En siis tuntenut häntä hyvin kun kävin hänen luonaan. Hän tietysti tunsi minut, kun avasin itseäni hänelle ja luonnollisesti hänen oli siten ehkä helpompi muodostaa syvempi side minuun. Minulle itselle ei päässyt kehittymään syvempiä tunteita, ehkä sitten jos hän ois kertonut mulle elämästään. Miten voit rakastua jos sulle ei kerrota itsestäsi mitään. En tiennyt kuin yhden puolen hänestä, ammatillisuus. Mutta välillämme oli kyl jotain vahvaa, olkoon mitä oli, mutta itse annoin asian olla. Ajattelin että asiat mahdottomia, koska tämä asetelma täs on mikä on. Ehkä itse toimin enempi järjellisesti. Mut sit tää tilanne, miten nyt eteenpäin? En halua häntä elämääni tällä hetkellä. Jos hän toipuisi parempaan kuntoon olisin valmis tutustuu ehkä sitten. Mutta onko tämä kirjoittelukaan reilua keltäään, ei. Mut miten ilmaiset kun ahdistaa nyt, en osaa, en halua ilmaista rakkautta, en vihaa, ei ole keinoja. En haluaisi torjua, mut tuntuu ettei muuta vaihtoehtoa just nyt. Tilanne on nyt mikä on, ahdistaa tulevaisuus tämän asian kanssa.
Jos avaan asiaa osaltani vielä teille
Anonyymi-ap
591
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minä en magneettiin jäänyt kiinni. Älyllistin liikaa kai asioita
Umpikuja siis, josta mä voisin hypätä pois, mut en pysty, koska asia liittyy minuun. Haluan että hän tulisi parempaan kuntoo<3 ei tällaisia asioita voi vain antaa olla, mulle tulee muuten liian paha mieli
Siis jos en mitään myötätuntoa osoita tai huolta
Jos tää palsta menis lopullisesti kiinni, asia voisi parhaassa tapauksessa olla loppuun käsitelty. Ei yhteyttä kumpaakaan, aika korjaa<3
Kuka kävi kenen luona mun luona ole ainakaan ketään käyny ei ole tarvinnu näin ollen edes harkita minkäänlaista suhdetta