Olen tullut surulliseksi ja kyynistynyt

Voi olla myös mahdollisuus muutokseen ihmiskunnalla.

Xch

Ikäkin tekee kyynisyyttä, riippuu vähän miten pinnallisella menolla pärjää. Jos pärjää, niin eipä elämä paljon purista silloin.

Salat alkaa tulla julki. Seksuualia ei saa enää lähettää. Satelliitit seuraa sinun liikkeitäsi. Lämpökameralla. Poliisi ja verottaja seuraa. Kyllä sen ymmärtää. Kiinni jää valehtelusta nopeammin netissä ihmiset seuraa erilaisilla apeillä. Vaikka et tietäisi. Jäät kiinni heti. Totta

'If you want a picture of the future, imagine a boot stamping on a human face — forever.'
- George Orwell

Ei ole kummakaan, jos siis satut viettämään täällä aikaa. Olin reilu viikon pois ja ei voi kuin taivastella, että missä kulkee enää inhimillisen keskustelun raja? Ei missään. Ja kaikista pahinta on se, että se on nykyään suurelle osalle kirjoittajista ihan ok. 🙄

Minulle tämä on elämäni parasta aikaa. Kun näin nuorena Terminator 2:n niin ihastuin siihen maailmankuvaan täysillä. Nyt ollaan menossa vauhdilla sitä tulevaisuutta kohden. Jotenkin elämäni on kuin elokuvaa, tai paremminkin sarjafilmi, ja tämä on sen päätösjakso.

Suhtaudun tekoälyyn niin, että se on tullut osaksi yhteiskuntaamme eikä se tulee koskaan täysin poistumaan. Se on kuitenkin vain työkalu, väline, jolla ihminen pystyy tehostamaan asioita. Joissain kohdin se saattaa merkitä työpaikkojen menettämistä, mutta toisaalta se saattaa myös luoda uudenlaisia mahdollisuuksia.

Henkilökohtaisesti pidän tietyn etäisyyden tekoälyyn. Haluan pitää kiinni aidoista asioista, ihmisten välisistä suhteista, kaikesta aidosta. On asioita, joita tekoäly ei koskaan pysty korvaamaan ja tämän muistamalla pystyn suhtautumaan tekoälyyn neutraalisti.

Aletheias

Mutta oletko ikinä miettinyt mitä kaikkea ihmiskunnalla on vielä edessään ennen ihmisen poistumista kierrosta? Tekoäly on varmasti vasta alkua.
Ja en puhu siis meidän elinajasta, vaan ihmiskunnan olemassa olon ajasta.

Esko Valtaoja piirteli n. 10-15 vuotta sitten käppyröitä, joissa ihmisen aikaansaama teknologinen kehitys on vasta alussa. Käyrä on matanut matalalla sen 200 000 vuotta ja on vasta viimeisen parin sadan vuoden aikana lähtenyt nousuun. Ja nousukäyrä tästä eteenpäin on eksponentiaalinen.

Olis mielenkiintoista saada elää vielä vaikkapa 500 vuotta ja kateltais sitten minkälaisia koneen ja ihmisen yhdistelmiä täällä tallaisi.

Olen jo vuosikymmeniä ollut sitä mieltä, että jossain vaiheessa korkein äly tulee jättämään ihmisen taakseen. Ihmiskunta loppuu, mutta älyn evoluutio jatkuu.

Sanotaan noin vuosikymmen sitten, kun esitin näitä ajatuksiani julkisemmin, niin hullunahan minua pidettiin. Nyt ehkä on jo ääni kellossa muuttunut?

-keinovaginamies-

Kuvittele kun pieraiset kotonasi, niin kaikki laitteet kuuntelevat ja se pieru kuullaan jossain Kiinassa asti ja Yhdysvaltain salaisella palvelulla on hauskaa.

Jos joku olisi vielä 10 vuotta sitten tämän kertonut minulle, olisin pitänyt häntä hulluna.

Olet oikeassa ja tunne sallittu ihmisen tunne.

Luovutan joka päivä kun luen sotauutisia, agrressiivituutta provosoivia otsikoita, lisää datasaleja, lisää kaaosta, lisää petoksia….en jaksa enää. Yritän olla tuntematta enää tunteita.

Lehdistö pyrkii siihen, että kaikki ovat raivona ja tuntevat epätoivoa.
Lehtiä ei pitäisi lukea, ikä kannata yrittää puhua ihmisyyden puolesta.

