Vieläkös Prinsessa

No en tiedä olenko kaipailemasi ihminen kun täällä on näitä prinsessakuttuja ollut ennenkin mutta siis olen se jota mies kutsui toissa aamuyöstä prinsessaksi ihan henkilökohtaisella viestillä. Liekö kärähti jostain tai ominut palstalta juttuja mutta siis minä tulin käväisemään palstalla. On paljon muuta hommelia ja asiat hyvin miehen kanssa niin en täällä päivystele. S🛡️

Juu, kyllä

Muistan joskus kertoneeni eräälle tummalle naiselle miten usein juuri he keiden kanssa olen seurustellut tai rapaillut ovat kuin miesprinsessoja. He odottavat eräänlaista pronsessakohtelya. En sitä pahalla tarkoittanut vaan ennemminkin kuvaamaan epämaskuliinista miestyyppiä josta pidän.
Hassua miten tästäkin tuli se tilanne mueleen. Vähän naurattaa.

Osaako täällä saakeli kukaan enää kirjoittaa?! 😡😄

🦄

Vain Barbie miehet puhuu prinsessoista😂

Prinsessasi on vaikuttanut eniten Sinkut-palstalla. Profiilin perusteella viimeisin näkyvä kommentointi on elokuulta 2026, joten ei siitä nyt ihan ikuisuutta ole.

Takavuosina, kun vielä pystyin matkustelemaan, kävin usein Latviassa. Opiskelin muiden aineitten lisäksi latviaa ja puhuinkin sitä silloin sujuvasti, kunnes aivoverenvuoto katkaisi kertaheitolla puhumisen runsas 20 vuotta sitten, ei kuitenkaan luetun ymmärtämistä.

Latviassa ilmestyi miestenlehti PRINCESE, jossa oli kauniitten kuvien lisäksi kauniita kertomuksia.

Erityisesti painui mieleeni kertomus, kun poikien urheilutunnin loputtua Jānis oli jäänyt viimeiseksi pukuhuoneeseen ja hänen luokkatoverinsa Ilze koputti oveen. Ilze kertoi, että ei ollut sukulaismiestä, jonka sukupuolielimiä näkemällä olisi saanut käsityksen, miltä ne näyttävät ja miten ne toimivat. Kysyi Jānikselta voisiko hän näyttää.

Jānis vastasi, että toki, mutta mielellään näkisi myös Ilzen elimet, koska ei ollut ollut tilaisuudessa näkemään eikä kuulemaan niiden toiminnasta.

Ilze puolestaan sanoi, että näin oli ajatellutkin.

Asia kosketti minua syvästi, sillä pitkän neuvostomiehityksen aikana vallitsi samanlainen puritanismi, kuin oli vallinnut nuoruudessani Suomessakin. Latviassa se vain ei ollut vielä vapautunut. Jos ei ollut mahdollista tutustua lääkärileikkien avulla toisen elimiin luonnossa, ei ollut saatavissa mitään kuvaa. Näin se oli Suomessakin vuosikymmeniä varhemmin.

Jānis ja Ilze tutkivat tarkoin ja koettelivat käsillään ja kertoivat samalla, mitä tiesivät omasta anatomiastaan ja toiminnasta. Olivat hyvin kiitollisia toisilleen ystävällisestä suhtautumisesta, vaikka eivät enää tunteneet tarvetta puhua asiasta myöhemmin.

Nykyisin nämä asiat kuuluvat jo kouluopetukseen hyvien värikuvien kera. Elämme aikaa, jota nuoret sukupolvet pitävät jo niin selvänä, kuin piilottelevaa kulttuuria ei olisi ollutkaan.

Ap gubbe, sekös, sinua kiinnostaa