Pyrkimys pienimpään mahdolliseen vaikutukseen

Kuitenkin jos sininen jättiläinen on 20 kertaa aurinkoa suurempi sen absoluuttinen neutronimäärä on myös 20 kertainen aurinkoon verraten. Tämä voi vaikuttaa fuusioon ehkä tai optimaaliseen pienimpään mahdolliseen suhteeseen.

​Yleisyys ja elinikä: Yli 70–80 % Linnunradan tähdistä on Aurinkoa pienempiä punaisia kääpiöitä. Koska ne kuluttavat polttoainettaan erittäin hitaasti, ne voivat elää jopa useita biljoonia vuosia — huomattavasti kauemmin kuin Aurinko, jonka elinikä on noin 10 miljardia vuotta.

Pienin mahdollinen tähti on massaltaan noin 80 kertaa Jupiterin kokoinen. Pienten optimaalisen tähtien elinikä on hyvin suuri aurinkoon verrattuna.

"Kaikki mikä säilyy ikuisesti on vähäisin, pienin, tihein jne mahdollinen."

Olet myös saattanut alkaa ajatella potentiaalienergiaa. Ja sitten alkanut ajatella systeemiä, joka säteilee kaiken ylimääräisen potentiaalienergiansa ulos systeemistä. Niinkuin olisi olemassa aina elektroneja ja fotoneja yhtäaikaa eikä niitä fotoneja tarvitsisi edes laskea. Tai että olisi aina olemassa gravitaatio, eikä mikään muutu sisäiseti miksikään (eli toisin sanoen kaikki muuttuu, kun kaikki siitä gravitaatiosta saatu energia katoaa) vaikka kaikki materia putoaa gravitaatiokuiluun ja lämpenee miljoona-asteiseksi plasmaksi.

Vaikutuksen ollessa muuttumaton, se ei tarkoita, että systeemi on minimoinut potentiaalienergiansa. Eikä edes jäänyt lokaaliin minimiin.

"Aurinko noudattaa pienintä mahdollista vaikutusta ja on pitkäikäinen."

Jos tuo (tai vaikutuksen muuttumattomuus) on oikeaa tietoa vaikutuksesta, niin mitä olet käyttänyt auringon Lagrangen funktiona?

Ilmakehän tähdenlento toteuttaa vaikutuksen muuttumattomuutta, mutta silti 'ne' kestävät vähän aikaa. Tosin ei mistään synny tai häviä mitään tultaessa tähdenlentoon ja mentäessä siitä pois. Joten puhut asioiden iästä vain jonain aikana, missä niille ei tapahdu mitään asioita. Se että ottaisi systeemejä, missä ei tapahdu mitään esimerkiksi systeemistä, missä käyttää vaikutusperiaatetta, ei kerro mitään menetelmän kaikista muista mahdollisuuksista.

Aurinko on kuitenkin todella huono esimerkki asiasta, joka olisi potentiaalikuopassa ja pysyisi muuttumattomana siellä. Tosiasiallisesti aurinko on edelleen sellainen avoin systeemi, josta energiaa poistuu jatkuvasti kineettisessä muodossa sekä massaan muodossa. Se ei ole siis minkään järjen mukaan minimoinut vielä itsessään mitään suuretta ja sen pitkä ns. pysyminen, jota katselet, on tosiasiassa sen olemista muutosprosessissa, jossa asioiden minimin saavuttaminen on täysin kesken. En myöskään pidä järkevänä kuvailla tätä prosessia hitaaksi tai pitkäikäiseksi verrattuna johonkin hellalevyyn, joka kytketään pois ja joka ns. jäähtyy nopeasti. Auringossa olet valinnut käyttää maailman tiiveintä ainetta, jota on monta kertaa enemmän kuin yhdessä hellassa, ja joka lisäksi tuottaa uutta kineettistä energiaa prosessilla, joka on maailman vahvin reaktio. Auringon pitkäikäisyys on tässä lopulta sitä, että siinä on paljon energiaa, ja sen energian pääseminen auringosta pois on sen oman tiheytensä vuoksi hidasta. Hellassa auttaa lisäksi se, että se on materiaalisesti yhdistettynä äärettömän paljon suurempaan toiseen lämpösäiliöön nimeltä planeetta ja energia lähtee hellasta nopeasti konduktion välityksellä.

