Vuonna 2014 tehtiin geenitutkimu jossa löytettii että Suomenhevosten ja Vironhevisten lähimmät sukulaiset ovat Mezeninhevonen, Jakutaninponi, Mongolianhevonen ja Przewalskinhevonen eli Mongolian villihevonen. Tämä tukee myös ajatusta että uralilaiset kansat toivat omat hevoset mukana tullessaan pronssikaudella länteen.
Suomenhevonen tukee teoriaa että suomalaiset ovat mongoleja
Anonyymi-ap
17101
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ei suomen kansa ole mistään idästä tullut vaan suomen KIELI on tullut idästäpäin. Hyvin pieni osa suomalisten geeniperimästä on tullut idästä. Lähinnä miesten isämarkkeria, joka säilyy tosi pitkään. Suurin osa, lähes kaikki, on samaa läntistä perimää mikä on muilla itämeren ympärillä asuvilla plus pohjanmeren rannikkoalueet. Paikallisia eroja tietysti löytyy. Kumpi on suomalaisemman näköinen, aasialainen vai Hollantilainen?
Tämä. Kieli on uralilaista lainaa, mutta geenit ovat indoeurooppalaiset ja tulleet tänne etelästä/lännestä kuten esimerkiksi Ruotsin, Tanskan ja Saksan alueilta.
Hevoset ja kieli ovat tulleet idästä mutta ihmiset lännestä, joopa joo...
On hevoskauppaa käyty ennenkin.
Kieli- ja geenisukulasuuden yhteydet on kumottu jo ajat sitten. Vaikka kieli on läheistä sukua karjalaisille, virolaisille ja mordvalaisille, niin geeneiltä me suomalaiset olemme lähempänä ruotsalaisia, norjalaisia, tanskalaisia ja saksalaisia.
No voi hevon helvetti vieköön!
Onko kukaan edes kysynyt suomenhevoselta?
Vähät suomenhevosetkin alkavat olla yhä enemmän jalostettu kevytrakenteisiksi ravureiksi.
Muinaissuomalaiset olivat metsäkansaa ja metsissä ei juuri tarvita hevosia. Arokansat käyttivät hevosia. Onhan sana hevonen lainasana arokansoilta.
Muinaisuomalaisia ei ollut olemassakaan nykyisen Suomen alueella, täällä joskus 9000- 10000 vuotta ja siitä ajanlaskumme alkuun olleista ihmisistä ei tiedetä varmuudella mitään, vahva olettama on että täällä oleili välillä pieniä ihmisryhmiä, toisinaan mahdollisesti vain osan vuodesta ja välillä oli pitkiä jaksoja jolloin ketään ei ollut maisemissa.
Pisimpään täällä ovat olleet saamelaiset ja siksi heitä kutsutaankin alkuperäiskansaksi, sen sijaan ei heitäkään pidetä ensimmäisenä eikä edes toisen alueella olleena ryhmänä.
Tämä on aina kiehtova aihe. On sanottu että ensimmäiset tulijat oli metsästäjä-keräilijöitä. Mukana koirat. Toiset tulijat osas viljellä ja kansa oli ehkä kaksoisvirtojen suunnan pakolaisia jotka oli lähteneet sodan ajamina. Pysähtyivät Kokkolan tasalle. Sen jälkeen aroilta tuli pitkät ja vaaleat Jamnat kotieläimineen. Heiltä jäi myös vasarakirveet muistoksi. Sitten tuli Siperian läpi kaukaa vaeltaneet, ja saamelaiset ja savo-karjalaiset on vahvimmin niitä. Sitten tuli virolaiset ja toi kielen. Sitten rantaruotsalaiset. Sitten tsaarin sotilaat jne.
Mistä keksit että ensimmäisillä eli vanhimmat ihmisen paikallaolosta kertovilla ihmisillä olisi olltu koiria?
Elät nyt aika paljon mielikuvituksen varassa. Ihmisen paikallaolon vanhimmat merkit meillä ovat nykyisen Oulun sekä nykyisen Askolan alueelta mutta koirista ei ole ko. paikoilta merkkejä löytynyt.
Maanviljelys Suomessa on varsin uusi asia, kaukainen pohjola oli vihoviimeisiä seutuja joissa se opittiiin. Vielä 1300- 1400- luvilla meillä ei ollut kuin hapuilevaa kaskiveljely- yritystä kun viljelyä kulatisen puolikuun alueella oli harjoiettu jo ainakin 5000 vuotta.
