Kaunis ystäväni

KAUNIS YSTÄVÄNI

"Rakas, keskity nyt ajamiseen!", toruin miestäni, kun hän ties miten monennen kerran huokasi, kuinka kaunis päivän sankaritar, kesämorsian, olikaan ollut. Ja laskelmoidun tauon jälkeen hän vihjaisi, miten hän olisi mieluusti ollut vaikkapa hirvikärpäsenä - inhoan muuten niitä elikoita yli kaiken - katossa eräänä syyskesän iltana kolme vuotta sitten. Ja tästä haaveillessaan hän liu'utti kättänsä reidelläni pyrkien hameeni alle.

Tiesin, että kotona odottaisi paljon ihanaa yhteistä aikaa, mutta sitä ennen minun olisi kai vielä kestettävä mieheni hyväntahtoista kiusoittelua muutaman kerran.

Morsian, Elina nimeltään, oli minustakin todella kaunis. Ja sulhanen oli komea. Olin onnellinen heidän puolestaan. Tiesin, että Elinalla ei aina ollut ollut onnea ihmissuhteissaan ja että hän ei aina ollut jaksanut rakastaa itseään riittävästi. Yhtenä vaikeana hetkenä sain tarjota hänelle tukea, joka hänen omien sanojensa mukaan rakensi hänelle kultaisen sillan pahimman yli.


Kolme vuotta sitten eräänä syyskesän perjantai-iltapäivänä olin lähdössä töistä kotiin. Loma oli jo takanapäin ja syksy edessä. Toimistolla ei näyttänyt olevan enää montaa ihmistä. Kesä alkoi olla ohi, ja vaikka illat olivat pimenneet ja säät viilenneet, kaikki näyttivät haluavansa ottaa ilon irti viimeisistä kesän hetkistä. Töissä ei turhaan aikailtu.

Yhden huoneen ovi oli vielä auki. Elina, parikymppinen kesätyttömme, näytti edelleen ahkeroivan. En ollut hänen kanssaan tekemisissä kovin paljon, mutta olin oppinut pitämään tuosta ujosta, hiljaisesta, pyöreähköstä nuoresta naisesta, joka teki kaikki tehtävänsä hyvin tunnollisesti ja huolella. Olin varma, että hän tulee menestymään opiskelemallaan alalla hyvin, koska jo kesäharjoittelijana hän kykeni itsenäisesti suorittamaan tehtäviä, jotka tuottavat joskus pohtimista meille kokeneemmillekin.

Päätin käydä moikkaamassa häntä ja ehdottamassa, että lopeteltaisiin tältä päivältä. Koputin ovelle ja hihkaisin "Moi!". Elina säikähti ja käänsi kasvonsa pois. Huomasin hänen itkeneen.

"Mo... moi, Jenny", hän vastasi vieläkin säikähtäneellä äänellä ja yritti huomaamatta kuivata kyyneleitä.

"Elina, onko kaikki hyvin?", kysyin aidosti huolestuneena. Vaikka Elina oli hiljainen, hän hymyili paljon. Kyyneleet tytön pyöreillä kasvoilla näyttivät sitäkin surullisemmilta, kun hymy oli nyt poissa. Tiesin, että ei ollut minun asiani udella toisten suruja, mutta halusin yrittää olla avuksi.

"On, joo. Kaikki on ihan ookoo. Anteeks kauheesti." Hymy ei vieläkään jaksanut syttyä kaunistamaan tytön kasvoja.

Seisoin aivan Elinan vieressä ja laskin käden hänen olkapäälleen. "Elina", sanoin hiljaa, "oletko sä nyt ihan varma? En mä utele, mutta voisinko mä olla jotenkin avuksi?"

"Kiitti, mut ei täs mitään", Elina vastasi ja olisi luultavasti jatkanut, ellei uusi itkukohtaus olisi keskeyttänyt häntä. Tyttö päästi tuskaisen ynähdyksen, huomasi, että ei voinut hillitä itseään ja antoi itkun tulla. Kyyneleet valuivat jälleen solkenaan poskille vieden viimeisetkin meikinrippeet mukanaan, ja koko vartalo tärisi nyyhkimisen mukana.

Kiedoin istuvan tytön syleilyyni, annoin hänen päänsä nojata vatsaani vasten ja heijasin häntä hiljaa samalla hiuksia silitellen.

"Itke vaan niin kauan kuin itkua riittää, ystäväni. Mä olen tässä ihan sun vieressä ja pidän susta kiinni. Ja mä haluan auttaa sua."

Tuntui kuin sanani olisivat itkettäneet tyttöä vain lisää. Päätin olla hiljaa ja antaa vain kosketuksen kertoa, että nyt lähellä oli ihminen, joka välitti ja halusi todella auttaa. Elina painautui minua vasten yhä tiiviimmin, ja vähitellen nyyhkytys harveni.

"Jenny, sä oot ihana, kiitti sulle kun olit mun lähellä. Mä oon kauhean pahoillani...", Elina aloitti, kun itku antoi taas tilaa sanoille.

"Kultaseni, mä haluan olla sun ystäväsi ja auttaa, jos vain jotenkin voin. Haluaisitko kertoa? Joskus sekin voi auttaa."

"Okei. Pakko mun on tää jollekin saada puhua... vaikka mä olenkin vaan tällainen ruma lehmä, jonka kanssa ei..." Elinan puhe keskeytyi jälleen hillittömään itkumyrskyyn. Tyttö nousi seisomaan ja painoi päänsä olkaani vasten. Halasin häntä kovaa ja silitin taas hiuksia. Arvailin jo mielessäni, minkätyyppisistä sydänsuruista oli kyse.

"Elina, sä et todellakaan ole ruma, vaan kaunis ja kaikin tavoin ihana nuori nainen.", kuiskasin hänelle, kun itku alkoi osoittaa vaimenemisen merkkejä. "Mutta mä olen tässä ja olen valmis auttamaan, jos vain saan."

"Voi Jenny, miten sä voit olla noin ihana."

"Höpsö, saanko mä istua tähän sun viereen?", kysyin ja Elinan vastattua myöntävästi, otin huoneen toisen tuolin ja istuuduin Elinan työpöydän viereen. Hän oli jo sammuttanut tietokoneensa, ja suru oli ilmeisesti yllättänyt aivan kotiinlähdön hetkellä.

