Yxäriin sattuu :(

Onks yksäri äijä?
Mä oon luullut et muija.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Onks yksäri äijä?
Mä oon luullut et muija.

Tuo pelle kuvittelee omiaan ja on pakkomielteisesti,sekä autistina sukupuolittamassa ja tekemässä kaikista omia analyysejä.

Itse tämäkin eläkeläisukko on ollut tuon neuroottisen tyypin mielestä työtön, läski, feministi ja vaikka mitä.

>Simiti<

Onko se sama harmaa tyyppi, kuin koiperhoinen? Niitä ainakin näkee syyshämärässä pörräävän.
Kerran olin muuten iltasella pyöräilemässä meren lähistön pikkutiellä. Yht'äkkiä sellainen pikkuinen lepakko räpisteli ohitseni. Aikaisemmin ja sen jälkeen en ole nähnyt lepakkoa livenä.

>Simiti<

Tämä ukkeli voi lohduttaa sinua laulun sanoin:

-Ota löysin rantein,älä jännitä. Ota vastaan mitä tarjoo elämä.

>Simiti<

Anonyymi00007 kirjoitti:

Tämä ukkeli voi lohduttaa sinua laulun sanoin:

-Ota löysin rantein,älä jännitä. Ota vastaan mitä tarjoo elämä.

>Simiti<

Niinhän mä otankin. Sinne asti kuin sitä kestää. Eli. Ei enää kauan. Katoppa kun nää tulehdukset. Ne ei pysähdy ihan ittestään ja hoitoonkaan en pääse. Terrrrkkuja autopiiriin ja vähän muuallekin. 👋

Anonyymi00008 kirjoitti:

Niinhän mä otankin. Sinne asti kuin sitä kestää. Eli. Ei enää kauan. Katoppa kun nää tulehdukset. Ne ei pysähdy ihan ittestään ja hoitoonkaan en pääse. Terrrrkkuja autopiiriin ja vähän muuallekin. 👋

Lue lisää

Voi ei. Tulehdukset ei ole kiva juttu. Aikoinaan vammauduin pahoin, mutta kyseiset vammat eivät etene ja niiden kanssa on oppinut elämään.

Muistaakseni yksi palstan kirjoittajista kertoi kerran jatkuvasti etenevästä ja pahenevasta sairaudestaan, joka vie lopulta liikuntakyvyn.

Se pisti hieman miettimään omia "pikku" vikoja. Ja hitto, olen itsekin työkyvyttömyys eläkkeellä.

>Simiti<

Anonyymi00010 kirjoitti:

Voi ei. Tulehdukset ei ole kiva juttu. Aikoinaan vammauduin pahoin, mutta kyseiset vammat eivät etene ja niiden kanssa on oppinut elämään.

Muistaakseni yksi palstan kirjoittajista kertoi kerran jatkuvasti etenevästä ja pahenevasta sairaudestaan, joka vie lopulta liikuntakyvyn.

Se pisti hieman miettimään omia "pikku" vikoja. Ja hitto, olen itsekin työkyvyttömyys eläkkeellä.

>Simiti<

Lue lisää

Ei ne oo kivoja. Etenee päivä päivältä. Mutta minkäs teet. Näillä mennään. Ihan loppuun asti.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Niinhän mä otankin. Sinne asti kuin sitä kestää. Eli. Ei enää kauan. Katoppa kun nää tulehdukset. Ne ei pysähdy ihan ittestään ja hoitoonkaan en pääse. Terrrrkkuja autopiiriin ja vähän muuallekin. 👋

Lue lisää

Et varmaankaan kerro mitkä tulehdukset etkä sitä mikset pääse hoitoon?
Kyllähän lääkäriin pääsee jos on vakavaa.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Et varmaankaan kerro mitkä tulehdukset etkä sitä mikset pääse hoitoon?
Kyllähän lääkäriin pääsee jos on vakavaa.

En kerro. En pääse.

Anonyymi00018 kirjoitti:

En kerro. En pääse.

Mutta vakavia kaikki. Oikeasti.

Anonyymi00018 kirjoitti:

En kerro. En pääse.

Ihan varmasti pääsee jos on vakavaa ja akuuttia, etenkin jos on hengenvaarallista.
Jos ei muutoin niin yksityiselle ainakin.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Ihan varmasti pääsee jos on vakavaa ja akuuttia, etenkin jos on hengenvaarallista.
Jos ei muutoin niin yksityiselle ainakin.

Kuule. En pääse. Siihen on syynsä. Edelleen terrrrkkuja autopiiriin.

Anonyymi00021 kirjoitti:

Kuule. En pääse. Siihen on syynsä. Edelleen terrrrkkuja autopiiriin.

En tiedä mistään autopiireistä mitään.
Ja ihan turha väittää ettei pääse hoitoon, etenkään jos on vaarassa.
Se on oma valinta jos ei mene.

