisuuden lähettäjä (1. Kor. 1:20)?

¨ Tämän iankaikkisuuden viisaus, eikä tämän iankaikkisuuden hallitsijat... määrätty ennen iankaikkisuuksia... joita kukaan tämän iankaikkisuuden hallitsijoista... (1. Kor. 2:6-8).

¨ Tämän ikuisuuden viisaus (1. Kor. 3:18).

¨ Joiden päälle ikuisuuksien loput ovat tulleet.
(1. Kor. 10:11)

¨

Lue lisää

¨ ”Nykyinen ikuisuus”, ”tuleva ikuisuus” ja ”ikuisuuden loppu”? Ikuisuus ylittää ajan. Vain Jumala on ikuinen (Mt. 24:3; 28:20; 1. Kor. 10:11; 2. Ti. 4:10; He. 6:5; 9:26).
¨ ”Tämä ikuisuus”, ”tuo ikuisuus” vai ”ikuisuudet”? On vain yksi ikuisuus (Lu. 16:8; 20:34-35; Room. 12:2; 1. Kor. 1:20; 2:6-8; 3:18; 10:11; 2. Kor. 4:4; Ga. 1:4; Ep. 1:21; 2:2, 7; 3:9; Kol. 1:26; 2Ti. 4:10; He. 11:3).

¨ ”Ikuinen salaisuus”, jos salaisuus paljastuu? (Room. 16:25-26; Kol. 1:26). Siinä vaiheessa se ei ole enää ”salaisuus”.

¨ Onesimus on Filemonin orja ikuisesti? Onko hän edelleen hänen orjansa (Fil. 1:15)?

Lukuisat kohdat osoittavat, että aion on kestoltaan rajallinen. Kirjassaan God's Methods with Man G. Campbell Morgan (tutkija, D.L. Moodyn työtoveri ja arvostettu Raamatun selittäjä) sanoi:

Sallikaa minun sanoa raamattuopiskelijoille, että meidän on oltava hyvin varovaisia siinä, miten käytämme sanaa ”ikuisuus”. Olemme joutuneet suureen virheeseen käyttäessämme tuota sanaa jatkuvasti. Koko Jumalan kirjassa ei ole yhtään sanaa, joka vastaisi meidän ”ikuista”, joka meidän keskuudessamme yleisesti käytettynä tarkoittaa ehdottoman loputonta. Vahvin Raamatun sana, jota käytetään Jumalan olemassaoloon viitaten, on - ”iankaikkisuuteen iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen”, mikä ei kirjaimellisesti tarkoita ikuista.
Se ei tarkoita kiinteän pituista ajanjaksoa kaikissa tapauksissa. On yhtä monta aikakautta kuin kokonaisuuksia, joiden kesto määräytyy eri kokonaisuuksien tavanomaisten olosuhteiden mukaan. On olemassa yksi ihmiselämän aeon, toinen kansakunnan elämän aeon, toinen variksen elämän aeon, toinen tammen elämän aeon. Aeonin pituus riippuu siitä, mihin kohteeseen se on liitetty....Adjektiivi aionious kantaa samalla tavalla ajatusta ajasta. Sen enempää substantiivi kuin adjektiivikaan eivät sinänsä kanna loputtoman tai ikuisen merkitystä. Ne voivat saada tämän merkityksen konnotaationsa kautta....Aionios tarkoittaa ”kestävää läpi” tai ”johonkin ajanjaksoon liittyvää”. Sekä substantiivia että adjektiivia käytetään rajoitettuihin ajanjaksoihin....LXX:n [kreikankielisen Vanhan testamentin] 150 tapauksesta neljä viidesosaa viittaa rajoitettuun kestoon. Muutama tapaus, ks. Gen. xlviii. 4; Num. x. 8; xv. 15; Prov. xxii. 28; Joona ii.6; Hab. iii. 6; Jes. lxi. 17.4

Mitä sitten, jos kreikankielinen sana aion on virheellisesti käännetty ”iankaikkiseksi” eikä ”iäksi”? Mitä tekemistä sillä on ikuisen rangaistuksen kanssa? Sillä on kaikenlaista tekemistä sen kanssa, sillä yksi keskeisistä teksteistä, joita käytetään augustinolaisen helvettinäkemyksen puolustamiseksi, on Matt. 25:46: ”Ja nämä menevät pois iankaikkiseen [aionin] rangaistukseen.” Jos tämä kohta, sellaisena kuin se on tässä käännetty, on tarkka, minun olisi myönnettävä, että Raamattu opettaa, että rangaistus on ikuinen. Mutta entä jos se ei ole? Entä jos aion ei tarkoita ”ikuista”? Mitä se tekisi äärettömän helvetin ”raamatulliselle tuelle”? Se tekisi tyhjäksi kaikkien niiden jakeiden käytön, jotka nojaavat sen puolustamisessa käytettyyn sanaan aion.
Lisäksi Augustinuksen perustelut eivät pidä paikkaansa Ro. 16:25, 26 ja Hab. 3:6. Molemmissa tapauksissa samaa sanaa käytetään kahdesti - Jumalan kanssa ja jonkin ajallisen asian kanssa. ”Sen salaisuuden paljastuksen mukaisesti, joka on vaiettu eonisena aikana, mutta joka on nyt ilmoitettu... eonisen Jumalan käskyn mukaan” (Room. 16:25, 26 CLT). Jossain vaiheessa paljastunut eoninen salaisuus ei voi olla ikuinen, vaikka sen on paljastanut eoninen Jumala. Eoninen ei tee Jumalasta ikuista, vaan Jumala tekee eonisesta ikuisen. ”Ja iankaikkiset vuoret olivat hajallaan....Hänen tiensä ovat iankaikkiset” (Hab. 3:6). Vuoret eivät ole ikuisia, vaikka ne kestävätkin hyvin pitkään. Jumalan tiet ovat kuitenkin ikuisia, koska hän on ikuinen.
Äänestä

Anonyymi00141 kirjoitti:

¨ ”Nykyinen ikuisuus”, ”tuleva ikuisuus” ja ”ikuisuuden loppu”? Ikuisuus ylittää ajan. Vain Jumala on ikuinen (Mt. 24:3; 28:20; 1. Kor. 10:11; 2. Ti. 4:10; He. 6:5; 9:26).
¨ ”Tämä ikuisuus”, ”tuo ikuisuus” vai ”ikuisuudet”? On vain yksi ikuisuus (Lu. 16:8; 20:34-35; Room. 12:2; 1. Kor. 1:20; 2:6-8; 3:18; 10:11; 2. Kor. 4:4; Ga. 1:4; Ep. 1:21; 2:2, 7; 3:9; Kol. 1:26; 2Ti. 4:10; He. 11:3).