"En mä haluu ikävystyttää sua millään pitkillä vuodatuksilla, mutta olis ihanaa, jos mä saisin kertoo jotain... se olis sitten pois mun sydämeltä."

Otin Elinaa kädestä, hän nosti katseensa ja kaunis hymy häivähti jälleen hänen kasvoillaan. "Elina-kulta, kerro ihan sen verran kuin itse haluat. Mä kuuntelen."

"No aloitetaan vaikka siitä, että jos tää maailma olis sellainen kuin mä toivoisin, niin mä olisin ihan kohta laittamassa ruokaa yhdelle ihanalle miehelle... mut en siis oo eikä se mieskään ollut mikään ihana sitten lopulta..."

Selvisi, että Elina oli jokin aika sitten tutustunut jossakin chat-huoneessa mukavalta vaikuttavaan itseään vanhempaan, suunnilleen minun ikäiseeni mieheen. Mies oli ollut asiallinen, kirjoitellut mukavia ja vaikuttanut pitävän Elinasta. Muutaman illan jälkeen jutustelun aiheet muuttuivat yhä henkilökohtaisemmiksi, ja mies vaikutti edelleen mukavalta tyypiltä. Vaihdeltiin sähköposteja ja valokuviakin. Mies oli kehunut Elinaa kauniiksi. Elina ihastui niin paljon kuin virtuaalisuhteessa vain voi ihastua.

Sitten he olivat päättäneet tavata. Mies oli tullut kaupunkiin ja he olivat käyneet syömässä. Hän oli ollut sellainen hyvin käyttäytyvä, mukavan näköinen ja oloinen herrasmies kuin oli antanut ymmärtääkin olevansa. Elina oli entistä ihastuneempi, ja pian korviaan myöten rakastunut. He menivät Elinan kämppään ja ilta päättyi seksiin. Se oli ollut Elinasta taivaallista. Mies lähti vielä samana iltana kotiinsa, ja lähtiessään antoi Elinalle kauniin riipuksen.

He tapailivat samanlaisissa merkeissä muutaman kerran, kunnes mies tunnusti, että hän on naimisissa ja lapsiakin on. Elina järkyttyi, ja se ilta päättyi lyhyeen. Mutta ihastuneen ja ikäisekseen varsin kokemattoman nuoren naiviudella hän oli sitten päätellyt, että miehen avioliitossa on varmasti vikaa, kun kerran niin ihana mies joutuu pettämään vaimoaan. Elina päätti olevansa valmis toiseksi naiseksi, joka vielä nousisi ensimmäisen asemaan. Olihan hän nuori, opiskeli yliopistossa ja olihan mies häntä kehunut kauniiksikin, sanonut pitävänsä hiukan muodokkaammista naisista, jotka näyttävät ja tuntuvat oikeilta naisilta.

Elina oli pyytänyt suuttumistaan anteeksi ja ehdottanut taas uutta tapaamista. He olivat tavanneet eilen, jolloin mies oli kertonut, ettei halunnut jatkaa suhdetta. Kun Elina oli vaatinut perusteluja, mies oli ensin esittänyt katuvaista ja vain saaneensa jonkin neljänkympin villityksen kohtauksen. Ei hänen liitossaan kuulemma vikaa ollut, päinvastoin. Hän näytti vaimonsa ja lastensa kuvia. Vaimo oli kaunis ja lapset mukavan näköisiä. Hän pahoitteli käytöstään Elinaa kohtaan ja alkoi tehdä lähtöä, mutta kun Elina edelleen täysin tyrmistyneenä rukoili häntä jäämään luokseen koko illaksi, muuttui ääni kellossa. "Sitä vaan joskus haluaa nuortakin lihaa välillä, ja sunlaiset on helppoja pakkauksia", mies oli aloittanut. "Katsohan kun on viriili mies, kelpaa vähän heikompitasoinenkin vaihtelu... osaa ainakin taas arvostaa oman eukkonsa timmiä kroppaa, höhhöh." Elina kuunteli järkytyksestä ja loukkauksesta mykkänä, mutta mies ei antanut armoa: "Ne ovat katsos ihan eri naiset, joiden kanssa eletään ja näyttäydytään ja sitten taas ne, joita käydään polkaisemassa vaihtelun vuoksi. Kyllä sä akateemisena tajuat, että sun taso riittää siihen jälkimmäiseen eikä mihinkään muuhun."

Elina olisi halunnut kuolla siihen paikkaan. Niin loukatuksi hän ei koskaan ollut tuntenut itseään. Ei edes silloin kun riparileirin jälkeen yksi isosista oli vienyt hänen neitsyytensä houkuttelemalla seurustelulupauksin Elinan sänkyyn ja sitten kieltäytymällä suhteesta väittäen, että hänen uskonnolliset vanhempansa eivät olisi hyväksyneet 16-vuotiaan poikansa seurustelua. Elina tiesi pojan valehdelleen, mutta poika sentään vaivautui keksimään tekosyyn eikä herjauksin riistänyt Elinan ihmisyyttä niin kuin tämä aikuinen mies teki. Mies, joka oli esiintynyt täydellisenä herrasmiehenä, mies jonka kosketuksille Elina ilomielin luovutti vartalonsa jokaisen sopukan, mies jota Elina tahtoi koskettaa jokaisella tavalla, mitä mies vain keksi pyytää, kömpelön kokemattomana mutta innokkaana oppimaan, mies, jolle Elina oli valmis antamaan kaikkensa, oli osoittautunut sisimmältään ilkeäksi kiusaajaksi, petkuttajaksi, huijariksi.

Sen jälkeen Elina oli kävellyt rautatiesillalle ja päättänyt hypätä alas, junan alle. "Hyvä Jumala, anna minun uskaltaa tehdä se ja anna minun kuolla nopeasti", hän oli rukoillut. Taivaassa Elinan rukous oli varmasti kuultu ja tehty sen vaatimat toimenpiteet, koska Elinan rohkeus ei ollut riittänyt epätoivoiseen tekoon. Sellaista ystävää hänellä ei ollut, jolle olisi voinut avautua - kun hän kertoi tämän, katsoin häntä syvälle silmiin ja kerroin, että nyt hänellä on ystävä, joka on valmis jakamaan jokaisen ilon ja surun - ja vanhemmilla niin kuin isoveljelläkin oli omat sairauksiin, työttömyyteen ja konkurssiin liittyvät murheensa, eikä hän halunnut vaivata heitä. Aamulla hän oli soittanut terveyskeskukseen. Siellä oli kuunneltu ja ymmärretty ja tarjottu näin kiireelliselle tapaukselle, itsemurhaa yrittäneelle, psykologin vastaanoton aika heti maanantaiaamuksi. Mutta se olisi vasta maanantaina.

