Olen työskennellyt opettajana yläasteella ja olen huomannut paljon seuraavanlaista:
Oppilas ohjataan psykologille ns. kouluhäiriköinnin takia. Psykologi tekee mm. musteläiskätestejä ja piirrostestejä. Psykologi kyselee outoja, kuten suhteesta lemmikkieläimiin ym. - ei sellaisia asioita, jotka itse asiaan liittyisivät. Lopulta psykologi suosittelee psykiatria. Lähes jokaisessa tapauksessa psykiatrit ovat määränneet oppilaalle lääkityksen. Lääkityksen huomaa välittömästi käytöksessä: oppilaasta on tullut melkein vihannes ja persoonallisuus muuttunut. En juurikaan epäile noita CCHR:n (vai mikä se nyt oli) sivuillla esitettyjä psyykenlääkityksestä aiheutuneita lapsikuolemia.
Olen lukenut itsekin psykologiaa enkä ole skientologi, mutta kokemukset ovat tehneet minusta erittäin kriittisesti ja skeptisesti suhtauvan psykologiaan ja psykiatriaan.
Oppilas ohjataan psykologille ns. kouluhäiriköinnin takia. Psykologi tekee mm. musteläiskätestejä ja piirrostestejä. Psykologi kyselee outoja, kuten suhteesta lemmikkieläimiin ym. - ei sellaisia asioita, jotka itse asiaan liittyisivät. Lopulta psykologi suosittelee psykiatria. Lähes jokaisessa tapauksessa psykiatrit ovat määränneet oppilaalle lääkityksen. Lääkityksen huomaa välittömästi käytöksessä: oppilaasta on tullut melkein vihannes ja persoonallisuus muuttunut. En juurikaan epäile noita CCHR:n (vai mikä se nyt oli) sivuillla esitettyjä psyykenlääkityksestä aiheutuneita lapsikuolemia.
Olen lukenut itsekin psykologiaa enkä ole skientologi, mutta kokemukset ovat tehneet minusta erittäin kriittisesti ja skeptisesti suhtauvan psykologiaan ja psykiatriaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mitä ehdotat?
Jäi vähän epäselväksi?
En varsinaisesti ehdota mitään, kerroin vain yleisesti muutamista vastaantulleista seikoista. Avasin keskustelun kriittistä ja rakentavaa pohdintaa varten.
Ehkä haluan sanoa että ei nuo antipsykiatria ja - psykologia aivan perättömällä pohjalla ole - täällä kun se tunnutaan niin kiinteästi liitettävän skientologiaan. Taustalla ehkä paljon kyllä mittaavaa tutkimusta mutta myös ihan huuhaata - on tullut esiin kyllä aiemmin joissain noissa asiallisimmissa viestiketjuissa.
Mielen sairauksien käsitteistö myös voidaan kyseenalaistaa. Mm. psykiatri Thomas Szaz on vuosikymmeniä todistellut ettei mielisairauksia ole siinä mielessä kuin vaikkapa syöpä. Mihin lääkkeitä sitten tarvitaan jos sairauttakaan ei ole?
miten hoitaisit skitsofreenikkoa? Tai epileptikkoa? Tuo Szaz on yleisesti käytetty nimi, kun scientologit puolustelevat harhojaan. Ei vakuuta yhtään.
Kerroinpahan vain jonkun esimerkin, joissa asiat olisi ollut hoidettavissa ajan mittaan mielestäni muutenkin kuin lääkkeillä. Nyt näköjään pitäisi olla valmiita vastauksia eri asioiden hoitoihin.
Oletko muuten tutustunut Szazin - ja Szazin "koulukunnan" uudempien psykologien (ei ole skientologiaa tms. vaan ihan tiedeyhteisössä tapahtuvaa juttua) ajatteluun, josta ilmeisesti skientologien johdosta noin olet epävakuuttunut? Yliopiston kirjastosta ainakin löytyy jotain.
Epilepsia on muuten ihan oikea sairaus, eikä todellakaan missään edes luokiteltu ns. mielisairaudeksi. Lääkitys on auttanut lähellä olleisiin epilepsia tapauksiin. Nuo esimerkithän koskivat lähinnä adhd-diagnooseja. Yksinkertaisesti en nyt hirveän tarkkaan tiedä millainen sairaus - tai sairausko ollenkaan - skitsofrenia on.