¨ ”Ikuinen salaisuus”, jos salaisuus paljastuu? (Room. 16:25-26; Kol. 1:26). Siinä vaiheessa se ei ole enää ”salaisuus”.

¨ Onesimus on Filemonin orja ikuisesti? Onko hän edelleen hänen orjansa (Fil. 1:15)?

Lukuisat kohdat osoittavat, että aion on kestoltaan rajallinen. Kirjassaan God's Methods with Man G. Campbell Morgan (tutkija, D.L. Moodyn työtoveri ja arvostettu Raamatun selittäjä) sanoi:

Sallikaa minun sanoa raamattuopiskelijoille, että meidän on oltava hyvin varovaisia siinä, miten käytämme sanaa ”ikuisuus”. Olemme joutuneet suureen virheeseen käyttäessämme tuota sanaa jatkuvasti. Koko Jumalan kirjassa ei ole yhtään sanaa, joka vastaisi meidän ”ikuista”, joka meidän keskuudessamme yleisesti käytettynä tarkoittaa ehdottoman loputonta. Vahvin Raamatun sana, jota käytetään Jumalan olemassaoloon viitaten, on - ”iankaikkisuuteen iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen”, mikä ei kirjaimellisesti tarkoita ikuista.
Se ei tarkoita kiinteän pituista ajanjaksoa kaikissa tapauksissa. On yhtä monta aikakautta kuin kokonaisuuksia, joiden kesto määräytyy eri kokonaisuuksien tavanomaisten olosuhteiden mukaan. On olemassa yksi ihmiselämän aeon, toinen kansakunnan elämän aeon, toinen variksen elämän aeon, toinen tammen elämän aeon. Aeonin pituus riippuu siitä, mihin kohteeseen se on liitetty....Adjektiivi aionious kantaa samalla tavalla ajatusta ajasta. Sen enempää substantiivi kuin adjektiivikaan eivät sinänsä kanna loputtoman tai ikuisen merkitystä. Ne voivat saada tämän merkityksen konnotaationsa kautta....Aionios tarkoittaa ”kestävää läpi” tai ”johonkin ajanjaksoon liittyvää”. Sekä substantiivia että adjektiivia käytetään rajoitettuihin ajanjaksoihin....LXX:n [kreikankielisen Vanhan testamentin] 150 tapauksesta neljä viidesosaa viittaa rajoitettuun kestoon. Muutama tapaus, ks. Gen. xlviii. 4; Num. x. 8; xv. 15; Prov. xxii. 28; Joona ii.6; Hab. iii. 6; Jes. lxi. 17.4

Mitä sitten, jos kreikankielinen sana aion on virheellisesti käännetty ”iankaikkiseksi” eikä ”iäksi”? Mitä tekemistä sillä on ikuisen rangaistuksen kanssa? Sillä on kaikenlaista tekemistä sen kanssa, sillä yksi keskeisistä teksteistä, joita käytetään augustinolaisen helvettinäkemyksen puolustamiseksi, on Matt. 25:46: ”Ja nämä menevät pois iankaikkiseen [aionin] rangaistukseen.” Jos tämä kohta, sellaisena kuin se on tässä käännetty, on tarkka, minun olisi myönnettävä, että Raamattu opettaa, että rangaistus on ikuinen. Mutta entä jos se ei ole? Entä jos aion ei tarkoita ”ikuista”? Mitä se tekisi äärettömän helvetin ”raamatulliselle tuelle”? Se tekisi tyhjäksi kaikkien niiden jakeiden käytön, jotka nojaavat sen puolustamisessa käytettyyn sanaan aion.
Lisäksi Augustinuksen perustelut eivät pidä paikkaansa Ro. 16:25, 26 ja Hab. 3:6. Molemmissa tapauksissa samaa sanaa käytetään kahdesti - Jumalan kanssa ja jonkin ajallisen asian kanssa. ”Sen salaisuuden paljastuksen mukaisesti, joka on vaiettu eonisena aikana, mutta joka on nyt ilmoitettu... eonisen Jumalan käskyn mukaan” (Room. 16:25, 26 CLT). Jossain vaiheessa paljastunut eoninen salaisuus ei voi olla ikuinen, vaikka sen on paljastanut eoninen Jumala. Eoninen ei tee Jumalasta ikuista, vaan Jumala tekee eonisesta ikuisen. ”Ja iankaikkiset vuoret olivat hajallaan....Hänen tiensä ovat iankaikkiset” (Hab. 3:6). Vuoret eivät ole ikuisia, vaikka ne kestävätkin hyvin pitkään. Jumalan tiet ovat kuitenkin ikuisia, koska hän on ikuinen.
Äänestä

Lue lisää

SANA IKUISUUS ON VÄÄRIN KÄÄNNETTY.


¨ Onesimus on Filemonin orja ikuisesti? Onko hän edelleen hänen orjansa (Fil. 1:15)?

Anonyymi00142 kirjoitti:

SANA IKUISUUS ON VÄÄRIN KÄÄNNETTY.


¨ Onesimus on Filemonin orja ikuisesti? Onko hän edelleen hänen orjansa (Fil. 1:15)?

Hepreankielinen sana Sheol tarkoittaa ”hautaa”, ei ”helvettiä”.

(https://en.wikipedia.org/wiki/Sheol)

Kreikkalainen sana Haades tarkoittaa ”hautaa”, ei ”helvettiä”.

(https://en.wikipedia.org/wiki/Christian_views_on_Hades)

Kreikkalainen sana Tartarus oli Haadeksen sisällä oleva alue, joka ei myöskään ollut ikuinen eikä tarkoitettu ihmisille.

(https://en.wikipedia.org/wiki/Tartarus)

Jos siis tuomitsit jonkun Sheoliin tai Haadekseen, se oli yksinkertaisesti sanoa, että hän kuolisi...

Gehenna on fyysinen paikka Israelissa, Hinnomin laaksossa.

(https://en.wikipedia.org/wiki/Gehenna)

Anonyymi00143 kirjoitti:

Hepreankielinen sana Sheol tarkoittaa ”hautaa”, ei ”helvettiä”.

(https://en.wikipedia.org/wiki/Sheol)

Kreikkalainen sana Haades tarkoittaa ”hautaa”, ei ”helvettiä”.

(https://en.wikipedia.org/wiki/Christian_views_on_Hades)

Kreikkalainen sana Tartarus oli Haadeksen sisällä oleva alue, joka ei myöskään ollut ikuinen eikä tarkoitettu ihmisille.

