Onko elämäsi kuin raskas työpäivä?

Minulla on ollut lapsesta asti sellainen ajtus, että haluan heittää elämäni hukkaan. Haluan tehdä sitä mikä minusta tuntuu hyvältä. Löllöttelen, olen super laiska, en saa mitään aikaiseksi, pelaan videopelejä, en harrasta ihmissuhteita missään muodossa, maleksin ulkona ja istun tietokoneella. Heitän elämäni täysin hukkaan ja se on juuri sitä mitä haluan elämälältäni. Käyn töissä vain harrastusmuotoisesti, eikä siinäkään ole mitään suunnitelmaa edetä urallani. Kun kuolen, minusta ei jää mitään jälkeen, eikä kukaan muista tyyppiä, joka heitti elämänsä täysin hukkaan. On kuin minua ei olisi koskaan ollut olemassakaan. Ja se on juuri sitä mitä haluan ja mikä tekee minut onnelliseksi.

Suoritan! Ja hyvin! 😛

Eikö ole tärkeintä, että kuolemansa hetkellä on itse tyytyväinen? Miksi pitäisi "elää" (=vetelehtiä) vain muiden mieliksi?

🦄

Kepeyttä haen välillä elämään. Mutta kyllä se aika suorittamista välillä tuntuu olevan, kun on tietyt asiat hoidettava. Olen uupunut.

Sekä että. Riippuu päivästä. Toki tällä hetkellä talous sanelee ehdot.

Tuli toinen salama-aatos mieleen, joka liittyy kappaleeseen "Mä joka päivä töitä teen
Joka ainoa aamu seitsemäksi meen
Sen kaiken teen mä siksi vain
Koska kulta sä jaksat olla mun omanain"

Mietin, että elämä on suorittamista jonkun suuremman hyvän puolesta. Tuossa kappaleessa se on "kulta", mutta jos ei ole sitä "kultaa", jonka puolesta käydä työhön ja taistoon, voi vaikka kuolla suruun, kaatua ja maatua maanrakoon. Ei voi elämässä päästä eroon ja pakoon, jos on elämässään onneton ja lohduton. Silloin elämä on kuititon suoritus, jossa päämäärä on primääri mutkaton viiva. Elämästä puuttuu se sitkos ja hiiva. Ei kiinnosta edes kii** nen Tiina. Vain onnse liimainen liina, jonka valmistusmaa on pohjoinen Kiina...

No joo, en malttanut olla riimittelemättä

Jokaisella, joka on omaksunut orjamentaliteetin, elämä on raskasta työtä.

Aika pitkälti. Tehtävä tehtävän jälkeen.

Sekä että. Mulla on se etu puolellani, että pidän työstäni. Kuin myös vapaa-ajan toimistani. Välillä täytyy poistua mukavuusalueelta, jotta taas olisi mukavaa.

xLiner

Mä oikeestaan tykkän tehdä töitä ja aika kovaakin. Mutta se kun se ei johda mihinkään. Niin se uuvuttaa. Kaikki talousluvut vaan heikkenee, syntyvyys laskee ja ihmisten pahoinvointi lisääntyy. Työpanoksesta ei oo ollu oikeestaan mitään hyötyä. Siks haluisin kirjottaakin sen kirjan. Ois ainaki yrittäny tehdä jotain.

Ei ole. Joskus ennen se on ollut ajoittain selviytymistä. On tietysti mahdollista että joku ei pitäisi elämääni elämisenäå, mutta heidån elämänsä varmaan onkin erilaista. Mutta minä en ala juoksemaan jonkun toisen tavoitteiden perässä.