Toisessa ketjussa joku pohti ystävyyssuhteiden hiipumista. Postasin kommentin että oma sosiaalinen elämäni loppui siihen kun kyllästyin ihmisten mielenterveyshäiriöihin. Lopulta jäljelle ei jäänyt käytännössä kuin pari "oireilevaa" perheenjäsentä. Pistänpä kokonaan oman aloituksen aiheesta.
Jälkikäteen on aika kauheaa ajatella millaiseen kohteluun itse olen suostunut usein vain siksi koska toisella oli taas joku vaikea äitisuhde, lasinen lapsuus- kiukuttelukohtaus, koulukiusaamiskokemuksettaustalla- episodi, tai sosiaalisten tilanteiden pelko- kompleksi. Lähes kaikki olivat olevinaan "päihdesairaita". Nykyisin he ovat "psykiatrian uhreja" ja "medikalisaation" seurauksena "päihdesairaita".
Oli kaveri jolla oli vaikea äitisuhde. Aina kun kävimme hänen äitinsä luona jouduin jäämään ulos portaikkoon istumaan koska kaveri ei päästänyt minua sisälle äitinsä asuntoon.
Oli kaveri joka ei maksanut velkojaan koska oli taas ollut joku "maniakohtaus" joka esti häntä olemasta vastuuntuntoinen.
Deittailin nuorena hetken aikaa itseäni kaksi kertaa vanhempaa miestä joka tarjosi minulle ulkomaan matkan. Ulkomailla kävi ilmi että äijä on pesunkestävä itsesäälinen elämänkoululainen. Hänellä oli äititrauma koska äiti oli hylännyt hänet milloin mihinkin kauppakeskuksiin ja tien verille lapsena. Tästä syystä aikuinen mies päätti ulkomailla varastaa matkalippuni, passini ja majapaikan avaimet. Sitten hän katosi paikalta ja jätti minut hortoilemaan yksin pitkin vieraan maan katuja demonstroidakseen miltä tuntuu kun äiti hylkää. Aikuinen äijiä jumalauta kosti itseään puolet nuoremmalle naiselle omia lapsuuskokemuksiaan koska hän kiukutteli minulle äititraumaansa. Mies oli silloin 43 vuotias, minä 21v.
Minut on heitetty "ystävän" kodista ulos keskellä yötä pakkaseen siksi koska yh- äiti sai jonkun kateuskompleksin kesken uniensa kun hän sai päähänsä että kilpailen hänen lastensa suosiosta. Minulle on tehty ohareita, minulle on aiheutettu ongelmia, minut on heitetty bussin alle monet kerrat sillä verukkeella että sillä toisella on joku pöpiläärihäiriö. Nuorempana olin aivopesty kuvittelemaan että henkisesti tasapainotonta traumatisoitunutta ihmisraasua on ymmärrettävä koska he ovat kaikki sairaita eivätkä vastuussa käytöksestään. He eivät voi itselleen mitään. Että sitä se todellinen ystävyys on.
Jostain syystä en koskaan soveltanut samaa ajatusta itseeni.
Suurin osa ihmisistä näyttää pitävän ihmissuhteitaan roolipeliareenana johon tullaan roolipelaamaan jotain lapsuuden hylkäämiskokemuksia, koulukiusaamiskokemuksia, lasista lapsuutta tai muuta traumaa ja vaaditaan nenä pystyssä että sen toisen pitää olla yleisönä ja esittää omaa rooliaan kiltisti muuten et ole oikea ystävä.
Ja sama peli pyörii työpaikoilla ja kouluissa. Taloyhtiöissä, kaduilla kauppakeskuksissa. Kaikkialla. Naapuriinkin on näköjään muuttanut taas uusi oireilija joka pitää "oireillaan" koko taloa hereillä yöt läpeensä. Räkättävä nuori akka ei lainkaan "kykene" hallitsemaan käytöstään kun joku diagnoosi "pakottaa" hänet kikattamaan kolmelta joka yö ja pakottamaan koko talon hänen seksielämänsä kuuntelijaksi.
Nyt minulla on sama mielenterveyshäiriöongelma sisarusten kanssa. Minua voi kohdella miten vain koska lapsuuden perhe on aiheuttanut heille oireita. Kun minä asiaan reagoin se johtuu heidän mielestään siitä että olen "alkoholiongelmainen" lapsuustraumojemme vuoksi.
Ei taida jolla enää terveitä ihmisiä olemassakaan. Siis ihmisiä jotka haluavat olla tasapainoisia terveitä, vastuuntuntoisia ja hyvinvoivia tasapainoisissa vastavuoroisissa ihmissuhteissaan. Ihmissuhteisiin mennään vaatimuslista edellä kuin johonkin teatteriin esitelmöimään mää itte ja mun oma elämänkoulu- teatteria. Psykoterapeuttien oppaat kouluttavat että jos läheisellä tai ystävällä on trauma on kaikkien elettävä hänen ehdoillaan.
