haluatte tätä?Vai tyydyttekö olemaan vain kauniita ja odottamaan.?
Uskallatteko naiset tehdä miehelle suoran ehdotuksen jos
Anonyymi-ap
52300
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Kyllä olen sanonut yhdelle miehelle ja hän vastasi ettei halua ketään tilalle, kun ei voi unohtaa rakastettuaan joka kuoli. Vain ystävä haluaa olla naisen kanssa, mennä jonnekin yhdessä mutta ei rakentaa suhdetta. Pyörin samoissa ympyröissä, näyttää pitävän paikkaansa.
Muuten on aina mies ehtinyt sanoa ensin ja minä olen vain joko myöntynyt tai estänyt suhteen aloittamisen.
Mutta kyllä, kyllä uskallan tehdä suoran ehdotuksen. Ei voi saada mitä tahtoo, jos ei sano. Flirttailu ja keikistely eivät kuulu käytökseeni.
Suurimmalle osalle naisia opetettu että mies tekee aina aloitteen.
Ottajia löytyy aina
Niihän se on. Luonnon laki.
Juu, ottajia riittää, mutta ne on niitä b-luokan juntteja rumamiehiä.
Jos laatua haluaa, on oltava aktiivinen, kiinnostus on myös pystyttävä sanomaan.
Mistä ehdotuksesta nyt puhutaan?
Jos "lähetkö paneen?" ehdotuksesta, niin hyvin harvan naisen seksuaalisuus toimii niin, että napataan vaan kadulta panokaveri ulkonäön perusteella.
Kyse ei siis ole uskalluksesta vaan halusta.
Nöf 🐷
Minä en ajatellut, että tuo aloitus koskisi pelkästään ennalta tuntemattomia miehiä.
🦄
Mä kyllä ajattelin että aloittaja tarkoittaa suhdetta, jossa vietetään muutenkin aikaa yhdessä kuin pelkästään panemalla.
Minä ajattelin jo ihan kirjoitusvirheiden perusteella tuon palstaätmiksi. 😉
Nöf 🐷
Myös verbien 'uskaltaa' ja 'tyytyä' käyttäminen kertoo aika paljon henkilön asenteesta naisia kohtaan.
🦄
Hyvä kysymys. Tilanteeseen vaikuttavat monet asiat…Miehen aloitteellisuus on tärkeää, koska se kertoo itselle, että hän on kykenevä viemään asioita eteenpäin ja saavuttamaan sen, mitä haluaa. Itselle miehen rooli on tässä selkeä, koska pidän siitä, että mies on rohkea näissä asioissa.
Juuri tuo on minullekin tärkeää: että saan olla rohkea, viedä asioita eteen päin ja saavuttaa, mitä haluan saavuttaa.
Pidän tietttyn pisteeseen saakka siitä, että miehellä on tätä samaa ominaisuutta. Mutta en missään nimessä halua, että miehellä on tätä ominaisuutta yhtä paljon kuin minulla. Sellaiset miehet eivät viehätä minua.
🦄
Aina on vaan se paneminen mielessä
Kuuluuko teille mitään muuta kuin panemista sunnustaihin?
Ei nainen pysty siihen nainen opetetaan passiiviseksi
Oletko sä taas ollut ilman pillua kun noin suututtaa? Eikö sinulla ole se nukke?
Kyllä joku pikakyytikuski huolii vähintään
Ei naiset tee aloitteita.
Sitten jäisi se "sinähän tämän aloitit..." kortti pois eron koittaessa.
Naiset tarvitsevat usein syntipukin omille virheilleen.
Harvemmin syntipukkeja on vain jompi kumpi. Yleensä molemmat on antaneet asioiden lipsua käsistä siinä kohtaa, kun erokin jo mieleen tulee.
Juu, ilman omia aloitteitani olisin sinkku edelleen. Ei ole aloitteita sadellut, kuin niitä kaikki kelpaa puutteessa tyyppisiä. Mihin voi pyyhkiä perseensä. Älyttömien äijien älyttömiä heittoja.
Tietysti uskallan. Miksi en uskaltaisi. Pelkkä haluaminen kuitenkin on niin vähäinen syy, että sen sanomisessa ole mitään järkeä.
"Pelkkä haluaminen kuitenkin on niin vähäinen syy, että sen sanomisessa ole mitään järkeä."
Paitsi tietysti, jos tarkoitat myös sotä, että sanoisinko tuon omalle miehelle. Jos tarkoitat, nin doh tottakai minä sen ilmaisen.
Prinssinä odottelen naisen aloitetta. ☺️
Mitä ikinä sä siellä teet, tiedäthän , varmaan sen,
levoton prinssi täällä odottaa.
