Sain trauman muutama tunti sitten. 😵
Grillasin.
Valkoinen pieni perhonen lensi grilliin JA KUOLI SINNE! 🥺
Tämä maailma ei ole reilu paikka. 😥
Hormonitilanteellani saattaa olla vaikutusta trauman syntymiseen. 😵🩸
🦄
Grillasin.
Valkoinen pieni perhonen lensi grilliin JA KUOLI SINNE! 🥺
Tämä maailma ei ole reilu paikka. 😥
Hormonitilanteellani saattaa olla vaikutusta trauman syntymiseen. 😵🩸
🦄
Vastaukset 36
Vanhimmat
Justjust, aikuinen äijä täällä kerää reaktioita tyttöilystään menkkapäissään ja mitä vielä nyt sitten keksiikään. Aina nämä samat tuherrukset naisena esiintyen. Jotenkin ollaan niin reppanoita ja ulistaan miestä apuun. Pari emojia päälle ja yksinkertainen yleisö uskoo.
Onks yksäri äijä?
Mä oon luullut et muija.
Tuo pelle kuvittelee omiaan ja on pakkomielteisesti,sekä autistina sukupuolittamassa ja tekemässä kaikista omia analyysejä.
Itse tämäkin eläkeläisukko on ollut tuon neuroottisen tyypin mielestä työtön, läski, feministi ja vaikka mitä.
>Simiti<
No joo sanotaanko nyt näin, että emojikaappaajan, eli palstaäijän ja alkuperäisen yksärin, guben mukaan yxärin erottaa mm emojien määrästä sekä sisällöstä. Kurja juttu tällainen imitoiminen muuten,voi juku. Karma. T naiselta
Vai että työtön läski feministi, gubbe? No tiktokissa on tilaa tehdä kontenttia vaikka sullekin työtön sovinisti ja ensimmäinen kommentoija on identifikaation suhteen tämän avauksen kohdalla oikeassa. Sen todistaa esim tämä guben tilitys mr simitinä, mitä myös henkilöity päin vi*tua
Muutama tunti on epämääräinen käsite.
Jos se tapahtui pimeällä niin se oli yöperhonen, eli "moth", se on harmaa tai harmaanvaalea. Ne lentelevät sattumanvaraisesti ympäriinsä ja pyörivät katuvalojen ja muiden valonlähteiden ympärillä, usein kuolevat kuumiin valaisimiin. Niitä löytyy jatkuvasti kuolleena eri paikoista. Niillä ei ole juuri muuta virkaa kuin lepakkojen ruokana oleminen. Joten ei suuri menetys kyseessä.
Onko se sama harmaa tyyppi, kuin koiperhoinen? Niitä ainakin näkee syyshämärässä pörräävän.
Kerran olin muuten iltasella pyöräilemässä meren lähistön pikkutiellä. Yht'äkkiä sellainen pikkuinen lepakko räpisteli ohitseni. Aikaisemmin ja sen jälkeen en ole nähnyt lepakkoa livenä.
>Simiti<
Tuo tuollainen on varmaan monelle se vähäisin huolenaihe. Tulevina aikoina.
Tämä ukkeli voi lohduttaa sinua laulun sanoin:
-Ota löysin rantein,älä jännitä. Ota vastaan mitä tarjoo elämä.
>Simiti<
Niinhän mä otankin. Sinne asti kuin sitä kestää. Eli. Ei enää kauan. Katoppa kun nää tulehdukset. Ne ei pysähdy ihan ittestään ja hoitoonkaan en pääse. Terrrrkkuja autopiiriin ja vähän muuallekin. 👋
Voi ei. Tulehdukset ei ole kiva juttu. Aikoinaan vammauduin pahoin, mutta kyseiset vammat eivät etene ja niiden kanssa on oppinut elämään.
Muistaakseni yksi palstan kirjoittajista kertoi kerran jatkuvasti etenevästä ja pahenevasta sairaudestaan, joka vie lopulta liikuntakyvyn.
Se pisti hieman miettimään omia "pikku" vikoja. Ja hitto, olen itsekin työkyvyttömyys eläkkeellä.