(https://en.wikipedia.org/wiki/Tartarus)

Jos siis tuomitsit jonkun Sheoliin tai Haadekseen, se oli yksinkertaisesti sanoa, että hän kuolisi...

Gehenna on fyysinen paikka Israelissa, Hinnomin laaksossa.

(https://en.wikipedia.org/wiki/Gehenna)

Lue lisää

Alkuperäinen kreikka: Tartarus
”Ikuinen": Niille, jotka pitävät kiinni Ikuisesta rangaistuksesta joidenkin kohtien perusteella, joissa viitataan ‘ikuiseen tuhoon’ tai ‘ikuiseen rangaistukseen’ (monesti yhdistettynä ‘helvettiin’ tai ‘tulijärveen’)... myös niiden juurisanoja. Ne kaikki ovat peräisin kreikan sanasta Aeon (aiōn - αἰών), joka on oikein käännettynä ”aikakausi”, ”ajanjakso” tai ”määrittelemätön aika” - EI ikuinen. Lisää tästä sanasta: https://www.hopebeyondhell.net/articles/further-study/eternity/

”Tuho": Aeonin jälkeen monta kertaa näkyvä sana on Olethros (olethros - ὄλεθρος)). Tämä kreikankielinen sana tarkoittaa todellakin ”rangaistusta”, mutta yksi sanan alkuperästä viittaa myönteiseen merkitykseen, kuten ”rangaistus, jota tarvitaan uudistumiseen ja joka edeltää uudistumista” - ajatelkaa puun tai pensaan kaikkien kuolleiden osien karsimista. Lisätietoja tästä sanasta: https://www.hopebeyondhell.net/anchor-points-to-peace-by-gerry-beauchemin/

Niiden kahden keskeisen termin juurisanojen ymmärtäminen on AINA ensiarvoisen tärkeää näiden tekstien ja saarnatun sanoman kontekstin ymmärtämisessä.

Lopputulos: jos elät huonosti, joudut kärsimään tietyn ajanjakson ajan. Kärsimystä, joka toivottavasti on sinulle suuri opettaja.

Ne ovat käsityksiä alkuperäisestä kirjoitustekstistä, joka on säilynyt niin monen vuoden ajan.

Anonyymi00144 kirjoitti:

Alkuperäinen kreikka: Tartarus
”Ikuinen": Niille, jotka pitävät kiinni Ikuisesta rangaistuksesta joidenkin kohtien perusteella, joissa viitataan ‘ikuiseen tuhoon’ tai ‘ikuiseen rangaistukseen’ (monesti yhdistettynä ‘helvettiin’ tai ‘tulijärveen’)... myös niiden juurisanoja. Ne kaikki ovat peräisin kreikan sanasta Aeon (aiōn - αἰών), joka on oikein käännettynä ”aikakausi”, ”ajanjakso” tai ”määrittelemätön aika” - EI ikuinen. Lisää tästä sanasta: https://www.hopebeyondhell.net/articles/further-study/eternity/

”Tuho": Aeonin jälkeen monta kertaa näkyvä sana on Olethros (olethros - ὄλεθρος)). Tämä kreikankielinen sana tarkoittaa todellakin ”rangaistusta”, mutta yksi sanan alkuperästä viittaa myönteiseen merkitykseen, kuten ”rangaistus, jota tarvitaan uudistumiseen ja joka edeltää uudistumista” - ajatelkaa puun tai pensaan kaikkien kuolleiden osien karsimista. Lisätietoja tästä sanasta: https://www.hopebeyondhell.net/anchor-points-to-peace-by-gerry-beauchemin/

Niiden kahden keskeisen termin juurisanojen ymmärtäminen on AINA ensiarvoisen tärkeää näiden tekstien ja saarnatun sanoman kontekstin ymmärtämisessä.

Lopputulos: jos elät huonosti, joudut kärsimään tietyn ajanjakson ajan. Kärsimystä, joka toivottavasti on sinulle suuri opettaja.

Ne ovat käsityksiä alkuperäisestä kirjoitustekstistä, joka on säilynyt niin monen vuoden ajan.

Lue lisää

Kreikkalainen sana Haades tarkoittaa ”hautaa”, ei ”helvettiä”.


Kreikkalainen sana Tartarus oli Haadeksen sisällä oleva alue, joka ei myöskään ollut ikuinen eikä tarkoitettu ihmisille.

Jos siis tuomitsit jonkun Sheoliin tai Haadekseen, se oli yksinkertaisesti sanoa, että hän kuolisi...

Gehenna on fyysinen paikka Israelissa, Hinnomin laaksossa.

https://rivalnations.org/censored-bible/
Your Bible Has Been Censored

Raamattu, joka sinulla on kotonasi tai taskussasi, on sensuroitu. Omistamastasi Raamatusta on poistettu jakeita ja kokonaisia kirjoja.

Tuntemasi Raamattuun on lisätty ylimääräistä sisältöä. Raamattu, jota olet lukenut niin kauan kuin olet lukenut Raamattua, ei ole se Raamattu, jota Jeesus, apostolit tai alkuseurakunta olisivat lukeneet.

Monia Jeesukseen viittaavia profetioita on muutettu tai poistettu. Riippumatta siitä, kuinka kauan olet ollut kristitty, et todennäköisesti ole koskaan tullut ajatelleeksi, että Raamattua on sensuroitu - mutta niin on käynyt.

Anonyymi00147 kirjoitti:

https://rivalnations.org/censored-bible/
Your Bible Has Been Censored

Raamattu, joka sinulla on kotonasi tai taskussasi, on sensuroitu. Omistamastasi Raamatusta on poistettu jakeita ja kokonaisia kirjoja.

Tuntemasi Raamattuun on lisätty ylimääräistä sisältöä. Raamattu, jota olet lukenut niin kauan kuin olet lukenut Raamattua, ei ole se Raamattu, jota Jeesus, apostolit tai alkuseurakunta olisivat lukeneet.

Monia Jeesukseen viittaavia profetioita on muutettu tai poistettu. Riippumatta siitä, kuinka kauan olet ollut kristitty, et todennäköisesti ole koskaan tullut ajatelleeksi, että Raamattua on sensuroitu - mutta niin on käynyt.