Työpaikalla riidellään, mikään opiskelu ei tuota työpaikkaa, työttömyys lisääntyy, sota lähestyy.
Media luo kirjoituksillaan joka päivä lopun ajan kaaosta.
Ne tekee sitä koska ne haluaa lisää klikkauksia,
ja lukeminen hilaa sotaa ja kaaosta paikalle.

Keinoäly. Olet enemmän kuin oikeassa.
Laske montako datasalia Suomeen on tulossa.

Luovutin. Ihmiset tekee tyhmyyksiä kiihtyvällä tahdilla.

Sen nimi on surutyö ja se on täysin salittua.
Luovutan ihmisen maailmaa pois.

Ihmiset juhlii kaikenlaisia ”sähköavaimia” tajuamatta
mitä ne antaa siinä pois. 99% ihmisistä sanoo ”mitä välii”
ja kun sitä kyttäystä tehdään PAKOLLISTA,
se myydään ”syyllisyytenä”.

Kaikki on oletukslähtöisesti ihan ensin syyllisiä.

Huomaan sen joka paikassa. KOSKA KYTTÄYS = SYYLLISYYS JA
KAIKKI TOIMINTA LÄHTEE SIITÄ NÄKÖKULMASTA.

Junassa! Olen syyllinen kun ojennan leimattua lippua konnarille.
Outoa, mutta niin tätä päivää. Se aloittaa tuijottamalla ja homman nimi on varmistaa ”olenko vai enkö ole syyllinen”. Se kirjaa kynällä merkintöjä leimattuun lippuun, nojaa seinään ja tuijottaa. Miten leimattua lippua voi epäillä? KENEN ONGELMA TÄMÄ OIKEASTAAN ON?

Ennen ostettiin matkalippu ja mentiin matkalle. Lippu leimattiin ja matka alkoi.
Nyt matkustusaika olisi parempi tietää kellontarkuudella etukäteen, eikä se leimauskaan riitä. Ei ole enää olemassakaan meno- paluulippua.

Joka asia on tällainen. On onnellinen JOS selviää junamatkasta.
VAIKKA osti lipun ja oli hiljaa koko matkan ajan.

Sen nimi on surutyö.

Ihan oikeutettua surra.

Maailma muuttuu, ja on muuttunut aina. Olemme menossa kohti singulariteettia. Haluttiin tai emme. Tai vaihtoehtoisesti kohti yhdintuhoa. Saa nähdä kumpi on tulevaisuus.

Miksi vaivaudut tuhlaamaan elämääsi sellaiseen,mikä aiheuttaa vain huonoa mieltä.. ?
Elämässä on paljon helppoja ja yksinkertaisia keinoja suojautua pjaskalta.
Lopeta uutiset, lopeta egoilu ja keskity olennaisuuteen.
Lähde kävelylle, laita känny pöydälle ja ota pesäeroa nettiin.
Opettele käsitöitä tai ruoanlaittoa, jotakin mistä jää oman käden jälki.. luo itsellesi tila jossa on hyvä olla.
Surutyö on turhaa asioille joihin ei oikeasti voi vaikuttaa. Päästä irti.

Se on iha luonnolline jatke robotisaatiolle. Mielelläni oisin tietenki pysyny siellä käsityöläis yhteiskunnassa, mutta kun se kerran kehittyy, niin kehittyköön loppuun. Mekaaninen näyttöpääte työskentely on tosi puuduttavaa ja hyvähän että se välivaiheeksi myös jää.

Jotta nääs, soon kohta atomisota poijjaat! Tereminaattor tulloo ja tappaa.

Ikävää, jos sinusta tuntuu surulliselta ja epätoivoiselta. Voisiko taustalla olla tiedostamaton pelko siitä, ettei pysy mukana teknologian kehityksen vauhdissa?

Tuo on nykyään todella yleinen ja ymmärrettävä tunne. Kukaan ei pysty hallitsemaan kaikkea uutta teknologiaa, eikä se ole tarpeenkaan. Keskity vain siihen, mitä tarvitset.
Anna itsellesi aikaa oppia uutta, omaan tahtiin, älä ole liian kriittinen itseäsi kohtaan.

Tänä aamuna ajattelin tätä ajatusta:
Tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla.

En ole asettanut tuohon koskaan mitään kokemaani, paitsi nyt. Olen surullinen juu, ainakin tajusin mielialan notkahduksen masentavaan.