Kuuntelin Elinan kertomusta tyrmistyneenä, ja kyyneleet kostuttivat omatkin silmäni. Elina huomasi sen ja tarjosi paperinenäliinaa. Työpöydällä oleva pakkaus alkoi olla jo tyhjä.

"Siis aivan hirveä... aivan... mä en löydä sanoja... SIKA", huudahdin Elinan päästyä tarinansa loppuun. Sillä hetkellä vihasin tuota täysin tuntematonta miestä enemmän kuin edellissyksyisiä USAn terroristeja tai Hitleriä tai ketään.

"Hei, mitä sä teet illalla?", kysyin pitkän hiljaisuuden jälkeen.

"En mä tiedä. Menen kämpille ja poraan itseni uneen. Ja tykkään susta, kun sä ainakin olet ollut mulle niin ihana." Elina yritti taas hymyillä siinä kovin hyvin onnistumatta.

"Tulisitko meille? Tehtäisiin jotain kivaa ruokaa ja juteltaisiin. Jooko?"

"Mut mitä sun mies sanoo, jos sä raahaat jonkun lehmän teidän kotiin?" Hymyn yrityksestä ymmärsin, että itseironia oli Elinalle jonkinlainen defenssimekanismi.

"Elina", yritin tavoitella ääneeni tomeruutta, "nyt ihan ensiksi me tehdään selväksi yksi asia. Sä olet todella kaunis nuori nainen ja korkeintaan mä pelkään sitä, että mun mies rakastuu suhun ja päivittää mut nuorempaan ja nätimpään versioon. Mutta ei se sitä tee, koska se ei ole mikään sika. Ja siksi toiseksi se tulee kotiin vasta yöjunalla. Eli nyt jätetään nämä eläinjutut ja mennään."

Elina kaivoi peilin käsilaukustaan ja totesi tarvitsevansa hiukan siistiytymistä.

"Hei!", innostuin, "mä olen aina halunnut olla kosmetologi, mutta nuorena erehdyin yliopistoon. Saisinko mä leikkiä nyt, kun olisi kerrankin noin kaunis malli?"

Elina heläytti ilmoille naurahduksensa, jolla hän koko kesän oli harvakseltaan ilahduttanut toimistomme ilmapiiriä. Hän nauroi vain harmittomille vitseille, joissa ei pilkattu ketään ja joissa ei ollut rivouksia. Tytön sydän oli varmasti kultaa.

"Mä olen aina ihaillut, miten upeasti sä meikkaat ja ollut sulle ihan kade... mut en mä voi sua loputtomiin vaivata."

"Höpsis. Istu nyt vaan siinä ihan rennosti... tehdäänkö susta kesäneito vai goottiprinsessa?"

"Mä muuten voisin haluta olla gootti. En mä mistään saatananpalvonnasta ole kiinnostunut. Se musa on mun mielestä ihan OK, tai monet bändit ainakin, mutta varsinkin sellaisissa vaatteissa paksumpikin tyttö näyttää hyvältä. Mä vaan taidan olla jo vähän yli-ikäinen. Siis hei apua! Ethän sä nyt kuitenkaan meikkaa mua silleen?"

"En, kultaseni. Sä muuten näytät hyvältä ihan missä vaatteissa tahansa, ja nyt me vain vähän korostetaan sun upeita ripsiä ja kulmakarvoja niin, että ne sopii yhteen sun hiusvärin kanssa. Ootsä muuten värjäyttänyt tämän juuri?"

"En, kyllä se on ihan luonnostaan tollanen tummanruskee. Voi siellä olla vielä jäljellä jotain vanhoja raitoja, jotka oon joskus ottanut."

Huomasin, miten Elina täysin siemauksin nautti tällaisesta pinnallisesta hömppäkeskustelusta. Nykyajan nuorten sairaan kauneusihanteen takia hänen kaltaisensa, anorektiseen muottiin mahtumaton, oli varmaankin joutunut kieltämään naiseuttaan ja kauneudenkaipuutaan. Tuskin tämä oli hänen todellista sisintään, mutta nyt päästessään juttelemaan ystävän kanssa tyttö-hömppää kuin joku ikäluokkansa klubien kaunotar, pääsi pitkä patouma purkautumaan.

Ja minusta Elina oli kaunis. Omassa nuoruudessani ihanteet olivat sallivampia. Itse olin oikeastaan liian kapoinen moniin puolentoista vuosikymmenen takaisiin ihanteisiin nähden. Pojat katsoivat pisimpään tyttöjä, jotka muistuttivat Samanthoja, Sabrinoita ja mitä niitä kaikkia muotojensa avulla levytysstudioon päässeitä julkkiksia silloin olikaan. Ei Elina ihan sellainenkaan ollut, mutta jos olisimme molemmat eläneet nuorina 80-luvun loppua, minun ei ole vaikea kuvitella, että kahdestaan ulkona käydessä hän olisi saanut ainakin yhtä paljon ehdotuksia kuin minä. Tällainen kevyemmän sarjan tyttö jäi silloin monelta huomaamatta.

"Hei Jenny, tiedätsä yhden ihan hassun jutun?"

"Kerro, ystäväni"

"Ei sit saa suuttua."

Toin peilin Elinan kasvojen eteen, painoin oman poskeeni hänen poskeaan vasten ja vastasin: "Miten sinulle, pienelle enkelille, kukaan voisi suuttua!"

"Ihana! Jenny, sä oot tosi taitava.", Elina ihasteli itseään peilistä. Minusta tuntui hyvältä, että pohjimmiltaan tyttö kuitenkin näytti pitävän itsestään.

"Hassu olet. Mutta kiva jos tyyli kelpaa. Tätä pitää vielä vähän viimeistellä. Mutta sun piti kertoa jotain?"

"Sitä vaan, että muistatsä kun mä olin silloin kesäkuussa ekaa päivää töissä?"

"Muistan tietty. Sä kiersit taloa Eskon ja Marja-Leenan kanssa."

"Niin kierrettiin. Sulla oli joku kiireellinen juttu menossa ja ne sanoi vaan, että toi tossa on Jenny ja se on meidän talon kävelevä tietokone ja sä huusit vaan, että moi ja tervetuloa."

