En ole koskaan tavannut omasta mielestäni itseäni älykkäämpää henkilöä. Olenko siis huippuälykäs, vaiko ¨niin tyhmä etten edes itse sitä tajua?. Tiukka kysymys: Uskaltaako joku tunnustaa tavanneensa itseään älykkäämmän henkilön; ilmenikö älykkyysero jotenkin tapaamistilanteessa? Tunsitko itsesi tyhmäksi?
oma älykkyys?
viisaampiko?
111107
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos toinen tietää enemmän se on viisaampi ei älykkäämpi.
Ja jos ei tiedä enempää niin tyhmempi
Joskus tulee vastaan ihminen jolla on hyvät tiedot esim aerodynamiikasta. Pidän häntä tosiaan viisaampana. On niitä minuakin älykkäämpiä ihmisiä. Pitäiskö meidän tavata:)
Jos törmään minua viisaampaan, alan mieheen tai naiseen, pistän heti kysymysten sarjan päälle, jotta kasvaisin vielä isommaksi.
Olen tavannut itseäni älyykkäämmän henkilön ja hän on vielä minuakin nopeampi oivaltamaan ja reagoimaan uusiin asioihin. Hänen mielestään myös vielä suurempi osa ihmisistä on idiootteja eikä tajua mitään...
Itselläni äo yli 160 ja tällä toisella yli 180 (mensan mittaamana).
Hyvät älyköt,tiedättekö että ihmisillä on tunteitakin? Jos osaat ratkaista differentiaaliyhtälön nähtyäsi siitä 3 satunnaista termiä tai olet ydinfyysikko, et välttämättä ole hyvä ihminen, et edes viisas.
älystä, ei tiedoista eikä viisaudesta. Ne ovat kolme eri asiaa. Kyllä me älykkäät saamme olla iloisia älystämme, ja hitaammat voivat mennä muille palstoille, jos meidän (ehkä lapsellinen?) onnellisuutemme älystämme loukkaa.
Pitkä mies voi tunnustaa olevansa pitkä. Hoikka on ilmeisesti hoikka. Älykkyys on usein aika ilmeinen asia, ainakin toisille älykkäille.
"Hyvät älyköt,tiedättekö että ihmisillä on tunteitakin?" Paitsi älykkäillä, heitä saa vapaasti loukata, heillä ei ole tunteita.
Melko useinhan tuota tapaa itseään älykkäämpiä ihmisiä. Sen huomaa keskustelussa tai yhdessä töitä tehdessä. Toisen kyky ymmärtää ja tajuta asiayhteyksiä on vain parempi kuin omani. Ajatttelun nopeutena se ilmenee.
En silti tunne itseäni näissä tilanteissa tyhmäksi. Tyhmä olisin, jos kuvittelisin (epärealistisesti) olevani älykkäin, komein ja seksikkäin mies maailmassa. Realismia on tiedostaa, että aina löytyy jostain vielä filsumpi ja seksikkäämpi. Toisaalta tiedän tai ainakin kuvittelen olevani hiukkasen keskiverto älykkäämpi, se riittää minulle mainioisti.
koskaan varsinaisesti voinut sanoa tavanneeni itseäni älykkäämpää henkilöä. Syy ei ole omissa hengenlahjoissani, vaan siinä että ihmisissä esiintyvä älykkyys tai jokin siihen verrattava hengen ominaisuus ei ole koskaan ollut suoraan vertailukelpoinen. Olen tavannut paljonkin ihmisiä, jotka tietävät joitain asioita, mitä itse en tiedä, itse taas joitain mitä he eivät tiedä. Eli vertaaminen on mahdotonta.Tätä tietämistähän toki voisi pitää myös viisautena.
Sen sijaan olen tavannut ihmisiä, jotka ovat jollain erityisalueella selvästi minua lahjakkaampia esim. taiteet. Itse olen aina pitänyt älykkyyden mittaamista mahdottomana, jos tarkoitetaan ihmisen "koko älyn" mittaamista. Siis erotuksena vain loogisen päättelykyvyn mittaamiseen. Tokihan tiedän julkisuuden henkilöitä, joita pidän monilahjakkaina, ja he edustavat itselleni jonkinnäköistä "älykkyyttä."
Entinen mieheni oli mielestäni nero. Minun ÄO oi 163 21-vuotiaana - en tiedä, miten menisi, jos tekisin testin uudestaan - taisin olla silloin nopeimmillani, jos nyt hiukan lienee viisautta kertynyt sen jälkeisten parinkymmenen vuoden aikana:)
Miehen nerous näkyy siinä, että hän pystyy ajattelemaan hyvin abstraktisesti ja yhdistelemään erilaisia asioita. Minä ajattelen pieniä ajatuksia, mutta nopeasti. Hän luo aivan uusia konsepteja, jotka kuulostavat minusta todella mielenkiintoisilta, mutta en koskaan pystyisi itse sellaisia kehittelemään. Hän säveltää, maalaa, kirjoittaa, keksii vekottimia, on valtavan hieno ihmistuntija ja hieno ihminen. Hänellä on aina viisas neuvo melkein joka asiaan, ja hän tarjoaa niitä vain kysyville. Hänen kanssaan keskustelu ei saa minua tuntemaan itseäni typeräksi, vaan laajentaa omaakin ajatteluani.
Muuten en kyllä ole kovin useita itseäni (mielestäni) älykkäämpiä tavannut. Ehkä kaksi... Itseäni viisaampia on tullut vastaan montakin. Ja minua enemmän tietäviähän löytyy kasapäin elämän joka alalta. Mutta se nopea päättelykyky ja ajatuksen joustavuus, sitä näkee valitettavan harvoin. Ja se tulee sitten usein snobismin kanssa. Tuo neromieskin (ja minä) on aika snobi omasta älykkyydestään. Hän vaan ei koskaan käytä sitä toisten mollaamiseen, ja puhuu siitä vain toisten älykkäiden kanssa.
Tästä taisi tulla entisen miehen ylistyslaulu:)
suola taitaa janottaa...? :)
ei sen kummempaa. Toivon, että tulee vielä toinenkin nero vastaan joskus, mutta yhdessäkin on muistelemista. Hän oli myös hyvä ja viisas ja tiesi paljon kaikesta. Siis monipuolisesti hyvä ihminen. No se taisi jo tulla sanotuksi moneen kertaan:) Jos sinne jalustalle nyt haluaa jonkun asettaa, niin miksei sitten huippuälykästä? Ai niin, oli hän aika komeakin!
Siis minustakin tuntuu että en ole koskaan tavannut itseäni älykkäämpää.
Se tuntuu oudolta vaikka tunnen kaikenmaailman professoreita ja tutkijoita.
Itse en edes ole täällä kirjoittavien tasolla testeistä sain vain 132 äö:ksi.
Matikka jotenkin tökkii ja sitten alan liikaa miettimään vaikka tiedänkin oikean vaihtoehdon.
No tyhmä mikä tyhmä olen.
Se ihmetyttää että keskusteluissa ja muissa tunnen kuitenkin olevani muita fiksumpi.
En yleensä kyllä paljon ota osaa keskusteluihin.
Mutta kun esimerkiksi menen johonkin haastatteluun tai olen jossain porukassa niin turhaudun ihan hirveesti, kun tiedän jo mitä toinen sanoo ja millainen on ja mitä mielessä liikkuu.
Aika outoa jotenkin maagista.
No onneksi olen oppinut olemaan sinut itseni kanssa.
Onko muilla samanlaisia traumoja?
Välillä toivoisin olevani tyhmempi ja raaempi.
Jotenkin tuntuu että ne on enempi naisten mieleen.