Tuolla ei ole mitään tekemistä tähtien välillä tekemiesi vertailujen kanssa. Niissä riittää sanoa, että uutta energiaa tulee joskus hitaasti mutta lakkaamatta, ja että kylmät kappaleet eivät säteile lämpöään yhtä nopeassa ajassa pois.

Mietit aluksi sitä, että miten ilman säilymistä voi olla toinen heikompi vaikutusperiaate. Mutta nyt esität melkein kaikkia todellisuuden asioita jonakin, missä asioita ei säily. Oletko oikeasti sitä mieltä, että aurinkojen ym. olemassaolo haittaa energian säilymistä, vai ajatteletko sen säilyvän jossakin? Jos energia säilyy jossakin, ja kaikki muukin säilyy jossakin, niin miksi missään olisi mitään ilmiötä, mitä pitäisi selittää käsitteillä, jotka ovat ns. 'suurempi vaikutus'. Miten kuvittelet, että energian tahalliseen unohtamiseen löytyy matemaattisia välineitä? Tai vaikka löytyisikin, niin, miksi niillä olisi mitään kerrottavaa? Tässä siis vaikutus ei voi toimia välineenä, koska sillä tehdään täysin samaa asiaa säilyville ja epäsäilyville systeemeille. Mutta miksi olisi hyötyä puhua toisistakaan matematiikoista?

"Mutta on sitten katsottava mikä luonnossa on erityisen nopeasti hajoavaa. Sellainen ei voi noudattaa pienimmän mahdollisen vaikutuksen lakia."

Onko kaikki nopeasti hajoava fysiikalle tuntematonta ja vailla perustavanlaatuisia kulmakiviä?

Kaikessa missä on QFT eli esim. standardimallissa, on myös vaikutusperiaate - vaikutuksen nollamuutoksella. Vaikutusperiaate kvanttiversiona on se, minkä noudattamisen aikana tapahtuu sekin, että joitain asioita on vain jonkin aikaa. Huom. että tämä on edelleen pelkkää loogista toteamusta kaikista asioista, mitä voi vaatia ennen jotain, ja mitä jostain saa aikaiseksi. Jos joku kysyisi, että miten saatiin juuri se aikaan, että jotain asioita on koko ajan ja joitain vähän aikaa, niin en vastaisi, että 'vaikutusperiaate', koska en myöskään vastaisi 'x on aakkosten 24. kirjain, jos halutaan tällaista kirjoittaa'.

2

Anonyymi00005 kirjoitti:

"Kaikki mikä säilyy ikuisesti on vähäisin, pienin, tihein jne mahdollinen."

Olet myös saattanut alkaa ajatella potentiaalienergiaa. Ja sitten alkanut ajatella systeemiä, joka säteilee kaiken ylimääräisen potentiaalienergiansa ulos systeemistä. Niinkuin olisi olemassa aina elektroneja ja fotoneja yhtäaikaa eikä niitä fotoneja tarvitsisi edes laskea. Tai että olisi aina olemassa gravitaatio, eikä mikään muutu sisäiseti miksikään (eli toisin sanoen kaikki muuttuu, kun kaikki siitä gravitaatiosta saatu energia katoaa) vaikka kaikki materia putoaa gravitaatiokuiluun ja lämpenee miljoona-asteiseksi plasmaksi.

Vaikutuksen ollessa muuttumaton, se ei tarkoita, että systeemi on minimoinut potentiaalienergiansa. Eikä edes jäänyt lokaaliin minimiin.

"Aurinko noudattaa pienintä mahdollista vaikutusta ja on pitkäikäinen."

Jos tuo (tai vaikutuksen muuttumattomuus) on oikeaa tietoa vaikutuksesta, niin mitä olet käyttänyt auringon Lagrangen funktiona?

