Toivoisitko, ettet olisi koskaan saanut sitä tietoosi? Jos olisin lääkäri, niin en ikinä kertoisi vakavista jutuista suoraan. Tokihan moni lääkäri voi olla narsistisosiopaatti ja nauttii toisen säikäyttimestä.
Nyt jo edesmennyt lääkäri oli mulle hirmu vihainen ja huutaen hakkasi aivojen magneettikuvaa:
-kato nyt, katso nyt perkele!
-en minä siinä mitään näe....
-no et varmaan, kun ei siinä enää ole mitään!
Kyllä hän sitten hieman rauhoittui.
>Simiti<
Nyt jo edesmennyt lääkäri oli mulle hirmu vihainen ja huutaen hakkasi aivojen magneettikuvaa:
-kato nyt, katso nyt perkele!
-en minä siinä mitään näe....
-no et varmaan, kun ei siinä enää ole mitään!
Kyllä hän sitten hieman rauhoittui.
>Simiti<
Vastaukset 13
Vanhimmat
En toivoisi noin, hyvähän se on tietää asiasta.
Jos sais palata taaksepäin, en vaan kertoisi siitä. Kenellekään.
Haluaisin tietää. Saisi järjestellä rauhassa asiansa ja ottaa vähän lomaa.
Ite myös ajattelen, ettei se varmaan tulisi hirveänä järkytyksenä. Minä olen ortodoksi ja hautajaisissa pidämme arkkua aina auki. Lapsena kiersin monesti vanhainkodeissa ilahduttamassa vanhuksia. Kuolema tuli luonnollisena osana sillein pehmeästi osaksi elämää. Se sai minut tajuamaan, ettei kuolemassa oikeastaan ole mitään pelättävää. Ihmiset kun ovat kuolleet kautta aikojen, eikä sitä kukaan pääse pakoon. Nykyihmiset ovat vain vieraantuneet kuolemasta ja se pyritään piilottamaan ja hautaamaan pois mielistä. Siksi siitä on tullut mörkö. Se on jokin vieras asia, johon ei ole mitään kosketusta. Moni on myös menettänyt uskon Jumalaan ja kokee kuoleman jo sen takia pelottavana.
Oho! Se on siis TOTTA. Mun suvussa on paljon siirtokarjalaisia ja osin vienankarjalaisia ja he ovat orthodokseja. Ja usein kertoivat, että arkku oli hautajaisissa auki. Ja ite en näin luterilaisena uskonu, mutta totta se näköjää on. Ja sitten kerran olin näiden orthodoksien mukana jossain syömässä, joku uskonnollinen pyhä. Niin se ruokarukous, niin se kesti kauheen kauan.
Minä todellakin luulin kuolevani, ennenkuin sain diagnoosini. Tiesin, että vika on päässä, neurologi arveli aivoverenvuotoa, aivokasvainta tai pikkuaivojen tulehdusta. Sain lähetteen kiireellisenä pään magneettiin, mutta jouduin odottamaan sitä kuvausta kaksi ja puolikkaan kuukautta jonka jälkeen kesti vielä reilu kuukausi ennenkuin minut kutsuttiin lisätutkimuksiin, minkä jälkeen vielä kuukaudenpäivät kunnes sain tulokset ja diagnoosin.
Tuon ajan luulin kuolevani. Olin varma siitä.
En kertonut kenellekään. En edes äidilleni. Ja ainoa mitä pystyin ajattelemaan oli tässäkö tämä nyt sitten oli.
Silloin ymmärsin miten täydellistä elämä on. Kaikkine pikkuvirheineen ja juttuineenkin. Elämä on tässä ja nyt. Ja kun se loppuu, se loppuu, etkä pysty vaikuttamaan siihen.
Tuohon kommentiisi.... Et sitten pikkuisena jäänyt jumiin siihen tuubiin? Mimun kohdalla moottorit olivat rajoilla, kun hartiat hidastivat.
>Simiti<
Voi sinua. Joskus elo järkyttää. Mutta rajallisuutensa ymmärtæminen helpottaaa eloa.
>Simiti<
taisi olla kristus Ronaldon papparaisen viimeinen kärsimys tuo Espanja-peli.
Amerikkalaiset yrittävät kai nuolaista ennen kuin tipahtaa näyttäisi siltä ottelu.
Kuolema tulee joka tapauksessa.
Haluaisin olla valmistautunut. Toivon että mulle kerrotaan mahdollisimman suoraan tilanteestani.
xLiner
En osaa sanoa miten reagoisin, koska en ole ollut niin lopullisessa tilanteessa. Elämässäni on kyllä ollut synkkä jakso, jolloin halusin luovuttaa, mutta ajatus siitä, että lapsilla ei olisi enää äitiä piti minut hengissä.
Jos olisin kuolemansairas, kyllä haluaisin sen tietää. Haluan myös tietää kaikki mahdolliset hoitokeinot ja kivunlievitykset, yms.
Keräisin kaiken tiedon talteen taudistani ja sen kulusta.
Vaikka en tekisi asialle mitään, haluan kuitenkin tietää. Näin pystyn tekemään (oman itseni kannalta) tärkeitä päätöksiä. Tieto on valtaa.
Tämä auttaa minua myös järjestämään kaikki asiani kuntoon. Ettei viranomaisilla ole jälkikäteen mitään nokan koputtamista, eikä perikunnalle aiheudu ylimääräistä vaivaa mistään.
Haluan jättää jälkeeni ns. "puhtaan pöydän". ☝️🙂
Vaikkei olisi kuoleman sairas, voi hoidoissa mennä vikaan.
Välillä ne lausunnot ovat menneet jonnekinpäin, muttei ihan nappiin.
Aina voi kuvitella, että sisuksissa jyllää jokin syöpä tai suonet ovat rasvassa tai kaikissa.
Jokin terveysromahdus voi tulla.
En osaa sanoa, miten reagoisin.
Annan olla.
Vilma
Sitä itekin aattelen, kun voimat jotenki hyytyy. Vähän niin ku sahaisit moottorisahalla tukkia ja sitten sahan ääni hidastuu, eikä saha enää pure. Niin tällänen tunne on koko ajan. Että ennakoiko se jotain terveysromahdusta tai ainakin hermoromahdusta.
Terveysromahdus voi tietenki tarkoittaa myös terveyskeskuksen romahdusta, mikä meillä päin tapahtukin sote uudustuksen myötä.