>Simiti<
Ei ne oo kivoja. Etenee päivä päivältä. Mutta minkäs teet. Näillä mennään. Ihan loppuun asti.
Et varmaankaan kerro mitkä tulehdukset etkä sitä mikset pääse hoitoon?
Kyllähän lääkäriin pääsee jos on vakavaa.
En kerro. En pääse.
Mutta vakavia kaikki. Oikeasti.
Ihan varmasti pääsee jos on vakavaa ja akuuttia, etenkin jos on hengenvaarallista.
Jos ei muutoin niin yksityiselle ainakin.
Kuule. En pääse. Siihen on syynsä. Edelleen terrrrkkuja autopiiriin.
En tiedä mistään autopiireistä mitään.
Ja ihan turha väittää ettei pääse hoitoon, etenkään jos on vaarassa.
Se on oma valinta jos ei mene.
Hah ja vielä isompi hah. Ei pääse. En viitsi jankata.
Mister rakastaa omaa ääntään vänkää palstaäijän kanssa mistä tahansa aiheesta perseestä perämoottoriin. Huh huh. T naiselta
Voi sinua. Itse taasen yritän raid purkkini kanssa etsiä niitä pieniä lentäviä öttiäisiä, jotka katosivat heti, kun ostin mokoman joukkotuho aseen.
Tokikaan emme voi olla koskaan varmoja, tekikö se perhoinen kuitenkin itsemurhan?
>Simiti<
Luonnontieteellinen maailmakuva ei tarjoa lohtua, vaan panee ihmisen näkemään selkeästi luonnon armottomuuden ja kamaleellisuuden.
Luonnontieteellinen kuva on tosi, muttei miellyttävä.
Hämärä laskeutuu suomalaisen puutarhan ylle. Kesäyön viileys herättää varjot henkiin, ja omenapuiden suojasta nousee siivilleen yöllinen kulkija. Se on pieni, vaatimaton harmaankirjava koiperhonen. Meidän silmissämme se on vain mitätön hyönteinen, mutta omassa maailmassaan se on täydellisesti sopeutunut selviytyjä. Se suunnistaa yön pimeydessä uskomattoman aistijärjestelmänsä avulla, lukien ilman virtauksia ja etsien kumppanin tuoksua.
Yhtäkkiä pimeyden halkaisee uusi, voimakas signaali. Läheisellä terassilla hehkuu grilli, jonka hiillos hohdaa petollisen lämpimänä ja kirkkaana.
Koiperhosen hienostunut suunnistusjärjestelmä menee sekaisin. Miljoonien vuosien aikana kehittynyt vaisto käskee sitä pitämään valonlähteen – joka luonnossa olisi kuu – tietyssä kulmassa itseensä nähden. Mutta tämä valo on liian lähellä. Perhonen joutuu spiraalimaiseen syöksykierteeseen, jota se ei pysty vastustamaan. Liekin lumo on vastustamaton.
Jokaisella siiveniskulla se ajautuu lähemmäs kuumuuden keskipistettä. Se ei tunne pelkoa, ainoastaan pakonomaista vetoa kohti valoa.
Sitten koittaa lyhyt, armoton hetki. Pieni, herkkä ruumis koskettaa grillihiiltä. Kuuluu vaimea, tuskin kuultava risaus. Koiperhosen siivet, jotka oli tehty tomusta ja yön keveydestä, katoavat sekunnin murto-osassa. Se on ohi silmänräpäyksessä.
Yöpuutarhan ekosysteemissä yksi elämä on päättynyt, mutta luonnon kiertokulku jatkuu. Grillihiilelle pudonnut tuhka on pian osa maaperää, ja uusi sukupolvi odottaa jo kuoriutumistaan koteloissaan, valmiina kohtaamaan seuraavan yön haasteet.
Ylen avarassa luonnossa on totuus!
Juu, olen lukenut tuosta: niillä menee suuntavaisto sekaisin valonlähteestä. Ilmeisesti pitävät valoa aina merkkinä siitä, että se olisi "ylhäällä" päin.
🦄
Koiperhosten perään ei nyt kannata itkeä.