Nykyajan ongelma on se ettei ole enää ihmisiä jotka eivät kuuluisi tähän erityisoikeuksilla varustettuun mielisairastelijoiden kerhoon.
Mielisairastelu ja traumapuhe myrkyttää ystävyyssuhteet
15
95
Vastaukset 15
- Anonyymi00001
100% samoja kokemuksia. Jotenkin tämä on oma syyni, että olen vetänyt koko elämäni ajan tälläisiä ihmisiä puoleeni. Hyviäkin on. Nykyään kirjoittelen vaan anonyyminä netissä. Välillä yksinäistä, mutta en jaksa enää ikinä pettyä. Olen aina joku tunkio ja kaatopaikka kaikelle negatiiviselle. Ihmiset jostain syystä tykkäävät aina ruikuttaa ja narista minulle ongelmistaan ja sairauksistaan. Ei kiitos. En jaksa enää.
- Anonyymi00002
Kun 100% ihmisistä potee jotakin mielenterveyteen tai tredinkkäästi "neuropsykologiaan" liittyvää häiriötä ongelma ei ole se että vedät sellaisia ihmisiä puoleesi. Muunlaisia ihmisiä ei ole enää olemassa kuin "kuuppaongelmaisia" joista kaikki käyttävät diagnoosejaan tekosyynä sosiaalisesti vastuuttomina itsekkääsen käytökseen.
- Anonyymi00003
Anonyymi00002 kirjoitti:
Kun 100% ihmisistä potee jotakin mielenterveyteen tai tredinkkäästi "neuropsykologiaan" liittyvää häiriötä ongelma ei ole se että vedät sellaisia ihmisiä puoleesi. Muunlaisia ihmisiä ei ole enää olemassa kuin "kuuppaongelmaisia" joista kaikki käyttävät diagnoosejaan tekosyynä sosiaalisesti vastuuttomina itsekkääsen käytökseen.
Eikä ongelma ole vain se että ihmiset käyttävät omia diagnoosejaan tekosyynä omalle sosiaaliselle perseilylleen ja kaikenlaiselle huomio.uoraamiselle. Ihmisillä on tapana diagnosoida myös muita ja selitellä muiden reaktiot heidän omiin perseilyihinsä sen reagoijan "mielenterveyshäiriöillä". Niin ei tarvitse sitten suhtautua vakavasti itseensä kohdistuvaan kritiikkiin kun sillä toisellakin on joku trauma tai diagnoosi joka selittää mielenterveysperseilijän omaan käytökseen tulleen oikeutetun vastareaktion.
Yököttävä ongelma. Ihmiset vellovat mielisairastelupskassaan kuin siat lätissään ja sitten kutsuvat kaikki muutkin vellomaan samaan pskaan. - Anonyymi00004
Anonyymi00002 kirjoitti:
Kun 100% ihmisistä potee jotakin mielenterveyteen tai tredinkkäästi "neuropsykologiaan" liittyvää häiriötä ongelma ei ole se että vedät sellaisia ihmisiä puoleesi. Muunlaisia ihmisiä ei ole enää olemassa kuin "kuuppaongelmaisia" joista kaikki käyttävät diagnoosejaan tekosyynä sosiaalisesti vastuuttomina itsekkääsen käytökseen.
Noin juuri olen sen kokenut omakohtaisesti! Ja siksi en halua uutta parisuhdetta enää koskaan! Pelkkä ystävyyssuhde riittää minulle noin 70v ikäisen kanssa! Miksi haluaisin pilata elämäni itsekeskeisen ja psyykkisesti epävakaan ihmisen kanssa!
- Anonyymi00005
Anonyymi00003 kirjoitti:
Eikä ongelma ole vain se että ihmiset käyttävät omia diagnoosejaan tekosyynä omalle sosiaaliselle perseilylleen ja kaikenlaiselle huomio.uoraamiselle. Ihmisillä on tapana diagnosoida myös muita ja selitellä muiden reaktiot heidän omiin perseilyihinsä sen reagoijan "mielenterveyshäiriöillä". Niin ei tarvitse sitten suhtautua vakavasti itseensä kohdistuvaan kritiikkiin kun sillä toisellakin on joku trauma tai diagnoosi joka selittää mielenterveysperseilijän omaan käytökseen tulleen oikeutetun vastareaktion.
Yököttävä ongelma. Ihmiset vellovat mielisairastelupskassaan kuin siat lätissään ja sitten kutsuvat kaikki muutkin vellomaan samaan pskaan.Eikä siinäkään vielä kaikki.