Nauroin, kun Elina hymyillen jatkoi: "Ja tiedätsä mitä? Mä olin ihan varma että sä oot kanssa joku kesäduunari. Mä melkein aattelin, että sä oot lukiosta tai jotain. Sulla oli hiukset saparoilla ja lyhyt mekko ja raidalliset polvarit ja tennarit ja sun nimi oli Jenny. Ja sitten vähän mä haukoin henkee, kun luin siitä Eskon antamasta perehdytyskansiosta, että sä oot maisteri ja veetee osastopäällikkö."

"Voi kiitos, noin kauniisti mulle ei olekaan aikoihin sanottu. Ihan tosi! Sä oot semmoinen kultakimpale koko tyttö!", sanoin kun naurultani kykenin ja jatkoin "Mua nyt vaan sattui sinä aamuna lapsettamaan. Ja muuten, mäkin olen joskus ajatellut, että olisi kiva säväyttää olemalla yksi päivä goottina. Mä olisin vielä yli-ikäisempi kuin sä, mutta mennään joskus yhdessä shoppailemaan johonkin sen tyyliseen kauppaan."

"Joo", Elina innostui hupsuttelustamme, "ja perustetaan bändi. Sähän laulat ja soitat pianoo?"

"Joo, vähän. Olisitko sä kitaristi?"

"Olisin. Oon mä soittanutkin akustista joskus ja on se kämpillä vieläkin. Ja sit hei, kitaristi saa kaikki parhaat bändärimiehet!"

"No saisit sä ne muutenkin! Mutta mistä me tehdään rumpali?"

"Jos kundi huolitaan, niin niitä tulee oleen jonoksi asti tarjolla!"

"Kai me huolitaan. Otettaisko vaikka se Anthraxin rumpali?" Anthrax oli ainoa heavy-nimi, joka mieleeni tuli. En ollut nuorena sen lajin fani.

"Hei Jenny, älä nyt suutu, mutta vaikka mä oon sua teiniksi luullutkin, niin et sä silti ihan pysty vakuuttaan. Anthraxia diggaa mun tietääkseni jotkut hyvää vauhtia kaljuuntuvat keski-ikäiset äijät."

Olin iloinen joka kerran saadessani Elinan nauramaan. Yritin ylläpitää keskustelua keveillä ja täysin päättömilläkin aiheilla, kuten tuo bändijuttu.

Ehdotin, että kävisimme ensiksi kaupassa hakemassa jotakin syötävää ja sitten ajaisimme bussilla meille. Elina suostui. Kun pääsimme ulos, tartuin häntä kädestä. Elina säpsähti ja katsoi minua kysyvästi. Hymyilin ja hän hymyili takaisin. Käsi kädessä kävelimme ostoskeskukseen. Panin merkille, miten moni mies nuorista pojankoltiaisista aikuisiin käänsi kiinnostuneena katseensa kahteen käsi kädessä kävelevään kauniiseen naiseen. En yleensä pidä tuijottamisesta, mutta nyt olin hyvilläni. Toivoin, että Elinakin olisi pannut merkille saman kuin minä.

Salaattia ostoskoriin poimiessani Elina sanoi leikillään: "Jee! Lehmänruokaa!"

Kiedoin toisen käteni tytön vyötäisille ja heristin toisen etusormea muka ankaran näköisenä: "Elina!" Tiukasti tytöstä kiinni pitäen, hymy huulilla, talutin hänet seuraavan hyllyn eteen aina vain uusien mieskatsojien seuratessa kiinnostuneena.

Bussipysäkillä kysyin, oliko Elina huomannut, miten monet miehiset silmäparit olivat käsikkäin kulkevaa tyttöparia katsoneet.

"Joo, mutta sua ne katsoi."

"Ei vaan sua. Tai siis molempia."

"En mä usko. Enemmän ne sua..."

"Nyt jos sä et lopeta tuota, niin mä suutelen sua kiihkeästi tässä ja heti, ja kysytään sitten, ketä ne katsoo! Ihan varmaan molempia."

"Apua! Mä lupaan olla kunnolla", Elina nauroi iloisesti, mutta aistin siitä kaipaavan sävyn. Olisin oikeasti halunnut suudella Elinaa.

Kun pääsimme meille, ryhdyimme tekemään kasvispizzaa ja salaattia. Elina halusi saada auttaa. Kehun itseäni sen verran, että maatalon tyttönä olen näppärä monenlaisissa kotitöissä - opiskeluaikana hämmästytin monia, proffia myöten, kutomalla tylsimpien luentojen aikana - mutta kyllä Elinakin kehut ansaitsi. Häneltä kävi pizzapohjan leipominen niin tottuneesti, että lumouduin katselemaan hänen työtään. Ei yhtäkään turhaa liikettä, ei pienintäkään korjaamista. Kaikki kävi niin nopeasti ja järjestelmällisesti, että olisin pelännyt ryhtyä hänen kanssaan kilpasille, vaikka aika ajoin paljon leivonkin.

Mainitsin hänelle ihailustani. Hän hymyili hiukan nolona ja kertoi, että on rakastanut kotitöitä pienestä pitäen. Ei kuitenkaan niin paljon, että olisi halunnut sellaisista töistä ammatin itselleen.

"Sunkin keittiöstä näkee, että viihdyt täällä hyvin. On niin viimeisen päälle kaikki ja tosi hyvässä järjestyksessä... siis anteeksi kun mä näin arvostelen ja arvioin, mutta mä ihailen kaikkea tällaista."

"Kiitos, Elina. Niinkuin huomaat, vaikka meillä on ihan sairaat jutut, ei me mitään bimboja olla, eihän?"

"Ei olla! Jenny, mä en olisi arvannut, että sä olet kanssa kotitalousihminen. Et sä töissä ole paljon sellaisesta jutellut."

"En olekaan. Siellä on suurin osa niin erilaisia ihmisiä, että en mä halua ikävystyttää niitä joillain säilöntäjutuilla."

"Aletaan me jutteleen niistä keskenämme sen aikaa, kun mä olen vielä duunissa!"

"Joo, meistä tulee firman oma Martta-kerho!"

Hillitön naurukohtaus keskeytti työmme vähäksi aikaa, mutta pian oli ruokailuhuoneen pöydälle tehty kaunis kattaus kahdelle. Kynttiläkin valaisi pikkuhiljaa himmenevää loppukesän iltaa.