Lue lisää

https://atheistpapers.com/2014/11/08/bible-contradictions-54-how-many-false-prophets-are-there/
Bible Contradictions #54: How many false prophets are there?

https://thebibleisnotholy.wordpress.com/was-jesus-prophesized-in-the-old-testament/false-prophecies-the-old-testament-does-not-predict-the-coming-of-jesus-christ/
False Prophecies

http://www.freethinkersbooks.com/100-false-bible-prophecies.html
Kuinka monta kertaa olet kuullut, että Raamattu sisältää ihmeellisiä profetioita? Monet Raamattua uskovat hyväksyvät tämän väitteen kyseenalaistamatta.

Onko se todella totta? Tässä kirjassa tarkastellaan 100 profetiaa Raamatusta vertaamalla niitä muihin Raamatun kohtiin ja tunnettuihin historiallisiin tosiseikkoihin.

https://medium.com/excommunications/ten-fatal-flaws-of-the-bible-24ef7a305f3f
Raamatun ristiriitojaRaamatun kymmenen kohtalokasta virhettä Raamatun ristiriitaisuudet ja moraalittomuudet ovat vain kaksi niistä.

https://www.patheos.com/blogs/crossexamined/2018/10/top-20-most-damning-bible-contradictions/
20 pahinta Raamatun ristiriitaa

Contradictions in Scripture: Numerical Errors
https://precepts.wordpress.com/2012/04/23/contradictions-in-scripture-numerical-errors/



Ristiriitoja esiintyy monissa kielissä, joten tämä ei ole suomen kielen ongelma; ristiriitoja esiintyy eri Raamatun painoksissa ja eri käännöksissä

Viisitoista myyttiä Raamatun kääntämisestä
Anonyymi-ap
2026-06-13 18:39:50

https://danielbwallace.com/2012/10/08/fifteen-myths-about-bible-translation/

https://vapaa-ajattelijat.fi/blog/lehti/raamattua-ei-ole-olemassa/

RAAMATTUA EI OLE OLEMASSA
RISTO K. JÄRVINEN
Ville Mäkipelto & Paavo Huotari: Sensuroitu. Raamatun muutosten vaiettu historia. Otava, 2023.

Raamatun kertomukset ovat usein tuttuja niillekin, joita uskonto ei kiinnosta. Kautta aikojen raamatunlauseita on valjastettu politiikan ja vallankäytön perusteiksi. Moni uskoo, että pyhä kirja on kiveen hakattua, muuttumatonta Jumalan sanaa. Ville Mäkipelto ja Paavo Huotari osoittavat teoksessaan, että oikeasti Raamattu on muovautunut jatkuvasti kirjurien käsissä.

Ville Mäkipelto & Paavo Huotari: Sensuroitu. Raamatun muutosten vaiettu historia. Otava, 2023.Kirjurit tekivät virheitä ja muokkasivat tekstejä tarkoitusperiensä mukaan. Esimerkiksi monijumalaisuutta sensuroitiin ja naisten asemaa häivytettiin. Kertomuksia Jeesuksesta hiottiin kohti oikeana pidettyä oppia. Lisäksi Raamattu muuttuu aina, kun sitä käännetään uusille kielille. Mitään muuttumatonta pyhää tekstiä ei koskaan ole ollut olemassakaan. Voidaan sanoa, että Raamattua ei ole olemassa.

Yhdestäkään Uuden testamentin kirjasta ei ole säilynyt alkuperäiskappaleita. Jeesuksen elämästä ja hänen seuraajistaan kertovat kirjoitukset ovat säilyneet vain kopioiden kopioina. Monien Uuden testamentin yksittäisten kirjojen taustalla on useassa vaiheessa tehtyä toimitustyötä. Osa tästä työstä paljastuu säilyneitä käsikirjoituksia vertailemalla. Esimerkiksi Markuksen evankeliumista on olemassa useita vaihtoehtoisia loppuja. Jokainen kopiointikerta tarjosi mahdollisuuden tekstin päivittämiseen tai tahalliseen muuttamiseen.

Raamatussa on kohtia, joissa erikseen kielletään tekemästä muutoksia sen sisältämiin teksteihin. ”Käskyn olemassaolo itsessään paljastaa, että tällaisia muutoksia tehtiin”, Mäkipelto ja Huotari huomauttavat. Ironista kyllä, tutkijoiden mukaan kyseinen kielto itsessään on todennäköisesti lisätty tekstiin myöhemmin. Raamatun kirjurit eivät todellakaan olleet mitään mekaanisia kopioitsijoita, vaan he osallistuivat teologiseen tuotekehittelyyn.

Käsikirjoitusten välisiä eroja kommentoidessaan kristityt toteavat ajoittain, etteivät erot isossa kuvassa haasta kristillistä oppia tai ettei niillä ole väliä tärkeimpien uskonkohtien kannalta. Mäkipelto ja Huotari kuitenkin osoittavat, että Raamatun tekstikriittiset muutokset koskevat myös uskonnon keskeisiä opinkohtia, esimerkiksi neitseestä syntymistä. Sikiäminen pyhästä hengestä on nähty ihmeenä, joka alleviivaa Jeesuksen pyhyyttä ja Jumalan tulemista ihmiseksi. Siihen nähden, mikä merkitys tällä on ollut kristinuskossa, onkin kirjoittajien mukaan yllättävää, ettei sitä mainita muualla kuin Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa.

Edes Paavali ei mainitse sanallakaan Jeesuksen neitseestäsyntymistä. Koska Paavalin kirjeet ovat Uuden testamentin varhaisinta aineistoa vuosilta 50-64, on mahdollista, että tulkinta Jeesuksen neitseestäsyntymisestä on kehittynyt vasta tulevina vuosina tai sitten kyseessä on kilpaileva traditio.

Anonyymi00154 kirjoitti:

https://vapaa-ajattelijat.fi/blog/lehti/raamattua-ei-ole-olemassa/

RAAMATTUA EI OLE OLEMASSA
RISTO K. JÄRVINEN
Ville Mäkipelto & Paavo Huotari: Sensuroitu. Raamatun muutosten vaiettu historia. Otava, 2023.

Raamatun kertomukset ovat usein tuttuja niillekin, joita uskonto ei kiinnosta. Kautta aikojen raamatunlauseita on valjastettu politiikan ja vallankäytön perusteiksi. Moni uskoo, että pyhä kirja on kiveen hakattua, muuttumatonta Jumalan sanaa. Ville Mäkipelto ja Paavo Huotari osoittavat teoksessaan, että oikeasti Raamattu on muovautunut jatkuvasti kirjurien käsissä.

