Tänä iltana näytti siltä kuin metsänreuna olisi syttynyt palamaan, mutta se olikin vain aurinko, joka hipoi metsänreunaa. Samalla kosteus tiivistyi sumuksi ja näytti savulta. Näytti niin hienolta, että en meinannut saada itseäni ulkoa sisälle millään. Olisi tehnyt mieli tehdä pyörälenkki, mutta en viitsinyt enää lähteä, koska pimeys laskutuu nykyään jo niin nopeasti ja metsätaipaleilla hirvikärpäset iskevät kimppuun.
Jotenkin tämä aika vuodesta on haikeaa. Päivät käyvät kerta toisensa jälkeen lyhyemmiksi vaikka tuntuu, että vasta oli kevät. Nyt jo odottaa uutta kevättä vaikka edessä on pitkä syksy ja pimeä talvi. Ikävää on tämä ajan lipuminen ohi, kun kaikki tapahtuu hujauksessa. Muistan vielö ne ajat, kun kesät tuntuivat kestävän ikuisesti, mutta ei nykyään!
Jotenkin tämä aika vuodesta on haikeaa. Päivät käyvät kerta toisensa jälkeen lyhyemmiksi vaikka tuntuu, että vasta oli kevät. Nyt jo odottaa uutta kevättä vaikka edessä on pitkä syksy ja pimeä talvi. Ikävää on tämä ajan lipuminen ohi, kun kaikki tapahtuu hujauksessa. Muistan vielö ne ajat, kun kesät tuntuivat kestävän ikuisesti, mutta ei nykyään!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kauniisti kuvailit tuon hetken.Tunnelma välittyi ja tuo haikeus.. oli käsin kosketeltavaa. Tänään näin myös tuon upean päivän auringonlaskuineen ja juuri tuo auringon hidas lasku joka sytytti horisonttia. Aurinko oli todella suuri. Haikeus.. kaikesta<3 Kiitos.
Usein mietin, montako kevättä ja kesää vielä on jäljellä vai oliko tämä minulle se viimeinen?
Pitäisi osata vain nauttia joka hetkestä, vaikka sitä toisinaan sortuu turhaimaisuuttaan pienistä valittamaan. Ei sitä osaa käyttää rajallista aikaansa riittävän arvokkaasti vaan elää tuhlailevasti kuin tiimalasissa olisi hiekkaa loputtomiin.
Perisynti, että ei ole tehnyt riittävästi, eikä tarpeeksi. Tai tuntuu siltä! On ikään kuin päästänyt itsensä liian helpolla, eikä antanut sitä parasta itsestään.
Näin vanhemmalla iällä sitä pysähtyy joskus pohtimaan. Tuollaiset hetket, kuin taakse jäävät päivät tai niin miljoonaan kertaan nähdyt, mutta aina sävähdyttävät auringonlaskut, mykistävät mielen ja luovat rauhan.
Niin seesteistä kuin se onkaan, silti tuntuu joka kerta kuin sammutaisi pimeässä yössä lyhdyn ja hukuttaisi itsensä pimeyteen. Montako kertaa vielä voi silmänsä sulkea, ennen kuin ei niitä enää auki saa?
Kaunis kirjoitus. Syksy ja talvi on luopumisen aikaa. Vähän sama kuin elämässä pitää luopua, että tilalle saa jotain uutta. Olen aina ollut enemmän kevään ja kesän lapsi - Aivan kuin saisi uuden mahdollisuuden joka vuosi tulla paremmaksi.
Syksyssä on haikeutta, mutta toisaalta värien iloittelu on edessä päin. Tunnelmalliset syysillat, kun ei ole vielä niin kylmää, mutta hämärä hiipii yhä aikaisemmin maille.
Syksyllä tulee väkisinkin mieleen pienten kukkien kuolema, luonto vetäytyy ikään kuin lepotilaan, ensi vuonna taas pienet kukat pinnistävät maasta. Se ihme tapahtuu joka vuosi uudelleen ja uudelleen.
Kiitos kauniista kirjoituksesta. Kello onkin jo paljon, aika mennä nukkumaan.
-Thinksy
Syksyssä on oma fiilis, kesästä luopuminen, syksy tuo vastaavasti kevään ja kesän ajan poissaolleen tähtitaivaan takaisin voi jälleen nähdä tähtitaivaan monen kuukauden jälkeen, vaikka tähtitaivas on ollut kesälläkin, niin sitä ei ole nähnyt valoisuuden takia.
Vähän kuin vanhat ystävät palaisivat takaisin, samoin kuu ja syksyiset ohrankeltaiset kuutamot.
Ajattele, grillaat hämärtyvässä illalla, grillihiillos hohtaa oranssin punaisena, makkara kuumenee grillissä, nautit makkaraa tähtitaivaan alla pimeässä, juhlallista.
Syksyn pimetessä käperryt kotisi lämpöön, mukava kokkailla ja lepoa jotakin, kokeilla jotain täysin uutta ja ja ihastua, nauttiskella, herkutella.
Tykkään pyöräillä joulun lähestyessä kauppaan, ympärillä pimeää, ikkuinoissa jouluvalot luovat tunnelmaa, siinä on sitä jotain.
Kotiin voi laittaa tunnelmavaloja, nautiskella jotain hyvää suklaapalanen suussa sulaa, olet pimeyden sylissä sula suklaa suussa.....
Hesarissa avauduttiin muuttumattomuudesta, mutta jääräkin poistuu talosta kun se on tulessa.
Ei ole kauaa, kun puutarhamyymälöissä vietettiin kevätkauden avaijaisia, tarjoilua ja ihmiset kukkia ja puutarha tarvikkeitä kilvan hankkivat.
Syksy lähenee, puutarhaliikkeissä alennuksella myydään puutarha tuotteita, kuin kaikki ohi olisi.
Kevään konepäivät makkaratarjoiluineen takana ovat, siellä monta makkaraa ahmittiin ja syksy toivoa tuo, jos konepäivät syksyiset saapuu, siellä makkaraa ahmia saa, kera kahvin ja hillomunkkien, ah autuutta.
Kohta joulunavajaisia kaupoissa vietetään, niin se aika kulkee.....
Määkin jouluin takavuosina syksyn haikeisiin tunnelmiin, ja runosuni rupes niiku pulppuun:
On mieli täynnä tuskaa,
kun katson Lapin ruskaa
ja vaivaiskoivupuskaa.