"Ottaisitko viiniä ruoan kanssa, Elina? Valko- tai punaviiniä?"

"Kiitos, tota... mä en oikeastaan ikinä juo, mut kyllä mä nyt voisin maistaa. Mä tiedän, että tää pizza on todella hyvää, niin sen kunniaksi lasillinen punaviiniä, kiitos."

Söimme nautiskellen, emmekä puhuneet paljon. Välillä katseemme kohtasivat, ja hymyilimme toisillemme.

"Elina?"

"Niin?"

"Anteeksi, että mä palaan nyt niihin ikävämpiin asioihin, mutta mitä se sika sanoi jostain tasosta?"

"Se oli jotain, että mun tasoisia käydään polkaisemassa kun huvittaa, mutta paremman tasoisten kanssa ollaan ja näyttäydytään."

"Todellinen porsas. Muistako, mitä tehtiin tänne tullessa?"

"No, me käytiin kaupassa ja odoteltiin bussia ja..."

"Eli me näyttäydyttiin ja tehtiin se vielä käsi kädessä. Eikö vaan? Ja mä olin todella ylpeä, että sain näyttäytyä sunlaisen kaunottaren kanssa!"

Elina huokaisi, nousi sanaakaan sanomatta ja syöksyi kyyneleet silmissä halaamaan minua.

"Jenny, sä oot liian ihana ollaksesi totta! Jos sä olisit mies, niin mä olisin rakastunut suhun tänään ainakin sata kertaa."

Viinin ensi suulliset olivat tehneet tehtävänsä, ja olin aivan vähällä sanoa: "Saat toki rakastua, vaikka en olekaan mies", mutta onneksi sain hillittyä itseni. Se olisi voinut pilata kaiken tässä vaiheessa iltaa. Tyydyin vain hymyilemään itsekseni ja puristamaan Elinaa lujasti.

Syötyämme ja siivottuamme pöydän menimme olohuoneeseen. Viinin raukeus hiipi jäseniin. Laitoin taustalle hiljaa soimaan Enigman ensimmäisen levyn, yhden nuoruuteni suosikeista. Elinakin myönsi pitävänsä siitä.

Elina istui sohvalla valmistautuen nauttimaan musiikista. Palasin hänen viereensä, mutta en istuutunut, vaan hetken mielijohteesta polvistuin lattialle hänen jalkojensa juureen ja nojasin pääni hänen reiteensä.

Elina hätkähti outoa tilannetta, mutta pysyi vaiti.

"Saanko mä olla vähän aikaa tässä sun sylissä?", kysyin.

"Saat tietty", Elina vastasi ja oli hetken hiljaa jatkaen sitten: "Se tuntuu ihanalta niinkuin kaikki sun kanssa..." Viimeisen lauseen hän melkein kuiskasi ja samalla arastellen koski hiuksiani. Hän henkäisi syvään ja antoi kätensä liikkeen jatkua hellänä silityksenä.

Elina ei ehkä tarkoittanut sanojaan yhtä suoriksi kuin miten minä ne mielessäni tulkitsin. Tyydyin kuitenkin vain nauttimaan ystäväni läheisyydestä ja viattomasta kosketuksesta. Minulle itselleni ei ollut enää vähään aikaan ollut epäselvää, että olisin valmis Elinan kanssa sellaiseen, mitä en ollut vuosiin - oikeastaan opiskeluaikojen jälkeen - kokenut enkä osannut kaivatakaan rakkaan aviomieheni pitäessä minut kaikin tavoin tyytyväisenä. Jokin selittämätön Elinassa herätti minussa taas kaipauksen naisvartalon kauneuden kaikkinaiseen rakastamiseen ja naiseuden ytimen salaisuuksien tutkimiseen.

Mutta yhtä varmasti tiesin, että kun Elina antaa pienenkin vihjeen siitä, että olen menossa liian pitkälle, leikkaan ne ajatukset ja jatkan tytön rakastamista vain ystävänä.

Yhtä varovasti kuin Elina hyväili hiuksiani, kosketin hänen jalkaansa. Sivelin sitä nilkasta ja jalkapöydän päältä. Elina ei vastustellut. Häntä ei kutittanut tai hän ei ainakaan rohjennut ilmaista sitä. Kohottauduin, käännyin ja nostin tytön jalan syliini lattialle. Ryhdyin hieromaan sitä kevyin liikkein, kunnes viimein kysyin, etten vain kutittanut.

"Ei, et sä kutita. Mä en muutenkaan kutia paljon. Mut tää tuntuu niin ihanalta, että mä en osaa sitä kuvata."

"Ihanaa, että sä nautit... ole nyt siinä ihan rennosti ja anna mun pitää sua hyvänä... ystäväni... rakkaani". Viimeisen sanan kuiskasin vain mielessäni niin, että en itsekään sitä kuullut.

Elinalla oli ohuet vaaleat sukkahousut, ja jouduin hiukan varomaan kynsiäni. Ihailin polvipituisen kesähameen alta kauniisti kaareutuvia pyöreitä pohkeita, enkä voinut vastustaa kiusausta painaa kevyttä suudelmaa tytön nilkkaan. Tytön iho tuoksui puhtaalle. Elina veti henkeä syvään. Luultavasti hän ei ollut aivan varma, mikä häntä kosketti, mutta saattoi arvata jotakin.

Rakastan itse jalkojeni suukottelua ja pyydän usein miestäni tekemään niin. Minulla siihen liittyy myös voimakas eroottinen lataus, enkä nyt uskaltanut jatkaa, jotten olisi mennyt liian pitkälle. Enhän tiennyt Elinan mieltymyksiä.

Jatkoin hieromalla toista jalkaa Elinan nauttiessa silmät kiinni. Hänen hengityksensä oli nopeaa, paljon nopeampaa kuin aluksi. Kevensin kosketukseni silittelyksi ja rohkaistuin aloittamaan: "Elina, mun on pakko tunnustaa sulle, että kun mä saan olla sun lähelläsi, mun sisällä liikkuu voimakkaita tunteita..."

"Voi Jenny, mä koen ihan samoin ja mä olen ihan sekaisin, koska tää kaikki on niin ihanaa, että mä en tiedä onko tää unta vai totta."

"Kultaseni, pidäthän huolen siitä, että missään emme ylitä niitä rajoja, joita sä et halua ylittää?"

"Pidän... mut Jenny?"

"Niin, rakas?"