Ville Mäkipelto & Paavo Huotari: Sensuroitu. Raamatun muutosten vaiettu historia. Otava, 2023.Kirjurit tekivät virheitä ja muokkasivat tekstejä tarkoitusperiensä mukaan. Esimerkiksi monijumalaisuutta sensuroitiin ja naisten asemaa häivytettiin. Kertomuksia Jeesuksesta hiottiin kohti oikeana pidettyä oppia. Lisäksi Raamattu muuttuu aina, kun sitä käännetään uusille kielille. Mitään muuttumatonta pyhää tekstiä ei koskaan ole ollut olemassakaan. Voidaan sanoa, että Raamattua ei ole olemassa.

Yhdestäkään Uuden testamentin kirjasta ei ole säilynyt alkuperäiskappaleita. Jeesuksen elämästä ja hänen seuraajistaan kertovat kirjoitukset ovat säilyneet vain kopioiden kopioina. Monien Uuden testamentin yksittäisten kirjojen taustalla on useassa vaiheessa tehtyä toimitustyötä. Osa tästä työstä paljastuu säilyneitä käsikirjoituksia vertailemalla. Esimerkiksi Markuksen evankeliumista on olemassa useita vaihtoehtoisia loppuja. Jokainen kopiointikerta tarjosi mahdollisuuden tekstin päivittämiseen tai tahalliseen muuttamiseen.

Raamatussa on kohtia, joissa erikseen kielletään tekemästä muutoksia sen sisältämiin teksteihin. ”Käskyn olemassaolo itsessään paljastaa, että tällaisia muutoksia tehtiin”, Mäkipelto ja Huotari huomauttavat. Ironista kyllä, tutkijoiden mukaan kyseinen kielto itsessään on todennäköisesti lisätty tekstiin myöhemmin. Raamatun kirjurit eivät todellakaan olleet mitään mekaanisia kopioitsijoita, vaan he osallistuivat teologiseen tuotekehittelyyn.

Käsikirjoitusten välisiä eroja kommentoidessaan kristityt toteavat ajoittain, etteivät erot isossa kuvassa haasta kristillistä oppia tai ettei niillä ole väliä tärkeimpien uskonkohtien kannalta. Mäkipelto ja Huotari kuitenkin osoittavat, että Raamatun tekstikriittiset muutokset koskevat myös uskonnon keskeisiä opinkohtia, esimerkiksi neitseestä syntymistä. Sikiäminen pyhästä hengestä on nähty ihmeenä, joka alleviivaa Jeesuksen pyhyyttä ja Jumalan tulemista ihmiseksi. Siihen nähden, mikä merkitys tällä on ollut kristinuskossa, onkin kirjoittajien mukaan yllättävää, ettei sitä mainita muualla kuin Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa.

Edes Paavali ei mainitse sanallakaan Jeesuksen neitseestäsyntymistä. Koska Paavalin kirjeet ovat Uuden testamentin varhaisinta aineistoa vuosilta 50-64, on mahdollista, että tulkinta Jeesuksen neitseestäsyntymisestä on kehittynyt vasta tulevina vuosina tai sitten kyseessä on kilpaileva traditio.

Lue lisää

GOD YAHWEH - Shocking Truth Behind The Original Bible Story | Paul Wallis & Mauro Biglino. Ep 3
Jumala Jahve - järkyttävä totuus alkuperäisen Raamatun tarinan takana

https://www.youtube.com/watch?v=EfsrrBqPCNw

https://www.youtube.com/@MauroBiglinoOfficialChannel/videos
https://www.youtube.com/watch?v=WijP_yczjbE
ELOHIM are not GOD | Paul Wallis & Mauro Biglino. Ep 1
Elohim ei ole Jumala

https://www.youtube.com/watch?v=nk35cGeKAdQ

The Bible Does Not Talk About God | Summary & Analisis of Mauro Biglino’s Thesis
Raamattu ei puhu Jumalasta | Yhteenveto ja analyysi Mauro Biglinon opinnäytetyöstä

Manipuloitu Raamattu
https://www.youtube.com/watch?v=XOZ4C8qWWrQ

Tässä leikkaamattomassa videossa Mauro Biglino käsittelee useita muinaisten tekstien kääntämiseen liittyviä kysymyksiä keskittyen Raamattuun ja Koraaniin korostaakseen, miten uudet käännökset vahvistavat joitakin hänen vuosien varrella tekemiään havaintoja.
Alkuperäisen tekstin lukuisat mystifioinnit ovat vaikuttaneet tuhansia vuosia vanhoihin uskomuksiin ja sekoittaneet samalla sen, mikä oli muinaisten kirjoittajien alkuperäinen viesti: ”Neitsyen profetiasta” Yam Sufin todelliseen merkitykseen (se ei ole Punainen meri!) ja yllättävään yhteyteen Jahven ja Siriustähden välillä.

Anonyymi00157 kirjoitti:

Manipuloitu Raamattu
https://www.youtube.com/watch?v=XOZ4C8qWWrQ

Tässä leikkaamattomassa videossa Mauro Biglino käsittelee useita muinaisten tekstien kääntämiseen liittyviä kysymyksiä keskittyen Raamattuun ja Koraaniin korostaakseen, miten uudet käännökset vahvistavat joitakin hänen vuosien varrella tekemiään havaintoja.
Alkuperäisen tekstin lukuisat mystifioinnit ovat vaikuttaneet tuhansia vuosia vanhoihin uskomuksiin ja sekoittaneet samalla sen, mikä oli muinaisten kirjoittajien alkuperäinen viesti: ”Neitsyen profetiasta” Yam Sufin todelliseen merkitykseen (se ei ole Punainen meri!) ja yllättävään yhteyteen Jahven ja Siriustähden välillä.

Lue lisää

Onko Raamattu uskottavaa?

Kun joku, joka kuvittelee olevansa Raamatun asiantuntija, alkaa käydä pitkiä teologisia keskusteluja edistääkseen ja vahvistaakseen omaa käsitystään ja tulkintaansa tästä juutalaisten uskonnollisten myyttien kokoelmasta, hän tuskin ymmärtää, että itse asiassa eri historiallisina aikoina ja eri maantieteellisillä alueilla tämän uskonnollisen kokoelman teksti ja tulkinnat sekä sen koostumus poikkesivat merkittävästi toisistaan. Tähän seikkaan kiinnitti huomiota kääntäjä , joka on kirjoittanut useita Tooran hepreankielisestä alkuperäiskappaleesta tehtyyn käännökseen perustuvia kirjoja. Ja tämä käännös eroaa merkittävästi Vanhan testamentin perinteisistä käännöksistä eurooppalaisille kielille.


Mitä Raamatun tulkintojen ja painosten valtava määrä kertoo meille?