Sitten on kaikista kivointa kun löytää itsensä pitkäaikaistyöttömyyden ja köyhyyden ansasta vailla keinoa hinata itsensä paremman toimeentulon piiriin, ja joutuu elämään riippuuvuussuhteessa kymmenen mielisairasteludiagnoosia omaavaan työlliseen joka nauttii parempaa toimeentuloa.
Me eletään nyt "go no contact"- trendiä jonka mukaan välien katkaisu vääränlaisiin ihmisiin, kuten perheenjäseniin, on aina ratkaisu kaikkeen. Usein se onkin enkä mene ketään välien katkomisesta tuomitsemaan. Näinhän itsekin tein lähes koko sosiaaliselle verkostolleni. Mutta aina se ei ole vaihtoehto. Elämän realiteetit tulevat vastaan.
Mielenterveyshäiriöiset traumatisoitunueet, mutta paremmassa taloudellisessa asemassa olevat ihmiset pääsevätkin sitten käyttämään sinua mielin määrin leikkikalunaan oikein perusteellisesti kun sinä terve ja normaali, mutta taloudellisesti heikommassa asemassa oleva elät riippuvuussuhteessa tällaisiin sekoboltseihin. Köyhyys on tekosyy sille miksi sinua pidetään elämässäsi epäonnistuneena naurettavana holhokkina ja kuuppaongelmaisena. Ja sitten kaikki heidän omat mielivaltaiset oikut ja ailahdukset sekä tietoiset kiusaamiset ja kaiken MAAILMAN spedeilyt pistetään siellä paremmin toimeentulevien päässä myöskin heidän omien mt- ongelmien piikkiin. Lisäksi köyhä perässä vedettävä riesa pääsee olemaan yleensä syyllinen näiden paremmin toimeentulevien sukuloisten kaikkiin ongelmiin.
Tämä mielisairasteluperseily on eskaloiltunut aivan hirveäksi meidän yhteikunnassa aivan kaikkialla. Ei ole olemassa edes mitään pientä turvasaareketta missään elämän osa- alueella joka olisi mielisairasteluspedeilijöistä vapaa. - Anonyymi00006
Anonyymi00004 kirjoitti:
Noin juuri olen sen kokenut omakohtaisesti! Ja siksi en halua uutta parisuhdetta enää koskaan! Pelkkä ystävyyssuhde riittää minulle noin 70v ikäisen kanssa! Miksi haluaisin pilata elämäni itsekeskeisen ja psyykkisesti epävakaan ihmisen kanssa!
Avaatko vähän miksi juuri n. 70-v?
- Anonyymi00007
Anonyymi00006 kirjoitti:
Avaatko vähän miksi juuri n. 70-v?
Jos ei jaksa niin enää vängätä vastaan tjn? Onko vaikea päästää irti guben pakinasta, siis juuri tästä alalajista? T naiselta minä tässä vähän muistiinpanoja teen
- Anonyymi00009
Anonyymi00007 kirjoitti:
Jos ei jaksa niin enää vängätä vastaan tjn? Onko vaikea päästää irti guben pakinasta, siis juuri tästä alalajista? T naiselta minä tässä vähän muistiinpanoja teen
Episodes of psychotic rage, maybe?
- Anonyymi00011
Anonyymi00006 kirjoitti:
Avaatko vähän miksi juuri n. 70-v?
Siksi että noin puolet 70v miehistä ei pysty enää harrastamaan seksiä ja se on minusta pelkästään hyvä asia! Ja sekin että olemme suunnilleen samaa ikäluokkaa ja suunnilleen samanikäiset ovat ymmärtävät hyvin toisiaan! Mitään pakkoa ei siihen ole, jos en löydä yhtään uutta ystävää koskaan!
- Anonyymi00014
Anonyymi00005 kirjoitti:
Eikä siinäkään vielä kaikki.
Sitten on kaikista kivointa kun löytää itsensä pitkäaikaistyöttömyyden ja köyhyyden ansasta vailla keinoa hinata itsensä paremman toimeentulon piiriin, ja joutuu elämään riippuuvuussuhteessa kymmenen mielisairasteludiagnoosia omaavaan työlliseen joka nauttii parempaa toimeentuloa.
Me eletään nyt "go no contact"- trendiä jonka mukaan välien katkaisu vääränlaisiin ihmisiin, kuten perheenjäseniin, on aina ratkaisu kaikkeen. Usein se onkin enkä mene ketään välien katkomisesta tuomitsemaan. Näinhän itsekin tein lähes koko sosiaaliselle verkostolleni. Mutta aina se ei ole vaihtoehto. Elämän realiteetit tulevat vastaan.