Mutta jos imuroi vahingossa viimeiset pöötit se trauma pysyy. Älä kysy, en pysty puhumaan
Itse olen samanlainen. Eläinten, pienimpienkin kohtalot surettavat, kun silmiin osuvat.
Pienet hämähäkit annan elää yhteiselämää kotonani. Kastematoja ja etanoita väistelen sateella. Tähän on tultu.
-Ty
Kastemadot monesti hukkuvat asfaltille. Sitten lokit tulevat syömään niitä aivan innoissaan. Näin se luonto toimii.
Kerran kuitenkin näin parvekkeellani varastohämähäkin roikkumassa. Melko uljas näky. Olin ihan varma, että se yöllä juoksee oven läpi ja syö mut.
Ei syönyt, ei kai sillekkään kaikki kelpaa. Sen jälkeen en ole nähnyt, mutta varmana vaanii tuolla jossain piilossa.
>Simiti<
Pikkuiset hämpyn seitti voi laskeutua ensin otsalle, kun nukut. Sitten pienet jalat voivat vilistää nenän yli… kipiti..kipiti…nenäkarvoille ja leuan kautta suuhun 😁
Mua vaan säälittää pienet kastemadot, jotka etsii pieniä rakosia tiellä möngertäessään. Luonto on niin armoton: toisen eläimen kuolema on vain toisen elämä.
Voi olla, että olen itse asiassa vieraantunut luonnosta, kun säälin pienten eläinten kohtaloita.
Pikku hämähäkit saavat kuitenkin elää varastossani. En poista seittejä :)
-Ty
Oi ei, perhosparka 😕 Eivät näköjään nekään säästyy onnettomuuksilta.
Juuri yhtenä päivänä ihastelin valkoista, kaunista perhosta, joka lensi vierelläni niin kauan, että tunsin olevani jossain satumaassa 🦋 Niiden vapaa leplatus on niin rauhoittavaa.
Aletheias
Harakat ja muut linnut syö niitä. Samoin sudenkorennot, mutta sudenkorento on hyödyllinen kun se syö paarmat pois pihalta.
Noinhan se menee, hyönteiset ja eläimet syövät toisiaan. Se on osa luonnon kiertokulkua, vaikka se joskus julmalta tuntuukin.
Aletheias
Joko olet toipunut? Omalla vastuulla:
Minäpä päästin päiviltä kokonaisen yhdyskunnan hevosmuurahaisia. Niitä oli tuhansia...
Valtavan kokoisia tuholaisia. Onneksi eivät ole vihaisia kuten jotkut pienemmät muurahaislajit. Vähän ehkä huono omatunto, kun toiset olivat niin rauhanomaisia ja toisistaan huolehtivia. Niiden vuoksi menee kuitenkin muutama hirsi vaihtoon.
xLiner
Mun lattialla on toisinaan jotain kuoriaisia(ehkä tuholaisia). Tsekkaan aina, josko kaverilla vielä henki pihisee. Jos ja, kun elomerkkejä löytyy, niin kiikutan kaverin talouspaperin päälle, johon puristan esim. persikan mehua. Selvästikin ovat kuivuneet siinä selällään polkiessaan ja mehu maistuu. Häipyvät muutaman kymmenen minuutin ruokailun ja levon jälkeen omille teilleen.
Niitä kuoriaisia on monia lajeja, jotka hyökkäilevät sisätiloihin. Käytännössä ihan vaarattomia, mutta ärsyttäviä mönkiessään ruokapöydällä, joka on ikkunan vieressä.
Suihkuttelin ikkunan reunoihin RAID myrkkyä, mikäli mönkivät jostain pikkuraosta pöydälleni. Nyt ei ole näkynyt. Ymmärtävät vältellä Raidilla suihkutettuja rakoisia.
Niitä kukkakärpäsiä pörrää välillä. En tiedä mistä tulee, mutta kerran yksi lensi suoraan sieraimeen. Sota on siis julistettu.
>Simiti<
>Simiti<
Elämä on lyhyt lento. Saattoi riittää perhosellekin, että ylipäänsä vaan koki ja lensi.