Ilmakehän tähdenlento toteuttaa vaikutuksen muuttumattomuutta, mutta silti 'ne' kestävät vähän aikaa. Tosin ei mistään synny tai häviä mitään tultaessa tähdenlentoon ja mentäessä siitä pois. Joten puhut asioiden iästä vain jonain aikana, missä niille ei tapahdu mitään asioita. Se että ottaisi systeemejä, missä ei tapahdu mitään esimerkiksi systeemistä, missä käyttää vaikutusperiaatetta, ei kerro mitään menetelmän kaikista muista mahdollisuuksista.

Aurinko on kuitenkin todella huono esimerkki asiasta, joka olisi potentiaalikuopassa ja pysyisi muuttumattomana siellä. Tosiasiallisesti aurinko on edelleen sellainen avoin systeemi, josta energiaa poistuu jatkuvasti kineettisessä muodossa sekä massaan muodossa. Se ei ole siis minkään järjen mukaan minimoinut vielä itsessään mitään suuretta ja sen pitkä ns. pysyminen, jota katselet, on tosiasiassa sen olemista muutosprosessissa, jossa asioiden minimin saavuttaminen on täysin kesken. En myöskään pidä järkevänä kuvailla tätä prosessia hitaaksi tai pitkäikäiseksi verrattuna johonkin hellalevyyn, joka kytketään pois ja joka ns. jäähtyy nopeasti. Auringossa olet valinnut käyttää maailman tiiveintä ainetta, jota on monta kertaa enemmän kuin yhdessä hellassa, ja joka lisäksi tuottaa uutta kineettistä energiaa prosessilla, joka on maailman vahvin reaktio. Auringon pitkäikäisyys on tässä lopulta sitä, että siinä on paljon energiaa, ja sen energian pääseminen auringosta pois on sen oman tiheytensä vuoksi hidasta. Hellassa auttaa lisäksi se, että se on materiaalisesti yhdistettynä äärettömän paljon suurempaan toiseen lämpösäiliöön nimeltä planeetta ja energia lähtee hellasta nopeasti konduktion välityksellä.

Tuolla ei ole mitään tekemistä tähtien välillä tekemiesi vertailujen kanssa. Niissä riittää sanoa, että uutta energiaa tulee joskus hitaasti mutta lakkaamatta, ja että kylmät kappaleet eivät säteile lämpöään yhtä nopeassa ajassa pois.

Mietit aluksi sitä, että miten ilman säilymistä voi olla toinen heikompi vaikutusperiaate. Mutta nyt esität melkein kaikkia todellisuuden asioita jonakin, missä asioita ei säily. Oletko oikeasti sitä mieltä, että aurinkojen ym. olemassaolo haittaa energian säilymistä, vai ajatteletko sen säilyvän jossakin? Jos energia säilyy jossakin, ja kaikki muukin säilyy jossakin, niin miksi missään olisi mitään ilmiötä, mitä pitäisi selittää käsitteillä, jotka ovat ns. 'suurempi vaikutus'. Miten kuvittelet, että energian tahalliseen unohtamiseen löytyy matemaattisia välineitä? Tai vaikka löytyisikin, niin, miksi niillä olisi mitään kerrottavaa? Tässä siis vaikutus ei voi toimia välineenä, koska sillä tehdään täysin samaa asiaa säilyville ja epäsäilyville systeemeille. Mutta miksi olisi hyötyä puhua toisistakaan matematiikoista?

"Mutta on sitten katsottava mikä luonnossa on erityisen nopeasti hajoavaa. Sellainen ei voi noudattaa pienimmän mahdollisen vaikutuksen lakia."

Onko kaikki nopeasti hajoava fysiikalle tuntematonta ja vailla perustavanlaatuisia kulmakiviä?

Kaikessa missä on QFT eli esim. standardimallissa, on myös vaikutusperiaate - vaikutuksen nollamuutoksella. Vaikutusperiaate kvanttiversiona on se, minkä noudattamisen aikana tapahtuu sekin, että joitain asioita on vain jonkin aikaa. Huom. että tämä on edelleen pelkkää loogista toteamusta kaikista asioista, mitä voi vaatia ennen jotain, ja mitä jostain saa aikaiseksi. Jos joku kysyisi, että miten saatiin juuri se aikaan, että jotain asioita on koko ajan ja joitain vähän aikaa, niin en vastaisi, että 'vaikutusperiaate', koska en myöskään vastaisi 'x on aakkosten 24. kirjain, jos halutaan tällaista kirjoittaa'.

