Mikä avuksi sosiofobiaan?
Mikä avuksi sosiofobiaan?
Niin.....
163392
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Itselläni oli erittäin voimakkaana. Olen suurelta osin parantunut terapian ja lääkityksen avulla. Minulla on yhtenä ongelmana kahvikuppineuroosi (vapina), johon käytän apuna Propralia.
Terapian avulla kohotettiin minäkuvaani ja analysoitiin sitä, mitä pelkään "muiden huomaavan itsestäni". Olen kokenut saaneeni siitä paljon.
Aivan. Ja kannattaa muistaa että kyse on sosiaalisesta fobiasta, sellaista sairautta kuin sosiofobia ei edes ole olemassa. Kannattaa myös muistaa, että syyt ovat AINA tässä sairaudessa lapsuudessa = vanhemmissa. Lääkkeet ei auta. Mutta usein 3-5 vuoden terapia ainakin helpottaa, mutta yleensä siltikään ei voi ajatellakaan työskentelevänsä ammatissa jossa tapaa uusia ihmisiä. Kela kuntouttaa sosiaalisia foobikkoja yleensä siivoojiksi.
useimmat kuitenkin päätyvät eläkkeelle. Eli järkyttävä sairaushan on kyseessä.
(sairaus)jos viihtyy yksin,tai pienemmissä ryhmissä?Kaikki eivät ole yltiösosiaalisia,ja tarvinneeko ollakaan?
Löytyykö parempaa, syvempää tietoa asiasta?
Mulla oli tällainen kaveri, jolla oli semmottii oireita ja sai lääkityksen siihen. Miksi heistä muuten siivojia tehdään?
ei tarvi olla yltiösosiaalinen, mutta jos et uskalla esiintyä kahdelle sadalle ihmiselle lääkiksen "RYHMÄSEKSITÖISSÄ, JOISSA 199 KAKARAA NAURAA KUIN APINAT, VAIKKA PUHUJANA OLISI ITSE PROFFA" , niin saat helposti diagnoosit: "sosiaalinen fobia, estynyt persoonallisuushäiriö, keskivaikea masennus, yleisynyt ahdistuneisuushäiriö ja tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus. Voidaankin kysyä onko sairaus jos ei uskalla esiintyä marisevalle kakaralaumalle?
Kyllähän siihen lääkkeet on. Eikä mitään rauhoittavia, vaan sellaisia jotka korjaavat tiettyjen aineiden välitystä oikeaan suhteeseen aivoissa, jotka vaikuttavat näihin oireisiin
käytetään paljon SSRI lääkkeitä jotka lisäävät aivosolujen välittäjäaineen serotoniinin määrää aivoissa.Lääke auttaa mm. sosiaalisissa pelkotiloissa, paniikkihäiriöissä, masennuksessa.
Kaikille lääke ei käy tai hyöty hyvin vähäinen, joillakin vaikutus on dramaattinen; takaisin työelämään, ei paniikkikohtauksia j.n.e.
Jos lääkettä alkaa käyttää on varauduttava erittäin huomattaviin ahdistuskohtauksiin seuraavan kk. aikana, samoin sivuvaikutuksena alussa saattaa olla voimakasta pahoinvointia.Varsinkin ahdistukseen olisi hyvä ottaa alussa lievittävää lääkitystä.Mutta niinkuin sanoin vasta kk. jälkeen tietää mitenkä lääke tehoaa.
Kiitoksia kaikille vastanneille, pidän mielessä :)
Noh, sosiofobia taisi olla vähän kärjistetty termi.. en sinäänsä pelkää puhumista tai saa mitään kohtauksia jos on paljon ihmisiä. En vain oikeastaan osaa puhua, osaan olla yksin. Uskallan käyttää ääntä, mutta pelkään että puhun jotain väärää enkä tiedä mitä puhua. Pitäisi varmaan ainakin yrittää hakeutua enemmän tuommoisiin tilanteisiin jossa tämä taito kasvaisi, vaikkapa uuteen sosiaaliseen harrastukseen.
sitten helpompi siirtyä isompiin ryhmiin,jos haluat.
avoimessa yliopistossa puheviestinnän kurssin (esiintymistaito, pari opintoviikkoa laaja). Siellä kaikki opiskelijat olivat suunnilleen samalla lähtöviivalla eli jokaista pelotti. Joka tunti kuitenkin oli pidettävä esitelmiä ja yksi niistä jopa videoitiin. Tämä videoitu esitys piti sitten itse katsoa ja analysoida omia mokiaan ja hyviä puoliaan.
Oli ihan mieletön kynnys mennä sinne etenkin toisena päivänä - kun tuntui että eka oli aivan epäonnistunut kun piti itsensä täristen esitellä.
Pikku hiljaa se puhuminen helpottui. Pystyi hyväksymään sen, että jokainen on erilainen niin esiintymistyylissään kuin mieltymyksissään kuulijana - eikä kaikkia ole koskaan mahdollista miellyttää jutuillaan. Lisäksi sai aivan todella paljon kannustavaa palautetta kurssitovereilta jonka muistan nykyisin aina puhetilanteissa. Suosittelen lämpimästi :)
Otat kaikki vaatteet pois, laitat korvalappustereot päälle ja muutamat parhaimmat lempparibiisiäsi soimaan kovaa, lenkkarit ainoastaan jalkaan ja menet ottamaan kovan spurtin kylän läpi ja voit vaikka heilutella käsiä ja huutaa siinä samalla. Nauti siitä tilanteesta. Sitten kun istut alasti putkassa niin voit hymyillä itsellesi, ei sen takia että teit jotain "hullua" vaan sen takia että oikeasti päästit oman itsesi vapaaksi. Se auttaa kovasti ottamaan semmoista rennompaa otetta elämään ja yhteiskuntaan kun ei stressaa liikaa ja voi oikeasti päästää itsensä vapaaksi. Ei tarvitse mielistellä ketään, jotkut tykkää susta, jotkut ei. Riippumatta siitä mitä teet tai sanot joten voit sitten samalla vapauttaa itsesi omista kahleistasi. Ei se ole niin vakava juttu jäädä kiinni alastomana juoksemisesta jossain kylällä.
mennessään?
huoli, vaikka olis aihettakin.
me olla mikään taksi.
Voisi vaikka muuttaa aamulenkkinsä tällaiseksi tai vaikka juosta töihin ja ottaa reppuun vaatteet mukaan. Varmasti todella hieno tunne.