"Mä luulen, et mä en halua mitään niin paljon nyt kuin että sä kosketat mua." Elinan ääni oli hiljainen, täyteläinen. Viimeinen sana tuli kuin voihkaisuna.

Nousin, avasin puserostani kaksi nappia ja istuuduin hajareisin Elinan syliin sohvalle. Sanaakaan sanomatta taivutin hänen päätään taaksepäin ja suutelin häntä. Ensi hetkestä alkaen hän vastasi suudelmaani pehmein täyteläisin huulin. Otin kieleni mukaan leikkiin, ja se kutsui Elinan kielen mukaansa. Hänen kätensä vaeltelivat uumallani ja lantiollani.

Kun olimme suudelleet toisemme hengästyksiin, ryhdyin avaamaan Elinan puseron nappeja, yhden kerrallaan, ja jokaisen jälkeen suutelin häntä. Hän seurasi esimerkkiäni ja pian saimme tuntea toistemme paljaan ylävartalon ihon kosketuksen. Elina hyväili selkääni ja kun hän pääsi rintsikoiden hakasten kohdalle, hän katsoi minua kysyvästi.

"Sä saat tehdä mulle ihan mitä sä haluat, rakas", sanoin ja pian sain tuntea tytön lämpimät huulet hyväilemässä rintojani.

Yhä Elinan sylissä istuen pujotin oikean käteni hänen hameensa alle ja hyväilin pehmeitä reisiä, jotka näkemättäkin tiesin taivaallisen kauniiksi. Elina levitti jalkojaan niin, että käteni mahtui koskettamaan reisien sisäpintaa. Nousin polvilleni yhä hänen sylissään niin, että sain enemmän tilaa hyväillä kaunista ystävääni. Hän auttoi nostamalla hameensa aivan ylös, jolloin sain tilaisuuden ihailla yhä paremmin hänen upeaa vartaloaan ja naisellisia muotojaan.

Vein käteni tytön herkimmille alueille, ja alushousujen ja sukkistenkin läpi tunsin, miten valmis ja lämmin ystäväni oli. Suutelimme uudelleen.

Yhtäkkiä Elina jännitti vartalonsa kaarelle, voihkaisi ja rentoutui. Yritin hakea hänen katsettaan, mutta häntä ujostutti.

Nousin hänen sylistään ja istuuduin viereen. Pidin häntä kädestä ja hyväilin niskaa.

"Kiitos, Jenny."

"Ole hyvä, rakas ystäväni."

"Mua nolottaa, kun mä olen näin helppo. Toi äskeinen oli tosi voimakas, mutta mä pystyin jotenkin hillitseen itseni."

"Ei sinun tarvitse mun kanssasi hillitä itseäsi, kultaseni. Mutta mä olen onnellinen, kun sain auttaa sinua rentoutumaan."

"Tämmöinen mä oon. Sytyn tosi helposti kaikelle hellyydelle ja läheisyydelle. Enkä tarvii montaa kosketusta, että mä saan. Mä rakastan kaikkee tällaista, läheisyyttä ja kaikkee."

"Se on ihanaa. Niin minäkin."

"Sääli vaan, että oon tällainen. Menee iso kasa hyvää lihaa hukkaan, kun kukaan ei halua."

"Höpsö! Minä haluan sinua ja niin haluaa ihan varmasti moni ihana mieskin. Se oikea tulee takuulla sinunkin kohdallesi. Mä olin muuten sun iässäsi vielä viaton neitsyt. Tai en ihan viaton, kun sekstailin itseni kanssa melkein joka päivä, mutta miesrintamalla oli hiljaista."

"Sä sitten osaat aina yllättää. Mä en edes taida kysyä..."

"Saat sä kysyä ihan mitä tahdot. Mutta syytä tolle jutulle en osaa sanoa. En mä mikään tiukkapipo ollut enkä kai susirumakaan. Se nyt vaan oli niin."

"Okei. Mut hei, voisinko mä tehdä sulle... jotain, josta sä nauttisit?"

"Olisitko niin kiltti? Haluaisin olla vähän aikaa sun sylissä ja kokea sun kauniit kädet..."

Riisuin housut ja alushousut. Jätin vain nilkkasukat jalkaan, kova palelemaan kun olen.

"Sä olet, Jenny, maailman kaunein nainen!"

"Enkä ole. Vasta toiseksi kaunein."

"Täh?"

"Niin. Sä olet ykkönen."

Elina vakavoitui ja katsoi minua suoraan silmiin. "Jenny. Sano mulle yks asia."

"Tottakai."

"Oletko sä enkeli vai ihminen?"

"Hassu olet. Kohta voit tutkia sitä, mutta varoitan, että kun sä saat tutkimustyösi loppuun, mä saatan olla hetken aikaa oma äänekäs itseni." Painauduin sohvalla aivan Elinaan kiinni ja käännyin selkä häntä vasten. Hän oli puoliksi makuulla iso tyyny selkänojanaan ja minä hänen sylissään. Elina hyväili rintojani ja ulotti sitten kosketuksensa yhä alemmas ja alemmas.

Pehmeän lämpimän vartalon kosketus tuntui hyvältä, ja hellästi liikkuvat kädet löysivät viimein tiensä perille. Vatsaani kutitti niiden seikkaillessa siinä matkallaan, mutta pystyin hillitsemään itseni. Elina suuteli kaulaani sivulta päin, kun hän kauniiden sormiensa avulla vei minut täyttymykseen. En tiedä, tekikö hän niin vaistomaisesti vai pystyikö hän lukemaan salatuimpia toiveitani, mutta kun vartaloni kouristui hänen sylissään ottaakseen vastaan nautinnon huipun, hän vei vasemman kätensä uumalleni ja piti siitä tiukasti kiinni. Sain laueta myös ystäväni sylissä, niin kuin rakkaan mieheni sylissä, turvallisessa tiukassa huomassa. Huippu kesti kauan, ja kun se oli ohi, Elina silitteli vielä otsaani.

"Kiitos, Elina. Mä olen puoliksi enkeli, koska kävin sun avullasi juuri taivaassa."

"Mä en ole koskaan ollut naisen kanssa tälleen. Tää on todella ihanaa."

"En mäkään ole pitkään aikaan. Ja tää on ihanaa."

"Rakas", Elina aloitti, kun nousin taas istumaan hänen viereensä. Samalla hän suuteli minua kevyesti ja jatkoi sitten: "Voitaisko me vielä ihan vähän helliä toisiamme?"