Anonyymi00022 kirjoitti:

En tiedä mistään autopiireistä mitään.
Ja ihan turha väittää ettei pääse hoitoon, etenkään jos on vaarassa.
Se on oma valinta jos ei mene.

Hah ja vielä isompi hah. Ei pääse. En viitsi jankata.

Hämärä laskeutuu suomalaisen puutarhan ylle. Kesäyön viileys herättää varjot henkiin, ja omenapuiden suojasta nousee siivilleen yöllinen kulkija. Se on pieni, vaatimaton harmaankirjava koiperhonen. Meidän silmissämme se on vain mitätön hyönteinen, mutta omassa maailmassaan se on täydellisesti sopeutunut selviytyjä. Se suunnistaa yön pimeydessä uskomattoman aistijärjestelmänsä avulla, lukien ilman virtauksia ja etsien kumppanin tuoksua.

Yhtäkkiä pimeyden halkaisee uusi, voimakas signaali. Läheisellä terassilla hehkuu grilli, jonka hiillos hohdaa petollisen lämpimänä ja kirkkaana.

Koiperhosen hienostunut suunnistusjärjestelmä menee sekaisin. Miljoonien vuosien aikana kehittynyt vaisto käskee sitä pitämään valonlähteen – joka luonnossa olisi kuu – tietyssä kulmassa itseensä nähden. Mutta tämä valo on liian lähellä. Perhonen joutuu spiraalimaiseen syöksykierteeseen, jota se ei pysty vastustamaan. Liekin lumo on vastustamaton.

Jokaisella siiveniskulla se ajautuu lähemmäs kuumuuden keskipistettä. Se ei tunne pelkoa, ainoastaan pakonomaista vetoa kohti valoa.

Sitten koittaa lyhyt, armoton hetki. Pieni, herkkä ruumis koskettaa grillihiiltä. Kuuluu vaimea, tuskin kuultava risaus. Koiperhosen siivet, jotka oli tehty tomusta ja yön keveydestä, katoavat sekunnin murto-osassa. Se on ohi silmänräpäyksessä.

Yöpuutarhan ekosysteemissä yksi elämä on päättynyt, mutta luonnon kiertokulku jatkuu. Grillihiilelle pudonnut tuhka on pian osa maaperää, ja uusi sukupolvi odottaa jo kuoriutumistaan koteloissaan, valmiina kohtaamaan seuraavan yön haasteet.

Ylen avarassa luonnossa on totuus!

Anonyymi00014 kirjoitti:

Hämärä laskeutuu suomalaisen puutarhan ylle. Kesäyön viileys herättää varjot henkiin, ja omenapuiden suojasta nousee siivilleen yöllinen kulkija. Se on pieni, vaatimaton harmaankirjava koiperhonen. Meidän silmissämme se on vain mitätön hyönteinen, mutta omassa maailmassaan se on täydellisesti sopeutunut selviytyjä. Se suunnistaa yön pimeydessä uskomattoman aistijärjestelmänsä avulla, lukien ilman virtauksia ja etsien kumppanin tuoksua.

Yhtäkkiä pimeyden halkaisee uusi, voimakas signaali. Läheisellä terassilla hehkuu grilli, jonka hiillos hohdaa petollisen lämpimänä ja kirkkaana.

Koiperhosen hienostunut suunnistusjärjestelmä menee sekaisin. Miljoonien vuosien aikana kehittynyt vaisto käskee sitä pitämään valonlähteen – joka luonnossa olisi kuu – tietyssä kulmassa itseensä nähden. Mutta tämä valo on liian lähellä. Perhonen joutuu spiraalimaiseen syöksykierteeseen, jota se ei pysty vastustamaan. Liekin lumo on vastustamaton.

Jokaisella siiveniskulla se ajautuu lähemmäs kuumuuden keskipistettä. Se ei tunne pelkoa, ainoastaan pakonomaista vetoa kohti valoa.

Sitten koittaa lyhyt, armoton hetki. Pieni, herkkä ruumis koskettaa grillihiiltä. Kuuluu vaimea, tuskin kuultava risaus. Koiperhosen siivet, jotka oli tehty tomusta ja yön keveydestä, katoavat sekunnin murto-osassa. Se on ohi silmänräpäyksessä.

Yöpuutarhan ekosysteemissä yksi elämä on päättynyt, mutta luonnon kiertokulku jatkuu. Grillihiilelle pudonnut tuhka on pian osa maaperää, ja uusi sukupolvi odottaa jo kuoriutumistaan koteloissaan, valmiina kohtaamaan seuraavan yön haasteet.

Ylen avarassa luonnossa on totuus!

Lue lisää

Juu, olen lukenut tuosta: niillä menee suuntavaisto sekaisin valonlähteestä. Ilmeisesti pitävät valoa aina merkkinä siitä, että se olisi "ylhäällä" päin.

🦄