En nyt lähde jauhamaan esimerkkiini liittyviä koulutuspoliittisia ratkaisuja - lääkityshän on lyhyellä tähtäimellä halvinta yhteiskunnalle. Olennaisempaa on pohtia miksi ihminen valitsee käytöksensä kussakin tilanteessa. Vielä olennaisempaa huomata että ihmisellä itsellään todellakin on mahdollisuus päättää käytöksestään ja jopa tunteistaan.
Jos jotain vastausta "hoidoksi" olisi se olisi vaikka loputon keskustelu, jonka tavoitteena on että "potilas" ymmärtää itse mahdollisuutensa hyvinvointiin ja ottaa oman vastuunsa elämästään ja käytöksestään.
Niin ja toivon suvaitsevaa persoonallisuuksien erilaisuuksia hyväksyvää yhteiskuntaa :)
Hyvää jatkoa!
Yleensä ihmiset tekevät selvän eron neurologisten (aivojen fysikaalisesti havaittavien) muutosten ja mielisairauksien välille; neurologisia ongelmia pidetään yksilön kohdalle kohtalon oikusta sattuneena tragediana, mutta mielisairautta taas omista valinnoista johtuvana ongelmana.
Tämä siis vain oma kärjistetty mututuntumani.
Todellisuudessa esim. skitsofreniassa käsittääkseni aivoja kuvantamalla saadaan usein näkyviin muutoksia (mm. suurentuneet aivokammiot).
Myös muutaman skitsofreniapotilaan tavattuani olen alkanut ajatella, että syy sairauteen vaatii todennäköisesti myös fysiologisen (perimän aiheuttaman) puolen, eikä kyseessä ole pelkkä "opittu käyttäytymismalli" tai jotain sinnepäin, sillä skitsofreenikon käytös vaikuttaa niin poikkeavalta. Siis toki ympäristö vaikuttaa voimakkaastikin sairauden puhkeamiseen ja henkilön käytökseen, mutta lääkkeiden käyttö on usein perusteltua fysiologian takia.
-- Jos jotain vastausta "hoidoksi" olisi se olisi vaikka loputon keskustelu, jonka tavoitteena on että "potilas" ymmärtää itse mahdollisuutensa hyvinvointiin ja ottaa oman vastuunsa elämästään ja käytöksestään. --
Mielestäni tuo on hyvä ajatus tilanteesta riippuen elämäntapamuutoksilla, sosiaalisen elämän piristämisellä ja lääkityksellä höystettynä, mutta valitettavasti hoitohenkilökunnan resurssit kokonaisvaltaiseen ja kannustavaan hoitoon ovat rajalliset. Ainakin kotipaikkakunnallani terapiaan pääsy on erittäin hankalaa ja usein itse terapia on liian lyhytkestoista.
Mutta paljon voi tehdä myös tavallinen tallaaja - kohtelias ja ystävällinen käytös myös vähän "erikoisempia" ihmisiä kohtaan voi helpottaa mielenterveysongelmaisen oloa.
Kaikkihan me olemme ihmisiä.
Piti puhua. Isällä on . M;itä teen. Olen kai yksi. Matti mua valvoo , siis A tässä se on ...
Aivojen fysiologia jees, mutta olen pikkuinen minä. Maisterin paperit jees, cum laudeen nämä fysiologiat mutta isä skitsofrenikko, periytyvätkö mulle. Isä tappoi itsensä kun olin kolmen vanha, ryyppään ja luulen kuulevanin ääniä. Elän elintasossa rikasta elämää. Olenkohan sittenkin.. en tiedä
ilmoittaa asian
CCHR:LLE
joka tutkii juuri tuollaisia väärinkäytöksiä .
os:
Citizens Commission on Human Rights Finland
PL 145
00511 Helsinki
http://www.cchr.org/feature/chapters/index.htm
CCHR on vain peiteorganisaatio, jolle jokainen asioista perillä oleva nauraa makeasti. Tarkoituksena puljulla on kertätä lisää ja lisää rahaa Clearwateriin.
