Trauma on kuin peikko ihmisen sisällä, möykky joka painaa ja jota on hankalaa ja tuskallista lähestyä. Tuo peikko vaikuttaa tunteidensäötelyyn. Traumatisoituminen aiheuttaa tinne-elämän ongelmia, kokemuksia siitä ettei riitä itsenään ja näkee asioita ristiriitaisuuden perspektiivistä. Kun ajautuu ristiriitoihin, voi se aiheuttaa myös voimakasta halua puolustaa itseään ja pitäytyä jannassaan(voimakkaat tunteiden ilmaisut, voimakas narsistinen ego).
On moniasteisia traumoja ja ihminen kokee ne yksilöllisesti. Lapsuudessa koetut varhaislaosuuuden vakavat traumat aiheuttavat myöhemmin mm. Alkoholismia, ongelmia itsetunnossa jne. Traumojen kokeminen vaikuttaa aivotasolla:aivoaallot, aivojen hermoverkoston signaalit, muun muassa. Aivotutkimuksia on tehty paljon.
Monen ongelman takana, juurisyynä on PTSD. Tämä aiheuttaa erinäisiä oireita. Muun muassa se lisää masennuksen riskiä, aiheuttaa epävakautta mielialassa, lisää riskiä dussosiatiivisiin oireisiin jne. Post traumaattinen stressi on jäänyt aivoihin, peikoksi. Sitä voi kuitenkin purkaa.
Omien tunteiden käsittely, vaikeidenkin, tunneskaala, sen ymmärtäminen, mistä kaikki johtuu, se on haaste PTSD:een ymmärtämiseen. Jotkut ihmiset esimerkiksi tekevät "kuvaelmia", mitä tulee menneen käsittelyyn, eli levittävät valokuvat pitkin lattiaa, miettivät , mitä kenestäkin tukee mieleen, löytyykö jtn positiivista kuitenkin?
Kehoyhteys on tärkeä. Kun omaa kehon ja mielensä yhteyden, tiedostaa sen, se auttaa traumavaikutusten ilmitulossa. Juurikin esimerkiksi syvähengitys, psykomotoriset keinot, sensomotoriset, ne auttavat stressiin ja jännitys sekä kireystiloihin. Keho pitää päästää rennoksi, hengitystään voi tutkailla.
On tehty erinäisiä tutkimuksia myös traumatisootuneiden hengitystiheydestä ja katsottu näitä käyrillä. On huomattu selvää eroa bs. Normaaleihin. Aivotasolla tälläkin on vaikutusta, aivoverenkierron suhteen, aivojen signaalien aaltoliikkeen suhteen. Siksi on tärkeää luoda kehoyhteys toimivaksi, jotta sen kautta myös hengitystekniikka normalisootuisi, eikä olisi esim. Pinnallista hengitystä, mikä on yleinen traumatisoituneen hengityksen merkki. Toki se voi johtua muustakin, esim. Yleissairaus jne, mutta nuokin asiat on hyvä ymmärtää.
Traumatisaatio vaikuttaa myös immuunijärjestelmään. Kun möykky painaa, aiheuttaa se usein elimellisiä oireita, sydänoireita, lihasjännitystä, migreeniä, erinäisiä kehollisia kiputiloja ja painajaisuniakin. Puhuminen traumoistaan auttaa. Avoimuus ja suoraan puhuminen. Niden avulla tätä kehon ylivireys/alivireystilaa ok mahdollista purkaa ja edelleen käsitellä.
On moniasteisia traumoja ja ihminen kokee ne yksilöllisesti. Lapsuudessa koetut varhaislaosuuuden vakavat traumat aiheuttavat myöhemmin mm. Alkoholismia, ongelmia itsetunnossa jne. Traumojen kokeminen vaikuttaa aivotasolla:aivoaallot, aivojen hermoverkoston signaalit, muun muassa. Aivotutkimuksia on tehty paljon.
Monen ongelman takana, juurisyynä on PTSD. Tämä aiheuttaa erinäisiä oireita. Muun muassa se lisää masennuksen riskiä, aiheuttaa epävakautta mielialassa, lisää riskiä dussosiatiivisiin oireisiin jne. Post traumaattinen stressi on jäänyt aivoihin, peikoksi. Sitä voi kuitenkin purkaa.
Omien tunteiden käsittely, vaikeidenkin, tunneskaala, sen ymmärtäminen, mistä kaikki johtuu, se on haaste PTSD:een ymmärtämiseen. Jotkut ihmiset esimerkiksi tekevät "kuvaelmia", mitä tulee menneen käsittelyyn, eli levittävät valokuvat pitkin lattiaa, miettivät , mitä kenestäkin tukee mieleen, löytyykö jtn positiivista kuitenkin?
Kehoyhteys on tärkeä. Kun omaa kehon ja mielensä yhteyden, tiedostaa sen, se auttaa traumavaikutusten ilmitulossa. Juurikin esimerkiksi syvähengitys, psykomotoriset keinot, sensomotoriset, ne auttavat stressiin ja jännitys sekä kireystiloihin. Keho pitää päästää rennoksi, hengitystään voi tutkailla.
On tehty erinäisiä tutkimuksia myös traumatisootuneiden hengitystiheydestä ja katsottu näitä käyrillä. On huomattu selvää eroa bs. Normaaleihin. Aivotasolla tälläkin on vaikutusta, aivoverenkierron suhteen, aivojen signaalien aaltoliikkeen suhteen. Siksi on tärkeää luoda kehoyhteys toimivaksi, jotta sen kautta myös hengitystekniikka normalisootuisi, eikä olisi esim. Pinnallista hengitystä, mikä on yleinen traumatisoituneen hengityksen merkki. Toki se voi johtua muustakin, esim. Yleissairaus jne, mutta nuokin asiat on hyvä ymmärtää.
Traumatisaatio vaikuttaa myös immuunijärjestelmään. Kun möykky painaa, aiheuttaa se usein elimellisiä oireita, sydänoireita, lihasjännitystä, migreeniä, erinäisiä kehollisia kiputiloja ja painajaisuniakin. Puhuminen traumoistaan auttaa. Avoimuus ja suoraan puhuminen. Niden avulla tätä kehon ylivireys/alivireystilaa ok mahdollista purkaa ja edelleen käsitellä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.