On mukavaa huomata, että erityisesti naisten maratonjuoksu on tänä päivänä suosittua. Kuitenkin pitäisi ottaa ns. "järki käteen" ja valmistautua kunnolla maratonia varten. Varmasti asiantuntevalla opastuksella ja valmentautumisella saadaan paljon enemmän irti itse maratonsuorituksesta ja hyvää mieltä. Usein kuitenkin olisi järkevämpää monelle asiaan innostuneelle ottaa ensin tavoitteeksi harjoitella puolimaratonia varten. Mielestäni liikunnan pitäsi olla tavoitteellista ja sitä juuri maratonin juokseminen vaikka läpi on. Tavoite aina motivoi meitä liikkumaan lujemmin. Eli välitavotteiden kautta voitaisiin lähestyä lopullista päämäärää, joka voisi olla se itse maratonin juokseminen onnistuneesti.
Laitan tähän HCM:lle lähteville vielä erään vinkin. Kun olen seurannut HCM lähtöjä tässä menneinä vuosina niin huomannut, että yksi aloittelijoiden tyypillinen virhe on ollut liika puketuminen esim. helteellä. Muutenkin pukeutumiseen tulisi kiinnittää huomiota. Sillä esim. tumman paidan tai päähinen käytöllä on suuri merkitys helteisellä säällä.
Laitan tähän HCM:lle lähteville vielä erään vinkin. Kun olen seurannut HCM lähtöjä tässä menneinä vuosina niin huomannut, että yksi aloittelijoiden tyypillinen virhe on ollut liika puketuminen esim. helteellä. Muutenkin pukeutumiseen tulisi kiinnittää huomiota. Sillä esim. tumman paidan tai päähinen käytöllä on suuri merkitys helteisellä säällä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
On myös hyvä muistaa, että tavoitteiden tulisi olla ihmisen itsensä asettamia.
Eli vaikka kaikki kaverisi, naapurisi, tätisi ja serkkusi juoksisivat maratonin, niin sinun ei tarvitse tehdä samoin. Voit itse päättää, miten pitkiä matkoja juokset. Jos viisi kilometriä paikallisella pururadalla tuntuu sopivalta, niin sitten juokset "vain" sen viisi kilometriä.
Itse asiassa vitosten juoksija voi olla kunnoltaan parempi kuin maratoonari. Mutta tietenkään vitosilla ei saa samanlaista "statusta" kuin maratonilla...
Meinasitko, että kuumalla ilmalla pitää laittaa karvahattu päähän ja musta paita?
Ja muutenkin ihmettelen aloituksen tarkoitusta? Mistä sinä tiedät ihmisten motivaatiot ja päämäärät ja tavoitteet. Saatko jotain kicsejä nostamalla itsesi toisten yläpuolelle ja heristämällä sormeasi.
Anna ihmisillä olla tavoitteensa ja yrityksensä. Tiedän jopa naisia, jotka ovat alkaneet harjoitella maratoonille vasta 50 vuotiaina ja ovat sen juosseet. Miksi se sinua nyppii?
Oletko muuten kysellyt kaikilta vastaantulevilta juoksijoilta heidän tavoitteitaan ja kuntoa kun tunnut niin hyvin tietävän naisjuoksijoiden asiat.
Nimimerkille hohhoijaa. Et viitsinyt lukea tekstiäni tarkoin ja muutenkin kirjoituksesi herätytti hieman ihmetystä. En tiedä mikä sinua oikein nyppii? Maratoonareiden joukko on varsin moninainen ja kirjava.
- kehotin kiinnittämään huomiota pukeutumiseen ja nimienomaan välttämään helteellä; tummia päähineitä ja pukeutumaan muutenkin järkevästi helteellä jne. Lueppas uudelleen.
- jokaisella on omat motiivit ja jokainen asettaa tietenkin omat tavoitteensa juoksuharrastaukselle. Tavoitteista ei myöskään saa tulla pakkomiellettä ja niiden pitää olla realistisia. Yleisesti ottaen jonkinlainen tavoite on kiihoke jatkuvuudelle.
- Tunnen useita yli 50 v. ja jopa yli 60 v. naisia jotka ovat juosseet maratonin ja kovaa ovat juosseetkin. Mutta he ovat harjoitelleet ja valmistatutuneet hyvin.
- Se mitä halusin sanoa, että on hyvä valmistautua pitkäjänteisesti maratonia varten vaikka välitavotteiden kautta. Useiden kohdalla juoksuharjoittelu on jatkunut läpi vuoden ja siinä on ollut välietappeja. Edellä mainituista asioista olisi kiva myös lukea juttuja tältä palstalta.
Minä juoksin viime kesänä maratoonin, ja luulen, että se meni niin mukavasti ja helposti juuri siksi, että en lähtenyt tavoitteellisesti harjoittelemaan. En pitänyt välitavoitteita, en suunnitellut juoksun prantamista kuin mitä nyt ohimennen saatoin jollain lenkillä ajatella että tämä mitä nyt keksin tehdä on varmaan muuten ihan hyväkin homma. Tykkäsin lönkytellä 20-30 km lenkkejä. Olo oli mukava. En juossut ihan joka viikko, mutta keskimäärin kerran viikossa, joskus kaksi kertaa viikossa, mikä on aivan no-no kaikkien valmennusohjeiden mukaan, ja kaiken päälle juoksin pääasiassa vaan niitä vähän päälle 20 km lenkkejä, en mitään lyhyitä pyrähdyksiä monta kertaa viikossa. Juoksin sen takia, että se rentoutti ja tuntui hyvältä. Maratonin jälkeen minusta ei kuulemma nähnytkään, että olisin edes juossut. Kaksi päivää oli lihakset vähän kipeinä, mutta ei se silloinkaan päällepäin näkynyt. Luulen että syynä oli, että kuuntelin vaan kroppaa, enkä asettanut tavoitteita. Mutta riippuu tietty mikä kellekin on 'tavoite' ja mikä nyt sitten kellekin sopii. Mulle paras 'tavoite' oli vaan se elimistön hyvä olo.