Virheitä tapahtuu, mutta vielä isompi virhe on luottaa mihinkään, mitä scientologi sanoo. Heidän ainoa tarkoituksensa on kerätä rahaa. Keinoista viis, kunhan rahaa tulee.
Onneksi Suomeen ollaan saamassa pari lakia, joiden ansiosta nuo syöpäläiset karkotetaan täältä, puoskarilaki ja joukkokannepykälä. Nuo kun ovat voimassa, tulee Tikkurilassa iiiiso hätä :)
Tikkurilassa voi sattua mitä vaan
terapeutin ikä kertoo aika paljon hänen suuntautumisestaan ja tavoitteistaan. onhan opettajakuntakin muuttunut, vaikka vanhempi kanta vielä uskoo esim. matemaattisen lahjakkuuden ja kielellisen lahjakkuuden olevan toisensa poissulkevia. samoin on psykologien laita: opitut uskomukset säilyvät vaikka yleinen tietämys muuttuu.
itse olen sitä mieltä että ammattitaitoinen psykologi voi hyvin pitkälle hoitaa ihmisiä keskusteluterapialla ja moni näin tekeekin. on ammattitaidottomuutta jos joutuu siirtämään ongelman psykiatrille. tosin jos opettajat ovat jättäneet oppilaan hädän huomioimatta ajoissa ja vasta hyvin myöhään osoittavat psykologin puheille, voi lääkitys olla se ainoa keino saada nuori sitoutumaan hoitoon.
jos on sivustakatsojana epävarma menetelmän oikeellisuudesta ja on osoittaa näyttöä siitä että parempiakin keinoja vielä on, niin voi tehdä valituksen pomolle. se on itseasiassa tällöin velvollisuutesi.
tuo tilanne jonka mainitsit kuulostaa kamalalta. että aina lääkitystä tarjotaan nuorille ihmisille; nykyisten suositusten mukaan lääkitystä kasvuikäisille vältetään viimeiseen asti. kannattaisi mielestäni puuttua tilanteeseen.
(enkä siis ole skientologi minäkään, vaan psykologian opiskelija, kohta kandi)
Älä välitä. Joskus on mulekkin potilaana iskenyt syvä halveksinta, mutta sitten taas ajattelin itseni parasta.. ja se valitettavasti toteutuu.. paras
Ennen vanhaan ja vähän vieläkin ajateltiin, että esim. opettaja voi lähettää hankalan oppilaan psykologille, joka sitten "hoitaa tämän kuntoon". Auttaminen on kuitenkin pitkä prosessi ja kaikkien jotka asiakkaan kanssa työskentelevät pitäisi tehdä yhteistyötä ja tähdätä samaan tavoitteeseen. Psykologi ei välttämättä pysty auttamaan oppilasta ongelmissa, jotka esiintyvät koululuokassa ja liittyvät vaikkapa vuorovaikutukseen. Testit ovat OK, mutta eivät ratkaise mitään, jos asiaa ei kuitenkaan käytännön oppimisympäristössä voida auttaa. Varmaan tuollaisia "turhia" lääkityksiä määrätään, koska, ihme ja kumma, vielä tänäkin päivänä lähes ainoat hoitomuodot ovat laitoshoito, yksilöterapia ja lääkitys. Ongelmat perustuvat kuitenkin usein ihmissuhteisiin, joten asioita pitäisi katsoa laajemmin. Koulupsykologien tulisi tehdä opettajien ja muun henkilökunnan kanssa ehdottoman tiivistä yhteistyötä ja miettiä yhdessä ratkaisuja.
Hyviä psykologeja on harvassa. Yhtä harvassa kuin hyviä psykiatreja. Oudot testit, kysymykset ja hoitopäätökset ovat arkipäivää tällä alalla.
En kadehdi sinua, kun joudut katsomaan tuota sivusta. Jos suinkin jaksat, selvitä mahdollisuutesi ja tee jotakin. Mielenterveystyössä tehdään vähintään yhtä paljon pahaa kuin hyvää, ja niitä jotka jaksavat panna vastaan on liian vähän.