Vain sen, ettei pidä luottaa mihinkään niistä monista eri lahkoista, jotka väittävät, että heillä on ”oikean” Raamatun tekstit ja että he palvelevat ”oikeaa” Jumalaa.

Anonyymi00158 kirjoitti:

Onko Raamattu uskottavaa?

Kun joku, joka kuvittelee olevansa Raamatun asiantuntija, alkaa käydä pitkiä teologisia keskusteluja edistääkseen ja vahvistaakseen omaa käsitystään ja tulkintaansa tästä juutalaisten uskonnollisten myyttien kokoelmasta, hän tuskin ymmärtää, että itse asiassa eri historiallisina aikoina ja eri maantieteellisillä alueilla tämän uskonnollisen kokoelman teksti ja tulkinnat sekä sen koostumus poikkesivat merkittävästi toisistaan. Tähän seikkaan kiinnitti huomiota kääntäjä , joka on kirjoittanut useita Tooran hepreankielisestä alkuperäiskappaleesta tehtyyn käännökseen perustuvia kirjoja. Ja tämä käännös eroaa merkittävästi Vanhan testamentin perinteisistä käännöksistä eurooppalaisille kielille.


Mitä Raamatun tulkintojen ja painosten valtava määrä kertoo meille?

Vain sen, ettei pidä luottaa mihinkään niistä monista eri lahkoista, jotka väittävät, että heillä on ”oikean” Raamatun tekstit ja että he palvelevat ”oikeaa” Jumalaa.

Lue lisää

Mitä Raamatun tulkintojen ja painosten valtava määrä kertoo meille?

Vain sen, ettei pidä luottaa mihinkään niistä monista eri lahkoista, jotka väittävät, että heillä on ”oikean” Raamatun tekstit ja että he palvelevat ”oikeaa” Jumalaa.

Anonyymi00159 kirjoitti:

Mitä Raamatun tulkintojen ja painosten valtava määrä kertoo meille?

Vain sen, ettei pidä luottaa mihinkään niistä monista eri lahkoista, jotka väittävät, että heillä on ”oikean” Raamatun tekstit ja että he palvelevat ”oikeaa” Jumalaa.

Lue lisää

Raamattu on ollut kolossaalisen petoksen kohteena - salailutyön kohteena, jonka ovat vuosisatojen kuluessa tehneet ne, jotka halusivat käyttää Raamattua tarkoituksiin, joilla ei ollut mitään tekemistä hengellisyyden kanssa (sanan laajassa merkityksessä).

Tiedämme Vanhasta testamentista vain sen, mitä kunkin aikakauden hallitsijat, alkaen juutalaisista teologeista, jotka aloittivat monoteistisen opin, aina nykyisiin rakenteisiin, jotka toimivat jonkinlaiseen perustaan perustuvien teologisten ja ideologisten ajatusjärjestelmien kautta.

Anonyymi00160 kirjoitti:

Raamattu on ollut kolossaalisen petoksen kohteena - salailutyön kohteena, jonka ovat vuosisatojen kuluessa tehneet ne, jotka halusivat käyttää Raamattua tarkoituksiin, joilla ei ollut mitään tekemistä hengellisyyden kanssa (sanan laajassa merkityksessä).

Tiedämme Vanhasta testamentista vain sen, mitä kunkin aikakauden hallitsijat, alkaen juutalaisista teologeista, jotka aloittivat monoteistisen opin, aina nykyisiin rakenteisiin, jotka toimivat jonkinlaiseen perustaan perustuvien teologisten ja ideologisten ajatusjärjestelmien kautta.

Lue lisää

Raamatun tekstien leviämistä vauhdittivat yksinomaan sitä koskevat huijaukset.
sekaannusta, jolla ei ole mitään tekemistä käännösten kanssa. Katoliset uskovat, että Vanhassa testamentissa on 46 oikeaa kirjaa (toisin sanoen Raamatun Jumalan vaikutuksesta kirjoitettuja).

Sitä vastoin juutalaisessa kaanonissa tunnustetaan vain 39 kirjaa, eikä niissä tunnusteta oikeiksi niitä, jotka kristityt tunnustavat - Tobit, Juudit, Salomon sananlaskut, Baruk, Saarnaaja ja Qoheel, Makkabein ensimmäinen ja toinen kirja sekä joitakin otteita Esteristä ja Danielista.

Hallussamme oleva Raamattu perustuu pääasiassa Stuttgartin Raamattuun jne.

Protestanttinen kirkko on yhdenmukaistanut itsensä juutalaisen kaanonin kanssa.

Koptit (Lähi-idän suurin kristillinen yhteisö) - pitävät kanonisina (todellisia totuuksia sisältäviä) - muita latinalaiskatolisten ja juutalaisten hylkäämiä kirjoja, kuten Henokin kirjaa ja Jubileen kirjaa.

Kreikkalais-ortodoksinen kirkko puolestaan ei perustu Leningradin käsikirjoituksen masoriittiseen painokseen vaan Septuagintan (Egyptissä 3. vuosisadalla eaa. kreikaksi käännetty Raamattu) vanhempiin teksteihin.

Anonyymi00161 kirjoitti:

Raamatun tekstien leviämistä vauhdittivat yksinomaan sitä koskevat huijaukset.
sekaannusta, jolla ei ole mitään tekemistä käännösten kanssa. Katoliset uskovat, että Vanhassa testamentissa on 46 oikeaa kirjaa (toisin sanoen Raamatun Jumalan vaikutuksesta kirjoitettuja).

Sitä vastoin juutalaisessa kaanonissa tunnustetaan vain 39 kirjaa, eikä niissä tunnusteta oikeiksi niitä, jotka kristityt tunnustavat - Tobit, Juudit, Salomon sananlaskut, Baruk, Saarnaaja ja Qoheel, Makkabein ensimmäinen ja toinen kirja sekä joitakin otteita Esteristä ja Danielista.

Hallussamme oleva Raamattu perustuu pääasiassa Stuttgartin Raamattuun jne.

Protestanttinen kirkko on yhdenmukaistanut itsensä juutalaisen kaanonin kanssa.

Koptit (Lähi-idän suurin kristillinen yhteisö) - pitävät kanonisina (todellisia totuuksia sisältäviä) - muita latinalaiskatolisten ja juutalaisten hylkäämiä kirjoja, kuten Henokin kirjaa ja Jubileen kirjaa.

Kreikkalais-ortodoksinen kirkko puolestaan ei perustu Leningradin käsikirjoituksen masoriittiseen painokseen vaan Septuagintan (Egyptissä 3. vuosisadalla eaa. kreikaksi käännetty Raamattu) vanhempiin teksteihin.