"Tottakai, mä ainakin haluun", vastasin ja otin Elinaa kiinni käsistä. Nousin ja samalla nostin hänetkin seisomaan. Painauduin häneen kiinni ja avasin rintsikat. Suutelin kauniita rintoja ja lähdin kuljettamaan huuliani ja kieltäni alaspäin. Laskeuduin polvilleni ja suutelin pehmeää kaunista vatsaa pitkään. Elinaa ei näyttänyt kutittavan. Riisuin tytön sukkahousut ja pikkuhousut samalla alavatsaa ja reisiä suudelleen. Elina voihki ja hänen sormensa leikkivät hiuksissani.

Puhtaan, kiihottuneen naisvartalon tuoksu pakotti minut maistamaan, ja jo ensimmäisestä kieleni etsivästä kosketuksesta Elina voihkaisi kuuluvasti. Pyysin häntä istuutumaan sohvalle ja kävin polvilleni hänen eteensä. Hyväilin käsilläni hänen lanteitaan ja annoin kieleni ja huulteni seikkailla yhä syvemmällä hänessä. Kun maali läheni, hänen ääntelynsä voimistui, kunnes se oli kuin yhtäjaksoista kaunista laulua. Tytöllä oli todella kaunis sointuva ääni. Huippu tuli taas melko nopeasti, mutta pidin huolen siitä, että nyt se kesti kauemmin kuin edellinen. Elina vääntelehti, mutta pidin hänestä määrätietoisesti kiinni, kuten tiedän itseni parhaiten nauttivan.

"Jenny, sä oot oikeessa. Tää on taivas. Ja sä olet enkeli."

"Ja sä toinen enkeli", hymyilin vastaukseksi.

Elina tuli lattialle viereeni ja nojasi päänsä olkaani vasten. Silittelin hänen hiuksiaan, kunnes hän kysyi: "Voisinko mä vielä tehdä sulle jotain ihanaa?"

"Haluaisitko sä?"

"En mä haluis mitään enempää kuin sitä." Elina vahvisti sanansa suudelmalla.

Kävin kontilleni lattialle ja nostin pepun niin pystyyn kuin notkeuteni salli. "Tuu tähän mun viereen", pyysin.

Elina kävi polvilleen viereeni. "Ota mua nyt niskasta kii." Elina teki, kuten pyysin.

"Nyt mä haluun tuntee sun ihanat kädet vähän eri tavalla. Läpsi mua pepulle, kulta."

"En mä voi satuttaa sua, rakas!", Elina huudahti.

"Et sä satuttais... mä nyt oon vaan vähän outo. Pliis, tee nyt niinkuin mä pyysin!"

Elina aloitti varovasti, lähes hyväilemällä. "Kulta rakas, kosketa niin, että se tuntuu!", anelin. Elina lisäsi vähitellen voimaa, ja minä nautin. Nautin valtavasti. Vaikka yleensä rakastan olla leikeissä dominoiva osapuoli, on tässäkin oma viehätyksensä. Samoin kuin Elinan käsissä. Hänen hellässä mutta voimakkaassa otteessa niskassani ja kirpaisevan kiihottavissa kosketuksissa pepullani.

"Elina-kulta, jatka vaan, jos haluut... tai sit kosketa mua taas silleen toisella tavalla ihanasti!"

Elina luultavasti helpottui vapautuessaan häntä selvästi hämmentäneestä pyynnöstäni. Nopeasti hänen kosketuksensa muuttui hyväilyksi herkimmillä alueillani, ja toisen käden ote niskassa keveni silitykseksi. Tunsin olevani jo lähellä uutta vyöryä, ja sen alkaessa huusin: "Ota mua lujaa hiuksista... ota lujaa!" Elina totteli jälleen hämmentyneenä, ja sai aikaan laukeamisen, joka oli, jos mahdollista, ensimmäistäni voimakkaampi.

Lepäsimme vierekkäin, toisiamme kädestä pitäen lattialla pehmeällä matolla. Vasta nyt ymmärsin, mitä oikeastaan olimme tehneet. Olin vietellyt työtoverin. Olin pettänyt hänen kanssaan aviomiestäni. Ja olin edelleen aivan hämmentynyt niistä voimakkaista tunteista, joita Elina oli minussa herättänyt. Ja olin onnellinen hänen läheisyydestään. Arvelin, oikeastaan tiesin, että mieheni mielestä pettäminen ei tässä tapauksessa olisi millään tavalla paha asia. Päinvastoin, hän varmaankin kuulisi kaikki yksityiskohdat mielellään. Siksi en ollut huolissani.

"Jenny-rakas?"

"Niin, kultaseni?"

"Oltiinko me hirveitä?"

"Ei oltu. Me oltiin enkeleitä."

"Mutta sun mies ja kaikki..."

"Ainoo ongelma on, että mun mies ei pidä musta näppejään irti ainakaan kuukauteen, jos mä kerron sille kaikki parhaat yksityiskohdat siitä miten mä rakastelin mun kauniin ystäväni kanssa meidän olkkarissa. "

"Sä oot ihan hassu. Mut sulla on varmaan ihana mies."

"Niin on. Ja ihana ystävä siinä vieressä kanssa. Mä rakastan teitä molempia."

"Mäkin rakastan sua."

"En mä oikeesti mitään kerro. Älä sitä pelkää."

"Saat sä kertoo, jos haluut. Mun puolesta ainakin."

"Jenny?"

"Mitä, pikkuinen?"

"En mä oo pikkuinen, vaan sua isompi. Mut toi, mitä sä pyysit tekeen ihan lopussa... Anteeksi, kun mä menin vähän häkellyksiin siinä."

"Ei se mitään. Anteeksi, että mä pyysin sellaista. Muhun vaan meni joku."

"Eikun se oli jännää. Mulla on ollut aika paljon kaikkia ihan sairaita fantasioita. Siis tietty vaan mielikuvituksessa."

"Wau! Mullakin, mutta me myös leikitään kaikkea ihanaa mun miehen kanssa."

"Mä oon silleen aika alistuva... tai siis haaveilen sellasista jutuista. Entä sä?"

"Mä oon ehkä enemmän se, joka käskee ja kurittaa. Mut välillä oon allakin. Musta tuntuu ainakin, että miehen itsetunnolle tekee hyvää välillä nähdä vaimonsa nättinä ja kuuliaisena polvillaan tarjoamassa vaikka suuseksiä."

