Kun Lindesnes tekkspillklubb soittaa taivaan ihanuudesta kertovan kappaleen Jeg har hørt om en stad ovan molnen, Olen kuullut on kaupunki tuolla, ei voi olla näkemättä, kuinka soittajat ovat eläytyneet.
Vaikka olen toiminut pappina ja olen aivan erityisesti perehtynyt dogmatiikkaan, kirkolliskokousten ja teologien yrityksiin saada uskonnollinen TUNNE kognitiiviseen muotoon, en ole koskaan - monista yrityksista huolimatta - voinut seurata sitä. Kognitiivinenen maailmani on puhtaasti luonnontieteellinen.
Ei ole luultavaa, että monikaan tuntisi kognitiivisesti mitään uskontoihin vittaavaa. Mutta musiikki onkin tie TUNTEISIIN, jotka ovat vain vähän yhteydessa kognitiiviseen ajatteluun.
Tunnemaailma oli jo liskoillakin, kuten krokodiililla. Se eli vain liskoaivoissa, koska ylempiä aivokerroksia, kongnitiivisia ei vielä ollut.
Mutta kun kuulen Trekkspillklubbenin soittavan iki-ihanan kappaleen, minut valtaa uskonnollinen tunne.
https://www.youtube.com/watch?v=4wDkTaVY-QE&list=RD4wDkTaVY-QE&start_radio=1
Edellä kerroin itse kokemastani tunteen ja kognition erillisyydestä yhdellä alueella, mutta tunnemaailma on laaja. Pyydän siis sinkkupalstalaisilta kommentteja erillisyydestä tai yhteenkuuluvuudesta millä tahansa tunteen alueella.
Vaikka olen toiminut pappina ja olen aivan erityisesti perehtynyt dogmatiikkaan, kirkolliskokousten ja teologien yrityksiin saada uskonnollinen TUNNE kognitiiviseen muotoon, en ole koskaan - monista yrityksista huolimatta - voinut seurata sitä. Kognitiivinenen maailmani on puhtaasti luonnontieteellinen.
Ei ole luultavaa, että monikaan tuntisi kognitiivisesti mitään uskontoihin vittaavaa. Mutta musiikki onkin tie TUNTEISIIN, jotka ovat vain vähän yhteydessa kognitiiviseen ajatteluun.
Tunnemaailma oli jo liskoillakin, kuten krokodiililla. Se eli vain liskoaivoissa, koska ylempiä aivokerroksia, kongnitiivisia ei vielä ollut.
Mutta kun kuulen Trekkspillklubbenin soittavan iki-ihanan kappaleen, minut valtaa uskonnollinen tunne.
https://www.youtube.com/watch?v=4wDkTaVY-QE&list=RD4wDkTaVY-QE&start_radio=1
Edellä kerroin itse kokemastani tunteen ja kognition erillisyydestä yhdellä alueella, mutta tunnemaailma on laaja. Pyydän siis sinkkupalstalaisilta kommentteja erillisyydestä tai yhteenkuuluvuudesta millä tahansa tunteen alueella.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Olen kuullut on kaupunki tuolla (tunnetaan myös nimellä Laulu taivaasta on käännöskappale venäläisen Aleksander Gurilevin (1803–1858) säveltämästä ja Nikolai Makarovin sanoittamasta "Однозвучно гремит колокольчик" (Odnozvutšno gremit kolokoltšik). Alkuperäinen sanoitus kertoo hevosajurista, joka laulaa kaunista ja surullista laulua. Suomenkielisen käännöksen kappaleeseen on tehnyt Vali Kunnas."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Olen_kuullut_on_kaupunki_tuolla
Ruotsin kirkko kertoo, että se on alkujaan venäläinen kansansävelmä. Ruotsinkieliset sanat on tehnyt vapaakirkollinen Lydia Lithell v. 1947.
https://www.svenskakyrkan.se/filer/1670634/Allsång 10 november.pdf
Mutkia matkassa. Tietokoneohjelma katkaisee viimeisen viitteen, joten se ei vie perille. Jos haluat katsoa Lithellin ruotsinkieliset sanat, kopioi koko viite ja aseta se hakuun.
Sanat suomeksi:
Olen kuullut, on kaupunki tuolla
Yllä maan, päällä pilvien usvain
Luona välkkyväin taivasten rantain
Siellä kerran, ah, olla mä saan
Halleluja, mun lauluni raikuu
Halleluja, mä kaupunkiin kuljen
Vaikka jalkani uupuen vaipuu
Joka askel mun kotiin päin vie
Olen kuullut, on maa ilman vaivaa
Ilman kyyneltä, taistoa, huolta
Kipu, sairaus, tuskaa ei tuota
Siellä kerran, ah, olla mä saan
Halleluja, siel riemuita voimme
Halleluja, jo epäilys haihtui
Enää koskaan en horjuen kulje
Olen saapunut Jumalan luo
Olen kuullut, on valkoinen puku
Ja on hohtavat kultaiset kruunut
Sekä autuas taivainen suku
Siellä kerran, ah, olla mä saan
Halleluja, nyt henkeni kiittää
Kun jo kuulla voin taivaisen laulun
Side katkee mi' maahan mun liittää
Tiedän, siellä jo pian olla saan
Läheiseni hautajaisissa tämä laulettiin.
Älyttömän koskettava.
Vilma
Viktor Klimenko ja Mauno Kuusisto ovat kait levyttäneet ja löytyy tuubista.
Vilma: "Läheiseni hautajaisissa tämä laulettiin. Älyttömän koskettava." Kiitos kommentistasi!
Sait tuntuman tähän lauluun toista kautta, minä vain Lindesnes Trekkspillklubbin soittaessa sävelen kappaleeseen Jeg har hørt om en stad ovan molnen. Silti se saa minut liki transsiin. Se sopii kuin valettu hautajaisiin.
Nykyisenä aikana usko taivaan olemassaoloon on sangen heikko. Useimmat ajattelevat, että kuollessa kaikki on lopullisesti ohi, kipu, tuska, kyyneleet, ahdistus ja kaikki muu paha.
Miten tämä enää eroaa taivaan ihanuudesta? Eikö se ole vain nykyajan kieltä lopullisesta vapautumisesta?
9:29
Mä ajattelen, että muutumme energiaksi, muutamme muotoa; maadumme, multaannumme tai hiillostumme.
Ei meistä paljon jää.
Vilma
Olen katsonut kotimaista sarjaa "Ehtoolehto".
Vanhusten kunnioitus?
Alkuperäinen venäläinen, mutta vuoden 1971 esitys, laulaja Vladimir Atlantov. https://vk.com/video-60958526_456263397