Lue lisää

Koptit (Lähi-idän suurin kristillinen yhteisö) - pitävät kanonisina (todellisia totuuksia sisältäviä) - muita latinalaiskatolisten ja juutalaisten hylkäämiä kirjoja, kuten Henokin kirjaa ja Jubileen kirjaa.

Kreikkalais-ortodoksinen kirkko puolestaan ei perustu Leningradin käsikirjoituksen masoriittiseen painokseen vaan Septuagintan (Egyptissä 3. vuosisadalla eaa. kreikaksi käännetty Raamattu) vanhempiin teksteihin.

Tämä kreikankielinen Raamattu sisältää noin tuhat eroa Masoriitin painokseen, joista monet ovat hyvin tärkeitä, sillä ne sisältävät huomattavia eroja tekstissä, jotka saattavat viitata Masoriitin tekemiin korjauksiin (tekstiväärennöksiin).

Tämä kreikankielinen Raamattu sisältää noin tuhat eroa Masoriitin painokseen verrattuna, joista monet ovat varsin merkittäviä, sillä ne sisältävät huomattavia tekstieroja, jotka saattavat viitata Masoriitin tekemiin korjauksiin (tekstin vääristelyihin).


Tämä kreikankielinen versio edusti kirkkoisien raamatullinen perusta ensimmäisinä vuosisatoina Kristuksen kuoleman jälkeen, kunnes Rooman kirkko päätti ottaa juutalaiset kaanonit perustakseen.

Rabbit sitä vastoin kieltävät Septuagintan ja sanovat hyväksyvänsä vain ne kirjat, jotka heidän mielestään ovat lain mukaisia, yksinomaan ne, jotka on kirjoitettu Palestiinassa, hepreaksi ja ennen Esraa (5. vuosisata eKr.) edeltävää aikaa. Mutta siinä ei ole vielä kaikki.

Jos tietty henkilö on syntynyt Palestiinassa, samarialaisten alueella - hän kuulee, että totuus ei ole masorilaisten painoksissa, vaan Toorassa (Pentateukissa), joka eroaa masorilaisesta versiosta yli 2000 kohdassa.

Myös Peshitta - maroonien, nestoriaanien, jakobiittien ja melkiittien hyväksymä syyriankielinen Raamattu - eroaa masoriittiversiosta.

Anonyymi00162 kirjoitti:

Koptit (Lähi-idän suurin kristillinen yhteisö) - pitävät kanonisina (todellisia totuuksia sisältäviä) - muita latinalaiskatolisten ja juutalaisten hylkäämiä kirjoja, kuten Henokin kirjaa ja Jubileen kirjaa.

Kreikkalais-ortodoksinen kirkko puolestaan ei perustu Leningradin käsikirjoituksen masoriittiseen painokseen vaan Septuagintan (Egyptissä 3. vuosisadalla eaa. kreikaksi käännetty Raamattu) vanhempiin teksteihin.

Tämä kreikankielinen Raamattu sisältää noin tuhat eroa Masoriitin painokseen, joista monet ovat hyvin tärkeitä, sillä ne sisältävät huomattavia eroja tekstissä, jotka saattavat viitata Masoriitin tekemiin korjauksiin (tekstiväärennöksiin).

Tämä kreikankielinen Raamattu sisältää noin tuhat eroa Masoriitin painokseen verrattuna, joista monet ovat varsin merkittäviä, sillä ne sisältävät huomattavia tekstieroja, jotka saattavat viitata Masoriitin tekemiin korjauksiin (tekstin vääristelyihin).


Tämä kreikankielinen versio edusti kirkkoisien raamatullinen perusta ensimmäisinä vuosisatoina Kristuksen kuoleman jälkeen, kunnes Rooman kirkko päätti ottaa juutalaiset kaanonit perustakseen.

Rabbit sitä vastoin kieltävät Septuagintan ja sanovat hyväksyvänsä vain ne kirjat, jotka heidän mielestään ovat lain mukaisia, yksinomaan ne, jotka on kirjoitettu Palestiinassa, hepreaksi ja ennen Esraa (5. vuosisata eKr.) edeltävää aikaa. Mutta siinä ei ole vielä kaikki.

Jos tietty henkilö on syntynyt Palestiinassa, samarialaisten alueella - hän kuulee, että totuus ei ole masorilaisten painoksissa, vaan Toorassa (Pentateukissa), joka eroaa masorilaisesta versiosta yli 2000 kohdassa.

Myös Peshitta - maroonien, nestoriaanien, jakobiittien ja melkiittien hyväksymä syyriankielinen Raamattu - eroaa masoriittiversiosta.

Lue lisää

Siksi ennen käännösten tekemistä on pyrittävä tutustumaan mahdollisimman moneen Raamattuun ja otettava huomioon myös se, että niiden kannattajat julistavat kaikki Raamatut lukemattomassa valikoimassaan ainoiksi oikeiksi.


Jo näiden ensimmäisten merkkien pitäisi tehdä selväksi, että se, mihin Raamattuun luotamme, riippuu historiallisesta ajasta ja maantieteellisestä paikasta, jossa ja milloin olemme syntyneet, tai toisin sanoen, ei ole olemassa mitään ”absoluuttista”, koska aina on joku, joka päättää puolestamme dogmaattisesti, mikä on totta ja mistä se löytyy.


Tilanne ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Vanhimmat käytössämme olevat Raamatun tekstit löydettiin Qumranin luolista.

Osa niistä on peräisin 2. vuosisadalta eKr. Tällä hetkellä näissä kääröissä olevien Jesajan tekstien ja masoriittisten käsikirjoitusten välillä on yli 250 eroa, joista ensimmäisissä on kokonaisia sanoja ja jälkimmäisissä ei, ja niin edelleen”.



Voidaan siis todeta, että Vanhasta testamentista ei ole olemassa yhtä ainoaa versiota, vaan siitä on valtava määrä erilaisia muunnelmia eri juutalaisissa ja kristillisissä lahkoissa, joista kukin tunnustaa ”oikeaksi” vain yhden version.

Ja juuri tämä moninaisuus ei salli meidän sokeasti ja dogmaattisesti uskoa minkään yhden muunnelman totuuteen.

Anonyymi00163 kirjoitti:

Siksi ennen käännösten tekemistä on pyrittävä tutustumaan mahdollisimman moneen Raamattuun ja otettava huomioon myös se, että niiden kannattajat julistavat kaikki Raamatut lukemattomassa valikoimassaan ainoiksi oikeiksi.