Riippuu tilanteesta. En ole juurikaan tehnyt aloitteita miesten suuntaan oikein koskaan, eli siinä olen huono, mutta omalle miehelle tietysti ilmaisisin haluni ja toiveeni avoimesti.
Aletheias
Miks en uskaltais? Laiskana jätän toiminnan toiselle ja keskityn viilaileen kynsiä, josko laittelis vähän uutta lakkausta
en ole kiinnostunut miehistä, jotka tulisivat kenenkään luoksen pelkän ulkokuoren houkuttamina. Pyrin parhani mukaan välttelemään tuollaisia mmiehiä ja vähäinenkin haisu siitä, että mies voisi olla tuota tyyppi saa kiinostukseni loppumaan.
Eli juu, lähestyn kyllä ihan itse.
En koe luontevaksi mennä kadulla "vain " juttelemaan tms. tyyppisiä aloitteita ja yleensä he, jotka lähestyvät ilman muuta kontekstia, ovat vähintäänkin tungettelevia.
Parisuhteessa ollessani olen aloitteellinen. Onpa tässä huomatta niinkin omituinen piirre, kuin aloitteellisuudesta mielensä pahoittava mies. Hitusen erikoista, että seksuaalisuus olisi ainoastaan miehen aloitteesta tapahtuvaa ja nainen ei saisi olla aloitteen tekijä.
Mikä loppujen lopuksi on aloite? Keskustelun aloitus, lämmin katse? Hymy?
Jos suhdetta miettii, niin onko se aloite se, kun jompikumpi miettii ääneen, että tästähän voisikin tulla jotain syvempää?
Ja onko sillä sitten väliä, jos on jo suhteessa, että mistä kaikki alkoi?
Vai olisiko sillä väliä enemmänkin, että kumpikin osallistuisi aktiivisesti suhteeseen?
No mulla se aloite tarkoittaa aina sitä, että itse teen ekan siirron ja otan kommunikointi kontaktin, ylläpidän kunnes joko toinen torjuu tai lähtee tutustumaan minuun vastavuoroisesti kiinnostuen. Mikäs tää on..
Parisuhteessa taas lähestyn ensin asia kun asia, jonka toinen joko torjuu tai osallistuu.
Ja nyt kun mietin olen aina ollut parisuhteissa melko passiivisten kanssa. Ilmankos musta tuntuu, että teen kaikki helvetin asiat että suhde elää. 😅
Täytyykin lopettaa ja ruveta passiiviseksi. Kokeilla loppuuko koko suhde sitten, kun mä en enää ookkaan vetojuhta.
Niin, mutta teetkö sen aloitteen vaikka hymystä, joka sinulle on osoitettu tai muusta?
Eli onko se varsinainen aloite innostumaan jostakusta tullutkin jo siltä toiselta? 😄
Muusta. Ei se ole tullu vielä ikuna keltään toiselta. Ikävä sanoa, koska saa mut näyttämään ihan paskalta kiinnostumista ajatellen. 😂
Toisaalta ei mua kuka tahansa olis voinu löytääkkään. Kotihiiret harvemmin löydetään, vaan ne menee itse tykö.
Ja en pidä minään aloitteina niitä mitkä kiertää koko ringin vuorotellen läpi kysellen kaikilta epätoivoissaan, alatko olee lähetkö mukaan. Ne on pellejä jokainen.
Ne on nk. Renkaanpitkijouta, koittaa vaan kepillä jäätä onneaan, josko joku taukki sanoisikin joo.
No kyllä mun ainakin on jotain saatava toiselta vastaan jo ennen, ennenkuin vaikka meen juttelee. Kyllä siinä jotain hymyjä tms. Vaihdellaan. 🙃
Että ota nyt selvää, kuka sen aloitteen tekee? Ja onko se vain se eka sana? 😄
Kyllä mulla se on ollut jo jotain keskinäistä mikroilmettä ja jotain, mikä ihmisten välillä vaan on. 😀
Renkaanpotkijoita, olipas vaikee. 😄
Ikään kuin noi deittiäpit, sama idea.
Mä olen tutustunut ihmisiin ihan kursseilla ja kirjeenvaihtonakin usein. Tai tuntenut jo pidempään ennen kun lähestyn. Ettei mitään hymyjä ole vaihdeltu, kypsyn hitaasti. En tosiaan ryyhää viikon hymyilyn jälkeen vielä kenenkään tykö. 😂
Pitää jutella joku naamatysten/kirjoittaen aika kauan, sitten kun tunnen et nytpä kysynkin niin kysyn, lähetkö kahville olis kiva tutustua suhun paremmin kuin täällä näin.
