Vakavassa akateemisessa fysiikassa tutkitaan teoreettisia malleja monesta universumista (kuten ikuista inflaatiota tai syklisiä malleja). Nämä eivät ole mutua, vaan pohjautuvat kvanttikenttäteorian ja yleisen suhteellisuusteorian yhtälöihin. Todistettua vaihtoehtoa ei kuitenkaan ole vielä löytynyt – toisin kuin pseudotieteilijöiden valveunissa, joissa vaikeat ongelmat kuitataan pelkällä sanahelinällä.
Miten nämä eroavat pseudotieteellisistä "osauniversumi"-teorioista, joissa avaruuden sisällä posahtelee paikallisia alkupamauksia? Tällaiset mallit ovat fysiikan lakien näkökulmasta mahdottomia:
1. Alkuräjähdys ei ole räjähdys avaruudessa.
Alkuräjähdys ei tapahtunut missään tietyssä pisteessä, vaan itse aika-avaruus alkoi laajentua kaikkialla yhtä aikaa. Paikallinen aineen purkaus vanhan avaruuden sisällä jättäisi täysin erilaisen säteilyjäljen ja törmäisi ympäröivään aineeseen. Vaikka kosmisen taustasäteilyn yksittäisiä anomalia-alueita (kuten kuuluisia "kylmiä pisteitä") on tutkittu tarkasti, mikään niistä ei tue oletusta paikallisista pamauksista tai vaihtoehtoisista sisäkkäisistä maailmoista, vaan ne selittyvät tilastollisella kohinalla ja tunnetuilla rakenteilla.
2. Entropia ja ikuisuuden mahdottomuus.
Termodynamiikan mukaan suljetun järjestelmän entropia kasvaa aina. Jos kaikkeus olisi ikuinen ja täynnä paikallisia pamauksia, se olisi saavuttanut täydellisen lämpökuoleman jo kauan sitten. Tällaiset uskomukset ja mielikuvitustarinat – olipa kyse sitten vanhoista filosofioista tai vaikkapa mormonien pyhien tekstien kaltaisista ikuisen materian ja maailmojen synnyn dogmeista – ovat fysiikan lakien valossa tyrmätty totaalisesti: ne ovat mahdottomia aivan missä tahansa kuviteltavassa skenaariossa. Luonnonlakeja ei kierretä pelkällä sanainventiolla.
3. Matematiikka ja testattavuus.
Oikeat mallit vaativat massiivisen määrän matematiikkaa ja ennusteita. Pseudotieteessä matikka loistaa poissaolollaan – tilalla on mahtipontisia sanoja, mutua ja vanhojen teologisten oppien kierrätystä.
Miten singulariteettia ja informaatiota lähestytään?
Vaihtoehtoteorioiden kannattajat väittävät tieteen olevan umpikujassa singulariteetin kanssa. Todellisuudessa se on vain merkki siitä, että yleinen suhteellisuusteoria vaatii kaverikseen kvanttimekaniikan. Eturintaman fysiikka (kuten silmukkakvanttigravitaatio) osoittaa, että Planckin mitassa kvanttipaine estää singulariteetin synnyn.
Samalla modernissa fysiikassa tutkitaan holografisen periaateen kautta sitä, mitä energialle ja informaatiolle tapahtuu: kvanttimekaniikan mukaan informaatio ei katoa, vaan se voi pakkautua tavoilla, joita vasta opetellaan ymmärtämään. Tässä näkyy aidon tieteen ja pseudotieteen ero: tiede myöntää rajansa matematiikan ehdoilla, kun taas pseudotiede tarjoaa mielikuvituksellisia tarinoita ilman yhtälöitä.
Yhteenveto:
Fysiikassa saa spekuloida ikuisuudella ja multiversumeilla, mutta se vaatii työkaluikseen yhtälöitä, ei dogmeja. Jos fysiikan peruslait olisi kumottu, tässä meidän paikallisessa ulottuvuudessamme taitaa olla jokin galaktinen madonreikä – sillä jostain syystä Tukholmassa jaetaan yhä vuodesta toiseen fysiikan Nobeleita reaalitieteen tekijöille.
