Kehitys tuntuu tuplahuonolta kun ikävästä asiasta kerrotaan oudoin sanamuodoin.
Kuvateksti Aamulehdessä tänään: "Taivallahden venesataman rannasta Helsingistä otettu kuva kertoo KARUTONTA kieltään Itämereen liittyvän Suomenlahden levätilanteesta..."
Mietin mm. seuraavaa: onko karuton pelkkä painovirhe (p.o. koruton), vai synteesi karu koruton = karuton - alunperin huumorikäytöstä - karannut asiatekstiin, vai onko sana lyhenne jostain muusta, esim. 'karkuunpääsemätön', vai haluaako kirjoittaja ilmaista että kyseessä on todellakin epäkaru = rehevä kieli, jota kuva kertoo.
Ja sitten mietin, oletteko törmänneet muihin tällaisiin mahdollisiin sanasulautumiin
Kuvateksti Aamulehdessä tänään: "Taivallahden venesataman rannasta Helsingistä otettu kuva kertoo KARUTONTA kieltään Itämereen liittyvän Suomenlahden levätilanteesta..."
Mietin mm. seuraavaa: onko karuton pelkkä painovirhe (p.o. koruton), vai synteesi karu koruton = karuton - alunperin huumorikäytöstä - karannut asiatekstiin, vai onko sana lyhenne jostain muusta, esim. 'karkuunpääsemätön', vai haluaako kirjoittaja ilmaista että kyseessä on todellakin epäkaru = rehevä kieli, jota kuva kertoo.
Ja sitten mietin, oletteko törmänneet muihin tällaisiin mahdollisiin sanasulautumiin
Vastaukset 11
Vanhimmat
Etkö ole siihen ennen törmännyt?
kuullu että on toi Jokiska moittinu kaverilleenkunka piäneltä kylältä entinen kotipaikka tuntuu. "Ovvaan kinttupolkuu ja pikkutiätä. Se ovvallan karuton kirkonkylä. No, katuvaloja sentää on pari kilometriä mutta maantiävvarressa ne on eikä minkään karu", sillai se sano
> vai synteesi karu koruton = karuton
Kylläpä tuo vaikuttaa ihan *kontaminaation* malliesimerkiltä.
--
Pyydän anteeksi käyttäytymistäni. Olen todella pahoillani.
"korutonta", mutta mieleen sitten putkahti sana "karu", koska meren ranta usein on karu. Ja sitten ne yhdistyivät sanaksi, joka kääntää merkityksen toiseksi kuin oli tarkoitettu, mutta kuulostaa sopivalta kieleen, niin ettei sitä moni huomaakaan. Joku voi sen sitten huomaamattaan omaksua omaan käyttöönsä myös, ja ennen pitkää meillä on uusi sana. Sehän voisi merkitä korutonta, mutta vain karuista asioista puhuttaessa, vaikkapa kallioisesta meren rannasta.
En ole mikään kielitieteilijä...
samalla kuittaantuisi myös maaston vaikeakulkuisuus. Ei louhikkoisilla kalliorannoilla pääse kovin helposti ketään/mitään karkuun!
Laukkaaminen louhikossa mahdotonta on,
kun 'laukan' korvaa 'karulla',
on paikka karuton!
(Oho! nyt kyllä painelee Pegasos täyttä karkua, suorastaan karkaa käsistä)
Muistan lukeneeni Runebergin suomennoksesta (Cajander vai Manninen?): "Tää karutont´ on kertomaa, se ota vastaan synnyinmaa ...". Siis aika vanha sanasulautuminen. Särähtää kyllä korvaan.
Pakinoitsija Olli (Väinö Nuorteva) aikoinaan leikki estottomasti kielellä tyyliin "Eturientolan kirjeenvaihturimme uudisoi ... Paikkaseudullamme sattui ...". "Paikkaseutua" kuulee vieläkin melko usein.
Vänrikki Stool -runon viimeisen säkeistön näin:
Ja ukon suust' on tarutkin
ne, joita laulan tässä.
Niit' usein öisin kuultelin
pärehen liekinnässä.
Ne korutont' on kertomaa,
ne ota, kallis synnyinmaa!
http://www.ibiblio.org/pub/docs/books/gutenberg/1/2/6/8/12688/12688-8.txt
Oho = anteeksi! Muistini pätkii ... Mistähän tuo "karutont´" lienee alitajuntaan pesiytynyt.
olla myös ladonta/painovirhe? Jos tarkoitus oli tosiaan sanoa korutonta?