Mä teen skannausta ihmisistä alituiseen. Ihan aina ja huomaan kaikenlaista. Mutta vaatii tosiaan jotain älyllistä vuorovaikutusta, että ylipäänsä kiinnostun.
Suurin osa ihmistä mun kumppaneina on olleet mulle vieraita, minä heille vieraampi kun ei ole kiinnittäny mitään huomiota ennen kun meen itse esittäytymään.
Sitten aika yllättyneitäkin, miten sä mut pongasit ja päätit tulla tekee tuttavuutta. Kun itse oli ihan keskittyneet muihin.
En tiedä milloin olisin suoraan mitään aloitellut ensitapaamisella. En oikeastaan tiedä olenko minä aloittanut suhteen, tai tutustumisen entisten kohdalla? Kyllä se on vaan luiskahtanut eteenpäin ja sit on sokat poksahtanut polovista ja sit se on ollut soropnoo. 😃
No mulla poislukien kirjeenvaihdot. Nekin olen itse laittanut ilmona, etsitään kirjeenvaihtoon kaveria etc. Sitten on vastattu joko monin kirjein eri ihmiset tai vain tyyliin yks kirje. Lukenut ne ja valinnu kenen kanssa vois synkata.
Joskus on ollu 2 kirjeenvaihtokaveria, joista toinen jääny heti joko itse pois tai todettu yhteistuumin ettei oikein kohtaa intressit. Muutaman tavannutkin ja 2 tapaillutkin sitten sen myötä. 🙂
Että kait se on niin, että laitat syötin ja jonu nappaa tai ei.
Nyksäkin oli ihan muitten lumoissa palstalla aikoinaan, varattukin oli jonkun aikaa. Lueskelin pidempään sen juttuja miehen logiikassa, välillä kommentoinkin hälle jotain.
Ei hän musta kiinnostunut ollu. Varattu nainen ja vanhempi, en edes kiinnostava jutuiltani.
Silti lähestyin häntä yv:nä ja hän vastaili kun vastaili, mitä vastaili. Pikkuhiljaa jokin minussa sai hänet juttutuulelle. Kirjoiteltiin, juteltiin ummet lammet, 3kk kohdalla jo ihastustakin oli ilmassa. Jatkettiin yv ja palstalla juttelua. 6kk kohdalla tuntemista oltiin jo ihastuksesta soikeena ja tavattiin.
No nyt on 17 vuos menossa....
Ettei ne aina tapahdu simsalapim tuolla jossain korttelissa käydessä.
No juu, mieleen putkahti tuosta kotihiirestä pari kesää sitten tapahtunut esiintulo sellaiselta taholta ja vielä sellaisella hetkellä etten olisi kuunaan odottanut silloin etenkään tapahtuvaksi.
Olin toiseksi viimeisillä treffeilläni :) ja juttelin siinä kaikessa rauhassa kun täti siitä viereisestä toimipisteestään otti ja hyppäsi mukaan keskusteluun ihan tuodakseen itsensä esiin.
Semmoinen hiljaisen oloinen reilusti nuorempi jolta en olisi koskaan odottanut semmoista siirtoa etenkään juuri silloin, yllätti totaalisesti.
Ja ne viimeiset treffit olivat sitten viime kesänä, tämän kesän pärjäsin jo ihan ilman :D.
Kehitystä on siis tapahtunut, aika lailla valmista kotihiirtä ollaan 😏
ai juu sivusta
Heh, niin pitää tulla sieltä kotoa ihmisten ilmoille, niin voi vaikka joku tulla juttelemaan. 😄
Kyllähän tässä tulee toisinaan kuleksittua ympäriämpäri, se on vain tuo mörönviitta mitä tulee pidettyä yllään suojakerroksena.
Sisäänrakennettu camouflage :)
Olen hyvinkin aloitteellinen ollut aina. Osaan sanoa ja tehdä asioiden eteen jotakin jos niin haluan.
Se, on joskus johtanut hyvinkin mielenkiintoisiin tilanteisiin. Niin hyvällä kuin huonollakin tavalla. Mutta en kadu.
Se seikka, että ymmärtää sen, että elämä on lyhyt hetkinen ja asioita on turhaa odottaa tapahtuvaksi. Tai katua tekemiään valintoja. Joskus omat valintani eivät ole olleet ihan parhaimmasta päästä, mutta en suostu häpeämään niitä.
Elämä on lyhyt ja se pitää elää silläkin uhalla, että joskus kasahtaa karikkoon.
Noh, viimeksi mies kutsui luokseen ja istuimme iltaa. Minä sitten puolestani otin häntä hellästi kädestä kiinni, hymyilin kutsuvasti ja vein kammarin puolelle.