"Mä ainakin tarjoisin mun miehelle... ja kaikkee muutakin ihanaa. Kun vaan olis se mies, joka rakastais mua ihan tällaisena kuin mä oon."

"Elina, usko nyt jo hyvällä, että sä oot ihan liian hyvä nainen jäämään yksin. Ihan varmaan sä löydät sun arvoisesi miehen. Ja siihen saakka... onhan sulla aina mut."

"Tarvisit sä vaikka sisäkön, kun mun kesäduuni loppuu?"

"Sä oot hirvee!"

"Enkä oo, kun enkeli. Sä itse sanoit niin."

"Niin ootkin!"

Juttelimme vielä pitkään. Pääasiassa elämästä yleensä ja miehistä erityisesti. Yritin vakuuttaa Elinalle, että maailmassa on paljon hyviä miehiä, vaikka joukkoon eksyy aina muutama mätämuna.

Huomasimme, että pian olisi keskiyö. Busseja kulki keskustaan enää tunnin välein. Pyysin Elinaa jäämään yöksi ja hän suostui mielihyvin. Elinan käydessä suihkussa tein hänelle vuoteen vierashuoneeseen ja tarjosin yöasuksi pitkissettiä, joka oli itselleni vähän iso, mutta istui hänelle napakasti.

"Sä oot niin seksikäs, että oon taas kohta sun kimpussas", varoitin, vaikka tarkoitukseni oli tietenkin antaa tytölle rauha levätä.

"Tervetuloa vaan", Elina sanoi ja poseerasi ilkikurisesti hymyillen.

"Ei, vaan kyllä mä jätän sut nyt rauhaan ja meen itse suihkuun."

Hyvänyönsuukko oli kaikkea muuta kuin lyhyt ja viaton, mutta sen pidemmälle emme enää menneet.

Totesin mieheni olevan perillä vajaan tunnin päästä. Peseydyin nopeasti ja päätin yllättää hänet tarjoilemalla kevyttä yöpalaa kauniisti pukeutuneena. Ehdin vielä nauttia uuden lasillisen punaviiniä ennen rakkaani saapumista.

Istuin olohuoneen tuolissa, kun hän tuli. Hän tervehti iloisesti. Vastasin yhtä iloisesti, mutta näytin samalla vierashuoneeseen päin ja pyysin olemaan hiljaa.

Mieheni ihasteli pitsiseen bodyyn, verkkosukkiin ja korkkareihin pukeutunutta vaimoaan, mutta huomasi ihastuksensa lomassa kysyä, kuka vierashuoneessa on.

"Siellä nukkuu eräs nuori neito, jonka kanssa vaimosi harrasti koko illan villiä seksiä."

"Anteeksi mitä?"

"Niin. Siellä nukkuu nuori kaunis nainen, jonka kanssa harrastimme seksiä koko illan."

"En nyt oikein vieläkään... Montako lasillista sä oikein olet juonut?"

"Montako kertaa teille miehille pitää kaikki selittää?", kiusasin ja painauduin aivan vasten rakastani. "Kultsipuppeli, niinkuin ehkä näit, oli eteisessä yhdet vieraat kengät ja vieras takki. Mä siis harrastin ihanaa seksiä mun naispuolisen työkaverin kanssa. Mutta ei se oo sulta pois..." Suutelin rakastani pitkään ja kiihkeästi, aivan kuin Elinaa vähän aikaa sitten.

"Maistuinko mä vielä tytöltä?", kysyin kiusoitellen.

Rakkaani veti minut syleilyynsä ja suutelimme uudelleen. Suudellessamme ohjasin häntä ruokailuhuoneeseen. Siellä kävin selälleni pöydälle ja nostin jalat ylös. "Saat päättää, kumman yöpalan nautit ensin, rakas."

Elinan kosketus oli herkistänyt paikkani niin, että mieheni, vaikka ihanan varovainen ja huomioonottava onkin, joutui aloittamaan vielä tavanomaista hellävaraisemmin. Hän oli seisaallaan pöydän päässä, piti minua lantiolta ja jalkani lepäsivät hänen olkapäillään. Nautin saadessani antautua elämäni rakkaudelle näin täydellisesti. Kuvittelin olevani vanhan ajan prinsessa, jonka kamarineito on taitavasti valmistellut yötä varten, ja tuo ajatus kiihotti minua, roolileikkien ylintä ystävää, valtavasti. Kun jälkeenpäin kerroin mielikuvastani rakkaalleni, hän totesi hieman myöhemmin, että asia on varmasti pudottanut hänen työtehoaan, kun ajatus palaa jatkuvasti tuohon kiihottavaan asetelmaan.

Kolmas laukeamiseni ei ollut enää yhtä voimakas kuin edelliset, mutta nautin silti paljon miehestäni ja hänen voimakkaasta vartalostaan. Pystyin jopa olemaan melko hiljaa nautinnon huipun ajan. Onneksi, sillä se ei olisi tuntunut reilulta Elinaa kohtaan. Tosin hän kertoi jälkeenpäin arvanneensa, mitä teimme yöllä mieheni kanssa ja olleensa onnellinen molempien puolesta.

Kerroin illan tapahtumista ja niiden taustoista sen verran, kun katsoin tässä vaiheessa tarpeelliseksi. Ennen hyvänyön suudelmaa sovimme, että aamiaisella pyritään kaikin keinoin pitämään Elinan mieli korkealla.

Aamulla mieheni aloitti heti täysilaidallisella Elinan tavatessaan: "No mutta! Rakas vaimoni kertoi, että hänellä on vieraanaan kaunis nuori neito, mutta en arvannut, että itse Miss Universum kuuluu hänen tuttavuuksiinsa!"

Elina hämmentyi vain hetkeksi, ja pian helkähteli pöytämme ääressä iloinen nauru tiheämmin kuin koskaan ennen olin kuullut. Hetkeksi hän vakavoitui ja sanoi miehelleni: "Sun on hyvä kehua kaikkia kauniiksi, kun tiedät, että sulla on tuollainen vaimo, jota varmaan kaikki sun kaverit kadehtii."

"Ei suinkaan, Elina. Minulla toki on silmää naiskauneudelle, minkä voit nähdä vaimostani. Siksi lausuntoni asian suhteen on aina luotettava. Olen tänä aamuna maailman onnellisin mies, koska saan syödä aamiaista kahden maailman kauneimman naisen seurassa. Tätä eivät työkaverit uskoisi." Ja taas nauroimme.