Hei!
Olis sellainen kysymys tähän iltaan, että elätkö elämääsi vai suoritatko sitä kuin jotain tehtävää?
Olis sellainen kysymys tähän iltaan, että elätkö elämääsi vai suoritatko sitä kuin jotain tehtävää?
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Minulla on ollut lapsesta asti sellainen ajtus, että haluan heittää elämäni hukkaan. Haluan tehdä sitä mikä minusta tuntuu hyvältä. Löllöttelen, olen super laiska, en saa mitään aikaiseksi, pelaan videopelejä, en harrasta ihmissuhteita missään muodossa, maleksin ulkona ja istun tietokoneella. Heitän elämäni täysin hukkaan ja se on juuri sitä mitä haluan elämälältäni. Käyn töissä vain harrastusmuotoisesti, eikä siinäkään ole mitään suunnitelmaa edetä urallani. Kun kuolen, minusta ei jää mitään jälkeen, eikä kukaan muista tyyppiä, joka heitti elämänsä täysin hukkaan. On kuin minua ei olisi koskaan ollut olemassakaan. Ja se on juuri sitä mitä haluan ja mikä tekee minut onnelliseksi.
Hedonismia.
Haha. Voi olla. Haluan vain nauttia elämästä.
Minusta sinä olet löytänyt jotain, mitä moni ei löydä koskaan. Hedonisminkin voi nähdä monella tapaa.
Täytyy myöntää, että tuossa on jotain mukavan tuttua. Kun elää omaa elämänsä eikä toisten, niin samalla voi saada aikaankin kaikkea itseään miellyttävää. Saattaa siitä joku toinenkin saada sivussa osansa.
Tuossa on toisaalta se vaara, ettei tuo sovi kaikille. Jos on kovin tyhmä ja avuton tai ymmärtää tuon niin että heittäytyy muiden vastuulle, niin pilaakin oman elämänsä.
xLiner
Minä taas olen pohtinut jo nuoresta alkaen tuota elämänsä hukkaamisen -käsitettä, enkä ole oikein koskaan ymmärtänyt sitä.
Jos elää elämäänsä juuri niin kuin itse haluaa, eikä täytä yhteiskunnan yleisesti hyväksymiä/odottamia elämisen tapoja, niin miten siinä voi mitään hukata? Eikös se ole pelkkää plussaa?
Loppujen lopuksi meistä kaikista jää vain horsman lannoitetta, joten parempi käyttää ne keskimääräiset 70-80 vuotta juuri niin kuin itsestä hyvältä tuntuu.
Kannatan siis vahvasti ns. harraste-elämää, enkä koe hukkaavani siinä yhtään mitään.
-keinovaginamies-
Suoritan! Ja hyvin! 😛
Eikö ole tärkeintä, että kuolemansa hetkellä on itse tyytyväinen? Miksi pitäisi "elää" (=vetelehtiä) vain muiden mieliksi?
🦄
Entä jos ei tiedä kuolemansa hetkeä, vai aiotko suorittaa itse senkin?
Miksi se pitäisi tietää? Tuleehan se kuitenkin.
En ymmärrä lainkaan, miten kysymyksesi liittyy mitenkään mihinkään, mitä edellä kirjoitin.
🦄
Kepeyttä haen välillä elämään. Mutta kyllä se aika suorittamista välillä tuntuu olevan, kun on tietyt asiat hoidettava. Olen uupunut.
Sekä että. Riippuu päivästä. Toki tällä hetkellä talous sanelee ehdot.
Tuli toinen salama-aatos mieleen, joka liittyy kappaleeseen "Mä joka päivä töitä teen
Joka ainoa aamu seitsemäksi meen
Sen kaiken teen mä siksi vain
Koska kulta sä jaksat olla mun omanain"
Mietin, että elämä on suorittamista jonkun suuremman hyvän puolesta. Tuossa kappaleessa se on "kulta", mutta jos ei ole sitä "kultaa", jonka puolesta käydä työhön ja taistoon, voi vaikka kuolla suruun, kaatua ja maatua maanrakoon. Ei voi elämässä päästä eroon ja pakoon, jos on elämässään onneton ja lohduton. Silloin elämä on kuititon suoritus, jossa päämäärä on primääri mutkaton viiva. Elämästä puuttuu se sitkos ja hiiva. Ei kiinnosta edes kii** nen Tiina. Vain onnse liimainen liina, jonka valmistusmaa on pohjoinen Kiina...
No joo, en malttanut olla riimittelemättä
Jokaisella, joka on omaksunut orjamentaliteetin, elämä on raskasta työtä.
Aika pitkälti. Tehtävä tehtävän jälkeen.
Mahdottomia tehtäviä, elämä on Mission Impossible.
Sekä että. Mulla on se etu puolellani, että pidän työstäni. Kuin myös vapaa-ajan toimistani. Välillä täytyy poistua mukavuusalueelta, jotta taas olisi mukavaa.
xLiner
Mä oikeestaan tykkän tehdä töitä ja aika kovaakin. Mutta se kun se ei johda mihinkään. Niin se uuvuttaa. Kaikki talousluvut vaan heikkenee, syntyvyys laskee ja ihmisten pahoinvointi lisääntyy. Työpanoksesta ei oo ollu oikeestaan mitään hyötyä. Siks haluisin kirjottaakin sen kirjan. Ois ainaki yrittäny tehdä jotain.
Itsestä on hyvä jättää jälkeensä jokin jälki että on ollut olemassa. Kyllä muakin turhauttaa tää kaikkeus. Keskityin nuorempana opintoihin ja sain hyviä arvosanoja. Nyttemmin yhteiskunnasta syrjäytyneenä on vaan fiilikset että it was all for nothing.
Ois kannattanut vaan urheilla sillon enemmän ja opiskella vähemmän. En vain tiennyt näitä asioita ja elämänpolkuani vielä silloin. Nuorena on tietämätön sekä hölmö. Viihde, hedonismi, ahneus. Niin tää maailma pyörii. Lisäksi uhkailu, lahjonta, kiristys. -💊-.
Ei ole. Joskus ennen se on ollut ajoittain selviytymistä. On tietysti mahdollista että joku ei pitäisi elämääni elämisenäå, mutta heidån elämänsä varmaan onkin erilaista. Mutta minä en ala juoksemaan jonkun toisen tavoitteiden perässä.