Antennit ja radiosignaalien vastaanotto

Matemaattista seitystä on turha antaa. Voisi tietenkin kertoa Tsebyshevin kaistanpäästösuodattimen mitoituksista ja vaimennuksista dB/oktaavi, mutta se tuskin asiaa selvittäisi.

Etupäässä on laajakaistaisessa kaistanpäästösuodattimia, joilla poistetaan lähinnä peilitaajuuksia sekoitustuloksesta (fc +/- fo)
Sen jälkeen signaali pudotetaan välitaajudelle syntikkaohjatulla sekoittajalla. Välitaajuusvahvistimen kaistaleveys on sellainen, että se suodattaa muut lähetteet pois. Tämän jälkeen lähete ilmaistaan kantataajuuskaistalle ja nautitaan ohjelmasta.

Kyse ei ole matematiikasta.

Taajuudet ja tehot ja monet muut asiat on valittu siten, etteivät lähetykset häiritse toisiaan ja vastaanotto onnistuu helposti halvoilla laitteilla. Myös kidekoneella ja putkiradiolla.

Jos kaikki olisi satunnaista, vastanotto ei onnistuisi.

On helppo lähettää häiriösignaalia, joka estää vastaanoton.

Lue ne fysiikan palstan selitykset tai opiskele peruskoulun radiotekniikan perusteet.

Tauolla vaa otsa n uusi pimuja tumnua Ubuntu monni saatana mollaa m.

Pojat on poikia juosta -paikoillanne

Taas tuli vastaukseksi sitä "insinööritietoa". Ettekö tosiaan ymmärrä kysymystäni?
Antenni sojottaa ja n asemaa lähettää. Nämä aikaansaavat sähkömagneettisia kenttiä, jotka saavat antennissa aikaan elektronien virtausta.
Jos tulee yksi asema lisää tai joku poistuu niin tuo kokonaiskenttä muuttuu ja samalla elektronien virtaus antennissa. Miten silti pystytään erottelemaan tuosta elektronivirrasta eri asemien frekvenssit?
Älkää nyt kertoko kaikenlaisista rämpyttymistä vaan siitä, miten asemien lukumäärän mukaan vaihtuvasta elektronien kokonaisvirrasta saadaan eroon eri asemien frekvenssit. Kyllä sillä jokin matemaattinen selitys täytyy olla. Ei ne kuvaamanne rämpyttimet muuten toimi

Jotta ne signaalit voitaisiin erottaa toisistaan, niillä pitää muistaakseni olla eri taajuudet. Koska samassa antennissa vaikuttaa monen eritaajuisen signaalin yhteisvaikutus, on elektronien liikkeen kokonaisvaikutus tietysti melkoista sekamelskaa, mutta on vain uskottava, että kun tähän sekamelskaan kohdistetaan kaistanpäästösuodatin, muut taajuudet suodattuvat pois kokonaisuudesta ja jäljelle jää ideaalitapauksessa vain haluttu taajuusalue. Tämä sinun pitää nyt vain uskoa. Tämä teoria on osoitettu oikeaksi jo yli sata vuotta sitten. Avainsana on nyt siis kaistanpäästösuodatin, ota selvää sen toiminnasta. Analogisessa tapauksessa käytetään analogisia työvälineitä ja digitaalisessa digitaalisia, kumpiakin voidaan käyttää, sillä esimerkiksi analoginen signaali voidaan muuttaa digitaaliseksi analogia-digitaalimuuntimella (analogisesta digitaaliseksi), jolloin käytetään digitaalisia suodattimia. Ne toimivat hyvin eri periaatteella kuin analogiset, nyt suodatus lasketaan käyttämällä Fourier-matematiikkaa/laskentaa. Lopullinen signaali on kuitenkin aina analoginen, eli on tarvittaessa käytettävä digitaali-analogiamuunninta (digitaalisesta analogiseksi) sillä ihmiskorva "ymmärtää" vain analogista signaalia/ääntä. Ota selvää asiasta hakusanoilla analoginen signaali ja analoginen suodatin sekä digitaalinen signaali ja digitaalinen suodatin.

Kannattaa tutustua ainakin sellaisiin käsitteisiin kuin konvoluutio, modulaatio, tehospektri, antennivahvistus, pyörivät vektorit