2

Lue lisää

"Samoin NEUTRONI. NEUTRONI ei omaa kaikkein pienintä massakoostumusta, vaan protoni omaa sen. Netronissa nimittäin on kaksi 4.8 MeV alaskvarkkia. Pienin mahdollinen olisi omata vain yksi alaskvarkki ja kaksi kevyttä 2.4 MeV ylöskvarkkia. Tällöin tosin hiukkanen olisi protoni eikä neutroni."

Vertaa tätä siihen, miten sinun pitäisi tehdä teoria, jossa sanotaan mitä ovat mahdolliset ja ei-mahdolliset energiat. Pystytkö tekemään teorian myös siitä, että protonina oleminen on mahdollista systeemille, joka on neutroni? Siinä teoriassa rikotaan baryonien säilymislukua. Kun sen rikkoo, protoni ei omaa kaikkein pienintä massakoostumusta, vaan esim. mikä tahansa kokoelma vapaita fotoneita (0 - ääretön MeV) omaa sen.

"Biologiassa onkin erityisiä katalysaattoreita entsyymejä jotka vaikuttaa mm prosessien nopeuteen."

Nämä prosessit ovat useimmiten rakennusprosesseja, joissa myös syntyy verisolu (mieti alla myös juuri sitä, että mitä jos jonkun molekyylin rakennusprosessi hajottaa sen solun). Joskus ilman entsyymiä prosessia ei edes ole samoissa olosuhteissa. Ei kannata odottaa, että potentiaaliminimejä ja periaatteita ei tarvitsisi tarkastella lainkaan eri tavalla, kun entsyymiainetta on tai ei ole.

Verisolu syntyy vain, jos kaikki sitä edeltänyt katoaa, joten se että kadonneen aineen kohtaloa ei periaatteen kanssa mietitä, on outo valinta. Tulisiko silloin esim. sanoa, että jos ihminen luo uusia verisoluja, niin hän on pitkäikäinen kuin aurinko, vaikka hän esim. kuolisi parissa minuutissa keskosena? Verisolujen tuotanto päättyy suht nopeaan. Minkä jälkeen verisolujen pois hävittäminen kestää vielä päiviä.

"Avaruudessa kuut ja asteroidit sekä komeetat tuskin noudattaa, mutta etenkin aurinko pitää siitä kiinni kaikissa prosesseissaan esim fuusiossa."

Fuusiossa vety lakkaa olemasta vety ja protoni lakkaa olemasta protoni, kun syntyy neutroneja ja pieniä hiukkasia. Miksi vedyn katoaminen ei ole aivan sama asia periaatteiden kannalta kuin W-bosonin katoaminen tai verisolun katoaminen? Tai oletko esim. aivan varma, että verisolut katoavat kaikki ja joka kerta vain spontaanin hajoamisen kautta? Eivätkä yhdistämällä pieniä osia itsestään toisten aineiden kanssa?

"Protonissa pienin mahdollinen massa ja netronissa taas ei. Ja neutronit hajoo isotoopeissa pois."

Beta plus -hajoamisessa protoni hajoaa pois ja jättää neutronin.

"Toki niiden elinikä muuten on protonien veroinen?"

Neutroni ilman mitään ydintä kestää keskimäärin melkein vartin ennen kuin hajoaa protoniksi ja pieniksi hiukkasiksi.

"Kuitenkin jos sininen jättiläinen on 20 kertaa aurinkoa suurempi sen absoluuttinen neutronimäärä on myös 20 kertainen aurinkoon verraten. Tämä voi vaikuttaa fuusioon ehkä tai optimaaliseen pienimpään mahdolliseen suhteeseen."

Sinisessä jättiläisessä tapahtuva reaktio, mihin vaikuttaa, on aivan eri kuin auringossa. Eroon vaikuttaa suurempi lämpötila ja paine.

3