Miten nämä eroavat pseudotieteellisistä "osauniversumi"-teorioista, joissa avaruuden sisällä posahtelee paikallisia alkupamauksia? Tällaiset mallit ovat fysiikan lakien näkökulmasta mahdottomia:
1. Alkuräjähdys ei ole räjähdys avaruudessa.
Alkuräjähdys ei tapahtunut missään tietyssä pisteessä, vaan itse aika-avaruus alkoi laajentua kaikkialla yhtä aikaa. Paikallinen aineen purkaus vanhan avaruuden sisällä jättäisi täysin erilaisen säteilyjäljen ja törmäisi ympäröivään aineeseen. Vaikka kosmisen taustasäteilyn yksittäisiä anomalia-alueita (kuten kuuluisia "kylmiä pisteitä") on tutkittu tarkasti, mikään niistä ei tue oletusta paikallisista pamauksista tai vaihtoehtoisista sisäkkäisistä maailmoista, vaan ne selittyvät tilastollisella kohinalla ja tunnetuilla rakenteilla.
2. Entropia ja ikuisuuden mahdottomuus.
Termodynamiikan mukaan suljetun järjestelmän entropia kasvaa aina. Jos kaikkeus olisi ikuinen ja täynnä paikallisia pamauksia, se olisi saavuttanut täydellisen lämpökuoleman jo kauan sitten. Tällaiset uskomukset ja mielikuvitustarinat – olipa kyse sitten vanhoista filosofioista tai vaikkapa mormonien pyhien tekstien kaltaisista ikuisen materian ja maailmojen synnyn dogmeista – ovat fysiikan lakien valossa tyrmätty totaalisesti: ne ovat mahdottomia aivan missä tahansa kuviteltavassa skenaariossa. Luonnonlakeja ei kierretä pelkällä sanainventiolla.
3. Matematiikka ja testattavuus.
Oikeat mallit vaativat massiivisen määrän matematiikkaa ja ennusteita. Pseudotieteessä matikka loistaa poissaolollaan – tilalla on mahtipontisia sanoja, mutua ja vanhojen teologisten oppien kierrätystä.
Miten singulariteettia ja informaatiota lähestytään?
Vaihtoehtoteorioiden kannattajat väittävät tieteen olevan umpikujassa singulariteetin kanssa. Todellisuudessa se on vain merkki siitä, että yleinen suhteellisuusteoria vaatii kaverikseen kvanttimekaniikan. Eturintaman fysiikka (kuten silmukkakvanttigravitaatio) osoittaa, että Planckin mitassa kvanttipaine estää singulariteetin synnyn.
Samalla modernissa fysiikassa tutkitaan holografisen periaateen kautta sitä, mitä energialle ja informaatiolle tapahtuu: kvanttimekaniikan mukaan informaatio ei katoa, vaan se voi pakkautua tavoilla, joita vasta opetellaan ymmärtämään. Tässä näkyy aidon tieteen ja pseudotieteen ero: tiede myöntää rajansa matematiikan ehdoilla, kun taas pseudotiede tarjoaa mielikuvituksellisia tarinoita ilman yhtälöitä.
Yhteenveto:
Fysiikassa saa spekuloida ikuisuudella ja multiversumeilla, mutta se vaatii työkaluikseen yhtälöitä, ei dogmeja. Jos fysiikan peruslait olisi kumottu, tässä meidän paikallisessa ulottuvuudessamme taitaa olla jokin galaktinen madonreikä – sillä jostain syystä Tukholmassa jaetaan yhä vuodesta toiseen fysiikan Nobeleita reaalitieteen tekijöille.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tukholmassakin eletään täysin paikallisessa 3D maailmassa,4D on jo ylivoimaista. Ihminen ei voi kokea 4D maailmaa koska ihmis aivot eivät pysty käsittelemään Maximissaan kuin 3D maailman.
Tuo kommenttisi osuu aivan ytimeen ja vahvistaa sen, mitä aloituksessa jo sivuttiin. Ihminen ei pysty suoraan "kokemaan" tai kuvittelemaan 4D-maailmaa, mutta fysiikka ei nojaakaan pelkkään mielikuvitukseen tai aistihavaintoon, vaan matematiikkaan ja mitattaviin ennusteisiin. Juuri siksi Tukholmassa jaetaan Nobeleita niille, jotka osaavat laskea pidemmälle kuin mihin useimpien aivot tai mutupohjaiset "osauniversumit" venyvät.