Miksihän Oulun mainitsit kun se oli kauan painuneena veden alle. Oulun tasalla mutta itärajalla kalliot oli kyllä kuivilla mihin kivikauden ihmiset jättivät kalujaan joita vieläkin löydetään. Ensimmäiset viljelijät asuivat paikoillaan eivätkä enää vaeltaneet. Jotain lajia ne viljeli ja söi pysyäkseen elossa. Lehmien ja hevosten kanssa tulleet viljelivät myös. Se oli erilaista kuin tehoviljely.
En tarkoita kirjaimellisesti nykyistä Oulua, olisi pitänyt kirjoittaa että Oulun seudulla. En pysty tarkoin muistamaan paikkakuntaa mutta jonnekin Oulujokivarteen tms. siinä mennään mistä myös hyvin vanhoja ihmisen olemisen merkkejä on löytynyt. Näyttää myös siltä, että tiedot vanhimmista kohteista vaihtelevatkin lähteistä riippuen ja ns. susiluolankin luiden näytöstä kiistellään eivätkä monetkaan tutkijat pidä sielttä löytyneitä jäänteitä mitenkään ihmiseen liittyvinä. Sehän olisi ihan oma lukunsa ajallisesti jos se olisi varmaa tietoa, sehän tarkoittaisi että väkeä olisi ollut jo ENNEN viimeistä jääakutta.
Kun jääkauden jäät vetäytyivät, painunut maa nousi alkuun varsin nopeasti, pitää muistaa että se oli enimmillään painuneena jotain luokkaa 500 metriä. Nousuhan on sittemmin hidastunut merkittävästi kun paine maaperässä on laskenut.
Mammutitkin liikkui vain Etelä-Suomessa kun se oli samaa aroa missä oli edes vähän heinää. Niitä syöksyhampaita olisi vieläkin sieltä syvältä löydettävissä jos olisi röntgenkatse. Suomen omia norsuja. Niitten metsästäjätkin kävi täällä vain käymässä ja kääntymässä kun ei täällä voinut asua ennenkuin tuli ilmastonmuutos.
Viimeinen mammuttiluun löytö tapahtui Helsingin Vuosaaren satamaa rakennettaessa. Tämän luun iäksi on saatu vähintään 120000 vuotta eli mammutti on elänyt Veiksel- jääkautta edeltäneellä lämpimällä kaudelta. Se on samalla vanhin Suomesta tehty löytö.
Hämmentävää on sekin, että muut Suomen mammutteihin liittyvät läydöt ovat paljon em. nuorempia ajoittuen jääkauden aikaan eli aikaan 20000- 30000 vuotta sitten. Herääkin kysymys että menehtyivätkö täällä mammutit yksinkertaisesti kylmyyteen ja siitä seuranneseen ruuan puutteeseen. Lisäksi ihmetyttää että vaikka meiltä on toistakymmentä mammuttilöytöä, yksi vanhimmista on lähes 100000 vuotta vanhempi muita löytöjä eikä tuohon välikauteen mahdu yhtään löytöä. Muistaakseni Virossakaan ei ole löytöjä ko. välikaudelta.
Esim. Siperiassa mammuttien sukupuuton syynä, ainakaan kaikilla, ei ilmeisesti ollut ravinnon loppuminen sillä on tehty löytöjä liki ehjinä säilyneistä eläimistä joilla on vielä löydettäessä ollut runsaasti heinää vatsassaan. meillä löydöt rajoittuvat luunkappaleisiin.
Vain etelä- Suomessa...ei ihan noinkaan sillä löytöjä on mm. IIjoelta, Haapajärveltä ja Lohtajalta.
Toki löydöt painottuvat eteläiseen Suomeen mutta niin ovat painottuneet myös suurimmat ja runsaimmat maanrakennustyöt ja sellaiset penkomiset, yhtenä esimerkkinä vaikkapa tämä viimeinen löytö joka tuli vastaan Vuosaaren uuden sataman kaivuutöiden yhteydessä. Ko. luu oli säilynyt pitkään koska oli päätynyt vähähappiseen ellei hapettomaan saviliejuun. Suomen maaperä on keskimäärin huono säilömaan edes luuta pitkiksi ajoiksi.