Mielenterveyshäiriöiset traumatisoitunueet, mutta paremmassa taloudellisessa asemassa olevat ihmiset pääsevätkin sitten käyttämään sinua mielin määrin leikkikalunaan oikein perusteellisesti kun sinä terve ja normaali, mutta taloudellisesti heikommassa asemassa oleva elät riippuvuussuhteessa tällaisiin sekoboltseihin. Köyhyys on tekosyy sille miksi sinua pidetään elämässäsi epäonnistuneena naurettavana holhokkina ja kuuppaongelmaisena. Ja sitten kaikki heidän omat mielivaltaiset oikut ja ailahdukset sekä tietoiset kiusaamiset ja kaiken MAAILMAN spedeilyt pistetään siellä paremmin toimeentulevien päässä myöskin heidän omien mt- ongelmien piikkiin. Lisäksi köyhä perässä vedettävä riesa pääsee olemaan yleensä syyllinen näiden paremmin toimeentulevien sukuloisten kaikkiin ongelmiin.
Tämä mielisairasteluperseily on eskaloiltunut aivan hirveäksi meidän yhteikunnassa aivan kaikkialla. Ei ole olemassa edes mitään pientä turvasaareketta missään elämän osa- alueella joka olisi mielisairasteluspedeilijöistä vapaa.Minä en suostu kenenkään hoitajaksi enkä kenenkään auttajaksi. Elämää on suurin osa takana, enkä halua pilata sitä yhdenkään sekopään takia! Ja koska viihdyn todella hyvin yksin, senkään takia ei ole välttämätöntä tarvetta löytää edes ikäistäni ystävää!
- Anonyymi00015
Anonyymi00009 kirjoitti:
Episodes of psychotic rage, maybe?
Ei noilla koheleilla mitään psykoottista episodia ole. Joka kerta kun tekomielisairasteluperseilystä käydään keskustelua paikalle ilmaantuu vähintään viisi tekopsykoottista selostamaan jotain sekopäistä pskaa. Nämä spedet tulevat tietoisesti esittelemään teko- oireitaan koska haluavat olla eläviä esimerkkejä siitä että "psykoottisia" on oikeasti olemassa ja että ooh katsokaa nyt, kyllä ne mielenterveyshäiriöt on ihan todellinen Ilmiö.
Kuka tahansa voi kirjoittaa mitä tahansa soopaa josta ei saa tolkkua. Se ei todista mitään muuta kuin että tyhmiä ihmisiä, etenkin huomiohoroja on olemassa.
- Anonyymi00008
Se on muotia
- Anonyymi00013
No kuka pitkäkenkä se on kelle analyysit raportit viiä joka päättää jutut sitten?
- Anonyymi00010
Itselläni on myös samaa kokemustaustaa, joskaan en ole ihan noin rajuja joutunut kokemaan, mitä sinä hurjimmillaan. Mutta tosiaan kaikki vastaavat "mulla on vaikeeta"-oireilut, kenellä mistäkin syystä, on tullut naamalle näidsä aiemmissa ystävyys-/"ystävyys"suhteissa. En jaksanut enää ja yhdessä vaiheessa karsin melkeinpä kaikki tällaiset pois elämästäni. Ne oahimmat ainakin ja loppuihinkin olen ottanut etäisyyttä. Ja tuntuu ainakin, että kannatti. Olen ehkä enemmän yksin nykyään, en tosin yksinäinen usein tai en ainakaan koe itseäni yksinäiseksi ellei fyysistä yksinoloa lasketa yksinäisyydeksi, mutta voin huomattavasti paremmin kuin aiemmin.
- Anonyymi00012
"Oli kaveri jolla oli vaikea äitisuhde. Aina kun kävimme hänen äitinsä luona jouduin jäämään ulos portaikkoon istumaan koska kaveri ei päästänyt minua sisälle äitinsä asuntoon.". Koskettavaa aapeeäijä
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2872279
Nanna hakkasi Martinan aivot tuusan nuuskaksi!!!
Ihme jos Martina pystyy muodostaa järkeviä lauseita tämän nyrkkisateen jälkeen. Ottelupalkkio tuli, tajunta meni.2671339- 221334
- 41846
Vaikea löytää samantyylistä miestä
Nyt on pakko avautua. Onko ketään muuta jonka on yksinkertaisesti todella vaikeaa löytää samanhenkistä kumppania kuin i139823Martina ja Muhis
Aamulenkillä yhdessä valmistautumassa suuren päivään,toivottavasti heräsivät toistensa viekusta.Ihana pariskunta❤237729Rasismi ahdistaa.
Tapasin baarissa oikein lupsakan oloisen miehen, mutta arvomaailma on hyvin erilainen omani kanssa. Hän käyttää n-sanaa240725- 56560
Olenkohan tunteideni kanssa yksin?
Salaa toivon, että sinä nainen luotat minuun niin paljon, että uskaltaisit lähentyä kanssani, vaikka tämä on vähän kiell46491- 38478