Jo näiden ensimmäisten merkkien pitäisi tehdä selväksi, että se, mihin Raamattuun luotamme, riippuu historiallisesta ajasta ja maantieteellisestä paikasta, jossa ja milloin olemme syntyneet, tai toisin sanoen, ei ole olemassa mitään ”absoluuttista”, koska aina on joku, joka päättää puolestamme dogmaattisesti, mikä on totta ja mistä se löytyy.


Tilanne ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Vanhimmat käytössämme olevat Raamatun tekstit löydettiin Qumranin luolista.

Osa niistä on peräisin 2. vuosisadalta eKr. Tällä hetkellä näissä kääröissä olevien Jesajan tekstien ja masoriittisten käsikirjoitusten välillä on yli 250 eroa, joista ensimmäisissä on kokonaisia sanoja ja jälkimmäisissä ei, ja niin edelleen”.



Voidaan siis todeta, että Vanhasta testamentista ei ole olemassa yhtä ainoaa versiota, vaan siitä on valtava määrä erilaisia muunnelmia eri juutalaisissa ja kristillisissä lahkoissa, joista kukin tunnustaa ”oikeaksi” vain yhden version.

Ja juuri tämä moninaisuus ei salli meidän sokeasti ja dogmaattisesti uskoa minkään yhden muunnelman totuuteen.

Lue lisää

Vuonna 1611 Raamattu käännettiin latinasta englanniksi. Tuolloin siinä oli 80 kirjaa. Tässä ovat 14 viimeistä kirjaa, jotka täydensivät Vanhaa testamenttia ja jotka on nyt jätetty pois:

1 Esra.
2 Esra.
Tobit.
Juudit.
Osa Esterin kirjasta.
Salomon viisaus.
Saarnaaja.
Jeremian kirje.
Baruk
1. Makkabalaiskirje.
2 Makkabalaiskirje.
3 Makkabalaiskirje.
3 Esra.
Jeesuksen Sirachin pojan viisaus.

Vuonna 1684 kaikki nämä kirjat poistettiin kaikista versioista lukuun ottamatta vuoden 1611 ensimmäistä englanninkielistä painosta.

Anonyymi00164 kirjoitti:

Vuonna 1611 Raamattu käännettiin latinasta englanniksi. Tuolloin siinä oli 80 kirjaa. Tässä ovat 14 viimeistä kirjaa, jotka täydensivät Vanhaa testamenttia ja jotka on nyt jätetty pois:

1 Esra.
2 Esra.
Tobit.
Juudit.
Osa Esterin kirjasta.
Salomon viisaus.
Saarnaaja.
Jeremian kirje.
Baruk
1. Makkabalaiskirje.
2 Makkabalaiskirje.
3 Makkabalaiskirje.
3 Esra.
Jeesuksen Sirachin pojan viisaus.

Vuonna 1684 kaikki nämä kirjat poistettiin kaikista versioista lukuun ottamatta vuoden 1611 ensimmäistä englanninkielistä painosta.

Lue lisää

Raamattu on ollut kolossaalisen petoksen kohteena - salailutyön kohteena, jonka ovat vuosisatojen kuluessa tehneet ne, jotka halusivat käyttää Raamattua tarkoituksiin, joilla ei ollut mitään tekemistä hengellisyyden kanssa (sanan laajassa merkityksessä).

Anonyymi00165 kirjoitti:

Raamattu on ollut kolossaalisen petoksen kohteena - salailutyön kohteena, jonka ovat vuosisatojen kuluessa tehneet ne, jotka halusivat käyttää Raamattua tarkoituksiin, joilla ei ollut mitään tekemistä hengellisyyden kanssa (sanan laajassa merkityksessä).

Lue lisää

Raamatun tekstien leviämistä vauhdittivat yksinomaan sitä koskevat huijaukset.

Anonyymi00166 kirjoitti:

Raamatun tekstien leviämistä vauhdittivat yksinomaan sitä koskevat huijaukset.

William Kilburne arvioi 1650-luvulla K.J.V:ssä olevan 20 000 virhettä.

John Wesley katsoi vuonna 1755, että pelkästään

Uudessa testamentissa tarvittiin 12 000 muutosta.
Vuoden 1881 Revised Version sisälsi 36 000 eroa K.J.V:hen verrattuna.

Anonyymi00094 kirjoitti:

https://mixontotta.wordpress.com/juuret/

Lopuksi

Kristinuskoa on hyvä verrata keittoon, sanoo Suomen Akatemian vanhempi tutkija, TT, Martti Nissinen ja jatkaa: ”Kun keitto on kerran valmistettu, sen aineksia ei voi enää palauttaa alkuperäiseen muotoonsa. Eikä koko keittoa synny ilman kokkia, jonka luova panos on ratkaiseva koko valmistusprosessin ja lopputuloksen kannalta ja joka erottaa juuri tämän keiton kaikista muista.

Lue lisää

Niin,mutta vanhetessaan keittokin muuttaa muotoaan ja makuaan.Onhan sekin ihmisen tekemä.

Anonyymi00176 kirjoitti:

Niin,mutta vanhetessaan keittokin muuttaa muotoaan ja makuaan.Onhan sekin ihmisen tekemä.

Mitä tarkoitat?

Aivan. Kuoleman jälkeen ihminen siirtyy vaakatasoon. Tasoja voi olla useita, esimerkiksi noin metrin tai kahden metrin syvyydellä maanpinnasta.

Minusta on noloa, tunnen myötähäpeää että aikuiset puhuvat taivaasta ikään kuin he olisivat päiväkodissa, kylläpä on naiivia!

Anonyymi00170 kirjoitti:

Minusta on noloa, tunnen myötähäpeää että aikuiset puhuvat taivaasta ikään kuin he olisivat päiväkodissa, kylläpä on naiivia!

Taivas ei ole kovinkaan houkutteleva paikka, jos siellä ei ole aikuisia vaan päiväkodin lapsia.

Kuolema on yksinkertainen prosessi. Hengitys lakkaa, sydän pysähtyy, tietoisuus sammuu. Sen jälkeen alkaa hidas paluu luonnon ainekiertoon. Ikuinen lepo haudassa. 💀🪦⚰️

Anonyymi00175 kirjoitti:

Kuolema on yksinkertainen prosessi. Hengitys lakkaa, sydän pysähtyy, tietoisuus sammuu. Sen jälkeen alkaa hidas paluu luonnon ainekiertoon. Ikuinen lepo haudassa. 💀🪦⚰️

Ollaanko täällä sattumalta?
Minä en aio olla täällä sattumalta, paljon tekemistä ja yksi elämä ei riitä.